29.4.14

UUSIMMAT LUONNONKOSMETIIKKAKOKEILUT.

VAIKKA MULLA EI OLE ONGELMIA KÄYDÄ IHMISTENILMOILLA ILMAN MEIKKIÄ, tykkään silti edes sitä ripsaria laittaa ja pitää huolta, että hiukset on puhtaat. No tänään oli sitten se päivä, kun niin kiireessä lähdin asunnolle hommiin etten moisille suonut ajatustakaan ja vaatteistakin repäisin päälle ne käden ulottuville osuvat. Iltapäivästä tehtiin miehen kanssa lennosta vaihto ja mä lähdin lasten kanssa liikenteeseen. Ostoskeskukseen ruokakauppaan ja lasten leikkihuoneeseen. Koko ajan oli sellainen inhottavan tietoinen olo väsähtäneestä lookista, minkä kruunasi Name it-kaupan myyjä. "Aii mullakin on kolme lasta. Voi että! Mitkäs ikäerot heillä on? Just niin. Munkin lapset - nyt jo 9, 7, ja 5 - on syntyneet peräjälkeen. [ja sitten sellainen säälivä kokovartaloskannaus ja pää kallellaan:] Mä muistan vielä niiiiin hyvin nuo kotiäitivuodet".

Argh, että ottikin päähän! En edes oikein tiedä miksi suututti niin? Olisi tehnyt mieli kailottaa koko kaupalle, että hitsit me mä olen ihan muuttostressinen, huonosti nukkunut nainen enkä itsensä unohtanut homssuinen kotiäiti. Mutta kyllä mä taidan vähän tuota jälkimmäistäkin just nyt olla... Just nyt on se "ihana" vaihe, kun hiuksia tippuu tukoittain ja ilmeisesti hormoonien takia ne jäljelle jääneet hapsut eivät käyttäydy yhtään normaalisti. Viikon päästä pääsen onneksi kampaajalle vihdoin edes siistimään huonot latvat, mutta tälle kalpealle värittömälle iholle pitäisi vielä jotain keksiä.

Kolmekymppisten lähestyessä ikääntyminen itsessään ei pelota, mutta nämä pikkuhiljaa kerääntyvät juonteet ja rypyt mietittyvät edelleen. Nyt viimeistään on mietittävä kasvojenhoitoruttineja paremmin. Ja entisenä auringossa makoilijana, kauhistuttaa nyt enemmän kuin koskaan sen vaiheen tuomat rypyt.

Minulle kauneudenhoito, meikkaus ja freeshi olo on ehdottomasti pala myös henkistä hyvinvointia. Ihan totta, se ylimääräinen vatsamakkarakaan ei ärsytä minua yhtään niin paljon kuin huolittelematon ulkoasu.

Tästä päästäänkin piiiiiitkällä aasinsillalla näihin mun viimeaikaisiin kosmetiikkalemppareihin ja uusiin tulokkaisiin ihonhoidossa:
1. The Body Shopin Nutriganics-sarja. 2. Born to Bio Mango-Greippi shampoo. 3. Zuii Organic hohdepuuteri sävyssä Mango 4. Laveran itseruskettava ja 5. Biosolis aurinkovoiteet.
Nutriganicseihin tutustui vähän "vahingossa", kun kerran about pari kuukautta sitten ajan kuluksi (pankin aukeamista odotellessa) menin Body shopin liikkeeseen pyörimään. Koska käytän ihonhoidossa vain luonnonkosmetiikkaa, luulin ettei koko kaupasta löydy mitään minulle sopivaa. Innokas myyjä kuitenkin pyörsi pääni ja esitteli näitä heidän ecocert-tuotteensa ja täytyy sanoa, että olen ihan myyty! Nämä sopivat minun iholle aivan superhyvin ja Drops off youth (aivan, tähän on tultu) -tehotipat ovat suorastaan mahtavia. Ja mikä parasta, näitä kuulemma myydään Irlannissakin ja hinnat on oikein järkeviä :)

Born to Bion shampoot, hoitoaineet ja suihkusaippuat on ihanan tuoksuisia ja toimivia. Edullisia ja riittoisia :) Omani ostan Prismasta, mutta niitä saanee netissä ainakin Hyvinvoinnin tavaratalosta.

