SPRING BREAK.

PAHOITTELEN TAAS TÄTÄ KATKONAISTA BLOGGAILUA.

Sama virsi viikosta toiseen.

 Olisi niin monta postaustakin jo mielessä ja jopa kuvat odottamassa, 

mutta nyt ei kykene eikä ehdi. 

Tämä meidän kevätloma on osoittautunut varsinaiseksi tunteiden ja suunnitelmien 

vuoristoradaksi ja pää ei meinaa edes pysyä kasassa.

Tiedättekö sen tunteen, kun aivoissa oli satakunta välilehteä auki samaan aikaan?

Lyhyestä virsi kaunis - matka Irlantiin päin on alkamaisillaan.

Monta juttua on vielä ihan hirmuisen auki, mutta todenäköistä on, 

että maanantaina irtisanon tämän kämpän vuokrasopimuksen.

IIIK!

Se, millä aikataululla me ihan täysin muutamme, on vielä pikkuisen auki ja monien tekijöiden varassa,

mutta sen verran taidan nyt tietää, että Huhtikuu tulee olemaan täysi organisointia, pakkausta, myymistä, selvittelyä jne.

Joten siis bare with me, täällä ollaan ja yritän saada nollattua ajatuksia blogin kera mahdollisuuksien mukaan, mutta pysykää toki matkassa ja tästä tämä seikkailu nyt taitaa alkaa.... (iiik!)

PÄIVÄN ULKOASUT.

MEIDÄN PERHEEN SPRING BREAK ON JO AIVAN TÄYDESSÄ TOHINASSA. Eilen ja tänään on juhlittu perheen 2-vuotiasta ja tänään iltapäivällä suuntasimmekin Ruoholahden Snadistadiin leikkimään koko perheellä. Oli ihan huisin hauskaa ja olin todella positiivisesti yllättynyt miten kiva leikkipaikka se olikaan. Yksin en sinne kyllä lasten kanssa uskaltaisi lähteä, mutta kahden aikusen kera kokemus oli varsin rento ja mukava.

Kotimatkalla Liam lupautui ottamaan kuvan mun uudesta kevättakista. Kuten tässä postissa totesin, mulla oli hiukan 'hätätilanne' tämän kevät vaatetuksen kera. Sopivan kokoinen takki puuttui ja samalla tuntui typerältä ostaa ihan ok takki vain yhden kauden takia. Pidempään olen oikeastaan tarvinnut vedenpitävää takkia eli joko ihan sadetakkia tai takkia teknisillä ominaisuuksilla. Olin jo kertaalleen ostannut tummansinisen sellaisen ookoo takin Stadiumista, mutta päädyin palauttamaan sen, sillä mielummin investoin pidemmällä tähtäimellä palvelevaan vaatteeseen. Siksipä siis uskaltauduin kokeilemaan tätä vitivalkoista Didriksonin parkaa, mihin aivan totisesti tykästyin. 

Takki on osoittautunut nyt viime päivinä ihan todella laadukkaaksi ja kivaksi ostokseksi. Hinta taisi Prismassa olla jonkunverran päälle satasen, mikä ei mielestäni ole laisinkaan paha. Tuttu äiti kauhisteli puistossa, miten uskallan pitää valkoista takkia, mutta ihan käyttöön ja erityisesti siis leikkipuistoon ja ulkoiluun tämä nyt on tarkoitettukkin. Normisti (ilman maitomelooneja) kaupunkitakkina mulla on mielummin trenssi tai nahkatakki keväisin. Toki tämä takki varmasti saa jossain vaiheessa tahroja, mutta eiköhän sappisaippualla saa jo aika mukavasti puhdistettua :) Ja uskon, että Irlannissa tämä on aivan loistava, kun sielä saattaa muuttua sateesta paisteeksi ja takaisin sateeksi aivan odottamatta.

