24.5.13

MUTSI JA MAHA.

Mä vannoin etten enää postittele kännykästä, kun nämä kännykkä kuvat ovat niin suttuisia, mutta mennään nyt vielä kerta kiellon päälle. Makaan nimittäin soffalla enkäsaa itsestäni sen vertaa irti, että nousisin hakemaan läppäriä tähän seuraksi.

Tänään olo on erityisen raskas. Selkää jo ottaa, masua jomottaa, harkkasupistuksia, jalat on kuin mitkäkin puupökket. Olen ihan yllättynyt miten olenkin nyt justiinsa näin raihnainen?! Suurimman osan ajasta en edes osaa ajatella, että meille tulee uusi vauva. Vaikka tuo pakki kasvaa aivan järkyttävää vauhtia, en vain kykene sisäistämään tätä juttua ollenkaan. Pienet muksaukset mahan sisällä hämmentävät, kotidopplerilla kuultu jumpsutus kummastuttaa - kuka ihme sinä olet pieni?

Kai se vain niin on, että noiden kahden kanssa on niin kova kiirus ettei tälle uusimmalle tyypille samalla tavalla ehdi suomaan ajatuksia.

Tasan viikon päästä on rakenneultra. Puoliväli. Jo! Kovan pähkäilyn tuloksena päätimme nyt kuitenkin kysäistä sukupuolesta etukäteen jahka se ultran päätteeksi näkyisi. Tuntui helpommalta poikien kanssa alkaa muodostaa suhdetta mahan asukkiin, kun se oli tiedossa vaikka kauan mietin haluavani kokea sen perinteisen synnytyksessä tapahtuvat "it's a boy!"-hetken. 

Olen vieläkin varma, että kolmas veljes masussa majailee. Pikkuhiljaa yritän sisäistää ajatuksen etten tule tytön äityttä ehkä kokemaan ikinä. Siitä ajatuksestakin tulee kiittämätön olo, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa. Ei sillä etteikö pieni pikkuveli noille kahdelle ole aivan ihana ajatus. Jään ehkä vain miettimään minkälainen meidän tyttäremme olisi ollut? Pojalle kiva nimi on myös ihan hukassa. Tähän palaan ehkä sitten joku toinen kerta :)

Painoa on tässä vaiheessa tullut +5kiloa, minä tuntuu ihan turhan isolta. Syömisiäni en mitenkään hirmuisesti ole tarkkaillut, mutta vaikka ekasta sokerirasituksesta sainkin puhtaat paperit, taidan silti aloittaa radi-ruokavalion. Ihan pian :D 

Tässä teille kuva tämän päivän väsymamasta (J herätti jo viideltä) ja mahtava maha. Nuo valkoiset pellavahousut kasvavat varmaan mun kroppaan kiinni, niin paljon olen niitä pitänyt. 

Nähdään pian taas vähän laadukkaamman postin merkeissä!
            

22 comments:

  1. Musa tuntuu ihan tyhmälle kun ei ole muka ehtiyt kirjata tässä raskaudessa mitään ylös kunnolla, eikä mitään ole vieläkään laitettu valmiiksi, ei hypistelty pieniä pestyjä vaatteita, ei järjestetty paikalleen avaroita, mitä tavaroita sitäkään ei ole loppuun kunnolla mietitty... Voi kohta tää on jo mennyt koko homma ja jotenkin tällä kertaa ei haluais masun häviävän, mutta ei voi mitään, kohta se lähtee ja tilalle saadaan tietystii jotain tosi ihanaa, mutta silti, minne se kaikki aika hävisi?! Nyt kun viikot on täysiaikaiselle täynnä alkaa tajuta vasta että tää olis nyt tässä, ihan juuri se uusi tulokas on täällä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau sä ootkin ihan loppusuoralla! Hurjaa, musta tuntuu myös että tämä tulee menemään ihan hujauksessa. En ole suonutkaan ajatusta vielä miellkään tarvikkeille tai vaatteille. Tai siis no olen sen verran, että mitään ei tarvita kun kerta edellisestä pienokaisesta on niin vähän aikaa :) Kai tämän kolmannen kanssa kaikki menee vain omalla painollaan - synnytykset sun muut.

