31.10.12

NEWME?

Minullahan on ollut tässä käynnissä elämäntaparemontti jo elokuun alusta asti.

Noh.

Juu arvatenkin sokeriset kaverit ovat hiukkasen hiippailleet takaisin elämääni. Harmiton pala piirakkaa kaverin luona sitten eskaloitui pieneksi naposteluksi miltei päivittäin. Tästä syystä myös terveellinen ateriarytmi heitti kuperkeikkaa ja suoraansanoen nyt on aika ikävä olo.

Painoa on tullut takaisin sellainen kilon verran ja olo on t-u-r-v-o-n-n-u-t.

Onkelmana taisi olla lähinnä herpaantunut motivaatio. Elokuusta tsemppi oli kova, koska olin niin motivoitunut hokistumaan sen. n.-500g/vko miehen siskon häihin mennessä. Sehän tapahtui, mutta sitten yhtä'äkkiä ei enää ollutkaan sellaista selkeää maalia ja pienimmätkin vastoinkäymiset tuntuivat olevan helpompi turruttaa palalla suklaata. Ei hyvä.

Lisäksi en millään saanut aloitettua liikkumista. Kaikista mieluisin liikuntamuoto minulle on kuntosalilla vapailla painoilla harjoittelu. Tuola onkin hyllyn päällä odottamassa pinkka liikuntaseteleitä mieheni töistä ja huomenna jo meinaan käydä hakemassa 10 kerran kortin meidän lähiön karvalakkisalille. Just sellaiselle perusperus hieltähaisevalle pikkusalille, mistä niin tykkään.

Tästä tämä taas lähtee ja päivittelen näitä juttuja täälä taas, mutta en todennäköisesti viikottain. Itseasiassa meinasin nyt alkuun laittaa motivaatioksi joulun ja sellaisen toisen 5 kilon pudotuksen. Porkkanana on tuo edellisen postin musta kassi, minkä isäni jo kiikutti heille odottamaan jouluaattoa.

Niin ja isompikin porkkana on vielä se, että saatamme vaihtaa maisemia keväällä useammaksikin viikoksi Portugalin rannoille. (kiitos putkirempan - jee)

Nyt vielä tuhmeliini-illan kunniaksi kippo glögiä. O-ou.

OBS.

Joskus yhdenksän vuotiaana mä sain päähäni idean päästä Guinnessin ennätystenkirjaan keräämällä 'maailman eniten' käpyjä. Männynkäpyjä kertyikin aika saalis - kaksi jätesäkillistä. Hellästi ja varovasti vanhempani saivat minut luopumaan aikeistani ja yksi syy taisi olla, että isäni lupasi spreijata osan kävyistä kultaspaylla joulukoristeiksi. Niitä sitten sai lahjaksi ihan kaikki kumminkaimat ja vielä tänä päivänäkin meiltä löytyy näitä. Ne on kyllä aika ihania :)
Pitäisi muistaa tänä päivänäkin olla vähän sinnikkäämpi ja tarmokkaampi ;D

Hei tulipahan vain mieleen teille seurailijoille muistutettavaksi, että bloginhan osoite on muuttunut, vaikka nimi säilyykin. Elikkäs ystävät hyvät, voivat päivittää blogilistoihinsa koordinaatin: 

http://epataydellinennainen.blogspot.fi/

Blogilistat ja lovinit sun muut päivittelen tässä kunhan kerkiän. Puuh, aikamoista asentamista tämä uuden blogin luominen. Kivaa silti :) On intoa taas kirjoitella vaikka mistä. Jotain juttupyyntöjä ajattelin tuolta edellisen puoleltakin toteuttaa. Niitä Irlanti-Suomihommeleita. Niin ja mistä te haluaisittekaan minun postittelevan? Onko idiksiä?

