31.1.13

TOIVE UUSINTA: SCONES.


Tässä vielä viimeinen ajastettu posti.
 Palaan reaaliajassa blogin ja erityisesti kommenttien pariin todennäköisesti perjantai-iltana.
Kunhan vain asetumme taloksi vanhempieni luokse :)

Kuvat tässä vähän pomppii siivuilla, mutta ei anneta sen häiritä!
ps. pakkaaminen on persiistä...

edit. kokeilin tässä vältellessäni vaateiden viikkausta hiukan taas tätä uutta layoutia. 
sivupalkin jutskat on nyt netistä pienempiä ja tähänkin epäkohtaan tartun sitten huomenissa :D
***

Anoppini on aivan verraton leipomaan ja laittamaan ruokaa. Kunnon old school rouva. Onneksi mieheni on oppinut pienestä pitäen yhtä ja toista äidiltään kuten esimerkiksi ihanaisen Irlantilaisen soodaleivän leipomisen, mutta kukaan ei tee sconeseja yhtä hyvin kuin hän.

Tänne tullessa on hyvin vaikea olla millään dieetillä, sillä nämä pullaset ovat niiiin mahdottoman herkullisia ja kuten aina, myös nyt saimme niistä nauttia. Vaikkakin ehkä vielä spesiaalimpina kuin ikinä, sillä Granny otti F:n mukaan leipomuksiin.

Siivilöi sooda jauhoihin ja sekoita sokeri mukaan. Seuraavaksi nypi voi ja jauhoseos taikinaksi. Lisää piimää sekaan niin, että taikinasta tulee sopivan kiinteä (katso kuva). Vaivaa mukaan rusinat ja taputtele taikina pyöreäksi kakuksi. Leikkaa kakusta muotilla sconeseja. 
Paista 200°c n.10-15 minuuttia.
Kukin tietysti nauttii omansa tyylillään (Irlantilaiset supervahvan teekupposen kera), mutta minusta ainoa oikea tapa on voidella sconesit voilla ja hillolla. Onneksi me ei käydä täällä kovin usein näitä syömässä. Nam!

My mother-in-law is a proper old school wifey and an amazing baker. Her soda bread and rhubarb tart are to die for but I have to say her Irish scones are the winner for me. I could live on these. All I can say my hips are glad we don't live closer to her and her bakings. Few days ago she baked for the first time with our two-year-old and what a wonderful time they had. It was so nice to just look at the two of them having such a nice time together. 

30.1.13

BRONSSIMEIKKI.


Kas tällekkin päivälle tällainen vanhan puolen meikkiohje.
Tämä on nyt taas itseasiassa miellytänyt tämänkin vuone puolella paljon ja yhä edelleen siis meikkaan näin.

Silmät ovat kyllä nykyään varmaan satakertaa suuremmilla bägeillä, vaikka tuolloin olin juuri palannut työelämään hetkeksi :D

***

Noniin. Vihdoinkin saan hetkisen istua alas ja yrittää parhaani mukaan näpsytellä hiukkasen meikkijuttusia taas. Ne noiden tilastojen mukaan täällä ovat luetuimpia ja vaikka meikkipostien kuvien otto on aika v-mäistä ja laatukin aika vaihtelevaa, silti niitä on oikeastaan aika hauska kirjoitella. 

Kotiäitiaika meni aikalailla maskaran voimalla ja nyt työelämässä olen siis palannut jokapäiväiseen ehostukseen. Tunnen olevani enemmän itseni näköinen, sillä olen oikeastaan aina meikannut aika paljon.

Minun normi meikki ei minulle siis ole paljon, mutta jollekkulle muulle se saattaapi olla aivan juhlameikki.

Tähän meikkiin tuli tavallan inspis siitä Lindexin mainoiksessa, missä Reese Witherspoon on aika lähiksessä punaisen neuleen kera. Monesti kuljin bussipysäkin ja ko. kuvan ohi ja mietin sen oikeastaan muistuttavan yhdenlaista meikkiä, missä kuljin koko ajan ja pitkän ajan. Bronssi ja minä oltiin yhdessä vaiheessa niin parhaat kaverit, että kerrassaan kyllästyin siihen. 

Nyt se tuntuikin yht'äkkiä ihanalta ja syksyiseltä väriltä, vaikka aikaisemmin näin olen lähinnä meikannut kesällä (=asuin Portugalissa 4 vuotta -> kesä kestää 6kk vuodesta -> bronssiyliannostus).


Tähän meikkiin käytin siis ihan normipohjan lisäksi Make up foreverin lift concealer-valovoidetta, mikä samalla toimii mielestäni maailman parhaana silmämeikin pohjustusaineena. Tämän päällä ainakin minulla meikki kuin meikki säilyy tuntitolkulla ihan koko päivän samassa paikassa pakkaantumatta mihinkään. Todellinen luottotuote ja vaikka suosin luonnonkosmetiikkaa, tätä ei voita mikään. 

Luomiväreistä oli käytössä Colour Caramel-merkin bronssisen no.99 ja nude no.104 (molemmissa reippaasti helmiäistä) ja Chanelin tummanruskea 06 Chahut. 

Noita Chanelin luomivärejä mulla on useampi ja edelleen, vaikka eivät olekkaan luomuja, käytän niitä mielellään. Ovat laadukkaita ja olisi sääli jättää hyvät tuotteet käyttämättä, mitkä jo omistan. Kultaista keskitietä yritän siis näiden luomu vs. ei-luomu meikkien suhteen kulkea. 

No niin. Alkuun siis levitän koko luomelle Lift concealerin  (meikkivoide tai joku muu valokynä käy myös) ja päälle taputtelen suoraan Nuden luomivärin. Näin minusta saan aikaan kaikista kestävimmän silmämeikin. Nude saa siis mennä ihan koko luomelle aina kulmakarvaan asti. Kas näin:

sori epätarkkakuva, on cropattu suuremmasta
Sitten levitin bronssia tuolle liikkuvan luomen osalle ja silmän sisänurkkaan myös alaluomelle. valitettavasti tässä kuvassa bronssi ei erotu kovin hyvin. Kuten sanoin; näitä kuvia oli aika hankala ottaa niin, että ne itsessään havainnollistaisivat mitä tapahtuu. Video olisi varmaan fiksuin.


