6.7.13

KAKSI SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAA.

Ihanaa lauanatai-iltaa ihanaiset! Mun täytyi nyt tulla hiukkasen päivittelemään kuulumisia, kun mieskin lähti sopivasti kaverin kanssa viettämään iltaa ja muruset nukahtivat unille.

Eilen en ehtinyt koneelle varsinaisesti, sillä toteutin erään syntymäpäivälahjoistani Liamilta eli otin erityisen tärkeätä omaa aikaa parhaan ystäväni kanssa iltaa viettäen. Tällainen aineeton lahja tuli kyllä niin tarpeeseen, vaikka kyllä me tytöt ennen illallistamista pyörähdettiin hiukan kaupoissa ja mukaan tarttui muutama juttukin. Hups. Mutta ihanaa oli, kiitos rakas Rituseni <3

Se syy oikeastaan, miksi varsinaista lahjaa en odottanut laisinkaan syntymäpäivänäni oli, että asunnon myytyämme päätimme vihdoin investoida polkupyörään minulle. Eikä mihin tahansa pyörylään, vaan vaikka kuinka pitkäaikaiseen haaveeseeni mummeli-Crescentistä. Katselin kyllä muitakin malleja, mutta sitten tulin aatoksiin ettei tässä nyt kannata kitsastella, kun haaveissa on nyt sellainen vuositolkulla kestävä menopeli. Sanomattakin selvä - se on ihana.

Fionn sai Tuptupinsa tosiaan omaksi synttärikseen ja mies oman pyöränsä viime vuonna synttärinänsä ja eilen vihdoin muistimme hommata myös pikku-Jamesille pikkuruisen kypärän, että pääsisimme perheajeluille käymään. Aamupäivällä otimmekin suunnaksi mummin ja paapan kasvimaan ja lähdimme katsomaan josko kesäkurpitsat olisivat kypsyneet.
"Is he gonna run? He's gonna go now, quick quick just take the damn photo!!!"
Juu ei meillä action lopu näiden pikkuisten kanssa :D :D :D
Tässä vaiheessa meidän päällä pyöriskeli jatkuvasti tummanharmaita pilviä ja ajateltiin, että on ehkä paras lähteä kotia kohti. Mutta jo parin sadan metrin jälkeen oli aivan kirkasta ja paahteista ja päätettiin pysähtyä vielä läheiseen puistoon syömään eväiksi otetut herneet.
Hihi, tsekatkaa nämä kesäkädet. Jep meillä ei ole vain jalat ruvella ja mustelmilla, vaan F onnistui viime viikolla lentämään todella lahjakkasti leikkipuiston mopolla pitkin pituuttaan. Niin ja sit me piirreltiin äidin meikkikynällä tatuointeja käsivarsiin, kun poika oli puistossa jäänyt paitsi kasvomaalauksesta. niitä ei saa hinkata pois...
Sitten me vielä leikittiin vähäsen puistossa ennenkuin oli aika lähteä keittelemään pikakalakeittoa lounaaksi :) Keittoon täytyi heti käyttää puolikas kesäkurpitsa, kun kerta oli tällaista varsinaista lähiruokaa parin kilsan päästä tarjolla. 
Tämä kolmeveen auttavaisuus on kyllä jotain niin liikkistä! Reppana oli kyllä loppumatkasta jo ihan hirmuisen väsynyt potkutteluun ja nukkuikin lounaan päälle pitkästä aikaa oikein kunnon päikkärit. Harvinaista herkkua meillä :)

***

Sori vaan nyt tästä mahdottomasta kuvaoksennuksesta. 
Sadun mies vain tiistaina näytti mulle tuosta mun Olympuksesta yhden tosi tärkeän säädön olinpaikan ja olen aivan innoissani kuvauksesta taasen kerran. Satu välitäthän A:lle suuren suuret kiitokset!
Itsehän en toki olisi voinut jo aikoja sitten tietoa kaivaa kameran manuaalista...

Tämä lisäksi mulle kävi aivan mieletön mäihä, kun löysin haaveilemani 45mm-objektiivin huutiksesta halvalla ja kuten sanoin, olen aivan superinnostuneena kuvaillut viimepäivät, kun vihdoinkin manuaaliasetuksissakin on jotain tolkkua.

Palailen ehkäpä jo huomenissa tänne, sillä aamupäivällä menemme mekin kaverien kanssa käymään Skidit-festarit tapahtumassa Kalliossa ja epäilemättä kamera kulkee sieläkin mukana :)

Niin ja sitä pitikini kysyä, että minkäikäisinä teillä on lapset oppineet pyöräilemään ihan kunnon pyörällä ilman appareita? Olisi ihana sitten ensikesänä tehdä vähän piempiä lenkkejä koko perheellä, mutta se tarkoittaa sitä, että F saisi kyllä polkea itse ja pikkuiset voisivat sitten olla lastenistuimissa.

