26.3.13

SUKLAACHILIKAKKU JA SEN KUVAAMISTA.


Chocolate chilli cake

300g tummaa suklaata
200g tomusokeria
puolikas tuoretta chiliä hyvin hienonnettuna 
2 keltuaista ja 2 kokonaista munaa
40g jauhoja
40g sulatettua voita

***
Kuumenna uuni 90° asteeseen (yla-alalämpöasteuksella)

Sulata suklaa vesihauteessa.

Vaahdota tomusokeri ja munat erikseen 
ja sen jälkeen lisää voisula ja chili kokoajan sekoittaen.

Lisää jauhot kokoajan sekoittaen.

Sekoita suklaa varovasti lusikalla seokseen niin, 
että lopulta kaikki ainekset ovat yhtenäinen massa.

Kaada seos vuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla.
Me käytimme neliskanttista 18cm x 24cm
 eli tämä ohje on mitoitettu suunilleen tuon kokoluokan vuoalle.

Paista uunissa 1 tunti.

Anna jäähtyä kunnolla ja laita vielä pariksi tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Tarjoile haluamasi kokoisina palasin. 
Voit myös lisätä ohjeeseen enemmän chiliä, jos kaipaat oikein kunnon potkua.
Tuo puolikas chili tuo kyllä kakkuun sopivan hienostuneen vivahteen, joka ei hypää liaaksi esiin.

Kakku säilyy jääkapissa kymmenisen päivää. 
Jos säilyy ;)

Tänään olivat tähdet ja kuu oikeassa asennossa ja me päästiin mun isän kanssa vihdoinkin pitämään ensimmäinen kunnon valokuvausopetus. Toki is on mulle matkanvarrella opettanut jo vaikka mitä perusasioita, mutta nyt oli hyvä syy tehdä kunnon ruokakuvaustutoriali, kun kerta tämän chilikakun ohjetta kyseltiin. Viimeiset palat löytyivät vielä jääkaapista ja tässä siis tulos.


Huuuuh, olo on innostunut ja inspiroitunut. Nyt tietysti himottaa päivittää tietokoneeseenkin kunnon ohjelmat (minkä pitäisi onnistua edes jollakin tavalla, jos tämä meidän antiikkinen Macbook ei lahoa käsiin). Tai no mieluiten päivittäisin koko koneen ja hankkisin pari uutta objektiivia :D

Harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Sitähän tämä valokuvaus vaatii. Heh ei taida kuvien taso blogissa aivan heti hypätä näihin svääreihin, mutta pikkuhiljaa. Isä nimittäin on tehnyt näitä hommia neljäkymentä vuotta ja minä vasta aloittelen. Että kai se on ihan ok, jos en ihanhetinytsamantien osaa ihanihan kaikkea. Opettaja on kaikista paras mahdollinen <3

***
Tällä viikolla meinasin postitella vielä toisenkin leivontaohjeen. 
Se on kyllä lainattu vanhan blogin puolelta, mutta liittyy pääsiäiseen.

Aijuu. Pahoittelen jos tuo ohje on vähän kummalisesti kirjoitettu. 
Liam saneli ohjetta puoliksi suomeksi ja puoleksi englanniksi.
Kultainemuna = kananmunan keltuainen
Jauhetta = jauhoja
jne. :)

Jees, nyt iltapallalle. Nähdään!

VUODEN VERRAN VÄLISSÄ.

Tutkaillessani tietokoneen kuvakansiota totesin, että tänään on tasan vuosi kun kotiuduimme tun nykerön kanssa synnäriltä. Miten hän voinutkaan olla noin pieni pikkarainen? 

Tämä vuosi on tietysti ollut vallan tapahtumarikas, mutta silti tuntuu kuin tuo tyyppi olisi aina ollut meidän perheessä. Varsin tasavertainen jäsen on kyllä siis.

