5.12.12

UNISET ONGELMAT.


Täällä tähän aamuun herättiin taas tässä taloudessa pohtimaan unionkelmia ja niiden ratkaisua.
Ongelman kohde oli äärimmäisen pahantuulinen aviomies, kenen yöunet olivat jääneet aivan tuhottoman rikkonaisiksi ja lyhyiksi.

Ongelmien "aiheuttaja" on 2v9kk poikasemme F.

Hiukan taustaa:

F ja J ovat molemmat aivan synnäriltä asti nukkuneet perhepedissä. Minun ihmetellessä yöimetyksiä F:n synnyttyä osastolla avulias kätilö laittoi vauvan yöpaidan sisään tuhisemaan ja siihen hän sitten jäi. 

Meidän perheelle ja minulle imetyksen sujuvuuden takia tämä on ollut paras ratkaisu. Molempia lapsia aktiivisesti yritin myös siirtää Vaavi-sänkyyn ja myöhemmin pinnikseen, mutta suuri este olikin lasten sijaan minä. Olen sitä tyyppiä, että varsinkin vastasyntynyttä täytyi jatkuvasti tarkistaa hengittääkse?

Hyörin ja pyörin itse unettomana kunnes siirsin vauvan taas viereen. Vauvavuosi siis meni F:n kanssa melko mukavasti 2-3 yöimetyksellä (give and take; tääläkin toki koettu niitä 10-x kertaa yössä kukkumisia) ja näyttäisi menevän J:n kanssa samoja raiteita.

F:n vieroitus imetyksestä tapahtui 13kk ikäisenä. Ensimmäisenä yönä poikanen heräsi itkeskelemään 5minuutiksi, mutta siitä lähtien rupesi nukkumaan täydet yöunet. Yhäedelleen meidän välissä.

Kun pikkuveli ilmoitti tulostaan, me mietimme suuren suuressa 180cm sängyssämme olevan tilaa kyllä koko porukalle ja toivoimme, että tällä tyylillä F kokisi vähemmän kateutta pikkuveljeä kohtaan. 

Suunnitelma sujui varsin mukavasti siihen asti, että vauva täytti 8 viikkoa. (eletään viime toukokuuta)

Ja kuin "naks" vaan F rupesi nukkumaan äääärimmäisen levottomasti. Potki unissaan, hyöri ja pyöri, räpläsi minun tai miehen korvanlehtiä jne. jne. Siinä vaiheessa ensiavuksi, siirsimme lastenhuoneessa majailleen kerrossängyn tisen pedin meidän sängyn viereen ja päätimme, että nyt on tullut aika.

Tämä järjestely sujui suhteellisen ok, kunnes F sairastui kesällä ja sairaalassa olon jälkeen tuntui luontevimmalta pitää häntä taas mahdollisimman lähellä meidän välissä. No kuinka arvatakkaan sama meno jatkui taas ja tullessamme lokakuun alussa Irlannin reissulta päätimme, että that's it: F muuttaa omaan huoneeseensa. 

Tässä vaiheessa pidimme parhaana ideana, että Liam menee patjalle nukkumaan lastenhuoneeseen, jotta F ei kokisi uutta järjestelyä liian pelottavana. Noh, ihan hyvin tämäkin taas alkuun meni, kunnes F aloitti öiset pyrkimykset päästä daddyn viereen siniselle patjalle latialle omasta sängystään. "Daddy I wan't blue bed".

Taasen nyt siis on takana yksi tällainen paha yö useammalla herätyksellä (vauva ja minä nukuttiin sitä vastoin varsin makeasti vissiinkin yhden imetyksen kerä), minkä päälle miehen täytyy lähteä vielä 12h työvuoroon. Kun katsoin hänen tummia silmäpussejansa, mietin että nyt tähän täytyy tehdä muutos.

Me olemme varmaankin tehneet tässä monen mielestä monenlaisia huonoja ratkaisuja matkan varrella ja en oikein vieläkään osaa sanoa onko tämä taas nyt yksi askel taakseppäin, mutta F:n sänky roudattiin nyt sitten taas kerran meidän parisängyn viereen. 

Meillä ei taida kummallakaan olla justiinsa nyt tarpeeksi voimia opettaa poikaa aivan yksin nukkumaan omassa huoneessaan ja toivon todella, että tämä ratkaisu tekee paremman käänteen erityisesti tuon rakkaan siippani nukkumisiin. Järkeilin myös, että tasan kahdenkuukauden kuluttua muutamme putkiremonttia evakkoon vanhempieni luokse ja silloin tulemme joka tapauksessa koko perhe nukkumaan samassa huoneessa. 

MUTTA kunhan huhtikuun lopussa vihdoin sitten pääsemme muuttamaan takaisin omaan kotiin, vakaa aikomus olisi siirtää MOLEMMAT pojat yhdessä nukkumaan lastenhuoneeseen.

