23.10.13

KUULUMISIA VIIDEN HENKILÖN TALOUDESTA.

Vauva tuhisee tässä minun sylissäni ja pojat on daddyn kanssa kerhoreissulla. Ulkona näyttää olevan aika tuulista ja märkää. Viimeiset pari päivää olen viettänyt tässä sohvan nurkassa imettäen.

Kotiin pääsimme sairaalasta tosiaan maanantaina ja arki kolmen lapsen vanhempina on nyt totisesti alkanut. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kaikki on mennyt paaaljon paremmin, mitä edes osasin odottaa. Olin nimittäin todella hermostunut poikien sunnuntaisen sairaalavierailun päätteeksi, mikä meni aika hulinoinniksi, että mikä meillä mahtaa olla edessä? Onneksi pojat olivat niin onnellisia, että äitiliini oli vihdoin kotona ja innostuneita vauvasta, että mitään kovin kummallisia oirehtimisia ei ole vielä näkynyt.

Itse olen tietysti 99% ajasta aika liikuttunut, noh, miltei kaikesta :) Eihän tätä onnea voi uskoa todeksi. Niin kovin kiitollinen olen tästä omasta perheestäni. Vauva on toki minussa aivan totaalisen kiinni ja en enempää voisi kiittää Liamia hänen hoitaessaan ihan kaiken muun. Siinä se ristiriita onkin ehkä eniten, että haluaisin niin kovasti olla normaalisti poikienkin kanssa, mutta toki Elsi tarvitsee nyt vain ja ainostaan minua. Kaikki mahdolliset hetket, mitä on liiennyt, olen heti ensisijaisesti käyttänyt poikien kanssa touhuamiseen.

Silti on vähän ikävä tätä bloggailua, vaikka sille ei oikein tahdo löytyä aikaa. Ihan vain näiden fiilisten kirjoittamiseen ylös. Instagram tilini voisi kenties muuttaa nyt Elsigramiksi, sillä sinne olen säilönyt heti tuoreeltaan pieniä muistoja näistä hetkistä. 

Elsi on pääsääntöisesti ihanan tyytyväinen pikkuruinen tyttö. Imetys on lähtenyt käyntiin enemmän kuin hyvin, mikä sitten osaltansa tuo mieleen muistot, miten kamalan hankala imetystaivan minulla Jamesin kanssa oli. Miten asiat meni jo alusta asti pieleen sen huonon imuotteen kanssa. Ja miten nyt tunnenkaan siitä kaikesta haikeutta ja syyllisyyttä, vaikka lopulta häntä imetinkin 10kuukautta. 

Mutta Elsi tosiaan tajusi heti homman nimen ja minulla on lähinnä vaikea muistaa miten mahdottomasti tähän hommaan kuluu aikaa. Toistaiseksi päiväsaikaan häntä on ollut aika vaikea siirtää sylistä nukkuvana mihinkään ja päiväpuolet ovatkin aikamoista tankkaamista. Yöllä sitten neiti on vetäissyt huimia 4-5 tunninkin putkia ennen ensimmäistä syöttöä. Eli en voi todella valittaa, vaikka kyllähän tässä silti on aika kova väsymys. Yritän päivisinkin saada edes tunnin nukuttua päikkäreitä.

Tänään meillä onkin iltapäivällä ensimmäinen neuvolakäynti ja hauska kuulla miten paino on lähtenyt nousuun. Luulisin ainakin, että on. Syvä toive on, että nämä maitomeloonit vähän rauhoittuisivat myöskin tässä päivien mittaan. Voi huhhuh vain taas kerran. 

Oma oloni on palautumisen kannalta tosi hyvä. Omat housut mahtuvat jo jalkaan, mikä on aika hullua. Vaaka näytti toistaiseksi -4kg perjantailta, mutta veikkaan, että tätä etupainoa on tullut ainakin kilo puoleensa lisää... 

Sellaisia pieniä kuulumisia meiltä :) pitäisi muistaa kirjoitella synnytyskertomuskin itselle muistiin ja voin sitten ehkä ainakin osittain sitä täälläkin avata, jos kiinnostaa.