Nuden ja bronssin levitin ihan reippaasti sormella. Tästäkin voi maskeeraajat sitten olla monta mieltä. Toiset tykkäävät levitellä tuotteita käsin ja toiset käyttävät ihan kaikessa sivellintä. Itse tykkään, että joihinkin tuotteisiin saan paremman tuntuman näpeillä, mutta hygienia on tietysti kaiken a ja o. Pesen käsiä ihan joka välissä.

Varjostuksiin sitten taas hyvä sivellin on aivan ehdoton. Itse pidän Make up for everin ja Macin siveltimistä. Vaikka ne ovat verrattain kalliita, hyvin hoidettuna ne kestävät vuosia.

Eli nyt sitten tummanruskealla (tuossa Chanelissa on myös helmiäistä ja se vivahtaa hiukkasen luumun suuntaan) varjostan koko alaripsirajan melko runsaasti. Sellainen semipehmeä sivellin on tähän kaikista paras. Tarkka, mutta pehmeä. Saa jättää vähän utuisen ilmeen.


Samalla tavalla varjostan yläripsirajan ja pikkuhiljaa nostelen väriä ulkonurkasta kohti luomivakoa. 
Saadaan aikaan ns. banaanivarjostus. Tarkoitus on häivyttää tummemman ruskeaa bronssiin ja välttää mitään tarkkoja blokkeja väriä. Kaikki ikäänkun sulautuu toisiin. Sitä omaa luomivakoa ja optimaalista luomivärikohtaa voi taas määrittää samalla tyylillä, kuin aikaisemmassa meikkipostauksessa neuvoin. 


Seuraavaksi piirrän mustalla eyelinerilla rajauksen, joka levenee tuonne silmän ulkonurkkaan. Tykkään vielä vetäistä rajauksen hiukan silmän yli ja tehdä pienen 'väkäsen', mutta ilmankin pärjää. Kakkueyeliner on mielestäni ihan ehdoton, koska pulloversiot ovat liian märkiä ja saavat minun kädessäni ainakin aikaan aika suttuista jälkeä.


Itselleni olen myös todennut parhaimmaksi siveltimeksi hommaan tuommoisen pienen ja kapean huulipunasiveltimen. Piirtäessä rajausta käännän sen tuosta lappeeleen, jolloinka jälki on siistiä, sillä sivellin on paljon napakampi kuin esimerkiksi eyelinereille normaalisti tarkoitetut silveltimet. kakkueyelinerin ihanuus piilee siinä, että voit itse säädellä kuina kostea/kuiva sivellin on ja minkälaista jälkeä sillä teetkään.
Sitten vain ripsien kääntö, kilo maskaraa ja kulmat kuntoon ja meikki on valmis:



***

Huomenna tulee sitten vielä viimeinen uusintaposti elikkäs sconessi ohje.
Stay tuned :)

29.1.13

"HELPPO SILMÄMEIKKI SILMÄN ILOKSI"

Tässä nyt siis tällainen yksi meikkijutska.

Alunperin julkaistu jo keskikesällä 2011 ja voi taivas miten ruskettunut ja blondi mä olenkaan?!
Voi kesä, kaipaan sinua niin...

***

Hei hei kaikki!

Mä ajattelin, kun maskeeraja kerta olen, laittaa extempore teille tällaisen pienen meikkiohjeen.
Itse teen meikkini näin melkein päivittäin, sillä se on vain niin helppo. Kelpaa myös hienosti juhlameikiksi ja tätä olen myös tehnyt paljon morsiammille. Mielestäni tämä meikki sopii hyvin ihan kaikille.

Inspiraationa tietenkin kukapa muu kuin Marilyn Monroe.

Tässä siis lähtötilanteessa laitettuna vasta ohuenohut pohja (kukin tekee tyylilleen sopivan) ja sipaus aurinkopuuteria. Mulla on aivan tajuttoman valkoiset ripset ja kulmat (jotka ovat nyt kyllä värjätyt) näin luonnontilassa ja niitä tykkään pikkusen korostaa enemmän eli kulmat varsinkin kannataa huolellisesti muotoilla ja meikata.


Ihan ensin koko luomelle ihan ripsityvestä kulmaluulle asti laitetaan vaaleaa helmiäistä luomiväriä. Sävy voi olla omasta ihonväristä vielä pikkuisen vaaleampi = avartaa katsetta.

Seuraavaksi valitaan keskiruskea luomiväri. Voi taaseen olla vaaleampi taikka tummempi, mutta itse pidän keskiruskeaa sopivan luonnollisena ja pehmeänä.

Hyvällä keskipehmeällä siveltimellä (esim. tämän tyylinen //mainoslinkki) varjostetaan luomivakoa niin, että molemmat päät jäävät auki. (kuva alempana) Oikea kohta omasta silmästä on helppo määrittää niin, että katsoo suoraan peiliin ja asettaa kuvan tapaan siveltimen ikääskuin ripsien kohdalle luomelle. 

Omia luomia voi myöskin vähän etukäteen tarkastella: näkyykö luomivako hyvin? Jos näkyy varjostus on toki helpompi tehdä. Pienempi silmäisillä varjostuksen voi tehdä inasen oman luomivaon yläpuolelle luomaan isomman luomen illuusiota.


Tämä kuva oli aivan tajuttoman vaikea ottaa, mutta antaa nyt vähän osviittaa. Eli varjostuksen "auki jättämisellä" tarkoitan tuota ettei ruskea väri mene aivan ripsirajan ulko- eikä sisänurkkaan kiinni. Jää ikäiskun pötkyläksi. Tässä vaiheessa meikki voi muutenkin näyttää hiukan epämääräiseltä taikka epäsiistiltä, mutta elkäkkee lannistuko!