Aika kunnianhimoinen suunnitelma vai mitä tällaisilta perhepetipehmoilijoilta? :D

Kysymys kuuluukin, miten teillä on hoidettu ja toiminut tämä lapsen omaan huoneeseen siirtäminen? Mikä on onnistunut ja mikä epäonnistunut? Kaikki vinkit ja neuvot ja vertalaistuet olisivat nyt enemmän kuin toivottavia?

Miten teillä nukutaan?

(obs. olemme täysin tietoisia, että kenties jotain olisimme matkan varrella voineet tehdä ratkaisevasti toisin/paremmin, joten siitä ei tarvitse kenekään oikeastaan huomautella sen kummemmin. nyt on näin ja toivottavasti sitten pikkuveljen kohdalla nukutushommat menee paremmin putkeen)


31 comments:

  1. Meillähän ei nukuta. :D (jos yhtään lohduttaa). Esikoisen kanssa etenimme seuraavasti. 8kk vieroitus rinnasta, n.1v ikäisenä unikoulun myötä nukahtamaan Itse, omaan sänkyynsä. (Taustana vauva-aikana nukkui aina vieressä ja päivisin unet jäivät 15minuutin mittaisiksi jos sitteriä ei kokoajan keikuttanut tai rattaita työnnellyt.)
    1½vuotiaana siirsimme pinnasängyn lastenhuoneeseen ja parivuotiaana "isojen" poikien sänkyyn. Sille tielle jäi. Noin viikko meni, että hän oppi nukkumaan omaan sänkyynsä yksin ja sama viikko meni kun siirsimme omaan huoneeseen sängyn ja 1ilta kun isojen poikien sänkyyn siirryimme, koska siitähän pääsikin niin helposti karkaamaan ja kertomaan niitä juttuja jotka illalla oli unohtunut kertoa. Tämän jälkeen hän ei ole kertaakaan yrittänyt väliimme nukkumaan. Toki hänet kipeänä olen hakenut jatkamaan uniaan viereeni. Sitäkin alle 4vuotiaana.

    Seuraana vuorossa Vesseli. Unikoulua on pidetty. Nyt nukkuukin jo alkuyön omassa sängyssään. Nukahtaa itsekseen, toisinaan vahingossa rinnalle, mutta jatkaa uniaan omassa sängyssään. Öisin emme toki nuku. Vesseli harvemmin nukahtaa yöllä enää omaan sänkyynsä. Viereen on päästävä. Imetykselle on siis tultava stoppi kokonaan ihan lähiaikoina ja Huudatusviikko edessä. En usko kovin lempeän keinon meillä tehoavan.

    Ehkä itse tekisin teidän kohdalla, niin että isompi omaan huoneeseen Yksin. Raa'altahan se kuulostaa ja viikkoon teillä ei nukuttaisi, mutta ehkäpä sen jälkeen kaikki nukkuisivat yönsä omilla paikoillaan.

    Käykö hän yksin nukkumaan vai nukutatteko?

    Tsemppiä, kyllä ne yöt, joskus helpottavat. Viimeistään, en usko heidän teini-ikäisinä enään viereen haluavan ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu - tyttöystävät eivätole meidän makkariin tervetulleita :D Takana nyt siis yö, että F nukkui omassa sängysssään meidän sängyn vieressä ja järjestely tuntui oikein hyvältä just nyt.

      Tällästähän tämä tosiaan on ekan kanssa varsinkin. Kokeilua, kokeilua :) Ehkä me nyt vain mennään näin siihen asti, että päästään putkirempan jälkeen muuttamaan takaisin omaan kotiin ja sit ietitään uusiksi koko setti.

      Tuli vain mieleen, että me vierotettiin F aikanaan yöimetyksistä tällä ohjeella ja se oli tosi toimiva:
      http://drjaygordon.com/attachment/sleeppattern.html

      Delete
  2. Voi eikä, tää on jotenkin kamalan kuulosta ettette saa nukutuksi. Meillä ei ole ikinä ollut tollasta, ja siitä jos mistä olen kiitollinen... kuten myös siitä, että molemmat lapset ovat perineet isänsä unenlahjat ja nukahtavat omiin sänkyihinsä omaan huoneeseen ihan itsekseen (jos nyt vielä sen verran kerron, että ovat tehneet niin jo tooooooosi pitkään... isompi varmasti n.3vuotta ja pienempikin reilusti yli vuoden). Kakkonen on myös päiväunien suhteen sellainen, että jos tuntee niitä tarvitsevansa niin kiipeää joko omaan sänkyyn, meidän sänkyyn tai sohvalle nukkumaan... Toki sairastelut on eri asia ja aamu-unet saatetaan vetästä kaikki samassa sängyssä.

