30.11.12

LUNTA TUPAAN.



Tänään sitä oli jo rutkasti ihan omastakin ikkunasta katsottuna.

Käytiin tänään kaupassa paapan autolla ja onneksi ei tarvinnut kuin sujauttaa pojat haalareihin.
Yksin en oli kyennyt poiken kanssa ulkoilemaan.
p.s I Love my Ugg-boots. (Nina <3 niin hyvä ostos)

Minua vähän nauratti tämän valokuvan jättimäinen käsi. Siis on mulla todella isot kädet olemassakin, mutta ei ehkä ihan noin isot :D
Toodeloo, vaiko miten ne Ruotsalaiset bloggarit tervehtisivätkään :D

Ei tässä nyt oikeastaan mitään todellista asiaa oikeastaan ollutkaan. Aikalailla perusperjantaita taas.
Daddy iltavuorossa, poikien kanssa hengailua ja satujen lukemista.
Helpoista helpoin pakastefalafelillallinen ja porkkanaa ja paprikaa.
American x-factor.
Lötköilyä soffalla ja internetin selailua.
Joulusiideri nam.
Kohta nukkumaan poiken väliin.

En taida jaksaa odottaa Liamin kotiutumista töistä tällä kertaa, sillä huomenna on tiedossa leipomista ja muuta puuhailua ja perheen pikkujoulut siskoni luona.

Mitä teillä muilla on viikonloppusuunnitelmissa? 

29.11.12

OOPS, I'M GETTING THAT FEELING.



Ohhoh, nyt on kuulkaapas niin, että täälä aletaan olemaan aika jouluisissa fiiliksissä!
Jo ennen tätä hurmaavaa lumituiskua aloin pääsemään tunnelmaan.

Lieneekö sitten syynä se, että viime vuona koko tilulilutipetipetiptap oli viho viimeisenä mielessä.
Raskaus painoi, vettä satoi ja muutenkin oli mennyt maku koko hommaan.
Ihan kirjaimellisesti. Mullahan oli mukavana raskausoikkuna se, että useimmat lemppari jutut maistuivat kumiselta, saippuaiselta ja esim. glögi aivan mäntysuovalta. Nice...

Nojokatapauksessa nyt sitten voisin vain kuunnella joululauluja ja postitella kuvia kynttiläasetelmista :D
Eli te epäjouluihmiset - olen pahoillani :D Nyt tuloo tuutin täydeltä.

Hihi kai mä ehkä jotain muutakin kuvia ja kuulumisia saan aikaiseksi, mutta aloitetaan nyt näillä.

***

Meillä oli äitikavereiden ja lapsijoukkion kanssa eilen pikkujoulunyyttärit ja keksin maanantaina, että kokeilen tehdä tällaisia cakepopsien tyylisiä palleroita.

No, ne menivät hippasen koostumukseltaan päin mäntyä, mutta maku oli taivaallinen.
En sitten koskaan muistanut niitä edes ottaa sinne kemuihin mukaan.
Sori vaan kaverit.


Ohje olisi kuitenkin seuraavanlainen:

2 pötköä dominokeksejä (tai vastaavia täytekeksejä) teharilla mahdollisimman pieneksi.
Mukaan 100g Philadelphia-tuorejuustoa (tai vastaavaa) ja tasaisesti sekaisin keksimössön kanssa.
Mössöstä sopivan kokoisia palleroita ja pallerot jähmettymään jääkaappiin tahi pakkaseen.
Sulata valkosuklaata levyllinen ja dippaa ensin pallukat valkosuklaaseen ja sitten mariannerouheeseen, mitä muuten lorautin myös pallojen massaan.
Sitten vain hetkoseksi jääkaappiin taas jähmettymään ja lopulta tarjolle.

***

Nyt sitten vain iloista torstai-illan jatkoa ja lämmintä mieltä!

27.11.12

UNELMIEN TALO.


Siinä se olisi. Minun kotini.

5 minuuttia miehen vanhempien luota, 10 minuttia pikkukaupungin keskustasta.
Ollut tyhjillään 7 vuotta. Oli jo varattuna, mutta nyt taas markkinoilla.

Käytiin heinäkuussa hiukan nuuskimassa ja kun kävelin nuo askelmat talolle, 
käännyin ympäri ja istahdin oven eteen ja katsoin kauas
 ilta-auringon lämpimän väriseksi maalaamille pelloille, 
mietin että tässä voisin lopun ikäni iltaisin istua juomassa kupposen kuumaa.

Pieni ja sievä, mutta silti isot huoneet ja alkuperäisiä 30-luvun piirteitä täynnä.
Maalaisin sisältä valkoiseksi kauttaaltaan ja kaataisin pari seinää.
Sitten nämä meidän romut ja rönsyt pääsisivät oikeuksiinsa.

Keittiön ja ruokailuhuoneen sivusta puhkaisisin oven pienelle patiolle 
ja takapihalle marjapuskia ja pyykkinaru.

Jos me muutetaan Irlantiin parin vuoden päästä ja tämä on vielä markkinoilla,
voin melkein luvata, että tuo on meidän :)
Pakko olla, on niin vahva fiilis.

Just sellai kuin tästä kodista, jonka tiesin meidän omaksi, 
kun ihan ekalla kerralla astuin ovesta sisään.

25.11.12

KYNTTILÄVINKKI VIIME VUODELTA.


