24.1.13

SITTEN JA NYT.

Heippa vaan kaverit! Mä kävin vähän tonkimassa tuota mun edellistä blogia yhden kuvan etsinnän muodossa ja käväisimpäs siinä sitten myös sen ihka ensimmäisen blogini ("Supermamin seurassa" omg...) puolellakin lueskelemassa. Aloitin tämä homman aika tarkalleen alunperin 2 vuotta sitten.

Tuon blogin suljin sitten melkoisen pian, kun km ja kaikki sitä seuranneet komplikaatiot tulivat kuvioihin ja aloitin sittemmin edellisen blogin toukokuussa 2011. Hauska huomata, että ihan ensimmisen blogin ajoilta täällä on vieläkin lukijoina (Satu, -Anni-, lattenainen, Sini nyt ainakin?).

Silloin ihka ensimmäisessä viestissä luki näin:

"Olen tavannut olla aikamoinen synkistelijä ja huolestun yhdestä sun toisesta asiasta ja haluaisin tästä blogista luoda semmoisen hieman kepeämmän paikan itselleni mahdollisine turhuuksineen hauskuuttamaan itseäni."

Hihii, aika söpöjä kuvia siellä oli minusta Fionnista hänen ekojen synttäreittensä kynnyksellä. Hauska palata niihin fiiliksiin ja huomata miten paljon elämä on siitäkin jo muuttunut. Kiireisemmäksi ainakin, mutta myös niinä parhaina hetkinä miljoona kertaa ihanammaksi ja palkitsevammaksi. Tuntuu, että silloin olin aivan kakara ja nyt tietysti aivan älyttömän aikuinen :D 

Pojilla on molemmilla korvatulehdus, minkä vuoksi käväisin tässä illansuussa itsekseni apteekissa hakemassa molemmille antibiootit. Siinä laittaessani heidän Kela-korttejeansa lompakkoon, tuli yht'äkkiä jotenkin niin epätodellinen olo: "mulla on KAKSI lasta". Mites tässä näin pääsi käymään??? :D

Jotenkin hassua on miten tuo James tuntuu nyt vielä niiiiin pikkuruiselta verrattuna veljeensä samanikäisenä. Tästä jutellessani äitini kanssa pari päivää sitten, hän sanoi, että hän vielä ihan äskettäin piti muo omana vauvanaan (olen siis nuorin kolmesta). Ensivuonna täytän jo 30-vuotta :)

Ikäkriiseillyt olen enemmän ja vähemmän jo viimeiset nelisen vuotta ja todenäköisesti eniten juuri äidiksi tulon myötä, mutta nyt kolmekymppiset eivät oikeastaan pelota tai ahdista lainkaan. Onhan minulla nyt jo kaikki, mistä ikinä uskalsin haaveilla; rakastava mies ja lapsia. 

Kovin uraorientoitunut mä en koskaan oikeastaan ole ollut. Toki haluaisin keksiä mitä työtä olisi mukavinta tehdä eläkeikään asti, mutta toistaiseksi olen kovin tyytyväinen kotiäitinä. Kaikista mieleisin homma on tähän mennessä ollut meidän oman baarin pyörittäminen Portugalissa. Unelmien täyttymys meille oliskin oma kahvila/ravintola vaikkapa kymmenen vuoden päästä. 

Koska elämä on epätäydellistä (ja hyvä niin) olen pikkuhiljaa myös hyväksymässä minun todennäköisesti elämäni läpi kestävät haastavat asiat. Tässä on viimeaikoina sattunut muutamia sellaisia kohtaamisia eri ihmisten kanssa, mitkä ovat antaneet tähän tämänhetkiseen elämään aika paljon perspektiiviä. Itseasiassa tunnun tajuavan tätä blogimaailmaakin aika paljon paremmin, kun oivalsin, että melkoisen pinnallisienkin blogien taka-ajatuksena on nimenomaan tuo oma lauseeni parin vuoden takaa. 

Ohhoh, tulipas nyt taas pitkähkö viesti. Mä en näköjään osaa kirjoitella lyhyesti ja ytimekkäästi vaikka haluaisinkin :) Nuo kuvatkaan eivät liity tähän lätinään mitenkän. Kunhan räpsin eilen niitä photoboothilla. 

Noniin. Nyt menen suihkuun (yksin! harvinaista, yllensä lapsi/lapset änkeävät mukaan) ja sitten jugurrtia ja mysliä. Moi!



21 comments:

  1. Kummasti ne lapset kasvattaa. Ollaan ihmetelty miehen kanssa, miten tylsää elämä olisi ilman lapsia ja mihin ihmeeseen kaiken sen ajan käyttäisi!
    Blogistania on minullekin sellainen hyvän tuulen hui-hai-landia! Jos kerran on vähänlaisesti vapaa-aikaa, on se mukava viettää iloisissa ja kepeissä merkeissä. Yllättävän hyvä vertaistuen lähde tämä blogistania sitten kuitenkin on.
    Lasten myötä elämä tuntuu muuten olevan kaikin puolin ihanempaa kuin ennen. On sellaista jännää, suurta tasapainoa, joka on ihanaa. :D
    -Vaikka mä nyt kiihkeästi töihin- ja opiskelemaan paluusta haaveilenkin. En mitenkään erityisen ahdistunut ole, on vaan sen aika!
    No, meni sivuraiteilla ja pitkäksi, hauskoja päiviä ja kasvamista sinnekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. ps. ehkä sitä tasapainoa pitääkin hämmentää kehittelemällä kaikkia uusia haasteita!? Sellaiset ratkaisut on oikein the story of my life. :D

      Delete
    2. nimenomaan nuo uudet haasteet ja pienet riskinotot elävöittävät tätä "tavallista arkea". se vaikka en varsin uraorientoitunut olekkaan ei silti tarkoita sitä etteikö minullakin ole suurempia haaveita. voihan se olla, että se kunnianhimokin pikkuhiljaa syntyy tässä vuosien varrella ;) kiva kuulla sinusta taas!