    Mutta sen enempiä "retostelematta" tätä meidän nukkumisen helppoutta, toivon teille todellakin jaksamista tän asian kanssa. Itse te tiedätte mikä on teidän perheelle parasta ja varmasti vielä tulee se aika kun mietitte, että millähän no lapset saisi ylös edes joskus. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. hihi, mä oon kuullut, että tuollaisia ihmelapsia on olemassa :D Mun siskontyttökin on ollut mahtava nukkumaan yöt jo aivan pienestä. Jamesilla on myös potentiaalia, mutta F on iin erilainen lapsi ja tarvitsee paaaaljon läheisyyttä.

      Viime yö meni siis tosiaan oikein kivasti ja kaikki ovat nyt paaaaaaljon paremmalla mielellä ja virkeämpiä. Kyllä tämä tästä :) kiitos sympatioista <3

      Delete
  3. Ihan ekana tsempit!

    Mullahan on krooninen univaje noin kahdeksan vuoden ajalta. Valvominen alkoi, kun odotin Nopsteria ja meille syntyikin allergikko joka kärsi koliikista. Great!
    Hämärä muistikuva olisi siinä 11kk paikkeilla, että olisi siirtynyt omaan sänkyyn ja huoneeseensa lopetettuani imetyksen, mutta ihan satavarma en voi olla.. Tassuttelu tms ei ole toiminut koskaan, vaan uhkaili/lahjonta/kiristys/huudatus.
    Toisaalta siinä vaiheessa on jo itse niin loppu, että mennään niillä keinoilla jotka toimii.

    Kakkonen lienee mennyt siinä sivussa, mutta siis perhepedissä mekin ollaan nukuttu. Tai siis esitetty nukkuvamme. Kai.

    Nyt Pienimmän, jolle diagnosoitiin sekä refluksi, että keskivaikeat- ja vaikeat unihäiriöt (siis ihan totta, mistä näitä nukkumattomia lapsia riittää?!) kanssa ollaan menty aluksi niin, että opetin sen nukahtamaan omaan sänkyyn. En toki yksikseen ja pitää kädestä kiinni, aaaww <3 Sitten pikkuhiljaa siirryttiin siihen, että myös yöllä olisi toivottavaa nukahtaa ilman sitä rintaa ja pideltiin toisiamme kädestä kiinni taas.

    Kunnes tällä hetkellä tyyppi on omassa sängyssään, omassa huoneessaan (meidän sängyn kanssa, me nukutaan sohvalla, jee!) ja saa rintaa enää 1xvrk, noin aamuviideltä.

    Tämä kaikki on vaatinut kolme kertaa hiustenlähdön, kolme kertaa hermojen katkeamisen, kolme kertaa "mene sinä, enhän mene" -keskustelut öisin, sekä itkua ja hammastenkiristystä. All worth it ;)

    Seuraava vaihe on päästä takaisin omaan sänkyyn :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Apua! Hurjat sympatiat sinne. Aikamoista menoa teillä on ollut. Meillä myös mies on joutunut erinäisiin otteisiin siirtymään sohvalle ja nyt siis lastenhuoneen lattialle aika kamalalle patjalle näiden unikuvioitten takia. Viime yönä nukuttiinkin sitten siinä järjestyksessä, että F omassa sängyssä, J parisängyn seinälaidalla ja minä ja mies VIEREKKÄIN. Kyllä oli ihanaa <3

      Hurjasti tsemppiä teille! Toivottavasti näille kaikille jo nauretaan kymmenen vuoden päästä eiks vaan :)

      Delete
  4. No ei kyllä kenelläkään pitäisi olla mitään huomauttamista, paras paikkahan lapselle on lähellä äitiään. Sekä päivällä että yöllä.

    Mä en osaa sanoa mitn kovin fiksua, meilläkin kun yritetään päästä mahd. helpolla. Me siis nukutaan kaikki samassa huoneessa, Veikka omassa sängyssä meidän vieressä ja Tyty välissä. Ainut, kuka aiheuttaa "ongelmia", on tuo neiti, joka hinkuaa maitoa joka yö (meinasin just tänään kirjoittaa meidän öistä myös...)

    Tää on kaikista helpoin ratkaisu meille. Itse nukun hyvin kun kaikki on lähellä, Tee nukkuu hyvin, Veikka nukkuu hyvin ja Tyty nukkuu muuten kuin kun hinkuaa sitä maitoa. Ja olen varmaan vähän outo senkin suhteen, mutta musta olisi varsin outoa, jos meillä nukuttaisiin joka yö katkeamattomasti:D Jotenkin vain ajattelen, että tähän pikkulapsiaikaan nää heräämiset vaan nyt kuuluu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä on myös tuo "mistä aita on matalin"-metodi käytössä. Ei vain paukut riitä nyt mihinkään kovin vaativaan opetteluun. Sitäpaitsi mä olen itse kavunnut mun vanhempien väliin joka ikinen yö klo 04 siihen asti, että menin kouluun ja F tuntuisi olevan samaa kaliiperia. Eli en tiedä sitten vaikuttaisiko se omaan huoneeseen muutto loppujen lopuksi yhtään mihinkään :D Viime yönäkin hän oli sitten jossain vaiheessa reppana kiivennyt liamin jalkopäähän nukkumaan omasta sängystä ja L oli sitten siirtänyt hänet takaisin omaan sänkyyn :D

