Monday, 23 February 2015

TÄRKEÄ VIERAS JA VIISIVUOTIAS.


NO HEIPPA VAAN! Meillä on täällä tosielämäössä pitänyt viimepäivät vähän kiirettä. Torstaina haettiin tänne meille Galwayhin bussilla Dublinista lentokentältä saapunut kiakista tärkein visiteeraaja eli minun oma äiti <3 Enhän mä ole iltaisin malttanut tietokoneella näpytellä, kun oltu vain. Perjantaina juhlittiin sitten viisivuotiasta esikoista. Viisivuotiasta! Miten ihana ikä?! Olin torstaina aika tunneherkkä, kun muistelin tapani mukaan ensimmäisen vauvani ensipäiviä, mutta perjantaina olin vain niin iloinen tästä uudesta etapista.

Meidän ei ollut aluksi edes tarkoitus pitää mitään kemuja, kun ollaan oltu kipeinä ja energiatasot aika finaalissa, mutta lapset sai viime tiistaille kutsun syntymäpäiville tuonne kunnantalolle pomppulinnoineen ja tuli pienet paineet :D Lopulta kutsuin ihan vain pari kaveria lapsineen, keistä yhdet kaverit eivät sitten edes päässeen.

Ja tiedättekö nämä oli meille ihan täydelliset kemut. Fionn on just kuin minä, että vaikka ajatus isoista juhlista viehättää, todellisuus vähän ahdistaa ja parhaiten viihtyy pienessä tutussa porukassa.

Tarjoiluissakin mentiin helpoimman kautta. Tein yhden raakakakun, ostettiin purkki jäätelöä ja Hipp-keksejä. Ja sitten Liam toi töitä valmiita pizzapohjia, mitkä täytettiin kasviksilla ja vuodenjuustolla.
Ja äiti toi Suomesta Luomu Kulta Katriina-kahvia. Herranjestas se on hyvää! Ihan jo itkettää, kun meidän kahvihirmujen käsissä se alkaa olla muisto vain.

Launtaina vain otettiin aika iisisti ja sunnuntaina olikin ehkä maailman ihanin päivä. Äitiliini antoi meidän nukkua Liamin kanssa yli ysiin asti ja sitte me lähdettiin iltapäiväksi treffeille ihanaan Westportin kaupunkiin ja illalla vielä leivottiin karjalanpiirakoita.

Ja nyt sitten on maanantai ja uusi viikko käsillä. Tänään saadaan uuden kodin avaimet ja ruvetaan maalaamaan seiniä ja kenties jo loppuviikosta muutetaan sinne. Lauantaina todenäköisesti lähdetään anoppilaan kylään. Että haipakkaa tiedossa. Yritän tännekkin ehtiä, mut ainakin tuola instagramissa löytyy sitten tarkempaa päivitystä. Moi!

Wednesday, 18 February 2015

POMP DE LUX ADVENTURE.

EI TÄSTÄ MITÄÄN LASTENVAATE-BLOGIA OLE TULOSSA, mutta ajattelin silti kirjoittaa muutaman sanasen näistä Pomp de luxin välikausivaatteista, mitä meillä on ollut. Hurjasti on näistä kyselty tuolla keskusteluryhmissä ja kokemuksiahan ei nyt ihan kovasti vielä ihmisillä ole, kun kerta shell- ja softshell-vaatteet tulivat vasta vuosi sitten keväällä markkinoille.

Meillä oli sellainen tilanne syksyllä, että Fionnilla oli kyllä huippu Po.pin perustummansininen kuoritakki, mutta hän ei sitä jäykkää vetskaria saanut itse koulussa kiinni, eli tarvitsimme vedenkestävän takin, missä olisi edes jonkunmoiset napit. James kasvoi edellisestä takistaan ulos ja jostain syystä jemmassa ei ollut veljen jäljiltä sopivaa takkia eli tilasin pojille nämä harmaansiniset kuoritakit koossa 98/104 ja 110/116.
Elsille taasen olin tilanut jo silloin viime keväänä nämä mudanväriset Bib-pantsit kokoa 86/92, mutta ne olivat hänelle niin isot, että olivat itseasiassa Jamesilla käytössä koko viime syksyn.

