Thursday, 24 April 2014

NÖYRÄ, HÖLMISTYNYT JA KIITOLLINEN BLOGGAAJA.

SAIN SÄNKÖPOSTIA; ETTÄ MINUN PIENI BLOGINI ON CISIONIN TOP 10 ÄITIBLOGILISTALLA! Siis herranjestas, mikä juttu tämä onkaan edes? Kaverini linkkasi minulle vielä Cisionin nettisivut ja vieläkin vain mietin, että tämän täytyy nyt olla joku väärinkäsitys? Sielä se housefive kuitenkin lukee kymppisijalla (aikamoisessa seurassa).

Kaikista hämmentyneimmäksi, minut tässä tekee se, että päivitystahtini on nyt jo pidempään ollut tosi surkea. Asia, mikä minua harmittaa aivan valtavasti. Halu kirjoitella on miltei päivittäistä, mutta kuten nyt tiedätte, just nyt aika ei anna periksi ennen kuin tämä asunto on viikon sisällä paketissa.

Vaikka tuo lista ei muille mitään merkkaisikaan, niin minulle se on tavallaan iso juttu. Tämä hommaa olen kuitenkin harrastanut nyt jo reilu kolme vuotta ja bloggailuun on kulunut aikaa satoja tunteja. Pelkkiä kuvia olen käsitellyt blogiin tuhansia! Haaveilen pystyväni panostamaan blogiin enemmän ja oikeasti minulla on aika paljon kunnianhimoa tämän suhteen vaikka ette uskoisikaan sitä nyt :D

Olen elänyt blogin kanssa välillä aika limbossa, kun en tiedä minkä kastin blogi tämä nyt oikein onkaan ja mistä minun pitäisi kirjottaa? En ole uskaltanut kertoa kavereille blogista aikaisemmin vaan häpeillyt tätä nypertelyä. Nyt olen hiukan höllännyt itseni kanssa ja tehnyt rauhan sen kanssa, että oikeastaan voin kirjoitella ihan mistä vain! Itseasiassa toivon muuton myötä kirjoitustyylistä tulevan hiukan päiväkirjamaisempi, sillä nyt tätä tosiaan sitten seurailevat ihan perhe, sukulaiset ja livekaveritkin. (iik)

Uskon, että sijoitukseen vaikuttaa eniten vuorovaikutus teidän muiden kanssa tuola kommenttiboksissa. Yritän kaikkeni aina vastata ihan kaikkiin viesteihin ja sähköposteihin. Se on minulle kunnia-asia ja ehdottomasti vuorovaikutus on bloggailun tärkein asia. Kiitos teille useille vakkarikommentoijille ja teille, ketkä edes tuota tykkäilynappulaa painelette - niistä ehdottomasti saa niin paljon hyvä mieltä ja lisäintoa tähän harrasteluun <3

Että tässä nopeasti täältä pahvilaatikon keskeltä tällainen pikaposti. Nyt lähdetään kiireenvilkkaa viemään tavaraa kirpparille (taas, I know....) ja haetaan Elsin ja minun uudet passit, kirjastoon palauttamaan kirja (sakkojen kera, o-ou) ja sitten puunaamaan astianpesukone ja pyykinpesukone uusille omistajille. Ei ole hommat vielä ihan hetkeen loppumassa :D Mut nyt menoks, pus! Sara xxx

Saturday, 19 April 2014

ELSI 6KK JA KAULAKORU.

 JOS KERRON MEIDÄN PIENEN TYTÖN TÄYTTÄVÄN JO PUOLI VUOTTA, tuntuuko teistäkin, että aika on hujahtanut?! Ja sitten taas toisaalta ne syksyiset myttyrä-ajat tuntuvat niin kovin kaukaisilta.
Voi pieni vauvaseni. Olen niin huumassa häneen. Me molemmat miehen kanssa olemme. Tämä vauva-aika on ollut niin kovin erilainen, sillä Elsi on ollut niin tavattoman helppo vauva. Eikä nuo veljetkään oikeastaan koliikkia lukuunottamatta olleet vaikeita, mutta Elsin luonne ja tempperamentti tuntuu olevan aika leppoisa ja hyväntuulinen. Ja minunkin hormoonit jotenkin paremmin hallinnassa tälläerää.

Kujerteleva pieni tipunen, kuka jo viittä vaille konttaa. Aikamoista!