Mut sit nuo aurinkotuotteet. Laveran itseruskettava on seisonut kaapissa odottamassa jo kuukausia ja olen päättänyt sitä oikeasti ruveta käyttämään. Rusketun helposti ja pidän päivettyneestä ihosta, mutta enää en uskalla grillata itseäni, kuten takavuosina Portugalissa... Suojakertoimia tänään Sokoksesta bongaillessani törmäsin tällaiseen itselleni uuteen merkkiin kuin Biosolis. On vissiin aivan uusi markkinoilla ja ilokseni huomasin ettei näissä ole niitä parjattuja nanopartikkeleita. Uskalsin siis pojillekkin ostaa oman putelin :) Fionnilla on nimittäin jo posket ihan ruskeat viimepäivien ulkoiluista ja hiukan pelästyin, kun huomasin etten ollut poikia lippistä kummemmin auringolta suojannut. Eivät mielestäni olleet mitenkään kovinkaan kalliita. Siinä parinkympin hujakoilla.

Ja sit tämä superlemppari vielä eli ihanan Zuii organic-merkin hohdepuuteri. Täydellinen luomivärinä tuomaan ihan pikkuisen hohdetta, mutta sellai sopivan huomaamattomana. Tai korostuksena poskipäillä Väri on Mango ja tätä saa Jolie-nettikaupasta ja luomumeikki.fi:stä. Zuiin meikkeihin olen ehtinyt tutustumaan vasta ihan pintapuolisesti, mutta olen kuullut niistä tosi paljon hyvää.
Mut juu näitä tässä olen kokeillut ja tulen kokeilemaan ja jatkan taistelua homssuista ulkomuotoa vastaan. Olisipa hauska kuulla teidän muiden niksejä raikkaaseen lookkiin? Että minkämoisia tuotteita te käytätte tai käyttekö joissain kauneudenhoidoissa salongeissa? Itse toivoin pääseväni vielä jalkahoitoon ennen kesää. Voipi tulla kiirus ;) Sara xxx

28.4.14

ARKIKUVA.

MUKAVAA MAANANTAITA. Mulla on just nyt tällainen aivan luksushetki, kun Liam on lasten kanssa puistossa ja mä tulin hammaslääkäristä tänne mun vanhemmille ilman, että just nyt tarvitsee tehdä yhtään mitään muuta. Lounas on valmiina enkä mä voi edes lähteä tuonne asunnolle siivoilemaan ja pakkailemaan ennen kuin muu perhe tulee tänne seuraavan tunnin sisällä. 

Voin vain siis olla ja siksipä heti blogin ääreen kävi tieni :)

Eilen saatiin muutettua Irlantiin matkaavat kalusteet, muuttolaatikot ja polkupyörät väliaikaisvarastoon, mistä ne sitten joskus kesällä myöhemmin matkaavat meidän uusille huudeille rahtina.
Nyt matkalaukkuihin on sullottuna koko meidän muu elämä ja niistä laukuista tässä nyt sitten eletään seuraavat viikot. Vielä kämpillä riittää järkkäiltävää ja se hitsin loppusiivous, mutta viimemetreillä onneksi ollaan. 

Helpoimmaksi tämän muuton tuntuu tekevän se, että kerrankin mulla ei ole mitään tunnesiteitä tuohon kotiin. Yleensä olen vollottanut rappusilla muuton yhteydessä "täällä me ei enää asuta koskaan", mutta nyt oikeastaan vain huokaisen helpotuksesta.

Kun me tuohon vuosi sitten muutettiin myytyämme oman asunnon putkirempan jälkeen, tiesimme elon sielä olevan vain väliaikaista. Siksi sisustus ja muu fiksailu oli aivan minimaalista ja vaikka asuntona paikka onkin ihan ok, niin ei se nyt sillätavalla ihana ollut missään vaiheessa.