Vaatteet ovat täysin vedenpitäviä ja mä olen tykkännyt näistä hurjasti. Kestävät käyttöä hyvin ja takit ovat sopivan siistit 'kauppatakeiksikin' eli meillä ei näiden lisäksi ole ollut muita syys/kevät-takkeja.

Poikien takkien ainut pieni miinus on, että huput on nepparien sijaan kiinni vain kolmella velcrolla ja se antaa vähän halpisvaikutelman, mutta edullisia ulkovaatteitahan nämä ovatkin :) Hihansuissa on 'lumilukot' (?), mitkä on suht napakat, mutta meillä ei ole niiden kanssa ollut mitään ongelmia ja pojat itse tykkäävät noista peukalonteistä. Kaksoiskoot vastaavat mielestäni isompaa kokoa. Jamesilla nyt sisävaatteissa käytössä 98cm ja Fionnilla 116cm ja takit tuntuvat olevan nyt just sopivat, kun syksyllä olivat vielä melko reiluja.

Bib-pantsit on myös olleet ihan mahtavat. Näitä saa tosi kätevästi säädettyä ja menevät tosi pitkään sen vuoksi. Muksahtelusta huolimatta, henkselihousut ovat säilyneet siisteinä. Miinus näissä meidän versioissa on ehdottomasti se, ettei niissä ole jalkalenkkejä, mutta nyt kevään uusiin malleihin ne on kuulemma lisätty ja samoin kangasmateriaali pitäisi nyt olla vahvempaa. Mutta olen siis näihin meidän omiin ollut ominaisuuksiltaan oikein tyytyväinen.
Takkina Elsillä on Wheatin takki ja poikien housut on Po.pia. Isompien vk-housut Pomp de luxilta oli malliltaan meidän hoikkiksille ihan liian leveät eli niistä ei ole kokemuksia. Täältä löytyy viime keväältä sovituskuvaa noista vyuötärömallisista housuista.
Meillä oli myös talvipuoleksi pienille Adventure softshell-haalarit ja Fionnille -takki. 

Näiden mitous taasen oli aika naftia. Jamesilla oli haalari kokoa 98cm ja Elsillä 86cm ja Fionnin takki kokoa 116. F oli tuolloin jotakuinkin 110cm jo takki oli passeli, mutta enään ei mahdu eli ottaisin kokoa sisävaatekokoa isomman takin, jos olisin vastaavaa ostamassa uudelleen.
Myös haalarit on nyt n.85cm Elsille ja 95cm Jamesille pienet.

Haalareissa on verrattain lyhyt niska-haara-mitta ja ovat muutenkin kapoisia. Meidän hoikkeliineille malliltaan kyllä hyvät puvut ja kestivät kulutusta hurjan hyvin. Ovat lähdössä kiertoon meiltä todella siisteinä. Me lopulta pärjätään täällä aika hyvin vain noilla kuorivaatteilla, kun alle tulee kuitenkin pakattua villaa. Hauskan näköisiähän nämä ovat ja oli hauska samistella koko katras.

Laitan tähän vielä noiden meidän vaatteiden mitat, mistä saattaa jollekulle kokojen kanssa pähkäilevälle olla iloa :)

Softshell-haalari 86cm: niska-haara 51,5cm, kainalo-kainalo 35cm, kainalo-hihansuu 23,5cm, haara-lahje28cm

Softshell-haalari 98cm: niska-haara 57,5cm, kainalo-kainalo 38cm, kainalo-hihansuu 28cm, haara-lahje 34cm

Softshell-takki 116cm: niska-helma 54,5cm , kainalo-kainalo 38,5cm , kainalo-hihansuu 35,5cm

Kuoritakki 98/104cm: niska-helma 51cm, kainalo-kainalo 43cm , kainalo-hihansuu 33cm

Kuoritakki 110/116cm: niska-helma 56,5cm, kainalo-kainalo 44cm , kainalo-hihansuu 37cm

Bib-pants 86/92cm: haara-lahje 28,5cm, takayläreuna-haara: 42cm

Niska-haaramitat on mitattu huopun alta puvun/takin korkeimmasta kohdasta. Varsinaisesti niska sijoituu n. 2cm matalemmalle.

