31.12.12

LUPAUKSIAKIN.


google.com


OIKEIN HAUSKAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE TÄÄLLÄ BLOGISSA VISITEERAAVILLE!

Minä täälä istun itsekseni soffalla ja odotan miestä kotiin saapuvaksi töistä 
ja ajattelin naputella vielä  punaviinilasin kera kuluvan vuoden viimeisen postin. 

Tämä uusi vuosi tuntuu nyt juuri minulle tärkeältä. 
On monta asiaa, mitä haluaisin itselleni luvata ja toivonkin, 
että monella tapaa elämässäni koittaa uusi aika.

Haluan keskittyä tänä vuonna monen mieltäni painaneen asian ratkomiseen.

Kaikissa hormoonipöllyissään tänä vuonna tunnun olleen aika alkakuloinen monellakin tapaa. 
Väsymys ja stressi ei todellakaan ole tehnyt minulle hyvää ja olen oikeasti ollut aika negis. 
Vauvavuosi nyt tietysti on aika raskas itsessäänkin ja voin sen kertoa, 
että taasen tunnun kärsineen ainakin jonkinmoisesta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.
 F:n jälkeen toki tilanne oli ehkä vielä enemmän päällä, mutta tunnistan kyllä samanmoisia avuttomuuden ja lohduttomuuden tunteita tältäkin vuodelta

Nyt siis on aika taas lähteä etsimään sitä iloista itseäni, mikä oikeasti olen.


Yksi isoisoiso juttu on taas heivata sokerit pois ruokavaliosta ja 
muutenkin karistaa kaikki epäterveellisyydet tiehensä. 
Syksyisen projektin muistona on silloin vallinnut paljon 
parempi jaksavuus ja tietysti huomattavasti keveämpi olo. 

Nyt kuitenkin meinasin unohtaa viikottaiset punnitukset ja raportoinnit, 
sillä lopulta koko hanke tuntui kaatuvan niihin. 

Nyt tavoittelenkin sellaista kokonaisvaltaista elämänmuutosta ilman deadlineja ja yritän kuunnella itseäni paremmin: syödä monipuolisemmin ja ravitsevampaa ruokaa, 
liikkua mahdollisuuksien mukaan niin paljon kuin pystyn. 

Edelliseen kohtaan liittyen haluan myös ola kokeilevampi kokki ja keksiä uusia mahtavia arkiruokia.
Olen ollut tosi iloinen,  miten täällä blogissa on noita vegereseptejä kommentoitu ja jatkossa yritän vielä enemmän tehdä reseptiposteja kasvisherkuista. Olen aivan loputtoman kiinnostunut ravitsemuksesta (erityisesti sellaisesta holistisesta näkökulmasta) ja erityisesti tulevana vuotena haluaisin kokeilla muutamia erilaisia jaksoja ilman maitotuotteita ja gluteenia ja katsoa miten se vaikuttaa olotilaan.
Jos nuo suklaat nyt saan heivattua hiiteen, osaan olla aika hifistelijäkin näissä ruokajutuissa :D

Yksi suuren suuri kiintopiste tänä vuonna on harjoitella kuvaamista ja kaikkea siihen liittyvää.
Isäni on luvannut pitää minulle erilaisia kursseja nyt kevään mittaan, kun asumme heilla putkiremppa evakossa ja sen lisäksi pitää vain kertakikkisesti kantaa kameraa jatkuvasti mukana ja ottaa niitä kuvia.
Haluan myös opetella enemmän Photoshopin ja Lightroomin käyttämistä.

Ei sillä, että tuo siippa nyt mitenkään heitteille jätetty tänäkään vuonna,
 mutta tietysti parisuhde nyt on hiukan ollut tässä taka-alalla tämän viimeiset 9kk. 

Toivon siis meille enevimissä määrin oikeita treffejä, nyt kun vauviksenkin voi pikkuhiljaa jättää kunnolla hoitoon ja illan istumista yhdessä ilman tv:tä taikka tietokonetta.

Oi ja joku kahdenkeskinen yönylireissu olisi aika luksus myös.
Ehkä sitten loppukesästä, äiti ja isä???

Ja lopultakin tärkeistä tärkein :D

Minä haluan keskittyä enemmän tyttöhömpötyksiin, 
koska sellaisesta kaikesta saan aivan valtavasi voimaa tähän arkeen.

Itseni hemmottelua kynsilakalla, kasvonaamiolla, naistenlehdillä.
Meikkamista leikkipuistoon ja kenties vielä enemmän:
tänä kesänä saatan jopa yllättää kanssa mammat korkokengillä.
(niissäkin voi juosta lasten perässä ;) )

Liian usein mulla on sellainen fiilis, että mun odotetaan (öö, kuka muka?) 
olevan jotenkin kaiken turhamaisen prinsessailun yläpuolella.

