Sain pyynnön kirjoitella enemmänkin tästä meidän
perheen kaksikielisyydestä ja ilomielin sen teenkin.
Mehän olemme alunperin Liamin kanssa tavanneet Portugalissa, mutta toki yhteinen kielemme on alusta asti ollut Englanti.
Kun lapsista tuli puhetta, olimme molemmat tietenkin sitä mieltä, että puhumme heille vain omaa äidinkieltämme.
Kun odotimme Fionnia, osallistuimme kahden kulttuurin perheille suunnattuun perhevalmennukseen,
missä ideana oli lähinnä valmentaa suomi-jokumuumaa-pareja vanhemmuuteen ja erityisesti kaksikileisyyteen. Sielä saimme vielä lisävarmennusta, miten meidän kannattaa lapsen kanssa sitten toimia, mistä tärkeimpänä tietenkin tullee se, että puhumme aina vain ja ainostaan omaa kieltämme, mutta myös muut perheenjäsenet tajuaisivat puhua vain omaa kieltänsä.
Voi kuulostaa aika itsestään selvältä, mutta kyllä meillä esim. molemmat isovanhemmat ovat sortuneet yrittämään toisella kielellä sölköttämään. Liamin vanhemmat kun kysyvät "How do you say 'yes' in Finnish", mä yleensä kieltäydyn edes kertomasta :D
Myös ihan alun alkujaan mä päätin järjestään kutsua Liamia daddyksi ("dädiksi ") - siksimiksi häntä tääläkin välillä siksi kutsun. Fionn itseasiassa usein saattaa huuta minun isääni (hänelle normaalisti paappa) "Isäää!", koska tietää tuon sanan vain siinä yhteydessä. Meillä jutellaan myös suomeksi, että muilla lapsilla on daddyt.
Liam taas alun alkajeen ja vielä toisinaan kutsuu minua mommyksi, mutta suurimman osan ajan äidiksi. tai no hänen ääntämyksellään se on kyllä enemmän Haidi. Vaikkapa tyyliin: "Give Haidi a kiss" :D
Vaikka siis yhteinen kotikieli on englanti, vain todella todella harvoin minä sanon yhtään mitään englanniksi pojille. Oikeastaan sellaisissa torumistilanteissa, missä minun pitää saada Liam regoimaan tilanteeseen kanssani samalla tavalla, sanon ensin suomeksi ja sitten perään englanniksi.
Meillä on tietysti siinä mielessä jäänä tilanne, että kielet ovat olleet ihan alusta asti tosi tasaväkisiä ja vieläkään minusta Fionnille ei ole valikoitunut varsinaista ykköskieltä. Molempien kehitys on tullut ihan yksyhteen alusta asti ja ehkä myös siksi F rupesi verrattain myöhään jopa kaksikielisesti puhumaan enemmän.
Jos nyt ihan sellaisista tärkeistä virstanpylväistä listaan, mitkä ovat mieleeni jääneet, niin about tätämyötä kehitys on kulkenut:
- n. 6kk ikäisenä ensikertaa tajusin, että F rekisteröi kaksi eri kieltä. Huomasin, että aina kun puhuin puheimessa englanniksi, poju tuli luokseni ja rupesi hymyilemään ja hihkumaan -> tajusi siis, että puhun daddyn kanssa. Normaalisti ei puheluihini siis reagoinut mitenkään, kun puhuin suomeksi.
- n. 10kk (samoin kuin nyt James) erilaisten yksikertaisten juttujen "tule tänne"/ "come to me" ymmärrys oli selkeää molemmilla kielillä.
- F:n ensimmäinen selkeä sana oli "äittiii" ja seuraava "paappa". Hän oli tässä vaiheessa 1v3kk.
Ja samoissa vaiheissa F rupesi sanomaan englanniksi "byebye".
- puolitoistavuotiaasta eteenpäin hän oli vanhempieni luona osan viikosta hoidossa ja silloin kuvioihin tuli sellaisia sanoja kuin kakka, kukka, potta, auto, o-ou, nounou, birdy (lintunen / bird=lintu), bush, ok, vautsivau, bus ja lasia kilistäessä tin-tin eli chin chin. tähän aikaan aika ominaista oli, että poju sanoi yhtä sanaa vaikka pariviikkoa tosi hyvin ja sitten ei enää olenkaan aikoihin.
- kuukautta ennen kaksivee synttäreitä Fionn oppi vihdoin sanomaan daddy ja mummi. Siitä alkoikin uusi harppaus, kun sanat rupesivat löytymään mieltei kaikille asioille. Suurimpia suosikkeja oli tietysti kulkuvälinesanat. Ensin juna oli tuutuu, mutta pian se muuttui tzuga-sanaksi.
- Viimekeväänä reilu kaksivuotiaana Fionnilla oli enemmänkin noita hiukan omituisempia sanoja kuten esim. guugele = kello, mutta pääsääntöisesti hän on sanonut sanoja ääneen vasta kun on osannut ne lausua täydellisesti. Toki sitten on sellaisia pieniä 'virheitä' ollut kuin omeni ja baniina.
