16.5.15

EMILY AND FIN-MEKKO JA KUNTOILUMOTIVAATIOTA.

No hei täältä anoppilasta kirjoittelen. Sateisen viikon jälkeen on ihanaa, että täällä aurinko paistelee ja syreenit kukkii :)

Kävin just ihanalla kävelyllä ja ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen treenailumotivaatiosta.

Mä en eläessäni ole varmaankaan kolmea viikkoa enempää jaksanut jatkaa mitään kuntoiluohjelmaa ja nyt tätä innostusta on riittänyt jo monta viikkoa.
En enää edes osaisi kuvitella sitä ei-aktiivista arkea. Käveltyä tulee miltei päivittäin ainakin se 5km ja välillä sit sen päälle kävelylenkki ja silloin kilsoja päivämittarissa on parhaimmillaan jopa 13km.

Niihin Kayla-treeneihin pitää itseä vielä tsempata, vaikka jälkeenpäin olo onkin aina mahtava. Mutta mulla on hyvä motivaation kohde; nimittäin mun "kamalat" sääret.

Me ollaan kesäkuussa Liamin kanssa menossa hänen maailman lemppareimman bändin the Whon keikalle Dubliniin mihin ostin tämän mekon alennusmyynneistä Maaliskuussa:



Merkki on sellainen kuin Emily and Fin. (Malli Your's truly) Mekko kyllä mahtui jo tuolloinkin ja nyt vielä paremmin, mutta olen koko aikuisikäni toivonut sellaisia hameenhelmoja kestäviä säihkysääriä. En varmaan muuta käyttäisikään kuin helmoja, jos koipeni ne kestäisi.

Maailman paras motivaatio: jos vähääkään tekee mieli laistaa treeneistä tai syödä epäterveellisesti, ei tarvitse kuin muistaa tämä mekko ja 23.6 ja sääret. Ja en ole treeniäkään sen koommin jättänyt väliin :D Sama varmaankin toimisi, jos varattuna olisi matkaliput rantalomalle (bikinit) tms. 

Mun ehdoton "ongelma-alue" on aina ollut reidet ja sääret ja ne vasta rupeavat viimeisimpänä muokkautumaan. Eli kova tsemppi nyt seuraaviksi viikoiksi päälle. Nuo on meidän ekat omat iltamenot keskenämme sitten ennen kuin tulin Jamesin kanssa raskaaksi. Että on jo aikakin!

Täytynee myös sutia noille kalman kalpeille jäsenille jotain itseruskettavaa. Mutta sekään ei pelasta tuota "raskausarpeani" eli oikean sisäpohkeen muhkuraista suonikohjua, minkä raskauksieni seurauksena sain. Minulla ei siis tiikerinahkaa, mutta valitettavan kolmiulotteiset suonimuhkurat, nice.

(Hihii varsinanen äitinsä tyttö tuo Elsi, kuka känkkäsi ja vänkkäsi, että hän haluaa nuo äitin korkkarit just NYT ja HETI!)

Mekon kaveriksi kaipaisin kyllä vielä punaisia korkkareita. Ja mitäs sanotte, pitäisikö vielä jostain hankkia sellaiset seitinohuet sukkahousut tasoittamaan väriä? 

Terveisin: tulevan mekkotytön tunnustukset



6 comments:

  1. Itse en ole elaissani tykannyt pitaa(julkisesti) minihameita tai shortseja, koska murrosiassa olin aika pullukka ja etenkin vasemmassa pohkeessani polvitaipeessa on aina ollut hyvin nakyvia suonia-ei ehka ihansuonikohjuja mutta nakyvia sinertavia kuitenkin, ja olen niista aina itse ollut hyvin tietoinen. Minulla on myos aina ollut vahan paksut pohkeet-ja nilkat ja olen ollut arka nayttamaan saariani. Nuorempana karsin kovastikin tasta, mutta tuoloin ei noita hoitoja, ts. suonikohjujen tms. poistoja ollut niin yleisesti tarjolla kuin nyt..voisihan ne edelleenkin poistaa, jos olisi varaa, mutta kun on niin paljon tarkeampaakin tarvetta-ihan jokapaivaista, ja myos terveyteen liittyvaa, seka lasten etta omaan. Eli ei ole moiset kosmeettiset asiat ensimmaisena listalla.
    Jos sinulla on varaa, ja itseasi hairitsee , niin poistata ihmeessa suonikohjusi-se ei ole kummoinenkaan operaatio. En tieda-ei varmaan onnistu kesakuun 23.paivaan mennessa, mutta kuitenkin..Olet vasta reilu 3-kymppinen(??)-ei kannata antaa moisen asian vaivata jos hoitokeino on helposti saatavilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mulla on ollut aina sama ongelma. Paksut pohkeet ja reidet ja erityisesti nuo polvenseutuvat. Ravintoa ja hormooneita niistäkin ruumiinrakenteen lisäksi saa syyttää. Kaisa Jaakkolan kirjat ovat mielenkiintoista luettavaa aiheeseen liittyen :) mut juu pikkuhiljaa toivottavasti nuo koivetkin tuosta muokkaantuvat :)
      Suonikohju-operaatio on mullakin to do-listalla, mutta kuten sanoit, on aika monta rahamenoa ennen sitä tiedossa. Ne ovat kuitenkin vain esteettinen haitta ja tähän asti mulla on aina ollut pitkät lahkeet jalassa ja asia ei niin ole vaivannut. Katsotaan nyt tosiaan miltä nämä koivet alkavat näyttää, kun toivottavasti rasvaprosentti pienenee. Ja tosiaan, olen vasta 31-vuotias kesällä ja koska tämä vaiva tuli jo ensimmäisessä raskaudessa, kannatti tosiaan odotella, että "lapset on tehty" ennenkuin asiaa murehtii asiaa. Toisessakin jalassa menee alas ihan nivusista pitkä sininen kohosuoni, mikä ei onneksi yhtä paljon kuvissa paista kuin tuo polvitaipeen muhkura :)

      Delete
  2. Wau Sara! Sä näytät jo tosi tosi hyvältä! Sullahan on painoa jo tippunut vaikka kuinka!!! :) Tsemppiä projektiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehe no itseasiassa painoa ei ole niin tippunut, kun lihakset ovat kasvaneet. Mutta kiitos silti! Pitkä tie vielä edessä :)

      Delete
  3. Replies
    1. No kiitos, vaikka tietty omaan silmään näkyy vain APUA! :D

      Delete