30.6.14

KERRAN KESÄLLÄ,

OIKEASTAAN MELKO TARKALLEEN 30-VUOTTA SITTEN, syntyi tämä tyttönen. 

Tai nainen kai sitä nyt sitten pitää virallisesti alkaa vartin päästä olemaan.
Aika hurjaa! 

Meillä onkin ollut käynnissä melkoinen birthday weekend, sillä Liamin perhe tuli tänne myöskin kylään ihan täysin minut yllättäen ja suunnitelmista poiketen, en ehtinyt aikaisemmin edes kirjoittelemaan mitään.

Äitinihän on nyt täällä ja päivät on kuluneet turisteillen ja nyt sitten tämä ja eilinen isommalla porukalla seurustellen. Eilen illalla he veivät minut syömään ja tässä muutama äitini ottama kuva kotimatkalta jo iiiihan liian myöhään lasten nukkumaanmenoajan jälkeen.
 Onneksi äidin matkassa tuli muutamia vaatteitani Suomesta ja esimerkiksi tämä mekko. Yleensä pidän tuossa vielä nahkaista vyötä, mutta kaikki vyöt ja suurinosa huiveista ja koruista on vielä meidän muuttokuormassa, mitä joudumme vielä tovin odottelemaan.
Vähän oli kenties tuommoiset yöpukumaiset vibat, mutta väliäkös tuolla :)
Meille kävelee tuolta kyliltä kotiin vartin verran ja maisemat on tuostakin aika nätit vai mitä?
Vaikkakin 99,9% illoista olemme kotona jo roimasti ennen nukkumaanmenoa, 
oli kerrankin aika ihana olla ulkosalla ilta-auringon aikaan. 
Yleensä ihailen tuota mäen taakse painuvaa aurinkoa meidän keittiön tai kylpyhuoneen ikkunasta.

Täällä on parin sadepäivän jälkeen nyt ollut muutama vähän poutaisempi päivä,
mutta sadetta on taas viikolle luvattu. Ehkäpä sitten sellaisena sadepäivänä ehtisin kirjoitella taas paremmin kuulumisia tai viimeistään sitten, kun äitini lähtee taas Suomeen :((

Kiva nähdä tuola paneelissa muutama uusi lukijakin - tervetuloa!
Ja mukavaa alkavaa Heinäkuuta sitten ihan kaikille <3
terveisin, yksi kolmekymppinen (voi apua....)

21.6.14

NEITI KESÄHEINÄ 8KK.

OIKEASTI MEIDÄN PERHEESSÄ MINÄ OLEN SE NEITIKESÄHEINÄ, 
mutta Elsikin voi vähäsen olla :)

Elsi täytti juuri jo 8kk - voitteko uskoa!

Meidän rinsessa ei todellakaan ole mikään prinsessa,
vaan iloinen remuaja veljien tapaan.

Elsi on yhä edelleen hurjan pitkä ja pian jo vissiinkin siirtyy käytämään 86cm vaatteita.
Paino lienee 10kg tienoilla. 
(Täällähän ei mitään neuvolasysteemejä ole eli varamasti en osaa sanoa, kun puntaria emme omista)

Elsi jokeltelee pitkiä pätkiä "äitäitäitääätää" ja "dadadadaaa".
Niinku äiti ja daddy tietty ;)

Elsulla ei ole vielä hampaita, mutta luultavasti pian puhkeaa ensimmäinen alarivistöön.

Elsi-Maikkinen ei voi sietää mitään sosemuotoista ruokaa 
eikä paljoa äidinmaidon lisäksi sitten mitään syökkään. (argh...)
Tai no medium-minus pihvi maistuu oikein hyvin samoin rannalla merilevä, kotona rispaantunut kokolattiamatto, veljen läpsykät, pihalla apilat ja muut kukkaset ja basilikan lehdet, talouspaperi ja mainoslehtiset jne.

You get the picture.

