25.2.14

ALKUVIIKON AJATUKSIA.

Power breakfast for three = turkkilaista jugurttia, omenaa, kanelia ja chia-siemeniä.

Uneliaita me kaikki.
Kirkkaasta bodysta piristysruiske. Ja auringonpaisteesta.
Äidin epätoivoinen yritys vähentää kofeiinia. Fail - hiukan on toinen purnukka tyhjempi :D

Ei ne kaikkein rentouttavimmat leikkitreffit...

...mutta väsyneille maanantaimammoille mitä parhainta vertalaistukea. Sai vähän valittaa luvan kanssa.
 ONNEKSI TÄMÄ HELMIKUU ON PIAN OHI. Joka vuosi tämä tammi-helmikuu tuntuu niin kamalan tahmaiselta tarpomiselta, mutta tämä vuosi on kyllä vetänyt jotkun överit sen suhteen. Liamilla on ollut aivan tajuttoman kauheita työvuoroputkia ja suoraan sanoen ollaan koko perhe aika väsähtäneitä. Onneksi ensi viikonloppuna koittaa neljän päivän vapaaputki ja todella kreivin aikaan päästään 'nollaamaan' tilanne.

Tämän kuukauden myötä on vain korostunut äidin hyvinvointi ja sen ylläpitäminen. Kun se puuttuu, no tiedätte varmaan, koko pakka romahtaa. Tässä elämäntilanteessa on hiukan vaikeaa ottaa aikaa itselle, mutta se kyllä varmaankin maksaisi itsensä takaisin tuplasti. Haaveilen kuntosalista ja ehkäpä myös ajasta ihan aikuisena eikä vain äitinä. Niin paljon kuin rakastankin kotiäitinä oloa, on sosiaaliset ympyrät välillä niin pienet, että pieni tuulettuminen olisi enemmän kuin paikallaan. Minun vauvat vain ovat sorttia ei pulloilevia ja minun on jotenkin muutenkin kamalan vaikea nipistää perheen yhteisestä ajasta, kun sitä aika vähäsen on. Jostain kumman syystä päässäni koen, että jos jätän miehen yksin kolmen kera, olen jotenkin kamala, vaikka samaa showta vedän omin voimin päivästä toiseen. Ja kyse ei todellakaan ole siitä etteikö meidän daddy siihen pystyisi, mutta kun kolmen pienen hoito on oikeasti aika kovaa työtä. Kun toinen tulee kotiin tehtyää vaikkapa 9h palkkatöitä, koen jotenkin epäreiluksi huikata heipat ja hävitä itsekseni rentoutumaan.

Ei tähän oikeasti siis kyllä mitään varsinaista ratkaisua ole. Tämä on nyt vain tätä. Tällaista se vauvavuosi tuppaa olemaan. Parin vuoden päästä on todenäköisesti jo iiiihan toisenlaista. Katkeransuloisia tunteita ja hormoonimyrskyjä - Elsin 1v. synttäreinä todennäköisesti itkeskelen viimeisen vauva-ajan loppumista, mutta huokaisen suuresti helpotuksesta :)

Just eilen taas juttelimme Liamin kanssa miten voisimme tähän arkeen mahduttaa enemmän omaa aikaa meille aikuisille sopivassa suhteessa perheaikaan? Miten teidän perheessä hoidetaan asia? Mistä sinä saat voimaa arkeen (olet siiten kotiäiti taikka työssäkäyvä)? Olisi tosi kiva kuulla :)

Ensi syksynä, kun Fionn aloittaa Irlannissa koulun, etsin aivan satavarmasti lapsiparkillisen kuntosalin. Ajatus siitä saa jo nyt hymyn huulille ja auttaa kyllä jaksamaan, mutta kyllä silti pitää tässä hetkessäkin muistaa elää ja nyt taidan alkajaisiksi etsiä Zumba-dvd:t jostakin kaapin kätköistä. Ja sit seuraavaksi täytyy vielä kehitellä vielä se mahtava motivaatio heilua olohuoneessa samban tahtiin :D

Iloista tiistaita itse kullekkin, ihan just on kevät <3 Sara x

13 comments:

  1. Mulle se oma aika on silloin tällöin kauppareissu ihan omillani, mikä tietenkin loppuu vauvan synnyttyä. Itse koen myös vähän vääräksi vaatia itselleni omaa aikaa esim. harrastamiseen kun mies tulee rankan päivän jälkeen kotiin ja hänellä ei oikein Suomessa ole muuta kuin koti ja perhe. Ammennan oikeastaan itselle voimaa kodin sisällä pikkujutuista (count your blessings ja sitä rataa). Pojan nukkumaanmeno aika on siinä seitsemän ja kahdeksan välillä, niin meillä on se ainakin pari tuntia miehen kanssa yhteistä aikaa, jollon katsotaan filmiä tms. Saa kyllä nähdä, miten uusi tulokas sekottaa tämän pakan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah joo kaupassa käynti ypöyksin on niin ihanaa. Mä vaan ajaudun ihan sellaiseen zombie-moodiin ja saatan ihan tyhjäpäänä kävellä ympyrää, kun ei tarvitse skarppina kaitsea kakaroita :D

