Friday, 29 May 2015

#ELSISCLOSET

Noniin nyt vihdoin sain kamerasta ulos nämä Elsin viikon asukuvat. Edellinen samanlainen postaus löytyy täältä ja vitsit, että E on kasvanut paljon pienessä ajassa. Nyt ollaan jo lähempänä kaksvee synttäreitä kuin yksvee! Tällä hetkellä Elsu tahkoaa urakalla hampaita ja ensimmäiset poskihampaat jo pilkottavat paikoillansa. Siitä johtuen siis hiukan helakat posket ja kuolainen olemus :)

Viime viikko oli vilpoinen ja sateinen ja synkkä miltei joka päivä, mutta yritettiin silti saada käyttöä vähän kesäisemmille vaatteillekin.

Maanantai:

neuletakki: Marks&Spencer, serkun vanha // playsuit: Gap, sale 
// sukkikset: H&M, veljien vanhat // kengät: Kavat kotte, second hand

Tämän söpöliinin shortsihalarin tilasin kimppatilauksessa ystävän kanssa nyt alkukeväästä luottomerkiltäni Gapiltä.
Keksin heti, että se kaipaa kaverikseen tuollaisen vihertävänkeltaisen neuletakin ja soittelin siskolle vieläkö tämä minun alunperin Irlannista ostama neuletakki löytyy jostain? 
Se sattuikin olemaan juuri sopivaa kokoa nyt ja samoiten Elsi itse tykästyi tähän neuletakkiin ja valitsisi sen miltei aina päällensä :)

Erityismaininta noista sukkiksista, mitkä ostin jo Fionnille syksyllä 2011. Niissä ei ole nypyn nyppyä.
Joskus H&M:n lastenpuolelta löytyy kyllä ihan huippulaadukasta lastenvaatetta. 

Tiistai:
t-paita: Gap, sale // legginssit: Seppälä // neuletakki: Lindex

Elsulla ei paljoakaan trikoovaatetta löydy, mutta kaikessa simppeliydessään tykästyin tuohon harmaaseen t-paitaan.
Sen kaveriksi sopi hauskasti raitalegginssit (raita ja vaaleanharmaa ei petä koskaan) ja vielä raikastukseksi korallinpunainen neuletakki. Myös tuota edellisten kuvien keltaista neuletakkia käytän usein näiden vaatteiden kaverina. Leggarit ja neuletakki on ostettu keväisellä Suomen-reissulla.

Keskiviikko:
neulemekko: Kapphal Newbie, second hand // hilkka: Poppy Rose, sale 
// sukkikset: H&M // kengät (liian pienet): La Coqueta Kids

Tiistaina postilaatikosta tipahti facebook-kirpparilta ostamani lemppari neulemekko (meillä on tämä myös isommassa koossa odottamassa) ja se pääsi heti keskiviikkona päälle perhekerhoon. Elsi itse olisi halunnut laittaa (vääriin)jalkoihin kolme kokoa liian pienet remmikengät viime kesältä. Auts! Ihanat kengät ne kyllä olivatkin, mutta tällä kertaa vaihdettiin kotain närkevämpää jalkaan. Hilkka sai murun omasta stailauksesta jäädä päähän ja se sopikin tosi söpösti mekon kaveriksi.

Torstai:
paita: H&M // bloomers-shortsit: (itse tuunatut) Penneys // sukkikset: H&M

Torstai-aamuna kaivoin vihdoin ompelukoneen esiin ja tuunasin pitkinä pöksyinä vitosella ostamani denimhousut tuollaisiksi kaiken kanssa käyviksi shortseiksi. Elsillä on just nyt aika paljon tunikoita ja paitoja eikä yhtäkään niiden kaikkien kanssa käyvää alaosaa. Paitsi nyt on. 
Halpa ja helppo diy-työ ja pääsivät heti jalkaan :)

Perjantai:
paita: Pomp de lux // housut: F&F, Tesco

Perjantaina suuntasimme daddyn ja Fionnin vapaapäivän kunniaksi ravintolaan lounaalle ja Elsi sai ylleen Pdl:n suloisen paidan kauniissa Aqua-värissä. En ole oikein aikaisemmin keksinyt sille järkevää alaosaa ja kokeilin sitten näitä Elsin ainoita "farkkuja" sen kaveriksi ja omaan silmään yhdistelmä näyttikin aika kivalle.

Lauantai:

 playsuit-haalari ja paita: molemmat H&M

Lauantaina oltiin melkein koko päivä sisällä ja sisäleikkeihin sopikin hyvin tämä "leikkipuku". Sen ostin nyt ihan viimetteeksi H&M:ltä heräteostoksena, kun etsin muutamaa pitkähihaista t-paitaa Elsille. Niin söpöliini. Kaupassakäyntiä varten puin alle myös valkoiset palmikkosukkikset, mutta tämä on ainakin sata kertaa liikkiksempi noiden paljaiden pulleroisten säärien kera <3
Lämpimällä ilmalla vielä kaveriksi kangaskengät tai nahkasandaalit :)

Sunnuntai:
 mekko: Kapphal Newbie, second hand // villatakki: itse tehty
// polvisukat: Greenberry kids // kengät: Kavat Kotte, second hand

