7.10.13

SAIRAALAKASSISSA JA SEN VIERESSÄ.

Hei vaan kaikki sielä ja iloista viikon alkua! Mulla on ollut varsinainen vauhtipäivä tänään: olen käynyt vyöhyketerapiassa ystäväni luona ja sen jälkeen vielä mani-pedikyyrissä. Ja sitä ennen sain vielä nopskasti otettua kuvat näistä sairaalakassikamoista ja teinpäs pojille vielä lounaskeitonkin. Nyt alkaa kyllä jo virta hyytymään :)

Olikin oikein hyvä, että kävin läpi tämän sairaalaveskan sisältöineen ja täydensin sitä pikkusen ja kirjoitin vielä listaa, mitä pitää sitten h-hetkellä muistaa napata mukaan.

 Aika samanmoiselta näyttää sisältöineen, kuin aikaisemmillakin kierroksilla. Alan siis olemaan kai jo aika konkari?!?

Sieltä löytyypi siis: kylpy/aamutakki ja tohvelit, kaksi pehmoista ja mukavaa vaatekertaa, kahdet sukat ja yhdet villasukat, liivinsuojia, muutama side, ponnari ja pinnit, selkävyö, toilettilaukku ja synnytyseväät. Vielä puuttuu kamera latureineen, iPad latureineen, kännykkä, neuvolakortti, ripsiväri ja sävyttäväpäivävoide ja muutama muu pikkueväs sairaalassaoloajalle.

Minulle on tosi tärkeää, että saan olla sairaalassa omissa vaatteissani. Sitä yökaapua käytän tosiaan vain öisin ja verkkopikkarit myös kaikessa karmeudessaan kelpuutan. Oletan olevani sairaalassa tälläkin kertaa ainakin sen yhden yön ja siksi kahdet eri vaatteet. Synnytyksen jälkeen on tietysti mukava olla leppoisissa oloasuissa ja molemmilla aikaisemmilla kerroilla minulla on tullut maidonnousun yhteydessä ihan kamalan kylmä eli vielä vähän arvon ottaisinko myös hupparitakin mukaan. Siksi myös nuo villasukat. Omat aamutakki ja nuo punaiset tohvelit on myös olleet aina mukana ja niin ovat nytkin :)

Sairaalassa varmaankin joudun tuvautumaan niihin jättivaippoihinsiteisiin (siis voi jälkivuoto yök, eikö sen voisi tällä kertaa jättää väliin...) ja aikaisemmin muistan kaivanneeni suuresti liivinsuojia, sillä minulla on maito yleensä noussut jo synnärillä. Tällä kertaa en aijo Pampersin taikka Liberon tuotepakkauksia ottaa, missä niitä muistaakseni muutamat oli eli vien omat varmuuden vuoksi mukanani.

Toilettilaukussa on hammasharjan ja -tahnan kaverina seurakunta sopivasti löytyneitä luonnonkosmetiikkatestereitä; shampoota ja hoitoainetta, vartalorasvaa, kasvoputsaria jne. Myös tosiaan ripsivärin ja Madaran sävyttävän päivävoiteen meinaan napata mukaani, vaikka voi olla etten niitä edes tule laittamaan. Just in case kuiteskin :)

Synnytyksen palautumisjuomaksi ostin tetran kookosvettä. Maistuu aivan kamalalle, mutta toimii. Ja sitten muutaman Gojihihhulienergiapatukan joko synnytyksen aikana taikka heti sen jälkeen syötöväksi. Tarkoitus on vielä pakata myös pieni annos pellavansiemeniä liotettavaksi ja nautittavaksi hetimiten synnytyksen jälkeen, koska let's face it kakkostelu synnytyksen jälkeen on aika pelottavaa kovalla massulla. Mitäs sitä kiertelemään, muut synnyttäneen varmaan ovat samaa mieltä ja eka kertalaiset varautukaa. Synnärillä on aikaisemmilla kerroilla ollut myös tarjolla kuivattuja luumuja ja leseitä samaa tarkoitusta varten, mutta mä luulen, että nuo pellavansiemenet sopivat mulle paremmin.

Lisäksi pitäisi myöskin pakata ehkä vähän pähkinöitä, sillä sairaalaruoka (varsinkin kasvisruoka) on aika valkohiilarista ja mä tulen kaipaamaan ainakin enemmän proteiinia.
Ja sitten nämä mahatyypin jutut <3 Baby saa heti alusta alkaen päällensä ikiomat vaatteet. Isoveljien kanssa on ollut sama juttu, kun huomasin miten epäkäytännölliset se potkarit-kietaisupaitayhdistelmä on pienelle rimpulalle pukea. Plus vauva tuntuu sitten heti ihan ikiomalta myöskin. Vielä on päättämättä kumpi näistä kokonaisuuksista on se ihanihan eka vaatekerta :) Myös oma palmikkopeitto tulee mukaan.