Näissä ulkovaatteissa siis hinta ja laatu kohtaavat aikalailla hyvin ja luulen, että Fionnin seuraava kuoritakki tulee olemaan samaa sarjaa. Toivottavasti tästä on teille apua :) Mä jouduin syksyllä nämä aika sokkona tilaamaan suoraan tänne Irlantiin kerä jäätävien postimaksujen, mutta onneksi koot menivät silloin ihan nappiin eikä tarvinnut mitään palautella.

Oliko kenelläkään muilla näistä ulkovaatteista kokemuksia, ruusuja tai risuja?

Sunday, 15 February 2015

KESÄVAATTEET MIELESSÄ.

Mikäs sen parempaa kurjan viikon päätteeksi, kuin antaa mielen vaeltaa kesäsäihin ja -fiiliksiin?

Lyhyesti: tautiviikko huipentui poskiontelontulehdukseen aikusille ja silmä-ja korvatulehdukseen lapsille. Lääkäriin ja apteekkiin paloi parissa päivässä satasia ja nyt arkea rytmittää antibioottikuuri.

Että kyllä sitä kesä nyt saa tässä mielentilassa fiilistelläkkin vai mitä :)
Piti oikein pinnistellä mieleen ja katsella kuvia, että mitä viime kesänä tapahtuikaan? Kaikki oli täällä ainakin vielä niin kovin uutta ja me vasta tutustuttiin lähitienoisiin.

Oman kylän leikkipuisto oli suljettu keväisten myrskytuhojen jäljiltä melkein heinäkuun loppuun asti ja me ajeltiinkin aika paljon kauemmaksi seuraaviin kyliin etsimään leikkipaikkoja. Rannathan täällä on aivan ihania, mutta yksin 4v:n, 2v:n ja 8kk:n kanssa ei kyllä tullut mieleenkään sinne mennä.
Tänä kesänä onneksi kaikki on jo just sen verran vanhempia, että eiköhän me uskalleta nyt rantaleikkeihinkin :)

Ja hei onhan meillä haaveissa kuukauden Suomireissukin!
Siihen sisältyy ainakin ihan varmasti paljon hengailua siskojen kanssa.
Mulla on niiiiiin ikävä heitä <3 <3 <3
Kääk miten paljon Elsu on kasvanutkaan!
Mut juu tässä kotikökkimisen lomassa, olen ehtinyt kaivelemaan meidän kesävaatetusta esiin ja sovittelemaan pojille vanhat paidat ja shortsit ja Elsille jemmatut mekkoset.

Kamalan kätevää, että pojille menee aina vain samat shortsit, mitkä nyt käytössä vissiin jo neljättä vuotta! Muutenkin pojat eivät juuri mitään tarvitse. Tai no James nyt ei ainakaan tarvitse, kun perii veljen vanhat. Fionnillekkin - kiitos koulu-uniformujen - ei juuri tarvitse enää ostaa uutta vaatetta.

Elsille olen tuttuun tapaan jo viime kesän loppualeista ostellut muutaman mekkosen ja vieläkin melko aktiivisesti suosin Suomen facebook-kirppareita sekä ostamiseen että myymiseen. Nyt juuri löysin instagramin välityksellä Elsille nahkaiset sandaalit pilkkahintaan Hollannista! Ihan hullua, mutta mielestäni tosi jees :)

Toki uudetkin mallistot kutkuttelevat. Jokuaika sitten julkaistu Pomp de lux erityisesti. Pdl on siitä jännä, että pääsääntöisesti en heidän lookeistansa välitä. Liian hörsöä isona linjana, mutta sitten aina löytyy yksittäisiä lemppareita. Täytyy sanoa kyllä, että tämä uusi SS15 mallisto on hurjan onnistunut mielestäni! Heti jo kuvaston ilmestyttyä keräsin pienen kollaasin lemppareistani:

