Monday, 26 January 2015

#ELSISCLOSET


Mä tykkään ihan hirmuisesti blogeissa katsella asukuvia. Oikeastaan tyylillä ja vaatteilla ei edes ole kovasti väliä - odottamattomistakin yhdistelmistä saattaa löytää itsellensä jotain ideoita. Mun mielestä tyyliblogit, lasten ja aikuisten, ovat parhaimmillaan jopa lehtiä ja mainoksia kivempia, koska asut on oikeita. Siksipä nämä Suomenkin kaikista kovatasoisimmat muotiblogit eivät oikein iske, kun päivän asut eivät oikein ole enää realistisia. 
Anyhow, summanmutikassa sain viime viikonloppuna idean kuvata meidän Elsin asut tältä viikolta tänne blogiin :) Koska äitiliini on ollut vähän huonossa hapessa, yksi päivä jäi välistä. Tiistai kaiketi. Eikä nämä muutenkaan ole mitenkään vimosenpäälle mietittyjä asukokonaisuuksia. Melkeimpä päinvastoin. Mukavaa ja lämmintä, missä pienen taaperon on helppo liikkua ja leikkiä. Mun mielestä Elsillä on 99,9% vain aivan ihania vaatteita. Paljon second handia kirpparilta ja serkkutytön vanhoja tai alennuksista haalittuja ihanuuksia. Mahtuupa mukaan myös ihan markettimekkokin ja sitten jokunen täyteen hintaan ostettu uusi vaate.
Malli oli yllättävän yhteistyökykyinen ja jaksoi hetken aina jopa poseerata. Sain myös ihania ruutuja lapsista suukottelemssa, kun pojat ryntäsivät kuvaan myöskin :) Elsulla on poskessa ihan järkky mustelma yhteenotosta pöydänkulman kanssa ja hiuksetkin on tällähetkellä aika kynityt. Yritin vähän trimmata tyttösen jäätävää takatukkaa, mikä on tämän ikäisille aika ominainen, ja se kun ei ollut mieluisaa puuhaa ja päätä piti vispata ja niskavillat on ehkä pikkiriikkisen turhan lyhkäiset. No tässäpä nämä kuvat nyt kuitenkin:



MAANANATAI:
merinovilla-neule: Bock Copenhagen / liivimekko: Ciraf / sukkikset: Pomp de lux aw14
(Fionnilla neuletakki Pomp de luxin aw13 mallistosta)

Vaaleanharmaa, vaalea denim ja sinappi on mielestäni ihana yhdistelmä, mistä tykkään itsellänikin. Tuo neule on aivan superlöytö jo vuoden takaa bellsandwhistleskids.co.uk-kaupan alennuksista.
Toivottavasti menee vielä ainakin ensi syksynä :)
KESKIVIIKKO:
neuletakki: H&M / tunika: Kappahl / sukkikset ja villasukat: Pomp de lux
kaikki vaatteet facebook-kirppareilta

Tämän erityisen kylmän päivän asu. Neuletakissa on muistaakseni 50% villaa ja nuo liikkikset ylipolvensukat on myös villaiset. Mun on koko talven pitänyt metsästää jostain Elsulle villasukkikset, mutta eihän täällä Irlannissa sellaisia myydä. Tai po.pilta vissiin saisi (?).
Tunika on alunperin ostettu kesä mielessä, mutta käyhän se jo nytkin :)
Ja nuo sukkikset on Pompin muutaman vuoden takaiset Jasmin-tightsit. Näiden laatu on jotain aivan legendaarisen uskomatonta. Ostettu käytettynä, veivattu meillä koneessa kymmeniä kertoja ja ei nypyn nyppyä!

TORSTAI:
mekko: Wheat / body: Tesco / sukkikset: H&M / nahka-saapikkaat: kaverin antamat

Wheatin ihanan mekon ostin Babyshopin alesta, kun Elsi oli vielä masussa. Se alkaa uhaavasti näyttää lyhkäiseltä, vaikka tykkäänkin pikkuisilta enemmän tuollaisista polven yläpuolelle ulottuvista mekkosista. Nahkasaapikkaiden kukkakoriste ei ole aivan mieleeni, mutta muuten ne ovat olleet aivan huippuihanat kengät. Kaverini täältä osti ne Amsterdamista tytöllensä, mutta olivatkin väärää kokoa ja hän sitten antoi ne Elsille.

