Siinä se olisi. Minun kotini.
5 minuuttia miehen vanhempien luota, 10 minuttia pikkukaupungin keskustasta.
Ollut tyhjillään 7 vuotta. Oli jo varattuna, mutta nyt taas markkinoilla.
Käytiin heinäkuussa hiukan nuuskimassa ja kun kävelin nuo askelmat talolle,
käännyin ympäri ja istahdin oven eteen ja katsoin kauas
ilta-auringon lämpimän väriseksi maalaamille pelloille,
mietin että tässä voisin lopun ikäni iltaisin istua juomassa kupposen kuumaa.
Pieni ja sievä, mutta silti isot huoneet ja alkuperäisiä 30-luvun piirteitä täynnä.
Maalaisin sisältä valkoiseksi kauttaaltaan ja kaataisin pari seinää.
Sitten nämä meidän romut ja rönsyt pääsisivät oikeuksiinsa.
Keittiön ja ruokailuhuoneen sivusta puhkaisisin oven pienelle patiolle
ja takapihalle marjapuskia ja pyykkinaru.
Jos me muutetaan Irlantiin parin vuoden päästä ja tämä on vielä markkinoilla,
voin melkein luvata, että tuo on meidän :)
Pakko olla, on niin vahva fiilis.
Just sellai kuin tästä kodista, jonka tiesin meidän omaksi,
kun ihan ekalla kerralla astuin ovesta sisään.
Kylläpä se näyttää kauniilta ja kauniilta kuulostaa maalailemasi haaveetkin.
ReplyDeleteOletteko suunnitelleet muuttavanne Irlantiin?
Se on ihana <3
DeleteKyllä me ollaan sitä muuttoa mietitty monelta kantilta nyt pidemmän aikaa ja se tuntuisi nyt aika todennäköiseltä. Ehkä puolentoista vuoden päästä. Kauhean vaikeata niin pitkälle suunnitella, kun vaikka mitähän tuollaisessa ajassa voi tapahtua.
Ihanaa, että muutkin haaveilee!
ReplyDeleteMä niin oon nyt sun kans samaa mieltä, että TUO on teidän. Haluan nähdä remontti-kuvia sitten ennen -ja- jälkeen ;)
Oih, onpa kiva haaveilla sun kanssa! (taidankin katsoa etuoven tarjonnan vielä kun blogi-kierros on ohi..)
Sepäs vasta olisikin huisia, jos joskus tuo talo olisi todellisuutta ja sitä sitten blogissakin sisustettaisiin :) vaikka siis pään sisällähän mulla on jo koko talo ja pihamaat - pinnat ja materiaalit - ihan päätettybä :D
DeleteOnpa soma!
ReplyDeleteTämä menee nyt vähän Irlannista ohi, mutta sinnepäin - minähän en saa Holiday-leffasta tarpeekseni, kun katselen niitä maalaismaisemia. Ja se pikkuruinen, tunnelmallinen talo. Oijoi!
Joten voit uskoa, tykkään tuostakin talosta aika paljon <3
Se Holiday-leffan talo on kyllä tunnelmallinen! Sellainen sama lämmin tyyli olisi kyllä aika ihana.
DeleteNuo askelmat talolle ja pieni rautainen portti olivat mulle se sydämen sulattaja. Mummona siinä voisi sitten nojailla porttiin ja laskea ohi ajavia autoja hihi :)
Suloinen, sen täytyy olla meant to be. :)
ReplyDeleteKahdeksan vuotta sitten nähtiin meidän talo ekaa kertaa. Ajattelin sen olevan liian huonossa kunnossa, mutta aina tänne palattiin, lopulta hullut ostettiin eikä mihinkään vaihdettais. Koti on loppupeleissä enemmän tunne-kuin järkiasia. :)
Ilmanmuuta tunne-asia. Päivittäin kiroan tämän meidän talon hissittömyyden kavutessani lasten kanssa noita himputin portaita kolmanteen kerrokseen, mutta kun oven avaa ja pääsee kotiin, en haluaisi (nyt) asua missään muualla <3
DeleteNäyttää kyllä todella kauniilta tuo talo!
ReplyDeleteJa mikään ei ole niin ihanaa kuin haaveilu; mä haaveilen jokaisella reissulla muutosta siihen maahan missä kulloinkin ollaan. Mies ei ota todesta mun juttuja mutta mä kyllä oikeasti haluaisin muuttaa jonnekin lämpimään. :)
Hihi, meillä mies yrittää ehdotella vaikka mitä netissä näkemiään taloja, mutta mulle kelpaa enää vain tämä, mille olen sydämeni menettänyt :D
DeleteMä en enää haluaisi ympärivuotisesti elää etelässä, mutta sellainen pidempi aika esim 1kk olisi ohana viettää aurinkorannalla.
Se on niin hassua, se sellainen vahva Fiilis. Ja sitten varsinkin, kun fiiliksestä tuleekin totta. Toivottavasti tässäkin tapauksessa. xx
ReplyDeleteNiinpä - mulla on varsin vahva fiilis taas. On ollut tästä asunnosta ja muista vuokrakmpistä, missä ollaan asuttu.
DeleteMies just eilen kysyi "so have you been dreaming about your house again?". Vastasin, että juu mulla alkaa kaikki olla jo pään sisällä järkeiltynä :D hän sitten siihen tuhahti "don't i have any say in this?!?" Niin no, ei ole :D hymyilin vain, koska meillä menee asiat just yleensä noin, että mulla on mielessä joku juttu ja hänen pitää keksiä siihen joku vastine. Lopulta päädytään tekemään mun aikomus ja sitten hän on lopulta lopputulokseen vielä minuakin tyytyväisempi :D
Aivan ihana, suorastaan idyllinen! Tuo tunne, astua sisään taloon ja tietää että tänne haluan muuttaa, on uskomaton. Tiesin sen tästä asunnostamme ja tunne on vain vahvistunut vuosien saatossa.
ReplyDeleteJa mä en edes ole käynyt tuola vielä sisällä :D Mutta sen mitä ikkunoista olen nähnyt sisään, se voisi olla niiin täydellinen :)
Delete