Poikien puolella oli ihanan Petit Bateaun tyylisiä väriyhdistelmiä. Nuo vaarinpaidat on meillä kovassa käytössä ja tykästyin ihan hirmuisesti, ettei näissä ole viimeisen parin malliston tapaan, erivärisiä koristekanttauksia. Laatu näissä on sen verran hyvää, että esim. suurinosa meidän vaarinpaidoista on ostettu käytettynä ja vieläkin super siistissä kunnossa. F saattaisi tarvita jo seuraavaa kokoa ja yritän nuo ehkä bongasta alennuksista sitten tai sitten säästelen tässä vähäsen ja tilailen ne myöhemmin keväällä noiden uimashortsien kanssa, mille olisi ihan oikeastikkin tarvetta. Hinta on aika suolainen shortseissa tietysti, mutta jospa ne sitten menisivät parien vuotta ainakin ja onhan mulla tuo toinenkin kierrättäjä. Ja sittenkin vielä kaksi pienempää poikaserkkua jonossa.

Oikeasti ajatelkaa, meidän 50-68cm vauvanvaatteet vetää jo viidettä kierrosta uudella serkkuvauvalla. Se jos mikä, on kierrättämistä :)

Tyttöjen mallistosta sitten löytyisi vielä enemmän ihanuuksia, mutta tarvetta ei kyllä ole yhtään millekkään. Niin tehokkasti olen jemmaillut etukäteen hitto! Tuo Grafton mekko on niin kaunis ja voisin sen ostaa Elsille vaikka joka värissä. Aivan varmasti siis yritänkin sitä bongailla myöhemmin käytettynä ensi vuodeksi. 

Lopulta kuitenkin kaksi juttua laitoin ystävällisen ystäväni kautta hänen tilauksensa jatkeeksi tulemaan. Epäilen että tuo Emerald top Aquana tulee olemaan sen verran suuri myyntihitti, että en 'uskaltanut' jättää sitä myöhemmäksi ja samoin tuon kolmiraitaisen Scampton teepaidan tilasin Fionnille. Hänelle ei ole yhtäkään teepaitaa enää kesävaatelaatikossa ja Jamesilla taasen on samisteluun melkein samanoloinen, kuin tuo oikeanpuoleinen harmaa, teepaita Fionnin jäljiltä jemmassa. 

Mites sielä, onko teillä Pomppi-kutsjua tiedossa, ketkä näistä tykkää?
Mitä teillä on ostoslistalla?

Toivottavasti mekin nyt ihan oikeasti tervehdytään ja päästään ulkoilmaan.
Mun äiti tulee maailman parhaimpaan saumaan meille kyllään torstaina ja ei malteta enää edes odottaa! Ja sitten onkin Fionnin 5-vuotis syntymäpäivät, mitä en edes ole ehtinyt kunnolla ajatella!
Mekin ollaan tämä tuleva viikko hiihtolomalla eli jotain kivaa ja spesiaalia toimintaa pitää keksiä :)

Sunday, 8 February 2015

7 päivää.

Voi vitsit mikä viikko takana! Kyllä taas mahtunut koko elämän kirjo seitsemään päivään. On syntymää, syntymäpäivää, kuolemaa, iloa, positiivisuutta, come backin tehnyt perheflunssa ja vatsatauti-kummajainen. 

Olen rakastunut pieneen ihmisihmeeseen puhelimen välityksellä ja hoivannut omia pikkaraisiani. Stressanut ja valvonut ja ollut tukkoinen ja kuumeinen. 

Pitkälleppäs se pinna kestikin, kunnes tänään olen vain ollut niin kiukkuinen. Ei sitä olotilaa oikeasti kuvaa mikään muu sana paremmin, kun on vain ihan rehellisesti suomalaisittain vituttanut. 