Jos mamma oli teknisissä takeissaan vähän leikkipuistomeiningeissä, oli pojilla sitten hiukan siistimpää. Ihan vain kyllä siksi, että kurasivat aamulla vk-takkinsa kauttaaltaan :D Onneksi viime keväänä ostetut H&M:n parkat kasvuvaralla olivat nyt juuri täydellisen kokoiset :)

ehkä vähän överi-samikset... :)

Mut täytyypä tähän väliin sanoa, että ei halpa hinta ja ketjukauppakaan välttämättä tarkoita huonoa laatua. Ainakaan miesten vaatteissa. Liamin villakangastakki (100% villakangasta) on ostettu aikoinaan Portugalista Pull&Bear-kaupasta hintaan 50 euroa vuonna 2007 ja se on vieläkin runsaasta käytöstä huolimatta ihan täydellisen siistissä kunnossa.  Mulla on samalta talvelta Bershkan niinikään 100%villakankainen lyhyt kipparitakki tuolla odottamassa, että siihen sopisin taas ja se on myöskin aivan todella huippua laatua.

 Tämän takin otin nyt siltikin ehkä koko pienempänä, kuin mikä olisi istunut täydellisesti. Ettei se sitten vuoden päästä ole liian iso. Ihan hyvin alle silti mahtuu maksu neuletakki, vaikka onhan tuo vähän ahdetun näköinen. Toivottavasti lämpöasteet kipuavat pian sen verran ylemmän, että välikerroksen voi jättää pois. Talvitakin pistin jo kokonaan pois ;)

Pikkuruisen kuumakallemme ulkovaatetus on melkein koko talven koostunut veljien vanhasta windfleece-puvusta. Söpöliini villakangasmyssy on tanskalaiselta Poppy Rose-merkiltä. 

Sellaiset oli tämän perheen tämän päivän ulkovaatteet. 

Minkälaisessa kevättakissa sinä kuljet?

Sara x

edit. Ai juu. Tässä takkia etsiessä sieltä ja täältä tuli vastaan tällainen sadetakki, mikä monelle graafisia linjoja ja kuvioita rakastavalle ja musta-valkoistesta tykkäävälle voisi olla hauska... ;)

Tosi kivan näköinen päällä, mutta ei yhtään vaan mun juttu.

IHANAAN AAMUUN.

ihanaan aamuun tuo ihan oman lisänsä jo aamu kuudelta paistava aurinko ja melkein sula maa.
(never mind meidän 'näköala' suoraan parkkipaikalle...)

ihanassa aamussa hymyilyttää yhteiset koululeikit ennen aamiasta ja innostus äidin opettamasta pyyhekumilla pyyhkimisestä. miten paljon iloa pienestä jutusta, mitä en edes ollut tullut ajatelleeksi opettamalla opettaa.
aika monta asiaa tulee otettua itsestäänselvyytenä, mitä nämä pienet ei tästä maailmasta vielä tiedä.

ihanaan aamuun tuo lisää iloa, naurua, tönimistä ja kitisyä päätös siirtää poikien tuolit vierekkäin.
ihana, paras, kamalin veli - napit vastakkain joka toinen sekunti ja silti halu olla lähekkäin.

ihanassa aamussa sympatioidaan pieniä hampaita tekeviä ihmisiä.
Elsillä vasta ekat kyseessä ja Jamesilla kaikki kulmahampaat - auts!

ihanassa aamussa hymistellään mummin tuomalle uudelle älppärille ja sen huippulle biiseille.
 ja ihastellaan aina vain miten cool tuo rollareiden albumin kansi on.
se on jäänyt päällimäiseksi esille ihan sisutuksellisista syistä ;)

ihanassa aamussa pihistetään joitakin minuutteja muutamalle riville neulomista kaffikupin kera,
kun kaikki lapset ovat tyytyväisiä omissa touhuissaa aamupalan jälkeen.

VOITTE HUOMATA, ETTÄ TÄÄLLÄ OLLAAN HYVÄLLÄ TUULELLA kello viiden heräämisestä huolimatta. Tai ehkä just siksi. Kello on vasta yhdeksän ja me ollaan ehditty jo vaikka mitä. Pieninkin on nyt ekoilla päikkäreillä ja pikku kakkonen viihdyttää poikia, kun äiti näpyttelee hetken tietokoneella. Onneksi, onneksi simahdin jo kympiltä eilen illalla.