Sillä eyeliner korjaa tilanteen :D Itse tykkään ja rakastan käyttää iänikuista Makeup 4everin kakku-eyelineriä ja saan sillä siisteintä jälkeä. Perusideana on, että rajaus hiukan kohoaa paksummaksi about iiriksen kohdalta. (täytyy taas määrittää katsomalla suoraan peiliin) Minä myös tykkään tehdä ulkonurkkiin nuo "hipsut", mutta ne toki eivät ole pakolliset. (paitsi minulle heh :) )

Eyelinerin laitto on vuosienkin jälkeen mielestäni raivostuttavaa, eikä minua saa missään nimessä häiritä kun teen hommaa.


Lopuksi sekä ylä- että alaripsiin paljonpaljon maskaraa ja voilá, meikki on valmis. lopputulokseen en ole lisännyt huulimeikkiä, sillä en sitä yleensä käytä, mutta toki halutessaan tähän sopii vaikkapa sipaus huulikiiltoa taikka jopa paloautonpunaiset pusuhuulet.


 Ja loppupäivän voikin sitten kuluttaa etsien sisäistä draama queeniansa (mun ei kuulemma Liamin mukaan tarvitse enää etsiä...)




Tai lähteä vaikka Prismaan ruokaostoksille niinkuin me.

Ciao, ciao!!!!


(laittakaa komenttiboksiin tarvitsetteko lisäohjeistusta? oliko tämä ihan jees vai plaah? tai mitä ikinä tuleekaan mieleen)

***

Sama pätee edelleen eli vastailen kyllä mielelläni josko tästä kysymyksiä heräsi.

Sanomattakin selvä - nää kuvat on aika jäätäviä :D

28.1.13

AJATON.



Heiny vaan!

Tulin vain pikaisesti huutelemaan, että täällä ollaan tämän muuttohärdellin kourissa sen verran pahasti, ettei aika oikein riitä lapsien hoidon ja pakkaamisen ja puunaamisen lomasta paneutua blogiin kunnolla.

Ajattelin huomiseksi ja ylihuomiseksi kaivella tuolta vanhasta blogista jotain meikkijuttuja tai sen sellaisia tätä blogia rikastuttamaan, kun rouva itse häärii pahvilaatikoiden kimpussa toinen käsi ojossa nuorimmaista kohti, kuka juuri sopivasti oppi seisomaan itse ilman tukea. 

Miten mahtava hasardilisä tähän tämän hetkiseen eloon tuo onkaan :D

Niin juu ja hän teki kaksi ensimmäistä hammastakin vihdoin. Etuylös!
Minkähänlainen pupujussipoju meillä on ensi viikolla?

Huuh, jaksaajaksaa äitiliini. Ensiviikolla ehtii ehkä hengähtämään. 

Ehkä... ;)

p.s. mulla on ollut vaikeuksia päivittää näitä blogitekstejä tuonne fb:n puolelle. yritän selvittää mistä vika johtuu!

24.1.13

SITTEN JA NYT.

Heippa vaan kaverit! Mä kävin vähän tonkimassa tuota mun edellistä blogia yhden kuvan etsinnän muodossa ja käväisimpäs siinä sitten myös sen ihka ensimmäisen blogini ("Supermamin seurassa" omg...) puolellakin lueskelemassa. Aloitin tämä homman aika tarkalleen alunperin 2 vuotta sitten.

Tuon blogin suljin sitten melkoisen pian, kun km ja kaikki sitä seuranneet komplikaatiot tulivat kuvioihin ja aloitin sittemmin edellisen blogin toukokuussa 2011. Hauska huomata, että ihan ensimmisen blogin ajoilta täällä on vieläkin lukijoina (Satu, -Anni-, lattenainen, Sini nyt ainakin?).

Silloin ihka ensimmäisessä viestissä luki näin:

"Olen tavannut olla aikamoinen synkistelijä ja huolestun yhdestä sun toisesta asiasta ja haluaisin tästä blogista luoda semmoisen hieman kepeämmän paikan itselleni mahdollisine turhuuksineen hauskuuttamaan itseäni."

Hihii, aika söpöjä kuvia siellä oli minusta Fionnista hänen ekojen synttäreittensä kynnyksellä. Hauska palata niihin fiiliksiin ja huomata miten paljon elämä on siitäkin jo muuttunut. Kiireisemmäksi ainakin, mutta myös niinä parhaina hetkinä miljoona kertaa ihanammaksi ja palkitsevammaksi. Tuntuu, että silloin olin aivan kakara ja nyt tietysti aivan älyttömän aikuinen :D 

Pojilla on molemmilla korvatulehdus, minkä vuoksi käväisin tässä illansuussa itsekseni apteekissa hakemassa molemmille antibiootit. Siinä laittaessani heidän Kela-korttejeansa lompakkoon, tuli yht'äkkiä jotenkin niin epätodellinen olo: "mulla on KAKSI lasta". Mites tässä näin pääsi käymään??? :D

Jotenkin hassua on miten tuo James tuntuu nyt vielä niiiiin pikkuruiselta verrattuna veljeensä samanikäisenä. Tästä jutellessani äitini kanssa pari päivää sitten, hän sanoi, että hän vielä ihan äskettäin piti muo omana vauvanaan (olen siis nuorin kolmesta). Ensivuonna täytän jo 30-vuotta :)

Ikäkriiseillyt olen enemmän ja vähemmän jo viimeiset nelisen vuotta ja todenäköisesti eniten juuri äidiksi tulon myötä, mutta nyt kolmekymppiset eivät oikeastaan pelota tai ahdista lainkaan. Onhan minulla nyt jo kaikki, mistä ikinä uskalsin haaveilla; rakastava mies ja lapsia. 

Kovin uraorientoitunut mä en koskaan oikeastaan ole ollut. Toki haluaisin keksiä mitä työtä olisi mukavinta tehdä eläkeikään asti, mutta toistaiseksi olen kovin tyytyväinen kotiäitinä. Kaikista mieleisin homma on tähän mennessä ollut meidän oman baarin pyörittäminen Portugalissa. Unelmien täyttymys meille oliskin oma kahvila/ravintola vaikkapa kymmenen vuoden päästä. 

