14.1.13

KAKSIKIELINEN.


Sain pyynnön kirjoitella enemmänkin tästä meidän 
perheen kaksikielisyydestä ja ilomielin sen teenkin.

***

Mehän olemme alunperin Liamin kanssa tavanneet Portugalissa, mutta toki yhteinen kielemme on alusta asti ollut Englanti.

Kun lapsista tuli puhetta, olimme molemmat tietenkin sitä mieltä, että puhumme heille vain omaa äidinkieltämme.

Kun odotimme Fionnia, osallistuimme kahden kulttuurin perheille suunnattuun perhevalmennukseen,
missä ideana oli lähinnä valmentaa suomi-jokumuumaa-pareja vanhemmuuteen ja erityisesti kaksikileisyyteen. Sielä saimme vielä lisävarmennusta, miten meidän kannattaa lapsen kanssa sitten toimia, mistä tärkeimpänä tietenkin tullee se, että puhumme aina vain ja ainostaan omaa kieltämme, mutta myös muut perheenjäsenet tajuaisivat puhua vain omaa kieltänsä.

Voi kuulostaa aika itsestään selvältä, mutta kyllä meillä esim. molemmat isovanhemmat ovat sortuneet yrittämään toisella kielellä sölköttämään. Liamin vanhemmat kun kysyvät "How do you say 'yes' in Finnish", mä yleensä kieltäydyn edes kertomasta :D

Myös ihan alun alkujaan mä päätin järjestään kutsua Liamia daddyksi ("dädiksi ") - siksimiksi häntä tääläkin välillä siksi kutsun. Fionn itseasiassa usein saattaa huuta minun isääni (hänelle normaalisti paappa) "Isäää!", koska tietää tuon sanan vain siinä yhteydessä. Meillä jutellaan myös suomeksi, että muilla lapsilla on daddyt. 

Liam taas alun alkajeen ja vielä toisinaan kutsuu minua mommyksi, mutta suurimman osan ajan äidiksi. tai no hänen ääntämyksellään se on kyllä enemmän Haidi. Vaikkapa tyyliin: "Give Haidi a kiss" :D

Vaikka siis yhteinen kotikieli on englanti, vain todella todella harvoin minä sanon yhtään mitään englanniksi pojille. Oikeastaan sellaisissa torumistilanteissa, missä minun pitää saada Liam regoimaan tilanteeseen kanssani samalla tavalla, sanon ensin suomeksi ja sitten perään englanniksi.

Meillä on tietysti siinä mielessä jäänä tilanne, että kielet ovat olleet ihan alusta asti tosi tasaväkisiä ja vieläkään minusta Fionnille ei ole valikoitunut varsinaista ykköskieltä. Molempien kehitys on tullut ihan yksyhteen alusta asti ja ehkä myös siksi F rupesi verrattain myöhään jopa kaksikielisesti puhumaan enemmän. 

Jos nyt ihan sellaisista tärkeistä virstanpylväistä listaan, mitkä ovat mieleeni jääneet, niin about tätämyötä kehitys on kulkenut:

- n. 6kk ikäisenä ensikertaa tajusin, että F rekisteröi kaksi eri kieltä. Huomasin, että aina kun puhuin puheimessa englanniksi, poju tuli luokseni ja rupesi hymyilemään ja hihkumaan -> tajusi siis, että puhun daddyn kanssa. Normaalisti ei puheluihini siis reagoinut mitenkään, kun puhuin suomeksi.

- n. 10kk (samoin kuin nyt James) erilaisten yksikertaisten juttujen "tule tänne"/ "come to me" ymmärrys oli selkeää molemmilla kielillä.

- F:n ensimmäinen selkeä sana oli "äittiii" ja seuraava "paappa". Hän oli tässä vaiheessa 1v3kk. 
Ja samoissa vaiheissa F rupesi sanomaan englanniksi "byebye".

- puolitoistavuotiaasta eteenpäin hän oli vanhempieni luona osan viikosta hoidossa ja silloin kuvioihin tuli sellaisia sanoja kuin kakka, kukka, potta, auto, o-ou, nounou, birdy (lintunen / bird=lintu), bush, ok, vautsivau, bus ja lasia kilistäessä tin-tin eli chin chin. tähän aikaan aika ominaista oli, että poju sanoi yhtä sanaa vaikka pariviikkoa tosi hyvin ja sitten ei enää olenkaan aikoihin.