      Hurjasti tsemppiä viime metreille <3

      Delete
  2. Sulla on ihan saman ikäiset pojat kuin mulla! Kiva kuulla, että kolmaskin on tuloillaan, kun meillä se on vielä harkinta-asteella. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu me taidettiin olla vähän hätähousuja, kun aateltiin että seuraavakin sopii tulla tähän samaan syssyyn :D Samalla ikäerolla nuo vanhemmat niin ihan hyvin voi vielä mietiskellä ;)

      Delete
  3. Aivan ihana masu ♥

    Ymmärrän hyvin, ettei samalla tavalla ennätä koko ajan miettimään tulokasta kuin esikoista. Toisenkin lapsukaisen kanssa kokemus oli jo erilainen eikä samalla tavalla ollut tietoinen esim. viikoista (tai ainakaa mä en ollut).

    Mietin melkein päivittäin millaista ois olla kolmen lapsen kanssa. Jospa saan vielä joskus kokea sen. Mä toisaalta toivoisin kolmannekin olevan tyttö, mutta sit toisaalta ois kiva saada poika :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jospa ;)

      Mä olin kyllä vielä Jamesin kanssa paljon paremmin kartalla viikoista ja päivistä ja kaikesta muusta. Silloin jokaista kolotustakin kuulosteli ihan hirmuisen tarkasti. Ei nyt vaan :D Ja mun piti vielä ehtiä tästä vihoviimeisestä mahasta ehtiä nauttimaan...

      Delete
  4. Ihana massu! :)
    Koskas sulla oli laskettu aika? =)

    ReplyDelete
  5. Ihana lukea toista samanlaista ajattelijaa. Itselläni on pari poikaa ja ajattelin kans, että on mahdollista että en koe niitä tyttöjenjuttuja koskaan oman tyttären kanssa. Olen tosi kiitollinen lapsistani vaikka olisikin pelkkiä poikia, mutta se tytärajatus on vain sellainen, noh meidän naisten juttu:) tämmönen hömpöttelevä luonne ja tyllistä tykkää, heh! Ja tosi on, esikoisesta pystyi nauttimaan ihan eri tavalla. Siis raskaudesta kuin myös vauva-ajasta, toiset lapset tuntuu menevän siinä sivussa vauhdin varjossa, vaikka kuinka yrittäisi pysähtyä nauttimaan uusista tulokkaista, kurja totuus että aikaa vain ei ole antaa samalla tavalla. Mutta täytyy nauttia vilinästä ja katraan ihanista yhteisistä hetkistä, onnea odotukseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen, että tämä on täysin biologinen juttu että nainen kaipaa sitä omaa tytärtä kenelle sitten jatkaa tietyt asiat. Mä ehkä vielä enemmän kaipaan justiinsa sitä aikuisen tyttären suhdetta äitiinsä, sillä nämä pojathan tod. näk. sitten menetän jossain vaiheessa muille naisille :) Ja sitten kun niitä lapsenlapsia ehkä joku kaunis päivä siunaantuu, niin onhan siinä vaiheessakin naisen suhde omaan äitiin ihan erilainen kuin miehen äitiin. Pöhköä tietysti tällaisia nyt mietiskellä, kun kerta terve lapsi kuitenkin on jo niin suuri haaveiden täyttymys, mutta kyl sä tiedät ;)

      Delete
  6. Voi Sara, tiedän tunteen! Siis, että ei vain ehdi pysähtyä esikoisen odotusaikojen tapaan ihmettelemään kasvavaa masua niin usein kuin haluaisi. Mutta ei se silti tarkoita, ettei pikkuinen olisi yhtälailla haluttu ja rakas. Sitä rakkautta kun vain saa jakaa paljon enemmän. <3