Hei vaan kaikki,

täällä olen kipeänä ärsyttävässä pikkuflunssassa minä ja en ole oikein jaksanut kirjoitella tänne.

Laittelin tuossa kynttilöitä palamaan ja muistin tämän postin tuolta vanhan blogin puolelta viime vuodelta ja ajattelin sen uudelleen julkaista :)

Palailen kommentteihin myöhemmin illalla kunhan tuo siippaseni saapuu töistä ja lapset toivottavasti nukkuvat (aikaisin).

***

"Kynttiläjuttusia ja vinkkivitonen"
11/12/2011


Marraskuun iltoina alkaa meidänkin kotikolossa monen mun tapaan oikea kynttilöiden kulutuskausi. Tähän asti olen säilytellyt kynttilöitä vain piirongin laatikossa, mutta Riikan Kotiäiti-blogissa törmäsin niin hurmaavaan säilytysratkaisun etten saanut sitä mielestäni. Vihdoinkin sain syyn raahata tuo suloisen Riihimäen lasin purkin vanhempieni ulkovarastosta kotio - joka onkin siis ollut tuloillaan jo varmaan puolitoista vuotta... Minun purkkini ei ole toki yhtä iso kuin Riikan purkki, mutta käy samaan toimeen aivan hyvin.


Kynttilöihin liittyen mulla onkin teille kunnon Niksi pirkka-pläjäys. Ihan lapsesta asti meillä on kääritty liian suuret kynttilänkannat alumiinifolioon etteivät ne heilu kynttelikössä. Ostaessani Ikeasta nuo meidän saarekkeen kaksi kynttelikköä en tajunnut ettei meillä ole melkein yhtään foliota (kun emme sitä yleensä osta) ja pitikin oikein miettiä mitä voisin käyttää tilalla?

Kuinka ollakaan vastaan osui jugurttipurkin kansi ja ahaa-elämys. Viilien, rahkojen ja jugurttipurkkien kannet ovat kerrassaan mainioita tähän hommaan. Foliota saa kynttilän palaneista kannoista nyhtää irti ja usein heittää roskiin - vahva foliokansi taas kestää useamman käytön ja pysyy siistinä. Kas näin:



Piti oikein miettiä mihin kohtaan sujauttaisin tuo ison purnukan ja pitihän sitä muutamaan paikkaan mallailla.


Mutta loppuviimeeksi se varmaankin saa jäädä tuohon keittiön saarekkeelle käden ulottuville.


Muistakaahan ihmiset panostaa niihin 100% steariini kynttilöihin. Parafiinikynttilät erittävät palaessaan aikamoisia myrkkyjä huoneilmaan plus steariiniset palavat kauniimmin ja pidempään.


Sellaiset turinat tälläkertaa. Tiedossa ehkäpä lisää näitä sisutuksellisia juttuja, koska tällä mammalla taitaa olla iskenyt pahemmanlaatuinen pesänrakennusvietti :) 
(suom. huom. oli tuolloin raskaana n. viikolla 27 )

22.11.12

8KK

- 9245g & 75,6cm

- ryömii lujaa, konttaa pari askelmaa, nousee tukea vasten seisomaan ja yrittää tasapainotella yhdelläkädellä kiinni pitäen, osaa mennä myös istumaan itse, mutta tykkää enemmän seurailla tapahtumia kyljellään "rantaleijona"-asennossa

- lempi esineitä on imuri, puinen kauha, isoveljen autot, suihkun letku

- syö soseita tai sormiruokaa samaan aikaan muun perheen kanssa. määrällisesti ehkä desin kerrallan

- syö äidinmaitoa x kertaa päivässä ja myös yöllä about pari kertaa

- herää aamuisin 6:05 (.....)

- ei paljon jokeltele, hymyilee vain

- joskus innostuu kyllä karjumaan "tättättättättäää!"

- ihailee isoveljeä ja daddyä

- ei hampaita. vieläkään (gaaaaah!!!)

- alun koliikkihutojen jälkeen vanhemmat eivät vieläkään tahdo uskoa miten helppo vauva voi ollakkaan

20.11.12

C'EST MOI.

Kylhän te olette varmaankin jo huomanneet, tämän Tyyliä metsästämässä-Veeran kirjoittaman jutun ulkonäöstä ja sen arvostelusta? En oikeastaan varsinaisesti nyt tässä tartu haasteeseen näyttää naamaani ilman meikkiä taikka photoshoppausta, koska vaikka haaste onkin omalla tavallansa hieno, 
en henk. koht. oikeastaan koe siihen tarvetta.

Siis kaaaaikkihan minut nyt on nähnyt jo kertaallen ainakin ilman meikin ripaustakaan!
Ainakin muistaisin muutaman kuvan verran ihan varmasti aikaisemmin postitelleeni ilman pakkelia.

Tästä kuitenkin kaikesta kehkeytyi vallan mainio keskustelu meille täälä kotona ja tuntuu, että vieläkin täytyy ajatusta jatkaa.

Ensin rupesin hiukan hymyillen miettimään, 
miten iso juttu kasvojensa meikittä näyttäminen 
varmasti monelle haasteeseen tarttuneelle tytölle onkaan?

