21.2.13

TOIVOTTAVASTI PIKAINEN TAUKO.

Hei vain kaikki! Toivoin vasta sunnuntaina tällaista pientä breikki-postia näpytteleväni, mutta meidän pienempi karhunpoika on kovassa kuumeessa ja sen verran pipi, ettei blogailusta nyt tule kertakaikkisesti mitään. (nytkin näpsyttelen pikapikaa kännykällä)

Seuraavat pari viikkoa tulee olemaan sen verran kova kiirus, että pidän ihan rehellisen parin viikon blogiloman tähän väliin. Kerron sitten paremmin vaikka F:n 3-v synttäreistäkin, mistä tänään olisin halunnut postitella. Oh well, tällaista elämä on ja aika hauskakin itseasiassa että seuraaviin viikkoihin mahtuu paljon toimintaa :)

Instagamista tuskin pääsen eroon ja sieläkin toki voi meidän touhuja seurailla (@supersaras).

(kuvassa Fionnin syntymäpäivälahjaksi saamat lääkärinvehkeet. meillä onkin jatkuvalla syötöllä koko päivä tutkittu lähinnä suualueen sairauksia tunkemalla jos jonkinmoisia insturumentteja äidin suuhun...)

16.2.13

YHDEN ÄIDIN LUOTTOKAMAT.


Sain herttaiselta RouvaS:ltä hänen ihanasta Kotikumpu-blogista (kiitoskiitoskiitos) jo aaaaaikoja sitten haasteen kertoa omista luottokamoistani äitiliininä ja ihan vain naikkosena. No haasteita on nyt tippunut vähän joka suunnasta ja ajattelin aloittaa niiden 'purkamisen' tästä näin :)


Niin ja ehdottomasti suosittelen Kotikummussa visiteeraamista. Aivan tajuttoman suloinen blogi, missä kauniita kuvia ja tunnelmia. Pahoittelen RouvaS etten useammin kommentoi, mutta tykkään todella paljon posteistasi!

Nyt asiaan eli ne luottokamat sitten.



Ihan ensimmäisenä ennen yhtään mitään tuli vain ja ainostaan mieleen meidän kahdenistuttavat Phil&Teds Vibe-rattaat. Taatusti parhaimmat pennoset, mitä ollaan käytetty lastentarvikkeisiin. Meillähän oli rattaille suurimpana rajoitteena erittäin kapea vaunukellarin oviaukko, mistä vierekkäin istuttavat rattaat eivät olisi mahtuneet. Aluksi vierastin näitä P&T:n sisarusrattaita todella paljon ja enkä vähiten siksi, että pienempi oli alusta asti kasvot menosuuntaan. Toisaalta mikään muu vauhtoehto ei myöskään tuntunut paremmalta ja lopulta tilasimme Vibet Saksasta Mypram.de-kaupasta about puolitoista vuotta sitten. Ekan talven käytimme näitä siis pelkästään F:llä ja sittemmin molemmilla pojilla. J ei aluksi viihtynyt rattaissa juurikaan (mutta ei kyllä missään muuallakaan), mutta erityisesti hänen täytettyä 6kk vaunut ovat olleet lyömättömät. Vieläkin siis nukkuu vaunu-unet makuultaan ja F sisarusistuimessa päällä. Hyvin mahtuu :)


Toisena tulee sitten rattaille vastapainoksi mieleeni tärkeänä juttuna kantoreput ja -liina. Ostimme Manducan F:n ollessa aivan pieni, mutta se tuntui aluksi jotenkin hankalalta. Sitten sain kaverilta trikooliinan ja pikkuhiljaa tutustuimme kantamiseen ja hurahdimme sen helppouteen. Kantoreput on olleet erityisesti Liamin juttu. Mä olen tykännyt enemmän liinailusta, vaikka en mikään pro siinä olekkaan. Erityisesti kantovälineet ovat olleet meille arjen helpottajia. Fionnin kanssa pienempänä tuli helpommin käväistyä kaupassa/roskia viemässä/puistossa ja J tietysti alkuunsa miltei eli Manducassa, koska ei suostunut muualle nukahtamaan. Eroahdistuneita on kaapattu ruoanalaiton ajaksi selkäkyytiin, nuhaisia hyssytelty etupuolella ihan lähellä, daddy on tandemkantanut kaverit ulos äidin tarvitessa hetken itselleen, mummi Manducalla kuljettanut pienempää pitkin Lastenklinikan käytäviä isomman tarvitessa sekä äitiä ja daddya jne...


