TYTTÖMÄISTÄ.

HEIPPA VAAN TAAS ja kivaa torstaita.  Tällä vietetään sellaista osasairaspäivää, kun en vienyt F:ää tänään kouluun laisinkaan, kun hän vähän yöllä yski ja oli nuhainen. Meidän oli nimittäin aluksi tarkoitus lasten kanssa ajella anoppilaan viikonlopuksi kylään ja ajattelin, että torjutaan uhkaava flunssa jo alkuvaiheissa, että päästään reissuun. Mutta anoppi soittelikin tänään, että hekään eivät ole ihan kunnossa joten reissu siirtyy tuonnemmaksi. Ehkäpä siis ajelemmekin päiväseltään Galwayihin sen sijaan :)

No jokatapauksessa, nyt aamukuudesta jatkuneet äidin viihdytysyritykset tyssäsivät ja suosiolla istutin pojat leffan ääreen, kun Elsi nukkuu ja päiväkahvin kera ajattelin tänne kirjoitella - harvinaista herkkua! Mulle ehdottomasti otollisin aika bloggailla olisi aamupalan jälkeen tai tällätavalla ehkäpä päivällä, noin niinkuin inspiksen puolesta, mutta pakostakin tietokonehommat yleensä ajoittuvat iltaan, kun lapset käy nukkumaan. Onneksi sentään nykyään käyvät jo siinä 19:30 aikoihin koko trio.

 Se mitä mä tässä viimeaikoina olen oikein urakalla ihmetellyt yksikseni ja ääneen, on tämä meidän pieni tyttö. Tai siis se miten pienissä ihmisissä alkaa jo niin varhain näkymään nämä sukupuolien erot? Meillä ei tosissaan ole kannustettu mihinkään sukupuoliin sidonnaisiin leikkeihin eikä meillä edes ole mitään 'tyttöleluja', mutta ihan eritavalla Elsi löytää tuolta autojen ja junien seasta toisenlaiset leikit, mitä pojilla ikinä oli. Halailee pehmoleluja ja yrittää vimmatusti pukea päällensä vaatekappaleita.

Ja tämä minun hänelle syntymäpäivälahjaksi ostama soittarasia vangitsee mielenkiinnon pitkiksikin pätkiksi. Onhan se aika söpöliini. Ja myönnän - olen itse aika tyttömäinen ja varmaan nyt sitten toistaiseksi toteutan itseäni tyttäreni kautta kaiken maailman kukertavilla kuoseilla :D

Pojistahan mä en tajua oikeastaan mitään. Kaikki poikien metkut opin ihan kantapään kautta, koska olen kasvanut vain tyttöjen ympäröimänä. Olen näin aikuisenakin miesten seurassa aika ujo.
Mun omat pojat on mulle kaikki kaikesta ja kaikkia lapsiani rakastan ihan yhtä paljon, mutta on kyllä todella spesiaalia päästä kokemaan myäs tytön äitiys.

Ehkä ihan hyväkin, että Liam sitävastoin on kahden siskon välissä ja on siis pienestä asti ollut (tahtomataankin :D)  perillä kaikista naisten kotkotuksista. Mä itse lapsena yritin ihan omasta toimestani olla nuorimpana tyttärenä se meidän perheen poika. Otin sen ajatuksen vähän liian vakavasti (ja siis kukaan ei minua siihen muottiin yrittänyt tunkea) ja vasta näin kolmekymppisenä alan oikeasti olemaan sinut sen kanssa, että voin olla tyttömäinen tai siis naisellinen ja se ei tarkoita sitä ettenkö olisi ihan yhtä fiksu ihminen, kuin ne vähemmän turhamaiset yksilöt.

Pieni määrä tylliä elämässä ei siis laisinkaan tapa ketään vai mitä ;) No tämä tylli meillä onkin enemmän sellaista kuvausrekvisiittaa ja tulevia roolileikkejä varten. Se jäi tähän alakertaan tuossa jokuaika sitten vähän lojumaan ja tämä pieni ihminen siis osaa jo vaatimalla vaatia sitä päälleen - en kestä!
Aika liikkistä <3

Ahaa nyt tämä meidän pieni tytön tylleröinen sitten heräsikin ja mun täytyy rientää. Meidän on ehkä pakko lähteä edes vaikka kävelylle ennenkuin tulee pimeätä. Sillon ei tosissaan ulkoilla, koska täällä meidän talon lähistöllä on iltaisin ihan säkkipimeää. Aika erilaista, kun kaupungissa tottui muista asunnoista loistaviin valoihin ja lyhtypylväisiin.

Ainiin ja sitä piti myöskin sanoa, että otin taas tuon mobiilisovellutuksen pois toiminnasta, kun mä en vain voi kestää sitä. Mun henk. koht. mielipide on se, että se pilaa blogien visuaalisen ilmeen, mikä on mulle aika tärkeää. Kuulen kyllä tämän tiimoilta vielä mielipiteitä ja voisin ehkä laittaa tuonne sivupalkkiin jonkun äänestyksen, koska kyllähän mä silti tämän haluan olevan lukijaystävällinen paikka :) Applella ainakin selaamalla tuplaklikkaamalla tekstin kohdalta saa tekstin just näytön levyiseksi. Jep, mutta nyt välipalahommiin ja kuullaan taas!