Vaikka me nytkin muutetaan alkuun kyllä vuokralle. Ja vielä todennäköisesti omakotitalon sijaan kerrostaloon. Mutta mulla on sieltä kiikarissa yksi aivan huippukoti meille, mitä mies käy jo heti ensi viikolla katsomassa. Sit vain sormet ristiin, että saadaan se ja toivottavasti tämäkin blogi rikastuu taas vähän aihepiiriltaa sistusjuttujen suuntaan. Voi että mulla onkin niitä ikävä!

Voin kertoa, että sen lisäksi, että pikkulapsi/vauva-arki on vienyt tämän blogin tahdin (tai siis poikien päiväunettomuus/äidin oman hetken puuttuminen), on kyllä välillä ollut vaikea vääntää tikusta asiaa, kun tuo viime vuoden koti nyt on vain ollut niin mitäänsanomaton paikka.

Toivon niiiiiin niiiiin paljon, että esim. tämä kallis sisustuslementtini rakas pyykikuivausteline olohuoneessa, olisi taakse jäänyttä elämää :D

Tuo meidän ihana ja rakas ruokapöytämmekin nyt lopulta sitten lähti uusille omistajille, 
vaikka aluksi mietin etten koskaan voi siitä luopua. Pinnatuoleja viemme mukanamme muutaman ja vanhan sivustavedettävän sängyn ja tietenkin perintölipastot, mutta aikalailla sitten kaikki muut tavarat olemme myyneet pois. Tässä maastamuutto-operaatiossa on tietysti pohdittava tosi tarkasti, mistä on valmis maksamaan sen valtavan rahtikustannuksen. Mitkä on sellaisia, mitä ilman ei ihan oikeasti voisi elää? Tuo pöytä esim. on meille loppujen lopuksi vähän liian pieni ja vuokra-asunnot Irlannissa on kalustettuja eli se ei edes oikein mahtuisi mihinkään. Vannotin kyllä miestä, että hankitaan sitten tulevaisuudessa samanlainen pöytä puusepältä hiukan isompana, kun joskus seuraavan omistusasunnon aika tulee. 

Tämä kyseinen pöytä me ostettiin Brightonissa meidän piskuiseen asuntoon käytettynä ja kannettiin sitä sielä läpi kaupungin edellisiltä omistajilta. Sieltä se matkasi Suomeen sitten ja toissakesänä mun isä maalasi sen meille valkoiseksi minun syntymäpäivälahjana meidän ollessa Irlannissa reissussa. Yksi parhaimmista syntymäpäivälahjoista ikinä muuten! Ja juuri tuon takia ehkäpä meille molemmille otti koville siitä luopuminen.

 Meidän perhepöytä. 

Se minkä ääressä haaveiltiin alkujaan haaveiltiin yhteisistä perheruokailuista lasten kera.
Minkä ääressä Fionnin jälkeen mietittiin, että toinen pieni olisi aivan ihana ja Jamesin jälkeen todettiin vielä yhden tuolin olevan vapaana :)

Mut juu, täällä mä taas jaarittelen vaikka mitä ja kuviakin on vain yksi :D
Kyllä mä vielä ryhdistäydyn. Ehkä ;)))

Sara xxx

24.4.14

NÖYRÄ, HÖLMISTYNYT JA KIITOLLINEN BLOGGAAJA.

SAIN SÄNKÖPOSTIA; ETTÄ MINUN PIENI BLOGINI ON CISIONIN TOP 10 ÄITIBLOGILISTALLA! Siis herranjestas, mikä juttu tämä onkaan edes? Kaverini linkkasi minulle vielä Cisionin nettisivut ja vieläkin vain mietin, että tämän täytyy nyt olla joku väärinkäsitys? Sielä se housefive kuitenkin lukee kymppisijalla (aikamoisessa seurassa).