Koska elämä on epätäydellistä (ja hyvä niin) olen pikkuhiljaa myös hyväksymässä minun todennäköisesti elämäni läpi kestävät haastavat asiat. Tässä on viimeaikoina sattunut muutamia sellaisia kohtaamisia eri ihmisten kanssa, mitkä ovat antaneet tähän tämänhetkiseen elämään aika paljon perspektiiviä. Itseasiassa tunnun tajuavan tätä blogimaailmaakin aika paljon paremmin, kun oivalsin, että melkoisen pinnallisienkin blogien taka-ajatuksena on nimenomaan tuo oma lauseeni parin vuoden takaa. 

Ohhoh, tulipas nyt taas pitkähkö viesti. Mä en näköjään osaa kirjoitella lyhyesti ja ytimekkäästi vaikka haluaisinkin :) Nuo kuvatkaan eivät liity tähän lätinään mitenkän. Kunhan räpsin eilen niitä photoboothilla. 

Noniin. Nyt menen suihkuun (yksin! harvinaista, yllensä lapsi/lapset änkeävät mukaan) ja sitten jugurrtia ja mysliä. Moi!



TULIPS.




Ihania aurinkoisia päiviä ollut tällä viikolla! Miten sitä voikin jo fiilistellä kevättä, vaikka lumet saattavat hyvinkin pysyä maassa vielä pari kuukautta :D

Mun piti tänään tehdä ja kuvata yksi kiva lounasresepti, mutta Liam tekikin niistä aineksista eilen illallista eli se siitä sitten.

Tässä olisi sitten tällaisia aika blogimaisia tulppaaneja :)

Voi hitsit kun mun tekisi mieli haihatella tällä hetkellä haihatella kaikkea muuta kuin koko kodin pakkaamista makkareihin ja muuttamista vaatteinemme pariksi kuukaudeksi muiden nurkkiin. Ehkä mä jaksan sen turvin, että sitten me saadaan ihana uusi kylppäri ja keittiön puolellakin viimeisteltyä sellaiset pikkujutut, mitkä on tätä putkiremppaa odottaneet. Jalkalistoja ja sen sellaista.

Läppärin verkkojohto taas temppuilee ja naputtelenkin nämä pikamoit nyt kännykällä. Nähdään pian paremmin uudestaan!

22.1.13

KATSAUS LASTENI KEVÄTMUOTIIN...


Haha, saas nähdä mitä muotia etsiviä tänne blogiin tulee nyt tuolla laatuotsikoinnilla :D

Minua pyydettiin hiukan esittelemään meidän vk-asustuksia täälä tarkemmin ja miten sopivaan saumaan tämä sattuikaan! Nimittäin juurikin kaikkien asujen, asusteiden ja kenkien haaliminen kasaan ja inventoiminen oli tarkoitus tehdä anyway, koska mun täytyy jo kaikki kevätjututki pakata putkirempan ajaksi mukaan. Kotiudumme evakosta vasta huhtikuun lopulla siihen mennessä toivottavasti toppavaatteita ei enää tarvita.

Pienen penkomisen tuloksena löytyi kuin löytyikin melkein kaikki olemassa olevat osaset...


Ja voihan siis blaaaaaah!!!

Kaikki edellisvuosien romppeet ovat varsin passeleita kooltaan, mutta niin synkkiä!
Tummansininen on kyllä mun lemppari väri, mutta kenties nyt pikkuhiljaa voisin tykätä jostain muustakin reippaammasta ja raikkaammasta värityksestä. 

Ainut väripilkku eli F:n viime vuoden petroolit vk-housut (92cm) alkavat auttamatta jäämään nafteiksi.
Saimme kaverilta huippukuntoiset po.pin mustat vk-housut (kiitos yhä edelleen Maaru!!!) ja tykkään kyllä niistä hurjasti, mutta tuon iänikuisen sinisen kaverina kokonaisuus on melkoisen tumma.

Jamesin setti on siis isoveljen peruja (86cm, mikä muuten meni yhteensä kolme kautta),
 joka sekin ostettu alunperin secondhandina huutiksesta.
Asusteilla täytyy siis yrittää hakea väriä, mutta minä pöljä kun ostin noita pipojakin tummansinisenä ja harmaana. Keltainen huivi olkoon siis hänen piristyksensä :)

Fionnille on housujen lisäksi siis valmiina Nextin vk-takki (98cm). Jouduimme ostamaan sen kesällä Irlannista, kun unohdimme pakata F:lle takkia mukaan. (kesä->Irlanti->kylmää ja sateista).

Takki on kyllä aivan nätti, mutta ei mikään vettäpitävä eli sadesäillä päällä on kirpparilta pongattu punainen sadetakki. Siinä sentään sitten sitä väriä on.
Hartaasti jo melkein toivon, että syksyksi takki on liian pieni ja voi yrittää metsästää jotain kivempaa ja meille erilaisempaa vaihtoehtoa yläosaksi. Housut todennäköisesti mahtuvat sittenkin.

Ylipäätänsä mä tykkään keväällä tuosta housut+takki yhdistelmästä, sillä välikausi tuntuu hujahtavan suht. nopeasti ja pian pärjää jo hupparilla. On myös helppo yhdistellä takkia farkkujen kanssa ja vk-housuja hupparin kanssa ja sitten kuivilla keleillä pelkästään farkut ja huppari.

Eli kyllä me nyt vain näillä vanhoilla mennään aina vaan.
Onhan mulla molemmille noita pipoja, mistä valita :)
(kuvasta puuttuu vielä F:n ebben tummansininen pipo karamelliraidoilla ja
J:n perus sinivalkoinen po.p pipo. ne on hukkuneet johonkin asusteiden mustaan aukkoon just nyt)

 Hanskat mun on tullut aina F:lle ostettua mahd isoina, että ne ovat sitten menneet parina vuonna putkeen :D Nuo Reiman hanskat ovat sellai pikkasen topatut, mutta turhan kylmät nyt talvella. Eivät kauheasti pidä vettä kylläkään, mutta kyllä niitä silti on käytetty hurjasti. Menevät yhä edelleen F:lle.
Lassien(tec??) vk-hanskat siirtynevät nyt pikkuveljelle ja niihin ja Lassietecin talvihanskoihin olen ollut aivan supertyytyväinen. Voisin näitä kuvitella ostavani jatkossakin. F:lle tarvitsee varmaan toisetkin hanskat katsoa jostain.