Ihana olla näin energisellä mielellä. Kyllä tämä kevät nyt antaa voimaa kaikkinensa. Ja Liaminkin kanssa ehdittiin jo ennen töihin lähtöä istahtaa yhdessä turisemaan soffalla ja ehkäpä hivenen lisäintoa tuo se, että hänellä alkaa tämän päivän jälkeen talviloma. Tuntuu aikamoiselta bonukselta just nyt. Suunnitelmissa on paaaljon rentoutumista, aikataulutettua omaa aikaa vanhemmille ja aikaisia yöunia. 

Ja yhdet kaksvee synttärit! Meidän toinen vauvvis täyttää vuosia ja nyt vissiin äidinkin pitää vain tajuta hänen olevan jo iso poika. Huomenna juhlitaan lähipiirillä ja tänään siis tiedossa siivousta, leipomista ja koristeiden tekoa (ainakin suunnitelmat on kovat). Kunhan Elsi nyt herää, me lähdetään liikenteeseen hoitamaan asioita ja ihan varmana nakataan toppavaatteet kaapin perälle ja siirrytään kevättamineisiin. Reilusti sitten vaikka villaa alle :)

Jaaha, sieltähän se sisko jo heräsikin äänteen perusteella eli nyt täytyy taas rientää. Ihanaa päivää teille kaikille ja mahtavaa viikonloppua! Sara x

YKSI IHANA TAKKI.

söpösti somistettu näyteikkuna

SULOINEN, SULOINEN KAUPPA TUO LITTLE COPENHAGEN. Ei voi muuta sanoa. Olimme sielä eilen illalla käväisemässä Elsin kanssa Riikan-blogin lukijatapahtumassa. Riikka kutsui myös meidät mukaan ja mielelläni lähdin hiukan tuulettumaan + minulla oli sinne vähän taka-ajatuksena muutenkin asiaa.

Alunperin kauppa tuli minulle tutuksi vasta tässä alkuvuodesta, kun kävin sielä ystävämyynnissä koluamassa mallikappalekoria. Tuolloin löysinkin ihanalta Wheat-merkiltä Elsille joitakin suloisia kesävaatteita mukavalla alennuksella. Little Copenhagen on kyllä kaikin puolin kiva kauppa ja omistajattaret hurjan mukavia naisia. Ehdottomasti suosittelen visiteeraamaan, jos satutte Töölön kulmille.

tyttökaverini heräsi juuri sopivasti päiväunilta shoppailemaan

kauniita nahkakenkiä ja asiantunevaa apua

pientä purtavaa ja lasillinen skumppaa :)

yksi urheilullinen prinsessa-kaverikin sielä ;)

Ja itse illan emäntä.

Riikkaa nauratti aina vaan tämä minun bloggailutahtini, että välillä on aina taukoja ja sitten taas tiuhempaa kirjoittelua. No sellaistahan se elämä on. Välillä on enemmän ja välillä vähemmän aikaa harrastuksille. Toivottavasti mitään kovin pitkiä taukoja ei nyt ole edessä päin ja tällainen tiheämminkin postittelu on oikein kivaa ;)

Mut juu se taka-ajatus oli siis minulle sellainen, että halusin päästä vähän mittailemaan ja mallailemaan erästä Wheatin vk-takkia, mistä haaveilin Elsille ja minkä olin LC:stä aikaisemmin bongannut. Olin saanut koon 12kk/80cm varattua seuraavasta kuormasta, mutta sen mitoista en ollut oikein varma ja siksi oli hyvä, että itse neitokainen oli reissussa mukana. Yllättäen kevättä, kesää ja alkusyksyä silmälläpitäen juurikin samasta mallikappale kasasta löytyvä 9kk takki sopi Elsille kuin nakutettu, kun mitoitus onkin hiukan reiluhkoa.

Meinasin laittaa nämä sovituskuvat omaan postaukseensa, mutta saatte nyt koko kuvasaldon samaan syssyyn:

äitiliinin pieni marianne-karkki <3 hihoissa ja helmassa mukavasti kasvunvaraa.