Todennäköisesti viisas vauvani vain itse huolehtii riittävästä folaatista ja raudansaannista. 
Fionnhan meni kiinteiden kanssa samaa baby led weaning-rataa, 
että eipä tämä nyt mitenkään ennenkuulumatonta ole. 

Pikku-amazonini on jo konttaillut parisen kuukautta ja seisonutkin tukea vasten kuukauden 
osaamatta kuitenkaan laskeutua itse taas alas maahan.
Portaiden nouseminen sujuu myöskin pelottavan hyvin.
Eilen neitonen oppi taputtamaan ja siitä vasta riemu repesi.

Isoveljet tykkäävät vauvasta kovasti ja James varsinkin tykkää halailla siskoa.
Elsi taas usein parkkeeraa peppunsa keskelle junarataleikkejä ja 
tykkää muutenkin ihmetellä poikien leluja.

Ihan eritavalla kuin pojat, Elsi on aivan älyttömän tohkeissaan pehmoleluista ja 
oikein hihkuu innossa saadessaan käsiinsä Fionnin Possu-unilelun.

Elsi(n äiti) on ihan henkeen ja vereen mekkotyttöjä ja siksi Elsillä on useimmiten mekko päällä. 
Tämä kuvan Pure baby-merkkinen mekkonen on ihanasta Bells and Whistles-verkkokaupasta alennuksista ostettu jo alkuvuodesta ja ihan hirmuisesti himottaisi tilata sama mekko ensi kesäksikin.
Tämä on nimittäin justiinsa eikä melkein sellaista tyyliä mistä tykkään: 
puuvillainen 'essumekko' söpöillä hiharypytyksillä (vai miksiköhän niitä kutsutaan).
Voi jos joku kätevä emäntä olisi sen vielä silittänyt kuvaa varten...

Kuvat on otettu juhannuksen kunniaksi meidän ylikasvaneella nurmikolla.
Liam jatkuvasti puhuu, että nyt pitäisi nurtsi leikata, mutta mä tykkäisin niiin paljon enemmän tuollaisesta rehottavasta apilakedosta :)

Täälähän juhannusta ei tavallaan juhlita, mutta kesäpäivän seisaus/summer solistice jonkun verran näkyy. Itseasiassa tänä iltana kuulemma sytytetään kotoisasti kokkoja ympäriinsä ja sitten täältä löytyy upeita yli 5000 vuotta vanhoja rakennelmia (esim. Newgrange), missä ilmeisesti on isompia kemuja.

Ja meillä daddy on ihan kooooko päivän töissä aamusta myöhään iltaan eli ehkä me keksitään lasten kanssa jotain kivaa. Eilen käytiin sinivalkoisissa hiukan kahvittelemassa (tuolta insagram-neliöstä näkyy minunkin mekkoni) ja tänään voitaisiin ehkäpä hurauttaa johonkin leikkipuistoon.

Oikein kivaa juhannusta sinne Suomeen ja nauttikaa (säästä huolimatta), Sara xxx

19.6.14

LÄMPÖAALLON JÄLKEEN.

Karibi... eikun Irlannissa!
AHH MITKÄ KESÄSÄÄT MEITÄ TÄÄLLÄ HELLIKÄÄN KULUNEELLA VIIKOLLA! Mutta ei huolta - nyt on taas pilvistä ja +17astetta ;) Ei ole taasen tullut koneella istuttua, sillä kun kuvia katsotte, ymmärräte varmaan meidän lähinnä viihtyneen ulkosalla. Uusi kotiosoite osui kyllä vallan nappiin, kun vartin ja lyhyemmänkin ajomatkan päässä on tämänmoisia rantoja...
jellyfish eli meduusa
Asuttuani Australiassa ja Portugalissa, osasin vain haaveilla joku päivä taas asuvani aivan biitsien läheisyydessä. Kesätyttö minussa aika kaipaa meren rannalle ja rantahiekkaa varpaiden väliin, mutta toisaalta pidän hurjasti myös vuodenaikojen vaihtelusta ja esim. Portugalissa aloin haaveilla villapaitakeleistä syyskuussa, kun sitä kesää oli jatkunut jo puoli vuotta. Täällä tunnen valtavaa onnellisuutta siitä, että saan oikeastaan parhaimmillaan molemmat.
taustalla vieläkin isompi ranta