Kengissä meillä on yleensä ollut pelkästään kumpparit ja nahkalenkkarit/kengät. Niillä on pärjätty.
Nahkakengissä meillä on yleensä ollut noita Kavatin ecologic-kenkiä. 
Goreista en ihan periaatteesta välitä ja kumpparit ovat siis märillä säillä käytössä.
Kavateja voisin ylistää pitkänkin pätkän verran - mulla on itsellä jopa merkin ballerinat.

Jamesille siis löytyy jemmoista isoveljen vanhat jalkineet, mutta F tarvitsee sekä että uudet kengät.
Nuo kuvassa näkyvät siniset nahkakengät lähtevät valitettavasti myyntiin, sillä ne ovat jo nyt liian naftit.
Harmittaa aika lailla, sillä ostin ne syksyisiä Irlantihäitä varten, mutta morsian halusikin sitten morsiuslapsille converset jalkaan :/ Luulin, että ne mahtuisivat vielä.

Ovat siis käyttämättömät ja naftia kokoa 27, hp. 50e, jos sielä löytyy kiinnostunutta?
Nahkaiset Espanjalaiset Lea Lelo-merkkiset.

F:lle siis haluaisin metsästää keltaiset kumpparit ja luultavasti ne Kavatit. Katsoin myös, että Elloksella oli aika edullisesti Verbaudetin nahkatennareita. Onkohan kenelläkään niistä kokemusta?

Loppukeväästä kesältä todenäköisesti tilaan vielä H&M:n feikkiconssit valkoisena. Niitä meillä on myös ollut aikaisemmin ja ovat kivat kaupunkikengät. Mulla menisi oikeiden conssien nauhojen kanssa hermot eli nuo on just passelit. Ovat muuten isoa kokoa eli F:lle esim. todennäköisesti menee vielä ihan hyvin koko 26.

Elikkäs siis kaikenkaikkiaan meillä ei kovin paljon ajatusta suoda matchymatchy kokonaisuuksille (siinä ei siis mielestäni ole mitään vikaa), kuorivaatteet ja hanskat ovat yleensä käytettyjä tai ainakin isoveljen vanhoja, mutta kenkiin ja pipoihin tulee sitten panostettua enemmän :D

Kuinkas muiden välikausivaatetukset ovat kuosissaan?

21.1.13

RUOKAPÖYDÄSSÄ.

Hyvää iltaa.

Niinkus nyt ehkä olette saattaneet jossain vaiheessa rivien välistä lukea, meidän perheessä yhteiset ruokahetket, ruoanlaitto ja ruoka ylipäätänsä ovat melkosen tärkeitä juttuja. 
Mies tietysti tekee töitä aiheen piirissä ja minulla taas on kova kiinnostus erilaisten ruokien laittamiseen.

Ehkä yksi meidän alunalkajaankin yhteinen asia oli se, että tulemme
molemmat sellaisista perheistä, missä yhdessä syöminen on ollut tosi tärkeä juttu. 
Niinkun aivan superhyper tärkeä. 
Kaikki muut menot ovat asetettu toiselle sijalle. 

Jo odotellessamme Fionnia mietimme miten haluamme hänet heti alusta asti mukaan ruokailemaan yhdessä ja Fionnhan sitten söikin kiinteät sormiruokaillen. 
Jamesia odottaessa mietimme hymyillen, että tuohon tyhjälle paikalle 
hänetkin sitten puolen vuoden tienoilla istutetaan.
Ihanaa, idyllistä...?

Joo ei :D :D :D

Näiden kuvien tapahtumien kautta saatiin taas Liamin kanssa nauraa,
että periaatteet romukoppaan syömisen osalta.

Meidän pojilla on pöydässä aina aivan tuhannen show meneillään.
Toinen keekoilee ja esittää vaikka mitä ja toisella pitää olla ainakin satamiljoonaa autoa ulottuvilla.

"Brmm, brmm" vaan sullekkin äiti. 
Mistälähtien 10kk ikäiset osasi jo tuolla tavalla leikkiä pikkuautoilla?

Jamesin kiinteiden syönti on ollut enemmän sössöpohjalla, vaikka siis sormiruokaileekin innokkaasti. 
Hänen kanssaan soosissa on siis aivan kaikki paikat niskakarvoja myöten.

Että jos joku kuvitteli sormiruokailun olevan sottaista, niin tämä baby kyllä vesittää ne epäilyt täysin :D
 Ruokailutapahtumat ovat nykyään kuin urheilusuorituksia.
Fionn toki koki aivan jäätävän vauvistaantuman loppusyksystä nähdessään miten pikkuveljelle tarjoillaa ruoka lusikalla suuhun. Varsin omatoiminen uhmis siis täysin heittäytyi syötettäväksi.

Normisti siis jompikumpi vanhempi istuu pöydän päässä pojat molemmin puolin ja tuikkii lusikkaa vasemmalle, oikealle, vasemmalle, vasemmalle , oikealle...

Siinä vaiheessa, kun pääsisi vihdoin lusikoiman ruokaansa omaan suuhun, on jo niin lopen kyllästynyt koko ateriointiin kuin olla voi.

Mutta kai tämä on nyt vain tätä. Tätä hetkeä.
Kyllä mä vahvasti uskn, että pojat ovat teini-ikään menessä sisäsiitejä ja salonkikelpoisia ;)

Saavat sitten vuorostaan murjottaa typerille vanhemmille,
ketkä käskevät kesken kaiken kavereilta kotiin yhteiselle perheillalliselle.

Mites teillä syödään?
Onko siistiä, sottaamista vaiko showta?

20.1.13

KAUNISTA, KIVAA JA VÄHÄN HAIKEAA.








Vietimme tämän kauniin koko perheen vapaapäivän yhdessä kaupungilla käyden syömässä Rossossa (missä ruoka oli pahaa, mutta leikkinurkka kiva) ja kävelesken kauniissa auringonvalossa. 
Päätinpäs vähän kuvaillakkin, vaikka pikkasen haastavaa se olikin vauvan ollessa hippasen tiellä.