      Delete
  2. Olet jotenkin lempean nakoinen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. hihi, kiitos kape :) mun isä aikanaan kuulemma rakastui äitini lempeisiin silmiin ja minulla on äitini silmät, että ehkä se on se sitten :)

      Delete
  3. Kiva kirjoitus :)
    Kaikkea hyvää sinne teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. ..ja tosi sievät kuvat myös :)

      Delete
    2. kiitoskiitos Mira! tuli hyvä mieli näistä!

      Delete
  4. Onneksi sulla on kuitenkin tietyllä tapaa oysynyt sama sävy alusta asti :) mä tykkään käydä just siksi. Että on se paikka pysyä hyvällä tuulella, purkaa itseään. Siksi löysin silloin supermamin ja siksi olen velä täällä. Kiios siitä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. niin ja tietysti sinä olet pysynyt messissä! ihana nyt komminikoida tuola ig:säkin :) mä aina jotenkin pelkään, että tämä mun blogi on vain valitusta täynnä eli hyvä, että jää hyvä fiilis :D

      Delete
  5. Tosi hyvä kirjotus!
    Mä haluan nimenomaan pitää oman blogini pinnallisena, haluan että se on paikka jota kirjottaessa/lukiessa ei paina kaikki huolet koko ajan päälle. Ei musta ole kiva viettää tätä vähäistä omaa aikaa keskittyen ongelmiin vaan juuri kevyisiin asioihin. ;) Jos alkaisin jakaa blogissa omaa maailmantuskaani niin ei sitä kukaan jaksaisi! :D

    Saako muuten toivoa? Olis kiva lukea noista sun ulkomaan "seikkailuista" enemmänkin! ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. no niinpä - tässä maailmassa on niin paljon huolen aihetta, että kiva että edes täälä virtuaalimaailmassa voi olla huoleton. ja juu - toive on laitettu "kovan taakse". (we missed you yesterday!)

      Delete
  6. Vanhojen blogien lukeminen on mielenkiintoista. Nehan on kuin vanhoja paivakirjoja. Mita vanhemmaksi itse tulen, niin sita vahemman olen sellainen ja sellaisessa elamanvaiheessa, ku nuorempana kuvittelin olevani. Jostain syysta. Havahdun usein, etta herttinen, tammostako tama minun elama on! Ei siina, etta siina mitaan vikaa olisi (ainakaan usein). Itsellakin ois haavena joskus oman pubin pitaminen. Urakeskeinen ihminen en ole koskaan ollut tai ole. Taa sun blogi on pitkaan kuulunut suosikkeihini. Siina vaan on sita jotain :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. musta tuntuu, että mä nimenomaan olen parhaassa elementissäni pubin counterin takana. se on vain se mun paikka. siinä hommassa mä olen hyvä :) harmi vain, että työajat ovat baarihommisa lasten kera ehkä vähän huonot :/ vaikka ainakin irlannissa kyllä papparaisten päivä pintit on ihan oma juttunsa :D

      musta on niin kiva juttu, että sä löysit tänne taas. käyn muuten sunkin blogissa lukemassa melkein päivitäin kännykällä, mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida, vaikka sulla on ollut ihan vitsin hyviä juttuja sielä.

      Delete
    2. Kiitos. Kayhan joskus nakkaamassa kommentia ja piristamassa harmaita paiviani :)

      Delete
  7. Mäkin löysin sut jo supermamin aikoihin :)

    Tunnistan itseni muuten kelakortti-jutusta; oikeasti välillä tajuan että mun lompakossa on kahden ihmisen kelakortit. Herranjestas, mä olen äiti! Vastuussa toisesta ihmisestä, vaikka oon itsekin ihan lapsi! Ja niin, sitten mä muistankin että ai niin joo, oonhan mäkin tosiaan ensi vuonna 30. :D

    Mä jokunen kk sitten päätin kirjoitella blogia enää vaan kosmetiikasta. Toki tiedän, että se karsii vanhoista lukijoista osan pois, mutta se tuntuu hyvältä ratkaisulta kuitenkin. Mulla on aika raskas työ, ja sen lisäksi perhe-elämä päälle, musta on tosi mukavaa kun blogi on sitten ihan vaan sellaista kevyttä ja kivaa hyvänmielen juttua. Sopii mulle tällä hetkellä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. mä olen vain niin onnellinen, että sä kirjoittelet taas - aiheesta viis :D hihi paitsi kyllähän muo nuo kosmetiikkahommelit kiinnostaa :)

      Delete
  8. Toivottavasti siellä on antibiootit tepsineet!
    Täältä taka-alalta vain huutelen, että haastetta olis sulle mun blogissani. Käy nappaamassa, jos huvittaa ja jaksat :)
    Terkkuja!
    Tää alkais nyt vauvan hoitoon <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos haasteesta. yritän julkaista ne kaikki nipussa tässä loppuviikosta :) ihanaa vauvahoitoa <3

      Delete