31.7.13

TÄNÄÄN.

Laitoin oman haastepostini luonnoksiin. Se saa palata esille, kunhan trafiikki blogiin hiukan hiljenee.
En häpeä itseäni enkä kirjoitustani enkä kadu osallistumistani, mutta eksyin lukemaan keskustelua iltasanomat.fi-sivulle Mintun haastattelun alapuolella.

Minua hävettää kaikki ne urpot miehet (ja kenties naiset), ketkä ovat vääristäneet tämän kauniin kampanjan epäterveellisyyden ihannoinniksi. 

"Kyllähän se itsestään huolehtiminen on itsestä kiinni eikä raskaus ole mikään syy lörpsähtää."
"Kyllä minun vaimo on 7 lapsen jälkeen ihan yhtä timmi kuin aina ennenkin."
jne.

Siis voi tsiisus sentään.
En oikein voi edes kirjoittaa tähän kuinka paljon korpeaa lukea tuollaista sontaa.
Eihän sitä pitäisi ottaa itseensä, mutta minä en kyllä halua enää tippaakaan tänne blogiini sellaisia ihmisiä, ketkä ajattelevat noin näistä ihan muista syistä tehdyistä postauksista.

Palailen kunhan kohu vähän laantuu jo ihan parin päivän sisällä.
Kiitos tuhannesti kaikkille teille, jotka minun postiani niin positiivisessa mielessä kommentoitte <3

Nähdään pian!

23 comments:

  1. Voih, minäkin kävin lukemassa. Tuli todella paha mieli :/ Miksi aina kaikki positiiviset asiatkin pitää vääntään negatiivisiksi? Miksi ihmiset ovat niin kärkkäitä arvostelemaan toisiaan? Miksei voitaisi vaan hyväksyä itsemme ja toisemme sellaisena kuin olemme? Silloin maailma olisi hieman parempi paikka meille kaikille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta. En ehkä osallistuessani ollut valmistautunut asian nousevan ihan julkisuuteen ja iltapäivälehtiin. Minusta meistä oli tietyllä tavalla tehty jopa aikamoisia pellejä.

      Delete
    2. Mun mielestä Iltalehden otsikko "Äitien uusi villitys" oli todella hölmö. Villitys sanana on jotenkin aivan väärä.

      Delete
    3. No todellakin! Meni suoraan sille vauva-avpalstatasolle.

      Delete
    4. Median tapa esittää tämä asia meni ihan överiksi! Ymmärtääksenihän teidän oli tarkoitus näyttää, että äitiys voi muuttaa vartaloa - ei kertoa, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Olette todella hyvällä asialla! Äitien muutamien liikakilojen tms. sijaan meidän pitäisi huolestua kanssaihmisistä, joilla on aikaa pohtia toisten vatsamakkaroita ;)

      Tsemppiä ja voimia!

      Terv. Sopivan kokoinen äiti

      Delete
    5. Ihan jo tosiaan nuo sanavalinnat tekivät aiheesta jotenkin tökerön. Sitten taas se Hunajaista-blogin Riikasta tehty haastattelu toisaala oli minusta tositosi hyvä ja tavoitti parhaiten tämän hankkeen idean.

      Delete
  2. No joo. Osasin odottaa tätä ja omakin postaus meni luonnoksiin. Mutta! Meitä on moneen junaan ja paljon saatiin hyvääkin aikaan. Pikkusielutkin on nyt ravittu. Ja saivartelijat. ;) <3 mä näin sut ja olit kaunis ja niin olin mäkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä kirjoitin oman haasteeni lähin itselleni ja muille äideille ja naisille enkä kellekkään Pertsa-perusmiehille retosteltavaksi. Valitettavasti tuli jotenkin hiukan likainen olo, kun mietin ketkä kaikki täällä ovatkaan voineet käydä katsomassa. Toki avoin blogi nyt jo aiheuttaa sen vaaran anyway, mutta en nyt usko, että tavallisesti tällaisiin äitihömppäblogeihin ko. Henkilöt eksyvät. Varmaan oikeasti ihan hyvä, että siirsit sinäkin luonnoksiin, vaikka ihanasti kirjoititkin.

