21.1.13

RUOKAPÖYDÄSSÄ.

Hyvää iltaa.

Niinkus nyt ehkä olette saattaneet jossain vaiheessa rivien välistä lukea, meidän perheessä yhteiset ruokahetket, ruoanlaitto ja ruoka ylipäätänsä ovat melkosen tärkeitä juttuja. 
Mies tietysti tekee töitä aiheen piirissä ja minulla taas on kova kiinnostus erilaisten ruokien laittamiseen.

Ehkä yksi meidän alunalkajaankin yhteinen asia oli se, että tulemme
molemmat sellaisista perheistä, missä yhdessä syöminen on ollut tosi tärkeä juttu. 
Niinkun aivan superhyper tärkeä. 
Kaikki muut menot ovat asetettu toiselle sijalle. 

Jo odotellessamme Fionnia mietimme miten haluamme hänet heti alusta asti mukaan ruokailemaan yhdessä ja Fionnhan sitten söikin kiinteät sormiruokaillen. 
Jamesia odottaessa mietimme hymyillen, että tuohon tyhjälle paikalle 
hänetkin sitten puolen vuoden tienoilla istutetaan.
Ihanaa, idyllistä...?

Joo ei :D :D :D

Näiden kuvien tapahtumien kautta saatiin taas Liamin kanssa nauraa,
että periaatteet romukoppaan syömisen osalta.

Meidän pojilla on pöydässä aina aivan tuhannen show meneillään.
Toinen keekoilee ja esittää vaikka mitä ja toisella pitää olla ainakin satamiljoonaa autoa ulottuvilla.

"Brmm, brmm" vaan sullekkin äiti. 
Mistälähtien 10kk ikäiset osasi jo tuolla tavalla leikkiä pikkuautoilla?

Jamesin kiinteiden syönti on ollut enemmän sössöpohjalla, vaikka siis sormiruokaileekin innokkaasti. 
Hänen kanssaan soosissa on siis aivan kaikki paikat niskakarvoja myöten.

Että jos joku kuvitteli sormiruokailun olevan sottaista, niin tämä baby kyllä vesittää ne epäilyt täysin :D
 Ruokailutapahtumat ovat nykyään kuin urheilusuorituksia.
Fionn toki koki aivan jäätävän vauvistaantuman loppusyksystä nähdessään miten pikkuveljelle tarjoillaa ruoka lusikalla suuhun. Varsin omatoiminen uhmis siis täysin heittäytyi syötettäväksi.

Normisti siis jompikumpi vanhempi istuu pöydän päässä pojat molemmin puolin ja tuikkii lusikkaa vasemmalle, oikealle, vasemmalle, vasemmalle , oikealle...

Siinä vaiheessa, kun pääsisi vihdoin lusikoiman ruokaansa omaan suuhun, on jo niin lopen kyllästynyt koko ateriointiin kuin olla voi.

Mutta kai tämä on nyt vain tätä. Tätä hetkeä.
Kyllä mä vahvasti uskn, että pojat ovat teini-ikään menessä sisäsiitejä ja salonkikelpoisia ;)

Saavat sitten vuorostaan murjottaa typerille vanhemmille,
ketkä käskevät kesken kaiken kavereilta kotiin yhteiselle perheillalliselle.

Mites teillä syödään?
Onko siistiä, sottaamista vaiko showta?

22 comments:

  1. Oon kuullu vähän sieltä ja täältä, miten nää esikoisen ikäiset tuppaavat lakkoilemaan, jos eivät saa syöttöapua:)
    No, se heille suotakoon, kai siihen syynsä on. Joten täällä mennään suht smaoilla fiiliksillä, paitsi että Veikkaa syötetään, samalla kun jannu kikkuloi tuolissa ja Tyty mättää tietyn määrän safkaa suuhunsa, ja lopulta kieltäytyy syömästä. Syöttämistä ei huoli kirveelläkään. Homma kun on neidin osalta pulkassa, niin se on. Aivan sama, menikö sinne yksi lusikallinen vaiko ei.
    Veikka voisi varmaan istua pöydässä puoli päivää (jos seuraa riittäisi), kun Tyty taas on valmis hetkessä.
    Kaipa sitä joskus sitten ruokaillaan pieni talo preerialla- tyyliin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu mä odotankin tämän F:n avuttomuuden menevän ohi sitten kun toivottavasti tulee se "minä itte"-vaihe :D Kyllä tän nyt tämän hetken kestää, vaikka työlästä se onkin.

      Delete
  2. Meilla syomalakkoillaan vahan tuostaki. Mahdotonta suostuttelua aina valilla. Yritan olla osallistumatta naihin sotiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mäkin yritän olla tuputtamatta ja sellai otetaankin aika rennosti, mutta poika tekee tosi usein sitä, että syötettynä syö reippaasti mukisematta ihan hirmuisen satsin, mutta itse ei kiinostaisi yhtään lusikoida vaikka ruoka olisi mieleistä ja nälkäkin kova :D

      Delete
  3. Sottaista on ruoka-ajat! Ihana kuulla että muillakin..välillä tuntuu että mm.perhekahviloissa kaikki muut istuu kiltisti, pää lusikkaan päin suuta oikeaan aikaan avaten, ruokalappu puhtoisena..itse kun ei edes viitsi syöttää riisumatta lasta pelkälle vaipalle (ja senkin alta löytyy osa menusta ) Mutta pientä kärsimystä on siivous, lapseni sentään SYÖ. Sen eteen vasta onkin tuskailtu :D /Bianca**

    ReplyDelete
    Replies
    1. hihi meidän F:n sormiruokailua jo perhekahviloissa kauhisteltiin..saas nähdä mitä mieltä olisivat tuon pienmmän sotkuilusta, jos näkisivät :D Meillä syödään myös järjestään vaipoissa.