Sunnuntaina oli vihdoin vähän nätimpi ilma ja suuntasimme koko perheellä Westport-nimiseen kaupunkiin. Elsin mekko ja tuo neulemekko keskiviikolta tuli käytettynä meille sellaiselta herttaiselta naiselta, kehen törmäsin sattumalta kerran Jumbon kauppakeskuksessa ja E oli silloin vasta minimini tyyppi masussa. Olinkohan just 12. viikolla raskaana? Silloin olin vielä ihan varma, että mahassa  oleskelee kolmas poika, mutta sieltä tulikin tytön tylleröinen, kuka käyttää hänen tyttöjen vanhoja vaatteita. Aika hauska juttu vai mitä K :) 

Jokatapauksessa mekon kaverina oli Elsin itsensä väenvängällä valitsema hiukan nafti viime kesäksi kudottu neuletakki. No ihan hyvinhän se kävi vajaamittaisilla hihoilla ja kostyymin kruunasi nuo maailman söpöimmät kettusukat (mitkä on jemmassa syksyksi myös ruskeina). Elsi itse hurmioissaan haluaisi nämäki jalkaansa joka päivä ja yritän niitä vähän säästellä, kun ne on niiiin ihanat.

***

Enevimissä määrin Elsillä alkaa itsellänsä olla mietymyksiä vaatteiden suhteen. Hän saattaa tuntitolkulla puleerata saapaiden, kenkien, huivien ja muiden asusteiden kera. Onneksi silti vielä mukisematta pukee päällensä äidin valitsemat yhdistelmät ominen pienine mausteineen :)

Mikäs on teidän lemppari asu tällä kertaa? Mä taidan itse tykätä kaikista eniten sunnuntaisesta asusta varsinkin, kun viikon varrella kuviin tottunut Elsi oikein rupesi poseeraamaan äitiliinille :)

Thursday, 28 May 2015

PÄIVÄ MEIDÄN KANSSA.

Hei mä ajattelin pitkästä aikaa tehdä teille tällaisen päivä meidän matkassa-postauksen. Edellisen kerran taisin tehdä esimerkki päivän Marraskuussa 2012, kun James oli vielä vauva. On kyllä aika erilaista nyt, mutta silloinkin pestiin pyykkiä :) Postaus on ihan tautisen pitkä, mutta toivottavasti tykkäätte :D

***

Mä herään aamulla lasten ääniin ja tajuan, että koko muu perhe on jo hereillä. Toissapäivänä alkanut pieni flunssa tuntuu kurkussa ja en meinaa millään jaksaa nousta sängystä. Tuntuu, kuin kello olisi ainakin jo yhdeksän, mutta yllätyksekseni se onkin vasta 7:30. Liam ja lapset on jo pesseet hampaat ja puuro ja kahvi on keitetty. Mäkin pesen hampaat ja istun muun perheen kanssa aamupalalle. Meillä on tuttuun tapan puuron seassa mantelivoita, kookosöljyä ja chia-siemeniä. En edes ehdi hörpätä kahvia, kun kakka-radar Fionn ilmoitta, että Elsin vaipat pitäisi vaihtaa. E pääseekin ihan suihkuun asti ja pian olemme taas jatkamassa aamupalaa. 

7:45 lapset pyytävät nousta pöydästä ja pyyhältävät leikkimään lastenhuoneeseen. Liam ryhtyy signeeraamaan F:n läksyjenlukua ja kutsuu vielä Fionnin tekemään vähän lisää matikan tehtäviä hänen kanssaan. Mä samalla vielä syön puuroa ja kirjaudun nopeasti kännykällä kurkkaamaan facebookista viestit. Pikkuset leikkii keskenänsä lastenhuoneesta.
8:05 Nousen pöydästä vihdoinkin etsiskelemään F:n koulu-uniformun valmiiksi pukijaansa varten  ja ryhdyn laittamaan koulueväitä valmiiksi. Näillä pienillä on tosi vähän aikaa syödä kahdella erillisellä tauolla eli eväiden pitää olla melko pienet, täyttävät ja helpot syödä. Helpommin sanottu, kuin tehty. Tänään kaapista löytyy Fionnille kokojyvä-pitaleipä, minkä sisälle laitan hummusta, salaattia, kurkkua ja juustoa ja toiselle tauolle pienen "pursotettavan" jugurtin.

Kun eväät on pakattu reppuun siirryn lasten sänkyjen petaushommin ja puen pienemmille päivävaatteet päälle. Täytän toisen kupillisen kahvia ja hörpin sitä keittiössä.

9:30 Liam auttaa Fionnia uniformun kanssa ja mä ryhdyn pyykki/tiskihommiin. Arvon kumman laitan ensin päälle, kun tulevat samasta virtalähteestä ja tänään ensiksi käynnistyy pyyhkepyykkikoneellinen. Tyhjennän Elsin avustuksella tiskikoneen ja täytän sen valmiiksi.