Siis voisin kuvitella, että 'meillä mammoilla' (<-aika karmaiseva ilmaisu) ei tunnu enää missään :D
Lähinnä tekee mieli hiekkalaatikolla onnitella niitä, 
 ovat ehtineet laittaa lilaa luomeen JA lapset ulos oikeanmoisissa tamineissa :D :D

Itselläni ei moiseen luksukseen aina vain kertakaikkisesti riitä aika,
vaikkakin tykkään meikata ja mielelläni sutaisenkin naamaani nyt siis tosiaan edeas sitä ripsiväriä.

En muista koskaan olleeni pakkomielteinen meikkaamisen suhteen 
näyttäytyessäni ihmisten ilmoilla,
 mutta järkyttävän huono itsetunto minulla on kyllä jo vuosikausia ollut.
nämä kuvat kyllä otin tietämättä mistään haasteesta ja KYLLÄ minulla näissä on jotain ripsarin jämiä, mutta siinä kaikki.
tai on mulla kyllä tuossa aivan jäätävän likaiset hiukset, jos se jotenkin kompensoi :D


Ja siksi minusta onkin niin ihanaa huomata olevani nykyään
 niin sinut itseni kanssa, ettei mikään meikitön paljastus todellakaan olisi mikään big deal.

Ja oikeastaan vielä ihanampaa on huomata miten paljon paremmalta olo tuntuu omassa kropassa, vaikkakin en siihen olekkaan tyytyväinen tällaisenaan.

Oikeastaan tässä risteilee monenmoisetkin ajatukset samaan ulkonäköasiaan liittyen, sillä pitimäni oikeastaan raportoida tämän elämäntaparemontin kulkua ja siksi otinkin tuo kokokuvan näyttämään nykytilannetta missä mennään.

Viime viikolla poistui kropasta 1,3kg ja olen aivan hurjan tyytyväinen. 
Nyt realistisesti pudoteltavaa olisi sellainen 11kg.

Olen kovasti miettinyt, että minkä näköinen sitten olla, kun saavutan tavoiteeni?
Mietin kuumeisesti vaikka mitä julkkiksia ja tulin tulokseen, 
että haluan olla vain ja ainostaan itseni näköinen.

Hiukan sporttisempi ja kiinteämpi, mutta silti oman itseni näköinen. 
JA voin kertoa, että tämän tajuaminen on aivan järjetön helpotus minulle.

Olen ihan oikeasti vuosi tolkulla verrannut itseäni muihin naisiin ja
 lehtien kuviin ja haaveillut näyttäväni joltakin "täydelliseltä". 
Piiskannut itseäni ja oikein lietsonut sitä pahaa oloa, 
etten mahdu vallitsevien kauneus(kirjoitin jo vahingossa kauheus :D)ihanteiden laatikkoon.

Ja nyt kun kaikki allit ja pakarat (puhumattaakaan äitimahasta)
 osoittavat etelään vihdoinkin pieneen päähäni loistaa järjen valo.

Mieheni sanoi itsetuntonsa nousseen roimasti lasten saamisen
 jälkeen ja täytyypä sanoa, että niin on minunkin.

 Ja siksi se, että olen nyt ryhtynyt tähän kivikkoiseen tiehen muuttamaan ruokailutottumuksiani ja erityisesti liikuntatottumuksiani, tuntuu oikeastaan ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta.
Ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta saada itsestäni esiin ne parhaimmat puolet.

Ja voin kertoa sen, että olen syönyt viikon sisällä suklaata, mutta se on ok.
Ja voin kertoa, että olen myös käynyt juoksemassa ja rakastan sitä.

Kun juoksen, ajattelen ihan oikeasti hurmiossa, että "minä saan juosta".

No kuulkaapas, tulipas tästä nyt hehkutus, mutta tuntuu aika mielettömältä reilun 15 vuoden itsensä lyttäämisen jälkeen olla edes semityytyväinen itseensä.
(ja tietystikkin voi nyt samaan hengenvetoon sanoa, että tietysti minussa on paljon sellaisia asioita, mistä en pidä, mutta yritän jatkuvasti kehittää niitä parempaan suuntaan taikka edes tiedostaa puutteeni)

Mä en nyt oikein tiedä, minkä mahtavan loppukaneetin mä nyt tässä täräyttäisin tähän.
Rakastakaa itsejänne! 
olkaa armollisia itsellenne!
maailman rauhaa!

Tai sitten ihan vain oikein kivaa tiistai-iltaa  :D

18.11.12

OLIPAS KERRAN BEIGE-ÄITI, EIPÄS OLLUTKAAN.

ei ollutkaan.

KUN VALO EI RIITÄ.


Sitä pitää lisätä :)

Kohti semijoulufiiliksiä siis. 
Aika lievät ovat kyllä vielä, mutta ostin sentään eilen muutaman joululahjan.

Muo tuskastuttaa tämä blogger tällä hetkellä niin paljon. 
En saa vaihdettua fontin väriä enkä kokoa, vaikka mitä tekisin.
Postia kirjoittaessa, automaattinen tallennus hälyyttää jatkuvasti ongelmia ja joudun vaikka mitä kommervenkkejä tekemään, että kuvat ja varsinkaan teksti eivät katoa. 
Tai välillä julkaistessa puolet postista haituu taivaan tuuliin.