- kuukautta ennen kaksivee synttäreitä Fionn oppi vihdoin sanomaan daddy ja mummi. Siitä alkoikin uusi harppaus, kun sanat rupesivat löytymään mieltei kaikille asioille. Suurimpia suosikkeja oli tietysti kulkuvälinesanat. Ensin juna oli tuutuu, mutta pian se muuttui tzuga-sanaksi. 

- Viimekeväänä reilu kaksivuotiaana Fionnilla oli enemmänkin noita hiukan omituisempia sanoja kuten esim. guugele = kello, mutta pääsääntöisesti hän on sanonut sanoja ääneen vasta kun on osannut ne lausua täydellisesti. Toki sitten on sellaisia pieniä 'virheitä' ollut kuin omeni ja baniina.

- Heinäkuisella Irlanninmatkalla pistin merkille, että Fionn osasi erottaa kenelle puhutaan milläkin kielellä selkeästi ja on täydellisesti lopettanut ns. finnglish-sekoitukset. Hän myös selkeästi hämmästyi, jos kuuli jonkun muun kuin daddyn puhuvan (tai daddyn kanssa puhuvan) englantia suomessa, minkä selkeästi sisäisti siis yhden kielen ympäristöksi. Hän myös rupesi sanomaan kaikki sanat molemmilla kielillä, kun taas aikaisemmin tiesin yhden sanan suomeksi ja taas toisen englanniksi. Rupesi myös välillä kääntämään minulle englannista suomeksi ja miehelle toisin päin.

- Kesällä koin melko hankalaksi sen, että tiestin F:n ymmärtävä kaiken mitä sanomme, mutta ulosanti oli todella heikkoa. Monesti hän tuntui myös käyttävän sitä hyväkseen ja ikääskuin "esitti tyhmää" ja oli kun ei ymmärtäisikään. Sellainen kunnon selective hearing...

- Pikkuhiljaa parin sanan lauseet alkoivat yleistyä "Iiva kaatu" (naapurin Iivari liukastui ja kaatui), "there bus" (the bus is there), "look and see", "einou!".

- syksystä lähtien lauseet ovat ruvenneet voimistumaan ja F on toistellut todella paljon meidän käyttämiä sanontoja "that's ok", "missä oleeeet", "mä sä sua" (=mä rakastan sua <3), "love you".

- pari kuukautta sitten hän kutsui itseään viellä "Fionkki", mutta nyt kaikkia on "ei saa James, se on Fionniiiiin!!!", "it's mineeeee!!!" ja kaikista raivostuttavin "ei äitin kännykkä, minuuuuuun!!!"

- tällä hetkellä poika puhuu oikeastaan jo todella selkeästi joskaan ei vielä todellakaan täydelllisesti höpöttele. Soveltaa todella paljon sanontoja, että saisi meidät ymmärtämään esim. "äiti saisinko sukkahousut alas" = äiti ottaisitko sukkahousut pois. "äitii, hiukset alas" = pää tyynyyn.
"haluan mennä junatunneliin Panda" = haluaa mennä siis lähijunalla ajelemaan Vantaan suuntaan. (meidän jännääkin jännempi elämä :D) "kännykkä nukkuu" = kännykästä akku loppu

Meillä lähes kaikki lastenohjelmat myös katsellaan englanniksi ja Liam lukee pojille hurjasti englanniksi. Minulle lukeminen ääneen on lukihäiriön takia todella vaikeata ja siksi olen tosi tyytyväinen, että daddy hoitaa tuota puolta niin ahkerasti. Toki lauleskelen sitten puolestani lastenlauluja ja sen sellaista. Esimerkkinä Fionnin lemppari Carsin päähenkilö on "LeiQueenies" ;)

Nyt myös näyttäisi siltä, että poikien keskinäinen kielti tulee olemaan suomi, mikä on tosi kiva juttu mikäli me tulemme Irlantiin muuttamaan. 