Eikö olekkin aika ihana?! Vaikka pääsääntöisesti suosin veljien vanhoja ja kierrätettyjä ulkovaatejuttuja, niin tälläkertaa en voinut vastustaa tätä ja meillä ei ollut Elsille jemmassa mitään sopivaa, kun on eri vuodenajan lapsi veljiinsä verratuna.

Wheatin ulkovaatteista olen kuullut vain hyvää palautetta ja tämäkin on täysin vedenpitävä (vesipilari 10 000, vai miten se nyt sanotaankaan) ja hengittävä jne.

kaunis punavalkoraita ja siihen jo puikoilla vedenvihreä silkkivilla-myssy.

Mieluiten suosin näissä ulkotakeissakin sellaisia, mitkä menevät sitten moneen menoon hiekkalaatikolta kaupassa käyntiin. Poikien Po.pit ainakin näyttävät kivoilta sekä kuraleikeissä että farkkujen kanssa siistimmässä menossa. Tämä on ehdottomasti sellainen vaate, minkä nään vaikka mekonkin kanssa tyttösen päällä.

tässä tarkemmin takin tyttömäisempi malli.

Hauskasti sopii yhteen myös aikaisemmin hankkimiini Pomp de luxin välikausihaalarihousujen kanssa. Housut ovat kyllä vähän grandemmat, mutta menevät sitten pidempään. Ehkä jopa vuoden päähän keväälle.

sopivasti meiltä taitaa löytyä vielä harmaat pienet rukkasetkin, vaikka ei kaiken tarvitsekkaan olla niin matchy-matchy.

Äidin kevättakki-tilanne aiheuttaakin sitten vähän enemmän päänvaivaa. Ongelmana ei niinkään ole se ettei niitä ole, vaan se etteivät ne juuri nyt mene päälle rintojen kohdalta. Voihan maitomelonit sentään. Ostin yhden yksilön tähän hetkeen Stadiumista, mutta en vieläkään osaa päättää pitääkkö se vai ei? Tavallaan tuntuu turhalta ostaa vain kuppikoon takia uutta vaatetta, mutta toisaalta en haluaisi takki aukikaan kylmässä hytistä. Sen kauheuden muistan viime keväältä kasvavan masun kera liian hyvin. Äh, ehkä mä yritän kuvata tänne sen uuden takin ja kysyä teidän mielipidettä :)

Jeps, nyt täytyy taas rientää, mutta hauskaa keskiviikkoa sinne ruudun toiselle puolen, Sara x

p.s Olympus-kamera on nyt myyty, mutta objektiiveja en ole ehtinyt vielä sen kummemmin kaupustelemaan. Laskin niiden hintaa vähäsen, jospa joku tätä kautta niistä innostuu.

PIENI IKEA-INSPIS JA INTO.

HEI VAAN. Me suunnaattiin eilen Ikeaan hakemaan yhtä Agam-tuolia tämän perheen ruokapöydän ympärille. Pikkuruisin on nimittäin kovaa vauhtia jo valtaamassa syöttötuolia ja F ei ihan vielä ole tarpeeksi iso istumaan tavallisella tuolilla. Reissu olikin kivaa ja vähän erilaista tekemistä meille, kun kerrankin pääsimme autolla liikenteeseen. Lisäksi eilenhän oli St. Patrick's day ja meidän perheen Irlantilaiset hauskuuttivat kanssa-shoppailijoita vihreissä varustuksissaan. 

Olisi pitänyt kunnon kameralla ottaa kuvia, 

mutta sentään instagramista (supersaras) löytyy muutamia otoksia noista Paddyistä :)

Tuolin ja lihapullien lisäksi mukaan tarttui muutamia koristeita ensi viikonlopun 2-v. syntymäpäiväjuhliin ja samalla katselimme huonekalunäyttelyä vähän sillä silmällä.

Irlannista siis löytyy Dublinista Ikea ja onneksi löytyykin. Noin yleisesti ottaen heidän valitseva sisustustyyli ei miellytä mun silmää ei sitten tippaakaan. Mahonkisia lasikaappeja, mustia laiskanlinna-nahkasohvia, magnolian väriseksi maalattuja seiniä jne. Toki saamme vietyä myös jotain näitä omia kalusteita muutokuormassa, mutta monia juttuja joudumme myymään poiskin ja mielelläni jatkaisin sisutuksessa samaa linjaa, missä skandinaavinen linjakkuussa kohtaa vanhemmat kalusteet aika valkoisessa ympäristössä. 