Joka hetki valo tuntui muuttuvan sitä mukaa, mitä käveltiin ja pilvien lipuessa auringon ohi.


Ihanaa, kun miehen vapaapäivät ajoittuivat viikonlopulle. Voitiin olla niinkun tavallinen perhe.

Vaikka päivä onkin ollut aivan ihana, minun sydän on pikkiriikkisen raskas.
Lopetin pienimmäisen imetyksen viime viikolla ja kaikesta huolimatta
suuren suuri syyllisyys kalvaa mieltä. 

Tänään hän täyttää jo 10kk, mutta saa aivan varmasti vielä kauan olla meidän pikkuruinen vauvis.
Ja todennäköisesti keikkuu seuraavat kuukaudet jonkinmoisessa kantoliinassa taikka-repussa ihan lähellä pusuetäisyydellä.


15.1.13

HUMMUS.


No hei vaan kaikki.

Luulin jo, että tämä epätoivoinen tammihelmikuumasennennus veisi voiton minusta tänään
enkä saisi mitään tänään aikaiseksi, mutta kas kummaa taitaa tästä reseptiposti sitten tullakkin :)

Tähän oli kuvat kuvattuna jo vanhan blogin puolelle, mutta sittemmin olen hionut oman reseptiikkani huippuunsa ja ihan hyvä vaan, että vasta nyt siis tämän julkaisen.

Kikherneet on minulle todellista rakkausruokaa. Namnam.
Ja arvatenkin siis hummus on siitä syystä meidän jääkapin vakiokamaa.
Olen sitä joskus ostanut kaupastakin, mutta omatekemä vie kyllä voiton ihan 1-0.

***

Elikkä siis - tarvitset seuraavia:

2 tölkkiä kikeherneitä (minä käytän niitä go green luomukikkejä) hyvin huuhdeltuina

puoli ruukullista tuoretta korianteria

3 valkosipulin kynttä

1/2 teelusikallista tahinia 
(Urterkram(//mainoslinkki))merkkistä käytin, voi tehdä itsekkin paahdetuista seesaminsiemenistä blendaamalla,
 mutta varovaisuutta tämän kanssa, koska sitä tosiaan tarvitsee vain ihan pienen nokareen)

hyppysellinen curryjauhetta 
hyppysellinen cayennepippuria
hyppysellinen juustokuminaa
hyppysellinen himalajansuolaa
hyppysellinen mustapippuria
(Satuuu! hyppysellinen = n. 1/2 tl)

sitruunanmehua maun mukaan
voi olla vastapuristettuakin ja silloin noin puolikaan sitruunan verran

ja lopuksi jotakuinkin 1dl oliiviöljyä

ja sitten vain koko sekoitus sauvasekoittimella suristen pyreeksi.
taasen voi käyttä myös teharia, mutta itse pidän sauvviksen hienojakoisemmasta koostumuksesta.

***

Hummus on aivan ihana pikavälipala ruisleivän päällä tai täyte salaatti wrappiin.
Hieman jo kuivahtaneet jämät kippaan usein sosekeittoon mausteeksi.

Tämähän säilyy myös tosi kivasti eli voi tehdä tuplasatsinkin tai vaikka pakastaa.
Tahinikin säilyy aivan älyttömän pitkään ja sitäkin voi sellaisenaan laittaa leivän päälle.

Eilen söin hummusta aurinkokuivatun tomaatin kera.... <3
Ja viimeviikolla marinoidun munakoison ja kesäkurpitsan kaverina.

Meillä tätä syö suolattomana myös lapsukaiset!


Äh nyt taas kello lyö yli kymentä ja mun on pakko mennä nukkumaan.
Vastaan siis loppuihin edellisen postin kommentteihin aamulla.

Olette niin ihania, kun jaksatte tänne niin kovasti kommentoida. 
Yritän aina kommentoida takaisin kaikkiin teidän viesteihin, mutta pahoittelen, 
että siinä on nyt viimeaikoina hiukan kestänyt.

Puspus ja öitä!


14.1.13

KAKSIKIELINEN.


Sain pyynnön kirjoitella enemmänkin tästä meidän 
perheen kaksikielisyydestä ja ilomielin sen teenkin.

***

Mehän olemme alunperin Liamin kanssa tavanneet Portugalissa, mutta toki yhteinen kielemme on alusta asti ollut Englanti.

Kun lapsista tuli puhetta, olimme molemmat tietenkin sitä mieltä, että puhumme heille vain omaa äidinkieltämme.

Kun odotimme Fionnia, osallistuimme kahden kulttuurin perheille suunnattuun perhevalmennukseen,
missä ideana oli lähinnä valmentaa suomi-jokumuumaa-pareja vanhemmuuteen ja erityisesti kaksikileisyyteen. Sielä saimme vielä lisävarmennusta, miten meidän kannattaa lapsen kanssa sitten toimia, mistä tärkeimpänä tietenkin tullee se, että puhumme aina vain ja ainostaan omaa kieltämme, mutta myös muut perheenjäsenet tajuaisivat puhua vain omaa kieltänsä.

Voi kuulostaa aika itsestään selvältä, mutta kyllä meillä esim. molemmat isovanhemmat ovat sortuneet yrittämään toisella kielellä sölköttämään. Liamin vanhemmat kun kysyvät "How do you say 'yes' in Finnish", mä yleensä kieltäydyn edes kertomasta :D

Myös ihan alun alkujaan mä päätin järjestään kutsua Liamia daddyksi ("dädiksi ") - siksimiksi häntä tääläkin välillä siksi kutsun. Fionn itseasiassa usein saattaa huuta minun isääni (hänelle normaalisti paappa) "Isäää!", koska tietää tuon sanan vain siinä yhteydessä. Meillä jutellaan myös suomeksi, että muilla lapsilla on daddyt. 

Liam taas alun alkajeen ja vielä toisinaan kutsuu minua mommyksi, mutta suurimman osan ajan äidiksi. tai no hänen ääntämyksellään se on kyllä enemmän Haidi. Vaikkapa tyyliin: "Give Haidi a kiss" :D

Vaikka siis yhteinen kotikieli on englanti, vain todella todella harvoin minä sanon yhtään mitään englanniksi pojille. Oikeastaan sellaisissa torumistilanteissa, missä minun pitää saada Liam regoimaan tilanteeseen kanssani samalla tavalla, sanon ensin suomeksi ja sitten perään englanniksi.

