SYNTYMÄPÄIVÄT.

Paljon onnea minulle! Täytän tänään 29-vuotta, hui!

                      

Päivä on ollut aika vaiherikas. Vähintäänkin. Liamilla oli valitettavasti ihan kamalan pitkä työpäivä taasen ja siksi minua viihdyttivät hampaita tehtaileva, kiukkuinen yksvee ja kolmevee, kenen mielestä kaikki on "tyysää", "yök" tai "ei NYT".

Pojat ovat juuri tämän päivän aikana onnistuneet pistämään oikein parastaan kauhukakara rintamalla. Voi tsiisus! Itsekkin sitten vanhentumisen kunniaksi päästin ainakin kertaalleen suusta jotakin niinkin lapsellista kuin "ettekö te nyt jumaliste voisi edes tänään minun syntymäpäivänäni käyttäytyä nätisti?!?"

Sentään sellaista pientä iloa oli, että käväisimme siskoni luona brunssilla vanhempieni kera. Sielä oli ihanaa ja siskoni antoi kassillisen tyttösensä vaatteita meille lainaan. Niitä meinaan hypistellä tässä seuraavaksi.

Mies tuola juuri nukuttelee poikia, ketkä nukkuivat ihmeelliset päiväunet ihan väärään aikaan tänään autossa ja siitä ilosta riekkuivat näin myöhään. Great.

Mutta kun se on tehty, istumme miehen kanssa kahdestaan syömään lähipizzerian falafel-salaattirullat (minulla ei ollut aikomustakaan kokata tänään, kun pojillekkin löytyi eilisen jämiä) ja vihdoin rentoutumaan. Ihanaa.

Meinasin tähän samaan syssyyn vasta vielä noihin viimeisen parin postin kommentteihin, mihin en ole vielä vastannut, mutta se taitaa nyt siirtyä hiukan myöhempään. Ymmärtänette :) Ihanasti olette kyllä jaksaneet kirjoitella, olen ollut ihan liikuttunut! Kiitos rakkaat ihmiset, ketkä jaksatte myötäelää asioiden mukana ja antaa aikaanne tälle blogille. Se merkitsee tosi paljon <3

4D-ULTRA.

Kävimme tänään hiukan kurkkamassa lisää masun asukkia 4d-ultrassa Helsingin Femedassa. On aivan mieletöntä luksusta kyllä ja meillä moisen lystin on halunnut mummeli tarjota lahjaksi lapsenlapsien kohdalla, mistä tietenkin suuren suuri kiitos! <3 Fionnista saimme aikanamme ihan mielettömän tarkkoja ja selkeitä kuvia, kun taas Jamesilla on jalat ja kädet naaman edessä niin tehokkaasti, ettei oikeastaan muusta kuin pienestä nykerönenästä saanut selvyyttä. Odotukset tällä kerralla olivat oikeastaan vain nähdä, että kaikki on yhä edelleen ok ja vauva näyttäisi olevan terve. Muut olivat sitten vain extraa :)

Tämä kolmaskin yritti kyllä piilotella istukan ja jalkojen ja käsivarsien takana varsin tehokkasti, mutta kyllä me nyt sitten hiukan saatiin osviittaa, että ehkäpä enemmän Fionnin näköinen pikkuinen sieltä olisi tuloillaan. Toisin sanoen enemmän ehkäpä daddyn oloinen ainakin tuo leuka. Nykerönenä tosin tälläkin näytti veljiensä ja minun tavoin löytyvän. Voi pientä <3

Ja se sukupuoli - sehän teitä varmaan kiinnostaa eniten :D :D :D Rakenneultrassa saatin kyllä jo erittäin varma veikkaus, joka nyt sitten osottautui ihka oikeaksi.

Meidän isoveljet saavat...

PIKKUSISKON!

Voin kertoa, että jo sielä toisessa kunnalisessa ultrassa olimme aivan hämmentyneitä, sillä niin varmasti uskoimme tämänkin babyn todellakin olevan poika.

Vaikea tätä nyt vieläkään on uskoa todeksi ja olo on tietenkin aivan äärettömän onnelinen. Että kolmas pieni kullanmuru, mutta vielä sitten tytär.

(juujuu tietysti pieni poika olisi ollut aivan yhtä tervetullut, mutta tietenkin minä salaa toivoin pikkusiskoa. mitäs sitä kieltämään) 

En vielä ole kovin pahasti höyrähtänyt pienten tyttösten vaatteisiin. Okei no, vähän kuiteskin :) Mutta meillä on kyllä varmasti poikien vanhoja juttuja yllinkyllin, mitkä ovat ihan passeleita ja sitten siskontytöltä saamme myöskin vaatteita, että mitään uutta ei kyllä taideta tarvita...

Enkä minä edes tiedä minkämoisista jutuista oikein edes pidän tytöllä. Tätä täytyy tosiaan kuulostella :) Eli voisin kuvitella posteja asian tiimoilta olevan tulossa. Ja näitä baby-juttuja muuteskin - pesänrakennusvietti on selkästi nousussa vihdoinkin!

Taidan jättää varsinaiset masukuulumiset toiseen kertaan, sillä nyt on ihan pakko ruveta laittamaan iltaruokaa. Oikein iloista viikonloppua itse kullekkin <3

DATE NIGHT.