Kaikista hullunkurismpia tietysti minun korvaani ovat ne vaikeat sanat englanniksi kuten "amazing", "actually" ja "absolutely". Niin ja "chwismash twee".

F myös kiinnostui todella aikaisin numeroista ja kirjaimista ja nykyään osaa sellaisia juttuja jo kuin "S for Samuel". Laskea kymppiin hän osaa myös Irlanniksi/Iiriksi. Sen opiskelu on Irlannissa myös pakollista ihan ekaluokalta lähtien ja myös meillä on muutamia Irlanninkielisiä kirjoja. Granny (kuka itse puhuu täydellisesti Irlantia) on myös opettanut Fionnille sellaisia helpooja sanontoja kuin "slainte" = kippis ja "dia duit" = heippa.

Tähän kielisoppaan löytyy myös sellainen hauska lisä, että mun lanko on ranskalainen ja hän yleensä puhuu pojille ranskaksi. Eivät he sitä tietenkään sellai kunnolla ymmärrä, mutta Fionn sitten vastaa englanniksi hänelle tai keskustelee elekielellä. Sitä kanssakäymistä on myös todella hauska katsella varsinkin kun Tonton on Fionnille todella tärkeä.

***

Sellaista.
Tulipas pitkä posti!

Palailen tuota pikaa pienen reseptin kera. Huomenissa kaiketi :)

Yritän nyt tässä lähiaikoina postitella muitakin tällaisia Suomi-Irlanti-juttusia, 
kun niitä on kerta pyydetty. Lisääkin ideoita voi heittää. 

Niin ja minua odottaa useampaankin haasteesen vastaaminen, 
mitä yritän myös nyt saada aikaiseki.

Slán!

32 comments:

  1. Huh, on siinä kerrakseen opettelemista pienillä miehillä, mutta mikä lahja joskus tulevaisuudessa!
    Olipas mielenkiintoista lukea kokemuksia tälläisestäkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mä toivon kanssa, että tästä tulee olemaan hyötyä myös muiden kielten omaksumisessa jatkossa :) Kiva, että posti oli mielenkiintoinen!

      Delete
  2. Mikä rikkaus kaksikielisyys lapsillenne joskus myöhemmin onkaan!

    On kyllä uskomatonta, miten nopeasti lapset toista kieltä oppivat! Meillä siskoni mies puhuu lapsille englantia, joten pojat ovat napanneet sanan sieltä, toisen täältä, mutta nyt kun olimme kuukauden Englannissa tänä syksynä, ymmärtää esikoinen englanniksi lähes mitä tahansa (byebye isin ja äidin salakieli ;) ja sanavarastokin karttui ihan varkain.

    ReplyDelete
    Replies
    1. hihi meillä ei edes ole mitään salakieltä! mut juu hurjaa miten lapset tosiaan oppivatkin kieliä. fionnilla ainakin tuntuu olevan tuo lisäksi vielä hyvä muisti ja muistaa sellaisia pieni juttuja ranskaksi kuin "il pleut", vaikka se oli jo viime kesäna kun senkin oppi.

      Delete
  3. Luin mielenkiinnolla. Luulen, että teillä helpottaa myös se tuttu kotikieli, meillä kun isi puhuu flaamia, äiti suomea ja isi ja äiti keskenään englantia. Aika hyvin nyt esikoinen on kuitenkin alkanut suomeakin puhumaan, vaikka ei tosiaan kuule sitä aktiivisesti kuin minulta. Tietenkin sitten lomien aikaan myös suomenkieli aina paranee ja vahvistuu, mutta sitkeästi esikoinen yritti joululomalla puhua mummalle flaamia. Kolmen päivän jälkeen luovutti ja alkoi puhumaan suomea.

    Minusta kaksikielisyys on rikkaus ja salaa toivon, että meidänkin kohdalla se helpottaa sitä kolmannen kielen oppimista. Minä puhun sujuvaa flaamia, mutta kun esikoinen yrittää puhua sitä minulle, usein esitän, että en ymmärrä. Aika hyvin sitten tyttö vaihtaa suomeen. Suloisinta on ehkä se, että tyttö luuli pitkään, että kuopus ei ymmärrä suomea. Käänsi sitten kaiken hänelle lennossa flaamiksi :).