Meillä on tietysti siinä mielessä jäänä tilanne, että kielet ovat olleet ihan alusta asti tosi tasaväkisiä ja vieläkään minusta Fionnille ei ole valikoitunut varsinaista ykköskieltä. Molempien kehitys on tullut ihan yksyhteen alusta asti ja ehkä myös siksi F rupesi verrattain myöhään jopa kaksikielisesti puhumaan enemmän. 

Jos nyt ihan sellaisista tärkeistä virstanpylväistä listaan, mitkä ovat mieleeni jääneet, niin about tätämyötä kehitys on kulkenut:

- n. 6kk ikäisenä ensikertaa tajusin, että F rekisteröi kaksi eri kieltä. Huomasin, että aina kun puhuin puheimessa englanniksi, poju tuli luokseni ja rupesi hymyilemään ja hihkumaan -> tajusi siis, että puhun daddyn kanssa. Normaalisti ei puheluihini siis reagoinut mitenkään, kun puhuin suomeksi.

- n. 10kk (samoin kuin nyt James) erilaisten yksikertaisten juttujen "tule tänne"/ "come to me" ymmärrys oli selkeää molemmilla kielillä.

- F:n ensimmäinen selkeä sana oli "äittiii" ja seuraava "paappa". Hän oli tässä vaiheessa 1v3kk. 
Ja samoissa vaiheissa F rupesi sanomaan englanniksi "byebye".

- puolitoistavuotiaasta eteenpäin hän oli vanhempieni luona osan viikosta hoidossa ja silloin kuvioihin tuli sellaisia sanoja kuin kakka, kukka, potta, auto, o-ou, nounou, birdy (lintunen / bird=lintu), bush, ok, vautsivau, bus ja lasia kilistäessä tin-tin eli chin chin. tähän aikaan aika ominaista oli, että poju sanoi yhtä sanaa vaikka pariviikkoa tosi hyvin ja sitten ei enää olenkaan aikoihin.

- kuukautta ennen kaksivee synttäreitä Fionn oppi vihdoin sanomaan daddy ja mummi. Siitä alkoikin uusi harppaus, kun sanat rupesivat löytymään mieltei kaikille asioille. Suurimpia suosikkeja oli tietysti kulkuvälinesanat. Ensin juna oli tuutuu, mutta pian se muuttui tzuga-sanaksi. 

- Viimekeväänä reilu kaksivuotiaana Fionnilla oli enemmänkin noita hiukan omituisempia sanoja kuten esim. guugele = kello, mutta pääsääntöisesti hän on sanonut sanoja ääneen vasta kun on osannut ne lausua täydellisesti. Toki sitten on sellaisia pieniä 'virheitä' ollut kuin omeni ja baniina.

- Heinäkuisella Irlanninmatkalla pistin merkille, että Fionn osasi erottaa kenelle puhutaan milläkin kielellä selkeästi ja on täydellisesti lopettanut ns. finnglish-sekoitukset. Hän myös selkeästi hämmästyi, jos kuuli jonkun muun kuin daddyn puhuvan (tai daddyn kanssa puhuvan) englantia suomessa, minkä selkeästi sisäisti siis yhden kielen ympäristöksi. Hän myös rupesi sanomaan kaikki sanat molemmilla kielillä, kun taas aikaisemmin tiesin yhden sanan suomeksi ja taas toisen englanniksi. Rupesi myös välillä kääntämään minulle englannista suomeksi ja miehelle toisin päin.

- Kesällä koin melko hankalaksi sen, että tiestin F:n ymmärtävä kaiken mitä sanomme, mutta ulosanti oli todella heikkoa. Monesti hän tuntui myös käyttävän sitä hyväkseen ja ikääskuin "esitti tyhmää" ja oli kun ei ymmärtäisikään. Sellainen kunnon selective hearing...

- Pikkuhiljaa parin sanan lauseet alkoivat yleistyä "Iiva kaatu" (naapurin Iivari liukastui ja kaatui), "there bus" (the bus is there), "look and see", "einou!".

- syksystä lähtien lauseet ovat ruvenneet voimistumaan ja F on toistellut todella paljon meidän käyttämiä sanontoja "that's ok", "missä oleeeet", "mä sä sua" (=mä rakastan sua <3), "love you".

- pari kuukautta sitten hän kutsui itseään viellä "Fionkki", mutta nyt kaikkia on "ei saa James, se on Fionniiiiin!!!", "it's mineeeee!!!" ja kaikista raivostuttavin "ei äitin kännykkä, minuuuuuun!!!"

- tällä hetkellä poika puhuu oikeastaan jo todella selkeästi joskaan ei vielä todellakaan täydelllisesti höpöttele. Soveltaa todella paljon sanontoja, että saisi meidät ymmärtämään esim. "äiti saisinko sukkahousut alas" = äiti ottaisitko sukkahousut pois. "äitii, hiukset alas" = pää tyynyyn.
"haluan mennä junatunneliin Panda" = haluaa mennä siis lähijunalla ajelemaan Vantaan suuntaan. (meidän jännääkin jännempi elämä :D) "kännykkä nukkuu" = kännykästä akku loppu

Meillä lähes kaikki lastenohjelmat myös katsellaan englanniksi ja Liam lukee pojille hurjasti englanniksi. Minulle lukeminen ääneen on lukihäiriön takia todella vaikeata ja siksi olen tosi tyytyväinen, että daddy hoitaa tuota puolta niin ahkerasti. Toki lauleskelen sitten puolestani lastenlauluja ja sen sellaista. Esimerkkinä Fionnin lemppari Carsin päähenkilö on "LeiQueenies" ;)

Nyt myös näyttäisi siltä, että poikien keskinäinen kielti tulee olemaan suomi, mikä on tosi kiva juttu mikäli me tulemme Irlantiin muuttamaan. 