Kaikista hämmentyneimmäksi, minut tässä tekee se, että päivitystahtini on nyt jo pidempään ollut tosi surkea. Asia, mikä minua harmittaa aivan valtavasti. Halu kirjoitella on miltei päivittäistä, mutta kuten nyt tiedätte, just nyt aika ei anna periksi ennen kuin tämä asunto on viikon sisällä paketissa.

Vaikka tuo lista ei muille mitään merkkaisikaan, niin minulle se on tavallaan iso juttu. Tämä hommaa olen kuitenkin harrastanut nyt jo reilu kolme vuotta ja bloggailuun on kulunut aikaa satoja tunteja. Pelkkiä kuvia olen käsitellyt blogiin tuhansia! Haaveilen pystyväni panostamaan blogiin enemmän ja oikeasti minulla on aika paljon kunnianhimoa tämän suhteen vaikka ette uskoisikaan sitä nyt :D

Olen elänyt blogin kanssa välillä aika limbossa, kun en tiedä minkä kastin blogi tämä nyt oikein onkaan ja mistä minun pitäisi kirjottaa? En ole uskaltanut kertoa kavereille blogista aikaisemmin vaan häpeillyt tätä nypertelyä. Nyt olen hiukan höllännyt itseni kanssa ja tehnyt rauhan sen kanssa, että oikeastaan voin kirjoitella ihan mistä vain! Itseasiassa toivon muuton myötä kirjoitustyylistä tulevan hiukan päiväkirjamaisempi, sillä nyt tätä tosiaan sitten seurailevat ihan perhe, sukulaiset ja livekaveritkin. (iik)

Uskon, että sijoitukseen vaikuttaa eniten vuorovaikutus teidän muiden kanssa tuola kommenttiboksissa. Yritän kaikkeni aina vastata ihan kaikkiin viesteihin ja sähköposteihin. Se on minulle kunnia-asia ja ehdottomasti vuorovaikutus on bloggailun tärkein asia. Kiitos teille useille vakkarikommentoijille ja teille, ketkä edes tuota tykkäilynappulaa painelette - niistä ehdottomasti saa niin paljon hyvä mieltä ja lisäintoa tähän harrasteluun <3

Että tässä nopeasti täältä pahvilaatikon keskeltä tällainen pikaposti. Nyt lähdetään kiireenvilkkaa viemään tavaraa kirpparille (taas, I know....) ja haetaan Elsin ja minun uudet passit, kirjastoon palauttamaan kirja (sakkojen kera, o-ou) ja sitten puunaamaan astianpesukone ja pyykinpesukone uusille omistajille. Ei ole hommat vielä ihan hetkeen loppumassa :D Mut nyt menoks, pus! Sara xxx

19.4.14

ELSI 6KK JA KAULAKORU.

 JOS KERRON MEIDÄN PIENEN TYTÖN TÄYTTÄVÄN JO PUOLI VUOTTA, tuntuuko teistäkin, että aika on hujahtanut?! Ja sitten taas toisaalta ne syksyiset myttyrä-ajat tuntuvat niin kovin kaukaisilta.
Voi pieni vauvaseni. Olen niin huumassa häneen. Me molemmat miehen kanssa olemme. Tämä vauva-aika on ollut niin kovin erilainen, sillä Elsi on ollut niin tavattoman helppo vauva. Eikä nuo veljetkään oikeastaan koliikkia lukuunottamatta olleet vaikeita, mutta Elsin luonne ja tempperamentti tuntuu olevan aika leppoisa ja hyväntuulinen. Ja minunkin hormoonit jotenkin paremmin hallinnassa tälläerää.

Kujerteleva pieni tipunen, kuka jo viittä vaille konttaa. Aikamoista!

Sanomattakin selvä, että rakastan isoveljiä aivan sydämeni pohjasta ja jotenkin vain sydämessä silti riittää tilaa ihan yhtä paljon tälle pienelle ihmiselle.  En tiedä onko tästä pakahduttavasta tunteesta eroiteltavissa se, että kyseessä on tytär? En usko, mutta erilaista äitys tyttärelle aivan varmasti on.

