2.11.14

SILLÄVÄLIN.

SILLÄVÄLIN, KUN EN KIRJOITTANUT BLOGIA ehti tietysti tapahtua vaikka mitä.
Tavallaista arkea ja sitten niitä sekalaisia sattumuksia. Hetimiten tauon alettua meidän lapset sairastuivat yksi toisensa jälkeen todella ärhäkkään keuhkoputkentulehdukseen. Niin ärhäkkään, että eräs myöhäinen keskiviikko-ilta jouduimme pakkaamaan koko perheen autoon ja viemään F:n tunnin päähän sairaalaan näytille. Sielä vierähtikin sitten useampi päivä heikkojen hapetusarvojen takia ja kun kotosalla pienemmät alkoivat osoittaa saman taudin merkkejä, alkoi positiivinen vire todella kadota. Elokuusta en juuri muista, kuin ne rikkonaiset yöt, kun sydän pamppaillen mietin tuleeko eteen vielä toinen ja kolmaskin vastaava sairaalareissu. Stressitasot olivat melkoisen korkealla, kun miekkosen työkin oli kaikista kiireisimmillään.

Ja sitten meidän auto meni rikki. Ja sitä luvattiin takaisin viikon päästä, mutta lopulta koko korjaushommeli kesti reilut 4 viikkoa. Äidin kunto kyllä kohosi, kun lykin tuplarattaita seisomalaudan kera täällä mäkisessä maastossa :)

Toisaalta onni onnettomuudessa, täällä oli koko tuon ajan ihan mielettömät säät, Fionnin koulunaloitus päivää lukuunottamatta. Ja esikoisemme tosiaan aloitti sitten koulutaipaleensa.
Ja me pienten kanssa ruvettiin pikkuhiljaa muodostamaan omaa rytmiämme ja puuhiamme kouluun viennin ja haun ympärille. 

Niin ja meidän muutokuorma Suomesta saapui vihdoin tänne! 
Maailman paras tunne availla laatikko laatikolta tuttuja omia tavaroita esille,
minkä myötä tuntui kuin vihdoin olisimme kotona <3

Elsusta tulikin sitten kymmenkuisena melkein kertaheitolla taapero, kun hän otti ensiaskeleensa.
Mä salaa fiilistelin rankan vauvavuoden viimeisiä hetkiä. 
Ihanaa, että kaikki lapset tuntuivat vihdoin jotakuinkin tasavertaisilta. 

Lokakuussa meillä olikin vieraita ihan alusta asti melkein koko ajan. Ensin Liamin vanhemmat tulivat meille ja sitten siskoni perheineen ja vielä omatkin vanhempani.
Juhlimme pienen tytöntylleröisen ykkösiä ja 6-vuotis hääpäiväämme sen jälkeen.
Ja nyt kuukauden kääntyessä Marraskuuksi ovat viimeisetkin vieraat lähteneet ja huomenna loppuu Fionnin syysloma me palaamme ihan tavalliseen arkeen pitkästä aikaa.

Tuntui erityisen haikealta sanoa heipat omille vanhemmilleni eilen.
Tänään meinaankin siis, Liamin vapaapäivän lomassa, ihan rauhassa järjestellä paikkoja.
Tassutella tohveleissa lämmin neuletakki päällä ja olla hiukan alakuloinen.
Oranssit halloween-koristeet on kerätty laatikkoon ja seuraavaksi nautin hetkosen ihan tavallisesta kodista, kunnes pikkuhiljaa voisi ruveta kaivelemaan talvisempia koristeita esille.

Sellaisia kuulumisia meiltä. 
Nyt hyppään vielä lämpimään kylpyyn ennenkuin Elsi herää päiväunilta ja pojat palaavat ulkoilemasta. Mukavaa sunnuntaita muillekkin <3

10 comments:

  1. Tää sun paluu blogimaailmaan on kyllä syksyn kovin juttu :) ihana Sara ku palasin, tuntuu kuin olisi saanut kaukaisen ystävän takas :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muiskautus sinulle, kiva kun olet täällä myös :)

      Delete
  2. Hei Sara! Ihastuttavia kuvia ja kuulumisia perheesi elämästä! Seurailen täältä Pohjois-Karjalasta käsin aina silloin tällöin. Pikkupikkuserkku Sarri 10v lähettää terveisiä teidän katraalle. Mukavaa marraskuuta:)
    Kaija-Liisa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten kiva kuulla sinusta! Äiti aina kertookin teidän kuulumisia :) ja miten Sarrikin on jo 10-v! Paljon terveisiä myös sinne päin :)

      Delete
  3. En ymmärrä miten olen voinut MISSATA tämän blogin! Olen menettänyt sydämeni Irlannille kauan sitten ja luulin jo löytäneeni kaikki suomalais-irlantilaiset blogit. Näemmä en. :) tunnistin heti maisemat teidän asuinkylästänne ja iski iso ikävä. Oletteko käyneet siinä lähellä Achill Islandilla? Ihan jumalattoman kaunis paikka kesäisin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, no tämä blogi oli tässä muuton jälkeen pari kuukautta ihan suljettuna eli ihme, kun et ollut löytänyt. Mutta nyt tervetuloa. Achill islandilla ei vielä olla keritty käymään :)

      Delete
  4. Teillähän on ehtinyt ja tapahtua vaikka mitä! Mukava kun bloggailet taas kun olet ollut jo pitkään suosikkiblogejani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos D. Oli kyllä hurja ikävä tätä hommaa.

      Delete
  5. Ihana että tulit takaisin kirjoittamaan! Voimia ja jaksamista teille:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tsemppaamisista. Nyt on onneksi jo parempi flow :)

      Delete