Joo ja eihän äidin luottojuttuja voisi olla ilman pyykinpesukonetta!?! Ja kahvinkeitintä :D


Seuraava tuikitärkeä homma on aamupala. Puuroa taikka hedelmiä ja jugurttia + mysliä. Mä olen sellainen ihminen, kuka ei kertakaikkisesti lähde käyntiin ennen aamiaista.


Luottokamoiksi voisin myös luokitella Madaran sävyttävän päivävoiteen (Hyvinvoinnin tavaratalosta vaikkapa // mainoslinkki) ja Couleur caramel-ripsivärin (omani ostan yleensä Nudgesta taikka Ekolosta).
Vaikka tykkäänkin meikata hiukan enemmänkin, nämä ovat sellaisia pieniä pelastajia, millä saa jo toooosi paljon aikaan tässä naamassa.



Ja sitten vaatteet. Tai eniten vielä perus pitkähihaiset trikoopaidat, farkut ja huivit. Ne ovat sellaiset peruspilarit. Vaikka siis tykkään naisellisista mekoista ja koroista, saa noilla ihan perusjutuillakin jo vähän piristettyä ulkoasua. Tykkäänkin aika paljon ihan simppeleistä tavisvaatteista ja sitten niiden näön muuttamista erilaisin asustein. Huivit ovat olleet tänä vuonna erityisen tärkeitä, sillä imetyspaidat eivät ole koskaan olleet mun juttu ja huivi on kulkenut mukana myös ihan jo vauvan ruokkimissuojana.

Joo ja ponnarilenksut ja pinnit. Niitä pitää olla paljon, koska ne on aina hävyksissä :D

Pikkuautot. Pelastavat tilanteen kuin tilanteen meidän molempien poikien kanssa. Näitä on aina jossain käden ulottuvilla.

Ja tärkeimpänä siirappiosuutena ja parhaimpana luottokamana on tuo mieheni mun. Toista yhtä osallistuvaa ja auttavaista ihmistä saa kyllä hakea. No onhan se välillä ärsyttäväkin, mutta just sellai sopivasti ettei rupea liian täydelliseksi :D

***

Mä en nyt todella muista missä blogeissa tämä onkaan kiertänyt viimeaikoina, mutta pyytäisin teitä ketkä ette vielä tähän haasteeseen ole tarttuneet, nappaaman tämän tästä omaan blogiin ja vaikka vinkatkaa tämän postin kommenttiosioon, sillä näitä on hauska lukea :)

Vaikkakin täällä ollaan nyt hiukan taustalla niin yritän palailla tuoreilla jutuilla mitä pikimmiten!
Ihanaista viikonloppua sinne!

14.2.13

DIDRIKSONIN HAALARISTA.

Olipas jo joskus aikaisemminkin tarkoitus kirjoitella tuosta F:lle Joulukuussa ostamastani Didriksonin talvihaalarista, mutta sekin on monen muun tavoin hiukan unohtunut. Bloggailu tuntuu tällä hetkellä jotenkin vaikealta tosiaan, kun ensinkin a) mitään mainitsemisen arvoista ei tapahdu b) taidan potea pahemman kerran tämä tammi-maaliskuumasennusta.  Tai no oikeastaan huhtikuukin on mielestäni vielä aika pepusta :D Näiden neljän Suomessa taasen asutun vuoden aikana juuri tähän aikaan vuodesta muistan, miksi halusin täältä niin kiihkeästi pois. Ja kyllä minä haluaisin tykätä tästä talvesta, mutta en vain tykkää :/ Sain eilen aivan kamalan mulkaisun joltain ohikulkevalta naiselta, kun melkein liukastuin pahasti loskalammikkoon ja tiuskaisin Liamille "i bloody hate this winter!". Hehe taitaa olla perisynti näin Suomalaisena ääneen sanoa, että vihaa talvea...