Huhuu, käykös täällä enää ketään?! Minäkin tein parin päivän katoamistemput, mutta näin kesähelteillä se taitaa olla kaikille sallittua vai mitä :)

Nyt ajattelin tulla kuiteskin hiukkasen jakamaan tunnelmia meidän ihanasta illasta eilen. Pääsimme nimittäin Liamin kanssa piiiiitkästä aikaa (viime kerta Helmikuussa 2012...) ihan kahdestaan viettämään iltaa. Pojat olivat yötä mummilassa - pikku-James ihan ihkaekaa kertaa pois vanhempien luota. Tätä oltiin kyllä jos suunniteltu tapahtuvaksi Huhtikuussa, kun vielä asuimme mummolassa, mutta justiinsa sen kauan odotetun päivän aamuna (kun hotellikin oli varattu) meille molemmille tietysti puhkesi oksutauti... 

Nyt kuitenkin tähdet ja kuu olivat oikeassa asennossa, pojat jäivät mielissään mummin ja paapan hoteisiin ja me lähdimme kaupungille viettämään iltapuolta.

Päätimme käydä vaan nopskasti Stockalla salaatilla ja sitten suunnata paljon ylistystä saaneseen Mattolaitu-kesäbaariin Kaivopuiston rantaan. Kyllä kannatti, sielä oli aivan ihanaa.

Mun rakas deitti ymmärsi suuren surun, etten saanutkaan siemailla shamppista ja lohdutti tuolla aika mielettömällä suklaakakun palasella :D My kinda date ;)

Vaikkakin ihan ilman ajattelematta valitsin meidän paikat vahingossa tuosta hiekkiksen vierestä (!!!), osasimme olla hölpöttämättä liikaa omista pikkumurusista, vaan juttelimme kaikenmoisesta mahdollisesta ja mahdottomasta muusta.

Miten mielettömän rentouttavaa ja tärkeää! Ensi viikolla on tasan 7 vuotta siitä, kun ensikertaa juttelimme ja tuntuu kyllä ihanalta olla vieläkin ihan rakastunut. Välillä sitä ihan hävettää sanoa ääneen, kuinka meidän suhde on aina vain todella hyvä ja paranee ajan kanssa. Ihan kuin sellaisesta ei saisi puhua. Se kenellä onni on, niin onnen kätkeköön? Mitä mieltä olette? Harvoinhan blogeissa edes kirjoitetaan parisuhteista sen kummemmin ja toki se on hyvin henkilökohtaista, mutta toisaalta onhan parisuhde aika iso osa arkea ihan kuten lapsetkin. En väitä etteikö meilläkin pinna toisiimme aikaajoin menisi, mutta monesti ollaan yhdessä hymyilty, että ehkä tämä on sitten se asia mikä meillä on onnistanut tässä elämässä. Hyvä ja rakastava parisuhde siis - ei se riitely :D

Aikasen aikaisin auringon painuessa mailleen me suunnattiin kotiinpäin. Ei varsinkaan nyt, mutta ei kyllä ehkä enää muutenkaan niin valtavasti kiinnosta tuo rilluttelu. Sitäpaitsi kunnolliset yöunet houkuttelivat aikalailla enemmän, kuin vipattava tanssijalka.

Kotiin tullessa oli kyllä pakko sulkea poikien huoneen ovi, koska tälle hormoonihuurulle oli hiukan liika lapsukaisten tyhjä huone. Unet kuitenkin maltoimme nukkua aamulla jopa puoli kymppiin asti! Aika huisia :) Aamupalaksi herkuttelimme croissantteja ja espressoa ja sitten siippa lähti hakemaan lapsia kotiin.

Ja minä lähdin kampaajalle. Spoiled, much??? Kampaajalta oli kyllä jo aivan kamala kiire kotiin poikien luokse ja koko ilta menikin sitten halitellessa heitä :)

Huomenna jo koittaa seuraava ihan miniminilapsivapaa, sillä suuntaamme Liamin kanssa masutyypin 4d-ultraan. Jännittää ihan valtavasti onhan kaikki varmasti vieläkin ihan kunnossa jne.
Taidankin huomenna sitten tänne raportoida taas vähän raskausjuttusia vaihtuvan raskausviikon kunniaksi :)

Postitus toteutettu aviomiehen luvalla. hihihi ;)

LAPSET.

Tässä tapauksessa minun lapseni. Havahduin viime viikolla siihen, etten ole aikoihin päivittänyt poikien vauvakirjoja (en siis vieläkään päässyt ihan sinne asti) ja olen tässä viikon varrella yrittänyt oikein panna merkille heidän viimeaikoina ottamiaan askeleita kehityksessä. Fionn täytti menneellä viikolla 3v4kk ja James samaten 1v3kk.

Fionnilla on meneillään nyt ehkä sitten se raastavin kolmevee uhmavaihe. Luojan kiitos keskusteluissa vertalaistukiäitien kesken, keiden kaikki muksut ovat n. 8viikon sisällä sntyneitä toisistaan (F siis mukana tässä remmissä), totesimme ykskantaan lapsien onneksi käyvän tätä vaihetta varsin identiseen tahtiin. Eli siis juuri niinkuin pitääkin.

Tuo tieto ja tuki onkin ollut minulle se selkäranka, millä olen kaiken maailman kenkkuillut juuri ja juuri kyennyt kestämään hokien mantraa "tämäkinonvaintärkeävaihe,tämäkinonvaintärkeävaihe".

Voi kyllä kertoa, että aina kyllä ei pinna tälläkään äidillä ja daddyllä kestä kaikkien pönttöilyjen kesken. Tai siis väkivalta - töniminen, potkiminen ja lyöminen - on meillä sellaisia mistä vanhemmat todenteolla suuttuu. Kohde on 'yllättäen' yleensä pikkuveli. Poikien normaaleihin kinasteluihin sentään yritämme olla puuttumatta.