      (itseasiassa just kerroinkin Liamille teidän järjestelystä esimerkkinä, kun ehdotin F:n siirtymistä takaisin meidän huoneeseen)

      Delete
    2. Ja arvaas, näyttää se joskus toimivankin moitteettomasti; viime yönä ei hinguttu kertaakaan vettä tai maitoa! Veikka kerran itkeskeli ja pyysi hieromaan jalkaansa. Tyty veteli seiskaan asti ihan täysillä!!

      Delete
    3. No arvaa mitä? meillä F nukkui koko viime yön hiiskahtamattakaan ja J heräsi vain kerran syömään! Result :D

      Delete
  5. Meillä siirryttiin yhdestä makkarista lapset omaan huoneeseen nyt muuton yhteydessä syksyllä. Siihen asti mentiin samassa huoneessa nukuttaen vieressä sadut ja pienemmän maidot ja halailut ja sitten omaan sänkyyn käymään nukkumaan ja vanhemmt olohuoneeseen. Pienempi nukahtaa kainaloon ja siirretään omaan sönkyyn. Molempien kanssa on aloitettu tosta. Sit jos herää yöllä pääsee meidän väliin nukkumaan ja siinä yleensä jatkaa molemmat unia rauhassa. Isompi alkaa nyt vessareissujen jälkeen mennä omaan sänkyyn uudesaan mutta silti lähes joka yö tulee meidän viereen aamuyöstä kun pelästyy jotain mitä milloinkin. Isomman kanssa on omaan sänkyyn jäämistä päästy opettelemaan vasta kunnolla pinniksen poistuttua puolitoistavuotiaana kun inhosi sänkyä ja huusi vain siellä. Isojen tyttöjen sänky ollut alusta asti mileuisanpi. Pienempi taas hyörii niin älyttömästi nukahtaessaan että ei pinniksessä saa pinnojen välistä rauhoiteltua ilman satavarmas niskajumia joten olen ajatellut odottaa vielä sen hetken että varastossa valmiina oleva isojen tyttöjeb sänky kannetaan pinniksen tilalle. Meillä on halailtu pinniksen vieressä, makailtu lattialla samassa huoneessa kunnes nukahtaa, nukutettu kainaloon, annettu tartoja kun on nukahtanut omaan sänkyyn ja toinen jos on aamulla vielä ollut siellä, viimeisin jolla omaan huoneesee. Siirtyminen taattiin oli taas uusiksi tuo tarrahomma ja kaikille läheisille kehut kuulumisten kertoessa siitä isosta tytöstä joka meillä asuu ja nukkuu omassa prinsessasängyssä sänkyverhon alla :) neidille ihan vähän myytiin puheilla tuota omaa sänkyä, se varmaan yhdessä tArrapalkintojen kanssa oli paras konstinme. Sitten kun kaksi viikkoa oli tarroja sai neiti valita kaupasta itse pienen palkinnon siitä että on oppinut niin hienosti nukahtamaan. Tämä siis tuon isomman sähikäisen kanssa ja voihan olla ettei toinen kerta menekään kuten elokuvissa mutta toivoa on hyvä ylläpitää, eikö ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen kovasti miettinyt noita tarrajuttuja, mutta F:lle ne ei tunnu toimivan :D Esim. pottailua opetellessa pikkuveli sai tarroja, kun pisut sattuivat osumaan pottaan (vanhemmilla on aika paljon osuutta asiaan ikääskuin opetusmielessä) ja F oli vaan niin onnellinen, että pikkuveli sai tarroja. Ei siis toivotulla tavalla tökkinyt häntä itseään siihen suuntaan, että haluaisi tarroja keräillä :D

      Meillähän on tuo kerrossänky ollut olemassa jo ties kuinka kauan (siskon lasten vanha) ja sillai olen miettinyt, että pojat voisivat sitten vierekkäisissä sängyissä nukkua Toukokuussa etiäpäin. perhepeti sekin, kai?