Jokatapauksessa nyt tuosta haalarista, mihin olen kaikissa olosuhteissa ollut erittäin eritääin tyytyväinen.
Tilasin sen sellaisesta nettiputiikista kuin Smilebutiken. Olisin alunperin halunnut F:lle sellaisen Didriksonin mallin kuin Baffin, mikä vissiin tuli jossain haalaritestissäkin luokkansa ykköseksi. No sitä ei enää löytynyt mistään oikeassa koossa sinisenä ja siksipä toisena vaihtoehtona oli tämä Bridger.

Erityisesti ko. mallissa tykkäsin tuosta tekokarvareunuksesta hupussa, mikä on ollut aivan lyömätön lumipyryssä. Bridger lienee hiukan ohuempi kuin Baffin ja siksi aluksi pelkäsin, että se olisi jopa turhan kevyt toppahaalariksi. No pelot sai unohtaa mileti samoin tein, sillä heti puvun saapumisen jälkeisenä päivänä oli -15°c pakkasta ja villakerroksien ja puvun kera Fionnilla oli kerrassaan tarpeeksi lämmintä.

Tähän viime viikot vallinneeseen pikkuruiseen pakkaseen puku on tietysti mitä soveltuvin. Vesipatsas arvo on 5000mm ja sen lisäksi puvussa on teipatut saumat. Hihoissa on reippaan 4cm levyiset resorit ja lisäksi vielä tarrakiristys tarvittaessa. Yksi lempparijuttujani on se, että nilkkakumpparit on tosi jämäkät ja hyvät ja jalkalenkkien päällä on vielä kangassuikale, mikä estää niiden rikkihankautumista varsin hyvin.

Kaikin puolin tämä Didriksoni on meidän mieleen, mutta jos pitäisi miinusta keksiä, niin puvussa on melko kapoiset hihat. Lisäksi puvussa on sellainen extended seam- ominaisuus, että lahkeiden ja hihojen pituutta voi kasvattaa yhdellä koolla,  mutta ominaisuus on mielestäni ehkä vähän turha kun puvussa on kerta jo valmiiksikin aika pitkänmalliset lahkeet ja hihat. F on nyt aviolta n. 98cm ja puvusta otin kokoa 100cm (jostain luin, että olisivat reilua mitoitusta). Toivoin niin, että puku menisi vielä ensi talvena , mutta hiukan heikolta näyttää.

Voisin silti aivan hyvin hankkia molemmille pojille jatkossa tämän merkin haalareita, sillä ulkonäöltään ja muilta ominaisuuksiltaan ne todella miellyttävät minua.

Noh, pikku-James saa ainakain toistaiseksi painella secondhand Po.peissa, kun niitä meiltä löytyy yllin kyllin veljen varastoista...

Oih, satuin kyllä nyt tätä kirjoittaessani huomaamaan heidän vk-takitkin ja ne on myös aika ihania:


Jeps, nyt taidan jatkaa rentutumista kun perheen miehet ovat kaupassa käymässä ja keväästä haaveilemista :)

Vi ses snart!

10.2.13

TIME FLIES WHEN HAVING FUN.



HEI HEI HEI VAAN!

Voi kauhistus miten hunnigolle tämä blogi onkaan tällä viikolla jäänyt!
En suoraan sanoen ole edes läppäriä avannut kertaakaan.
Kännykällä jonkun verran joitakin blogeja silmäillyt,
mutta muuten on ollut varsin offline omien standardieni mukaan :)

Viikko ollaan nyt totuteltu eloon tällä meidän kommuunissa ja ollaan kyllä kaikki toistaiseksi viihdytty vallan mainiosti. Pojat varsinkin selkeästi nauttivat kaikesta huomiosta. Varsinkin nyt kun miekkosen nilkka sitten nyrjähti niin pahasti, että hän on ollut sairaslomalla keppeineen koko tämän ajan.