    Oli kiva lukea teidänkin kokemuksia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo onkin kuulemma hyvä kikka, että esittää ettei ymmärrä. Pitkäjänteisyyttähän tässä tarvitaan. Mites tytöllä, ymmärtääkö hän myös englantia?

      Delete
  4. Kiva et ne pitää tuollaisia valmennuksia tuleville vanhemmille. Toi on tosiaan tosi tärkeetä et kaikki puhuu lapselle omaa kieltään. Vaikka se kuinka tuntuisi typerälle ettei toinen vanhempi ymmärrä. Meillä oli niin et Tilden suomenkieli oli pitkään paljon parempi kuin ruotsi, koska käy suomenkielistä päiväkotia. Nyt neljän vanhana molemmat kielet ovat yhtä vahvoja ja molemmat todella hyviä. Ruotsi tulee kuitenkin viemään voiton, jollei me vartavasten ylläpidetä suomea. Ja sehän me ollaan päätetty tehdä. Meillä on aika paljon suomenkielisiä kavereita, joten niiden kautta sitä kielitaitoa pystyy myös kartuttamaan.

    Olin kerran yhdellä luennolla kaksi kielisistä lapsista ja siellä sanottiin, että lasten olisi hyvä saada harjoitella molempia kieliä monen eri ikästen ihmisten kanssa. Siten saa parhaimman sanavaraston. Mummut ja vaarit kun käyttävät erilaisia sanoja kuin lapset. Toi lasten leikkikieli sisarusten kanssa on jännä kuttu. Mun kaverin tytöt käy suomenkielistä päiväkotia täällä Tukholmassa, mut lapset leikkivät silti useimmiten ruotsiksi keskenään. Saa nähdä miten meillä käy.

    Englanti on kielenä hyvä :) kun sitä kuulee koko ajan telkkarista ja radiosta. Ja oon siitä varma et muita kieliä on helpompi oppia kun pohjalla on jo muutama. Tilde osaa jo nyt lauleskella englanniksi vaikkei ole muuta kuin kuullut lauluja soitettavan. Aika ihanaa antaa lapsille tuollainen lahja ilmaiseksi :)

    Ja muuten, ilman muuta treffataan kun joku kerta kun tullaan käymään :) tai jos tuutte täälläpäin käymään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä ei täälä oikein kovasti ole muita englanninkielisiä kavereita, mutta onneksi skypetetään usein irlantiin. Tässä lähellä asuu suomenruotsalais-englantilainen perhe, mutta musta tuntuy, ettei meidän lapset tajua vielä että heillä on se englanti yhteisenä kielenä :D

      Delete
  5. Olipas taas kerran aivan ihana postaus ♥

    Kaksikielisyys on todellakin rikkaus! Meillä englantia käytetään vain salakielenä. Me vanhemmat puhumme sitä (huonosti) toisillemme, silloin kun emme halua lapsien ymmärtävän jotain :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä toivon, että meilläkin olisi salakieli, mutta liamilla on niin huono kielipää ettei se onnistu :D

      Delete
  6. Kiva postaus !
    Me ollaan myös kaksikielinen perhe tai no oikeastaan kolmikielinen kun me vanhemmat puhutaan keskenämme englantia :)
    Esikoisemme alkoi puhumaan kunnolla isän äidinkieltä kun olimme isovanhempien luona hänen ollessaan 1v7kk.
    Nyt molemmat kielet tulevat melkein yhtä vahvoina; suomen kieli on aina se kieli jolla esikoinen täydentää lausetta jos ei osaa isälleen sitä sanoa hänen kielellään <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta tuntuu, että Fionnilla olisi nyt parempi sanavalikoima englanniksi, mutta osaa rakentaa lauseita paremmin suomeksi. Ja teillä on vielä tuo kolmaskin kieli sopassa mukana. Mieletöntä miten lapset omaksuvatkin näitä kielijuttuja!

      Delete
    2. Joo, se on jo melkein sellasta sirkushuvia kun ihmiset kyselee esikoiselta sanoja "äitin kielellä, papan kielellä" :D

      Delete
  7. Hei olipa kiva ja mielenkiintoinen lukea vaikka ihan yhdellä kielellä mennään. Söpöt F&J !