    Meillä on kolme tyttöä - joka kerta olen ollut varma, että tyttö on tulossa. Jotenkin kolmatta odottaessani ennen rakenneultran varmistusta sukupuolesta mietin, että hyvänen aika jos tuleekin poika. Osaanko olla pojan äiti, jos se onkin rasavilli menijä ja meillä on ollut vain tyttömäisiä neitokaisia ennestään... Ihan hupsua, tiedän. :) Koen sen jotenkin helpottavana, että meillä on kolme tyttöä - noin niin kuin varusteiden ja vaatteiden värimaailman ja lelujen osalta. Mieheltä kyselin usein aiemmin, että kaipaako hän pojan isänä oloa, mutta kertoi hänkin olevansa iloinen että meillä on tyttöjä. On kuulemma tottunut jo olemaan tyttöjen isä. ;) Mutta tämä on varmaan niitä ikuisuuskysymyksiä, joita jokainen välillä miettii. Millainen äiti olisin, jos saisinkin edes yhden pojan / tytön? Koen, että se on sellaista hauskaa ajatusleikkiä, ei niinkään sitä ettei osaisi olla kiitollinen siitä, mitä on jo saanut. Varmasti me kaikki olemme lapsistamme kiitollisia, olivat he sitten tyttöjä tai poikia. <3 Yhtä rakkaita ja tärkeitä ovat.

    Itse olen joka odotuskerta ressannut eri asioita, tieto lisää tuskaa meinigillä. Toisaalta taas ei säikähtänyt kaikkia pikkurenkkoja ja ei pelännyt synnytystä mitenkään, kun tiesi millaista kipua on tiedossa ja mitkä renkat kuuluu asiaan. Jokainen synnytys mulla on ollut erilainen. Eka vaikea, pitkä ja päättyi sektioon. Toka sellainen perusalatiesynnytys kestoineen kaikkineen. Ja kolmas suunnilleen syöksysynnytys, niin vauhdilla mentiin. Mutta olen niin iloinen, että olen kaikki nämä kolme erilaista synnytystä kokenut. Ja puhumattakaan tuloksista, ne on mitä parhaimmat kolme ihanaa tyttöä. :)

    Tulipas pitkä ja sekava sepostus. Loppukaneetiksi vielä se, että sun masu on aivan ihana! :) Nauti odotusajasta tulevien isoveljien ja isukin kanssa, miten sopivasti ehdit. Siellä se pieni kasvaa ja saapuu pian luoksenne. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kommentti, kiitos :) Tuossa ylempänä sitä kertasinkin, että vissiin useamman pojan äidillä on yleensä suurempi se tyttären kaipuu kuin tyttöjen äideillä pojan kaipuu. Vaikka kyllä varmaan kaikki sitä miettii suuntaan tai toiseen. Kyllä se tytön äitys myös on ajatuksena pelottava, kun silloin tosi erilaisista jutuista olisi paljon enemmän vastuuta. Poikien äitys osaa olla aika helppoakin, kun miehet nyt vain ovat niin paljon yksoikoisempia :D

      Sellai kyllä on kuten mainitsit rauhallisempi olo, että melkolailla tietää mitä missäkin vaiheessa odottaa. Närästykset sun muut ihon kukkimiset tulevat aika samaa tahtia kuin aikaisemmin. Synnytys ei itsessään jännitä, mutta se jännittää ehditäänkö sairaalaan asti, kun James tuli niin syöksyen!

      Delete
  7. Hei vaan,

    täällä se eräs odottaja muutaman viikon sinua "edellä":) Rakenneulra oli pari -kolme viikkoa sitten, ja poika on tulossa, aivan ihanaa <3 Kaikki oli hyvin, ja vilkas kaveri, tulee ilmeisesti isäänsä;) Ensimmäinen pieni huppari ostettu, ja tyynyliina, jotenkin muutenkin tästä kaikesta on tullut konkreettisempaa kun liikkeet tuntuvat ja maha kasvaa. Painoa on mulla tullut jo 7 kg, mikä on paljon mutta vielä kai jotenkuten ok. Neuvolassa sanottiin kyllä että saa tullakin reilusti, kun alkupaino suht matala, mutta kyllähän tuota herkuttelua kannattaisi vähentää... Täällä pähkäillään vaunuasiaa, toimitusajat kun kuulemma on pitkiä. Eli jos on jotakin vinkkiä (meillä hissitön talo ja 3. kerros), niin olis kiva:)
    Sun masu on söpö, mulla jotenkin ihan valtava, varsinkin välillä kun turpoaa. Pomo kyllä sanoi tällä viikolla töissä että ei vielä oikein raskautta huomaa, hmm...