Alkuhan meillä oli varsin 'haastava'. Jameksella oli kireä kielijänne, joka jo synnärillä pätkäistiin. Siitä silti jäin vallan huono imuote, äidillä hiukan ylituotanto onkelmia -> tuloksena vauva, joka söi vartin, nukkui vartin, huusi vartin (tai enemmän), söi vartin jne. Neuvolassa syynättiin painon nousua, vaikka tyyppi venyi senttejä vaikka kuinka nopeaa. Fionn aloitti uhmailut. Äitiä väsytti ja itketti, vaikka olikin vallan onnellinen.

Pikkuhiljaa kesällä vauvis alkoi tulemaan ulos kuorestaan ja hänestä tulikin ilmi varsin iloinen ja hymyilevä tyyppi. Paitsi, kun kyseessä oli jonkun uuden motorisen taidon oppiminen. Silloin pieni ähki ja puhki ja kuulantyöntäjän murinalla harjoitteli päivät pitkät uusia hommia.

Kiinteiden syömisen aloittelimme pikkuhiljaa siinä 7kk iässä. Oli kova dilemma millä tyylillä asian hoitelisimme, kun Fionn kerta oli täysin sormiruokailutettu. Siitä oli muistona lähinnä järkyttävä sotku, harmaita hiuksia ja kahta kauheammin rintaa lupsuttava lapsi ja siksi päätimme lähteä tällä kertaa sosetielle. Suht pian huomasimmekin, että se toimi tällä tyypillä varsin mukavasti ja sormiruokailua sitten harrastelimme siinä sivussa. 

James oppi seisomaan tukea vasten jo 7-kuisena, mutta konttaamaan verrattain 'myöhään' vasta melkein yhdeksänkuisena. Hiukan ennen kymmentä kuukautta hän kyllä jo seisoi ilman tukea, mutta tajusi osaavansa tuon taidon vasta about kuukausi sitten. Nyt harjoittelee kovasti kävelemistä. Tai no useamman viikon jo harjoitellut. Isoveli aikanaan otti ensi askeleet 11kk ikäisenä ja juoksi jo viikon päästä. Tämä pienempi on aivan eri kaliiperia. Jaksaa harjoitella aivan ikuisuuden. Todella pitkäjänteinen tyyppi. 

Ja herranjumala miten äänekäs tämä meidän pienempi onkaan! Sellainen perusääni ihan hyvällä tuulella on varmaan 100 desibeliä :D  Ja mekun luulimme, että tästä tulee sellainen leppoisa, lunki viilipytty (tyyliin isänsä). Nyt näyttää siltä, että energinen ja vilkas isoveli on näistä kahdesta se rauhallisempi tapaus. Apua....

Naureskelinkin tuossa äidilleni, että muistelin tässä vuoden hujakoilla alkavan sen 'vain äiti kelpaa'- vaiheen. Ja kuinkas ollakkaan 1v1pvä kuopus aloitti aivan mahdottoman ripustautumisen. En saa kadota näkyvistä ja mieluiten on kivaa vain sylissä/äidin kävelyttäessä/äidissä roikkuessa jollain muulla tavalla.

Torstaina neuvolassa saamme sitten tuoreet mitat, mutta kyllä tuo pikkuhujoppi varmaankin jo 80 sentin tietämillä, mutta painoa on arviolta ehkä 9,5kg :)

Nyt tuolla pikkutyypillä on tuollainen isojenpoikien kevättakkikin ja kenkiäkin jo kokeillaan jalkaan. 
Mitähän kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan?

***
Chilisuklaakakun ohjeen saatte vasta huomenna. Daddy joutui eilen jäämään ylitöihin enkä siis saanut vielä kirjoitettua ohjetta itselleni ylös. Tänään toivottavasti parempi onni ;)

24.3.13

YHDET SYNTTÄRIT KAHDELLE.


