11.5.14

PÄIVÄN ÄITI.

 PÄIVÄN ÄITI ON OLLUT:
- väsynyt
- alakuloinen
- räjähdysherkkä
-yksinäinen
- tuskastunut
- syyllisyydentuntoinen

Varsin mahtava tunne-cocktaili siis äitienpäiväksi eikös juu?

Tämän päivän olisin ehkä mieluiten viettänyt peiton alla silmät kiinni. Omassa piilopaikassa, "sniffing the mattress", kuten siipan ja minun keskuudessa on tapana sanoa. Siipan puuttuminen se näihin tunteisiin se suurin syypää nyt tosiaan onkin. Lapsista vanhimmat reagoivat eeeerittäin voimakaasti daddyn poissaoloon ja kotoa muuttamiseen. Ja pienin tekee hampaita.

Kielteiset tunteet omiansa kohtaan on äitiydessä se ehdottomasti haastavin osuus. 90% ajasta jaksan ymmärtää ja olla rakentava, halata kahden edestä ja olla läsnäoleva. Mutta päivätolkulla samaa riekkumista, tavaroiden paiskomista, kiukkuraivareita, kitinää, uhmaa ja niin edelleen - tänään tuli vain sellainen olo etten jaksa. En edes muistanut milloinka viimeksi olisin ollut ihan ypöyksin ja ihan hipihiljaa tekemättä yhtikäs mitään? 

Onneksi, onneksi vanhempani riensivät apuun ja marssittivat minut sinne peiton alle puoleksi tunniksi. Teki juuri niin hyvää, kuin villeimmissä haaveissani osasin kuvitellakkin. Itkin vähän ja mietin miten kamalan kahelia on repäistä lapset kaikesta tutusta ja turvallisesta? Onneksi kantava ajatus on kuitenkin se, että nämä pari viikkoa tulevat olemaan sen arvoisia. Ehdottomasti.

Sen jälkeen olen ollut lähinnä surullinen ja tuntenut mahdotonta huonoa omaatuntoa tiuskimisista ja äänen korottamisisita. Ne tosin tulevat seuraavinakaan päivinä ihan loppumaan, mikäli käyttäytyimisen trendi pysyy samanmoisena.

Pakko silti linkata tähän ystäväni facebookissa jakama runo:

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu,
äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen,
niitä äidit yhä vain kuulla saa
kuten kuulla sai äidit ennen.
Äiti tuo hellä ja lämpöinen
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää
ei viisautta äideiltä puutu.
Minä istun, mietin ja käsitän
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin
yhä enemmän tilanne vaivaa.
Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän
minä aina jaksa rakastaa en
vaan vihaankin joskus vähän
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli
Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa
Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää
se kuin musiikki korvissa soisi
Jos kuulisi hetkenä sellaisena
kun mieli ei taivaisiin yllä
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä
tekijä:Tuulikki Jääskeläinen

***

Illalla myöhemmin tuli tietokoneella vastaan nämä ihanat kuvat jostain kuukauden takaa omasta kolmikostani. Lisää kyyneliä seurasi tietenkin, kun mietin miten äärettömän kamalasti minä heitä rakastankaan? Miten intensiivistä tämä äitys onkaan? Miten täydellisiä he ovatkaan minulle kaikkineen kiukkuineen? Ja miten he minua rakastavatkaan aina, vaikka minä vasta opettelen äitiyttä?



Rakkaat muruset, olette tärkeintä ikinä ja kiitos kun saan olla juuri teidän äitinne <3 

Rakkaudella, äitiliini.


18 comments:

  1. Oi mulla oli eilen tuo päivä!
    Tuntuu että pari viimeistä viikkoa tyttöjen kanssa ei ole sujunut mikään. Joku VAIHE varmaan. Syömisestä pitää tapella joka aterialla. Ja hammaspesusta. Ja pukemisesta. Ja nukkumaan menosta. Ja heräämisestä. Ja älä juokse, älä lyö toista, älä kiusaa, älä sitä ja tätä ja tota. Miehellä vielä työkiireitä ja on jo toista kuukautta pitkiä päiviä töissä. Huusin vähän ja itkinkin, ei menty edes tivoliin.

    Tänään olikin sitten kivoin päivä viikkoihin! ;)
    Tää on niin tätä. =D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miten helpottavaa kuulla! ❤️ mä olen oikeasti miettinyt, että mihin ne mun herttaiset pienet pojat on kadonneet? Ja näille mun entisille kaikkiruokaisille ksviahörhöille ei tunnu kelpaavaan ruoaksi tällä hetkellä mikään. Ei aamiainen, lounas einä illallinen. Mutta kohtahan tilanne taas muuttuu ja mielenkiinnolla jään odottelemaan mitä tuleman pitää... ;)

      Delete
  2. Paras äitienpäiväruno!