Että sellainen ei sovi äiti-ihmisille ja varsinkaan sellaisille, 
ketkä kokevat olevansa yhtään ekologisesti ajattelevia 
(tämä siis täysin oman nuppini varassa tämä ajattelutapa).

Mä niin pidän vaatteista ja tyyleistä ja ammennan niistä inspiraatiota vaikka kuinka.
Alunperin mä aloitin ensimmäisen blogin 2 vuotta sitten sillä ajatuksella, 
että postittelisin päivän asuja ja olisin kekselijäämpi pukeutuja. 

Jotenkin se ajatus vain sitten kuoli, kun ajattelin,että 
ai kauhea mitä muut minusta ajattelevat, jos itseäni täällä esittelen ja omia kuviani lähetän?!

Niin no kuvissa fikslta näyttäminenkin on aikamoinen taiteenlajinsa 
puhumattakaan niiden kuvien ottamisesta itse hah :D

Ei tästä tooooodellakaan mitään muotiblogia ikipäivänä tästä minun kyhäelmästäni tule,
mutta nuo aatokset saavat minut oikeastaan vain ajattelemaan,
että nyt nainen hiukan lisää itsetuntoa ja opettele ajattelemaan
 ettei muitten mielipiteillä ole mitään väliä, jos itsellä on hyvä fiilis.

***

Ehkäpä lopetan tämän terapiapostin nyt tähän, 
koska miekkosenikin on kuulemma jo kotimatkalla 
(oltuaan kevyen 12h töissä reppana)
ja toivon pystyväni sinnittelemään puolille öin hereillä,
sillä meidän ikkunoista näky aivan mahtavasti lähialueitten ilotulitukset.

Kuulemisiin ja riemukasta iltaa neidot!

33 comments:

  1. <3 tyttöjen hönppää luvassa pian ;) mukavaa iltaa, olet ihana:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. mä en jaksa odottaa sitä! olen ehkä jättämässä tuo beibin myös kotiin - iik.
      niin ja kiitos tuhannesti <3

      Delete
  2. Mun mielestä tuo "get my spark back"-kohta oli ihana... tarvis varmaan itsekin kokeilla samaa, josko tämä kohta 6vuotta kestänyt synnytyksen jälkeinen masistelu jo saatais päätökseeen. :/

    Oikein hyvää uutta vuotta sinnekin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se sieltä löytyy Tea, sä olet jo sillä tiellä ;) hyvää uutta vuotta myös sulle!

      Delete
  3. Monta samaa juttua mielessä. Pysytään kuulolla siis. Hauskaa iltaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. yritän tehdä tästä jossain vaiheessa vähän updatea, et kuis sujuu. saitko spostin?

      Delete
  4. Erittäin samanlaisia ajatuksia täälläkin. Tunnistin itseni useammasta kohdasta ja hieman liikutuin tuosta " get my spark back". Liian helposti sitä tässä kaiken kiireen keskellä unohtaa itsensä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. no näin on. ja samaten just tuon hormoonimyllerrykset tuntuvat tekemän musta aivan erilaisen. kyl tämä tästä eiks vaan <3

      Delete
  5. Tää oli ihana! Onnellista vuotta.
    Maaru

    ReplyDelete
    Replies
    1. ihana Maaru kun kommentoit. kivaa uutta vuotta teillekkin ja nähdään pian :)

      Delete
  6. Sara sä oot ihana!

    Mäkin haluan oman hehkuni takaisin. Tiedän, että seuraavasta vuodesta tulee rankka, mutta ajattelen, että jo vuoden päästä olen taas eri tilanteessa kuin nyt ja sitten on aikaa keskittyä taas enempi itseeni. Pakko. Siihen asti taidan vetää sata lasissa äitinä ja pitää huolta pojistani..

    Aika paljon muitakin juttuja voisin tuosta sun "listasta" ottaa itselleni, mutta tuo oman itsensä löytäminen äitiyden keskeltä tulee varmasti olemaan se haastavin missio mulla. Vaikka mitään stressiä en siitä ota, mutta esikoisenkin eka vuosi oli rankka, kahden kanssa se on varmaan enemmän rankka. Ja ne hormonit ja kaikki :D

    Ihanaa alkanutta vuotta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä me vielä hei hehkut löydetään ;) Tämä on nyt tätä pikkulapsiaikaa ja toisalta on hyvä hyväksyä sekin. Eniten muo just rassaa nämä vaihtuvat mielialat ja se etten aina osaa nauttia täysillä tämänhetkisestä aikasen hektisestä, mutta ihanasta elämänvaiheesta. Mun täytyy kyllä sanoa, että tämä blogi on ollut minulle aivan kullan arvoinen pieni oma juttuni tämän kaiken keskellä. Ja tietysti kaikki nämä ihanat kommentit, kuten esim. sinun, tekevät tästä vieläkin mielekkäämpää hommaa. Kiitos kun aina jaksat kommentoida!