Ja sitten on sellaisia typeriä pikkujuttuja, mitkä saavat niskakarvani totaalisen pystyyn kuten ruokapöydässä tyrskiminen "hyi, yök, yök" ja siihen päälle joku ihme syljeskelynomainen refleksi. Tämän päälle poika siis luonnollisesti voi ihan muina miehinä syödä tuon hyiyök-ruoan kakistelematta, mutta nämä taitavat olla jostain imettyjä vaikutteita, mitä sitten pitää testailla.

Kaikesta edellämainitusta ikätasoon kuuluvasta tuhmailusta huolimatta se todellinen kolmevee, kuka meillä asustaakaan on kerrassaan hurmaava pieni ihminen.

MODERNISTI MUMMILASSA.

Sielä varmasti monet ovat vielä ihan mökki/lande tunnelmissa, mutta me ollaan tänään jo palailtu arkeen. Toisinsanoen daddy on taas töissä :D Oli meillä kyllä kivat pari vapaapäivää yhdessä, vaikka eilis iltapäivää lukuunottamatta ei juhannusta mitenkään erityisemmin vietettykkään. Olimme siis vain vanhemmillani grillailemassa siskojen perheiden kera.

Emme ole montaa kertaa keväisen evakon jälkeen itseasiassa käyneet mummilassa ja siksipä päätimme suunnata sinne myös tänään poikien kanssa. On kyllä kiva, kun vanhempani asuvat ihan kävelymatkan päässä. Tosin Fionn potkupyöräilee nykyään lähes kaikkialle. Enpä olisi arvannut miten paljon se on helpottanut myös minun elämääni!?! Kaistapäinen kolmevee onkin yllättäen pyörän selässä varsin fiksu menijä ja jopa tottelee käskyjä 'pysähdy' ja 'odota'. Voin myös täysin sydämin suositella tuota puista Tuptup-pyörää, missä saa kätevästi nostettua ja laskettua satulaa. F tosin kutsuu itse pyörää moottoripyöräksi :)

Mummilasta löytyy myös minun vanhat täysin käyttökelpoiset Emmaljungan rattaat. Aika päheet vai mitä? Vuosimallia 1987 ehkä :)

Nyt kesällä vanhempani viettävät - ja myös minä siskoineni lapsena - suurimman osan ajasta heidän ihanalla takapihallaan. Siellä on kuin herran kukkarossa kaiken vehreyden ja huojuvien puiden suojassa. Aivan ihanaa. Mikään ei ole parempaa, kuin istua aurinkotuolissa silmät suljettuna kuunnellen koivujen lehtien huminaa. Ei sillä, että enää ikinä voisin istua silmät suljettuna :D James erityisesti nyt tutkailee paikkoja aivan uudella asenteella ja entisten naapurien rakentama leikkimökki vasta onkin ihana paikka. Oikein kunnon mummola tunnelmaa.

No leikit tänääkin kyllä jaksoivat kiinnostaa tasan siihen asti, kun paappa antoi Fionnille iPadinsa! Apua näitä nykyajan lapsia, ketkä oppivat näihin juttuihin ihan normeina. Toki pojat saavat melkoisen harvoin räplätä omppujutuilla, mutta varsin kätevästi F jo osaa laittaa lemppari sovellutuksiaan päälle. Onneksi kaikki sellaiset 'yhdistä farmieläimet ääniin' ja 'kapun metsät' vielä sentään kiinnostavat, mutta kyllä tuo sen Angry birdsinkin aikalailla jo taitaa. 

Hah ja me vain kakarana juostiin takapihalla polea ja rofea ja kaikenmaailman kirkonrottia ilta myöhään asti. Oppivatkohan nämä meidän lapset sellaisia pelejä vielä? Mä niin toivon, että he saisivat mahdollisimman pitkään pysyä lapsina ja leikkiä leikkejään, vaikka vaikeatahan se on heitä täysin pitää teknologiasta erossa, kun se on jo niin nykypäivää. Omasta esimerkistähän se varmastikkin lähtee, että todellista elämää on kosketusnäytön takanakin - sanoo nettiaddiktoitunut äiti :D :D :D

Mutta juu kyllä meillä tosiaan mummilassa yleensä tehdään ihan toisenmoisia juttuja ja vietetään kivaa aikaa yhdessä. Varattiin tänään muuten Tukholman-risteily elokuulle! Jippii! Ja mummi ja paappa keksivät lähteä meidän mukaan - superjippii. Uskon, että siinä 30. raskausviikon tienoilla jokaikinen apukäsi risteilyaluksella on varsin tervetullut :)

SALAATTIA JA SITKU-VAATTEITA.

Hei vaan kaikki naiset!

Olen varmaankin ainut netissä aikaa viettävä tänä iltana tai juhannuksen aikaan yleensäkkin. No meillä on tiedossa (kuten yleensäkkin) city-juhannus. Mies on nyt illan töissä, että mitäpäs tässä muutakaan viihdykettä keksisi :)

Käytiin poikien kanssa hakemassa postista muutamat pienet aleostokseni tuossa alkuillasta. Olen yrittänyt sulkea silmäni kaikilta houkutuksilta ja ihan hyvinkin olen selvinnyt. Mutta yhtä lukuunottamatta, eivät nämä mitään tarveostoja varsinaisesti ole...

Ja näistä nämä takki ja bleiseri ovat kyllä vähän sitä sitku-osastoa. Sitku olen "sitä tai tätä" - you know?

