25.10.13

5 VUOTTA.

5 vuotta sitten menimme naimisiin :) 
Ja keskiviikkona tuli 7 vuotta täyteen siitä, kun rupesimme seurustelemaan.
(Ja sunnuntaina 6 vuotta siitä, kun menimme kihloihin ;) )

Eli jos olen nyt hormoonihuuruissa liikuttuneemmassa tilassa, kuin ikinä, on tämä viikko lokakuussa aina minulle aika tunteellista aikaa.

Jokuaika sitten kommenttiboksissa kysytiin, missä me ja miten me oikein tapasimme?
Vanhassa blogissa taisinkin selittää suhteemme alkuajoista paremmin, mutta voin kertoa nyt vielä uudemman kerran, kun mukaan on tullut varmasti uusia tyyppejä.

Seitsemän vuotta sitten siis heinäkuun 3. sen baarin, missä olin Portugalissa töissä, oviaukosta astui sisään tämä pitkä mies. Se näky on piirtynyt verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. Sydän taisi heittää kuperkeikkaa juuri sinä hetkenä...kunnes hänen perässään sipsutteli nainen korkkareissa sisään ja mietin "minkä hemmetin takia kaikki uskomattoman upeat miehet on aina varattuja?!".

No palveltuani heitä kävi ilmi, että nainen oli yhden tutun asiakkaan vaimo ja pitkän miehen sisko.
Siskon piti lähteä siitä aika pian ja lähtiessään hän huikkasi minulle "you'll look after my brother, ok?"
Voitte vain kuvitella miten tuolle on tässä vuosien mittaan naurettu :)

Juttelimme koko illan töitteni lomassa ja uskaltauduin kysymään joskos joskus lähtisimme yhdessä ulos? Yleensä olen miesten seurassa aika ujo ja se oli todellinen itseni ylitys se.

Deittailimme siinä sitten loppukesän ja syksyn ja aina vain ihastuin enemmän, mutta erottuani keväällä vasta varsin huonosta suhteesta olin päättänyt etten halua mitään vakavaa pitkään pitkään aikaan.

Kunnes sitten tuli eräs tiistai lokakuun alussa ja heräsin siihen tunteeseen, että minun on ihan pakko nähdä hänet juuri sinä päivänä ja että haluan enemmän kuin mitään muuta olla hänen kanssaan.
Luojan kiitos tunteisiini löytyi heti vastakaikua ja se olikin sitten siinä. Olisimme melkeimpä voineet mennä samoin tein naimisiin, sillä se tunne on vielä tänäkin päivänä tismalleen sama :)

Mutta jos suhde on hyvä ja rakkautta on riittänyt, voin kertoa, että tämä päivä viisi vuotta meni sitten niin penkin alle minun puolestani kuin olla ja voi. Tai no tärkein tapahtui - meistä tuli mies ja vaimo - mutta siis muuten kaikki meni minun mielestäni enemmän tai vähemmän pieleen.

Heräsin aamulla ihan kamalaan jyrän alle jääneeseen oloon, mikä osottaituikin sitten keuhkoputkentulehduksesksi. Ja sitten se olikin alamäkeä sitten. Hiukseni epäonnistui, pukuni oli kamala, kemuissa kukaan luottotehtäviä saaneista ei hoitanut hommia ja minne katsoinkin, suunnittelemani jutut jäivät toteuttamatta (tyyliin ajan kanssa luomani soittolistat soivat ihan päin mäntyä ja eräs vieraista keksi leikkiä dj:tä ja soitti kaiken maailman inhokkibiisejäni). Jep, jouduin lopulta itse juontamaan omat hääni, kun seremoniamestari oli liian kekkulissa.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. En todellakaan muistele häitämme hymy huulilla. Enemmänkin itku kurkussa. Ja tuo ylläoleva on ainut hääkuva, mitä katson mielelläni. Mikä on printtinä meillä kotonakin esillä. Onneksi sentään vieraat kuulema muistelevat häitämme yksinä hauskimmista ikinä.

Mutta jos, häät meni mielestäni plörinäksi, onneksi yhteiselomme on ollut onnellista. Toki mekin tiuskimme ja ärsyynnymme, mutta silti rakastamme lujasti. Vaikein aika suhteessamme oli varmasti, kun saimme poikien välissä keskeytyneen keskenmenon. Sulkeuduin niin syvästi suruuni, etten osannut päästää enää ketään lähelleni se kaikista läheisin mukaanlukien. Ehkäpä sen jälkeen ymmärsimme, että hyvänkin suhteen eteen täytyy kyllä tehdä hurjasti töitä. Ja kommunikoida selkeästi.