      Delete
    2. Tekisin tähän semmoisen nätin sydämen, jos osaisin. Teen tämmösen ja toivon, että se näyttää nätiltä <3

      Mietin omaa "toista puolta"-blogiani. Kyllä sä vaan oot paljon rohkeempi ku minä! Ja osaat rajata niin paljon paremmin mitä kerrot ja mitä et. Siihen ku iteki pystyis ni vois kirjoitella julkisesti KAIKKI. Mulla on pientä melankolisuutta täällä liikkeellä, pitää toivoa ettei se ota valtaa ja vie mennessään.

      Ja tiiätkö, ihana on kommentoida. Joistakin toisista blogeista ja sitä kautta bloggareista, jotka vastaavat kommentteihin eivätkä ignooraa tulee vaan jollain tapaa tärkeitä. Vähän niinku ystäviä. Blogi-ystäviä. Sitten sitä miettii itsekseen onko ihan naurettavaa ajatella toiseta blogistista "voi jos mulla olis sen puhelinnumero, niin kysyisin kuulumisia".

      Taidanki tallettaa tän kommentin johonkin omiin luonnoksiini.. Ehkä tästä sais postauksen aikaan ;)

      Delete
    3. Hei ja vielä yks juttu.. Kamera-kuume kasvaa.. Oon saanut miehenkin innostumaan, nyt jo googlaillaan canonin 600 ja 650... :D

      Delete
    4. nonni, kohta teillä on sitten uusi kamera! huippua :)

      Delete
  7. Ihana postaus! Itsekin pienten lasten äitinä tuo oman hehkun löytämis-tavoite kosketti. Ekan lapseni sain kohta kuusi vuotta sitten, nyt heitä on kolme. Ihania rakkaita lapsia, joista olen niin ylpeä ja onnellinen. Mutta se hormoonihuuru, jossa olen menneet reilut 6,5vuotta elänyt, on tehnyt sen, että oman itseni - sen hauskan tyypin - olen vähän vahingossa kadottanut. Välillä sitä tuntee, että on vain eräänlainen äitikone, joka tottuneesti toistaa päivittäisiä rutiineita. Nehän ne on lapsille tärkeimpiä, jotta arki rullaa. Mutta se oma naisellisuus ja kuka minä olen - ne aina ajoittain pyörähtää mielessä, ennen kuin iltasella silmät painuu kiinni. Tässä tavoitetta minullekin. :)

    Samoin tuo yhteinen aika kultasen kanssa, se on kortilla. Ollaan vain äiti ja isi, eikä enää niinkään nainen ja mies, jotka myös toistensa aikuista seuraa ajoittain kaipaavat. Nyt kun kuopuskin on jo 1v, alkaa yhteisen ajan ottaminen helpottua. Vastuusta vapaa kauppareissu, ravintolaillallinen tai elokuvareissu - ne on myös tavoitteena tälle vuodelle meilläkin.

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! :) Blogisi on kerrassaan koukuttava. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta tuntuu, että äityteen 'katoaa' aika helposti ja se varmasti kuuluu asiaankin, mutta tietyllä tavalla haluan myös yrittää muistaa olevani nuori nainen tämän kaiken keskellä. Kuten moneen kertaan mainitsinkin, nämä imetyshormonit ja sitä ennen raskaushormonit aiheuttavat minulla aika voimakkaita mielialan vaihteluita. Jopa ahdistusta. Siihen lisänä sitten haipakka kahden pienen kanssa, kotityöt, vähäinen aika miehen kanssa... ilmankos jos välillä tuntuu tukalata :D tietyllä tavalla on helpotus, että tajuaa kuitenkin sen oman itsensä sielä vielä pilkstelevän alla ja kyllä sekin taas kaivetaan esille, sitten kun lapset hiukan kasvavat.

      Mä en myöskään oikein herkällä lähde vauvan luota ennen tuota maagista yhden vuoden ikää. pikkuhiljaa napanuoraa on tarkoitus ruveta kasvattamaan ja meillä on miehen kanssa treffit tiedossa jo niinkin pian kuin helmikuun lopussa!