Sanomattakin selvä, että rakastan isoveljiä aivan sydämeni pohjasta ja jotenkin vain sydämessä silti riittää tilaa ihan yhtä paljon tälle pienelle ihmiselle.  En tiedä onko tästä pakahduttavasta tunteesta eroiteltavissa se, että kyseessä on tytär? En usko, mutta erilaista äitys tyttärelle aivan varmasti on.

Koen jotenkin vieläkin enemmän vastuuta hänen itsetunnon kehittymisestä ja omanarvontunnosta. Yritän ihan tosissani keskittyä siihen etten lasten kuullen mollaisi itseäni (tai muita) ja yritän ylipäätänasä viestiä arvostavani itseäni (vaikka näin ei todellakaan aina olekkaan). Toivon, että Elsistä kasvaa hyväsydäminen ja vahva nainen, empaattinen ja ystävällinen.

Vaikka tietysti sen verran sukupuolisensitiivisesti ajattelen, että tytöt ja pojat voi tehdä aivan samoja juttuja ja sukupuoli ei rajoita tai sanele mitään, niin aikamoinen mekkolover minä kyllä olen. Voi taivas miten suloisia nämä pienen tyttösen vaatteet ovatkaan? Tässä Elsillä on päällä iki-ihana Wheatin liivimekko, joka valitettavasti on pikkuhiljaa jäämässä meidän amazonille pieneksi. Voieiiii... 

Mekkojen alla tykkään pitää E:llä Lindexin hihattomia bodyja ettei napa paista ja tässäkin oli sitten ulkosalla päällä itsekutomani merinovillaneuletakki. Aika perus päivänasu hänellä :D

Tuo alemmassa kuvassa pilkottava kaulakoru sensijaan onkin aiheuttanut aikamoisen kysymätulvan, kun se nähdään. Tai siis yleensä minua pidetään ihan hienostelijana, kun "tyttärellä on helmetkin", mutta näille on oikein hyvä tarkoitus. Ne ovat n imittäin Baltialaista meripihkaa, minkä on sanottu auttavan hampaiden teon kipuun. Meripihkakoru ihoa vasten erittää jotain öljyjä, mitkä helpottavat hampaita tahkoavan vauvan oloa. Aika leväperäinen selitys, mutta googlettakaa ihmeessä Amber teething necklace parempia selityksiä varten ja voi kertoa nyt yhden lapsen otannalla, että toimii! Sellaisina päivinä, kun unohdan korun laittaa, E kaluaa ja koluaa kaikkea kuin pieni koiranpentu ja muuten toki siis pureskelee ikenillä leluja, mutta ei sillälailla maanisesti. Omamme ostin amazon.co.uk:sta parilla kympillä ihan vain arvioiden perusteella.

Meillä on puolivuotisjuhlien lisäksi ollut muutenkin mukava pääsiäislauantai, kun kyläilimme vanhempieni luona ja poikien kanssa leikimme terassilla auringonpaisteessa. Lisäsin muuten tuohon sivuun tuollaisen instagram-ikkunan, missä näkyy näitä reaaliaikaisempia näpsyjä. Tänään kyllä harmitti ettei Canon ollut mukana. Sen verran hauskoja hetkiä oli päivän mittaan :) Rakensin esim. pojille isosta pahvilatikosta jäätelökioskin ja se olikin hauska leikki myös minulle leikkiä poikien kanssa. Autoleikeistä kun en ymmärrä tuon taivaallista :D

Itse rohkaistuin vetämään valkoiset farkut jalkaan ja uskomatonta kyllä ne on vieläkin ihan putipuhtaat. Ihana kesähousut saivan siis varaslähdön :)

Jeps, mutta nyt taidan mennä katsomaan Liamin kainaloon Harry Potteria ja juomaan lasillisen shamppista, nam. Hauskaa lauantai-iltaa, Sara x

Friday, 18 April 2014

GOOD FRIDAY.

ARVAAKO KUKAAN MITÄ MEIDÄÄN PÄIVÄÄN KUULUU? Sitä samaa yhä edelleen, mut nyt oli pakko tulla vähän huilimaan ja turisemaan kaffikupin kera tänne blogiin.