Kiitos vielä kaikille ihanista kommenteista! Yritän tietysti pääsääntöisesti niihin vastata, minkä kykenen. Olen nyt aikalailla tämän iPaddyn varassa yhdellä kädellä, mutta onneksi vihdoin tajusin miten tähän saa siirrettyä tuolta Olympuksestani kuvia etten ihan ole vain kännykkäkuvalaadun varassa :) 

Mukavaa keskiviikkoa sinne ruudun taakse, Sara xxx

30 comments:

  1. Onnea kauniista lapsesta. En voi sille mitään, että hieman särähti korvaan kaksi asiaa. Ymmärrän kyllä, että kun lapsi on vastasyntynyt ja imetetään, niin hän on äidissään kiinni. Mutta kyllä silti minun mielestä lapsi tarvitsee myös isäänsä ensimmäisestä hetkestä lähtien. Tuntuu, että isän rooli usein loppuu synnytyssalin ovelle. Meillä ainakin vauva on alusta lähtien ollut myös isän sylissä ja isän kanssa ihokosketuksessa niin paljon kuin mahdollista ja nyt 6kk iässä silmät loistavat ja leveä hymy tulee naamalle joka kerta kun isä tulee kotiin. Eikä lapsi ole vain äidin perään, myös isä kelpaa lohtusyliksi. Antaakaa isien osallistua :) Ja toinen asia mikä harmittaa blogissa kuin blogissa on tuo imetyksen jumalointi. Ei sillä, sehän on parasta lapselle mutta kun kaikilla se ei syystä tai toisesta onnistu niin on mielestäni hieman itsekeskeistä piiskata itseään julkisesti jos lopputulos on kuitenkin onnistunut jopa 10 kk ajan! Hyvähän se on mielipiteensä ilmaista mutta ainakin tähän imetykseen voisi ottaa sellaisen positiivisen näkökulman ja jättää omantunnontuskat pois, jokainen äiti kun varmasti yrittää parhaansa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kuule, minulla on mitä osallistuvin mies, kuka aivan ihanasti hoitaa kaikkia lapsiamme. Todellisuus nyt on kuitenkin se, että ensimmäise tpäivät vauva tosiaan roikkuu tissi suussa lähes sen 24/7 ja en meinaa häntä siitä saada siirrettyä ilman, että hän herää itkemään. Ostimme tänään kaupasta tutteja, jotta kenties se onnistuisi ja voisimme tasapuolisemmin hoitaa kaikkia lapsia. Isommatkin ovat sen verran pieniä, että tässä on kyllä kaikki kädet kiinni ihan perus arjessa :)

      Mitä imetyksen ihannointiin tulee. Noh, kommenttisi toki on asiallinen, mutta itse henkisesti vaiken imetyksen kokeneena olen erityisen onnellinen tästä hyvin alkaneesta taipaleesta. Se ei ole mitään imetyksen ihannointia, jos omalla kohdallani olen onnistunut tällä kertaa paremmin. Sitähän tässä yritin juuri sanoa, että nyt vasta ne tunteet nousevat pintaan, mitä silloin koin. Jos illoin blogia seuranneet kenties muistavatkin miten älyttömän raskas meidän alku J:n kanssa oli, kun hän tosiaan huusi synnäriltä asti 24/7. Vaikka juu sitten homma 'sujui' sen 10kk ei se posta niitä syyllisyyden tunteita, mitä nyt vain voi äitinä kokea.

      Omaan korvaani hiukan taas särähti tuo syytös itsekeskeisyydestä, mutta saatan kyllä nyt olla hiukan turhan herkässä tilassa kaikenkaikkiaan ottamaan vastaan negatiivista kritiikkiä.

      Ikävä juttu, jos miellät tämän tekstin joksikin rintaruokinta versus pulloruokinta mittelöksi. Tuleepa paha mieli, että kukaan edes ajattelee niin.

      Delete
    2. Ööh, eikös Sara juuri kirjoittanut, että "Vauva on toki minussa aivan totaalisen kiinni ja en enempää voisi kiittää Liamia hänen hoitaessaan ihan kaiken muun. "

      Joten tuntuu vähän naivilta puhua "isien osallistumisesta" sellaiselle ihmiselle, jonka mies "hoitaa ihan kaiken muun."

      Yhden kanssa se on eri. Mutta jos on kaksi ennestään, jonkun heidätkin pitää ruokkia, naamat pestä, pyllyt pyyhiä, riidat selvittää, lohduttaa, sylitellä, leikkiä, laittaa illalla sänkyyn, kerhoiluttaa ja herra ties mitä muuta. Joten selvähän se on, että jos talossa on kaksi aikuista ja vauva tankkaa kannuilla lähes 24/7, iskä huolehtii, että äiti saa imetysrauhan, pöperöä naaman eteen ja pitää huushollin ja muut mukelot huollettuna. Se on sitä osallistumista. Pelkkä "sylissäpito" tai "ihokontakti" kuulostaa naurettavan pieniltä asioilta kokonaisuutta katsottuna tuossa teidän elämäntilanteessa.

      Ja voisin kuvitella Sara, että etteköhän te jo tiedä tällä vanhemmuuden kokemuksella, että miten se isäkin luo lapseen läheisen suhteen. Ei nimittäin ainakaan näytä siltä, että L olisi jotenkin "sivussa" siinä asiassa.