Tykkään myös väriläiskistä ja käsittelemättömästä puusta ripoteltuna sen valkeuden keskelle, mutta en sellaisesta materiaalien ja värien sekamelskasta, 

mitä tuolta yleensä tuppaa kodeista löytymään.

Yksi, mikä ison kokonsa puolesta jää suomeen, on meidän sohva. 

Sen tilalle pitää sitten löytää kunnon family sofa ja itse olen rakastunut tähän Ikean Kivik-yhdistelmään.

Alunperin huomasin sen House of Philia-blogista ja kuvittelin tietenkin olevan isommalla hintalapulla varustettu, mutta tuo on mielestäni ihan kohtuuhintainen sohvaksi. Palon vain värikäitä tyynyjä, taljoja tai torkkupeittoja. Just hyvin tilaa meille viidelle (ja ehkä vielä koiralle <3)

Onko kenelläkään kokemusta tästä sohvasta tai noista nojatuoleista?

Myös sänky yöpöytineen jää tänne ja varteenotettava vaihtoehto tilalle

 on ylimmän kuvan Nordli-sänky, joka on jotenkin ihana. 

Kävin sitä vähän koe-makoilemassakin :)

Lamputkin ja jäävät tänne, sillä Irlannissa on toki erilaiset sähkösysteemit ja pistokkeet. 

Tällaisen ihan uuden lamppumallin bongasimme ihan vasta ulko-ovelta lähtiessämme ja siihen molemmat tykästyimme. Ranarp nimeltään ja sitä sai kahdessa koossa, mistä tuossa kuvassa on pienempi. Onneksi meillä on niin samanlainen sisustusmaku, että ei kovasti mistään tarvitse vääntää.

Huhhuhhuhhuhuuu. Ihan täpinöissä olemme. 

Saatiin tänään sellainen puhelu, mistä oli paljon lisäpotkua näihin muuttohommeleihin, 

vaikka siis mitään varsinaista työtarjousta ei tullutkaan vielä.

Lisävarmuutta kuitenkin aikeisiin ja uskoa, että se ihan oikeasti tapahtuu.

Niin paljon palloja on vielä ilmassa, mutta eiköhän se tästä selkiinny kesään menessä.

Äh, nyt mun pitäisi kiireen vilkkaan ruveta pukeutumaan ja meikkaamaan, 

kun olen menossa hiukan iltamenoille Elsin kanssa. enkä mä edes vielä tiedä, mitä me laitetaan päälle :)

Mutta pitemmittä puheitta, etten myöhästy, hauskaa alkuviikkoa ja pian palaillaan! Sara x

KOLMEN KANSSA.

"KOLME LASTA - MITEN TEILLÄ ON MENNYT?" on ihan varmasti yleisin kysymys, mitä kuulen viikottain. Ei sillä, että kysymys minua haittaisi - ei laisinkaan. Yleensä ennen vastausta vedän syvää henkeä ja yritän miettiä, mitä kertoisin?

Minun kokemushan on nyt viideltä kuukaudelta (miten Elsi muka voi olla jo niin vanha?!?) lapsista ikäeroilla 2v1kk ja 1v7kk eli yhteensä kolme 3 vuoden ja 8 kuukauden sisään. Itse kolme lastahan ei sinänsä nyt ole mitenkään uniikkia eikä varmaan tämä pieni ikäerokaan, mutta toki se tuo haastavuutta tämän triion kanssa toimimiseen. Kolmen lapsen äitys on itsessään jo hiukan enemmän hallintaa vaativaa. Vieläkin minun pitää ottaa välillä lukua, kuka on missäkin? Varmasti lähinnä alkukankeutta :)

Elsi itsessään on ollut helppo vauva, mutta kuten kaikkien vauvojen kanssa hormoonihuuruissa ensimmäiset 5kk on aikamoista opettelua ja härdelliä itsessään. Siihen kun lisää vielä nuo paljon apua tarvitsevat isommat lapset on ihan siis fyysisen lapsenhoitotyön määrä valtava. Plus sitten vielä edes siedettävällä tasolla hoidettavat kodinhoitojutut päälle on päivät todentotta aika hektisiä.