PERJANTAI:
tekokarvaliivi: Dunnes stores / mekko: serkun vanha H&M / legginssit: Next

Tässä on sitten esimerkki, kun vaatteiksi on valikoitunut just se, mitä ensimmäisenä sattui käteen osumaan. Vähän särkee silmiä tuo leggarien väri yhdistettynä tuohon mekkoon. Elsillä ei trikoomekkoja juuri olekkaan ja tämä serkulta saatu ja vähän jo haalistunut on enemmän sellainen kotivaate. Nextin leggarit on jo turhan piukat kokonsa puolesta, mutta laadusta annan kyllä täyden kympin. 
Tuo liivikin on siinä rajoilla, että onko se mielestäni aika kamala :D Mutta Elsi rrrrakastaa pörröistä liiviään ja valitsi sen itse tähän päälle "Tättät tääää täää!" 
LAUANTAI: 
paita: Wheat / mekko: Gap / sukkikset H&M / pipo: anopilta...

Päivän stailaus yhteistyössä daddy ja Elsi. Oltiin sitten koko perhe Galwayssa harmaa-valkoinen-tummansininen-yhdistelmissä :D Ihan vahingossa kylläkin. Gapilta löytyy mielestäni aika ihania mekkosia ja tämän ostin viike kesänä alesta. Se oli jo kirppiskasassa, kun luulin sen olevan ihan liian pieni, mutta hyvinhän tuo vielä menee. Tummansinisiä yläosia on ihan hurjan vaikea löytää pikkutytöille! Onneksi tämä mekko siis vielä meneekin.
Ja pipo...Meidän Maikki niin tykkää pukea tällä hetkellä kaikkia päähineitä ja muita hepeniä päähänsä. Veljien kalsarit käyvät myös tai vaikka tiskirätti.
 SUNNUNTAI:
toppi: Wheat / pöksyt: Tesco

Sunnuntaina vain oleskeltiin ja kaivoin heti Galwayn söpöliini-ostokset olopöksyt Elsille jalkaan, vaikka yleensä olen tosi tarkka, että kaikki käyttöönottopestään. 
Siis enhän mä kertakaikkisesti voinut jättää näitä lintupöksyjä kauppaan, kun hintaakin oli vain viitisen euroa :) Ne on kyllä vielä aika grandet eli menee varmaan ainakin seuraavan vuoden. Punaposki oli juuri herännyt päiväunilta ja hammastakin pukkaa.

***

Mikäs on teidän lemppariasu? Mun on jotenkin hurjan vaikea päättää keskiviikon, lauantain ja näiden sunnuntain söpöstelyiden välillä. Laitetaankos useamminkin näitä asukuvia vai ei? Yritän aina silloin tällöin muistaa tägätä Elsun asuja instagrammin tuon #elsiscloset :in alle :)



Sunday, 25 January 2015

GALWAY SERIES.

Hauskaa sunnuntaita hei! Sori, että vähän harvakseltaan vieläkin minusta kuuluu. Eilen meillä oli aika pitkä päivä pois kotoa, kun ajelimme tuonne Galway cityyn päiväksi. Meiltä ajelee sinne pikkusen reilun tunnin ja koska tämä meidän kyläpahanen on meille ex-kaupunkilaisille välillä vähän liian pieni, tulee tuolla käytyä about 1-2 kertaa kuukaudessa.

Yleensä me lasten kanssa käydään nelistään ja vain isommassa supermarketissa, Ruohonjuuri-tyylisessä hihhulikaupassa ja sitten hyödynnetään saman ostoskeskuskompleksin leikkimahdollisuudet. Eli lapset saavat 'leikkiä' niissä sellaisissa kolikolla käyvissä autoissa/busseissa/karuselleissa, mitä sielä on tosi paljon. kolikkoja ei edes tarvitse käyttää, kun mielikuvitus laukkaa :) Joskus käymme myös paikallisissa sisäleikkipuistoissa, mutta kolmen lapsen kanssa ne on kyllä aika hintavia reissuja.

Tällä kertaa saatiin daddy mukaan (jee!) ja suunnattiin ostosten jälkeen mielummin ulkosalle. Galway sijaitsee tuollaisessa lahdelmassa ja tämä Salthill-nimisen alueen edustalla avautuva rantabulevardi on todella suosittu ulkoilualuen niin paikallisten, kuin turistienkin keskuudessa.
Ulkona oli ihan vitsin kylmä! Kostean kylmä, mutta niin kaunista. Tällainen harmaa utuinen valo sopii Suomalaisen melankoliseen mieleen :)

When asking a 4-year-old to smile nicely. 