Justiinsa nyt mielessä on aika paljon tietysti kaikki loppuvuoden kemuihin liittyvät tarjoilut, sistustusasiat ja ne iänikuiset sohvatyynyt. Vaatteet ja tyylit toki (omat ja lasten) myöskin aina mukana ja ne laukut... Tai itseasiassa tämä kassi. Tilasin sen sekä mustana, että ruskeana, koska olivat jossain -50% kamppiksessa. En tiedä millä tällä kertaa tarpeeni itselleni perustelin ja toisen lupasin itselleni saavani pitää. Mutta nyt kun ne tuli, ne on molemmat niiiiiiiin ihania. Tietty. Huoh, mitkä on taas murheet! Vaikuttavat kyllä oikeastaan aika laadukkailta ja vielä kivemmilta kuin kuvastokuvassa. Eihän ne toki mitään Mulberryja ole, mutta sellaisia klassisen kauniita. 
(oikeasti mä olen tietysti jo päättänyt pitää ne molemmat ja yritän tässä kehitellä jotain vedenpitävää selitystä miehelle, miksi mulla pitäisi olla kaksi uutta kassia)

30.10.12

PÄÄTTÖMÄT.

n. sekunti tämän kuvan oton jälkeen kävin hakemassa vaatehuoneesta
sukat jalkaan ja sillä aikaa isoveli oli piirtänyt vauvan naaman täyteen viivoja.
kuulakärkikynällä.
ja meillä on tänään taloyhtiössä vesikatko koko päivän.
eikun mummilaan siis!

Voi vitsit miten järkyttävän iloiseksi mä tulinkaan, kun osa teistä vanhoista kavereista on jo bongannut nämä uudet sivut. Kiva kun viitsitte vielä kommenttiakin jättää, much appreciated :)

Yksi syy tietysti sen vanhan blogin sulkemiselle oli tämä lapsien kuvaamisesta syntynyt kohu. Sen verran rupesi nuo kasvokuvat minuakin ahdistamaan, että nyt jo suljin sen edellisen sivuston täysin. Loput kaverit sitten toivottavasti löytävät tänne, kun löytävät. Jos löytävät.

Kauhean kinkkistähän tämä lapsikuvausjuttu on. Osa minussa ei nää siinä mitään pahaa ja en mitenkään pääse niiden kuvien väärinkäyttäjien sielunmaailmaan mukaan ja ehkäpä naivistikkin ajattelen, että kuka nyt näitä ilman lupiansa lainaisi?

Olen itsekkin ollut lapsena aika paljon aikakauslehdissä kuvissa ja se ei minua millään tavalla tänäpäivänä ahdista. Itseasiassa niitä kuvia on aika hauskakin katsella. Mutta ne lehdet ovat jo aikoja sitten lentäneet roskiin ja nyt sitä oikeastaan vasta oikeasti rupeaa käsittämään, miten 'ikuisesti' kuvat ja kirjoitukset netissä säilyvätkään.

Huoh. No jokatapauksessa tästä etiäpäin täällä näkyy pojista vain hiukan vähemmän tunnistettavia kuvia, mikä tekee minut tavallaan surulliseksi. Lapsien kuvaus on niin ihanaa ja tottakai onnistuneet otokset tekisi mieli näyttää kaikelle kansalle. Poikien nimet täällä varmasti vilahtelevat, kun ne nyt on aikaisemminkin julkistettu. Hihii, sitäpaitsi James ei edes ole Jameksen oikea etunimi, vaan kutsumanimi.

*****
Hehee, tämä postikin on nyt sitten kolmessa osassa kirjoitettu päivän mittaan. Osa aamulla ennen daddyn töitä, osa kännykällä päiväuninukutuksen lomassa ja nyt sitten illasta, kun muu perhe kokkailee iltaruokaa. Kyllä tämä bloggailu tästä :) Mun perhekkin oli innoissaan, kun avasin tämän taas. Äiti vähän pyörittelikin silmiä, kun kerroin edellisen äkkinäisestä sulkemisesta....