Luulin jo, että tästä melkein kuukauden kestäneestä sairauskierteestä oltaisiin jo päästy ja luulin jo että pääsisin takaisin treenailemaan ja järjestelemään myytäviä lastenvaatteita, siivoamaan kämppää kunnolla ja ulkonakin olisi ollut kiva lasten kanssa piipahtaa. 

Nyt olisin vain kiitollinen ihan tavallisesta arkipäivästä ja että voisimme pitää tv:n suljettuna koko päivän. Ja ruokahalun palaaminen olisi kova sana myöskin. 

Mutta onwards and upwards, nyt alle oikein hyvät yöunet ja huomenna alkaa toivottavasti paljon parempi viikko ❤️

Thursday, 5 February 2015

TORSTAINA.


Toivottavasti, ette kyllästy näihin maisemapostikorttiloihin täältä Irlannista. Taas tänään oli mielessä, että saisinpa teidät kaikki tänne mukaan ja ei auttanut kuin yrittää ottaa mahdollisiman paljon kuvia :)

Yksi syy unohtui mainita, miksi muutimme tänne; täällä alkaa nyt olla kevät. Helmikuussa. Linnut laulaa ja purot solisee iloisesti. 
Tällaisissa maisemissa miljöössä sijaitsee se autokorjaamo, mihin vein tänään meidän auton huoltoon. Olin valmistautunut istuskelemaan korjaamon odotushuoneessa useamman tunnin, mutta kultaiset korjaajamiehet ryhtyivät yhdessä hommiin, että automme olisi supernopeasti valmiina. Olin ihan hämilläni ja niin kiitollinen. Uskomatonta muuten miten uudet renkaat voivat muuten vaikuttaa auton ajomukavuuteen! 

No tästä ripeästä toiminnasta johtuen minulle jäi mahdollisuus viettää hiukan enemmän omaa aikaa ja lähdin korjaamon lähistölle vähän kuvailemaan. Ja voi vitsit teki hyvää olla ihan ypöyksin. Ja ihan hipihiljaa. Auringonsäteet kasvoilla. Välillä ihan kurkkua kuristi ja itkettii, kun oli vain niin tajuttoman upeata ja kaunista.
Kaikista parasta täällä Connemarassa on, että pienen alueen sisällä on niin erinäköisiä paikkoja ja erilaista maastoa. Tämä Killary fjord-vuonon ympäristö on todella jylhää ja rakastan tarkastella, miten vuorien seinämissä on vaikka minkämoisia rantuja ja muotoja. Korkeuserot on valtavia ja tiet mutkikkaita. Näissä maisemissa ajelimme lasten kanssa uudenvuoden aattona ja näin ihan tajunnanräjäyttävän upean auringonlaskun. Mutta ihan sama mikä sää, nämä näkymät ovat mykistäviä.

Joo, noh aamulla en ollut ajatellut ottaa itsestäni kuvia ja reväisin päälle vain mahdollisimman lämmintä, kun oli suht vilpoissaa aamusta kuitenkin. Vein Fionnin kaverille, kuka kyyditsi hänet kouluun ja läksin korjaamolle. Päällä aika arjen äitiuniformu näin talvella ja hiuksetkin jäin nutturalle yöksi pesun jälkeen ja naamassa häthätää sipaus ripsaria. Mut totuudenmukaistahan tämä on. Näissä olen hiihtänyt viimeiset viikot: uggit, haalistuneet farkut, merinovillapaita ja neuletakki, villahuivi ja talvitakki. Not so very stylish. Ja sitten taas tuola seistessäni upean luonnon keskellä mietin, että kaikki vaatehapatus on niin toissijaista! 
Kyllä mä vain olen niin tyytyväinen, että me jäätiin tänne.
 Ehhehhee, muuten tuossa purkaessani näitä kuvia, Liam kysyi ihmeissään noista ylemmistä kuvista "who took those pictures of you? they're really good!"

Ööh no et ainakaan sinä! :D:D Kas kuvausrajoitteisen siipan puutteessa kaivoin muutolaatikosta tämän pikku kapistuksen:
Juu-u ja saatoin vähän innostua muikistelemaan ja sitten, kun pienensin kuvia picmonkeylla koklailin kuviin kaiken maailman filttereitä, botoxeja ja lisäkuvioita. Leikkimisen jälkeen tallensin kuvan ja nyt vasta huomasin, että jotain jäi vahingossa jäljelle hihi :D Huomaatteko edes vai sulautuuko persoonaani?