 Galwayssa on yksi iiiiso puute nimittäin sielä on ihan super vähän kivoja kahviloita. Tuola rannan tuntumassa on sentään yksi ihan ok ja tietysti tupaten täynnä. Sieläkin kahvi pahaa, mutta onneksi perhemuffinssit oli herkullisia :) Fast forward muutama vuotta ja Galwayssa voitaisiin meidän mielestä avata Sara&Liam's cafe ;) Oi miten ihanata se olisikin...

Jeps, mutta käytiin vielä vähän leikkimässä leikkipuistossa ennen kun huruteltiin kotiin.

Mäkin kuvittelin olevani liikenteessä ihan ihmismäisen näköisenä.
Rakas siippani on monta ihanaa asiaa, mutta kuvia hän ei kyllä valitettavasti osaa ottaa. Ehkä tämän kerran jälkeen uskon sen vihdoin.

Vai mitä mieltä olette tästä "parhaasta" otoksesta? Saiskos tähän sellaisen itkunauru-hymiön :D
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. toivottavasti teilläkin on ollut huippu viikonloppu :) 
Kuullaan pian!

Thursday, 22 January 2015

SARA.

Huuh, melkein selvitty flunssatauti&vatsatauti combosta tässä taloudessa ja jaksan istahtaa pystyssä tietokoneella :) Jee! Ja asuntohommelitkin on ratkeamaisillaan! Nyt näyttäisi kovasti siltä, että jäädään asumaan just tähän näin <3

Mutta siis: Mä ajattelin, että nyt uuden vuoden kunniaksi voisin taas tehdä tällaisen pikaesittelyn itsestäni, jospa tänne on vanhojen kaverien lisäksi eksynyt uusiakin lukijoita :)

Eli moi olen Sara. 30-vuotias Helsinkiläinen, kuka muutti toukokuussa Irlantiin. Mieheni on irlantilainen ja tapasimme 8,5 vuotta sitten Portugalissa. Muutimme ensin yhdessä Dubliniin ja sitten taas Portugaliin, menimme naimisiin, muutimme Englantiin Brightoniin ja sitten Suomeen. Suomessa syntyi meidän lapset: pojat 02/10, 03/12 ja tyttö 10/13.

voi apua. Tällain isompana tämä onkin aika jäätävä kollaasi. no tiedättepähän miltä näytän...
Olen kotiäiti ja mieheni on keittiömestarina hotellissa ja tekee paljon töitä. Nyt asumme ihan Atlantin rannalla Länsi-Irlannissa. Kun katsoo karttaa, ihan jo jännittää kun vieressä on tuo valtaisa meri.

Olen kasvissyöjä. Tai no en oikeastaan enää. Yritän juuri opetella syömään kalaa monen vuoden tauon jälkeen. Olen super kiinnostunut puhtaasta terveellisestä ruoasta, resepteistä ja rentoudun kokkaillessa. Olen myös parantumismatkalla oleva sokeriaddikti.

Tykkään myös siivoamisesta ja järkkäilystä, mutta silti meillä on aina sotkuista. Koska kolme lasta :p

Olen myös aikamoinen fiilistelijä. Ja visualisti. Siksi tuo edellinen kohta stressaa minua aika paljon :D

Olen erityisesti aikamoinen vaatefiilistelijä. Tykkään siis tyyleistä ja erityisesti sellaisesta pikkusen vintage-tyylistä. Monen muun tapaan kertsikulus-shoppailuhulluus kaksikymppisiltä on jäänyt jo aikoja sitten taakse ja syynään hyvin tarkaat materiaalit. Eritysmaininta villarakkaudesta :) Tykkään kyllä shoppailusta... Ja Elsillä on aika monta mekkoa.

Onneksi toisaalta mulla on aika tarkka maku, mikä myös pysyy. Olen tunnettu siitä, että saatan ostaa saman hyväksi havaitun vaatteen useammassa eri värissä ja lapsillekkin saatan ostaa saman vaatteen useammassa koossa. Sisutusmakuni on melko vankuumaton ja hyvä niin. En lähde yleensä minkään trendin matkaan ja sitten kyllästy puolen vuoden päästä.