On ollut kiva vuorotella ruoanlaitossa, vaipan vaihdossa, poikien syöttämisessä, aamuheröilyiden kanssa, pyykkien ripustamisessa... :D

Ja vanhempani olivat kovin mielissään, kun tein perjantaina oikein kunnon suursiivouksetkin :)


Hiukan jänskää tämä bloggailukin, kun ei ole omassa kodissa kuvaamassa ja toisaalta en sitten oikein kovasti toisten kotiakaan tohtisi "esitellä". Kai tämä tästä jonkinmoiseksi muodostuu tänä aikana :)

***

Sen verran vielä, että tämä posti sisältää hiukan tuotesijoittelua ;) 
Saimme nimittäin tuon F:n mustan eBBe-paidan Riikan ebbekaupasta testaukseen joku aika sitten ja se oli vasta nyt ekakertaa päällä. 
Otin kokoa 100cm, mitä muutkin F:n ebbe-paidat ovat ja se sopii hoikalle n. arviolta 98cm-pituiselle melkein kolmivuotiaalle mitä mainioimmin. Odotan jo kovasti, että ebbekauppaan tulee loputkin kevätjutut myyntiin niin tilaan sitten pojille varmaankin yhdellä kertaa ne ihanat Irlanninvihreät pitkähihaiset paidat (mun mieskin haluaa tuollaisen kuulemma) ja vielä toiset raikkat kevätkuosiset paidat samalla kertaa. 
(näihin ostoksiin saatu mieheltä lupa jo joulukuussa, kun ekakerran näin kevään lookbookin hihi :D )

***

Vaikkakin siis koko viikko on ollut vallan hektinen poikien kanssa, on silti ollut aivan älyttömän kivaa ja sääkin on ollut mitä mainioin ulkoilulle ja täytyy sanoa etten kyllä tippaakaan kaipaa meidän hissittömän talon kolmaanteen kerrokseen kapuamista poikien kanssa, että pääsee yhtään mihinkään.
Ihan tuossa jo oven ulkopuolella on pojille jos jonkinmoista lumikasaa, missä temmeltää.

Nyt taidan yrittää saada kasaan tuommoista yhtä haastepostia varten vähän kuvia (joka on jo aivan liian kauan odottanut toteuttamista) ja sitten täytynee ruveta päivällisen laittoon.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

5.2.13

KUIN KAKSI MARJAA?



Vauvvis päätti sitten aloittaa hampaiden teon tuolta yläikenestä.
Kolmonen ja nelonen jo myös vahvasti tulossa.
Alaikenessä ei vielä edes aukkoa :D

4.2.13

KOTIKOTONA.

Täälä me nyt sitten vihdoin olemme - vanhempieni luona. 

Muuttoviikko osoittautui arveltua haastavammaksi. Eikä vähintään siksi, että perjantaina sekä Liam nyrjäytti nilkkansa pahasti, että minä leikkasin aikamoisen biitin vasemman peukaloni päästä ruokaa laittaessa. Kuka olisikaan arvannut miten kipeästi peukalo (vasenkin) on tarpeellinen rintsikoiden hakasia sulkiessa, laittaessa sukkahousuja vauvalle, farkkuja vetäessä ylös ja puhumattakaan pienen pyllyn pesemisessä? Ihan noin niinkuin pieninä esimerkkeinä :)

Ja olihan se kieltämättä varsin vaikeuttavaa pakatessa kahteen makuuhuoneeseen n. 90% koko elämästä ja loppuja raahatessa tänne kotikotia. 

Hämmentävää kyllä, en millään malttanut odotaan, että saimme painaa oman kodin oven takanamme kiinni ja vihdoinkin aloittaa tämän vierailurupeaman. Toistaiseksi olo täällä vanhempieni luona tuntuu kerrassaan rentouttavalta ja turvallisen kotoisalta. Laukut on purettu ja meillä on tämä oma huoneemme täällä, missä minäkin koko lukioiän asuin. Aika söpöä olla täälä nyt oman perheen kanssa. 

Lapsetkin ovat sopeutuneet aika kivasti. Tietysti isovanhempien läsnäolo on superkivaa ja täytyy sanoa, että tämä yhdessä tekeminen on kyllä hurjan hauskaa. Fionn kerran taisi kysyä, että "mennäänkö kotia?", mutta siinä se. Toivottavasti kaikki miljoonat selitykset putkirempasta, uudesta kylppäristä, vierailusta mummilassa siihen asti, että lumet sulaa jne. ovat menneet edes jokseenkin perille.

Ihanaa päästä nyt myös ajan kanssa surffailemaan lemppari blogeissa, mutta ennen sitä vastaan nuihin aikaisempiin kommentteihin. 

Ihanaa alkuviikkoa sinne ruudun taakse!