Tuesday, 3 February 2015

TAAS KERRAN UUSI KOTI.

Nyt sitten tosi vähän pysyvämpi ratkaisu ja varmempi päätös. Kauan pohdittuamme asiaa, päätimme jäädä sittenkin vielä asumaan tänne kauniiseen Connemaraan. Jouduimme viime viikkoina ihan tosissaan tekemään plussien ja miinuksien listaa vaihtoehdoista ja lopulta päätös sitten olikin iisi.

No paikkakunta oli sitten päätetty hiukan helpommin, kun tulevan kodin kohtalo. Kävimme reilu viikko sitten katsomassa erästä hyvää ehdokasta ja sitten selvisi, että voisimme tänne väliaikaiskotiinkin jäädä pitkäaikaisesti. Mieli muuttui taas joka ikinen päivä ja tuntui ettemme vain osaa päättää. Lopulta tuo uusi koti alkoi houkuttaa meitä enemmän ihan vain sijaintinsa puolesta. Sieltä voi kävellä suoraan kylille, koululle ja Liamin töihin, kun taas tänne pitää ajaa ja Liamin pyöräillä. Meidän ja meidän vierailijoitten kannalta ehdottomasti helpompi ratkaisu.

Uusi koti on yhdessä tasossa ja pienten lasten kanssa se on oikeasti tosi ihana juttu. Vuokra on halpa ja mikä parasta, saamme sen kalustamattomana, mikä on Irlannissa oikein harvinaisuus. Ja kirsikkana kakun päällä - saamme maalata seinat kirkkaan valkoisiksi. Eli pystymme aikalailla maalilla ja sisustuksella tekemään kodista meidän näköisen.

Paitsi keittiön välitila on aika järkky. Vihreitä päärynäkohokuviokaakeleita anyone? Nyt täytyy selvittää saisiko sille ilmestykselle tehtyä yhtään mitään... Joo ja pääkylppäri (meidän makkarissa ensuite) on puoliksi sellaista täällä aika suosittua psykedeelistä mustaa marmoriefekti kaakelia. Toivottavasti ei päänsärky iske :D Mut näistä pienistä jutuista huolimatta, tämä on oikein tosi jees vaihtoehto. Tuolla on oikein hyvä sitten säästellä sitä tulevaa ikiomaa kotia varten :)

Makuuhuoneet tuolla on oikein reilunkokoisia ja niitä on siis kolme. Yksi meille, yksi lastenhuone ja sitten vierashuone (=pyykinkuivaushuone). Olohuone ja keittiö on avonaista tilaa ja tärkein juttu ostoslistalla on ruokapöytä. Tuo takorautakomistus saa lähteä johonkin ja tilalle ajattelimme tätä ikean Bjursta-pöytää, minkä voi tarvittaessa jatkaa ihan isoksikin pöydäksi.
Ihan kunnon puinen pöytä olisi ihana ja esim. Liamin vanhemmilla on tosi kaunis 60-luvun pyöreä puupöytä, mutta tuo laminaatti/mdf/mikälie on pienten lasten kanssa kyllä varsin kätsä. Ja pyöreä loistava tuohon tilaan ja toivottavasti lasten ei tarvitse jatkossa riidellä kuka saa istua kenekin vieressä :)

Muuten meiltä löytyykin omasta takaa ihan kivasti kalusteita ja pikkuhiljaa voi sitten miettiä sitä sisustusta tarpeen mukaan. Mulla jo tietysti päässä aika hyvin hahmoteltuna, mikä menee mihinkin.
Mutta tuon kirkkaanpunaisen sohvan tilalle täytyy kyllä suhteellisen pian saada jotain muuta. Meillä oli ennen Suomessa Ikean kolmenistuttava Karlstad-sohva ja siitä tykkäsin hurjasti. Nyt tykkäisin kyllä hirmuisesti saman sarjan divaanishovasta.
Pojat saavat mennä nukkumaan vanhaan sivustavedettävään puusohvaan, minkä saa levitettyä n. 120cm leveäksi. Siihen täytyy ostaa uusi patja vain. Ja jos tosiaan tuola viihdytään pidempään, minua himottaisi jo ihan hirmuisesti sisustaa Elsille oma pieni soppi. Tykkäisin kovasti näistä Sundvik-kalusteista.