    ReplyDelete
    Replies
    1. :) oli vähän vaikea keksiä kuvitusta tähän postiin. onneksi löytyi tuo surkea kännykkäkuva viime kesältä :D

      Delete
  8. Oli kyllä tosi mielenkiintonen postaus! Vaikka meilläkin mennään ihan vain suomella. :) Tai välillä meilläkin tehdään kuten Satu yllä että me aikuiset sanotaan jotain englanniksi jos ei haluta lapsen ymmärtävän. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Me ollaan välillä yritetty tavata sanoja mitä ei haluta Fionnin ymmärtävän, mutta hän niin tajuaa jo nuo kirjaimet ettei sekään pitkään enää toimi!

      Delete
  9. Kaksikielisena perheena on todella mielenkiintoista seurata pikkusen kielen kehitysta. Meilla pikkumies naytti ihan parikuisesta lahtien olevan ihmeissaan, jos puhuin englantia. Hanelle oli heti selvaa, etta aidilla lahti paalle nyt väärä kieli. Pojan suomenpuhuminen näyttää olevan kausiluontoista. Poika ymmartaa kyllä kielen taysin, koska puhun sitä pääsääntöisesti (paitsi silloin kun paikalla on ihmisia, jotka ei ymmarra suomea ja haluan heidänki ymmärtävän, mitä sanon pojalle). Ukin ja mummum kanssa pojan on pakko yrittää suomea puhua, että tulevat juttuun ja parin päivän sisällä aina pojan suomenkielen varasto alkaaki löytyä.
    Minusta on ihmeellistä, kuinka kaksikielisetkin lapset näyttävät hoksaavan jo hyvin varhain, kumpi kieli on se heidän ensimmäinen kielensä ja hallitsevat sen puhumisen kokonaisvaltaisesti ennen sen toisen kielin puhumista. Suloista minusta on myös, että pojalla on suomea puhuessa englantilainen aksentti! Veikkaan, että jos muutetaan suomeen, täkäläisen kielen kääntymisessä ykköskieleksi ei mene kovin montaa viikkoa... voi kun sama juttu olisi miehellani :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Unohdin mainita, etta kummastuttanut kovasti pari suomalaista tutun tuttu, jotka asuu englannissa englantilaisen miehen kanssa ja ei ole puhunut ollenkaan suomea lapsilleen, eli lapset ei osaa sanaakaan aidin kielta. Miksi ihmeessa? Tapansa kullakin.

      Delete
    2. Mä en myös ymmärrä tuota, jos ei puhu omaa kieltänsä lapsille! kerran tavattaiin Dublinin lentokentällä irlantilais-argentiinalainen perhe, missä äiti lopetti lapsille espanjaksi puhumisen, kun anopin mielestä puheen oppimisessa kesti liian kauan. Nyt sitten matkustaessa äidin kotimaahan lapset eivät pysty kommunikoimaan sukulaisten kanssa. ihan hullua!

      Delete
  10. Olipa kiva postaus! Kaksikielisissä perheissä tuntuu olevan myös tosi paljon eroja siinä, miten vanhemmat sitä toteuttaa ja miten lapset sen omaksuvan. Monesti puhutaan tuosta puheen oppimisen hidastumisesta, mutta meillä on tuntunut käyvän toisinpäin. Meillä asuu ihan uskomaton pälätäti, jonka kielen kehitystä on kaksikielisyys tuntunut vaan vauhdittavan ja tukevan. Puhuu molempia kieliä ihan tasaveroisesti (kasvanut Suomessa, mutta isä ollut koti-isänä) ja nyt 2v8kk iässä puhuu molempia kieliä käyttäen tosi monimutkaisia lauserakenteita ja ihan oikea oppista kieltä. Meillä tyttö korjaa ihmisiä, jotka yrittävät hänelle puhua "vääerää" kieltä. Juuri hiljattain yksi suomalaistuttu yritti tyttöä leikittää ja kysyi piiloleikin aikana "are you hiding". Tyttö piti pitkän tauon, tuijotti miestä oikein pistävästi ja sitten oikein kovaan ääneen vastasi suomeksi, että kyllä, minä olen piilossa.