Hoitopöydällä odottavat myös se vaatekerta missä meinaan synnyttää eli käytännössä sellainen pitkänmallinen Indiskan naruolkaintoppi ja verkkarit ja miehelle puhdas vaatekerta (verkkarit ja t-paita) vaihdettavaksi, kun synnytys käynnistyy. Minun verkkarit varmaan tietysti lentää synnärillä veks, mutta tuo pepun peittävä pitkä toppi oli Jamesin synnytyksessä ihan ykkönen. En ollut ihan alasti, mutta silti easy access (voi apua, mitä täällä paljastelenkaan :D )  ja kevyt, sillä ne sairaalan kaavut oli minun mielestäni ennenkaikkea ihan kamalan painavia vaateparsia.

Hoitopöydän läheisyydessä muuten odottaa myös meidän sänkyyn valmiiksi puhtaat silitetyt lakanat, että mies saa sitten vaihtaa minun ja vauvan kotiintuloa varten puhtaan pedin. Kyllä hän varmaan ne osaisi itsekkin etsiä, mutta minulle tulee parempi mieli, kun tiedän sitten lakanoiden ja tyynyliinojen sopivan yhteen ja kaikkea muuta sellaista tärkeää...
Tässä muuten vielä pieni kuva, siitä mitä hoitopöydän korissa odottelee vastasyntynyttä. Olen kokenut navanpuhdistukseen parhaimmaksi nuo apteekeissa myytävät pitkänmalliset vanupuikot. Näitä samojahan käytetään jo synnärillä. Ja ajattelin vinkata, että myös noita vanulappuja löytyy ainakin S-kaupoista luomupuuvillaisina. Every little helps, eikös vaan :)
Kaikki täällä alkaa olla nyt valmista ja paikoillaan ja kovasti jo odotamme pienokaisen syntymää. Jännittää vieläkin, mutta enää ei ehkä pelota samalla tavalla, kuin viime viikolla. Keho alkaa olemaan jo aika raihnaisessa kunnossa ja näiden kolotuksien sijaan olisi aika ihana päästä jo nuuhkimaan vastasyntynyttä <3
Että tervetuloa vain pikkumuruseni! Me jo täällä bumble been kanssa odotellaan :)
Sara xxx

28 comments:

  1. Mua alkoi itkettää kun luin tätä postausta (varsinkin toi ihan vika), taidan olla vähän huuruissa täällä. :D Apua, ja tajusin että olen tosi huonosti valmistautunut sairaalakassin kanssa. Koitan nyt oikeasti ryhdistäytyä, vaikka tällä viikolla. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muokin itkettää päivittäin milloin mikäkin - hillittömät hormoonit jyllää! Mun tarttis vielä paikallistaa neuvolkortti ja kirjoitella uudelleen puhtaaksi se mun pieni toivelistani. Tavallaan on sellanen olo, että kyllähän tässä on vielä reilusti aikaa, mutta voi olla ettei olekkaan! Iik!

      Kuinkahan paljon meidän vauvoille tulee ikäeroa?!?

      Delete
    2. Mä veikkaan että viikko ja 3 päivää. ;) Laitan sulle viestiä :)))

      Delete
  2. Hei yks vinkki vielä kassiin (saa käyttää muttei oo pakko hei), Nutridrink! Jos sattuu käymään niin, että synnytys pitkittyy, eikä oikein ruoka maistu tai ei saata/ehdi enää syödä, niin nuo runsasenergiset juomat on kyllä paikallaan itellä ainakin toimi :)

    Onnea vielä matkaan hirmuisesti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vinkistä! Onkohan noissa paljon sokeria? Mä kun joudun vielä sitä välttelemään. Nyt olisi hyvä kyllä muistaa jotain vähän syödä, kun aikaisemmilla kerroilla olen mennyt melkein tyhjällä masulla. Ei hyvä.

      Delete
    2. Muistelisin, että jossain hus:n sivuilla ohjeistettiin (ainakin pari vuotta sitten) ettei saisikaan syödä just ennen synnytystä tai sen aikana. Tämä sen takia, että jos joudutaankin tekemään hätäsektio. Varmaan moni ei kyllä tätä ohjetta noudata. Itsellä ei ole ruoka maistunut ennen synnytystä tai sen aikana, joten ei mun tota puolta ole edes tarvinnut miettiä. Synnytyksen jälkeen on kyllä ruoka maistunut niin hyvältä!
      Hyvin olet kyllä ajatellut kaikkea, ja ihanan realistisesti kertonut täällä. Olis ollut munkin ihan hyvä lukea vastaava teksti ennen omaa ekaa synnytystä niin olis ollu vähän järkevämmät kamat mukana!
      Tsemppiä!