Välillä pelottaa ajatella, miten hirmuisen lähellä oli ettemme olisi tavanneet.
Miten pienestä se oli kiinni, että me kaksi ihan eri maista kotoisin olevaa tapasimme vielä kolmannessa maassa. 

Ja voin kertoa, että ilman tuota miestä olisin aivan varmasti se oman elämäni Bridget Jones. 
Sen nään ihan sieluni silimin :D Epätoivoinen ihan vääriin tyyppeihin haksahtava ikisinkku :D

Mutta juu tänään sitten juhlitaan kotosalla pienten lasten kera. Kotitekoista pizzaa ja lasi skumppaa :)

Oikein hauskaa perjantaita teille muillekkin! Sara xxx

36 comments:

  1. Onneksi olkoon! Häät ei kuulosta kovin onnistuneilta, mutta ainakin mieleenpainuneilta:) Ja pääasia, että vuodet sen jälkeen ovat olleet onnellisia, mitä yksistä häistä;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä välillä toivoisin,mettä voisin unohtaa ne :D Mutta noista kemuista sisuuntuneena olen päättänyt, että 10v hääpäiväksi lähdetään kahdestaan Lontooseen kaupunkilomalle ja yövytään jossain ökyhotellissa ja nautitaan. Pitäisi vissiin ruveta säästämään...

      Delete
  2. Tippa tuli silmään tuosta teidän raukkaustarinasta. Onnellisia päiviä jatkossakin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Iik, muokin aina itkettää, kun ajattelenkin sitä <3 kiitos :)

      Delete
  3. Ihana tarina! Kauniita ja rehellisiä ajatuksia, teksti jonka voisi lukea useaan otteeseen ja joka kerta jäisi varmasti yhtä lämmin tunne :) Ja kuva on tosiaan upea! Onnea teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten ihanasti kirjoitit :) kiitos onnitteluista <3

      Delete
  4. Onnea! Meillä on 5-v hääpäivä joulukuussa :) Ja keväällä tarkoitus lähteä NYC:iin juhlistamaan kahtakymmentä yhteistä vuotta :)

    Mari

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on sama mielessä, että vaikka 10v yhdessä oloa voisi juhlia Nycin reissulla. Varmasti aika romanttista!

      Delete
  5. Ihana tuo teidän rakkaustarinan alku! <3 Meillä oli myös onnea matkassa; mies oli tuohon aikaan ulkomailla töissä ja käymässä Suomessa, onni oli että päädyimme illan aikana samaan baariin, ja sitten kaukosuhteeseen ja pian samaan maahan saman katon alle. Aika nopeasti oli selvää, että tässä se on, suuri rakkaus ja sielunkumppani. Ja tunne on aiempaa vahvempi nyt reilun 8 vuoden jälkeen, kaiken kruunasi tuo tuhiseva pieni rakas. Niin että onnen täyteistä ja hormonihuuruista merkkipäiväviikkoa sinne täältä toiselta tunteilijalta :) Ja mitä häihin tulee niin voin samaistua tuohon kuva-asiaan; yksi kuva on mitä kestän katsoa, mutta parempia kuvia meistä on saatu vaikkapa normi-baari-illan aikana klo 03 räpsäistynä, se kertonee jotain...

    Terv. K

    Ps. Vauvat todella tuoksuu ihanilta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih aika samanmoiset tarinat meillä siis :) näissä hormooneissa tosiaan kaikki tuntuu niin pumpulisen ihanalta ja juuri näiden rakkauden hedelmien merkitys korostuu. Snif!

      Delete
  6. Onnea! Pidän valtavasti blogistasi. Se on ihanan rehellinen ja elämänmakuinen. Kuvat ovat hienoja eikä mikään liian "aseteltua" (asia, mikä monesti blogeissa vähän ärsyttää). Jatka samaan malliin, olet huippu. Ja paljon onnea vielä perheen kasvamisesta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten kivasti luonnehdit blogiani! Juuri tuohon maanläheisyyteen halua aina pyrkiäkkin :)
      Ja kiitos onnitteluista :)

      Delete
  7. Minä taas ajattelin hääkuvanne katsoessani että ompas sinulla ihana kampaus! Ihana rakkaustarina teillä ja useimmilla se kai on niin pienestä kiinni että ylipäätään tavattiin. -A

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei se tuossa itseasiassa omaankaan silmään hullummalta näytä. Kiharasta tuli vaan vähän liian puudelikihara omaan makuuni :)

      Ja tottahan se on, että kaikki kohtaamiset on aika sattumanvaraisia. Tai kohtalon johdattelua ;)

      Delete
  8. Mitä muuta tähän voi kommentoida kuin: <3.
    Ihana tarina, ihanat te.