Meillä juhlittiin tänään tuota pientä yksivuotiasta poikasta ja sen lisäksi pidimme pienet kemut yhteisesti molemmille pojille. Ihan vain lähiperhe oli koolla, kun emme tänne väliaikaisasumukseen mitään kaverisynttäreitä viitsitty järjestääkkään. 

 Näiden juhlien järjestelyt taas kokivat aikamoisia kolauksia tässä härdellissä eikä vähiten siitä syystä, että istuin eilen koko päivän hammashoidon päivystyksessä korjauttamassa todella kipeäksi äitynyttä hammasta. Kivun takia en montakaan minuuttia nukkunut sitä edellisenä enkä viime yönä joten mitään hienoja teemakekkereitä taikka kummallisia tarjoiluja meillä ei tällä kertaa nähty.

Fionnin varsinaisena merkkipäivänä reipas kuukausi sitten me tehtiin kunnon täytekakku, mutta siitä ei juhlakalu kummemmin välittänyt ja siksipä ihan peruspullat olivat enemmän pienen (/pienten James sai maistaa pikkuisen pullaa ja rohmusikin kokonaisen korvapuustin...) mieleen.

Aikuisille Liam teki suklaachilikakkua, jonka toooosi hienosti kokosin tuollaiseksi Angry Birds kyhäelmäksi. Luojan kiitos lankoni pelasti ja heti tunnisti kyhäelmän inspiraation, vaikka minusta itsestänikin se näytti enemmän joltain muta Stonehengeltä :D

Niin ja tässä näitä lahjoja sitten. Lelujahan ei pitänyt ostaa, mutta paappa inostui noita puujutskia ostamaan Ikeasta ja mekin hellyimme tuolle Muumi-rummulle. Onneksi hellyimmekin - se on molempien poikien suuri suosikki. Huomenna meillä pidetään muskaria :)

Vähän jäi harmittamaan tosin se, että ostimme kimpassa kaikki Fionnille Ipanainen.com kaupasta puisen potkupyörän, mutta se ei sittenkään ehtinyt perille viikonlopuksi vaikka se jo reipas viikko sitten tilasin. Noh toivottavasti tulee sopivasti sitten edes kun lumet sulavat...

Sellaista täällä tänään. Postien tahti tulee nyt vielä ehkä pariviikkoa olemaan hiukan hidas, mutta ehkäpä sitten taas on enemmän aikaa tällekkin harrastukselle. Putkiremonttikin on valmis about 4 viikon päästä.  Huisia!

Iloista palmusunnuntaita!

17.3.13

VÄSYNYT PÄIVÄ, JOSTA TULIKIN AIKA KIVA.

Me ollaan nyt tietysti muiden tapaan nautittu näistä upeista säistä ja käyty perheellä keinumassa lähipuistossa päivittäin. (kuva eiliseltä)

Mutta tänään sitten. 

Heräsin aamuun taas nuorimmaisen kanssa aivan liian aikaisin yökukkumisten jo verottaessa unien pituutta. Sen lisäksi, että siis Jamppa jumppaa yöaikoina milloin mitäkin hampaidenpuhkeamisangstia, minä en enää edes aina välttämättä saa heti unta vaan kääntyilen ja vääntyilen laskien lampaita tuhatta ja sataa.

Väsymystä siis piisaa ja itseasiassa muistelin myöskin F:n 1-vuotis syntymäpäivien kynnyksellä postitelleeni ihan samasta aiheesta :D 

Tänään siis kuitenkin lähtökohtaisesti päivä oli jo melko tuhoontuomittu, kun durcelpupuseni sinkoilivat ympäri mummolaa. Mummi ja paappa pakenivat jo eilen Tukholman-risteilylle ja daddylläkin oli työvuoro - great. No mökkihöperöksihän tässä oltaisiin siis tultu ja päätettin, kun kerta auto kerrankin oli käytössä, että me lähdetäänkin viemään daddy töihin. Päästäisiin vähän tuulettumaan.