    Hassua miten nopeasti aika menee, pari kuukautta enää töitä, siitä sitten pari kuukautta enää kahden, hui <3

    Ihanaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, kun kirjoitit kuulumisia. On hauska kuulla muidenkin raskausfiiliksiä varsinkin kun näin lähekkäin vissiin viikot menee :)
      Mulla tosiaan sitten taas painoa oli valmiiksi sen verran, että se 12 kg standardi nousu olisi korkeintaan aika toivottavaa.

      Tuo hissitön talo ei tosiaankaan siis ole mikään mahdoton juttu ainakaan yhden kanssa ja musta kätevin systeemi oli pienen kanssa sellaiset rattaat, missä oli pehmeä kantokoppa, mitä pystyi helposti kantamaan vaunukellarista kotiin. Sellaisiahan on melkein kaikilla malleilla :) Seuraavaksi kannattaa miettiä mun mielestä muita tarpeita esim. liikkuuko enemmän sorateillä, kuin keskustassa eli minkälaiset renkaat olisivat parhaimmat? Yksi mitä ehdottomasti suosittelen, on hyvä tavarakori, sillä sinne tulee tunegettua jos jonkinmoista kauppakassia yms.
      Me tilattiin meidän Phil&Teds rattaat mypram.de kaupasta Saksasta ja toimitus + yhteydenpito heidän puolestaan sujui tosi hyvin. Sitä voin siis suositella, jos ulkomailta haluaa tilata. Mun sisko tilasi sieltä myös Teutonian Fun-malliset yhdistelmät, mihin he ovat olleet oikein tyytyväisiä :)

      Me ei vielä ole tälle pienelle mitään pstettu (toki isoveljien jemmat tuola osottaakin) ja ajateltiin rakenneultran jälkeen käydä ostamassa hänelle jotain ihan ikiomaa. Eiköhän se sitten käy konkreettisemmaksi tämä uuden pienokaisen tulo meillekkin <3

      Delete
    2. Voi, ei täällä missään ihannemitoissa oltu ennen raskauttakaan, mutta terveydenhoitaja varmaan ajatteli varmistaa etten ole niitä äitejä jotka hysteerisesti pelkäävät lihomista raskauden aikana ja siksi sanoi että painoa saa tulla reilusti.

      Kiitos kärryvinkeistä, mennään varmaan ensi viikolla katselemaan ja tuo ulkomailta tilaus voisi olla yksi varteenotettava vaihtoehto. Toimitusajat kun voivat olla vissiin pitkiä niin nyt jo täytyy alkaa katsella.

      Aurinkoista viikonlopun jatkoa ja rakenneultran odotusta sinne:)




      Delete
    3. Aurinkoista viikonloppua myös sinulle :)

      Delete
  8. Moikka!

    Sun maha on ihana! Mut kyllähän ne tuntuu niin hurjaa vauhtia kasvavan, kun jo raskaus/raskauksia takana. Mulla tuntuu nyt viikolla 13, että maha on saman kokoinen mitä ekassa oli just viikon 20 paikkeilla. Painoa ei ole ihan samaa tahtia kertynyt kuitenkaan kuin ekassa raskaudessa, mut ihan hyvä vaan. Vaikka toisaalta en siitä stressaakaan... meidän 1v2kk poju on hyvin vilkas ja ihan hikiliikuunasta välillä käy perässä juokseminen, ehkä se auttaa pitään painoakin vähän kurissa ;)