Liam on ollut pahalla päällä koko aamun ja sanoo, että jonkunlainen allerginen kutina vaivaa silmiä. Patistan häntä ottamaan antihistamiinia, minkä jälkeen halailemme hetken. Elsi ei yhtään tykkää meidän hellästä hetkestä vaan änkeää daddyn syliin. Mutta daddyn pusu onkin jo sitten ihan nounounoooou, mikä oli päivän sana myös eilen. Voi huokaus...

Pojat leikkivät keskenänsä junaleikkejä, kunnes 8:45 on aika lähteä kävelemään koululle. Liam saa tänään viedä Fionnin, vaikka yleensä mä vien ja käyn samalla lenkillä. Tänään on kuitenkin kurja olo ja vuori kotitöitä odottamassa.

Pojat lähtee ja mä aloitan tahranpoistosulkeiset valkopyykin ja sappisaippua kera, minkä jälkeen rupean raivaamaan olohuonetta ja meidän makuuhuonetta. Järjestelen irtosälän paikoilleen ja imuroin. Huomaan, että Elsi on rikkonut erään mun kassin ja suututukseen otan vielä kupillisen kahvia.

9:15 James ilmoittaa, että "haluaa kattoa [lastenohjelmia]". No se ei tule nyt kysymykseen vaan E ja J saavat luvan lueskella kirjoja. Lueskelevatkin ahkerasti tovin ja ihmettelevät ambulanssia ikkunasta ja sitten innostuvat keräämään junat ja kirjat pois lastenhuoneen lattialta ihan pyytämättä, vau!
Imuroin vielä lastenhuoneen ja 9:50 huomaan, että nyt on pakko lopettaa siivoilemiset, sillä olemme pian suuntaamassa perhekerhoon. Syödään retkilounaat pienten kanssa, kuten useinkin keskiviikkoisin. Keskiviikko on meidän kiireisin ja aikataulultaan haastavin päivä ja ruoka-ajat tuntuvat aina menemään ihan kummallisesti. Teen vielä oikean vitamiinipommi smoothien, jos se auttaisi köhään.

10:15 soitan naapurin naisen kanssa, koska meidän piti kävellä yhdessä kerhoon, mutta ulkona tulee saavista kaatamalla vettä ja siksi päätetään ajaa meidän autolla paikan päälle puolen tunnin päästä. Mulle tulee kova kiire meikata ja vaihtaa päivävaatteet. Meikkailun lomassa mietin, miten muo eniten suututtaa pikkuflunssassa, etten voi tehdä päivän treeniä. Mietin myös taas kerran alkuviikosta pois nukkunutta tätiäni ja kurkkua kuristaa suru. Olen varmaan aika poissaoleva, kun yht'äkkiä havahdun Jamesin laulelevan Frööpelin palikoita "meidän laivassa, meidän laivassa, on iiso reikä pohjassa". Voi miten söpöä, paitsi hetkinen - missä laivassa? Pikkuiset istuvat pyykkikorissa ja juuri, kun meinaan heidät hätistää siitä pois, se kaatuu ja Elsi saa haaverin. Reppanan huulesta tulee verta ja halimme aika pitkään :( (poden tässä kohtaa asiaankuuluvaa huonoäiti-oloa).
Harmitus muuttuu kuitenkin iloon, kun saan päivän parhaan tekstarin!

Vihdoin ollaan valmiita lähtemään ja tyhjennän vielä pyykkikoneen pyyhkeistä ja laitan valkopyykkikoneellisen peseytymään. Napataan naapurit autoon ja hurautetaan kylälle perhekerhoon, mihin saavumme pikkuisen myöhässä, 11:05.

Lapset rupeavat innoikkaina leikkimään ja luvassa on myös maalausta. Juttelen muiden äitien kanssa ja käyn mielenkiintoisen keskustelun Brasilialaisen kaverinki kanssa heidän perinneruoistaan, mistä hän on Brasiliassa kotoisin. Sitten onkin keksi o'clock, ja varsin Irlantilaiseen tapaan kaikille jaetaan aamupäivä keksit ja äidit juovat teetä tai kahvia. Minua ärsyttää, kun meidän Elsinkin käteen joku on tyrkäänyt täytekeksin.

Kello kaksitoista yhdessä keräilemme lelut ja siivoamme kerhotilan ja kysyn naapurilta onko ok, jos käväistään kaupassa ennen kun vien heidät kotiin? Se sopii ja nopeasti keräilen marketista tarvittavat.
Sitten pakkaudumme autoon ja heitän heidät kotiin ja me jatkamme autolla pienten kanssa toiseen kauppaan. Sataa vieläkin kaatamalla ja mietin miten pöhköä on ajella sellaisia lyhyitä matkoja ees taas. Normaalisti olisimme jalkasin liikenteessä emmekä kerhon ja Jamesin Playschoolin ja Fionnin koulustahakemisen välillä edes tulisi kotiin.

12:40 Kurvaamme sen toisen kaupan pihaan ja yritän pikaisesti tehdä vielä sieltä tarvittavat ostokset, sillä Elsi alkaa olla jo aika väsynyt ja kiukkuinen. E nukahtaakin miltei samointein autoon ja ajan taas takaisin omalle kodille viemään ostokset, käyn vessassa ja nappaan Jamesille banaanin evääksi. Avatessani ulko-ovea huomaan ilokseni, että isäni Suomesta lähettämä kamerakaapeli on saapunut supernopeasti ja vihdoin pääsen taas käsiksi kameroiden muistikorteilla oleviin kuviin, jee!