Sinapinkeltaisen takin sitku-osasto on tälläkertaa sitku on syksy ja iso maha. Olen nimittäin katsellut sillä silmällä tuota takkia jo ainakin reilut puolivuotta. Ensi kertaa satuin näkemään sen ruotsalaisnorjalaisessa Prinsessans dagbok-blogissa. Pidän ruotsinkielisten blogien lukemisesta ja naisella tuon blogin takana on usein todella kivoja asukokonaisuuksia. Jokatapauksessa olin tuon linkittämäni postin perusteella todella yllättynyt, että kyseessä oli nimenomaan äitysmalliston takki Mom2mom merkiltä. Kyseistä merkkiä myy esim. Nelly ja nyt vihdoin kesäaleissa takin hinta oli omalle kukkarolleni sopiva alennettuna n. 150 eurosta 45 euroon. Ja mikä parasta, kuten tuon Josefinen kuvista näkyykin, tämä takki on todennäköisesti aivan passeli ilman mahaakin. Tuntuu järjettömältä näin kesäkuussa fiilistellä syysjuttuja, mutta tuo keltaisen sävy on varmasti lempparein syysväri minulle ja huokaille laitoin sen tuonne vaatekaapin uumeniin odottelemaan...

Mutta hoi kanssa syksyllä/talvella raskaanaolevat - kannattaa käydä katsastamassa tuo Nellyn äitystakkiosio, sillä sielä oli muutama muukin todella kaunis takki samalta merkiltä alennuksessa :)

Entäs sitten nuo muut? Noh, innostuin ehkäpä hiukan Lindexin nettikaupan alennuksia hyödyntämään. Tuota Holly&Whyte-bleiseriä ihailin kaupan rekillä jo useaan otteeseen, mutta vasta Kaikki mitä olen Sinin vinkistä kuulin sen olevan puoleen hintaan ja kipinkapin laitoin sen omaan tilaukseeni. 

Vaikka se onkin sitku en ole raskaana ja on ensi kevät. Olen tykännyt niin kovasti punaisesta bleiseristäni, että tiedän tälle tulevan vielä varmasti käyttöä. Nyt se ei kyllä istu laisinkaan järkevästi, että sinänsä ehkä jonkun mielestä hullunkurinen ostos, kun ei heti tule aktiivikäyttöön. Pääasia lienee, että olen itse tyytyväinen ;)

Ja enhän minä mihinkään päässyt ilman muutama muutakin pientä koriin napsuttelua. Ihankun mulla ei olisi jo tarpeeksi huiveja. Mutta tuo on kyllä vielä luonnossa satakertaa ihanampi vielä, mitä kuvassa. Niin kiva ja ihanan iso. Ja rannekoru olkoon minun otantani statement-koruista. En osaisi olla ison kaulakorun kera, mutta tämä rannekoru on kyllä aivan ihana ja säädyllisen kokoinen blingbling. Nimenomaan tuollatavalla pitkän hihan päällä tykkään tämänmoisista sitku on talvi.

Mutta onneksi vielä on kuin onkin kesä ja meillä ihana iso parveke, missä mahtuu kasvattamaan kukkia ja salaatteja ja yrttejä :) Olen tämän kuvan nähtyäni haaveillut pienestä salaattilajitelmasta viiniboksissa, mutta tähän aikaan vuodesta noita laatikoita on Alkossa aika huonosti saatavilla. Saimme siis tuommoisen aika matalanmallisen ja vuorasin sen sisältä muovilla, laitoi päälle mullat ja istutin kaupan ruukkusalaatit. Toimii hyvin ja sallaadit voivat mainiosti (tai no rucola on aika villiksi heittäytynyt). 

Hauskan näköinen ja halpis minikasvimaa :)

En tajua miten nuo kollaasin kuvat nyt tuolla tavalla puuroutuivat ja mulla on ollut muutenkin tässä sekä picmonkeyn, bloggerin että facebookin kanssa melkoisia ongelmia tallenuksissa ja sensellaisissa. Raivostuttavaa ja en taida nyt enää jaksaa tänäiltana tehdä asialle mitään. Ehkäpä tuosta silti saa tarpeeksi selkoa. Facebook seurailija - olen pahoillani, mutta blogi ei suostu taaskaan sinne päivittymään laisinkaan. Yritän huomenna katsoa josko saan asialle tehtyä taas jotakin.

Anyhow, nyt nukkumaan ja iloista juhannusta itse kullekkin minunkin puolestani!

ILTOJENI ILO.

Hyvää iltaa! Nyt on ilta täälläkin hyvä. Lapset saatu menestyksekkäästi nukkumaan ja alkaa äidin ihan ikioma aika. Tulee todellakin tänään tarpeeseen. Mies palasi tänään siis aamusta töihin ja tekeekin nyt sielä vissiin taas jotain aivan päätöntä +12tunnin ylityövuoroa. Back to reality with a bang.

Voi kertoa, että olin jo sen verran pilalle hemmoteltu tuon toimeliaan mieheni 24/7 läsnäolosta, että olin ihan unohtanut minkämoista rallia nämä normipäivät kaikkineen päivineen ovatkaan. Takana kun vielä melkoisen surkeat yöunet, olen kerrassaan tyytyväinen miten vähällä kiukuttelemisella (äidin toimesta) me tänään päästiinkään.

Pojat reppanat kaipasivat tietysti daddyä vähintään yhtä paljon kuin minä ja kiipeilivät molemmat sylissäni minkä kerkesivät siltä, mitä suinkin minä saatoin sekunniksi pyykki/ruoka/tiskirumbasta pysähtyä. 

Tässä vaiheessa tietysti vähän jo harmittaa minuakin, että pitikös nyt niin tiuskia, mutta välillä nämä päivät nyt vain ovat tällaisia. Ja tällaisina iltoina, mikään ei voisi maistua paremmalta, kuin joku oma pieni herkkunen. Koska taasen olen jättänyt sokerit veks (ekasta sokerirasituksesta sain kylläkin tällä kertaa erittäin puhtaat paperit), olen ollut lievästi sanottuna addiktoitunut mustikoihin. Turkillaista jugurttia, vastasulatettuja mustikoita, omatekemää mysliä ja pienen pieni loraus kotimaista juoksevaa hunajaa - taivaallista!