      Delete
  6. Meillä nyt 4,5 v esikoinen on nukkunut omassa huoneessa 6 kk lähtien, koska oppi silloin nukkumaan yöt ilman imetyksiä. Kuopuksella taas koko yön nukkumisen oppimiseen on mennyt kauemmin, ja nyt hän 2 v nukkuu yhä meidän huoneessa pinniksessä meidän sängyn vieressä. Ollaan kans mietitty, miten ihmeessä saadaan kuopus pois pinniksestä, ja pysymään isojen poikien sängyssä nukkumassa. Ja miten saataisiin lapset nukkumaan samassa huoneessa ilman että villitsevät toisiaan nukahtamistilanteissa. Meillä lapset kun on melkoisia riehujia tällä hetkellä, ja siksi samassa huoneessa nukkumista ei ole vielä yritetty. Ja omaa huonetta kuopukselle taas ei riitä. Varmaankin kesälomalla sitten yritetään siirtää molemmat lapset nukkumaan samaan huoneeseen. Kaikki muutokset kun kuitenkin vaativat opettelua, ja aiheuttavat todennäköisesti huonompaa nukkumista ainakin vähän aikaa, joten pidempi loma on siksi sopivin. Ja varmaankin pitää yrittää jotain tarravihkoa tms. johon sitten saa tarran merkiksi hyvin sujuneesta nukkumaan menosta. Ja tietystä tarramäärästä jotain kivaa tekemistä. Saa sitten nähdä, kuinka toimii.
    Mä taas en muuten osannut ollenkaan nukkua perhepedissä vauvan kanssa. Pelkäsin kääntyväni lapsen päälle vahingossa. Pari yötä esikoisen kanssa nukuttiin samassa sängyssä, mutta sen jälkeen olen opettanut nukkumaan omassa sängyssä. Eihän sekään aina helppoa ole ollut, joten ymmrrän perhepedin viehätyksen. Toisaalta meidän lapset kyllä nukkuu niin levottomasti, ettei heidän vieressään olisi ollut helppo nukkuakaan. Joskus kyläreissulla ollaan kokeiltu veiressä nukkumista, eikä siinä kyllä ole vanhempaaa nukuttanut.
    Tsemppiä teilel!
    Emmi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä kanssa olen miettinyt, että pojat kyllä todennäköisesti tulevat villitsemään toisiansa, kun samaan huoneeseen muuttavat. No se on sen ajan murhe. Ehkä me nyt sitten tosiaan mennän taas tällä 'kakki samassa huoneessa'-metodilla, kun se tuntuu parhaitten tomivan.

      Perhepeti on sanana musta aivan järkyttävän typerä, mutta näinhän se menee, että joillekkin se sopii ja toisille ei. Mä en vielä J:stä osaa niin sanoa, mutta F tarvitsee tosi paljon läheisyyttä muutenkin, että sinänsä on hänelle ideaali. meillä on vain niin pienet huoneet, että makkari on nyt sitten yhtä sänkyä. Välillä tosiaan tulee tarve pyristellä tästä johonkin 'järkevämpään' systeemiin, mutta ehkä tämä nyt sitten vain sopii meille parhaitten...

      Delete
  7. Meillä on nukuttu kaikkien lasten kanssa perhepedissä. Esikoisella ja keskimmäisellä on ikäeroa about 1,5 vuotta ja yöt rauhoittuivat, kun siirsimme lopulta veljekset yhteiseen huoneeseen nukkumaan. Vauva taisi olla abouttiarallaa 8kk. Kuopus nukkuu myöskin perhepedissä, aloittaa yöt kyllä omassa pinniksessään, mutta herättyään jatkaa sitten meidän vieressämme. Isoveljet saattavat myös joskus harvoin herätä keskellä yötä, jos ovat flunssassa tai näkevät pahoja unia, ja silloin saavat tulla meidän sänkyymme "jalkopäätyyn" nukkumaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä myös toivon, että pojille tulee olemaan toisistansa sen verran turvaa, että meidän väliin kapuamista ei välttämättä enää tarvita. Mä itse tykkäsin nukkua samassa huoneessa mun siskon kanssa aina siihen asti, että menin yläasteelle :) Olen samaillainen läheisyydenkaipuinen kuin F, eli en voi oikein asiasta sillätavalla valittaakkaan :D

      Delete
  8. kahden tytön äiti6 December 2012 at 00:43

    Meillä on molemmat lapset pienestä pitäen nukutettu omaan sänkyyn; ensin meidän makuuhuoneessa ja sitten myöhemmin siirtyvät omaan huoneeseen.
    Esikoinen silloin tällöin illalla pyytää päästä meidän sänkyyn kun ajattelee pikkusiskon jo nukkuvan siellä.
    Ihanaa olisi nukkua tuhisevien lasten kanssa kaikki yhdessä sängyssä, mutta ajattelen että kaikkien unien ja tulevaisuuden nukkumiskuvioiden kannalta on parempi että nukutaan omissa sängyissä <3