Mieluiten tietysti löytäisin tämäntyyliset vanhana jostain antiikkikaupasta, mutta nämä Iksunkin versiot on aika kivat vai mitä? Todellisuudessa näiden etsiminen on tuskin ajankohtaista vielä mooooneen kuukauteen, vaikka onhan se kieltämättä aika vinkeä ajatus, että kaikki lapset nukkuisivat omassa huoneessaan...

Voi vitsit sentään alan olemaan tosi innostunut ajatuksesta, että saamme oikeasti tyhjentää nuo laatikot ja matkalaukut paikoillensa ja tehdä kodista meille toimivan kokonaisuuden. Parasta myöskin tuossa paikassa on se ettei meidän tarvitse enää päivittäin käyttää autoa. Siinäkin säästä pitkän pennin :)

Sisustusjuttusia siis tiedossa. Huomenna menemme taasen paikan päälle ihmettelemään ja täytyy ottaa hiukan lisää kuvia. Ja koko muutorulianssiinkin tarvitsee laskea viikkoja, jee!

Monday, 2 February 2015

HARRASTUS.

Hei ja kivaa uutta viikkoa kaikille. Meillä on varsin hektinen viikonloppu takana ja oli oikeastaan aika kivaa palata tänään ihan normi kotiarkeen. F meni mielellään kouluun, kun joutui perjantaina olemaan poissa ja meillä pikkaraisten kanssa alkoi taas talvitauon jälkeen muskari.

Täällä ei kotiäideille ja lapsille ihan hirmuisesti ole mitään ohjattua tekemistä. Alkujaan kävin pienessä imetys-(vertalaistuki)tukiryhmässä Elsin kanssa ja sielä tutustuin erääseen mukavaan joogaohjaaja-äitiin, kuka syksyllä kertoi minulle tästä music classista. Olin enemmän kuin innostunut lähtemään mukaan varsinkin, kun kuulin sen pidettävän aika huipussa paikassa.
Oh yes, it is Kylemore abbey. Mä vieläkin sisäisesti hihittelen, että meillä on tuollaisessa paikassa harrastus :D Nuo maisemat on jotain iiihan muuta - niin kaunista! Ja aika överiä.
Mut juu, onhan nuo muskarit aika sähläämistä. Suloinen nunna-mummeli, Sister Karol, on kyllä tosi herttainen, mutta tuollaisen melkein kolmeveen mielenkiinnon ylläpitäminen on välillä hiukan hankalaa. Elsin ikäisiä neitosia sielä onkin liuta ja heille harrastus on mitä mahtavin. Jamesista kivointa lienee, kun yleensä ennen ja jälkeen laulupuolituntisen käveleskellään tuolla Abbeyn liepeillä.
Aika kivaa muuten huomata, että ihan kuukauden sisään, Elsistä on tullut niin reipas kävelijä ettei rattaita esim. tuolla reissulla varsinaisesti tarvita :)

Mä pyysin yksiä jenkkituristeja ottamaan meistä kuvan, mut toki tuo talo on komeampi kuin me kolme :DD Ehkä ihan hyvä vaan, että äidin naama on epätarkka, kun yöunet taustalla olivat taasen sangen rikkonaiset. Miksiköhän lapset ei voi syntyä kaikki hampaat suussa....

Anyhow, viikonlopun jäljiltä on tehty tärkeitä päätöksiä asumishommeleita koskien ja niistä sitten seuraavalla kerralla lisää. Nyt nukkumaan, josko ensi yökin jatkaa samaa rataa. Night, night <3