    ReplyDelete
  9. Awwww, kovasti onnea teille näiden yhteisten vuosien kunniaksi. Itsellä oma mies on kyllä asia, josta tunnen kiitollisuutta joka ikinen päivä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia ja sama :) yritän muistaa sanoa sen myös ääneen tässä arjen keskellä mahdollisimman usein :)

      Delete
  10. Tuo teidän häissä otettu kuva on todella ihana, siinä näkyy aito onni ja rakkaus. Tarinanne on todella kaunis. Paljon onnea ja ihania vuosia lisää. :)

    ps. Oen vain vähän aikaa sitten löytänyt blogisi, mutta se on noussut yhdeksi suosikeikseni! Niin ihania aiheita ja aitoa elämää. Kiitos. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuona hetkenä me vain oltiin niin ylionnellisia, että oltiin vihdoinkin ihkaoikeasti naimisissa. Ja se tosiaan taitaa kuvasta välittyäkkin :)

      Ja voi kiitos ihnasta kommentista blogia koskien. Ilahduttaa todellakin suuresti saada positiivista palautetta <3

      Delete
  11. Onneksi olkoon! :) meillä oli kanssa rakkautta ensi silmäyksellä, tapasimme yhteisten ystävien kautta kun yksi jätti saapumatta rinteeseen ja minut soitettiin tilalle, onneksi lähdin ;) siitä nopeasta päätöksestä vetää laskettelukamat päälle on kohta yhdeksän vuotta ja vuosipäivän voi laskea tapaamispäivästä. :) toivottavasti kurjat häämuistot haalistuvat ajan kanssa, pääasia että arjessa on paras mies rinnalla. :) ja kandee avata säästötili 10v varten, meilläkin menee vain 50e/kk, mutta muuten ei olisi ikinä päivän koittaessa yhtään säästössä ja taas menisi vain saunan lämmittämiseksi :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana tarina myös teillä! Miten pienestä voikaan olla onni kiinni?

      Mun pitäiskin ihkaoikeasti ruveta jo laittamaan rahaa sivuun, sillä varmaan tämä seuraavakin 5 vuotta vain sujahtaa ohi!

      Delete
  12. Ihana rakkaustarina. Pitäisi varmaan itsekin raapustaa oman rakkauden alkutaipaleet ylös, niin muistaisi miten tähän päästiin ja miksi tässä ollaan. Onneksi on juhlapäiviä, jolloin voi arjen keskellä muistaa ja rakastaa vähän vielä enemmän.
    Kuva on niin ihana, mitä väliä pieleen menneistä jutuista, juuri tuo tunne ja olemus on tärkeintä sinä päivänä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa :) mä varsinkin olen sellainen tunteilija, että tykkään ihan ääneenkin muistella näitä juttuja. Just taas keskiviikkona juteltiinmiehen kanssa "muistatko, kun silloin 7 vuotta sitten ei voitu lopettaa hymyilemistä, vaikka yritettiin?"

      Delete
  13. Ihana tarina, melkein itku tuli! Kiitos kun jaoit sen!
    Ja lämpöiset onnitttelut pikku prinsesssan johdosta! ps Uusi mutta uskollinen blogilukija

    ReplyDelete
  14. Ihana rakkautta hehkuva kuva teistä. <3 Olette hirmuisen onnellisen näköisiä ja se todella välittyy kuvasta, ei uskoisi, että matkaan on mahtunut kaikenlaista kommellusta. :) Onnea vielä!

    Me vietimme elokuun lopussa 10v-hääpäiväämme, tapasimme 13v sitten opiskelujen yhteydessä. Mieheni päätti hetken mielijohteesta pyrkiä erääsen enkunkieliseen pienryhmään, johon minäkin hain ja pääsimme molemmat. And the rest is history, kuten sanotaan. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Tuo on kyllä yksi elämäni onnellisimmista hetkistä <3 Ja se alttarille kävely - me molemmat itkettiin onnesta kuin vesiputoukset :)

      Miten pienestä nämä elämääkin suuremmat tapaamiset voivat olla! <3

      Delete