    En osaa antaa mitään neuvoja, muuta kuin ehkä että kun päätätte jotain niin siitä ei kannata enää mennä takaisin vanhaan :)
    Meillä on jouluksi tulossa appivanhemmat pidemmäksi ajaksi meille ja mietittiin josko siirtää esikoisen sänky meidän makuuhuoneeseen, mutta se soppa joka siitä seuraisi kun sänky siirrettäisiin takaisin sitten vierailun lopuksi on NIIN iso että esikoinen nukkuu isovanhempien kanssa sitten samassa huoneessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä myös kaikista mieluiten nukkuisin F omassa kainalossa, kun ollaan molemmat sellaisia halipulaisia, mutta se ei vain nyt ole oikein mahdollista ja onneksi tämä sängyn siirtäminen takaisin meidän makkariin ei tunnu nyt niin isolta askeleelta taaksepäin, koska sama siirto olisi kuitenkin nyt helmikuussa edessä 3:kksi. Mutta sen jälkeen toivottavasti saadaan joku parempi ja vähän 'lopullisempi' kuvio näihin nukkumisjärjestelyihin :)

      Delete
  9. Meillä on nukkumiset menneet samantapaisesti kuin teillä: Johannes ja Veikko ovat nukkuneet kainalossa reippaasti yli yksivuotiaiksi. Imetys ja lohdutus on ollut helppoa. Toivo on yhä ainoa, joka nukkuu koko yön omassa pinniksessään meidän sängyn vieressä: koska tyyppi nukkuu koko yön, niin olkoot siellä sitten. :D Se vaan on semmonen!
    Viime keväänä siirrettiin isommat nukkumaan vierekkäin 100cm leveään vanhaan sänkyyn. Ajattelin heidän saavan lohtua toisistaan. Mies aina välillä huomauttelee, että pojat potkivat toisiaan ja heräävät siihen. Ihan yksin heillä olisi kuitenkin suuri kynnys nukahtaa.
    Veikko nukkuukin melko usein koko yön omassa sängyssä, mutta Johannes tulee käytännössä joka ikinen yö klo 3 väliimme. Emme siihen edes herää välttämättä, enkä jaksa alkaa ukkelia raahaamaan omaan sänkyynsä. Johannes on vaan sellainen, että herää yhä öisin: tähän päätelmään olen tullut, koska kaikilla kolmella on ollut samat edellytykset olla kainaloisia.
    Olen tässä asiassa pehmo ja lälly ja näillä mennään, vaikka viime yö olikin kauhea ja molemmat itkivät ja tulivat viereen (siis isommat), mutta heillä onkin yskää.
    Teillä kun on vilkasta potkimista, olisko kasvukipuja? Johanneksella oli sellainen vaihe keväällä. Siihen auttoi kun mummo kutoi villasukat, joita kutsuttiin taikasukiksi. Lämpö tai taika rauhoitti öitä hiukan. :) En tiedä voisiko veljeksiä teillä siksi laittaa vielä ihan vierekkäin...veikko oli jotain 1v4kk kun me siirrettiin tyypit yhteen.
    Tuo sänky teidän sämgyn vieressä armottomalla manipulaatio-isopoika-hehkutuksella sävytettynä voisi olla tosiaan teidän juttu!
    Minusta kaikkiaan on ihan sama miten nukutaan, kunhan nukutaan! Ja meillä nukutetaankin isommat olemalla vieressä kunnes nukahtavat...T:toinen väärintekijä :) Tsemppiä!
    ps. onkohan vaan canonissa kummiski laiskahko tarkennus, pöh! jouduin etä-shoppailla miehen välityksellä joka tietää kameroista paljon ja teroitin tarkennuksen nopeutta, muttamutta...huono mennä valittamaan tässä vaiheessa. :/ pitää tutustua manuaaliin paremmin, mutta as if olis aikaa. Ehkä tänään...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ps. Unohda tuo mun kamera-paranoia osuus kommentista. Aamu, unenpöpperö, kamala yö ja kameran käytön opettelu EI OLE hyvä yhdistelmä! :D

      Delete
    2. ihanat tuo Taika-sukat! voisi toimia meilläkin ;) Mun vaisto myös sanoo, että lasten on mukavampi nukkua lähellä. Tosin J kyllä varmaankin olisi myös oppinut nukkumaan omaan sänkyyn, jos äidillä olisi kantti kestänyt. Siis mun unista ei tullut yhtään mitään, kun vauva oli omassa sängyssä. Toisaalta F:n kanssa rinnasta vieroituksen jälkeenkin perhepeti onnistui ihan kivasti, että J:n suhteen olen paaaaljon rennompi. Toivon kyllä, että poikien omaan huoneeseen muuttaminen onnistuisi niin juuri, että sängyt olisivat vierekkäin. Todennäköisesti F tulee pyrkimään meidän väliin kyllä sinne armeijaan asti :D

      Hih ja joo, mäkin yritän kaikki mahdolliset hetket opiskella uutta kameraa, mutta pojat terrorisoi mun yrityksiä jatkuvasti :D mä mietin, että kandee varmaan laittaa se 'sarjatulitus'-päälle, kun lapsia kuvaa. On nopeampi ja sa saa paremmin sitten plokattua hyvät kuvat :) sitä tarkennustahan noissa canoneissa kyllä usein moititaan, mutta mä varmaan olen vain niin tottunut siihen tuon 5d möhkäleeni kanssa.