Itselleni päänvaivaa ja harmia aiheuttaa eniten se, että tiedän etten aina jaksa olla hyvä äiti. Väsyneenä ärsyynnyn liian helposti ja välillä en jaksa ajatella kovin rakentavasti herkän, mutta itsepäisen esikoisen kanssa ja puhumattakaan juuri tahtoikään kasvaneen keskimmäisen kera. 

Kotiympyrät tuntuvat välillä meistä kaikista liian pieniltä ja haaveilen, että elämää olisi enemmän koti-leikkipuisto-kauppa-akselin ulkopuolella. Todellisuudessa se kolmen pienen kanssa elon kaikista haastavin osuus on lähteminen ovesta ulos. Ne lähdöt kun oli kahdenkin kanssa jo aikamoista hikoilua ja kolmen kanssa ne vasta sovittelua ja aikatauluttamista vaativatkin. Juuri tällä hetkellä ilahduttaa kuitenkin tuo esikoisen itsenäistymisen kanssa löytynyt hyvä vire. Nyt hänellä on jopa halua pukea itse ja harjoitella. Se helpottaa ihan hirmuisesti. Keskimmäinen tietysti on samaan syssyyn keksinyt sen pakoon juoksemisen hauskana leikkinä, kun yritän reippaasti kiskoa haalareita niskaan.

Tuo kotoa lähtemisen vaikeus ja se, että esim. julkisilla liikkuminen (autoa kun ei ole) on täytynyt tarkasti ajoittaa Elsin unien mukaan, on pitänyt meidät aika tarkasti täällä lähiössä. 

Vauvan rytmin löytyminen- vaikka se tosiaan tällä hetkellä koostuu niistä iki-ihanista 45minuutin pikaunista -  on tehnyt menemisestä ennakoitavampaa ja aina vain taas pikkusen helpompaa.

Koen mieletöntä ristiriitaa lempi-mantrani "koko ajan helpottaa, koko ajan helpottaa" ja sen todellisuuden kanssa, että tämä vauvavuosi on jo viitä vaille puolessa välissä. Yritän päivittäin myös vain nauttia tuosta pulleroisesta pikkumuffinssistani ja varastaa hetkiä ihan kahden kesken kujerrellen.

En voi kyllä olla silti kertomatta, että kaiken tämän kiiruksen keskellä, vaikkakin onnellisena elämäntilanteestani, olen myös ollut ihan loputtoman poikki ja jopa masentunut. Tuo taakse jäänyt Helmikuu ja tämä viime viikkojen sairastelu tuntuivat henkisesti ihan älyttömän raskaalta. Uskon kyllä hormooneillakin olleen aika paljon osuutta tähän asiaan. 

Kaipaan enemmän omaa aikaa, kun on tällä hetkellä mahdollisuutta järjestää. Tavallaan olen sinut sen kanssa, mutta vähän kyllä aina kirpaisee, kun kuulen jonkun toisen pystyvän käymään useamman kerran viikossa kuntosalilla. Olisi myös ihanaa, jos olisi enemmän aikaa muillekkin omille jutuille ja näpertelyille, valokuvaamiselle, blogille yms. Mutta siinä vaiheessa, kun sitten sitä omaa aikaa hetki on, olen niin tyhjäpääväsynyt etten saa mitään järkevää aikaiseksi.

Koen myös välillä sellasita lannistunutta syyllisyyttä siitä miten paljon pojat katsovat piirrettyjä dvd:ltä, kun hoidan vauvaa. Miehen pitkinä työvuoroina ne vain ovat olleet pelastava apu vaikka kuinka mielessäni mielummin olisin sellainen äiti joka askartelee ja vaikka mitä. Kyllä me sitäkin tehdään, mutta enemmänkin kerran viikossa, kuin kerran päivässä. Huomaan sortuvani ajattelemaan, että sitten kun Elsi on vähän isompi olen niin ja näin ja sellainen ja tällainen, vaikka nämä hetket ja kuukaudet merkitsevät ihan yhtä paljon. Huoh, loputon huono-äiti-pisteiden suo. Eineksiä miellä ei sentään syödä, jos jostain lohtua yritän repiä menetettyjen periaatteiden tilalle.