      Me ei tosiaan myöskään kovin hevillä perheajasta tingitä, koska se on ehdottomasti sellaista yhteistä hyvinvointia. Iltaisin, kun lapset menee nukkumaan yleensä vain väsyneesti teen jotain kotihommia tai kirjoitan blogia. On sekin kyllä hurjan kivaa :)

      Delete
  2. Olen työssäkäyvä äiti, jolla on epäsäännölliset työajat. Koen välillä myös vaikeaksi ottaa omaa aikaa kun olen muutenkin paljon poissa kotoa. Työmatkat ovat jotenkin muodostuneet sellaisiksi nollaushetkiksi ja sitten pari harrastusta minulla on. Kerran viikossa käyn circuitissa ja laulutunnilla. Miehellä on myös omat harrastukset. Yhteistä aikaa miehen kanssa on sitten kun lapset ovat nukkumassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä kanssa tuo miehen työn epäsäännöllisyys teke arjesta vähän haastavaa ja mitään sellaista aikataulutettua harrastusta ei oikein voi ajatella. Kaikista parhaiten sopisi juuri tuollainen harrastus, mitä voisi mahdollisuuksien mukaan tehdä miehen työaikana, mutta mikä ei tavallaan olisi lapsiltakaan pois. Kai sielä lapsiparkissa olisi kivaa :D (lapsiparkki kuulostaa kyllä ihan kamalalta sanana)

      Delete
  3. Voi, ei teilläkään mikään ihan kepein arki. Varmasti aika hulinaa kolmen pienen kanssa. Ja niin tunnistan tuon kehtaako sitä nyt ottaa omaa ikaa miehen työpäivän päätteeksi jättämällä lapset isälleen ja lähtemällä yksikseen tuulettumaan, vaikka itse onkin ollut samaisen trion kanssa koko pitkän päivän. Välillä tosin ajattelen myös ( erityis raskaiden päivien päätteeksi) että miehellä on ollut sitä omaa aikaa koko päivä :D Itse saan helpoiten otettua oman pikku ajan ja liikunnan siinä samalla lähtiessäni nopealle lenkille, joko heti miehen kotiutuessa tai heti kun lapset on saatu sänkyihinsä. Lenkkeily on siitä kiva harrastus perheelliselle, että se ei ole aikatauluihin sidottu, voi mennä silloin kun aikaa löytyy, ei vaadi reissaamista, vaan lenkille voi lähteä ihan omalta ovelta, eikä sen ajan lenkkiä varten tarvitse olla joka kerta edes kovin pitkä, jo 20 minuuttiakin saa hyvän olon, pään tuuletettua ja vähän irtiottoa kotiympyröistä! Lenkkarit jalkaan ja vaikka napit korviin, lempimusiikkia ja raitis ulkoilma, ilman kenenkään pyyntöjä tai tarpeita :) Suosittelen :) toivottavasti saatte järkättyä hetkiset omaa aikaa viikkoihin niitä kaipaaville! -Pilvi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mäkin mielläni miehen työn paaaljon helpommaksi kuin mun :D hänhän saa olla sielä työpaikalla aikuisten seurassa koko päivän :D ei vaan, hän on kyllä haastavassa seisomatyössä että ei sekään herkkua ole.

      Lenkkeily onkin tosi hyvä harrastus. Mä tykkään juoksemisesta, mutta mun toinen polve on aina imetyksen aikana (hormooneista johtuen kait) helposti kiepytyvä. Pitäisi hankkia hyvät lenkkarit ja vaikka mennä sauvakävelylle. Vaikeinta kai on vain ovesta ulospääseminen ;)

      Delete
  4. Meillä on miehen kanssa (onneksi) yhteneväiset työajat, jolloin vapaa-aika on myös aina yhtä aikaa. Olen haaveillut jo kauan kuntosalijäsenyydestä, mutta en ole sellaista ottanut. Syynä juurikin se, etten ole halunnut nipistää perheen yhteisestä ajasta yhtään enempää. Tähän asti olen kerran viikossa käynyt pelaamassa sählyä ja sekin on siihen aikaan, että lapset menevät jo nukkumaan. Mies käy myös 1-3 kertaa viikossa pelaamassa. Onneksi hänelläkin vuorot alkavat sen verran myöhään, että lapset ovat jo nukkumassa (tai menossa nukkumaan)... Meillä on siis selvästikin pihistetty yhteisistä illoista lasten nukkumaan menon jälkeen.