    ReplyDelete
  3. Niin osuva postaus.Tuttu tunne.Mulla ei äitinä ollessa ollut yhtään päivää,jollon oisin tuntenut olevani riittävä.Jännä,että nykyaikana jostain syystä äitiydestä on tullut samaa tarkottava sana täydellisyyden kanssa.Siihen ei kukaan taida yltää...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei varmasti ylläkkään enkä mäkään täydellisyydestä välitä. Olen vain väsyneenä oikeasti aika ikävä tyyppi. Kuulen suustani tulevat tyhmästi sanotut jutut ja heti mietin, että en mä halua näin mun lapsille puhua. Onneksi pauhauksen jälkeen tietysti pyydän anteeksi, mutta ei vain sopisi alun alkaen päästä omaa jaksamista siihen jamaan. Tämä on tietysti erikoistilanne nyt, mutta täytynee jatkossakin huolehtia omasta tasapainosta vähän tarkemmin :)

      Delete
  4. Ihana kirjoitus, tätä en voinut itkemättä lukea <3 meikit poskilla heti aamusta siis :D

    ReplyDelete
  5. Voimia sinulle yh-aikaan! Itsekin kolmen, kylläkin vähän isomman, lapsen äitinä tiedän tuon tunneskaalan. Joskus meinaa tulla hulluksi kaiken härdellin ja kiukuttelevien lasten keskellä. Noihin riittämättömyyden tunteisiin äitinä en niin hyvin osaa samaistua. Ei meillä lapsena todellakaan ollut mitään ihmeellisyyksiä kotona enkä silti muistele että äiti olisi ollut jotenkin riittämätön. Meillä oli turvallinen koti ja se riitti. Siihen pyrin itsekin. Ei tarvitse olla niin ihmeellistä, riittää että kotona on hyvä olla. En ole mikään leikkiväinen ja askartelevainen äiti, mutta en jaksa tuntea siitä huonoa omaatuntoa. Jokainen on äiti omalla tavallaan ja se on tarpeeksi hyvä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. En mä sellaista riittämättömyyttä varsinaisesti tunnekkaan ja olen varmasti ihan hyvä äiti lapsilleni noin yleisestiottaen, mutta toki just nyt mietin hirmuisesti miten nuo pienet pojat kokee tämän koko muuttoprosessin? Ja välillä sitten olet tosi itsekäs ja tuskastunut enkä osaa ja jaksa pohtia niitä syvempiä syitä heidän kiukuttelulle ja silloin kiukuttelen pahemmin kuin kukaan muu :D mutta hyvä oikeasti kirjoitella näitä fiiliksiä ylös välillä, että ymmärrän ennakoida omaa oman ajan tarvetta ja voimavaroja ettei noita romahtamisia tule sitten pian, kun ollaan Irlannissa. Tukiverkkoa ei ole ihan lähellä ja Liamilla on todennäköisesti aika ympäripyöreitä työpäiviä tiedossa koko kesän, iik!

      Delete
  6. Kyyneleet nousivat tännekin! Rohkeaa ja niin osuvaa tekstiä, Kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi hitsit ei tän ollut tarkoitus olla mikään itkuvirsi. Taisin olla ihan super alakuloinen eilen. Onneksi tänään on paaaljon parempi päivä :)

      Delete
  7. Sara, tutulta kuulostaa! Itselläkin on välillä vähän tuollaista samanlaista tunneskaalaa. Huonoina kausina ei vaan jaksa käsitellä sitä jatkuvaa lasten äkkäilyä ja temppuilua, niin kuin pitäisi - coolisti vaan niin kuin märkä rukkanen, ei tunnu missään. Mutta olen yrittänyt selittää itselleni ja lapsilleni, että ihminen olen minäkin ja välillä raja tulee vastaan minullakin. Sitten asia sovitaan ja pyydetään anteeksi. Oppiipahan lapsetkin, että jokainen tekee virheitä ja se on ok ja että miten sitten toimitaan.

    Meillä lapset on jo vähän isompia kuin teillä, mutta tuntuu, että aina sieltä seesteisemmän kauden jälkeen tulee uusi haastava vaihe ja sitten taas iisimpi meininki. Vaihetta vaihetta, sitähän se lasten elo on. Haastavampina aikoina se oman ajan tarve jotenkin korostuu, ainakin minulla. Pitäisi yrittää muistaa ottaa mahdollisuuksien mukaan niitä hengähdystaukoja, kun ei ole kenestäkään vastuussa eikä tarvitse miettiä mitään muuta kuin omaa itseään.

    Vaikka arki välillä onkin haastavaa ja puuduttavaa vääntöä, on elämä lasten kanssa kuitenkin niin mahtavaa ja antoisaa. Mutta iltaisin, kun kaikki lapset nukkuvat ja ehtii hetkeksi istahtaa, tulee mieleen se valtava rakkauden määrä, jota omia lapsiaan kohtaan tuntee. <3 Tekisi mieli herättää nukkuvat suloiset lapset ja muiskutella ja rutistaa tosi kovaa. <3 Ja kiitollisuus siitä, että on saanut toivomansa kolme ihanaa tervettä lasta. Ja samalla myös se huoli, kuinka pystyisi mahdollisimman parhaat ratkaisut tekemään lasten elämään liittyen ja kuinka antaa sellaiset eväät elämään, että jokainen lapsi kasvaisi onnelliseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Että löytäisivät oman paikkansa tässä maailmassa. Äitiys - tuo ihmeellinen asia. <3

    Iloisempaa päivää ja kiva, että sait hetken omaa aikaa ladata akkuja!

    Hertta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mihinköhän mun vastaus sinulle katosi? Kirjoitin pitkästi takaisin ja nyt sitä ei näy missään :/ no jokatapauksessa sä osaat kyllä niin hyvin pukea sanoiksi tunteita. Samanlaisia tunteita siis meillä ja varmasti monilla muillakkin äideillä. kiitos, kun jaksat aina niin ihanasti kommentoida tänne. Näistä tulee niin hyvä mieli!

      Delete
  8. Ei ihm että sun blogisi on yksi suomen suosituimmista äitiblogeista. Sun postaukset ovat aina täynnä tunnetta, aitoutta, rehellisyyttä ja ELÄMÄÄ! Kiitos!
    -Simppu

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! miten kivasti kirjoitettu ja luonnehdittu - tässähän aivan punastuu <3

      Delete