13.10 Jatkamme matkaa bensa-asemalle tankkaamaan ja siitä hakemaan kahvilasta kupin teetä. Yleensä en ikinä osta kahviloista teekupposia, kun tuntuu jotenkin ääliölle maksaa kuumasta vedestä, mutta nyt oloni alkaa taas olla aika flunssainen ja kaipaan kuumaa juotavaa. Kahvikiintiö on täysi ja haaveilen jostain ihanasta yrttiteestä. Pöljänä ehdin sanoman kahvilan Alanille, että otan normaalin tuplaespresson sijaan a cup of tea ja hän ojentaa käteeni take away kupillisen mustaa Irlantilaista teetä, kun vielä tiirailen heidän muuta teevalikoimaansa. Hitsit, en kehtaa sanoa mitään vaan otan pahanmakuisen mustan teen mukaani. Auton radiossa soi joidenkin vuosien takaa hitti Young folks, mistä tulee kivoja muistoja mieleen. (siis apua, "joidenkin vuosien takaa" on myöhemmin huomattuna 8 vuotta sitten)

Ihan hävettää tämän päivän ajamiset, mutta kaahaamme seuraavaan osoitteeseen reilun sadan metrin päähän Jamesin Play schoolille/eskarille. Meillä on aikaa hetki jutella autossa keskimmäisen kanssa ja kertaamme taas kerran, ettei Play schoolissa sovi kakata housuun vaan pitää mennä vessaan. Jepjep. 13:28 Hyppäämme autosta ja kiiruhdan viemään J:n sisään ja sieltä nopeasti takaisin nukkuvan Elsin luokse autoon.

Seuraavana matkaan Fionnin koululle, missä olen jo 13:33 ja koulun autoparkissa kirjoitan kännykän blogger-sovellutuksella tätä kirjoitusta. En pääse pitkällekkään, kun kello on tasan 14:00 ja on aika mennä noutamaan F ja hänen kaveri S, kuka tulee meille pariksi tunniksi leikkimään.

Päästyämme meille ripustan kuivumaan molemmat koneelliset pyykkiä ja alan paistamaan meille banaanilettuja välipalaksi. Samalla kuulustelen pojilta heidän uusia sana-läksyjänsä. Molemmat osaavat lukea uudet sanat tosi hyvin. Minä, Elsi ja pojat istumme syömään lettuja ja ne auttavat hyvin koko päivän vaivanneeseen makeannälkääni. Lettujen lisäksi lapset syö omenariisikakkuja ja vielä cashew-pähkinöitä, mitä minäkin otan niitä kourallisen. Kun välipala on ohi, selailen nopeasti juorulehteä läpi ja kuuntelen poikien leikkejä. He puhuvat keskenään huvittavaa suomen ja englannin sekoitusta. S-kaverin leikit on aika rajuja ja hän ei yhtään meinaa antaa Elsin tulla lastehuoneeseen. Nappaan harmistuneen Elsin syliini lukemaan Maisa-kirjaa.

15:20 Liam tulee kotiin töistä tauolleen. Kiirus päivä sielä ja tauko on vain reilun tunnin mittainen :/
Puolisen tuntia istutaan juttelemassa sohvalla Liamin työasioita ja sitten L pääsee vaihtamaan vaippaa ja mä rupean preppaamaan iltaruoka-aineksia valmiiksi. 16:05 S-kaverin äiti hakee hänet kotiin ja Liam menee lastenhuoneeseen leikkimään Fionnin ja Elsin kanssa. Tyhjään tiskikoneen ja sitten onkin taas aika lähteä liikenteeseen - Liam töihin ja me muut hakemaan James kotiin.

16:35 Olemme takaisin kotipihassa ja lapset pyytävät jäädä hetkeksi ulos, kun sade on kerta laantunut. pojat potkuttelevat potkulaudoillaan ja Elsi työntelee Cozy coupe-autoa, mutta sitten minulle tulee jo kylmä ja käsken lapsia sisälle. Elsi vetää ihan jäätävät raivarit ja kannan hänet kaarellaan sisään. nice...

16:55 napsautan uunin lämpenemään. Elsi känkkää edellen ja yht'äkkiä F:kin rupeaa itkemään. Hän on pahoittanut mielensä, kun James siirsi junarataa pois tieltänsä. Tuntien omani, tilanteessa taitaa myös purkautua vähän tunteita ja hämmennystä S-kaverin rajuista pomottelevista leikeistä. Halimme pitkään ja lohduttelen poikasta. Pian F ja J jo leikkivät junaradalla sopuisasti ja painun keittiöön laittamaan ruoan uuniin klo 17:00