      Delete
  4. Ihanat nuo kuvat! Meillä isosisko kanssa lakkoilee tuon syömisen kanssa, joskus ei syö mitään ja joskus sitten lautasen tyhjäksi. Ja vauva syö vihdoin ja viimein niitä karkeampia ruokiakin, eikä pelkästään vauvasoseita, mutta syö tiettyyn pisteeseen asti ja kun lopettaa, niin sitten lopettaa. Mitään ei saa enää syötettyä, vaikka tekisi mitä temppuja...kai ne kuitenkin kasvaa ihan hyvin näilläkin syömisillä. :) ja joo, sotkua riittää, onneksi koirat syö sitten lattialle tippuneet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Koirat olisivatkin mahtavia jeesejä :D Koko ruokailutoimenpiteen kaikista ärsyttävin homma onkin se jälkisiivous...

      Delete
  5. Lapsuudenkodissani yhteiset ruokahetket olivat tärkeitä ja niin ovat myös meilläkin.

    Meillä ruokailu on nykyisin aikamoista showta. Pikkuinen sormiruokailee, joten sapuskaa on usein paljon lattialla sekä ympäri lautasta. Isompi sentään osaa syödä jo melko nätisti.

    Kiva olisi päästä jonnekin ravintolaan miehen kanssa. Vois syödä edes yhden aterian ihan kaikessa rauhassa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en tiennytkään, että teidän "vaavi" kanssa sormiruokailee :) J syö meillä pääsääntöisesti samaa ruokaa kuin muutkin (tykkää karkeasta ruoasta) ja monet ateriat siis menee myös sormiruokaillen.

      Illallinen rauhassa - voi mikä luksusunelma!

      Delete
  6. Meillä esikoinen 3,5v lakkoilee toisinaan edelleenkin ja esittää vauvaa. Pikkuveli sen sijaan syö tosi hienosti itse lusikalla tai haarukalla, eikä soittaa juuri ollenkaan. Tyttökin syö kauniisti silloin kun jaksaa syödä itse. Nyt pikkuhiljaa näyttäisi siltähän että ruokailut eivät olisi showta tai taistelua ihan koko ajan, mutta kyllä sitä ollaankin jo tässä päätä hakattu seinään pitkään ja hartaasti. Kyllä se siitä teilläkin, ennemmin tai myöhemmin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. hihi kummasti sitten esim. hedelmäsose taikka harvinainen herkku jäätelö lusikoidaan mukisematta vaikka kuinka hyvin :D no kyllä hän tosiaan varmaan jossain vaiheessa taas pääsee eroon tästä vauvailusta ja rupeaa syömään ihan itse.

      Delete
  7. Huonoja syömämiehiä kuusi ja neljä veet. Mikään ei kelpaa ja kun puoli pakolla istutetaan niin se kestää ja kestäääääääää... "Mitä ruokaa?" Ei edes kerkeä vastata kun vastaus on jo "En syö". Yksi vee perinyt veljiensä geenin, ruokailu onnistuu lelujen avulla *HUOH* ehkäpä ne oppii, syöhän ne vanhemmatkin sisarukset...
    Ja kun yrittää valmistaa sellaista, joka kaikille kelpaa niin on ruokalista jo aika ankeaan typistynyt...

    ReplyDelete
    Replies
    1. jospa heilläkin sitten iän myötä helpottaisi? innolla (not) odotan tuota "hyi tää on pahaa"-vaihetta...

      Delete
  8. siistiä vain silloin, kun eivät syö..
    ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. otat siinä heidän selän takana tolupullo ja rätti kädessä eiks vaan? :D

      Delete
  9. Meillä poika syö kyllä hyvin (ja rakastaa avokadopastaa sekä sitä minkä reseptin laitoin blogiin, kun niitä on niin lautanen tyhjenee nopeasti) mutta sotkuisesti! :D Kauhea siivo pojan paikalla joka kerta. ;) No, on se kyllä siistiytynyt vuosien varrella onneksi. Ehkä jo vuoden päästä kaikki haarukalliset menee suuhun eikä osa pöydälle. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. iiks. se sotku ei sitten varmaan ikinä lopu, koska me ollaan mun mielestä miehen kanssa itsekkin tavallista tohelompia. great :D

      Delete
  10. Pääsääntöisesti syöminen on siistiä, mutta se yleensä johtuu siitä, että lämpimään ruokaan ei katsota päinkään vaan ateria koostuisi lähinnä tuoreista kasviksista. Nyt 2,5 v tienaakin itselleen tarroja siitä, että lämmintä ruokaa edes maistetaan. Sinäänsä absurdia kun tuo tyyppi kuitenkin keittiössä kokkausapulaisena popsii mitä voimakkaamman makuiset juustot alas tyytyväisenä ja muutenkaan ei ole kovin epäluuloinen. Ilmeisesti lämmin ruoka ei vaan houkuta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. mulla on taas tapana saada F syömään isot määrät raakoja kasviksia niin, että tulee apukokiksi viereen, kun pilkon ja napsii siitä niitä palasia. tuo on kyllä hyvä tuo tarratekniikka. voisi toimia meilläkin tässä yhteydessä eli pitää laittaa harkintaan :)

      Delete
  11. Ihania kuvia! Kyllä ne ruokailut siitä muuttuu ja ihan varmasti lapset oppii ja osaa arvostaa yhteisiä ruokailuhetkiä!

    ReplyDelete