8.7.13

EILISET FESTARIT JA HORMOONIHUURUINEN MUTSI.


Käytiin tosiaan eilen Kalliossa Skidit Festarit-tapahtumassa. Mitähän siitä kertoisi? Hirmuisesti ihmisiä, kuuma, monenmoisia myyntikojuja, melko vähän sitä itse tekemistä lapsille. 

Toki meillä ei nyt varsinaisesti ollut mitään suuria odotuksia koko tapahtumalle, koska aika extempore lähdetiin kaverien kanssa sinne käymään. Silti fiilis oli ehkä vähän "blääh". Se pomppulinna, minkä olin Fionnillekin maininnut, osottautui Harwallin-mainostus linnaksi. Koko ehkäpä 1,5m x 1,5m ja 40 lasta jonossa. Mukanamme ollut 6-v tyttönen tykkäsi kovasti tuosta korupisteestä ja olin tosi onnellinen, että Fionn itse bongasi tuollaisen pienen leikkipaikan yhden vaatemyyntikojun kupeesta. Hyvin ajatelllut myyjä tämän jutun! Sen lisäksi löysimme yhden seinäpiirtely paikan ja näiden tekemisten jälkeen päätimme hipsiä pois paikalta. Lapset vaikuttivat tylsiintyneiltä ja nälkäisiltä. Edes mitään järkevää ruokaständiä ei ollut näkyvissä :/ 

Vaikkakin rattailla pääsi ihan mukavasti kulkemaan, oli kantovälineet mitä parhaiten edustettuina ja ne olivatkin tuollaisessa väkipaljoudessa mitä näppärin asia. Itsekkin kaikista eniten olisin mielinyt löytää Kantoliinayhdistyksen oman pisteen, kun tiesin siellä olevan omia kavereitani paikalla, mutta vaikka mitä ilmeisemmin seisoimme useampaankin otteenseen aivan sen vieressä, en vain sitä bongannut. 

Kaiken kaikkiaan tapahtuma tuntui olevan hiukan hassusti järjestetty, joskin myöhemmin luin kaverien fb-seiniltä, että myöhemmin tapahtunut lasten disco oli ilmeisesti aika kiva juttu. Ja myöskin varmasti alueen perheille festarit olivat tosi kiva tapaamispaikka.

Toisaalta olen kyllä tyytyväinen, että tuli lähdettyä, sillä seuralaisiamme emme olleet nähdeet pitkiin aikoihin ja oli tosi kiva jutella pitkästä aikaa. (pus pus M ja A).

Tietysti ehkäpä mielialaan vaikutti osaltaan tuo valtava helle ja edellisen yön aivan mitäänsanomattomat yöunet. Kotiin tultua nukahdinkin päiväunille sohvalle ja kunhan sieltä sain noustua ylös, olin aivan pyörryksissä koko loppuillan kunnes klo 22 sammahdin yöunille. Nukuinkin melkein 10 tuntia (!!!!). Tai siis kyllä mä kerrasti nousin lapsia silittelemään, mutta se kerta nyt on jo aika vakio muutenkin, että senkin puolesta ihan loistava yö. Vrt. edellinen siis kuin kukuin Jamesin kanssa noin 1,5h hereillä.

Hyvien yöunien jälkeen sitä luulisi, että päivä olisi mitä parahin, mutta mitä vielä?! Tänään mulla on päällä niiiiin vuosisadan hormooniketutus, kun voi vain ollakkaan. PMS potenssiin 100. Olikos teillä muilla raskausaikana tällaista? Fionnia odottaessa mä olin koko raskauden ihan viilipytty ja lauhkea lammas, mutta Jamesin odotuksesta tämän kyllä valitettavasti muistan. Suututtaa ja vatuttaa, vaikka mitään syytä ei olisi. Päänupissa vain kiehuu. Onni on nuo minun vanhemmat tässä lähellä, jotka ottivat pojat nyt iltapäiväksi etteivät joudu tätä äitiliinin raivoa katselemaan. Tai kuuntelemaan...

Huuhhh. Nyt olisi poikaa kunnon supersiivous (minkä just jo tein toissapäivänä) taikka super hikitreeni. Tai tavaroiden paiskominen :D Äsh, ehkäpä mä vain juon kupposen kaffia loppuun ja lähden ruokakauppaan pyöräillen. Joskos se sitten tokenisi pikkuhiljaa tämäkin olo.

En niiin odota vauvan syntymän jälkeistä kuukautta, mikä on mulle yleensä vastaava koetinkivi. silloin tuo armas siippakin on maailman ääliöin tyyppi koko maailmassa, kuka ei osaa tehdä yhtään mitään ollenkaan oikein. Kivoja nämä primitiiviset reaktion hormoonityrkyissä vai mitä?