    Meillä iso apu perheen kommunikoinnissa on ollut se, että mies on oppinut ymmärtämään lähes kaiken suomen, jota kotona puhutaan. Puhua ei osaa, mutta ymmärtää. Helpottaa ihan hirveästi, kun ei tarvitse kaikkia nuhteluita, sopimuksia yms. selittää erikseen kahdella kielellä. Jännää tosin nähdä, miten käy suomen kielelle nyt Englannissa asuessa. Itse oon ajatellut hamstrata hirveät varastot musiikkia, kirjoja ja videoita suomeksi ja tarkoitus olis alkaa käymään suomi koulussakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen, että kyseessä on just lapsikohtaisesta erosta tässä, koska poikien serkku (kuka on siis kaksikielinen ranska-suomi) on selkeästi kielellisesti "lahjakkaampi" jo nyt 1v iässä. Tulee todenäköisesti oppimaan molemmat kielet sujuvasti jo melko nuorena. Fionn on kyllä muutenkin taitojen kanssa tehnyt tuollaista, että tekee vasta sitten ikun ihan oikeasti osaa täydellisesti (kävely, konttaus jne.) Jännä nähdä mitä tämän pienemmän kanssa tulee käymään!

      Delete
  11. Kiitos toiveeni tayttamisesta! Oli mielenkiintoista lukea, ehka tasta on jotain hyotya meidan tulevaisiidessa masuvauvan kans!:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. eipä kestä, kiva kun toivoit ;) kannattaa vain tosiaan pitää kiinni tuosta oman kielen puhumisesta niin hyvin menee. meillä on myös sellainen "learn to talk dvd" (oxbridge baby/amazon.co.uk), mistä on ollut hurjasti hyötyä ja pojat tykkää aivan älyttömästi :D

      Delete
  12. Tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus! Meillä mä puhun pojalle suomea ja mun mies ruotsia. Keskenään puhutaan suomea. Ja nyt poika 2v. aloitti ruotsinkielisessä päiväkodissa. Mielenkiinnolla odotan, miten kieli alkaa kehittymään. Nyt enimmäkseen suomenkielisiä sanoja, mutta pian se voi muuttua ja mä en ymmärrä enää mitään ;) Mun äiti on myös suomenruotsalainen, mutta silloin kun mä olin pieni sanottiin, että lapsen pitää oppia ensin yksi kieli sen vuoksi ei koskaan puhunut meille lapsille ruotsia. Harmittaa ihan hirveästi sekä äitiä että mua! Mutta paikkailee nyt, kun puhuu kaikille lapsenlapsille (ja eläimille ;)) ruotsia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se onkin jännä miten tiukassa tuo uskomus on ollut, ettei lapselle voi puhua kuin yhtä kieltä kerrallaan aluksi! Tuohon tömää todella usein, kun vanhemmat ihmiset varsinkin pelkää lasten menevän sekaisin. Pienestä astihan nämä nimenomaan pitääkin aloittaa! Hauska kyllä sun äidille, että voi nyt lapsenlapsille puhua ruotsiksi :)

      Delete
  13. Löysin vasta blogisi ja taidan tunnistaa sinut jostain tuolta muualta vuosien takaa ;) Kiva kuulla miten teillä on mennyt kielen oppimisen kanssa. Itse asun Englannissa englantilaisen miehen kanssa ja meillä on ihan kohta 2v täyttävä poika. Meillä kesti tosi kauan ennenkuin hän oppi kävelemään, mutta kielellisesti hän on taas tosi lahjakas kaksikieliseksi. Hän osaa jo molemmilla kielillä laskea kymmeneen, aakkosiakin kovasti omatoimisesti opettelee. Molemmat kielet tuntuvat olevan yhtä vahvoilla koska olen kotona ja puhun hänelle koko ajan suomea, mutta telkkarista, isältä, peleistä kuulee koko ajan englantia. Kielen hän tunnistaa hyvin kenelle pitää mitäkin kieltä puhua jne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi vitsit, mitähän me mahdestaan tuntea?