      Delete
    3. Musta tuntuu, että Johanneskin pyrkii viereen armeijaan saakka. :)
      Kas, mies käyttää töissänsä myös canonin 5D:tä, siksi hänkin siis kuvitteli g12 olevan nopea.
      Samaan päädyin, että sarjakuvauksella täytyy vedellä menemään...

      Delete
  10. Ohoh, postasin juuri lähes samasta asiasta ja kun tupsahdin tänne, niin kappas! Voin oikeastaan tässä vaiheessa sanoa vain, että kohtalotovereita ollaan. Unet ovat vähissä täälläkin. Eri syystä vain.

    Uskon siihen, että jokainen perhe lopulta tietää, mikä on paras ja sopivin ratkaisu juuri siihen omaan tilanteeseen. Se, mikä uusiin unitapoihin totuttamisessa kai on ratkaisevinta, on pitkäjänteisyys. Siihen pääseminen vain on ihan turkasen hankalaa, jos jo valmiiksi ollaan kovin väsyneitä (niin kuin teillä ja esim. meillä). Joten: voimia! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. näinhän se on -perheet on erilaisia ja varsinkin lapsien tarpeet ovat erilaisia :) Tuota pitkäjänteisyyttä me voitain kyllä harjoitella. Toistaiseksi metodilla "sieltä mistä aita on matalain"...

      Delete
  11. En oikein osaa tähän muuta sanoa, kuin ihan kauheasti tsemppiä sinne! Täällä esikoinen nukkui yöt kokonaan kuuden viikon iästä lähtien ja nukkuu edelleen. Yksi kuukausi oli hoidon aloittamisen kohdalla sellainen, että neiti heräili, mutta muuten hän on ollut kuin enkeli.

    Kuopus oli sitten eri maata, nukkui ihan miten sattuu, refluksin myötä tietenkin meilläkin karjuttiin ja oksennettiin ympäri vuorokauden. Meillä molemmat lapset nukutettiin omiin sänkyihin ihan siitä käytännön syystä, että meidän sänky oli ennen onnettoman pieni. Pienet nukkuivat omassa sängyssään meidän huoneessa molemmat noin puolen vuoden ikään asti ja siirtyivät sitten omaan huoneeseen. Aluksi yritimme laittaa lapset samaan huoneeseen, mutta tämä rikkoi yöt täysin, koska kuopus kekkuloi hereillä. Nyt lapset nukkuvat molemmat yksin omissa huoneissaan ja pääosin kuopuskin nukkuu yönsä hyvin. Joskus silti edelleen heräillään, mutta en kyllä voi kauheasti valittaa.

    Kuopukselle pidettiin unikoulu, koska hän oli todella huono nukkuja. Unet olivat parhaimmillaankin alle tunnin mittaisia ja minä olin ihan romahtamisen partaalla univajeen vuoksi. Alle viikon siinä taistellessa meni, mutta kyllä se sitten helpotti. Unikoulu pidettiin tassuttelu-periaatteella ja se toimii edelleenkin jos kuopus herää öisin. Tuo aika oli todella rankkaa, mutta uskon että teilläkin tämä kyllä ajan myötä helpottaa. Ennemmin tai myöhemmin :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau teidän esikoista!

      Meidänkin alkuperäinen sänky oli 140cm ja silloin kyllä mies joutui soffalle :D

      Itseasiassa, nyt nämä pari yötä on meneet aika mukavasti ja F ei viime yönä heräänyt kertaakaan ja J:kin vain kerran, että ehkä tämä toimii näin parhaiten sitten. Tai siis paremmin ainakin kuin aikaisempi tyyli :) Hih no ei kyllä liam saanut paremmin vimme yönä nukuttua, kun oli nukahtanut nojatuoliin ja herä siitä vasta 04 ha ha :D

      Meilläkin on nyt tuo tassuttelu toiminut J:llä niin ettei

      Delete
  12. Lisää kohtalotovereita! Meillä kans aivan toivoton yötilanne päällä esikoinen on 1v9kk ja kuopus 7vkoa. Kaikki oli hyvin ennen kuopuksen sntymää, esikoinen siirtyi omaan sänkyynsä, joka oli sijoitettu meidän vanhempien viereen ja kaikki nukuimme hyvin. Mutta sitten...vauva nukkuu rinnalla kuten esikoinenkin aikanaan, isoveli nyt pyrkii koko ajan meidän kanssa sänkyyn ja yö on niiii-iin levotonta kuin olla ja voi. Esikoinen kömpsii omasta sängystä isin kainaloon ja valvoo siinä n. 2h-4h ksken yön laulellen ja höpisten. Vauvan kanssa herätään myöskin valvomaan ja siirrymme olohuoneeseen nukkumaan vuodesohvattomalle sohvalle...tämä härdelli pyörinyt nyt parisen kuukautta, toivottavasti tilanne purkautuisi jossakin vaiheessa itekseen...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi mä niin toivon, että teilläkin helpottaa pian! tuollaista se meilläkin oli pahimmillaan yhdessä vaiheessa, että molemmat lapset oli hereillä ja itkeskeli. ja äitikin sitten itkeskeli.