      Ja kuka jaksaa enää miettiä mikä ruokintatapa on parasta lapselle? Ihan sama, kunhan ruokaa saa (niitäkin perheitä kun sattuu olemaan, joilta tämä "pieni" huoltotoimi saattaa syystä tai toisesta unohtua)!


      Delete
    3. Voi Hanna. Aikalailla naulan kantaan.

      Silloin esikoisen olessa vauva häntä hoidettiin, kyllä erityisen tasaväkisesti ja niinä koliikkiihuutomaratooneina vuorotellen kannettiin ja hytkytettiin ja vaihettiin vaippaa.
      Ja J:n surullisen kuuluisan alkutaipaleen aikana mies tsemppasi minkä pystyi ja valoi uskoa paremmasta.

      Hah ja onhan Elsi jo tänäänkin useampaan otteeseen ollut daddyn sylissä pusuteltavana. Rooleja vaihdetaan lennossa, minkä kyetään :)

      Sääli tosiaan ettei tällaiset isät kuin L ja T ole itsestään selvyyksiä. Me taidetaan oikeasti olla aika onnekkaita sitten.

      Delete
    4. Ihana teidän tyttö, ihan kuten pojatkin. :) Ja kiva lukea kuulumisia! :)

      Oikeasti, ihan kökkö kommentti suoraan sanottuna ekalta anonyymisti. Noh, vauva nyt vaan on äidissä kiinni alkuun, ei se sitä tarkoita ettei isä osallistuisi vauvan hoitoon. Isä kun nyt vaan ei voi imettää! :D Toisekseen, ei ole väärin ihannoida imetystä (vaikka siitä ei nyt edes tässä tapauksessa edes ollut kysymys). Se on vauvalle ihanteellinen vaihtoehto, ei se siitä miksikään muutu. Ollaan sen sijaan vaan onnellisia siitä, että saadaan asua oloissa joissa myös se toissijainen vaihtoehto on vauvalle turvallinen ja hyvä. Turha näistä on kenenkään syyllistyä, ja asioista kyllä saa puhua niiden oikeilla nimillä. :)

      Delete
    5. Kiitos Juille :)

      Niinhän se tosiaan on. Kyllä mä voin ihan suoraan sanoa olevani erittäin rintaruokintamyönteinen ja olen toki surullinen sellaisten puolesta, keillä se ei syystä tai toisesta onnistu. Sitä tässä yritin itsekkin viestittää, että huonompi kokemus todella jätti elinikäiset arvet. Ei se tässäkin tilanteessa pitkä imetys siltikään takaa, että kyseessä olisi ollut onnistunut imetys. Valitettavasti.

      Delete
  2. Ihana kuulla teidän kuulumisia <3. Kuulostaa juuri siltä, miltä pitääkin. Ihana pieni Elsi ja elsigram oiskin kiva uusi nimi installe ;).

    Ihanaa, että sulla on siellä mies jakamassa vastuuta ja saat keskittyä vauvaan <3! Nauti tuosta onnellisuudentunteesta ja ihanasta perheestäsi (ja juu, mäkin ihan vähän herkistyin, sori sekava kommentti..).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, luojan kiitos Suomen isyyslomasysteemin! Mietitttiin tnään juuri, että Irlannissa hän olisi jo palannut töihin maanantaina. Huh!

      Kiitos suloisesta kommentista <3

      Delete
  3. Paljon onnea ihanasta pienoisesta! Nauti niin paljon kuin pystyt ensimmäisistä viikoista. Tiedät varmasti kuinka nopeaa se aika menee. Meillä vietettiin nuorimmaisen 1-vuotissynttäreitä sunnuntaina. Tippa melkein tuli linssiin kun ajattelin aikaa taaksepäin, että miten nopeaa se on oikein mennyt.

    Onnea vielä, tyttö on kaunis. <3

    Terveisin Lillehammerista
    Jonna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä jo tänään kauhistelin, että tyttö on jo 4 päivää 'vanha'! Ja kun kyseessä on viimeinen vauva aika niin jokaisen hetken tosiaan yrittää painaa sydämeen muistiin. Haikeaa ja ihanaa <3

      Delete
  4. Voi ihastuksen ihastus. Ei voi muuta sanoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pian teilläkin <3 millon teillä on se rakenneultra?

      Delete
    2. Viela pitaa oottaa 4 liiankin pitkalta tuntuvaa viikkoa!

      Delete
  5. Suuret onnittelut! Löysin blogisi sattumalta tässä kesällä, ja olenkin käynyt siitä lähtien kurkkimassa kuulumisianne. Kiitos tosi kivasta ja elämänmakuisesta blogista! Ihailen sinua ja monia muitakin rohkeita ja reippaita bloginaisia, minusta ei olisi tähän!