Me ollaan Elsi-Maikin kanssa kahdestaan kotosalla. Pojat lähti mummilaan leikkimään ja Liam tietysti töihin. No mutta hyvin ainakin tässä järkkäily ja pakkailu sujuu ilman apukäsiä, jos tiedätte mitä tarkoitan ;) Elsi-murmeli pyöriskelee ja ryömii ympäri olohuonetta ja mä yritän miettiä mikä tavara menee mihinkin. Aika rentouttavaa suorastaan saada selkeyttä tähän hommaan ja aika loppusuoralla tässä aletaa pikkuhiljaa olemaan :) Jee! Sitten on vain vuorossa se loppusiivous, mitä en tod. halua vielä ajatellakkaan.... 

Good Friday - kuulostaa aika paljon kivemmalta, kuin pitkä perjantai vai mitä? Summaa ehkä, miksi yhden pienen syyn, minkä takia me muutetaan. Irlannissa, kun enemmistöllä ihmisistä on "a cup half full". Miehellä on ollut välillä vaikea tajuta Suomalaisten yleistä negistelyä ja huomaan kyllä itsekkin kuuluvani samaan mutrusuu joukkoon täällä kotimaassa. Kai se on jokin kanssallispiirre?

Elkää nyt käsittäkö väärin, Suomi on ja tulee aina olemaan mulle ihan supertärkeä. Kotimaa. Mutta jo aika pienenä koululaisena, muistan kirjoittaneeni äikän aineen, kuinka isona muutan ulkomaille. Ja niinhän mä sit muutinkin viivana, kun vain ylioppilaslakin sain päähäni. Ja vielä Austraaliaan eli melkein kauemmaksi ei voi päästä :D Tunsin aina nuorempana etten kuulu joukkoon, kun hymyilin ja höpöttelin kaikille tuikituntemattomillekkin ihan vain jutustelun ilosta. Oikeastaan varsinkin Portugalin vuosina tunsin vihdoin löytäneeni sellaisen hyvän vireen ihmisten keskellä, missä sosiaalisuus ja avoimuus ja ystävällisyys oli enemmänkin normi. En ollut outo. Irlannissa minua on aina viehättänyt yhteilöllisyys ja ihmisten auttavaisuus, joskin välillä Suomalaisena tuntuvat muut sielä tulevan välillä liian lähelle. Ihan iholle. Että kyllä mulla ehdottomasti on aikamoista sopeutumista sieläkin tiedossa...

Sopeutumiseen ehkäpä auttaa sellainen aika ihana asia, että sielä meidän tulevan kotipaikan liepeillä sattuu asumaan jopa kolme suomalaista naista, joista yhden kanssa me ollaan jo vähän oltu yhteyksissäkin. Tuntuu aivan ihanalta ajatukselta toisaalta sekin, että lähistöllä on maanmiehia tai siis -naisia :)

Mulla olisi tänne vaikka kuinka paljon asiaa, mutta tässä on muutama pieni jutska, jotka tekee tästä bloggailusta tällä hetkellä vähän haastavaa. Tämä meidän tietokonneen römpskä nimittäin ei oikein suostu yhteistyöhön bloggerin kanssa laisinkaan ja esim. mitään ulkoasu-asetuksia en jostain syystä saa muutettua laisinkaan. Blogger ei vain suostu mun käskyihin. Ja kuviakin se heittelee postauksissa miten sattuu. Pitäisköhän suosista vaihtaa Wordpressiin?! Tässä muuton yhteydessä voisi olla hyvä sauma, paitsi takuita ei ole, että sekään skulaisi sen paremmin. Hmmmm....

Niin ja lisäksi tietsikan käyttis on niin vanha ettei se enää tue tuota pika-kuvankäsittelyohjelmaa Picmonkeytä vaan jokaisen kuvan joudun sullomaan joko Photarin tai Lightroomin läpi. Eikä siinäkään mitään, paremia ohjelmiahan ne on, mutta tässä elämäntilanteessa blogin kirjoituksen tulee olla tällaista nopeaa ja kivaa (no kivaa sen täytyy tietty olla aina) eikä mitään tuntitolkulla kuvien siirtelmistä ja nysväämistä. Kaikista helpointa mun olisi kai ruveta pitämään sellaista videoblogia ja sinne sölköttää sanottavani ja unohtaa kaikki still-kuvien kanssa vitkuttelut. Ehkäpä mä tässä jokupäivä teenkin taas jonkun höpöttelyvideon :)

No mutta, nyt (kävin tässä välissä nukuttamassa Elsin) täytyy palata pakkausten pariin ja toivottelen aivan ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille! Sara xxx

Sunday, 13 April 2014

MENOLIPPU.