Justiinsa siinä hetkessä kukaan ei ole minua vailla ja istahdan hetkeksi näpyttelemään tätä postia kännykällä puhtaaksi (pääsen omiin meikkailuihini asti) ja lasten pelmahtaessa olohuoneeseen jatkan kotihommia. Seuraavana on vuorossa puhtaiden taskuvaippojen täyttäminen imuilla ja niiden viikkaaminen laatikkoon. Pojat lukevat yhdessä kirjaa sohvalla ja Elsi leikkii nallella ja nukella. Jatkan hommia keittiössä ja taasen täytän tiskikonetta (never ending story...). Lasten lukeminen on muuttunut riehumisleikeiksi. Juoksevat huoneesta toiseen. Elsiä tönäistään ja äiti saa torua. Leikin nimi on kuulemma police and bad guys tai Jamesin sanoin cheese and bad guys :DD

Klo on 17:25 ja ruoan uuniosuus on miltei valmis ja rupean pilppuamaan salaattiosuutta valmiiksi.
(Ruoasta tulossa reseptiä myöhemmin, kuvailin jo kuvia valmiiksi)

Syömään ryhdymme 17:40 ja kesken ruokailun soittaa äitini facetime-puhelun. Juttelemme heidän vierailustaan ja mummi höpöttelee myös lapsukaisten kanssa. 18:10 on kaikkien lautaset tyhjät ja kiroan itseäni, miksi annoin pikkuisten syödä valkoraitaiset vaatteet päällä ruokaa, missä on kurkumaa. Se tietää treffejä kylppärissä sappisaippuan kera taasen. Kaivan pojille yläkaapista autoja, millä he jatkavat leikkejään.

Vuorossa on taas -tattadaa- keittiön siivoilua ja tasojen pyyhinnän lomassa muistan, ettemme ole vielä laisinkaan ottaneet päivän vitamiininsuihkeita. Saan vihdoinkin siivoukset jonkinmoiseen kuntoon ja 18:25 siirryn syliin pyrkivän Elsin kanssa istumaan sohvalle. Huomaan, että hänellä on huulen lisäksi ikenessä ilkeän näköinen haava. Paska mutsi-olo saa ihan uudet ulottuvuudet. Onneksi ei käynyt pahemmin.


Seuraavaksi lapset saavat ylleen yökkärit 18:40 suoritamme lastenhuoneessa lelujen keräilyn ennen iltatoimia. 18:45 sanon Jamesille, ettei me olla koko päivänä halittu hänen kanssaan. Pikkarainen vastaa iloisesti "Aijaa!" ja kiipeää suukoteltavaksi.

Ja sitten on vielä vuorossa pikkuinen iltapala. Lapset saavat pursotettavan jugurtin per nenä.  Iltapalan jälkeen annan heidän vielä leikkiä hetkosen ja havahdun etten ole koko päivänä oikein juonut tarpeeksi. Otan ison lasillisen suurta pahettani - kuplavettä :) Mietin myös samalla, mistä mahtaa johtua koko päivän kestänyt makeanhimo? Kaivan ipadilla esiin hyvän The anti-diet artikkelin The Londoner-blogista ja mietin, että olen kyllä jo tänään syönyt aika montaa noista makeanhimon taltuttajista.

Seuraavaksi kaivamme esiin Jamesin kaupasta valitsemat uudet hammasharjat ja hammaspesun jälkeen pojat pyyhältävät veskiin ja Elsu saa yövaipan ja sitten koko remmi saa kömpiä sänkyihinsä.
19:20 vedän pimennysverhon ikkunan eteen, mutta Elsi kälättää ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kun vihdoin kaikki kolme varmasti tuhisevat untansa, tulen pois lastenhuoneesta ja kello näyttääkin vasta 19:45.

Huomaan, että unohdin imuroida iltaruoan jälkeen olohuoneessa ja keittiössä, mutta sen täytyy nyt odottaa aamuun. Teen itselleni pikaisen jugurtti-iltapalan ja ryhdyn kirjoittamaan tätä loppuun. 

Nyt kello on 21:00 ja vielä on edessä kuvien läpikäyminen ja kollaaseiksi tekeminen ja sitten voin julkaista tämän kirjoituksen. Huhheijaa, mikä duuni tässä on ollutkin! Pari tuntia menee helposti tässä loppuun kirjoittelussa ja kuvien kokoilemisessa. Onneksi kirjoittelin päivänmittaan tapahtumia ja kellonaikoja kännykäälle, kun kerkesin.

Kunhan olen kuvien ja julkaisun kanssa valmis, hoidan vielä omat iltatoimeni, täytän kertaalleen aamuksi tiskikoneen (se on aika pieni ja siksi käy pari kertaa päivässä ainakin), plärään vähän nettiä kännykällä ja yritän käydä ajoissa nukkumaan. Liam tulee kotiin sitten joskun yhdentoista jälkeen ja huomenna hän saa luvan levätä vähän pidempään. Nyt heippa vaan, kello on 22:00 ja mä olen vihdoinkin valmis.

Saturday, 23 May 2015

VUOSI IRLANNISSA.

KESÄ
SYKSY
TALVI
KEVÄT
Eilen tuli tasan vuosi siitä, kun muutimme pois Suomesta. Tänään on tasan vuosi siitä, kun saavuimme lasten kanssa (ja isäni saattamassa meitä) tänne meidän kotikylään ihka ensimmäistä kertaa. Atlantin rannalle, kauas kaikesta tutusta.