    Vauva (ja nimi!) on suloinen, ja kauhukseni huomaan hienoisen vauvakuumeen nostavan päätään. Minulla. Apua...! Onnellisia ensihetkiä sinne ja iloista päivää. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitoksia kivasta kommentista :) onhan tämä toisinaan vähän hullunhommaa, mutta myöskin niin älyttömän antoisaa ja ennenkaikkea itselle jää ihania muistoja, mitä muuten ei ehkä edes tulisi mieleenkään ajatella.

      Auts ja vauvakuume - se yleensä vain pahenee, kun kerran alkaa ;)

      Delete
  6. Onnea ihanasta uudesta pienestä tulokkaasta! Mukava kuulla, että alkutaival on lähtenyt hyvin käyntiin, voin vain kuvitella, että kolmen pienen kanssa kädet ovat todellakin täynnä. Veljet näyttävät kovin suloisilta pikkusisko sylissään, varmasti iso muutos myös heille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu ei ole tylsää hetkeä tässä taloudessa tällä hetkellä eikä varmasti seuraaviin vuosiin :) isoveljet ovat ottaneet siskon tosi ihanasti vastaan ja yritän vain joka välissä halia ja pussailla heitä, että tietävät kuinka älyttömän tärkeitä ovat, vaikka olen vauvassa niin kiinni.

      Delete
  7. Replies
    1. Kiitos Sari. Puolueellisesti vastaan, että niin on :)

      Delete
  8. Ihana äiti ja ihana vauva <3 Nauti tunnemyrskyistä ja pesimisestä ja siitä imetyksestä! Onnistuneesta imetyksestä SAA iloita julkisesti ja hankalaa imetystä on yhtä lailla lupa surra - ilman että siinä on yhtään mitään itsekeskeistä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. <3 <3 <3 ne tunteet, mitä nyt on heräänyt Jamesin imetyksestä on kyllä aivan hirmuisen raastavia, vaikka niillä ei oikeasti hänen elämäänsä ole mitään merkitystä. Onneksi. Minä äitinä sitten varmasti kannan sitä valtavaa syyllisyydentunnetta lopun ikäni.

      Ja ihan vain siksi tämä alku tuntuu niin juhlallisen ihanalta ja vapauttavalta :)

      Delete
  9. Onnea sinne ihanille. Voi että jotenkin teidän onnea myötäelää erityisellä innolla. <3 Samaistun! Sivuhuomautuksena kuopukseni lähennellessä 1,5vuoden komeaa ikää, musta tuntuu että rankinta kolmen kanssa on ollut ajanjakso kun kuopus on ollut 6kk- 1,3kk eli kun osaa liikkua, mutta järkee ei oo. ;) Nyt jotenkin muka helpottaa. ja rankkaa ja rankkaa, toisaalta ei missään vaiheessa mitään mahdotonta ole ollut. Tosi intensiivistä kyllä. Että en mä tätä savottaa kauhulla muistele,vaikka se vähän kreisiä on ollutkin. Kohti tulevaa, murut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi epäilemättä tässä on vaikka minkämoista vaihetta vielä edessä, mutta myös niin mahdottoman suurta onnea. Ompahan sitten vanhana aikoja mitä muistella ;)

      Delete
  10. Voi ihanaa! Kaikkea hyvää teille koko perheelle. Nauti vauva-ajasta, se menee niin nopeasti ohi. Ihanaa kun miehesi on niin auttavainen. Suloisia nuo isot veljetkin.-Anne

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anne. L on kyllä ihan kultakimpale. Olen monesti anopille kiitellytkin, miten mahtavan pojan hän on kasvattanut :) Tai no itseasiassa miehen isä on ihan samanlainen auttavainen ja osallistuva, että pojilla on heissä kyllä hyvät roolimallit :)

      Delete
  11. Ihanaa vauva-aikaa koko perheelle! Äitiydessä on niin tunteet pelissä, että asioita voi olla vaikea järjellä käsitellä ja siihen hormonit vielä päälle :) Nauti siis nyt, äläkä sure mennyttä, se ei ole sinun vika.
    Mari

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinpä! Ja ihan varmasti kaikilla on jotain, mistä syyllistyy vaikka ei tarvitsisi.

      Ja kiitos tuosta viimeisestä lauseesta. Yritän antaa itselleni anteeksi. :)

      Delete
  12. hyvältä kuulostaa! toivottavasti saat pitää Liamin kotona mahdollisimman pitkään. kovasti haluaisin tietää, miten ehditte sairaalaan Elsiä synnyttämään, joten laita ihmeessä synnytyskertomusta, kun siihen löytyy sopiva hetki.

    onnea vielä!

    ReplyDelete
  13. Ensin nyt isyysloma ja sitten vielä toivottavasti joitain pitämättömiä vapaita ja sitten...kääk! Yksin kotona nelistään.

    Kirjoitan synnytyksestä ihan pian. Mentiin sairaalaan just napisti 2h ennen syntymää.jee!

    ReplyDelete