29.10.12

ENSINKIN.

Tässä sitä taas ollaan siis. Ehdinhän mä viikon ollakkin ilman blogia. Voin kertoa, että on aivan mahdottoman noloa/kiusaannuttavaa/innostavaa/mietityttävää ja kaikkea siltä väliltä palata tähän tuttuun ja rakkaaseen harrastukseen. Tuntuu aika jäätävän pöljältä tehdä lopettamisesta niin big deal ja sitten tullakkin takaisin...

Mies jaksoi tosiaan tämän 7 päivää katsella minun märehtimistäni, kunnes ehdotti, että kuules 
"What if you started the blog again? You've become way too miserable for my liking. If the only reason why you don't dare to is your pride, then you definitely should start over."

Ja totta tosiaan - läppäri on pysynyt kiinni ja hiukkasen vain olen surffannut kännykällä - enemmänhän aikaa tässä on ollut käsissä. Enemmän aikaa tajuta, että

- en vieläkään tykkää katsoa tv:tä
- 2 suklaalevyä viikon sisällä ei tee hyvää mieltä taikka ihmeitä sokerittomalle ruokavaliolle
- en ole yhtään sen parempi mutsi ilman blogia. ehkä jopa huonompi, koska en saa kanavoitua mielessä juoksevia juttusia mihinkään.
- blogi näyttää vaikuttaneen aika positiivisesti myös pukeutumisintooni, sillä olen oikeastaan nyt viikon hengannut legginsseissä. great.

Toisaalta on tässä niitä positiivisiakin puolia ollut:

- olen mennyt melkein joka ilta ennen klo: 24:00 nukkumaan ja teoriassa voisin olla pirteämpi, jos perheen pienin ei olisi päättänyt ruveta kukkumaan yökausia
- olen myöntynyt katsomaan miehen kanssa yhden leffan dvd:ltä ja se oli kyllä ihan kivaa
- olen kutonut 1/10 kaulahuivia
- olen puuhastellut normityyllillä kotihommia, mutta en kyllä ole mitään mahtavia saanut aikaan.


Anyhow, ongelma koko tämän bloggailun juupaseipäs-kohtalon ytimessä taisi olla lähinnä se, että halusin muuttaa blogin suuntaa ja halusin suojata aika ison osan tuon edellisen version henkilökohtaisempia tekstejä ja kuvia, mutta en silti halunnut poistaa niitä. Järkevämpihän olisi jo alun alkaen vain alottanut tällain uuden blogin ilman sen suurempia draamailuja, mutta minä olen vain niin minä. Impulsiivinen. Tästä lähtien lupaan hiukan miettiä ennen toimimisia...

Kaikista kamalinta koko asiassa oli se etten mä ole ottanut yhtään kuvia. Ja mikä oikeastaan sai mut katumaan tätä päätöstä lopettaa kaikista eniten oli se, että on tulossa koko vuoden tunnelmallisin vuodenaika, mikä innostaa väkertelemään jos jonkinmoista ja mulla ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä fiiliksiä ja kuvia. Kovan pohdinnan tuloksena oikeastaan vain tajusin, että ennemmän tämä blogin pitäminen antaa kuin ottaa. Ja kunhan teen tätä vain ns. omalla ajallani, enkä valvo tietokoneella yökausia, tämä on oikeastaan vain aivan huippujuttu.

Mikä tulee muuttumaan on se, että postit tapahtuvat jatkossa täysin sen mukaan miten on aikaa. Tietyllä tavalla olin jo viime kuukausina kokenut jotain painettakin postitella tiuhaan tahtiin. Ihan itse nekin paineet itselleni loin elikkäs hus se pois ja jatkan bloggailua vähemmän ryppyotsaisesti.

Huuuuuuuh, uskallankohan painaa tuota 'Julkaise'-nappulaa? Taidan uskaltaa :)