Tykkään neuloa, sisustaa ja vaikka mitä, mutta juuri nyt tuntuu ettei aika oikein riitä kaikkeen. Siitä tulee usein aika desperate housewife-olo, mutta toisaalta yritän ajatella, että johonkin päin sitä aina pyllistää. Että jos kaikki olisi ikääskuin täydellistä, niin jostain sitten uupuu :D

Olen aika hippi kasvattajana, joskin tulistun aika helposti, iiik! Paras asia, mitä lapsilleni annan on miljoona halausta ja suukkoa per päivä :) Viimeisen 8 kuukauden aikana täällä Irlannista meistä on lasten kanssa hitsautunut hyvä tiimi. Välillä vähän ahdistaa, kun tukiverkkoja ei ole mailla eikä halmeilla. En silti ole päivääkään katunut meidän muuttoa.

Tykkään kovasti kaikesta naisellisesta hömpästä, mutta oikeasti olen aika suurpiirteinen tyyppi ja kovasta yrityksestä huolimatta en kykene mihinkään jatkuvaan kynsien lakkailuun ja hiusten föönaamiseen. Koulutukseltani olen maskeeraaja, mutta sitäpä ei nyt ole tullut oikeasti työnä juuri tehtyä. Siirryin reilu viisi vuotta sitten esikoista odottaessa, kemikaaliahdistuksissani, kaikkeen mahdollisimman luomuun ja siksipä luonnonkosmetiikka on sydäntäni lähellä. Ja tietämyskin sitä myötä niistä hommeleista aika hyvä :) Minuun siis ehdottomasti vetoaa mahdollisimman luonnollinen look, vaikka itseruskettavaa varmasti käyttäisin, jos saisin aikaiseksi :D

Mulla on just niin omalaatuinen - spesiaali - huumorintaju, että mun vitseille yleensä nauraa lähinnä mun äiti ja keskisisko. Koska niillä on ihan yhtä pöhköt jutut. Liam lähinnä pyörittelee silmiänsä.

Olen myös aika herkkis ja maailmantuskailija, mutta puhun ihan tosi henkilökohtaisista fiiliksistä vain kaikista läheisimmille. Monet sanovat, että kirjoitan kovin avoimesti tässä blogissani, mutta itseasiassa annan itsestäni juuri sen verran kun voisin missä tahansa sanoa ääneen.

Joo ja siis olen kyllä sille päälle sattuessani aika puhelias ja sosiaalinen. Siksi kai tätä blogiakin kirjoittelen, kun välillä on vain niiiin paljon asiaa :DD

Blogia olen kirjoittanut jo helmikuusta 2011! Mutta olen erityisen tunnettu lukuisista tauoista ja dramaattisista "aika ei riitä"-lopetuksistani. Se kyllä vähän nolottaa ja nyt päätinkin, että ensi kerralla, kun life gets in the way, laitan pillit pussiin sitten lopullisesti. Tämä on ehdottomasti hauskin harrastukseni, vaikka viime viikkoina puraissut treenailuinnostuneisuus (tästä enemmän joiku toinen kerta) pistää aika hyvän vastuksen.

Sellaista. Tulikos kenellekkään tästä mitään uutta infoa?

Sunday, 18 January 2015

SUNDAY, UNDER THE WEATHER.

Tämä päivä on valitettavasti mennyt aika sohvan nurkasta käsin, sillä jo eilen illalla otteen minusta saanut niiskutus yltyi yön aikana ihan kunnon flunssaksi. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi tuntenut oloni näin jyränalle jääneeksi. No onpahan ollut rutkasti aikaa kelailla näitä blogihommeleita. Aika sääli kyllä oli olla neljän seinän sisällä, sillä ulkona oli mitä kaunein auringonpaiste (joka paljasti likaset ikkunanlasit :p)
Ehdottomasti hankalinta kipeänä olossa äitinä on nuo ei-kipeät lapset. Oikeasti aika hienosti jaksoivat sisäleikkejä ja tv:n tuijottelua.
Jääkaapista löytyi luojan kiitos tähteitä, mutta pakko oli kauppaankin lähteä. Päätin yhdistää siihen Elsin päikkäriajan ja antaa hänen nukahtaa autoon, kun me muut käytiin pikkusen jalottelemassa.
Ja kuvaamassa.