      Delete
    3. Tavallisessa Nutridrinkissä näyttäis olevan 200 ml:ssa 37 g sokeria. On olemassa myös diabeetikoille oma Diasip-niminen valmiste, mutta en tiedä minkälainen saatavuus ja hinta sillä on.

      Sulle on haaste mun blogissa (ihan niin kuin ei ois muuta hommaa ;) )

      Delete
    4. Anonymous: nyt minulle juuri sanottiin, että aivan hyvin voi syödä, vaikka epäilen ettei minullakaan kyllä tee mieli mitään. Nuo eväät siis on varmasti enemmänkin sinne jälkimmäiselle osiolle, kun vauva (toivottavasti) on jo sylissä :)

      Mäkin ehkä olisin voinut kaivata kattavamman listan ennen F:n syntymää joltain taholta, mutta onneksi aika summanmutikassa tuli varattua järkeviä tavaroita mukaan. kaikista typerin juttu, mikä puuttui oli ponnari. Ja mulla oli silloin vielä tosi pitkät hiukset. yritin sitä sitten jollain langanpätkällä sitoa ylös :D

      Paula: hui tuo on aika paljon! Hei ja täytyy tulla katsomaan haaste, jos ehtisin sen vielä nyt toteuttaa :) kiitos!

      Delete
  3. Voih, meinasin ihan itku tulla tätä postausta lukiessa. Teillä on siellä aivan ihanat ajat edessä ♥

    Ja oot kyllä todellinen konkari sairaalakssin suhteen, kun oot ottanut kaiken huomioon. Mä oon aina sairaalassa pukeutunut vaan sairaalavaatteisiin ja laittanut omat vermeet vaan kotimatkalle. Pellavansiemenet kuulostaa oikein fiksulta. Minä olen vaan pyytänyt sairaalasta sellaisia vatsaa pehmittäviä rakeita.

    Kunpa vielä joskus sais olla tossa tilanteessa niin kuin sinä nyt :)

    P.S. Oot muutes ollut useeseen otteeseen mielessä viime aikoina mm. siks kn viimeksi lukemani kirja sijottui Irlantiin ja siinä esiintyi teidän sukunimen omaava henkilökin. Ja Sons of Anarchy-sarjassa ne tyypit kävi Irlannissa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vieläkin mietityttää, että meneehän kaikki hyvin ihan loppuun asti, saammehan tämän pienen oikeasti syliin? Jännittävää on kyllä kertakaikkisesti.

      Mä luulen, että mä ja vauva kotiudutaan myös jommissa kummissa noista varatuista vaatteista, että ei kai tuossa loppujen lopuksi nyt niin paljon ole tavraa, mutta jännä tosiaan huomata kuinka helppoa nyt on pakata, kun tietää valmiiksi mitä tulee tod. näk tarvitsemaan. Helpottaa huomattavasti.

      Mäkin toivon, että sä saat vielä kokea tämän kaiken kolmanteen kertaan ;)

      Delete
  4. Hassua lukea näitä juttuja, täällä kun oletuksena on omat vaatteet, niin vauvalle kuin äidillekin. Jopa synnytys hoituu omissa vaatteissa ja en ehkä ikinä pysty luopumaan siitä järkyttävästä paitulista, jossa on molemmat pienokaiset maailmaan saatettu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen, että aika monessa muussa maassa on just noin. Ainakin Englannissa vauvoilla on mielestäni heti omat vaatteet. Mulle on jotenkin vaan niin tärkeää etten missään nimessä koe oloani potilaaksi, vaikka sairaalassa synnytänkin.

      Delete
  5. Englannissa vauvoilla todellakin laitetaan heti omat vaatteet päällee ja kyllä haluan, että tälle toiselle pikkuselle laitan kans omat vaatteet päälle. Itse en myös halua synnyttää sairaalan vaatteissa - näin kun täällä sinä "paljastelit", niin itse olin loppumetrit synnytyksestä alasti- vaatteet vain ahdisti. Olen kuullut muillakin synnyttävillä äidellä olleen just samanlaisen olon.
    Todella hyvin pakattu laukku. Itsellä tuntui ekalla kerralla olevan ihan järkyttävä määrä tavaraa mukana. Onneksi tässä on aikaa miettiä pakkailuja :) Valtavasti onnea synnytykseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olin F:n synnytyksessä myös alussa just se sairaalayökkäri päällä, mutta sitten hengasin lähinnä suihkussa ja altaassa,että ihan aatameissa suurin pätkä synnytyksestä :)