      Delete
  8. Ihana kirjoitus ja hyvin samankaltaisia ajatuksia kuin itsellänikin nyt. Ensimmäistä kertaa vuosiin uuden vuoden alku tuntuu mielettömän hienolta, voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja saavuttaa vaikka mitä! On se vaan ihmeellistä, miten äitiys muuttaa koko ajatusmaailman ja elämää tulee ihmeteltyä eri näkökulmasta. Samoin mäkin haluan eroon tuosta "mitä nekin ajattelee" ajattelusta, koska silloin tulee varmasti tehtyä enemmän asioita joista itse pitää (ja useimmiten "ne" eivät ajattele yhtään sen kummempaa) :)
    paljon tsemppiä uudelle vuodelle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No nimenomaan - tulee tehtyä enemmän ja huisempia juttuja, kun ei ajattele mitä muut ajattelee. Mä olen kohta 29 vuotta tehnyt asioita sen filtterin mukaan, että ajattelen ja nyt voisi olla korkea aika vain repäistä ja vaikka sitten laittaa niitä asukuvia tänne, vaikka sielä ruudun takana niitä pidettäisiinkin aivan pöhköinä :D

      Tämä uuden alku on kerrassaan voimaannuttava. Tsemppiä myös sinulle Laura :)

      Delete
  9. Kiva kirjoitus! Taitaa olla hyvin samoja toiveita ja aatteita pienlasten äideillä uuden vuoden varalle. Ryhdyn teidän kaikkien joukkoon :) hyviä vuoden ensimmäisiä päiviä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti emmi ja hauskoja päiviä myös teille!

      Delete
  10. Mukava postaus. Kyllä se Iloisuus ja pirteys sieltä varmasti nousee esiin jälleen. Tuskin sitä kadottanut olet kuitenkaan ;) Sinulle on muuten haaste blogissani ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiva kun tykkäsit ja kiitos haasteesta. täytyy tulla tuota pikaa katsomaan se ja toteuttaa myöskin!

      Delete
  11. Ensiksi, ihanaa uutta vuotta!

    Toiseksi, I so agree with point nr. 1. Jotenkin haluaisin oppia löytämään jokaisesta päivästä enemmän iloa ja olla enemmän tyytyväinen. Itseeni ja elämääni. Tuntuu vain, että näin pienten lasten kanssa arki vie mukanaan ja sitä unohtaa vähän itsensä ja sen elämästä nauttimisen. Kyllä mä nytkin nautin, mutta huomaan, että en tsemppaa itseäni tarpeeksi, koska keskityn muihin ensin. Pitäisi oppia, että itsestä huolehtiminen on hyvästä ja sitä tulisi harrastaa useammin.

    Vegeherkuista luulisin minäkin oikein mielelläni! Me syömme kyllä lihaakin, mutta olen yrittänyt pitää vegepäiviä viikossa. Jos niihin saisi lisää vinkkejä, ottaisin ne riemusta kiljuen vastaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä yritän nyt pyhästi tehdä päivittäin sellaisia pikkujuttuja, mitkä ilostuttavat vain ja ainostaan minua ja saavat hyvälle tuulelle ja sitä myöten hiukan pilkettä silmäkulmaan. Mahdotonhan tässä elämäntilanteessa on olla aivan 'carefree' - se huolehtiminenhan alkaa jo kahdesta viivasta raskaustestissä, mutta yrittää tosiaan nauttia ja olla stressaamatta ihan hurjasti asioista millekkä ei mitään mahda.

      Niin juu ja vegejuttuja on tulossa tuota pikaa, koska mielessä on monta kivaa reseptiä ;)

      Delete
  12. Ihania ajatuksia ja lupauksia!!! Kiva oli lukea!
    Ja edelleen mun tekee mieli sitä sun fetapiirakkaa!! :)))
    Ihana vuotta 2013 teille! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivaa uutta vuotta teillekkin ja sun täytyy nyt äkkiä tekaista sitä piirakkaa :D se on kyllä supernamia...oih.

      Delete
  13. Hienoja tavoitteita. :) Uusi lukija täällä moi, mun blogissa on sulle tunnustus. kaaospallo.blogspot.com.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiva, kiitos. Täytyy tulla katsomaan sun blogia ja tunnustusta!

      Delete
  14. Teraposti luettu, sä oot kyllä ihana, vaikka ei tunnetakaan niin susta saa niin mahtavan aidon kuvan. Jatka vaan samaa rataa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Anni, älä ny!

      Sitäpaitsi mä olen ihan varma, että me joskus vielä tavataan. mulla on sellanen fiilis ;)

      Delete
  15. Voi jee! Melkein kävi itkettämään, niin hyvä postaus! Itselläni 3 lasta, 12v, 7v ja 3kk, niin hukassa itsestäni tällä hetkellä...pakko lukea tätä uudelleen ja uudelleen ja ammentaa voimaa tähän arkeen :)

    Tsemppiä sulle, varmasti palaan lukemaan tätä ihanaa blogia <3

    ReplyDelete
  16. Voi kuule lue niin monta kertaa kun tarvitsee lukea! Musta erityisesti on tässä kaiken kiiruksen keskellä edes ottaa sitä hetkeä itselle, että voisi miettiä mitä oikein haluaa? mitä itselle kuuluu? mistä saisi sitä lisävirtaa?

    Tsemppiä sinullekkin ja tervetuloa uudestaan!

    ReplyDelete