      Delete
  3. En oo käyny lukemassa, enkä taida mennä. Kaikenlaisia urpoilijoita kun riittää ihan fiksujen ihmisten rinnalle.

    MUTTA, mua on korvennut välillä ihan älyttömästi se asetelma, että lihava=terveysongelmia, laiha=terve. Pulleammalla ystävällä kun voi ruokailu- ja liikuntatottumukset olla kohdillaan ja laihemmalla taas päinvastoin. Ei tiedetä miten kroppa voi siellä nahan alla, tuijotetaan vain niitä kiloja ja kuvitellaan tietävämme jotakin ihmisen terveydentilasta pelkästään vaatekokoa vilkaisemalla.

    (Varmaan vähän aiheen ohi, mutta kunhan avauduin.)

    (Poistin ed kommentin, mun piti lisätä jotakin, mutta unohdin mitä!:D)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu ei kannatakkaan mennä. Tulee vaan tosi paha mieli.

      Noistakin kommenteista sai just sellaisen kuvan, että esim. Joku laihdutus on vain viitselijäisyydestä kiinni. Siis toki esim. Oikein syöminen on, mutta mä en oikeasti tajua miten mun olisi näiden neljän vuoden aikana ollut aikaa käydä useampaan otteeseen salilla/jumpissa/juoksemaas ilman, että olisin joutunut nipistämään sen ajan lapsilta/perheen yhteisistä hetkistä taikka jopa siitä kultaakin kalliimmasta uniajasta.

      Delete
    2. Mulla oli vuoden salikortti, kävin siellä ehkä kymmenen kertaa ja sali on n. 200metrin päässä:D

      Eli saamaton laiska paska, joka makaa illat mielummin sohvalla 10 tunnin hörhörupeaman jälkeen tai tekee jotakin yhdessä koko poppoon kanssa, kuin raahautuu puntteja nostelemaan;)

      Delete
  4. Keltainen media pilaa aina kaiken ::( En mene lukemaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä. Vaikka tietysti hieno juttu, että projekti saa huomiota, olisin toivonut, että se pysyy ihan vain täällä blogien parissa.

      Delete
  5. Luin sinun haastepostausta ja jätin sen auki, että kommentoisin. En ehtinyt siihen kommentoida, mutta tähänpä kommentoin. Kirjoituksesi oli ihana ja ihanan rohkea! Olet upea! Ja jos sulla on tarkoitus tai haave muuttaa itseäsi raskauden jälkeen, niin voisiko se onnistua helpommin jos kynnys ei ole niin suuri? Itse inhoan kaikenlaisia jumppia ja nyt täytyisi varmaan sanoa että en harrasta liikuntaa. Mutta sitten taas toisaalta, tuolla minä pihalla hiki hatussa kitken rikkaruohoja, pusken kottikärryjä ja keksin kaikkea tekemistä jossa todellakin tulee kuuma ja hiki. Että ehkä niistä pienistä asioista? Jättää yhden keksin syömättä (eikä mitään ihmeellisiä laihdutuskuureja) ja kiipeää portaat kun voisi mennä hissillä? Näin olen ainakin omalla kohdalla yrittänyt ajatella... :) PS: Joko sanoin että olet upea?!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Just näin, että pienistä jutuista kehkeytyy hyvää arkiliikuntaa ja näin minulla on tarkoituskin edetä asian kanssa. Haikailen kyllä lenkille (tykkään juoksemisesta), mutta se on realistisesti vasta ensi kevään juttuja. Sitä ennen aijon jatkaa tämä samaa vähähiilarista-ruokavaliota ja yritän hyötyliikkua niin paljon kuin mahdollista :)

      Ja kiitos sinulle vielä tästä kivasta kommentista :)