Koen jotenkin vieläkin enemmän vastuuta hänen itsetunnon kehittymisestä ja omanarvontunnosta. Yritän ihan tosissani keskittyä siihen etten lasten kuullen mollaisi itseäni (tai muita) ja yritän ylipäätänasä viestiä arvostavani itseäni (vaikka näin ei todellakaan aina olekkaan). Toivon, että Elsistä kasvaa hyväsydäminen ja vahva nainen, empaattinen ja ystävällinen.

Vaikka tietysti sen verran sukupuolisensitiivisesti ajattelen, että tytöt ja pojat voi tehdä aivan samoja juttuja ja sukupuoli ei rajoita tai sanele mitään, niin aikamoinen mekkolover minä kyllä olen. Voi taivas miten suloisia nämä pienen tyttösen vaatteet ovatkaan? Tässä Elsillä on päällä iki-ihana Wheatin liivimekko, joka valitettavasti on pikkuhiljaa jäämässä meidän amazonille pieneksi. Voieiiii... 

Mekkojen alla tykkään pitää E:llä Lindexin hihattomia bodyja ettei napa paista ja tässäkin oli sitten ulkosalla päällä itsekutomani merinovillaneuletakki. Aika perus päivänasu hänellä :D

Tuo alemmassa kuvassa pilkottava kaulakoru sensijaan onkin aiheuttanut aikamoisen kysymätulvan, kun se nähdään. Tai siis yleensä minua pidetään ihan hienostelijana, kun "tyttärellä on helmetkin", mutta näille on oikein hyvä tarkoitus. Ne ovat n imittäin Baltialaista meripihkaa, minkä on sanottu auttavan hampaiden teon kipuun. Meripihkakoru ihoa vasten erittää jotain öljyjä, mitkä helpottavat hampaita tahkoavan vauvan oloa. Aika leväperäinen selitys, mutta googlettakaa ihmeessä Amber teething necklace parempia selityksiä varten ja voi kertoa nyt yhden lapsen otannalla, että toimii! Sellaisina päivinä, kun unohdan korun laittaa, E kaluaa ja koluaa kaikkea kuin pieni koiranpentu ja muuten toki siis pureskelee ikenillä leluja, mutta ei sillälailla maanisesti. Omamme ostin amazon.co.uk:sta parilla kympillä ihan vain arvioiden perusteella.

Meillä on puolivuotisjuhlien lisäksi ollut muutenkin mukava pääsiäislauantai, kun kyläilimme vanhempieni luona ja poikien kanssa leikimme terassilla auringonpaisteessa. Lisäsin muuten tuohon sivuun tuollaisen instagram-ikkunan, missä näkyy näitä reaaliaikaisempia näpsyjä. Tänään kyllä harmitti ettei Canon ollut mukana. Sen verran hauskoja hetkiä oli päivän mittaan :) Rakensin esim. pojille isosta pahvilatikosta jäätelökioskin ja se olikin hauska leikki myös minulle leikkiä poikien kanssa. Autoleikeistä kun en ymmärrä tuon taivaallista :D

Itse rohkaistuin vetämään valkoiset farkut jalkaan ja uskomatonta kyllä ne on vieläkin ihan putipuhtaat. Ihana kesähousut saivan siis varaslähdön :)

Jeps, mutta nyt taidan mennä katsomaan Liamin kainaloon Harry Potteria ja juomaan lasillisen shamppista, nam. Hauskaa lauantai-iltaa, Sara x

18.4.14

GOOD FRIDAY.

ARVAAKO KUKAAN MITÄ MEIDÄÄN PÄIVÄÄN KUULUU? Sitä samaa yhä edelleen, mut nyt oli pakko tulla vähän huilimaan ja turisemaan kaffikupin kera tänne blogiin.