Tapani mukaan olen ollut superherkkiksenä asia tiimoilta. Mikä vuosi?! Miten valtavan raskas niin monella tapaa, miten olenkin vielä tolpillani ja itseasiassa pikkuhiljaa parempi versio itsestäni kuin ikinä? On ehdottomasti hetkiä, kun tuntui, että kaikki romahtaa.

Onneksi noita hetkiä tasapainottaa kaikki hyvät ja kauniit asiat elämässä. Olen monesta asiasta todella kiitollinen. Erityisesti tuosta omasta miehestäni, kuka on kuin vahva kallio ja on miljoona kertaa rahoittanut minut ja saanut katseleman asioita positiiviselta kannalta <3 

Mutta stressaantuneita olemme olleet ja vihdoin tuntuu, että pikkuhiljaa meidän elämä alkaa tasaantumaan ja tavalliset asiat ja tavallinen arki soljuu rauhallisesti etiäpäin.

Olen saanut tosi paljon voimaa tästä kaikesta meitä ympäröivästä kauneudesta ja raikkaasta ilmasta. Auringon nousuista ja auringon laskuista, vuorista, rannoista, valtamerestä. 

Aikaisemmin taistelin itsessäni elämäntapamuutosta ja piiskasin itseäni epäonnistumisista ja vihdoin, kun päätin olla itselleni armollinen ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, se tuli kuin itsestään. Ja kaikesta tästäkin luulen kiitoksen olevan perpektiiville elämään kaikkien haasteiden myötä.

Vaikka perheemme ovat olleet korvaamaton henkinen tuki koko vuoden ajan, aikalailla silti keskenämme kohdanneet monenmoisia juttuja ja samalla tullut tosi vahva tunne, että lopulta onni on vain ja ainostaan meistä itsestämme kiinni. Täällä ei kukaan tule keräämään palasia puolestamme.

Toinen puolisko on tietysti jo pitkään ollut aikuinen, mutta itselleni tämä on ollut oikea sellainen aikuistumisen paikka.

Mut juu, tässä ollaan onnellisina vuoden päästä ja kiitos myös teille blogin kautta matkassa olleille. Toivon, että tämä elämän tasaantuminen tarkoittaa myös sitä, että voin jatkaa kirjoittelua hiukan täyspainoisemmin. Joskin nyt on sellainen pieni probleemi, että hampaita tekevä Elsi pureskeli kameran kuvasiirtokaapelin rikki (voi huokaus...) eli jospa tämän päivän Westportin reissulla löytäisin jostain uuden sellaisen.

Sitten tulossa jo valmiiksi kuvattuja tyylijuttuja ja sen sellaista :) hauskaa sunnuntaita!

Thursday, 21 May 2015

KÄYTIIN JUHLISSA, MUTTA EI NÄISSÄ.

Hei vaan ja tosiaan kierrätän nyt aika vanhoja kuvia tässä postauksessa.
Nämä on itseasiassa otettu meidän Jamesin nimijäisissä.
Kirjauduin nimittäin vanhan suljetun blogin puolelle todella todella pitkästä aikaa.
Ja voi vitsit miten söpö se olikaan! Pojat oli vielä pieniä palleroita ja me asuttiin vielä meidän vanhassa ikiomassa kodissa <3 Mulla oli näköjään paljon enemmän aikaa bloggailla kiitos samaan aikaan päiväunta nukkuvien poikien. Ihania muistoja ja onneksi olen kirjoittanut blogia!
Teki taas kaiken tämän arvoisekseen itselleni kirjoitella tällaista "päiväkirjaa".

No tänään meillä on ollut aikamoinen kiirus päivä.
Aamupäivällä tavattiin pikkuisten kanssa erästä jo aikaisemmin täältä meidän kylästä muuttanutta tyttökaveria. Hän on vasta 23-vuotias, mutta hurjan herttainen tyyppi.
Oli nyt käymässä kylällä ja oli taas niin raikas tuulahdun nähdä tuollaista tyyppiä, kuka on aivan erilaisessa elämäntilanteessa, kuin minä. Mut sen vain sanon, että luojan kiitos ollessani sinkku ei ollut vielä Tinderiä! 

Iltapäivästä haettuamme Fionnin suuntasimme toisen hyvän ystävän tytön 2-v synttäreille. 
Sinne kokoontui muttama kaveri lapsineen ja oli tosi rentoa ja kivaa. Kun sade loppui, lähdimme vielä kävelemään heidän talonsa takana avautuville pelloille. Tuola insta-neliössä näkyykin kuva, miten upeissa maisemissa he asustavat. Edustalla avautuu korallirannat ja meri ja taustalla näkyvät nuo uskomattoman upeat Ben-vuoret.

Kotiin tullessa onneksi vielä maltoin tehdä tän päivän treenit, kun tuli sitä kakkuakin maistettua.

Mut juu, nämä kuvat ajattelin laittaa tähän postaukseen siksi, että kattauksen ja koristelun kannalta oli silloin ja olen yhä edelleen aivan supertyytyväinen lopputulokseen.
Varsinkin tuo kukka-asetelma oli ja on ihan lempparini!