      Mulla on vielä sellainen olo, että jotain oleellista tuosta puuttuu, mutta eiköhän nuo kotijoukot sitten osaa tuoda, jos näin on. Huomaa muuten vanha kunnon kuu,avesipullo tuossa ykköskuvassa :D Anoppi osti sen mulle, kun asuttiin Dublinissa vuosia sitten ja ajattelin, että se voisi olla aika ykkönen kivunlievityksenä automatkan sairaalaana ajan ;)

      Delete
  6. Ootpas sä ollut ahkera! Voi miten ihana fiilis noista kuvista välittyy, tsemppiä kovasti loppumetreille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta tuntuu, että mä olen ollut kaikkea muuta kuin ahkera ja aina kerran 'rykäisen' ja teen näitä tekemättömiä hommia :) kiitos hurjasti tsempeistä Sini!

      Delete
  7. Kiitos viime hetken vinkeistä sairaalakassin ja muunkin suhteen. Voiko siellä sairaalakaavun alla tosiaan pitää jotain esim. omaa toppia? Ja ehkä tosiaan pakkaan vielä lisää jotain omaa vaatetta sairaalaan, varmasti kotoisampi olo niin. Mulla ei vaan meinaa mahtua tavarat kassiin... Huomenna käynnistykseen, pikkuinen viihtyy niin hyvin masussa. Kaikki onneksi yliaikaiskontrollissa hyvin, joten ihan hyvillä mielin tässä odotellaan. En voi vieläkään käsittää että pian näemme poikamme <3 Pidä peukkuja, että saamme perhehuoneen, mua jännittää kovasti itse synnytyksen ja kaiken muun lisäksi se, että joutuisin jäämään sairaalaan ilman miestä...

    Onnea viime metreille, täällä menossa todella viime metrit, tai oikeastaan tunnit! :)

    K

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oioioi, siellä ollaan sitten erittäin jännittävissä tunnelmissa! Ihanaa :) ei sitä kaapua tartte laisinkaan laittaa. Sanoo vaan, että haluaa pitää omat vaatteet päällä. Toki monet on sitä mieltä, että kivempi pitää sairaalan vaatteita, jos tahriintuu kovasti vereen taikka muuhun.

      Tuo mun kassi on kanssa niin ylitäynnä, että mulla on vielä pienempi käsilaukku erikseen :D

      Toivottavasti saatte perhehuoneen ja muista mainita toiveesta ihan heti! Ja hurjasti kaikkea hyvää synnytykseen ja pienokaisen tapaamiseen <3 tulethan sitten jossain vaiheessa, kun ennnätät, kertomaan vähän kuulumisia :)

      Delete
  8. Voi että on jo lähellä pienen tytön syntymä♥ Onnea matkaan:)

    ReplyDelete
  9. Onnea ja tsemppiä hirmuisesti! <3 /Bianca**

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos sinullekkin tsempeistä!

      Delete
  10. Mä en oo kasannu mitään sairaalakassia itselleni, ajattelin kasailla siinä sitten kun lähtö tulee. :D Okei, oon mä jotain pientä kasannu jo lipaston päälle mutta suurin osa on just sellasia jota ei voi etukäteen pakata niin keräilen ne mukaan sitten kun lähtö tulee. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla tuntuu vieläkin tuohon kerääntyvän jopa jotain muuta sälää. Ei nyt mitään kovin tähdellistä, mutta toinen kassi pitää kyllä varmaan varata tälle tavaramäärälle :D

      Delete
  11. Onpas söpöt asut pienelle:) Toiv ei tartte enää kauan odotella!

    Mä ihailen noin järjestelmällisiä ihmisiä! Itse lähdin synnärille heittämällä reppuun ja muovikassiin vähän sitä sun tätä. Tee joutui sitten kotona käydessään tuoda vauvalle vaatteita... (ja sama järjestelmällisyys olis varmaan auttanut vuosi sitten lomalla kun huomattiin helsinki-vantaan kentällä, että jotain oleellista puuttui: rattaat ja manduca:D)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh ja mä en edes pidä itseäni kovin järjestelmällisenä tyyppinä :D Mutta jotain sentään sain aikaiseksi :) Juu ja meilläkin unohtui viime reissusta poikien kantoreppu, mikä olisi ollut niiiin jees. Enää ei ikinä varmaan tule moista unohdusta, niin paljon otti päähän.

      Delete
  12. Voi noita aikoja..ihanaahan se on ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä! Ja teidänkin Aaron täyttää pian 1v. Miten menee aika näin lujaa?!

      Delete