Että tässäpä teille näitä tuttuja maisemia :)
Kaunis ja kuulas päivä tietysti tarkoittaa täälläkin kylmää päivää. Aurinkoinen sää tuntui jo ihan keväiseltä, mutta sitten taas toisaalta tuola vuorilla oli ohut lumipeite. Mutta kyllä mä silti vain nautin tästä valosta. Ehdotomasti kevään tuntua ilmassa :)
Kaupassa käynti meni vähän pää kainalossa ja lapset ruokkikin tänään Ella's kitchen. Onneksi daddy sentään kerkesi töistä reilun tunnin tauolle lämmittämään sitä mikrossa :D No onneksi meillä yleensä ei syödä puolivalmiita ja kerrankos sitä näinkin päin :)

Kello on nyt täällä kahdeksan illalla ja justiinsa sainkin lapset nukkumaan. Nyt vielä hetki omaa aikaa teekupposen kanssa ja sitten toivottavasti aikaisin nukkumaan. Mä niiiiin toivon, että tämä nuha ja köhä ovat tiessään huomenissa, että päästään viimeistään tiistaina käsiksi normirutiineihin.

Oikein energistä alkuviikkoa kaikille! 

NO HEI!

Nyt sitten vain toivotaan, etä Blogger suostuu yhteistyöhön ja saan julkaistua tämän postin. Löytyihän ne kadonneetkin postaukset onneksi luonnoksista, mutta koska tällä hetkellä meidän yhteistyö tämän hitsin blogipohjan kanssa ei oikein toimi, en saa uudelleen julkaistua niitä laisinkaan.
Mä en nyt ole ihan varma, mikä tässä mättää. Mahdollisesti syynä on tuo meidän huono nettiyhteys, mikä olisi kyllä blogin kirjoittajalle aika tärkeä työväline. Jos ja kun kirjoittelen teille tätä postia, tämä pohja ei suostu ottamaan välitallennetta ja jos sitä ei ole, ei postia pysty julkaisemaan. Mä saatan vaikka puolikin tuntia räpsyttää tuota julkaise-nappulaa, kunnes sitten tuurilla yhdellä kertaa postaus menee läpi. Viime kerralla menin editoimaan jotain typoa edellisestä postauksesta ja sitten koko postaus hävisi ja, kun yritin sitä uudelleenjulkaista, kaikki postit hävisivät. Onneksi sentään siis luonnoksiin.

Noniin, nyt kuitenkin on ollut ihan hirmuinen kiirus tässä live-elämässä ja en ole ehtinyt paneutua tähän blogiasiaan laisinkaan. En ole teitä tai tätä housefivea unohtanut, en laisinkaan. Ehdin jo summanmutikassa perustamaan uuden pohjan tuonne Wordpressin puolelle, mutta en ole ihan varma riittääkö mun aivosolut nyt uuden systeemin opetteluun :D

Jep, kuitenkin siis meille kuuluu ihan hyvää. Päästiin tosiaan silloin joulukuussa muuttamaan tänne väliaikaiseen kotiin, mikä on ollut aivan ihana paikka asua. Irlantilaiseksi kodiksi täällä on ihanan vaaleaa, valkoiset seinät ja valkoinen keittiö. Silmä lepää, vaikka kalusteet eivät ole ihan mieleen ja ylhäällä on kokolattiamatto. Mutta tosi hyvä meidän on täällä ollut olla. Valitettavasti tämä on vain väliaikainen asumus ja kyllä tuo matkalaukusta käsin eläminen alkaa jo vähän väsyttää.

Muutto on siis seuraavan parin kuukauden aikana edessä. Taas. Ja tästä taas jotenkin astetta hullumpaa tekee sen ettei me vielä tosiaan tiedetä, että pysytäänkö täällä Atlantin rannalla Connemarassa vai muutetaanko tuonne keskelle Irlantia Liamin kotikaupunkiin?