Ai kamala, kai tämä näpyttelminen nyt täyttyy lopetella, sillä muo odottaa tossa aivan jäätävän iso saavillinen puhdasta pyykkiä ripustettavaksi. Back to reality, Sara x



20 comments:

  1. Hauskojahan nuo kuvat ovat :)
    Meillä pojat oppi molemmat ajamaan ilman apupyöriä 3½-vuotiaina. Tyttö oppi vasta 6-v. Aikamoista hajontaa siis on.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, juu tää taitaa olla loppujen lopuksi aika yksilällistä sittenkin. Toisaalta potkupyörän kera F:llä tosiaan on jo aika hyvä tasapaino kehittynyt, että ehkä me kokoillaan ainakin ensi kesänä onnistuisiko :)

      Delete
  2. mulla itkettää ihan hulluna aina ko luen tätä blogia ! siis ei huonolla tavalla, vaan ootte vain niin ihana perhe, toivon että mulla tulee olemaan yhtä ihanan suloinen elämä <3

    http://riikanelama.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Riikka, varmasti tulee! Sitäpaitsi meidänkin elo on välillä vaikka minkämoista suossa tarpomista, mutta onneksi on näitä ihania hetkiä sitten välissä :)

      Delete
  3. Ihania ja värikkäitä kuvia! Ja ihana mummopyörä, mulla sellainen valkoinen Nopsa johon olen edelleen muutaman vuoden jälkeen aivan rakastunut! Pitäisi vaan muistaa käyttää sitä enemmän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mäkin toivon, että pyöräily luonnistuu nyt vielä mahdollisimman pitkään tämän masun kera. Pyöräily on ehdottomasti mun numero yksi lemppari liikuntamuoto. Aikaisemmin saatoin kesät pyöräillä työmatkatkin joka päivä sateella tai paisteella yli 15km per päivä. Mummopyörät on <3

      Delete
  4. Upeita otoksia ja nami mitä herkkuja suoraan puutarhasta! Kiitokset on välitetty ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos muruseni! Kohta toivottavasti saadaan vielä kasvimaalta muitakin herkkuja, marjoja ja pinaatia ja sipulia!

      Delete
  5. Ihania kuvia! Etenkin noi mamasta ja pojista on ihan superkivoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Krisse. muo naurattaa nuo omakuvat, kun just kun piti poseerata tuo pienempi lähti pinkomaan minkä jaloistaan pääsi :D Pojista nyt on helppo ottaa hyviä kuvia :)

      Delete
  6. Ihamia kuvia munkin mielestä! Ja tosi magee tuo sun fillari!
    Meillä Eevi oopi ajamaan ilman appareita tänä kesänä eli 4,5 vuotiaana. Taitoja olisi varmaan ollut viime vuonnakin, mutta kärsivällisyyttä ei ja jokaisesta epäonnistumisesta tuli itkupotkuraivarit. Niinpä jätettiin treenaus suoraan seuraavaan kesään :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Fionn voisi siis ehkä hyvinkin jo ensi vuonna 4-vuotiaana sitten oppia. Onneksi hän on melko lunki ja jaksaa kyllä harjoitella. Olisi niin superkivaa päästä tekemään kunnon pyörretkiä perheen kanssa :)

      Delete
  7. Meillä ei 3, 5 vuotiasta kiinnosta polkeminen, koska polkupyörällä pääsee kuulemma kovempaa :) Pidemmät lenkit molemmat matkustaa peräkärryssä. Ihana tuo koru, itse haluaisin samanlaisen, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa.

    Mari

    ReplyDelete
    Replies
    1. Me ollaan nyt mietitty kovasti ostaakko toinen lastenistuin pyörään vaiko peräkärry. Tuo peräkärry voisi kyllä olla fiksumpi veto, kun ensikesänä näitä lapsukaisia on kerta kolme. Toisaalta just nyt se toinen tarakalle kiinnitettävä istuin olisi paljon parempi valinta.

      Koru on täältä http://www.lumoan.fi/ Tapasin eilen festareilla korujen tekijän Suvi-Maarian ja hän oli todella herttainen tyyppi. Ehdottomasti suosittelen näitä koruja. Omani olen tilannut aina yksi kerrallaan ja nyt syksyllä pitääkin tehkä kolmas tilaus. Tuossa oli ennen myös pieni makeanveden helmi tuossa riippumassa, mutta se putosi ja katosi nyt keväällä. Sellainen tulee siis myös uuteen tilaukseen mukaan :)

      Delete
  8. Ihana pyörä! Meillä S ajelee pyörällä usein kun käydään koirien kanssa lenkillä, mutta vielä apupyörien kanssa.
    Mutta mistä, oi mistä tuo sun kaulakoru on hankittu!? Tahtoo kans!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaulakorun tiedot on tuossa edellisessä vastauksessa ^^^ :)

      Me ollaan kanssa nyt käyty Fionnin kanssa ajelemassa paljon ihan pieniäkin lenkkejä iltaisin. Ihanaa puuhaa:)

      Delete
  9. Siis ihan järjettömän upeat kuvat :) Rakastan tuollaisia vehreitä maisemia, sun fillari on aivan erihieno ja sulla on niin kaunis tyyli :) Kiitos ihanasta feel good postauksesta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiitos Sari :) Meillä on tässä lähellä aivan ihania ulkoilualueita ja vaikka itse lähiö onkin betoniviidakkoa, onneksi tästä pääsee helposti tuonne vehreyteen. Niin ja eipä kestä :)

      Delete