Me ollaan Elsi-Maikin kanssa kahdestaan kotosalla. Pojat lähti mummilaan leikkimään ja Liam tietysti töihin. No mutta hyvin ainakin tässä järkkäily ja pakkailu sujuu ilman apukäsiä, jos tiedätte mitä tarkoitan ;) Elsi-murmeli pyöriskelee ja ryömii ympäri olohuonetta ja mä yritän miettiä mikä tavara menee mihinkin. Aika rentouttavaa suorastaan saada selkeyttä tähän hommaan ja aika loppusuoralla tässä aletaa pikkuhiljaa olemaan :) Jee! Sitten on vain vuorossa se loppusiivous, mitä en tod. halua vielä ajatellakkaan.... 

Good Friday - kuulostaa aika paljon kivemmalta, kuin pitkä perjantai vai mitä? Summaa ehkä, miksi yhden pienen syyn, minkä takia me muutetaan. Irlannissa, kun enemmistöllä ihmisistä on "a cup half full". Miehellä on ollut välillä vaikea tajuta Suomalaisten yleistä negistelyä ja huomaan kyllä itsekkin kuuluvani samaan mutrusuu joukkoon täällä kotimaassa. Kai se on jokin kanssallispiirre?

Elkää nyt käsittäkö väärin, Suomi on ja tulee aina olemaan mulle ihan supertärkeä. Kotimaa. Mutta jo aika pienenä koululaisena, muistan kirjoittaneeni äikän aineen, kuinka isona muutan ulkomaille. Ja niinhän mä sit muutinkin viivana, kun vain ylioppilaslakin sain päähäni. Ja vielä Austraaliaan eli melkein kauemmaksi ei voi päästä :D Tunsin aina nuorempana etten kuulu joukkoon, kun hymyilin ja höpöttelin kaikille tuikituntemattomillekkin ihan vain jutustelun ilosta. Oikeastaan varsinkin Portugalin vuosina tunsin vihdoin löytäneeni sellaisen hyvän vireen ihmisten keskellä, missä sosiaalisuus ja avoimuus ja ystävällisyys oli enemmänkin normi. En ollut outo. Irlannissa minua on aina viehättänyt yhteilöllisyys ja ihmisten auttavaisuus, joskin välillä Suomalaisena tuntuvat muut sielä tulevan välillä liian lähelle. Ihan iholle. Että kyllä mulla ehdottomasti on aikamoista sopeutumista sieläkin tiedossa...

Sopeutumiseen ehkäpä auttaa sellainen aika ihana asia, että sielä meidän tulevan kotipaikan liepeillä sattuu asumaan jopa kolme suomalaista naista, joista yhden kanssa me ollaan jo vähän oltu yhteyksissäkin. Tuntuu aivan ihanalta ajatukselta toisaalta sekin, että lähistöllä on maanmiehia tai siis -naisia :)

Mulla olisi tänne vaikka kuinka paljon asiaa, mutta tässä on muutama pieni jutska, jotka tekee tästä bloggailusta tällä hetkellä vähän haastavaa. Tämä meidän tietokonneen römpskä nimittäin ei oikein suostu yhteistyöhön bloggerin kanssa laisinkaan ja esim. mitään ulkoasu-asetuksia en jostain syystä saa muutettua laisinkaan. Blogger ei vain suostu mun käskyihin. Ja kuviakin se heittelee postauksissa miten sattuu. Pitäisköhän suosista vaihtaa Wordpressiin?! Tässä muuton yhteydessä voisi olla hyvä sauma, paitsi takuita ei ole, että sekään skulaisi sen paremmin. Hmmmm....