Jotain hyvää tuon siipan ylipitkästä päivästäkin - mä istun nyt täällä iiihan itsekseni tietokoneella ja kerrankin on hyvää aikaa blogeissa suhia ja tätä omaanikin päivittää. Ja tunnelmoida.

Meidän talouden kaikki tulitikut ovat tehneet katoamistempun ja en voi sytyttää kynttilöitä, mutta sentään perus pikkuvaloja täältä löytyy heti muutosta alkaen. Nyt vielä etsin isompaa kerää jostain muutolaatikoiden uumenista seuraavaan fiksailuuni.

Kaiken peruspyllypesujen lomassa käytiin pikaiseen Kodinykkösessä, sillä mielin nähdä himoitsemani villamaton (se Annon Pandora harmaana) ihan luonnossa. Myöskin toivoin löytäväni tämän saman merkin ison lasipullon tuomaan valoa tuonne meidän ikkunakulmaan. Tai siis eihän se vielä valoa tuo, mutta tarkoitus sinne on tietenkin tuikata niitä joulukausivaloja. 

Ja kun se on jo nyt poikien toimesta toiminut jo vaikka minkämoisena autoratana tässä illan mittaan, niin päätin käydä ryöväämässä jonkun rantahietikon hiekkoja tuonne pohjalle painoksi. Mahdollisesti vähän runsaamminkin. Pullon suuhun voi olla kyllä pakko viritellä joku niksipirkka väritön sukkahousu systeemi, koska sieluni silmin nään jo valojen ja hiekan seassa puolet junaradan junista, pikkuautoista yms. 

Koska oli niin kiire päästä syömään tuota jugurttia, räiskin nämä kuvat pikapikaa automaatilla. Huomasinkin tuon toisen pullokuvan jälkeen, että James oli käynyt vähän stailaamassa äidin asetelmia. Lapsirakas kuljettelisi tuota pyykinkuivaushökötystä vaikka maailman ääriin :D

Mutta nyt jätän tämän oman blogini sikseen ja rentoudun surffailemaan teidän muiden blogeissa.

Hyvää yötä ja kauniita unia! Ja kiitos, kun niin ahkerasti kommentoitte posteja :)

ONNELLINEN KUVA.

On otettu vahingossa. 

Kännykällä tuosta noin vain. 

Silti tykkään tästä kuvasta ehkä enemmän, kuin mistään muusta kuvasta ikinä.

Pojat, minä ja maha ja samalla huulillä hymy, kun sanon jotain miehelle.

(ja päällä pitköhihainen trikootoppi ja huivi :D how predictable...)

Tässä on ollut menossa vaikka kuinka hektiset pari viimeistä päivää muuttamistouhujen kanssa.

Tai siis vanhan kodin tyhjentämisen kanssa.

Puhti on pois kyllä aika totaalisesti ja olihan se henkisestikkin aikamoinen puserrus.

Eilen kävin vielä tekemässä loppusiivouksen itsekseni ja itkin vaikka kuinka.

Mun on aina ihan hirmuisen vaikea lähteä asunnoista ja tällä kertaa tietysti oven sulkeminen tuntui erityisen haikealta, kun kyseessä oli meidän ensimmäinen oma asunto.

Uudessa kodissa on kylläkin hyvä olla. Täällä näyttää jo aikalailla meidän oloiselta ja eilen kun saatiin vihdoinkin huutiksesta löytämäni astianpesukone ja pyykinpesukone, olo tuntuu suorastaan luksukselta.

Täällä on järkevät kaappitilat ja muutkin ratkaisut. Kävelyreissu lähimarkettiinkin lyheni kertaheitolla useamman minuutin. Autottomille aivan erityisen mahtis asia. 

Kuvia laitan ihan varmasti pian täältäkin, kunhan ensin saadaan hiukan vielä järkkäiltyä seilaavia tavaroita. James muutti tänä iltana ihkaekaa kertaa isoveljen huonekaveriksi, mikä sekin on meidän perheessä varsin mullistavaa, hui!

Mutta nyt taidan käpertyä tuonne siippasen kainaloon ja palailen blogin pariin alkuviikosta, sillä huomenna on nimittäin miehen ekan kesälomapätkän viimeinen päivä ja sitä en ajatellut viettä online :)

Oikein mukavaa viikonloppua ja toivtaanko kaikki sormet ristissä ettei huomenna sataisi?!?

EPÄTÄYDELLISEN NAISEN ESPRIT LEMPPARIT.

posti toteutettu yhteistyössä www.esprit.fi sivuston kanssa,

tekstissä esiintyvät linkit eivät ole affiliate-linkityksiä.

Parisen viikkoa sitten kysyttiin minulta Espritin nettikaupan puolesta, josko minua kiinnostaisi tehdä heidän sivustostaan teille pieni posti. Innostuneena tietysti ajattelin, että mikäpä ettei, vaikkain meillä oli nämä muuttotohinat meneillään. 

No eilen sitten vihdoin istuin koneen ääreen miettimään, että minkäsmoisen kirjoituksen minä saisin aikaiseksi ja päätin ruveta etsiskelemään nettikaupasta sellaisia tuotteita, mitkä minusta on kaikista kivoimpia. 