      Meillä F:llä taas taisi just sen takia kestää tuo puheen oppimin , kun on taas motorisesti ollut hiukan etuajassa. Pikkuveljellä näyttäisi menevät samaa rataa :) No eiköhän nämä molemmat jo parin vuoden päästä pälätä täydellisesti molemmilla kielillä ;)

      Delete
  14. Piti pitkästä aikaa tulla lukemaa blogiasi ja heti oli mielenkiintoinen postaus ;)

    Meillähän mies on suomenruotsalainen, ja alusta asti oli itsestäänselvää, että mies tulee puhumaan lapselle ruotsia. Olinkin sitten tosi yllättynyt, kun moni ihminen tätä kyseli ja ihmetteli, siis positiivisesa mielessä. Yleinen kommentti oli että kiva kun jaksatte :O Siis ööö, mitä jaksamista on siinä että puhuu lapselle omaa äidinkieltään? En vain ymmärrä, en mitenkään.

    Miehellä tietenkin on itse kaksikielisenä selkeää että miten kaksikielisessä perheessä toimitaan ja itsekin tunnen paljon suomenruotsalaisia, joten ei tarvinnut lapsen synnyttyä miettiä että miten tämä homma hoidetaan. Vaikka kyllä se miehelle aluksi oli tietyllä tapaa vaikeaa, ihan ekoina päivinä puhui suomea lapselle, mutta aina korjasin tiukasti että väärä kieli.

    Meilläkin lapsella kesti ehkä keskimääräistä pidempään että alkoi kunnolla puhua, se oli joskus siinä 2 vuoden tienoilla. On ruotsinkielisessä tarhassa, joten vahvempi kieli on ruotsi. Vuosi sitten vielä puhui vielä lähinnä ruotsia, myös minulle ja suomenkielisille kavereille pihalla. Kesäloman aikana 2,5-vuotiaana suomi sitten vahvistui, ja samalla lapsi tuntui kunnolla ymmärtävän, että on kaksi eri kieltä ja että niitä puhutaan eri ihmisille. Sen jälkeen on ollut tarkka että mitä kieltä puhuu ja kenelle. Paitsi että innostuessaan tai suuttuessaan saattaa puhua ruotsia myös pihakavereilleen ;)

    Joskus saatan lapselle heittää jonkun lauseen ruotsiksi, jolloin lapsi on aina syvästi järkyttynyt ja kieltää minua. Väärää kieltä on siis turha yrittää puhua. Jos mies joskus puhuu hänelle suomea, ei ole niin järkyttynyt sillä lapsi kuitenkin kuulee miehen joka tapauksessa puhuvan suomea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi W, kiva kun kommentoit! mä olen aina kanssa iloissani seurannut sun kommentteja teidän S:n kielen kehityksestä. Kovin samansuuntaiselta kuulostaa siellä :) Fionnilla on kanssa tapana katsoa muo aivan ihmeissään, jos jotain englanniksi sanon. Paitsi sillon kun lauleskelen. Yllättävän monet laulut hoilottelen noillekin englanniksi, vaikka en varmaan 'saisi'. Ne nursery rhymesit on vaan niin pirun päähän juuttuvia lurituksia, että aivan huomaamattanikin tulen englanniksi laulaneeksi ja F laulaa mukana :D

      Delete
  15. Olipas kiva lukea tämä postaus. Nuorempana mietin mikä rikkaus olisi löytää mies jonka myötä tulisi lapselle toinen kieli. Toisin kuitenkin kävi, sain täydellisen miehen suomenkielellä. Mutta oli erittäin mielenkiintoista lukea tuosta kielen kehityksestä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. hihi, mä mietin samaa myös nuorempana ja hassua löytää itsensä tästä tilanteesta, että justiinsa niin kävi! ja lasten kielenkehitystä on kyllä aivan älyttömän siistiä seurata sivusta! mielenkiintoista tästä tekee myös siis sen, että poikien serkkutyttö on taas raskalais-suomalainen ja tässä sivussa siis seurataan mielenkiinnolla, miten hän oppii puhumaan. kiva jos pidit postia mielenkiintoisena :)

      Delete