LENTOLIPUT ON NYT VARATTU.
Pikkuisen reilu kuukausi ja sitten se on menoa!

Tunteet heittelevät nyt laidasta laitaan ja päätä ihan särkee.
Stressi ei sovi minulle sitten lainkaan, koko kroppa kipuilee ihan.

Tavallaan helpottavaa tietää, että pian sitten mennään eikä meinata
ja vaikka tekemistä ennen sitä on valtavasti, siihen mennessä kaiken täytyy olla valmiina.

Huhtikuun loppuun asti postailutahti jatkuu varmasti tällaisena verkkaisena,
sillä kaikki hetket toki työllistää pakkaileminen ja siivoileminen yhä edelleen,
kunnes luovutetaan tämä meidän asunto pois.

Onneksi Toukokuun alun saamme rauhassa oleilla vanhempieni hellässä huomassa <3

Olen vain niin onnellinen miten mukavasti olen saanut myytyä tavaraa etiäpäin!
Vain yhdet oharit on nettikirpuilta tullut ja se on aika hyvä prosentti se,
kun ottaa huomioon miten kamalasti kietoon lähtevää tavaraa on.

Mä varmaan taas selitän samoja asioita kuin aikaisemmin :D
Tänään täytyy varmaankin vähän hidastaa tahtia, että ensi viikon jaksan taas touhuta.

Tiistaina tiedossa on vielä oman passini ja ajokortin uusimista ja Elsillekkin pitää oma passi hakea :)

Niin ja pääsiäinen!
Jotain kivaa täytyy kehitellä lapsille, kun tänään ei todellakaan ole virpomaan menossa.

Tulipas taas yhtenäistä ajatusta (not), mutta palailen taas palasin ajatuksia pikimiten :)
Sara xxx

(Niin ja onnea Mami Go go Mintulle Indiedays-palkinnosta!
Mä en tälläkään kertaa niihin kemuihin päässyt, mutta ehkä vielä joku kerta... ;) )

Tuesday, 8 April 2014

JÄNNITTÄVÄN PÄIVÄN ILTA.

HYVÄÄ TIISTAI-ILTAA IHANAISET. Minun viime päiväni on työllistäneet taas kirpparit ja tavaroiden pakkailu, postittelu ja yksin lapsukaisista huolehtiminen. Hatun nosto kaikille yksinhuoltajille tai muuten yksin arkea pyörittäville äideille ja isille. Mä olen nyt jo ihan rikki poikki. Daddyä ikävöivät kotijoukot höystettynä kahdella hampaita tahkoavalla pikkuisella ei ole ehkä se helpoin kombinaatio.

Mutta, mutta. Nyt näyttää siltä, että on kaiken tuskan ja hien väärti ;) 
Miehen Irlannin-reissu on mennyt nappiin ja sen verran voin kertoa,
 että reilun kuukauden päästä me sitten aloitetaan ihan erilainen uusi arki. 

Ja vielä jännittävämpää asiasta tekee se, että kotikulmiksi on nyt varmistuneet aika erilaiset huudit, 
kuin alunperin osasimme kuvitellakkaan:

Tällaisista maisemmista bloggailen sitten siitä etiäpäin! Aikamoista....


Tuesday, 1 April 2014

YRITETÄÄN OLLA TAVALLISIA.

HEI VAAN! Pakko tulla vään näpyttelemään kuulumisia. Loma loppui ja täälä istuskelen itsekseni sohvalla, kun lapsukaiset nukkuu ja siippa on töissä. Ajatuksenani oli hiukan kertoilla, mitä me ollaan tässä viikon varrella tehty ja laittaa sellainen kuvapostaus sen kera, koska kuvia on tullut otettua roimasti. Mutta, mutta... mulla ei vieläkään ajatukset oikein pysy kasassa niin, että kykenisin huolettomasti kertoilemaan asiasta a taikka b.