Ollaan listattu plussia ja miinuksia ja vaihdettua mieltä miltei päivittäin. Täällä on niin tajuttoman kaunista ja tietyllainen erilainen läheisyys luontoon, mutta toisaalta emme näe täällä asuvamme lopunelämäämme. Haluaisimme nyt jo juurtua, itsemme ja lasten takia, sinne missä asumme hamaan tulevaisuuteen. Tämä paikka on todella erityksissä ja pieni ja täällä ei ole meille ja lapsille lopulta hirmuisesti mitään mahdollisuuksia. Liamin kotikaupungin lähellä on myös kaunista, mutta eri tavalla ja mahdollisuus hiukan 'helpompaan' elämään. Palvelut lähempänä, autoilua vähemmän, pienempi välimatka joka suuntaan ja erityisesti lentokentälle (mikä siis tuo oman vanhempani astetta lähemmäs) ja tietyisti miehen perhe lähellä, niin hyvässä kuin pahassa ;)

Tänne on muodostunut hyviä ystäviä, mutta toisaalta heitä pääsee aina parissa tunnissa moikkaamaan puolin ja toisin. Mieluiten riuhtaistaiin F koulusta nyt, kuin parin vuoden päästä, kun J:kin on jo koululainen.

Jännää siis on taas tiedossa. Mä en nyt tosiaan tiedä miten tämän bloginkin kanssa tekisin. En jotenkin itse jaksaisi enään tällaisia tilitypäivityksiä laisinkaan. Halusaisin melkein aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, sillä olenhan itsekkin muuttunut aika paljon tässä viimeisen vuoden aikana.
Mitäs mieltä te sielä olette? Olisi kiva postitella sellaisia arkisempia ja 'tyhjänpäiväisempiä' juttuja, reseptejä ja sen sellaista eikä aina tällaista raportteja kaikista vastoinkäymisistä. Ja kaikki blogia kirjoittelevat tietävät, kuinka vaikea on päästä taas juttuun käsiksi jos tulee vähääkään taukoa.

Ikinä en ole elämässäni ollut näin päättämätön kaiken suhteen, että ihan itseäkin ärsyttää. kertokaa nyt mulle mitä mä teen :D

Tuesday, 10 December 2013

HANG IN THERE MAMA!

Huuuh, en tiedä mistä aloittaisin? Mulla on tuola jo viime viikosta sellainen kuulumisposti kirjoitettuna, mikä oli tarkoitus julkaista jo päiviä sitten :D Hektistä on. Ei voi muuta sanoa.

Tiivistettynä meillä on joulukuusi, leikkasin hiukset, Elsi kasvaa kohisten, äiti on nuutunut jne.

Tiedättehän te mamat, että lapsilla on kaikenmoisia vaiheita, mitkä aina vain sekoittavat pakkaa, kun luulet johonkin tottuneesi? Tähän alkuunhan pienellä ihmisellä tulee vaikka minkämoisia mullistuksia pienessä kehossa ja en voi tarpeeksi kiittää ihanaa Emmi-lukijaa Tukholmasta, kun Jamesin aikaan suosittelit tätä Wonder weeks-kirjaa. <3

Se on varmaan pelastanut minut nyt jo toiseen kertaan. Kirja siis selittää tutkimusten tulosten varjossa näitä suuria lasten kehitysharppuksia ja miten ne vaikuttavat lapseen 0-18kk ikäisenä. Harppauksia edeltää tyytymättömämpi, äkäisempi jakso, mikä ollaan voitu aika tarkalleen rytmittää lasketusta ajasta etiäpäin. Nämä tyytymättömämmät jaksot siis yleensä enteilevät ensimmäistä hymyä, käsien löytämistä, kääntymistä jne. jne.

Jo Jamesin kohdalla hyvin pian huomasin, että kirja pitää kutinsa ja nyt vielä enemmän. Jotkut lapsukaiset oireilevat enemmän ja toiset vähemmän. Se voi olla koliikkimainen itku yhden illan taikka pari viikkoa putkeen (=James). Tässä 7 viikon tienoilla alkava stormy phase voi jatkua viikon parikin ja enteilee niiden omien nyrkkien löytymistä ja muutenkin erilaista aktiivisuustasoa. Ja sitä tässä nyt eletään hyyyyvin vahvasti. Kirjan mukaan vauva saattaa mm. roikkua äidissä kaikkineen päivineen ja olla tyytymätön, jos ei ole äidin käheisyydessä, lupsutella tisua/pulloa ilman varsinaista nälkää, nukkua huonosti varisinkin, jos yrittää siirtää sylistä. 