Kaikista hullunkurismpia tietysti minun korvaani ovat ne vaikeat sanat englanniksi kuten "amazing", "actually" ja "absolutely". Niin ja "chwismash twee".

F myös kiinnostui todella aikaisin numeroista ja kirjaimista ja nykyään osaa sellaisia juttuja jo kuin "S for Samuel". Laskea kymppiin hän osaa myös Irlanniksi/Iiriksi. Sen opiskelu on Irlannissa myös pakollista ihan ekaluokalta lähtien ja myös meillä on muutamia Irlanninkielisiä kirjoja. Granny (kuka itse puhuu täydellisesti Irlantia) on myös opettanut Fionnille sellaisia helpooja sanontoja kuin "slainte" = kippis ja "dia duit" = heippa.

Tähän kielisoppaan löytyy myös sellainen hauska lisä, että mun lanko on ranskalainen ja hän yleensä puhuu pojille ranskaksi. Eivät he sitä tietenkään sellai kunnolla ymmärrä, mutta Fionn sitten vastaa englanniksi hänelle tai keskustelee elekielellä. Sitä kanssakäymistä on myös todella hauska katsella varsinkin kun Tonton on Fionnille todella tärkeä.

***

Sellaista.
Tulipas pitkä posti!

Palailen tuota pikaa pienen reseptin kera. Huomenissa kaiketi :)

Yritän nyt tässä lähiaikoina postitella muitakin tällaisia Suomi-Irlanti-juttusia, 
kun niitä on kerta pyydetty. Lisääkin ideoita voi heittää. 

Niin ja minua odottaa useampaankin haasteesen vastaaminen, 
mitä yritän myös nyt saada aikaiseki.

Slán!

12.1.13

VIDEOTA.



Voi tsiisus taas tätä aloituskuvaa!
Jokatapauksessa tässä taasen videolla kuulumisia.

See you all later!

8.1.13

"ÄITI LEIKKAA MINUNKIN HIUKSET!"


Ja minä leikkasin.

Kymmenisen senttiä vaaleata kiehkuraa putosi kylpyhuoneen lattialle.

Oltiin me tätä jo jonkun aikaa daddyn kanssa mietittyttkin ja
päätettiin, että leikataan kun poika itse pyyttää.

Tänä iltana se sitten tuli kun trimmailin tuon siipan kuontaloa ja 
pieni esitti tuon pyynnön. Haluaa olla kuin daddy.

Poju näyttää kertaheitolla niiiin paljon isommalta ja mitä enemmän uutta tyyliä
katson sitä enemmän siitä pidän :)

Haikein mielin kyllä nappasin otsareuhkan tupsun ja laitoin sen muistolaatikkoon.
Niitä haituvia ei ikinä oltu ennen leikattu.

Niin ne lapsukaiset kasvaa. 

Voi itku, 
nyt tulee itku.




6.1.13

VÄHÄN NUUTUNUT.



Kerran väsytti noin paljon (taisi olla dagen efter), mutta nyt väsyttää varmaankin vielä enemmän.

Huhheijaa taas. On tämä elämä pienten lasten kanssa kyllä aikamoista!
Kaihoistasti tulee tietysti mieleen ne ajat, kun vapaa-aikana pystyi vain 'olla' :D

Sanomattakin selvä, etten lapsiani vaihtaisi yhtään mihinkään, 
mutta justiinsa miehen kanssa päivemmällä juteltiin, 
että sellaista pientä breikkiä kyllä välillä kaipaa.

Hän kyllä huokaili näiden kahden viimeisen viikon olleen oikein superkuluttavia ja
tottahan tuo onkin. Kaikki pikkujutut - ei mitään vakavaa - on vain kasaantuneet.

Hubbyseni on taasen iltavuorossa ja muutenkin hänellä on ollut vaikka kuinka pitkiä ja hassuja työvuoroja. Tähän on tulossa kuitenkin seuraavina viikkoina onneksi vaihtelua.

J tekee nyt jo seitsemättä kuukautta hampaita ja saldo on vieläkin pyöreä nolla. 
Puuuh - tulisivat jo! 
Varsinkin nyt joulun jälkeen meillä on asunut niiiin kärttyinen lapsukainen, että oksat pois. 
Tähän kun vielä lisää sen, että hän ilmeisesti nyt hennossa 
9kk iässä päättänyt siirtyä yksiin päikkäreihin ?!

F:n ainokaiset päiväunet myös tuossa jäivät muutamia viikkoja sitten ja jälleen
kerran äitiliinillä on vaikeuksia hahmottaa tätä perheen uutta rytmiä.
Iiks, mihin mun iltapäivän oma nollaushetki justiinsa hävisikään?

Iltaisin tulee valvottua turhan pitkään, kun yrittää varastaa itselleen hetkisen hömpän parissa.
Yöunet ovat kyllä hyvästäkin syystä rikkonaiset, sillä vauvis tässä justiinsa opettelee pois yöimetyksistäkin. Aika monta rautaa tulessa vai mitä :D

Äh, en mä näitä nyt sellai valitella halua. Tällaistahan tämä vain on. 
Hupulaiset-blogin Zirk niin ihanasti kirjoitti: 
"Se että olen väsynyt, ei tarkoita ettenkö olisi onnellinen"

Niiiiin totta.
Onhan tässä oikeasti vaikka mitä hyviä juttuja.

Sitäpaitsi alle kuukauden päästä me muutetaan mun vanhempien luokse putkirempan ajaksi evakkoon ja silloin todenäköisesti on hiukan helpompi varastaa itselle niitä omia hetkiäkin.
(näin mulle jo ihanat vähän lupaili)
Toukokuussa tiedossa on reilu pari viikkoa Irlannissa, jippii!

Että kyl tää tästä.

Ruokapostin teko muuten nyt vähän seisoo, koska kuvasin jo yhden reseptin kuviksi, 
mutta niistä kuvista tuli niin karseita, ett heivasin ne roskakoriin.
Uusi yritys nyt viikolla.

Aijuu ja me mennään huomenna Ikeaan miehen pyynnöstä.
Haluaa, että ostamme uusia lautasia (?!?).

"Kahdet lihapullat ja yksi kasvisannos, por favor!"