Siitä asti kun päätös tehtiin ja asunto irtisanottiin, en ole oikein pystynyt mitään muuta ajatella, kun tätä kasvavaa to do-listaa. Kaiken keskellä pitää elää ihan tavallista arkea ja iltaisin uni ei meinaa tulla, kun mielessäni käyn läpi vaikka mitä juoksevia asioita, myytäviä kalusteita yms. Valitettavasti olo on aika stressaantunut. Stressihän varmaan on läsnä nyt koko kuukauden siihen asti, että kämppä on tyhjä ja siivottu, mutta tuntuupas se aika inhottavalle.

Lapset - tai no Fionn - tuntuvat vaistoavan, että jotain kummallista on nyt meneillään. Aika rajulta tämä päätös tuntuu kiskaista heidät pois kaikesta tutusta. Sitä äitinä murehdin paljonkin yön hiljaisina tunteina. Miten sellainen asia, joka tuntuu niin ihanalta ja oikealta, voi olla myös niin kamalan kipeä ja vaikea.

Sydäntä pakottaa, kun tiedän muuttavani niin kauas perheeni luota jo ihan pian.

No onneksi silti tässä on nelisen viikkoa aikaa saada huusholli tyhjäksi ja tavarat varastoon ja mielessäni ja käytännössäkin moni juttu on jo hyvin organisoituna. Tällaisissa jutuissa olen onneksi hyvä ja maasta toiseen muuttanut yhteensä reilu kymmenen kertaa. Osa asioista menee jo rutiinilla :)
Katsokaas tätä typyä! Pian jo puolivuotias. E kasvaa valtavaa vauhtia ja oli perjantain neuvolakäynnillä jo 72cm eli kakkos käyrillä pituuden puolesta huiteleva hujoppi. Kiinteitä Elsi on nyt maistellut parisen viikkoa ihan hiljakseen omaan tahtiinsa. Soseita toistaiseksi, mutta hyvin tuntuu maistuvan :)

Niin hassua käydä ihan tavallisesti leikkipuistossa ja ruokakaupassa ja tietää, että kohta on aivan toisenlaista. Nyt kun todella jo tapahtuu, huomaan tämän olevan minulle aikamoisen raskas juttu. Toisaalta hirveän hyvä käydä näitä tunteita läpi jo nyt ja itkeä itkut. Tämä blogi tulee varmasti olemaan minulle todella tärkeä oma linkki Suomeen ja ihana kun sielä ruudun takana olette te kivat lukijat. Tuntuu oikeasti välillä siltä, että sielä olisi kasa kavereita, vaikka suurinta osaa en tietenkään edes tunne.  Huojentava ajatus on, että vain internetin käynnistämisellä saan palan kotimaata ja tuttua sinne jonnekkin oman ruutuni ääreen :)

Huh, pahoittelen hiukan alakuloista tekstiä. Tässä on vain niin isot jutut käsillä, että tunnen itseni välillä ihan pieneksi ja voimattomaksi. Mutta nyt täytyy (taas) ryhtyä laittelemaan pyykkiä kuivumaan ja seuraavaksi ryhtyä lajittelemaan kirpparille meneviä tavaroita.

Iloista viikon alkua kaikille muille :) Sara x

Saturday, 29 March 2014

SPRING BREAK.

PAHOITTELEN TAAS TÄTÄ KATKONAISTA BLOGGAILUA.
Sama virsi viikosta toiseen.

 Olisi niin monta postaustakin jo mielessä ja jopa kuvat odottamassa, 
mutta nyt ei kykene eikä ehdi. 
Tämä meidän kevätloma on osoittautunut varsinaiseksi tunteiden ja suunnitelmien 
vuoristoradaksi ja pää ei meinaa edes pysyä kasassa.

Tiedättekö sen tunteen, kun aivoissa oli satakunta välilehteä auki samaan aikaan?
Lyhyestä virsi kaunis - matka Irlantiin päin on alkamaisillaan.
Monta juttua on vielä ihan hirmuisen auki, mutta todenäköistä on, 
että maanantaina irtisanon tämän kämpän vuokrasopimuksen.
IIIK!

Se, millä aikataululla me ihan täysin muutamme, on vielä pikkuisen auki ja monien tekijöiden varassa,
mutta sen verran taidan nyt tietää, että Huhtikuu tulee olemaan täysi organisointia, pakkausta, myymistä, selvittelyä jne.

Joten siis bare with me, täällä ollaan ja yritän saada nollattua ajatuksia blogin kera mahdollisuuksien mukaan, mutta pysykää toki matkassa ja tästä tämä seikkailu nyt taitaa alkaa.... (iiik!)