Niin ja lisäksi tietsikan käyttis on niin vanha ettei se enää tue tuota pika-kuvankäsittelyohjelmaa Picmonkeytä vaan jokaisen kuvan joudun sullomaan joko Photarin tai Lightroomin läpi. Eikä siinäkään mitään, paremia ohjelmiahan ne on, mutta tässä elämäntilanteessa blogin kirjoituksen tulee olla tällaista nopeaa ja kivaa (no kivaa sen täytyy tietty olla aina) eikä mitään tuntitolkulla kuvien siirtelmistä ja nysväämistä. Kaikista helpointa mun olisi kai ruveta pitämään sellaista videoblogia ja sinne sölköttää sanottavani ja unohtaa kaikki still-kuvien kanssa vitkuttelut. Ehkäpä mä tässä jokupäivä teenkin taas jonkun höpöttelyvideon :)

No mutta, nyt (kävin tässä välissä nukuttamassa Elsin) täytyy palata pakkausten pariin ja toivottelen aivan ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille! Sara xxx

17.4.14

HEIPPA VAAN!

ELKÄÄ NYT PELÄSTYKÖ OTSIKKOA. En vain keksinyt parempaa, kun kerta päätin tulla hiukan kuulumisia turisemaan :)

13.4.14

MENOLIPPU.


LENTOLIPUT ON NYT VARATTU.
Pikkuisen reilu kuukausi ja sitten se on menoa!

Tunteet heittelevät nyt laidasta laitaan ja päätä ihan särkee.
Stressi ei sovi minulle sitten lainkaan, koko kroppa kipuilee ihan.

Tavallaan helpottavaa tietää, että pian sitten mennään eikä meinata
ja vaikka tekemistä ennen sitä on valtavasti, siihen mennessä kaiken täytyy olla valmiina.

Huhtikuun loppuun asti postailutahti jatkuu varmasti tällaisena verkkaisena,
sillä kaikki hetket toki työllistää pakkaileminen ja siivoileminen yhä edelleen,
kunnes luovutetaan tämä meidän asunto pois.

Onneksi Toukokuun alun saamme rauhassa oleilla vanhempieni hellässä huomassa <3

Olen vain niin onnellinen miten mukavasti olen saanut myytyä tavaraa etiäpäin!
Vain yhdet oharit on nettikirpuilta tullut ja se on aika hyvä prosentti se,
kun ottaa huomioon miten kamalasti kietoon lähtevää tavaraa on.

Mä varmaan taas selitän samoja asioita kuin aikaisemmin :D
Tänään täytyy varmaankin vähän hidastaa tahtia, että ensi viikon jaksan taas touhuta.

Tiistaina tiedossa on vielä oman passini ja ajokortin uusimista ja Elsillekkin pitää oma passi hakea :)

Niin ja pääsiäinen!
Jotain kivaa täytyy kehitellä lapsille, kun tänään ei todellakaan ole virpomaan menossa.

Tulipas taas yhtenäistä ajatusta (not), mutta palailen taas palasin ajatuksia pikimiten :)
Sara xxx

(Niin ja onnea Mami Go go Mintulle Indiedays-palkinnosta!
Mä en tälläkään kertaa niihin kemuihin päässyt, mutta ehkä vielä joku kerta... ;) )

8.4.14

JÄNNITTÄVÄN PÄIVÄN ILTA.

HYVÄÄ TIISTAI-ILTAA IHANAISET. Minun viime päiväni on työllistäneet taas kirpparit ja tavaroiden pakkailu, postittelu ja yksin lapsukaisista huolehtiminen. Hatun nosto kaikille yksinhuoltajille tai muuten yksin arkea pyörittäville äideille ja isille. Mä olen nyt jo ihan rikki poikki. Daddyä ikävöivät kotijoukot höystettynä kahdella hampaita tahkoavalla pikkuisella ei ole ehkä se helpoin kombinaatio.

Mutta, mutta. Nyt näyttää siltä, että on kaiken tuskan ja hien väärti ;) 
Miehen Irlannin-reissu on mennyt nappiin ja sen verran voin kertoa,
 että reilun kuukauden päästä me sitten aloitetaan ihan erilainen uusi arki. 

Ja vielä jännittävämpää asiasta tekee se, että kotikulmiksi on nyt varmistuneet aika erilaiset huudit, 
kuin alunperin osasimme kuvitellakkaan:

Tällaisista maisemmista bloggailen sitten siitä etiäpäin! Aikamoista....