Ensi kerralla sitten jotain hiukkasen positiivisempaa, I promise! Sara x


12 comments:

  1. täällä on yksi hormoonihirviö...säälin kyllä jonia kun mä oon nii kauhee ollut:D suutun asioista mistä ei oikeesti voi suuttua, saatan alkaa itkemään jos koira vetää lenkillä hihnassa enemmän mitä normaalisti:--D ja kaikkee muuta...saa nähhä millaseks muutun kun tämä maha kaveri suostuu luopumaan yksiöstä nimimerkillä olen henkisesti jo niin puhki että pelottaa mitä meidän ensimmäinen kuukausi kotona tuo tullessaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, just sanoin Liamille puhelimessa, että en mahda tälle tunteelle yhtään mitään. Vaikka kuinka yritän järkeistää hirveyden syyn hormooneiksi, ei se silti poista sitä suutuunutta oloa. Imetyshormoonit sitten lisäävät mulla herkkyyttä paniikkikohtauksiin ja ahdistuskohtauksiin, että varaudu. Ei se ryöpytys lapsen syntymiseen välttämättä lopu :D onneksi, ONNEKSI tämä on vain hetkittäistä <3

      Delete
  2. no tuota samaa mäkin bloggasin, mutta mulla oli vissiin vielä paskempaa :D oon ollut koko päivän tosi kärtyinen ja pahalla päällä ilman raskautta, syytän siitä skidit festareita kun en muutakaan keksi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. no kuule, mä vielä tänään juttelin yhden toisen äitikaverin kanssa täältä meidän lähiöstä, kuka olikin myös sitten myöhemmin festareilla ja heille jäi ihan sama fiilis :D

      ehkä eniten muo käy sääliksi mun miestä, kuka lievästä kankusesta huolimatta lähti minua lasten kanssa jeesaamaan :D

      Delete
  3. Käytiin vuosi sitten Porissa lastenjazzeilla. Oli tosi ärsyttävää: olis pitänyt nököttää ja vahdata bändiä. Tosi out lasten kanssa, mentiin puistoon kerran musa tuli liika lujaakin. Kaikki mikä toimii aikuisille, ei toimi lapsille. Tänään oltiin meren rannalla. Toimi. :D kuten kaikki missä lapset saa suht vapaasti vaeltaa.

    Raskausaikana olin äärettömän vittuuntunut koko ajan! Että sympatiat. Onneksi tiesin synnytyksen auttavan välittömästi! Toivottavasti sinullakin tällä kertaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosi kurja, ettei tällaisia lastentapahtumia järjestetä hiukan lapsiystävällisemmin! tuollakin esiintynyt Kengurumeininki oli meille ihan tuntematon, eikä F heistäkään oikein innostunut, seinäpiirtelyssä oli tasan mustia tusseja, mikä poikaa harmitti ja tosiaan mitään järkevää ruokapaikkaa ei tullut vastaan ja käveltiin läheiseen rossoon.

      Onneksi synnytys tosiaan auttaa tämänmoiseen vitutukseen, kuin tänään, mutta sitten tuleekin taas kaikki uudet hormoonityrskyt imetyksen myötä. Great - can't wait :D

      Delete
  4. Pus, pus takas! Eilisen parasta antia oli hyvä seura.

    M

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eiku se mun vuohenjuustosalaatti :D :D

      Nähdään pian uudestaan, olette ihania <3

      Delete
  5. Mun teki mieli lähteä ajelemaan tuonne festareille, onneks ei lähdetty. On matkakin sen verran pitkä. Meillä on täällä Lasten Meripäivät nyt heinäkuun lopulla, sinne mennään. On esiintyjiä ja tekemistä, ollaan kerran aikaisemminkin niitä testattu. (Aikuisten versioita sitten vähän useamminkin)
    Tsemppiä huuruihin! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ette ehkä menettäneet mitään :)

      Musta olisi hauska joskus tulla Kotkan meripäiville taikka Kotkaan muutenvaan. Mun sisko asui siellä joskus vuosia sitten ja jäi mileen, että on ihan kiva pieni kaupunki :) No merenl'heisyys nyt missä tahansa uppoaa minuun :D

      Kiitos tsempeistä!

      Delete
  6. Mullaon kyllä tollasia päiviä aika tasaiseen tahtiin, eikä edes mitään järkevää syytä. Kröhöm.. :)

    Mutta, mistä on tuo ihana mekko sun päällä?! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on itseasiassa hame ja toppi. Molemmat Cubuksesta.

      Delete