    Oli muuten kiva lukea sun vaunupostaus. Meillä on Bugaboon Cameleonit olleet nyt ekalla käytössä ja ollaan niistä hurjasti tykätty. Beet vaikuttaa myös tosi hyviltä ja varsinkin paljon reissaavalle perheelle ja seisomalaudalla. Meillä on ollut maclarenit matkiksina..tosi näppärät, mut miinuksena ettei saa kasvoja työntäjään päin. Nyt kovasti mietitään tuplia. Donkeyt houkuttelis ja olinkin jo jossain vaiheessa ihan varma, että ne täytyy saada. Nyt on kuitenkin yhtäkkiä tullut jotenkin turhamainen olo hinnan vuoksi. Vaikka oonkin ehdottomasti sitä mieltä, että päivittäin käytössä olevien lastentarvikkeiden tulee olla mahdollisimman käytännölliset ja hyvät, silti on alkanut mietityttään että hitsit, varmasti halvemmillakin kärryillä pärjäis. Miten teillä on pojat nukkuneet Vibeissa? Tai lähinnä sitä mietin kun ei saa makaavaan asentoon sisaristuimen kanssa? Ja muutenkin noissa P&T:ssä mietin juurikin sitä ettei saa kasvoja työntäjään päin. Muuten kyllä paljon julkisilla liikkuvana ne tuntuis näppäriltä.

    Kivaa viikonloppua!

    T. Anna (se sama joka aina välillä käy täällä löpisemässä)

    ps. Huomasinko oikein, että sulla olisi ylimäääräinen Bugaboo seisomalauta? me ajateltiin pitää kuitenkin Cameleonit ja ostaa niihin lauta. Ei tietenkään vielä ihan ajankohtainen, mut käytettynä ajattelin yrittää löytää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa Anna ja kiva kun käyt löpisemässä! :)

      Donkeyt kyllä houkuttelee täälläkin vielä ja voipi olla, että sittenkin myymme nuo muut pois ja satsaamme niihin. Niissä on kyllä niin montaista ylivertaista ominaisuutta meille, että olisivat varmastikkin tosi kätsät. Ainoastaan se leveys mietityttää...

      Vibeissä Pojat on nukkuneet ihan ok, mutta kumpikaan ei ole koskaan ollut oikein vaununukkuja ja meillä päikkärit sujuu parhaiten sängyssä. Tähän toivoisin vauvan kanssa muutosta, sillä se helpottaisi niin paljon elämää. Siksi tuo Bugisten kunnon koppa olisi aika ideaali. P&T on nyt ihan huiput noiden isompien kanssa, mutta se kasvot vain menosuuntaan-juttu kyllä on ollut tuon alakerran istujan kanssa välillä vaikeaa. Ovat siis näppärät ja hyvät kaikin puolin, mutta siltikin haluaisin ne noidin Donkeyihin vaihtaa. Hankalaa!

      Hei ja joo on se ylimäärinen seisomalauta ja siihen jopa ne Cameleon-adapterit eli ihmeessä jos kiinnostaa niin laita vaikka sähköpostia epataydellinennainen@gmail.com

      Kivaa viikonloppua myös sinulle ja kiva kun tosiaan kirjoit :)

      Delete
  9. Olen jo jonkin aikaa käynyt seuraamassa blogiasi mutta on kyllä nyt liityttävä ihan virallisesti lukijaksi, blogisi on todella mukavaa luettavaa ja tämä sinun kolmosen odotus menee niin samoissa kuin minun kakkosen odotus. Minulla LA 16.10 ja rakenneultra ylihuomenna, hui! :)

    Ihan samoja ajatuksia minullakin, raskaus on mennyt todella nopeasti, varsinkin nyt tänne puoleen väliin. Esikoinen, työ ja kotiarki pitää niin kiireisenä, ettei jokaista liikettä ja kolotusta ehdi ajattelemaan, harkkasuppareita on myös täälläkin, ihan outoa, että niitä on nyt päivittäin kun esikoisesta ei ollut yhtään supistusta ennen synnytystä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, meillä menee tosi samoissa viikot ja kaikki :) Kiva, kun liityit lukijaksi - tervetuloa :)

      Mulla oli molemmat poikien odotukset tosi supistusherkkiä ihan tosi aikaisilta viikoilta asti, kun olin seisomatöissä. Nyt niitä tulee vähän harvemmin onneksi, mutta sitäkin napakampina. Onneksi nyt olen oppinut olla huolestumatta niistä, kun varsinkin esikon kanssa oli ihan varma, että synnytys käynnistyy siihen paikkaan :D

      Delete