      kyllä ihan varmasti helpottaa ja neuvon nyt vain tekemään sellai, mikä ikinä vain on helpointa mahdollisimman vähällä stressillä. meillä F on toooodella paljon nyt taas hakenut molempien vanhempien turvaa keskellä yötä ja itsestäni kyllä tuntuu, että sitä pitää antaa mitä hän kaikkein eniten tarvitsee.

      Voimia ja stemppiä!

      Delete
  13. Meillä ollaan kanssa aina haluttu, että kaikki nukkuu omissa sängyissään, vaikka mukavahan se on yhdessä tuhista :-) mutta ajattelin sellaista, että monista isommista asioista, kuten suurimpana muutto uuteen asuntoon ja uuteen huoneeseen me ollaan juteltu Tiille pitkälti etukäteen ja valmisteltu ajatukseen. Kun muutettiin niin tehtiin se ajatus tosi houkuttelevaksi ja idea siitä että Ellis muuttaa samaan huoneeseen nukkumaan oli Tiin mielestä tosi hyvä. Ei siis ollut mitään ongelmia vaan päinvastoin.

    Ajattelin siis, että kun teille tulee se remppa, niin voisiko siinä paluumuuton yhteydessä tehdä jollain tavalla houkuttelevaksi se oma huone ja sänky. Iso poika, joka mm. itse valitsee kaupastae uudet lakanat omaan sänkyyn ja veljen sänkyyn ja itse kertoo minkälaisen nukkumanurkan haluaa. Tämä siis ihan vaan ideana jostain mitä voisi kokeilla.

    ReplyDelete
  14. Meillä ei olla siiretty lapsia omaan huoneeseen nukkumaan. Isompi nukkuu omassa sängyssään samassa huoneessa meidän kanssa. Pienempi nukkuu äidin vieressä. Tai nukkuu jos nukkuu. Sairastelun/hampaiden puhkeamisen/kuun asennon/jne takia tyttönen on nukkunut melko huonosti jo jonkin aikaa.

    Jonkinlainen unikoulu olisi tarkoitus pitää tammikuussa, kun mies jää isäkuukaudelle. En vaan vielä oikein tiedä miten järjesttäisiin ne nukkumiskuviot. Välillä me kaikki nukutaan samassa sängyssä :)

    En millään raskisi laittaa esikoista vielä nukkumaan omaan huoneeseen. Enhän mä itsekään tykkää nukkua yksin. Ehkä sitten joskus, kunhan tyttö itse haluaa. Tällä hetkellä hänellä on jo muutenkin kova ikävä kaikkia läheisiä.

    ReplyDelete
  15. Saatatkin EHKÄ jo tämän tarinan tietää (muistaakseni ainakin unikouluista kirjoittelin joskus omaan blogiini), mutta kerronpa silti uudestaan. Onhan tuosta jo melkein vuosi aikaa kun poika siirtyi omaan huoneeseen...

    Poika siirtyi omaan huoneeseen, meidän huonetta vastapäätä, nukkumaan kun oli n.8-9kk vanha. Todellakin siis "vanha". Meillä tämä siksi, että MINÄ en saanut nukuttua, kun kuuntelin poikaa kaiket yöt. Jälkeen päin voin vain todeta, että meillä tämä on auttanut. Unikouluja on pidetty ennen muuttoa, muuton jälkeen ja välillä vieläkin jonkinmoista, jos tottuu esim.kipeänä ollessa liian hyvälle palvelulle. Mutta poika nukkuu illasta aamuun omassa sängyssä eikä ole pitkään aikaan edes aamulla saanut pääsyä meidän väliin. Nukkuu siis pinniksessä vielä.

    Meillä siis omaan huoneeseen muutto oli mulle se kivuliain, mutta kuitenkin antoisin. Olen taas saanut nukkua!

    Nyt odotan vähän jännittynein fiiliksin tätä seuraavaa kaveria, ja omaa kykyä nukkua pikkuinen sivuvaunussa (perhepetiä meillä ei ainakaan esikoisen kanssa käytetty, en osannut nukkua siinäkään..). Toivon, että osaan ottaa nyt rennommin, enkä heräile jokaiseen inahdukseen, että onkohan tuolla nälkä/kylmä/kuuma/tai muu hätä.

    Tulipa sillisalaatti-kommentti, mutta piti jotain tulla sanomaan, kun kerrankin olen koneella ja muistin tän sun postauksen.. ;D

    ReplyDelete