Esprit on varmaan kaikille tuttu merkki. Minulla on ainakin muistikuva, että minulla on ollut jo merkin vaatteita päällä lapsena 90-luvun alussa, mutta tällä hetkellä omistan Espritiltä yhdet nahkanilkkurit ja ison iiiihanan kashmir-merinovillahuivin. Ja nekin ovat vasta tämän kevään ostoksia eli itsekkin olen oikeastaan löytänyt merkin uudelleen vasta hiljattain. Nettisivusto ESPRIT Suomi oli siis minulle eiliseen saakka ihan uusi juttu, mutta nyt taidan tuntea sen läpikotaisin. 

Vietin meinaan illalla valehtelematta tunteja selaillen kaikki mahdollisia tuotekategorioita ja niitähän riittää. Tiesittekö, että Esprit valmistaa myös kodintekstillejä ja tapetteja. Minä en ainakaan :D Ja on vaatteita lapsille, miehille ja naisille ja erityisesti sitten minulle iskevästi odottaville äideille.

Oikeastaan löysinkin sitten tuolta ne jo reilun kuukauden etsimäni valkoiset odotusfarkut. Hitsit, näitä olisin jo kaipaillut aikaisemminkin! Ostin sitten valkoiset pellavahousut näiden farkkujen sijaan, mutta nyt kyllä nuo himottaisi ihan kamalasti. Onko teille kellään sielä ruudun toisellapuolen kokemusta Espritin odotusvaatteista? Tai lähinnä kokomitoituksesta?

Koska nuo valkoiset housut - odotus tai ei - on minusta ihan maailman ihanimmat kesähousut ikinä. Keräilin tähän vähän muitakin vaatteita, mitä minä niiden kanssa yhdistelisin. Tuola nettikaupassa on siis epämahallisille runsaasti myös housuvalikoimaa eli kuvitelkaa nyt sitten tässäyhteydessä vaikka tuo masupaneeli tuosta kuvasta pois.

Jep, jep. Keräillessäni näitä lemppareita huomasinkin tyylini olevan hiukan tylsä :) Mikä iskee? No perus pitkähihaiset trikoopaidat housujen kanssa ja HUIVIT (niitä ei koskaan voi olla liikaa vai voiko?) ja vyöt ja kengät. 

Olin raskaana tai ei, taidan pukeutua kyllä aika samalla kaavalla aina. No siksipä arvostankin niissä pitkähihaisissa trikoopaidoissa hyvää leikkausta minun mallilleni (hiukkasen isompi pääntie ja pitkempi helma) ja kestävää materiaalia. Varsinkin tuo tylsä meleerattu harmaa on aina vain suurin suosikkini. Ja tummansininen. Ja valkoinen, mutta valkoiset farkut ja valkoinen paita on kyllä nounou.

Tavispaitojen kaveriksi varsinkin mahan kera tykkään kovasti erilaisista vöistä heti tuossa vyötärön yläpuolella. Espritiltä löytyikin tuollainen tosi nätti punottu vyö nahkaremmillä, joka olisi näin kesällä aivan ihana. tykkäsin myös siitä, että nettisivulla pystyi heti filteröimään esim. kenkävalikoimaa näyttämään vain aitonahkaiset kengät.

Tietysti sieltä löytyi ihan täydelliset kesäsandaalit ja tietysti ne oli loppu minun koossa. Eli kokoa 38 pienempijalkaiset, tuollaiset ihanuudet siellä olisi tarjolla. 

Vaikkaikin keskityin vain noihin naistenjuttuihin, toki vilkaisin miesten- ja lastenosaston läpi ja tässä vain yksittäiset lempparini perheen miesväelle: 

En tosiaan ole itse vielä tilannut Esprit.fi sivulta, mutta huomasin näitä toimitusspeksejä tätä postia varten tutkiskellessani, että sekä toimitus että palautus on tuolta täysin maksutonta, mikä on kyllä plussaa. Toimitus pitäisi tapahtua 3-5 päivän kuluessa. 

Nyt siis jatkan jahkaamista tilaisiko itselleni vielä loppukesäksi nuo valkoiset housut.
Onko teistä kukaan aikaisemmin tilannut Espritin nettikaupasta ja onko kokemuksista kerrottavana ruusuja taikka risuja?

PÄIVÄMEIKKI HÖPÖTYKSIÄ VIDEOLLA.

Kas tässä aivan tajuttoman pitkä video teille:

(ja ihana aloituskuva taasen kerran
"täältä tulen ja lyön teitä purkilla!")

Vaaleamman Coleur Caramellin luomivärin numero on 43 ja pronssisen 99.

Nyt leikkipuistoon! Hei!

LINNANMÄELLÄ...

totesimme, että:

- ajatus käydä kaveriperheen kanssa kokeilemassa Linnanmäen lapsille maksuttomia laitteita oli tavallaan tosi hyvä, kunnes selvisi että F:n pieni tyttökaveri on piirun verran alle 100cm ja kaverukset eivät sitten loppujenlopuksi pääseetkään yhdessä kovin moneen vekottimeen.

- toisaalta riemua kyllä tuntui löytyvän niistäkin muutamasta karusellista, kotkot-junasta ja vankkurimaailmanpyörästä, missä lapset sitten kävivät.

- perheen pienimpien paras hetki oli ihan Lintsin taimaisessa nurkassa oleva Angry Bird-leikkipuisto, missä hekin saivan vähän tepsutella vapaana.

- 3-v. saattaa ihan hyvin keksiä kesken lastenmaailmanpyörän korkeimman kohdan kokeilla, joskos hän saisi avattua turvaportin ihan itse.

- ja hänhän sai.

- onneksi daddyllä on lännen nopeimmat refleksit.