Mun piti jonkinmoista meikkauspostiakin tässä viritellä teille.
Ehkäpä joku muistaakin, että olen maskeeraaja koulutukseltani.
Ihan perus päivämeikkiä ajattelin tarjota, 
mutta ehdotuksia voin myös ottaa vastaan :)

Katsotaan nyt sitten kun valo riittää kuvaamiseen vähän paremmin,
 kuin tällaisena pilvisenä päivänä, että mitä saan aikaan :)

Iloista sunnuntaita itse kullekkin!


17.11.12

A BLOG WITH SUBSTANCE:


Sain hauskasta Hupulaiset-blogista tällaisen tunnustuksen:


1. Kiittää sen lähettänyttä bloggaria.
kiitos Zirk, tämä oli oikea piristys :)

2. Jakaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.
Olkaapas hyvät:


3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan.

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

1. justiinsa tajusin, että tykkään enemmän haasteista, missä on kunnolliset kysymykset, koska mun on kamalan vaikea keksiä tällaisia satunaisia juttuja itsestäni. hah :D

2. no aloitetaan vaikka sillä, että mun mielestä kertakaikkisesti tyyliblogeista kaikista inspiroivin blogi on Preferita. hänen tapansa kirjoittaa on niin mukaansa tempaava ja aito ja asut ovat tyylikkäitä. mutta silti en pidä blogia omalla lukulistallani, koska tykkään lukea hänen blogiansa aina useamman postauksen samalla kertaa. 


3. ihan ensimmäinen blogi, mitä rupesin lukemaan aikanaan oli Nelliinan vaatehuone. se on vieläkin suuren suuri suosikki ja huokailen jatkuvasti hänen kauniiden korkojensa ja mekkojensa perään.

4. toivon joku päivä (suhteellisen pian) saavuttavani sellaisen vaatekoon, missä tunnen oloni hyväksi ja pysyn lopun ikäni ja näinollen voin satsata laadukkaissin vaatteisiin (mekkoihin), mitkä sopivat aina. on aivan ilmiömäistä, että alma mahtuu seiskaluokan housuihinsa ja kalastajanvaimo kymmenenvuoden takaisiin farkkuihin. itse en aivan yhtä sorjana itseäni nää eli hoikkuuden ihannointia tämä ei ole. lähinnä kai pysyvyyden.

5. kaikilla näitä varmaankin on, että kuvittelee keksineensä jonkun jutun ennen muita, mutta muo suututtaa, kun aikoja sitten ihastuin Mulberryn Lily-laukkuun ja päätin ruveta säästämään sitä varten. No little did i know nyt sellainen on vaikka kuinka monella ja kenellä ja se on muodostumassa massatuotteeksi. täytyy vain toivoa, että 1,5 vuoden päästä se on jo aivan last season, koska haaveissa on siis saada se 30-lahjaksi.

6. samoin kävi tämän maailman ihanimman kameralukun kanssa, minkä minä bongasin viime toukokuussa ja mihin myös säästän. ja mistä uuden kuun emilia teki postauksen viime viikolla. argh!
(hänellä on myös sama raskausfarkkumekko, mikä minulla oli vuosi sitten. olen siis todellinen tyylin edelläkävijä eiks vaan?!)

7. kaikista ihanin blogi/sivusto on tietenkin A beautiful mess. Kaikessa retroudessaan (ja erityisesti sen takia) aivan ihana. Suosittelen! Mä jumitun tuonne aina tunneiksi :D

8. mulla on pikkusen (no ehkä vähän enemmänkin) ikävä sitä blogia, minkä suljin. juu tiedetään - syyt olivat hyvät enkä kadu päätöstäni tippaakaan, mutta sielä oli omastakin mielestäni aika kivoja posteja :) ja tietysti tämä puhtaalta pohjalta aloittaminen  kaiken sen "työn" jälkeen on hiukan daunting (hjälp, mitä tuo onkaan suomeksi?!).

bonus kohdat.

9. olen kerran juonut long island ice tea-drinksun alle 10 sekunnissa. en ole erityisen ylpeä tuosta, mutta hauskaa ol'.

10. mun party piece eli se laulu, minkä inhoamissani irlantilaisissa sing songeissa (yhteislaulutuokioissa) laulan on Elviksen Suspicious Minds.

11. lakkasin juuri varpaankynnet punaisiksi ja nyt me lähdetään poikien kanssa Prismaan.

15.11.12

TAKKUJA.

toissapäivänä klo 15:00 oli näin kaunis auringonpaiste. kuvaa ei ole käsitelty...huoh.
Voi kuinka monta kertaa mä ole jo käynytkin yrittämässä postitella, 
mutta mitään juttua ei nyt vain tule. 

Marraskuu on minulle niin perin takkuavaa aikaa aina. 

Just muistinkin, miksi aikanaan tuli muutettua pois täältä pohjolasta :D

Sitä me ollaan tässä miehen kanssa pyöritelty mielessä kovasti. Tulevaisuutta.
Irlantiin vai ei?
Jos joo, niin missä vaiheessa?
Töitä, opiskelua, yrittäjyyttä?
Kaupungissa vaiko hiukan kaupungin ulkopuolella?

Myydäänkö tämä asunto heti putkirempan jälkeen ja muutetaan vuokralle?
Vaiko eikö?
Jäänkö koko ensivuodeksi kotiin vaiko menenkö loppukesästä töihin?
(sepäs vasta onkin kiinnostava juttu, koska irtisanouduin pari päivää sitten nykyisistä hommistani. jiihuu!)