- Heinäkuisella Irlanninmatkalla pistin merkille, että Fionn osasi erottaa kenelle puhutaan milläkin kielellä selkeästi ja on täydellisesti lopettanut ns. finnglish-sekoitukset. Hän myös selkeästi hämmästyi, jos kuuli jonkun muun kuin daddyn puhuvan (tai daddyn kanssa puhuvan) englantia suomessa, minkä selkeästi sisäisti siis yhden kielen ympäristöksi. Hän myös rupesi sanomaan kaikki sanat molemmilla kielillä, kun taas aikaisemmin tiesin yhden sanan suomeksi ja taas toisen englanniksi. Rupesi myös välillä kääntämään minulle englannista suomeksi ja miehelle toisin päin.
- Kesällä koin melko hankalaksi sen, että tiestin F:n ymmärtävä kaiken mitä sanomme, mutta ulosanti oli todella heikkoa. Monesti hän tuntui myös käyttävän sitä hyväkseen ja ikääskuin "esitti tyhmää" ja oli kun ei ymmärtäisikään. Sellainen kunnon selective hearing...
- Pikkuhiljaa parin sanan lauseet alkoivat yleistyä "Iiva kaatu" (naapurin Iivari liukastui ja kaatui), "there bus" (the bus is there), "look and see", "einou!".
- syksystä lähtien lauseet ovat ruvenneet voimistumaan ja F on toistellut todella paljon meidän käyttämiä sanontoja "that's ok", "missä oleeeet", "mä sä sua" (=mä rakastan sua <3), "love you".
- pari kuukautta sitten hän kutsui itseään viellä "Fionkki", mutta nyt kaikkia on "ei saa James, se on Fionniiiiin!!!", "it's mineeeee!!!" ja kaikista raivostuttavin "ei äitin kännykkä, minuuuuuun!!!"
- tällä hetkellä poika puhuu oikeastaan jo todella selkeästi joskaan ei vielä todellakaan täydelllisesti höpöttele. Soveltaa todella paljon sanontoja, että saisi meidät ymmärtämään esim. "äiti saisinko sukkahousut alas" = äiti ottaisitko sukkahousut pois. "äitii, hiukset alas" = pää tyynyyn.
"haluan mennä junatunneliin Panda" = haluaa mennä siis lähijunalla ajelemaan Vantaan suuntaan. (meidän jännääkin jännempi elämä :D) "kännykkä nukkuu" = kännykästä akku loppu
Meillä lähes kaikki lastenohjelmat myös katsellaan englanniksi ja Liam lukee pojille hurjasti englanniksi. Minulle lukeminen ääneen on lukihäiriön takia todella vaikeata ja siksi olen tosi tyytyväinen, että daddy hoitaa tuota puolta niin ahkerasti. Toki lauleskelen sitten puolestani lastenlauluja ja sen sellaista. Esimerkkinä Fionnin lemppari Carsin päähenkilö on "LeiQueenies" ;)
Nyt myös näyttäisi siltä, että poikien keskinäinen kielti tulee olemaan suomi, mikä on tosi kiva juttu mikäli me tulemme Irlantiin muuttamaan.
Kaikista hullunkurismpia tietysti minun korvaani ovat ne vaikeat sanat englanniksi kuten "amazing", "actually" ja "absolutely". Niin ja "chwismash twee".
F myös kiinnostui todella aikaisin numeroista ja kirjaimista ja nykyään osaa sellaisia juttuja jo kuin "S for Samuel". Laskea kymppiin hän osaa myös Irlanniksi/Iiriksi. Sen opiskelu on Irlannissa myös pakollista ihan ekaluokalta lähtien ja myös meillä on muutamia Irlanninkielisiä kirjoja. Granny (kuka itse puhuu täydellisesti Irlantia) on myös opettanut Fionnille sellaisia helpooja sanontoja kuin "slainte" = kippis ja "dia duit" = heippa.
Tähän kielisoppaan löytyy myös sellainen hauska lisä, että mun lanko on ranskalainen ja hän yleensä puhuu pojille ranskaksi. Eivät he sitä tietenkään sellai kunnolla ymmärrä, mutta Fionn sitten vastaa englanniksi hänelle tai keskustelee elekielellä. Sitä kanssakäymistä on myös todella hauska katsella varsinkin kun Tonton on Fionnille todella tärkeä.
***
Sellaista.
Tulipas pitkä posti!
Palailen tuota pikaa pienen reseptin kera. Huomenissa kaiketi :)
Yritän nyt tässä lähiaikoina postitella muitakin tällaisia Suomi-Irlanti-juttusia,
kun niitä on kerta pyydetty. Lisääkin ideoita voi heittää.
Niin ja minua odottaa useampaankin haasteesen vastaaminen,
mitä yritän myös nyt saada aikaiseki.
Slán!