- kaikki lapset haluavat ajoneuvokarusellissa mieluiten isoon rekkaan sukupuolesta huolimatta

- sukupuolierot järkeävästi ja nätisti kävelyn suhteen rattaiden vieressä ovat huimat:

3v. tyttö käveli siis kiltisti koko reissun isin tai äidin kädestä pitäen ja samanikäinen poika, jos ei rattaiden viispistevöillä kiinnitettynä, livahti juoksemaan mielipuolisesti minkä saattoi ilman minkäänmoista itsesuojeluvaistoa taikka kuuloa ihmisvilinään.

- Phil&Teds vaunut ovat vallan kätevät kahden perheen otannalla 

- Lintsi saa hurjat pisteet siitä, että tavis jätskien ohella ainakin yhdestä kahvilasta Panorama-tornin läheisyydessä sai myös Jugurttijäätelöä.

- meidän 1veet olivat ihan vahingossa aivan tekstiilikaksoset söpöläiset tepsuttelijat

- emme taida meidän 3veetä viedä uudestaan Lintsille tänä kesänä vaan pitäydymme lähileikkipuistossa taikka jossain muussa vähemmän hasardissa paikassa

- taidamme olla sitten aikamoisessa liemessä, kun kolmonenkin saapuu maailmaan näiden vauhtiveljesten kaveriksi juoksemaan [taas eri ilmansuuntaan]

Kiitos kaikesta actionista huolimatta meidän kavereille kivasta iltapäivästä! On tämä kesä kyllä aika ihanaa aikaa :)

LEMPIRUOKA.

Huomenia ihanaiset! Mä ajattelin laittaa pitkästä aikaa hiukkasen reseptipostia, sillä tämä on ihan täydellistä kesäruokaa ja meidän suuren suuri suosikki tällä hetkellä.

Niin ja sit tämä on vielä superhelppoa valmistaa!

- tarvitset munakoison, kesäkurpitsan, punasipulin, paprikan ja pari kolme valkoipulin kynttä.

edit. ja tärkein eli aurinkokuivattu tomaatti melkein unohtui! eli 3-4 palasta aurinkokuivattua tomaattia

1. kuutioi kasvikset ja sipuli, hienonna valkosippe

2. kuumenna oliiviöljy ja yrttiseos pannulla ja lisää kaikki ainekset. mulla oli käytössä tuollainen Urtekramin Italian yrtit luomuyrttiseos, missä on myös mukana himalajansuolaa ja mustapippuria eli niitä en enää erikseen lisännyt

3. lisää paiston yhteydessä oliiviöljyä. sitä saa olla aika reippaasti, että kaikki kasvikset ikääskuin marinoituvat siinä samalla

4. paistoaika on sellainen 20 min. tai kunnes kaikki munakoisot ja kesäkurpitsat ovat pehmeitä

5. leikkaa aurinkokuivatut tomaatit pienkiksi paloiksi ja lisää joukkoon

Ah ja sitten vain nauttimaan! Tätä voi tarjoilla miljoonalla eri tavalla lisukkeena taikka pääruokana. Hummus, feta, vuohenjuusto olisivat kaikki aivan ihania tämän kanssa.

Meillä oli tällä kertaa tofua (Alpro soija yrttitofua) ja kokojyvä couscousia (Urtekram). Lapsille sekoitin kaikki yhteen, itselleni asettelin tällai vähän sivistyneemmin :) Liamilla oli tofun sijaan grillattua broileria ja kuulemma sopi senkin kanssa tosi hyvin.

Tämä säilyy jääkaapissa myös useamman päivän kunhan ei kitsastele sen oliiviöljyn kanssa :) 

Jääkaappikylmänä ei kyllä ole mitenkään kovin ihanata eli suosittelen edes pientä uudelleen lämmitystä.

Hihi, mä tiedän mitä mä syön tänään lounaaksi sitten kun kotiudutaan puistoruokailusta ;) 

Illalla kaveriperheen kanssa Linnanmäelle ja huomenna Hankoon tai Tammisaareen. Kumpihan olisi lasten kanssa kivempi? 

TAAS KÄNNYKKÄKUULUMISIA, OH DEAR!

Juu ei tule kauneuskeskiviikkoa tänään valitettavasti. Eilinen Suomenlinnanreissu sai minut niin väsähtäneeksi etten ole melkein korvaa jaksanut lotkauttaa tänään. Ihan aamusta asti meno on ollut niin tahmeaa, että iltapäivästä ihan rupesin miettimään mitä tämä tämmöinen nyt on?

Tulipas siinä sitten mieleeni, että Obsidan-tabut eivät kenties sitten ole oikein imeytyneet kunnolla tai jotain sellaista, kun kerta olo oli juuri niin kamala kuin hb:n sukeltaessa alimmilleen.

Ruokakauppareissulla marssinkin Life-myymälään tiedustelemaan nestemmäistä rautavalmistetta ja muistimpas samalla, että en ole b12 vitamiiniakaan ottanut aikoihin. Ne on kasvissyöjille tuikitärkeitä ja edellisen pillerit loppuivat jo ennen Irlanninmatkaa.

Jospa tämä olo tästä nyt alkaisi kohenemaan, että voisin jatkaa muuttokuorman purkamista...