Nämä kemut oli kesäkuun alussa (2012 :)) ja ruokatarjoiluna oli aika tuollaista vappuhenkistä ruokaa. Jospa näistä joku saisi vaikkapa idoita ja inspistä kesän rentoihin juhliin.
paahdettua lihaa
lehtitaikinasydämiä rahkatäytteellä
valkosuklaa-mustikkakakku suklaakeksi pohjalla.
tästä taidan itse poimia idean Liamin synttärikakkua varten parin viikon päästä :)
perunasalaattia, coleslawta ja munavoita Ikean isoissa lasivaaseissa,
mitkä alunperin ostettiin meidän häitä varten
Pioneita ja neilikoita <3 Kohta näitä taas saa yhdessä.
vaahtokarkkeja dipattuna valkosulkaaseen ja nomparelleihin
Tarjolla oli myös salaattia ja hedelmäsalaattia.

Voi vitsit tosiaan niitä aikoja ja kun täällä on nyt aika kylmää ja sumuista on ihana muistella tuollaisia kesäjuhlia :)

Vanhasta blogista inspiroituneena taidan kyllä nyt ihan oikeasti ruveta raahaamaan jompaakumpaa kameraa mukana ihan aina! Oikein mukavaa viikonlopun alkua kaikille ja pyrin palailemaan blogin pariin jo ehkä heti huomenna :))

Monday, 18 May 2015

"YOU CAN SHOW ME THE WORLD"

 LASTENHUONEEN LAMPPU. Tai kattolampun varjostin. Sen hankkiminen ei ollutkaan ihan maailman helpoin juttu. Vaatimuslistalla oli ominaisuudet: lapsekas, ei sukupuolisidonnainen, aikaa kestävä eli käy mahdollisesti myös käypä jossain muussa huoneessa, kun lapset lentää pesästä (snif).

En etsinyt varjostinta mitenkään aktiivisesti, mutta sen tullessa vastaan, tiesin heti, että nyt löytyi se oikea :)
Ja voi miten paljon siitä onkin riittänyt riemua!  Omassa mielessä on ainakin 80-luvulla suositut karttapallot, minkälaista minulla ei ollut (nyt on :D ) ja pojat jaksavat loputtomiin kurkkia missä on Suomi? Missä on Africa? Entäs Irlanti? Amerikka?
Varjostin löytyi sellaisesta Irlantilaisesta kaupasta kuin Dunnes stores , mikä näkyy toimittavan myös Suomeenkin! (mutta tuo lamppu on näköjään valitettavasti out of stock) Nuo Carolyn Donnelly Eclectic-sisustusesineet on kyllä tosi kivoja. Vaatteissakin löytyy helmiä, mutta lastenvaatteet ovat Willow by Leigh Tucker-mallistoa lukuunottamatta aika huonolaatuisia. En osta enkä suosittele.
Taas on lastenhuoneen sisustus astetta valmiimpi. Enää seinäjulisteelle kehykset, poikien päiväpeiton ompeleminen ja sitten itseasiassa saman merkin varjostimen kanssa yhden jutun tuunailu ja se seinälle. Mutta siitä hommelista, sen enempää paljastamatta, tuonnempana lisää :)

Mitäs pidätte lampusta? Ja sainko annettua jollekkulle Aladin-korvamadon? Tuo otsikon A whole new world-biisi on soinut taukoamatta päässäni jo vaikka kuinka monta päivää :D

Saturday, 16 May 2015

EMILY AND FIN-MEKKO JA KUNTOILUMOTIVAATIOTA.

No hei täältä anoppilasta kirjoittelen. Sateisen viikon jälkeen on ihanaa, että täällä aurinko paistelee ja syreenit kukkii :)

Kävin just ihanalla kävelyllä ja ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen treenailumotivaatiosta.

Mä en eläessäni ole varmaankaan kolmea viikkoa enempää jaksanut jatkaa mitään kuntoiluohjelmaa ja nyt tätä innostusta on riittänyt jo monta viikkoa.
En enää edes osaisi kuvitella sitä ei-aktiivista arkea. Käveltyä tulee miltei päivittäin ainakin se 5km ja välillä sit sen päälle kävelylenkki ja silloin kilsoja päivämittarissa on parhaimmillaan jopa 13km.

Niihin Kayla-treeneihin pitää itseä vielä tsempata, vaikka jälkeenpäin olo onkin aina mahtava. Mutta mulla on hyvä motivaation kohde; nimittäin mun "kamalat" sääret.

Me ollaan kesäkuussa Liamin kanssa menossa hänen maailman lemppareimman bändin the Whon keikalle Dubliniin mihin ostin tämän mekon alennusmyynneistä Maaliskuussa:



Merkki on sellainen kuin Emily and Fin. (Malli Your's truly) Mekko kyllä mahtui jo tuolloinkin ja nyt vielä paremmin, mutta olen koko aikuisikäni toivonut sellaisia hameenhelmoja kestäviä säihkysääriä. En varmaan muuta käyttäisikään kuin helmoja, jos koipeni ne kestäisi.