Ja voi kyllä, rasti jokaiseen ruutuun! Jos aikaisemmin kyhjötin sohvan nurkassa vauva sylissä kaiket päivät, niin nyt vielä kaksi kertaa enemmän. Muuten säyseä tyttösemme on muutamaan otteeseen esitellyt äänialaansakkin iltaisin, mutta ei veljiensä veroisesti sentään onneksi. Olen enemmän kuin kiitollinen meidän tukijoukoille jeesailemisesta poikien kanssa, kun mies on töissä <3

Eli blogi viettää nyt ainakin viikon päivät tekstien osalta hiljaiseloa. Viikonlopuksi meillä on vielä tulossa perhettä Irlannista ja juhlimme vähän Elsiä. Jos tämä neitokaisen meno jatkuu vielä ensi viikollakin, taidan suosiolla odotella come backin kanssa joulun yli. You never know ;) 

Kerrottavaa ja kirjoitettavaa ja kuvattavaa olisi taas kerran vaikka kuinka, mutta tietysti priorisoina vauvan ja muun perheen ensin. Ei sillä, tätä omaa henkireikää ja harrastusta on suoraansanoen ikävä! Kunhan tämä maaginen harppaus sitten tulee ja toivottavasti asiat rupeavat tässä taloudessa hiukan helpottumaan, niin ehdottomasti raivaan jostain kohdasta aikaa omille jutuilleni ja blogille - se on selvä!

Uutena vuotena rupeavat ajatukset pikkuhiljaa kääntymään Irlannin suuntaan ja toivottavasti itsekkin pystyn pikkuhiljaa jatkamaan projektia oman itseni kanssa. En malta odottaa!

Naturligtvis meitä voi edelleen seurailla instagramissa ja vähän mietin, että voisin jotain pikku morjenstuksia heitellä tuonne blogin facebookinkin puolelle eli sitäkin kautta voipi Epätäydellistä naista seurata!

Jees, nyt täytyy jatkaa hommia! Toivottavasti kuullaan pian! Sara xxx

Thursday, 24 October 2013

AASIN KANSSA.

Lokakuun loppu ja ensimmäinen ulkoilu babyn kanssa. Uudet rattaat ensikertaa tuplaversioina. Äidille ensimmäinen ulkoilu sitten perjantain - herranjumala miten hyvää tekikään! Olisi voinut vaikka juoksuksi pistää. Lähtö oli tietysti hiukkasen haastavaa, kun 1v7kk vetäisi juuri lähdön suussa raivarit, äitiä hermostutti nukahtaako vauva ja daddyä hermostutti vaimon puhetyyli ja ehditäänkö ajoissa kerholle hakemaan esikoista. No ehdittiin, ehdittin, vaikka äiti ei edes kunnon housuja ehtinyt jalkaansa vetämään. Onhan noissa legginsseissä ennenkin hihdetty, että ei kai siinä mitään :D
Esikoinen oli mahtavan mielissään, kun sisko ja äiti olivat matkassa mukana ja sitten testattiinkin Donkeyden todellinen luonne lapsirahtina seisomalaudan kera. 16,5kg + 11,5kg + 3,6kg ja rattaat lykkiintyivät mitä mainioimmin. Moitetta nuo Bugikset saa meiltä ainostaan noista aivan naurettavan huonoista sadesuojista. Kumpaakaan emme saa kunnolla kopan eikä istuinosan päälle. Onkohan tähän joku kikka kolmonen? Tai sitten täytyy hankkia sellaiset tavalliset sadesuojat.
Seisomalaudan kaveri pyörii kuin väkkärä ja yhdessä ihmetellään putoavia lehtiä ja suunnitellaan Halloweenia. 
"Työnnä äiti, työnnä!" Hitsit, nämä ylämäethän käyvät ihan treenistä :D Ei mikään paha juttu laisinkaan.

Mutta tämän kokemuksen perusteella voidaan kyllä jo sanoa, että olemme mitä tyytyväisimmät, että ostimme nämä Bugaboo Donkeyt. Joskin tupla leveitä työntäessä jotenkin konkretisoitui tämä perheen nykyinen koko. Hurjaa, että miehen lähtiessä töihin meitä jää vielä kotiin neljä. Luojan kiitos siihen on vielä useampi viikko ja enemmän aikaa treenata näitä lähtemisiä sujuvammaksi :D

Mitä teille kuuluu? Aika pimeätä alkaa ulkona olemaan, vaikka jotain ihanaakin tässä liejusyksyvaiheessa on. Sara xxx