vesi kuin vesivärimaalaus 
pienen ensimmäiset Atlantin tyrskyt
 Meidän lapsista on kuoriutunut jo varsinaisia beach babyja ja kaikki on rannalla vain paremmin. Olen ihan yllättynyt myös miten fiksusti pojat osasivat rannalla olla ja vaikka heitä tietysti täytyy taukoamatta seurata touhuissaa, kumpikaan ei ole edes yrittänyt mitään kaheleja temppuaja. Ovat kai hekin tajuneet, että mahtavan valtameren kanssa ei temppuilla.
todella idyllistä illallista rannalla.

kunnes lapsukaiset rupesivat syömään hiekkaisilla sormillaan ja
tarjolla olikin salaattia hiekanjyväsillä höystettynä. oh well...
 Kotiutuminen on nyt paljon paremmin 'hallinnassa' ja paikka alkaa jo tuntua omalta. Kävimme eilen Fionnin koulussa tutustumistilaisuudessa ja siitä kirjoittelen ihan pian teille oman postauksensa. Tänään meille tulee kylään suomalaisia kavereita ja se on super kivaa :)
ei mikään hullumpi viimeinen leposija tuola rinteellä...
the Twelve Bens
 Täällä tuntee olonsa aika todella kaukaiseksi Suomesta ja on tosi kiva, että ympäriltä löytyy muutamia maanmiehiä, keiden kanssa jutella suomeksi. Silti koti-ikävää Suomeen en sen kummemmin ole tuntenut, vaan tämän kuvan kauniin Connemaran kanssa taitaa olla oikein hullaannuttava honeymoon-vaihe käynnissä :D

Ensi viikolla saamme äitini tänne kylään ja juhlimme kolmekymppisiäni (!) ja sitten tulee kivat kaverit kyläilemääm meille. Liamilla alkaa pian töissä oikein superhyper kiireet eli kiva, että meille muille löytyy tekemistä ja seuraa.
4 minuutin päässä meiltä...
Meillä on nyt mietinnässä satsaus tv:n sijaan kunnon pöytätietokoneeseen. Se helpottaisi näitä kirjoitushommia ja kuvankäsittelyä aika lailla. Tai siis näitä en jaksanut nyt edes käsitellä tai pienentää eli toivottavasti avautuvat, vaikka ovat isoja tiedostoja. Mietinnässä on myös blogin siirtämineen Wordpressiin, onko kenelläkään kanssabloggarilla kokemuksia siitä pohjasta? Meidän yhteistyö Bloggerin kanssa on nyt jo iät ja ajat ollut aika kuoppaista mielummin bloggailisin hyvillä mielin niin ettei tarvitse miettiä mitään tekniikkahommeleita. En tiedä johtuuko ongelmat tosin tästä vuonna 2008 ostetusta läppäristä, mihin ei edes saa ladattua enää uusimpia nettiselain päivityksiä.

Mut juu, nyt rupean siivoilemaan iltapäivän vierailijoita varten. Kuullaan taas! Sara x

12.6.14

ILMOJA PIDELLYT...

VAI MITEN SITÄ YRITETÄÄNKÄÄN JUTUSTELUA AVATA PITKÄN POISSAOLON JÄLKEEN? Mä en oikein vielä ole keksinyt, mihin väliin päivästä voisin tätä bloggailua mahduttaa. Nytkin olisi varmaan sata asiaa, mitä voisin tehdä, mutta ajattelin pitkästyä aikaa sittenkin vain avata läppärin. Nettihän sitten vihdoin saatiin viime viikon lopulla, vaikka minusta ei olekkaan mitään kuulunut.