Kuinkas ollakkaan James nukahti autoon paluumatkalla klo 11:00 ja olin jo parkaista "nöööööy!" (suunnitelmissa päiväuniajalla ((normisti klo 12 jälkeen)) torkkumista sohvalla Netflixin viihdyttäessä isoveljeä), kunnes juolahti mieleeni, että voisimmehan vaikka ajaa hurvittelemaan johonkin ostoskeskukseen, kun kerta auto oli jo valmiiksi alla.

Jumboon saapuessa ilahtuneena katselin avaraa parkkihallia ja ihastelin miten reippaasti parkkitilaa löytyikään. Niin. Kello oli tosiaan 11:26, että eipä tuo ihmekkään... Sekunin sadasosan jo mietin, että nyt kyllä käännytään kotio, mutta sitten sainkin loistoidean lähteä lentokentälle kahville ja sämpylälle.

Teen nyt tähän pienen pikakelauksen lentokenttäosiosta - lattialle pudonneita kinkunsiivuja, sosetta pärisyttelevä 1v., liian myöhään kerrottu pisuhätä, yllätyskakkoset. Eikä sittenkään löydetty reittiä näköalatasanteelle ja parkkikin kustansi 4e. Tässä vaiheessa todella ajettelin, että olisi ihan oikeasti voinut pysytellä vain kotona.

No mentiin kuitenkin sinne Jumboon (Nelli, olisin soittanut sulle, mutta mulla ei ollut kännyssä nettiä taikka sun numeroa) ja melkolailla hetimiten totesin, että tilanne vaatii kahvia, vaikka kofeiinitonta oli taas takana menestyksekkäästi useampi viikko. Eli siis jäälatte minulle ja lapset leikkipaikalle möyryämään.

Hetken siinä istahdettuani eräs nainen tuli juttelemaan ja kertoi lukevansa blogia ja siitä sitten tulikin tosi kiva rupatteluhetki! Kiitos siis sinulle (hitsit olisin nyt voinut nimenkin kysyä!) niin paljon, kun tulit moikkaamaan. Oikeasti todellinen piristys ja oltaisiin varmaan voitu puhua tuntitolkulla :)

No tästähän tämä päivä sitten lähti vallan noususuhdanteiseksi. Lapset olivat kertakaikkisen hyvällä tuulella, löydettiin Polarn. o Pyretistä Jamesille kipeästi kaipaamani lyhyt hihainen/punttinen yöpuku, hulluteltiin tuplaostoskärryillä ja kotimatkalla molemmat tyypit nukahtivat sen sileän tien auton kyytiin.
Mitäs nyt? Eihän heitä heti malttanut herättääkkään ja päätin sitten autoilla vähän lisää (taisi tulla tämän perheen autoilukiintiö koko vuodelta täytettyä...) ja ihastella kaunista kaupunkia aurinkoisena. Olisihan se toki ollut ihanaa kävellä jäällä muiden tapaan, mutta toisaalta lämpimässä autossa Groove.fm:n kuuntelukaan lasten tuhistessa ei ollut paha vaihtoehto.

Pieni disclamer: kaikki kuvat otettu pysähtyneessä autossa. pahoittelen iPhoneni surkeata kuvanlaatua. Fiilis on tärkein, eiks vaan :) Otan oikean kameran käteen ihan pian - lupaan!

Siinähän lapsukaisten availlessa silmiä huomasin siippasenkin pääsevän tuossa tukiossa töistä ja nappasimme hänet siis mukaan. Täydellistä!

Nyt kun Fionn ja James nukkuvat jo yöunta päätin minä vihdoinkin saada tätä blogia hiukkasen taas johonkin suuntaan. Pahoittelen alituista layoutin kanssa pelleilyä. En vain saa tästä nyt yhtään näkymältään sellaista, mitä haluaisin. Html-koodausta siihen varmastikkin kaivattaisiin ja sitä minä en tod. hallitse. Jospas tämä olisi nyt näin hyvä ja uuden bannerinkin meinasin piakkoin tekaista.