Ylipäätänsä olen tässä miettinyt kovasti sitä mikä minut tekee onnelliseksi
ja mitä haaveissani haluaisin.

Olo on hiukkasen poissaoleva, mutta kyllä pää alkaa järjestymään :)
Me jopa tänään kirjoitettiin ylös sellaisia plus- ja miinus-listoja kaikista mahdollisista vallinnoista.

Niin ja kaulahuivi on melkein kudottu ja sokerittomuus jatkuu.

Ehkä mä pian teen sellaisia postejakin, 
missä on jotain muutakin sisältöä kuin päättömiä lapsia ja katkenneita ajatuksia :)

PUS!

11.11.12

TO BREE OR NOT TO BREE.


Hei vain kaikki ruudun takaiset tyypit.

Enhän minä sitten saanutkaan aikaiseksi taas edes ottaa eilisistä Blingo-kutsuista kuvan kuvaa, enkä niistä tarjoiluista, enkä edes kodista tiptopkunnossa. Mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että viime päivien aikana siis puunasin ja järjestelin täällä kotona siihen tyyliin ettei varsinaista joulusiivoa nyt taideta ruveta enää tekemään :D Mietin tarjottavat ja aikataulutin tekemiset ja silti viimeinen tunti ennen vieraiden tuloa juoksin kuin päätön kana yrittäen metsästää itselleni jotain päällepantavaa ja sukien hiuksia jollekkin söherölle. Kahvikupit taisivat löytää tiensä pöytään vasta vieraiden jo istuessa paikoillaan ja servettejä en edes tullut ajatelleeksi. No mitäpä pienistä. Ei minusta saa vain saa mitään Bree Van der Kempiä taikka Martha Stewartia (toim. huom. siksipä blogin nimi) ja ehkä ihan hyvä niin :)

Ehkä vähän harmittaa tosiaan ettei kuvia tullut otettua. Blingon mallistossa oli mun mielestä aika kivojakin juttuja. Tilasinkin itselleni yhden kivan paidan ja huivin joista voin sitten kertoa tarkemmin kunhan ne saan käsiini.

Mutta sitten tämäpäivä eli isänpäivä. 
Meidän daddy sai nukkua ruhtinaalisesti kelo 7:20 asti ja sitten me ei vain maltettu enää odottaa :D

Olin töin ja tuskin jemmaillut jääkaapin perukoille niitä croissanttipurtiloita (mitä me yleensä spesiaaliaamupaloille paistetaan) ja Irlantilaista pekonia - Irish rashers
Ne lihan siivut kuljetin salaa Irlannin reissulta vanhempiemme pakasteeseen ja tänään paistoin miehelle yllätykseksi. Rashers on siis aivan eri asia kuin Amerikan raidallinen pekoni.
Irlantilainen pekoni on kylkipaistista leikattua ohutta siivua (lihaisampaa) ja Amerikkalainen on taas porsaan mahapuolelta, mikäli mä nyt oikein konsultoin tuota meidän daddya.
Mä en ymmärrä mitään näistä lihajutuista eikä hän tiedä suomeksi :D

Oli miten oli niitä hän sai iloiseksi yllätyksekseen, F:n kerhossa liimalla askarteleman kortin ja iiiison teemukin, minkä myöskin Dublinin lentokentältä jemmasin.

Jos tässä viikon varrella ei ole muuten ollut tarpeeksi vauhtia ja vaaratilanteita,
J päätti sitten alkuviikosta opetella nousemaan tukea vasten seisomaan.

Olin kyllä suonut hänen hiukan vielä odottelevan sitä jonkinmoista itsesuojeluvaistoa, mutta eipä voi mitään ja nyt sitten tarttee olla äitiliininkin vielä enemmän kärppänä kaikissa tilanteissa.

Tämä bloggailu todennäköisesti säilyy tällaisena aikasen joustavana harrastuksena toistaiseksi. 
Välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän.
Ajattelin tuoda tänne ehkä jotain posteja vanhasta blogistakin jemmaan.
Reseptejä ja sen sellaista :)

Eipä muuta nyt. Tuo Fionnkki tuossa kärttää minun huomiota niin tarttee mennä taas. 
Palaan kommentteihin illemmalla :)

7.11.12

SITÄ VAIN...



...että täällä ollaan :)

Täällä ollaan hiukkasen kiireisiä.
Vähän väsyneitä.
Pohtivaisia.
Siivoilevia.
Hulivilejä.
Tunnelmoivia.
Onnellisia.
Tavallisia.
Arkisia.
Rakastuneita.

Ja tillbaka ehkä perjantai-iltana :)

5.11.12

MAANANTAI


Monday, november 5, 2012

***
Päivä alkaa joskus seitsemän hujakoilla, kun kuulen jossain unen rajamailla pientä tempsuttelua ja pian jo F avaakin makkarin oven ja kapuaa minun ja J:n kylkeen "Siinä olet, huomentia!"

Yritän epätoivoisesti vielä pitää silmät ummessa, vaikka pienempikin jo möyryää ja nipistelee minun nenää. Ei auta kuin nousta, vaihtaa yövaipat, hoitaa hammaspesut ja sitten pian kaffia ja puuroa tulille.

Tässä välissä käyn vielä laittamassa ensimmäisen koneellisen pyykkejä peseytymään.