    Nyt päätin kuitenkin ottaa kuntosalijäsenyyden. Salilla on hurjan kiva lapsiparkki ja lapsille jumppia (silleen kätevästi on aina samaan aikaan mullekin sopiva jumppa viereisessä salissa). Ajattelin käydä salilla noin 3 kertaa viikossa, joista ainakin yhtenä ottaisin edes toisen lapsista mukaan (joko jumppaamaan tai parkkiin). Uskon, että tämä nipistys perheen yhteisestä ajasta kääntyy hyväksi. Nyt omat energiat on niin lopussa, ettei jaksa tehdä mitään. Jospa sitä kunnon kohonemisen myötä virkistyisi ja jaksaisi olla kotonakin energisempi....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä just mietin tota, että hyvässä kunnossa jaksaa niin paljon paremmin ja pystyy varmaan elämän muilla osa-alueilla olemaan paljon tehokkaampi. Mä kävin yhdessä vaiheessa (varmaan kymmenen vuotta sitten :p ) aktiivisesti salilla ja silloin oli niin energinen olo! Haluan sen olon takaisin.

      Tsemppiä sulle kanssa! Olen kade :D

      Delete
  5. Samoja mietteitä täälläkin! Harvoin viitsii miehen tullessa kotiin lähteä yksin mihinkään, kun mieskin kuitenkin usein väsynyt töiden jälkeen! Vaikka kyllä sitä itsekin kaipaisi välillä hetkeä poissa kotoa :)
    Aika usein käyn yksin kuitenkin kaupassa pyörällä, joten yhdistän liikunnan ja jonkinlaisen oman ajan. Meidän vauva 6kk alkaa nykyisin illalla jo ajoissa nukkumaan, joten iltaisinkin on aikaa tehdä jotain omaa juttua. Lenkille en kuitenkaan iltaisin vielä pääse, koska vauva heräilee ja vaatii äidin rauhoittuakseen nukkumaan. Mies käy omissa harrastuksissaan muutamana iltana viikossa.

    Aika menee nopeasti ja jo puolen vuoden päästä tilanne on erilainen! Meilläkään ei pulloa huolita, joten ilman vauvaa ei voi kauaksi aikaa lähteä minnekään.

    Tammi-helmikuu on ollut aika raskasta aikaa täälläkin! Mieli ollut hieman synkkänä, kun sosiaalinen elämä on niin kuihtunutta ja tulee oltua vain lasten kanssa. Mutta olen huomannut että liikunta auttaa TOSI paljon ja koitan päästä lenkille mahdollisimman monta kertaa viikossa! Joko vauvan kanssa tai sitten itsekseni vaikkapa pyöräilemään.

    Tsemppiä arkeen!!!
    NiinaM

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi nythän lumien sulaessa voi tosiaan aloittaa pyöräilykauden!

      Meidän lapset kanssa menee nyt pääsääntöisesti nukkumaan kasilta. Sitten voisi kyllä ihan hyvin ruveta zumbailemaan tai jumppailemaan olohuoneessa. Laiskuus on vienyt voiton, mutta nyt on kyllä pakko tehdä joku ryhtiliike.

      Vitsit tämä tämän päin aurinkoinen sää kyllä saa olon jo niiiiiin paljon energisemmäksi ja pirteämmäksi vai mitä? :)

      Delete
    2. Todellakin tuo auringonpaiste saa olon virkeämmäksi! Päivä tuntuu pidemmältä ja on vaan niin paljon ihanampaa lähteä uloskin!

      Oon itekin aikonut jo aika kauan aloittaa jonkinlaisen kotijumpan, mutta yritykseksi on jäänyt :/

      Delete
  6. Kolmosen ollessa vauva mun aikaa oli kun V nukkui, kulki siis mukana mutta rattaissa. Monesti luin kirjastossa, olin kaupungilla, kahvilla jne. Ekan vuoden/puolitoista V viihtyi missä vaan, vaikka syöttiksessä kahvilassa. Kerran jätettiin papan hoiviin noin kolmen viikon iässä, ja oli huutanut koko 20min kun käytiin kaupassa koska tissi karkasi ;)
    Oon paljon yksinäni lasten kanssa miehen töistä johtuen, meillä on ollut isommat parina päivänä viikossa päiväkodissa ennen eskaria jotta sain edes jotain apua ja ei tarvinnut kaikkia raahailla lääkäriin, neuvolaan, allergipolille yms mukaan. Nyt on ekaa kertaa kokoperheen hiihtoloma ja istun tässä viisurileikkaukseen menossa joten lepään pari päivää varmaan..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo mäkin aika usein lähden yksin tohon läheiseen ostoskeskukseen asioille vauvan nukkuessa rattaissa ja se tuntuu kyllä tosi luksukselta :)

      Delete