1.4.14

YRITETÄÄN OLLA TAVALLISIA.

HEI VAAN! Pakko tulla vään näpyttelemään kuulumisia. Loma loppui ja täälä istuskelen itsekseni sohvalla, kun lapsukaiset nukkuu ja siippa on töissä. Ajatuksenani oli hiukan kertoilla, mitä me ollaan tässä viikon varrella tehty ja laittaa sellainen kuvapostaus sen kera, koska kuvia on tullut otettua roimasti. Mutta, mutta... mulla ei vieläkään ajatukset oikein pysy kasassa niin, että kykenisin huolettomasti kertoilemaan asiasta a taikka b.

Siitä asti kun päätös tehtiin ja asunto irtisanottiin, en ole oikein pystynyt mitään muuta ajatella, kun tätä kasvavaa to do-listaa. Kaiken keskellä pitää elää ihan tavallista arkea ja iltaisin uni ei meinaa tulla, kun mielessäni käyn läpi vaikka mitä juoksevia asioita, myytäviä kalusteita yms. Valitettavasti olo on aika stressaantunut. Stressihän varmaan on läsnä nyt koko kuukauden siihen asti, että kämppä on tyhjä ja siivottu, mutta tuntuupas se aika inhottavalle.

Lapset - tai no Fionn - tuntuvat vaistoavan, että jotain kummallista on nyt meneillään. Aika rajulta tämä päätös tuntuu kiskaista heidät pois kaikesta tutusta. Sitä äitinä murehdin paljonkin yön hiljaisina tunteina. Miten sellainen asia, joka tuntuu niin ihanalta ja oikealta, voi olla myös niin kamalan kipeä ja vaikea.

Sydäntä pakottaa, kun tiedän muuttavani niin kauas perheeni luota jo ihan pian.

No onneksi silti tässä on nelisen viikkoa aikaa saada huusholli tyhjäksi ja tavarat varastoon ja mielessäni ja käytännössäkin moni juttu on jo hyvin organisoituna. Tällaisissa jutuissa olen onneksi hyvä ja maasta toiseen muuttanut yhteensä reilu kymmenen kertaa. Osa asioista menee jo rutiinilla :)
Katsokaas tätä typyä! Pian jo puolivuotias. E kasvaa valtavaa vauhtia ja oli perjantain neuvolakäynnillä jo 72cm eli kakkos käyrillä pituuden puolesta huiteleva hujoppi. Kiinteitä Elsi on nyt maistellut parisen viikkoa ihan hiljakseen omaan tahtiinsa. Soseita toistaiseksi, mutta hyvin tuntuu maistuvan :)

Niin hassua käydä ihan tavallisesti leikkipuistossa ja ruokakaupassa ja tietää, että kohta on aivan toisenlaista. Nyt kun todella jo tapahtuu, huomaan tämän olevan minulle aikamoisen raskas juttu. Toisaalta hirveän hyvä käydä näitä tunteita läpi jo nyt ja itkeä itkut. Tämä blogi tulee varmasti olemaan minulle todella tärkeä oma linkki Suomeen ja ihana kun sielä ruudun takana olette te kivat lukijat. Tuntuu oikeasti välillä siltä, että sielä olisi kasa kavereita, vaikka suurinta osaa en tietenkään edes tunne.  Huojentava ajatus on, että vain internetin käynnistämisellä saan palan kotimaata ja tuttua sinne jonnekkin oman ruutuni ääreen :)

Huh, pahoittelen hiukan alakuloista tekstiä. Tässä on vain niin isot jutut käsillä, että tunnen itseni välillä ihan pieneksi ja voimattomaksi. Mutta nyt täytyy (taas) ryhtyä laittelemaan pyykkiä kuivumaan ja seuraavaksi ryhtyä lajittelemaan kirpparille meneviä tavaroita.

Iloista viikon alkua kaikille muille :) Sara x