Sen verran kauneusjutut kävi mielessäni, että nappasin Lifestä mukaani Dr. Hauchkan puhdistusemulsion ja Melissa-päivävoiteen ja lapsille Lovean spf 50 aurinkovoidetta (suosittelen! ei kemikaaleja eikä nanopartikkeleita. täältä löytyy //mainoslinkki). Olen jo aivan rakastunut noihin Hauchkoihin yhden käyttökerran jälkeen :D

Suomenlinnareissusta ei sen kummempaa raporttia nyt tule sillä unohdin ottaa järkkäri mukaan (?!?) ja joudui tukkimaan instagram-tilini sielä otetuilla kuvilla. Tuosta oikealta voitte Instagram-painikkeesta käydä niitä tunnelmia katsastamassa ja tässä vielä pari sielä julkaisematonta kuva minun ihanaisista kesäpojuista :)

Vastailen edellisen kommentit huomisaamuna, mutta nyt nukkumaan! Hyvää yötä!

ILTA UUDESSA KODISSA.

Aamulla meillä odoteltiin malttamattomina, että milloinka se paappa nyt tulee hakemaan pojat mummilaan. Luvassa oli hellepäivä kahluualtaassa polskutellen serkkujen kera.

Äiti ja daddy sitten odottivatkin muuttokavereita ja muutoautoa ja ihan erilaista hikipäivää.

Mutta kaikki meni oikein iloisissa merkeissä ja helposti ja nyt täällä sitten ihmetellään tätä uutta kotia.

Tavarat ovat vielä hukassa tietysti. Esimerkiksi ostin heti uuteen kotiin leikkokukkia, mutta unohdin, että kaikki vaasit ovat vielä vanhassa osoitteessa :) No onneksi löytyi tuollainen tyhjä purnukka, joka ajaa asian.

Näkymät täältä ovat kerrassaan vehreät ja tästä keittiön työpisteestäni saan vielä ihailla ilta-aurinkoa.

Päädyttiinkin tuollaiseen pikkuisen isompaan Micke-työpöytään, että saataisiin keittiöön hiukan enemmän laskutilaa.

Seuraavaksi pitää paikallistaa hedelmäkori ja varmaan miljoona muuta asiaa. Sohvat muuttavat vasta torstaina ja keskiviikkona toivottavasti ruvataan hyllyjä, peilejä ja tauluja seinään. 

Huomenna otamme kuiteskin välipäivän ja suuntaamme Suomenlinnaan picnikille.

Tällaisia pikkuruisia pikakuulumisia vain tällä kertaa :)

Nyt jännätään miten me kaikki nukutaan eka yö uudessa kodissa. So far so good...

Nähdään pian!

Taidanpas kuitenkin vielä nauttia yhden alkoholittoman oluen parvekkeella ja kuvittella, että se on iso lasillinen valkoviinia :D

ERITTÄIN VÄSYNYT, ERITTÄIN ONNELLINEN, ERITTÄIN RAIDALLINEN.

 Kas en tiennyt viime kesänä Irlannin loppualeissa ostavani tämän kesän suuriman hitin - mustavalkoista raitaa. No en tiennyt pukevani sitä ison kummun päällekkään, mutta aamulla oli pakko. Oli vain niiin kuuma. Vaikka kapoiset vaakaraidat nyt eivät ehkä kurvikkaille olekkaan suotuisammat. Tykkään mekosta silti hirmusti. Ehkä se ensi kesänä on edustavampi.

Mustavalkoisen kaveriksi on kiva joku raikas väri ja laitoinkin nyt Irlannista ostamani uudet baltsut jalkoihin. Ne ovat ehkä pehmoisinta nahkaa ikinä. Nyt harmittaa etten ostanut näitä myös kauniin ruskeina. Täältä Gapista näitä löytyy (ne missä vetskari takana), jos jotakuta kiinnostaa.

Anyhow, lähdettiin ihan aamutuimaan jo käymään uudessa kodissakin, minne tästä talosta johtaa tuollainen kiva metsäpolku. Lapset on vähän sekaisin tästä valon määrästä ja meillä on taas vaihtelevalla menestyksellä heräilty klo 5:15-6:30 välillä. Olen ollut vain niin kovin väsynyt. Ja sehän näkyy. Pahoittelen siis kuvan wash and go-lookia. Välillä tälläydytään ja välillä mennään ilman meikin haiventa. Hiukset olivat sentään vastapestyt. Mun ripset on ihan vitivalkoiset. Näytän siis yleensäkkin ilman ripsaria väsyneeltä (ja olen kuullut tästä vuosien varrella paljon), mutta tätä katsoessa rupeaa oikeasti naurattamaan. Musta tuntuu etten mä edes muista tuota koko kuvanottotilannetta, niin koomassa minimaalisten unien päälle olin.

Kai sielä on muitakin kohtalotovereita, vai onko sielä onnellisia keiden muksut vain nukkuvat kahta kauheammin raikkaassa kesäilmassa?

No väsymyksestä viis. Tässä on monta niin ihanaa juttua ettei pieni univaje paina yhtään loppujen lopuksi. Maanataina nimittäin on jo meidän varsinainen muutto! Ja tiistaina juhlitaan miehen syntymäpäiviä. Ja eilen ultrassa mahavauvalla oli kaikki rakenteet kunnossa, mistä olen erityisen kiitollinen <3 Nimittäin sydäntä ei meinnanut ensin näkyä kunnolla, kun baby oli niin kummallisessa sumpussa pää alaspäin ja nukkui. Ei hievahtanutkaan, että tekisi ultraajan homman vähän iisimmäksi.
Paikalle kutsuttiin toinenkin kätilö ja kyllähän sielä sitten oli kaikki tarvittavat jutut paikoillaan. Onneksi.

Tästä on hyvä jatkaa ja päätin nyt fiilistellä oikein täysillä tämän loppupuoliskon, sillä en ajatellut enää ikinä olla raskaana tämän jälkeen. Hihi ja nyt kyllä painun nukkumaan ettei nuo mustat silmänaluset muutu enää yhtään tummemmaksi! Night, night!