Maailman paras motivaatio: jos vähääkään tekee mieli laistaa treeneistä tai syödä epäterveellisesti, ei tarvitse kuin muistaa tämä mekko ja 23.6 ja sääret. Ja en ole treeniäkään sen koommin jättänyt väliin :D Sama varmaankin toimisi, jos varattuna olisi matkaliput rantalomalle (bikinit) tms. 

Mun ehdoton "ongelma-alue" on aina ollut reidet ja sääret ja ne vasta rupeavat viimeisimpänä muokkautumaan. Eli kova tsemppi nyt seuraaviksi viikoiksi päälle. Nuo on meidän ekat omat iltamenot keskenämme sitten ennen kuin tulin Jamesin kanssa raskaaksi. Että on jo aikakin!

Täytynee myös sutia noille kalman kalpeille jäsenille jotain itseruskettavaa. Mutta sekään ei pelasta tuota "raskausarpeani" eli oikean sisäpohkeen muhkuraista suonikohjua, minkä raskauksieni seurauksena sain. Minulla ei siis tiikerinahkaa, mutta valitettavan kolmiulotteiset suonimuhkurat, nice.

(Hihii varsinanen äitinsä tyttö tuo Elsi, kuka känkkäsi ja vänkkäsi, että hän haluaa nuo äitin korkkarit just NYT ja HETI!)

Mekon kaveriksi kaipaisin kyllä vielä punaisia korkkareita. Ja mitäs sanotte, pitäisikö vielä jostain hankkia sellaiset seitinohuet sukkahousut tasoittamaan väriä? 

Terveisin: tulevan mekkotytön tunnustukset



Tuesday, 12 May 2015

THE ONE WHO STAYED.



Tiistaina meidän parhaat ystävät täältä muuttavat takaisin Englantiin. Ja koko viikon mä olen yrittänyt kirjoittaa tätä postia tänne. Aloitus taisi luonnoksista tänne karatakkin kertaalleen.

Ei siis mikään kovin hyvä viikko takana. Suoraansanoen en ole aikoihin ollut näin surullinen. Toki olin tiennyt, että he muuttavat ja itse vielä vakuuttanut, että se on heidän perheelle paras mahdollinen asia, mutta samassa en ollut ajatellut miten valtavan raon he jättävätkään lähtiessään. Tai siis perheen äidistä oli ehtinyt muodostua minulle todella hyvä ystävä ja heidän esikoisensa ja Fionn olivat jo kuin paita ja peppu.

Ystävystyminen aikuisena on muutenkin aikaavievää. Ainakin minulle. Monet teistäkin saattavat miettiä, että kirjoitan todella avoimesti, mutta ihan todella en osaa rentoutua ja olla todella oma itseni, kuin hyvin harvojen ihmisten kanssa. Toki siis muuten olen aito ja rehellisesti oma itseni, mutta sellaista pientä osaa itsestäni pidättelen vain ja ainoastaan perheelle ja muutamalle rakkaalle ystävälle kehen ihan oikeasti luotan.

Englantilaisten ystäviemme lähtö vielä sattui lopulta aika yht'äkkisesti ja useamman päivän suunniteltua aikaisemmin ja hölmistyneenä kävimme sitten sanomassa jäähyväiset ja että tietysti luvataan puolin ja toisin käydä kylässä. Mutta eihän se tietenkään ole sama. Ihan kuin olisi joku vitsin pari suhde tässä särkynyt, heh.

Ja siis onhan meillä oikeasti ihan paljonkin muita kavereita ja sosiaalista elämää yllin kyllin. Että ei tässä nyt yksin jäädä, mutta silti mietityttää josko löydän milloin täältä toisen sellaisen todellisen ystävän kenen kanssa tunnen samanlaista yhteyttä? Irlantilaiset naiset on ihan omanlaisiaan. Heidän lähellensä on tietyllä tavalla aika vaikea päästä. He ovat yleensä verkostoutuneet omiin piireihinsä jo kehdosta lähtien.

Mutta tiedättekö onneksi on facebook, instagram ja iphonet sun muut. Tiistai-iltana harmissani päätin viestitellä sinne parhaalle ystävälleni Suomen suuntaan ja sekunissa hän vastasi ja tuntui niin paljon paremmalta. Ja muiden sopsiaalisten medioitten kautta tulee kanssakäytyä sellaisten ihmisten kanssa keitä ei ole edes vältäämättä koskaan tavannut, mutta tuntee sellaista jännää läheisyyttä. Onhan osa tätä blogia lukevista tyypeistäkin 'tuttuja' jo neljän vuoden takaa keiden kanssa tulee edelleen oltua vuorovaikutuksessa.

Sellainen viikko siis täällä takana. On tässä kaikkia ihania iloisiakin asioita olla ja toivon, että olen pian tämän surkeuden märehtinyt. Huomenna lähdemmekin parahiksi vähän tuulettumaan anoppilaan lasten kanssa ja tulee kyllä tosi hyvään saumaan tämä vierailu. En kertakaikkisesti malta odottaan ja lapset on tietysti ihan innoissan :)

Kuullaan taas ihan pian vähän muunlaisten juttujen merkeissä. Rauhallista viikonloppua lukijat <3