Sitten syödään rauhassa puuroa ja pikku kakkonen pauhaa taustalla. Humps ja Manu ja työkalut - F:n suurimmat suosikit tällähetkellä - tulevat peräkanaa ja poika syökin koko aimoannoksen puuroa huomaamatta. J:n menu koostuu palasta riisikakkua ja muutamasta lusikallisesta luumupuuroa. Yllätyksekseni luumupuuro uppoaakin varsin hyvin. 

Aamupalan jälkeen siivoilen lautaset keittiöön (en saa vielä astianpesukoneeseen asti, koska se pitäisi tyhjentää) ja pyyhin pöydän.



 Seuraavaksi on vaihdetaan päivävaatteet päälle. Siihen tärvääntyy aivan tuhottomasti aikaa, koska kulutan n. 10 minuuttia yrittäessä ottaa F:ää kiinni hänen pinkoessa pakoon huudellen "nuutinuuti" (nudiedudie) ja räkättäen epäonnistuneille yrityksilleni.

Laitan päivän toisen koneellisen pyykkiä pesuun ja huomaan kauhukseni pesseeni aamulla ihan kaikki housuni. Siis aivan kaikki farkut ja verkkarit ja legginssit. Mitä ihmettä mä nyt puen ulos päälle!? Ei auta siis äidin kuin lähteä puistoon farkkuhame päällä...

Pienempi on jo tässä vaiheessa aivan yliväsynyt ja meinaa nukahtaa rinnalle ja ei meinaisi enää millään kestä ulkovaatteiden pukemisrumbaa. Luojan kiitos F on melkoisen kiltisti, kun kiskon hänelle vk-kamppeet niskaan ja lopulta saan hutaistua itsellenikin maskaraa ripsiin ja takin päälle.

Seuraa päivän haastavin osuus:

1) Pitää päättää haetaanko rattaat (putkirempan vuoksi kaukana toisessa taloyhtiön talossa) vaiko F kävelee ja J Manducaan? Valitsen jälkimäisen, vaikka tiedossa on todennäköisesti aika tuskainen matka, koska F:llä on tapana jäädä haahuilemaan ties minne ja heittäytyä vesilätäkköihin yms. mitä 2v8kk lapsukaiset nyt keksivätkään.

2) Pitää päättää mennäänkö kumpaanko asuinalueen puistoista? Päätän, että mennään lähempään puistoon, kun kerta jalan ollaan matkassa.

J virkoaa raittiissa ilmassa ja kadun syvästi päätöstä kantorepusta. F haahuilee kyllä juu, mutta ei ehkä ihan niin paljon kuin pelkäsin ja lopulta saavumme puistoon, joka on ihan tyhjä. Menemme juttelemaan puistotädin kanssa, kuka kertoo miten F:llä on mennyt kerhossa. On tosi kiva kuulla hänen kertovan Fionnin olevan todella iloinen, hyväntuulinen ja energinen (joskin vähän muita villitsevä) kerholainen. 

Jossain vaiheessa J nukahtaa ja huomaankin yhden tutun äidin tulleen puistoon, kenen kanssa menen juttelemaan. F leikkii hiekkalaatikolla ja minua paleltaa minihameessani. Saan myös aika oudoksuvia katseita muilta äideiltä ulkoiluvermeissään...

J herää nukuttuaan vain 30 minuutia - Apuaa! Lähdemmekin melkein heti kotiin, koska J niin kovasti rupeaa kitisemään ja meillä alkaa myös olemaan vähän nälkä.


Kotona pikavilkaisu jääkaappiin ja päätän tehdä sosekeittoa (taas kerran) ja huomaan, että täytyy varmaan iltapäivällä mennä tekemään isommat ruokaostokset. 

Päätän sekoittaa keittoo parin päivän takaiset papumuhennoksen jämät, mikä ei ole ehkä paras idea, sillä minun mielestäni keitosta tulee melkein vähän liian makeaa.

F syö keittonsa ja leipänsä tyytyväisenä, mutta minulla hiukan tökkii. J:lle vuorossa pala kurkkua ja lisää luumupuuroa. J on syönyt tällaisella sekalaisella käytännöllä kiinteitä nyt about kuukauden. Mitään ei oikein yleensä uppoa mitenkään hirmuisen mittavia määriä ja siksi olenkin valtavan yllättynyt, kun poikanen vetelee nopeaa tahtia puoli desiä sörsseliä suu auki odottaen seuraavaa lusikallista. Jee! hyvä pikkarainen!

Ruoan jälkeen pestään naamat ja jumitumme keittiöön hihittelemään. F:stä on tosi hauskaa, kun otan kuvia ajastimella ja kameran nappulaa pitää itsekkin päästä hiukan kokeilemaan. Sitten huomaan miten paljon koko keittiölattia on täys murusia ja ryhdyn imuroimaan. Pienet assarit eivät millään antaisi minun tehdä hommiani, mutta lopulta päädyn viemään molemmat lastenhuoneeseen leikkimään dubloilla, että saan myös olohuoneen ja eteisen imuroitua.

Laitan pyykkiä kuivumaan ja siivoilen ja järjestelen huushollia ja napsin jääkaapista muutaman palaa tummaa sulkaata. O-ou...

J rupeaa vaikuttamaan väsyneeltä ja laitan isommalle Cars-elokuvan pyörimään ja kippaan pienemmän sänkyyn 12:29.