Tähän väliin nimittäin mahtuu yksi reissu anoppilaan (parin tunnin ajomatka), lasten serkun konfirmaatiojuhla, sieltä käsin täsmäreissu Dubliniin Ikeaan ja seuraavana päivänä ajo takisin kotio. Parin päivän sisään siis reippaasti yli 600km auton ratissa. Ja tätä iänikuista kodinhoitoa ja asioiden hoitamista on vain niin loputtomasti. Jospas tämä arki tästä alkaisi pikkuhiljaa rullata rutiinilla?

Sikäli meillä on vähän kummallista, että koska koulut täällä jatkuu vielä kesäkuun loppuun, missään ei oikein ole muita lapsia ja näinollen pojille ei kamalasti ole seuraa. Voitte vain kuvitella, että etenkin tuo 4-vuotias kaipailee omanikäistä kaveria päivittäin. Mutta mutta, syyskuussahan tämä tilanne menee aivan toisensuuntaiseksi, kun F:llä alkaa koulu! Tiistaina olin koulun infotilaisuudessa uusien ekaluokkalaiseten vanhemmille. Luokanopettaja vaikuttaa aivan ihanalta ihmiseltä, mutta F:n luokalle tulee 31 oppilasta! Näistä koulujutuista voisinkin yrittää kirjoittaa ihan oman postinsa, jos teitä kiinnostaa?
linna-fanina odottelen kovasti, että pääsisin käymään tuonne meidän lähi-linnaan :)
Nämä kuvat on isäni ottamia ja itseasiassa jo parin viikon takaa, kun kävimme auringonlaskun aikaan ajelulla. Maisemat täällä on aivan huikeat joka suunnassa. Sitä jaksaisin päivitellä loputtomasti. toivottavasti en koskaan totu niihin. 
 Ei minulla mitään super-ruusuisia kuvitelmia tästä alusta ollutkaan, mutta kyllä tämä rankkaa on ollut. Suomeen ei varsinaisesti ole ehtinyt olla ikävä, mutta uuden paikan opettelu, ihmisiin tutustuminen ja sensellainen on väsyttävää.
next stop: America
 Oukkidoukki, nyt täytyy mennä lounastamaan ennen kuin Liam lähtee taas töihin. See you soon, Sara xxx

2.6.14

KUULUMISIA.

SORRY! Hiljaiseloa olen joutunut blogin puolella pitämään. Netin saaminen tähän talouteen ollut hiukkasen vaikeuksien takana ja olen edelleen kännykän varassa. 

Ja on tässä toki muutenkin kiirettä pitänyt. Vauhtia ja vaaratilanteita. Elsi oppi seisomaan tukea vasten ja kiipeämään portaat. Tietenkin ilman, että osaa laskeutua alas. Ja hänellä oli myös loppuviikosta vauvarokko, mikä oli kyllä taas aivan kamala kokemus.

Isäni lähti tänään täältä kohti Suomea ja nyt alkaa siis todellinen 'selviytyminen'. Täällä on niin kovin kaunista ja ihanaa, mutta toki kaipaan perhettäni kovasti. Ja tämä on meille kaikille niin uutta arkea. Vasta minäkin opettelen rutiineja ihan kodinhoidon suhteen. Onhan meillä nyt neliöitäkin tuplamäärä, ei tiskikonetta ja pyykinpesukonekkin on erillisessä pienessä ulkorakennuksessa. Todellinen housewife siis olen ;) 

Liamilla on nyt kesäsesongin aikaan jopa 70 viikkotuntia töitä eli aikalailla itsekseni pyörittelen tätä taloutta, mutta nyt hänellä on onneksi pari päivää vapaata tulossa. Ja äitini tosiaan tulee loppukiusta kylään ja yhdet kaverit lapsineen heinäkuussa, mikä on aivan erityisen huippua :)

Että sellaisia pikakuulumisia meiltä taasen ja palailen sitten toivottavasti pian vähän vakituisemmin :) Sara xxx