      Delete
  6. Interwebsista loytyy naita sankareita liiaksikin... Oon kylla ihmetellyt mista luolasta naita misogyyneja oikein sikiaa, jotenkin tuntuu etta naa vaan lisaantyvat ja lisaantyvat nettimaailmassa. Ma en sun beautiful body postausta kommentoinut mutta luin sen kylla, ja mielestani rohkean teon teit :-) Ja kaunis postaus! Toivottavasti laitat sen viela joskus esille :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on nyt taas esillä. Tarkoitus oli tosiaan vain sulkea se siksi aikaa, kun tuolta iltalehdistä valuu porukkaa tirkistelemään ilman sen suurempaa kiinnostusta :)

      Delete
  7. Jaa mun eilinen kommentti näköjään meni johonkin bittiavaruuteen.
    Oman postauksen poistoa mietin kans ja eilen olin vielä varma, että julkaisen kuvan entisestä alipainoisesta minästäni. Tänään en enää ole niin varma.
    Maailma on paskoja tyyppejä pullollaan, kaikki ei vaan tajua.

    ReplyDelete
  8. Kiitos vinkistä, en mene lukemaan :-(

    Mutta Sara, lupaa minulle yksi asia. Muista, että kaikki jotka...sanotaan nyt vaikka "piipittävät" siitä hienosta haasteesta, puhuvat läskeistä, timmeistä ja kaikesta siltä väliltä rumasti, tylysti tai halventavasti, ovat ihmisiä, jotka itse ovat Rikki ja epätasapainossa itsensä kanssa.

    Kyllä sen eron vaan huomaa, sanooko ihminen olevansa tyytyväinen itseensä vai onko sitä todella. Sä olet Sara hurmaava ja harmi, että otit kuvasi pois mutta peukut sille - teit päätöksen itse, siksi! Sä olet sinut ittesi kanssa (ja mikset olisi :)) ja sun ei tartte ainakaan ottaa murustakaan mitäämn piiperrystä taakaksesi. Nevö.

    Karma hoitelee ne piipittäjät, you'll see hon ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistan, muistan :) Nyt posti tosiaan on taas esillä ja jatkan tavisjuttusilta. Ehkäpä ne peruseskot eivät tänne blogiin enää eksy :D

      Delete
  9. Sinä Sara olet niin kaunis ja ihana. Älä anna omaan elämäänsä kyllästyneiden ihmisten brainfartien pilata päivääsi. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että laitoit postauksen piiloon. Ehdin sen itse aikanaan lukea ja ihailin rohkeuttasi.

    Jokainen meistä äideistä olkoon ylpeä kehostaan juuri sellaisena kuin se on, se on luonut uutta elämää ja se, jos mikä on ihme. Armollisuus omaa muuttunutta kehoa kohtaan ei ole laiskuutta tai viesti epäterveellisestä elämäntyylistä. Inhottaa laihuuden ihannointi ja ainoastaan laihan ihmisen pitäminen onnen ja terveyden ilmentymänä. Langanlaiha kun voi olla enemmän hukassa itsensä ja elintapojensa kanssa kuin normipainoinen tai hieman pehmeämmän ulkomuoden omaava. Ja kuten jo aiemmin sanottiin, ei kotiäiti aina jaksa ja ehdi salille eikä kaikki edes tykkää sellaisesta. Minä liputan hyötyliikunnan puolesta. :)

    Mä olen jo pitkään tykännyt blogistasi ja aitoudestasi. Olet kerrassaan hurmaava!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon tästä kommentista! Ihanasti kirjoitit.

      En mä edes enää halua ajatella noita keskustelupalstojen juttuja, mutta ehkä se vain oli sellainen pieni itsesuojelun ele, että laitoin postin luonnoksiin pariksi päiväksi, kun sellaiset koko blogimaailmaa tajuamattomat ihmiset ovat poistuneet keskuudestamme :D

      Delete