12:38 hän on jo unessa.

F ei vaikuta yhtään väsyneeltä vielä ja annan hänen jatkaa leffan katselua. Avaan tietokoneen, että saan purettua nämä päivän aikaisemmin otetut kuvat.

n. 13:15 rupean juttelemaan F:lle, että seuraavaksi on tiedossa päiväunet. Nukutukseen menee aivan tuhottoman kauan ja melkein jo itsekkin nukahdan kesken kaiken.


Vihdoin viimein molemmat nukkuvat ja rupean editoimaan näitä kuvia tähän asti kirkkaammiksi ja lisään kellonajat. Tuon kuvat bloggeriin ja rupean kirjaamaan päivän tapahtumia postin luonnokseen.

14:41 mies soittaa pääsevänsä lähtemään ajoissa (!!!!!!!) ja sovimme, että hän tulee mahd. nopeasti kotiin ja menemme yhdessä sitten kauppaan koko perhe. 

15:01 herää James ja nyt 15:12 kävelee L sisään ovesta ja F:kin kömpii ylös sängystään.

Sitten istumme koko perhe yhdessä välipalalle. Pojat syö kiwia (J ihka ekaa kertaa), L sandwitchin ja minulle parapähkinöitä ja kuppi pikakahvia (yök), koska tavallinen kahvi loppui aamukahvin yhteydessä. Juttelemme päivän polttavat ja minä rupean laittamaan postitettavia paketteja (nettikirppari myytyjä juttuja) valmiiksi.

Sitten tunti onkin melkein jo vierähtänyt ja meillä tulee vähän kiire lähteä, koska haluan postiin ennen viittä. L pukee pojat ja minä juoksen ympyrää kuin päätön kana ja F haluaa ottaa matkalaukun mukaan kauppaan.

Olen suorastaan yllättynyt miten nopeasti lopulta pääsemme bussipysäkille odottelemaan bussia, joka onkin sitten myöhässä. Tässä vaiheessa ripsii sen verran vettä ettemme siis kävele niinkuin normaalisti.

Jippii ehdimme ajoissa postiin ja saan paketit matkaan. Huomaamme kauppalistan unohtuneen kotiin, mutta kananmunia lukuunottamatta taidamme muistaa kaiken. Pojat hiukan jo kyllästyvät, kun minä yritän etsiä F:lle kakkosrukkasia marketin hyllystä. Päädyn lopulta vain Lassie tecin mustiin kintaisiin, kun jaksa perehtyä asiaan sen kummemmin. Ne vaikuttavat olevan just jees.

Sitten äkkiä kassalle ja minä juoksen hoitohuoneeseen tissauttamaan vauvan ja pikapikaa bussilla kotio.
Ja -tattadaa- sitte:

Minä lähden JUOKSEMAAN! Pongasin instagramin kautta C25K-appin iPhoneeni, mikä on 8 viikon juoksuohjelma. 3 kertaa viikossa 30min ja tavoitteena on päästä sohvaperunasta juoksemaan 5km matka tuossa puolessa tunnissa. Lähden siis kuin lähdenkin vaikka sade piiskaa naamaan ja nauran ja itken onnesta ja laulan musiikin mukana ja juoksen. Ai että mikä fiilis! En voi uskoa miten helpolta juoksu tuntuu ja totean ehkä olevani paremmassa kunnossa kuin luulinkaan :) Kotiin tullessa olen vain niin onnellinen. 

Kotijoukot löytyvätkin sitten kuuntelemasta "Öövistä" (Elvis) ja tekemästä lihapullia.

Kaappaan mittarimatoseni kainaloon ja halimme hänen kanssaan vartin verran.

Lopultakin ruoka on valmista. Mietin, että meillä on kyllä vissiin aika myöhäinen aikataulu muihin verrattuna. Onneksi F on ruoanlaiton lomassa napsinut avokadoa ja syönyt kokonaisen raa'an paprikan.

Minä syön pestossa marinoituja papuja ja L:n tekemää taivaallisen hyvää perunasalaattia (keitettyä perunaa, parika, punasipulia, porkkanaa ja lusikallinen majoneesia).

J tuhoaa muutaman perunan palasen ja alkaa vaikuttaa väsyneeltä. Vien hänet nukkumaan ja hän nukahtaakin aika nopeasti 19:45.

Kun tulen makkarista L on nukuttamassa F:ää, joka myös nukahtaa pian.

Sitten ryhdyn hommiin eli pesen meidän kylppärin kauttaaltaan. Odotellessani hyllykön kuivumista tulen laittamaan nämä loput kuvat kuntoon ja sitten vielä teen itselleni kasvonaamion.

21:20 viimeistelen kylppärin siivot, käyn suihkussa ja nyt 21:58 istun tässä naputtamassa tätä postia kera kupposen teetä ja L katsoo James Bondia. 