Liamkin oikein potki minua tänään taas postittelemaan, kun olen siitä iltaisin poliunessa jo niin monta kertaa puhunut. 

Huh, johan tuli pitkä sepustus! Liam juo Nalle Puh-lasista Guinnesia (tänään myös siis St. Patrick's day) ja minä taidan vihdoinkin antaa periksi väsymykselle ja hypätä sänkyyn toivottavasti mahtavan loistaville yöunille.

Hauskaa iltaa hei!

12.3.13

TAUOLLA.



- on kestänyt about 3 päivää, että olen saanut siirrettyä nämä neljä pikku kuvaa tänne blogin puolelle.

- en ole koskenut kunnolliseenkameraan varmaankaan kuukauteen

- vauvis on sairastanut vauvarokon höystettynä vatsataudilla ja 3 hampaan puhkeamisella samaan aikaan

- taloudessa on myös ollut yksi ruokamyrkytyspotilas ja yksi 3-v, kuka oppi sanomaan ihan kaikkeen "en"

- perheen pienin on myös oppinut vaikka mitä taitoja ja lähinnä niitä, mitkä aiheuttavat harmaita hiuksia kaikille. joka ikinen kaapinovi aukeaa, teevee-tasolle ja nojatuolille kiipeäminen riekkumaan on erityisen kivaa jne.

- samassa pienempi on myös oppinut nauttimaan ulkoilusta - vihdoinkin! pikkarainen konttailee mielellään lumessa nenä punaisena vaikka parikin tuntia

- molemmat lapset ovat heränneet aamuisin keskimääräisesti klo 5:40, mikä on aiheuttanut äidille vielä kahta kauheampaa kevätväsymystä

- väsymyksestä tätä jokavuotista tahmeata alkuvuotta kohden, äitiliini on tosissaan pohtinut, josko ensi vuoden loppukeväälle suunniteltu Irlannin-muutto pitäisikin aikaista alkuvuoteen?

- samalla olla hiukkasen pohdittu laitettaisiinkos meidän koti myyntiin nyt jo keväällä ja muutettaisiin vuokralle???

- äiskä on hakenut isäkuukaudelle hiukkasen töitä. iik!

- lapset ovat niin kovin nauttineet isompien serkusten seurasta aina parina iltapäivänä viikossa

- daddy on taas tehnyt niitä helkutin pitkiä 12h työvuoroja vaikka kuinka, mikä on saanut lopun perheen ikävöimään häntä vaikka kuinka

- blogiin on tullut 3 uutta lukijaa (tervetuloa!) ja kävijöitäkjin on riittänyt about 100 päivässä, vaikka rouva itse on ollut teillä tietämättömillä.

- on ollut kamalan vaikea keksiä mitään kirjoitettavaa tänne kaikista edellä mainituista kohdista johtuen.

- ehkä se innostus nyt taasen pikkuhiljaa hiipii mieleen. onhan mulla aiheiden puolesta tulla vissiinkin 8 vastaamatonta haastepostia odottamassa...ups...

- kohta tulee miekkonen kotio ja mä lähden ylhäisessä yksinäisyydessäni (jes!) hakemaan postista F:n kevättakkia.

- tilasin muuten eilen eka kertaa gap.eu:sta muutaman vaatteen pojille. sielä oli postarit nyt vain 4 puntaa ja etusivulta löytyi vielä -30% alekoodi. 

- ensiviikon 1-v saapi siis lahjaksi vanhemmiltaan hupparin, koska yhtäkään lelua en enää ikinä halua ostaa (joopajoo)

- aijuu. reilun viikon päästä pitäisi sitten juhlia poikien yhteisiä synttäreitä ja taisipa tuolla ensimmäinen ajatus, mitä kekkereille olen suonut. oh dear...

- no tulihan näitä kohtia tähän ihan kiitettävästi! 

Mitä teille muille kuuluu???