Tämä on varsin peruspäivä meille ja nyt perustyylin todennäköisesti otan vielä pikkuisen jugurttia ja mysliä iltapalaksi ja teen blogikierroksen ja sitten toivottavasti tajuan mennä ajoissa nukkumaan vaikkapa klo 23:00 :)

Toivottavasti teillä muillakin on ollut kiva päivä ja jaksoitte lukea tämän maailman pisimmän postin :D

3.11.12

JAMES JUMPSUITISSAAN.

onhan nämä vähän kurjia nämä päättömät kuvat meidän nappisilmästä...
Mun piti näistä vähän jo tuossa aikaisemmin postitella näistä meidän Jameksin uusista Ebbe-kids vaatteista. Merkki on aivan mun suuren suuri lemppari. Mä tykkään aika simppeleistä vaatteista ja kun tarve tuli saada isompia bodyja tuolle pienimmälle, päätin satsata näihin lemppareihin.

Meillä on siis aikaisemmin ollut ihan koossa 56/62 näitä ihanuuksia, mutta sittemmin ei ole ollut tarvetta vasta kuin nyt uusille vaatteille. Jostain kumman syystä tykkäsin kovasti Fionnilla samassa iässä käyttää pelkkiä paitoja ja nyt ne tuntuvat taas niin hankalilta ja bodyt helpommilta. Ihan lempparein yhdistelmä on body ja sukkikset tälle meidän mönkijäiselle.

Mutta tämä jumpsuit sitten.
No täytyy sanoa että oli kyllä aivan heräteostos...

Meillä oli tämä sama koossa 62cm ja se oli ihana! 
Sittemmin meillä on ollut yksi po.pin ihana jumpsuit ja sitten H&M:n epäkäytännöllinen versio,
mutta tämänhetkisessä koossa 80cm ei ollut  ja musta nämä ovat näillä vaippaikäisillä ainakin niin kätsiä ja söpöjä vaatteita. Nuo pienet tasku pepussa on niin söpöliinit.


Missään ei oikein tuntunut olevan kokoja kovin hyvin jäljellä näistä Ebbeistä ja Babyshopista tilasin oikeastaan ainoat bodyt, mitä silloin sopivia löytyi.

Näitä on pyöritetty koneessa jo nyt aivan loputtomiin ja aina otetaan heti kuivumasta käyttöön. Ebbet on kyllä suht niukkaa mitoitusta valitettavasti, että ei nämäkään bodyt välttämättä enää kovin kauaa mahdu. F:lle tilasin semisamisteluun harmaan pitkähihaisen paidan ja sekin on aivan ihana.




Äh nyt tarttee lähteä vielä iltapäiväulkoilulle pojujen kera. Daddy justiinsa lähti iltatöihin ja PostiPaten lopputekstit alkavat sekunilla millä hyvänsä.

Meillä ei nyt tänään ollut mitään varsinaista pyhäinpäivän toimintaa, 
mutta huomenna pidetään koko perheporukalla mun vanhempien luona pienimuotoiset halloween-kemut.


Kiva kun te jaksatte niin paljon kommentoida ihanat. 
Niistä tulee aina niiin hyvä mieli <3

2.11.12

POHJATON PINAATTI-FETAPIIRAKKA JA PILEET.

Olin ihan unohtanut tämän paistoksen vanhan blogini resepteistä, kunnes suloinen-Satu ystäväni pyysi lainata sitä omaan suljettuun blogiinsa.
Hyvä, että pyysikin ja sainkin hyvän inspiksen valmistaa sitä myös itse pitkästä aikaa.


Hei vaan siellä sinä ja kivaa perjantai-iltaa!

Kauhistuttavan huonossa valossa jouduin kuvaamaan tuon piirakkaparan -
aika hirvittävä harmaa sää tänään!

Kyseessä on siis raskausdiabeksen myötä keksimäni pohjaton piirakka viime vuodelta.
Sellainen karppajillekin sopiva paistos :)

Minusta feta ja pinaatti yhdessä on vain niin taivaallisen hyvää, että tämä on ilman muuta oma suuri suosikkini. Nyt valmistin sitä tosiaan vieraisille tuomisiksi ja täytyy kyllä taas huokaista miten kamalan helppoa tämän teko on. Tehosekoittimessa vain kaikki sekaisin taikka tänään tein ihan blenderissä. 
Paistoin piirakkaa semmosen 25min, niin että pinta oli 'hyytynyt' ja lisäsin nuo päällimmäiset päälliset eli kuutioksi leikattua fetaa, kalamataoliiveja ja punasipulirekaita. 

Tämän voi myös tehdä puolikkaana ihan piirakkapohjan päälle ja sekin on tositosi hyvää.
Mulla ei ollut nyt parsakaalia (mitä ihmettä, yleensä meillä on aina parsakaalia!?) ja tavallisen peston sijaan käytin miehen tekemän rucolapeston jämiä. Valkosipuliakin olisi mielestäni saanut olla enemmän.

***

Olimme tosiaan kutsuttu tutustumassa pikkuruiseen Aaron-vauvaan Riikan luokse yhdessä Eppusten ja Mrs. Agathan kanssa. Pikkupojat Jaakob, Eppu ja Fionn löysivät melko nopeasti yhteisen sävelen ja pistivät kunnon pileet pystyyn.

Apua! :D

Oli kyllä kiva päästä pois täältä meidän lähiöstä vaihteeksi :)

Mulla onkin paljon leipomista järkkäilyä tiedossa, sillä pidän sellaiset Blingo-kutsut viikon päästä.
Mulla on sielä muutama vaate ehkä vähän jo kiikarissakin, mutta sitä ennen pitää kyllä raivata tämä lukaali ja päättää tarjottavat. 

Mutta nyt,
nyt on nukkumaanmenoaika.