Ja välillä sitten (aika useinkin) taas mietin miten hyvin olekin lopulta kuitenkin pärjännyt. Miten onnellinen olen. Miten hauskaa meillä välillä onkaan ihan vaan tässä kotosalla. Koen hetkiä päivittäin, että voisin ihan pakahtua tästä kaikesta. Silloin yritän myös muistutella itselleni, että tämä on nyt tätä ja millään muulla ei ole väliä. Ei sillä löysällä vatsamakkaralla tai sillä etten koskaan enää käy missään, kotona tavarat on salamana siivoamisen jälkeen hujan hajan, jokainen päivä eletään murmelina samanlaisena uudelleen pyykkikoneen rullatessa taustalla tasaisesti ja tiskipöydän täyttyessä tahmaisista maitolaseista aina vain uudelleen ja uudelleen.

"Kolme lasta - miten teillä on mennyt?"

"No ihan kivasti, hektistähän tämä on :)"

***

Kuvat on meidän eiliseltä reissulta Itäkeskukseen ihan vain nelistään. Aika kaukana siis täältä meidän mukavuusalueelta, mutta mahtavan metromatkan arvoinen reissu kerrassaa. Antoi minulle roppakaupalla itseluottamusta lisää, että pärjään liikenteessä kaikkien kolmen kanssa. 

(kiitoskiitoskiitos Bugaboo Donkey ja seisomalauta ja te kaksi ystävällistä naista, 

ketkä otitte pojat mukaan tuktuk-junan kyytiin kanssanne)

Se metro, kaffilassa käynti, sopivasti matkat nukkunut juuri rattaiden ratasosaan siirtynyt vauvvis, äidin uusi kevättakki (ehkä. tästä lisää tulossa) antoivat kyllä takatalven keskelle ihan älyttömästi hyvää mieltä ja energiaa. Ihanaa :) Ei haittaa vaikka missattiin tämänpäiväiset St. Patrick's day kemut miehen typerän työvuoron takia ja huomenna juhlitaan sitten ihan vaikka kotosalla vihreissä paidoissa :)

Ah, nyt sosekeiton soseutukseen ja pojilta Pipsa Possu pois päältä... :D Sara x

VAIMON KEITTO.

TAI KEITTO VAIMON NIMELLÄ :) Liamhan tämän teki ja kaikki kunnia kuuluu hänelle. Hän jaksoi kirjoitella resepinkin ylös ja leikillänsä keksi tuon nimen :)

arjen sankarini <3

Mutta minkälainen keitto se sitten onkaan?! Aivan taivaallinen. En varmasti ikinä ole maistanut yhtä herkullista kasvissosekeittoa ja uskokaa pois - niitä meillä syödään vähintään kertalleen viikossa. Useimmat keitot syntyvät vai heittämällä silputtuja kasviksia kattilaan, hieman sitä, tätä ja tota maustetta, surrurrur sauviksella sileäksi. 

Samaa linjaa noudatteli tämäkin, mutta nyt Liamilla oli missiona ympätä tuonne kaiken maailman hyvyyksiä roppakaupalla vastustamaan liikkuvia pöpöjä eli inkivääriä ja valkosipulia on runsaasti. Ja se salainen ainesosa, mikä tekee satayn eli pari lusikallista maapähkinvoita.

Ihailen loputtomasti tuo kokkaamisen rautaisen ammattilaisen kykyjä valita sellaisia makuyhdistelmia, mitkä tukevat toisiaan ja sopivat niin suloisesti yhteen, että mikään ei liikaa maistu läpi. Ei edes se valkosipuli. Maapähinävoin aromitkin minä keksin vasta neljännellä lusikallisella. 

Meillä kokkaillaan jokseenkin tasavertaisesti ja minäkin pidän hurjasti ruoanlaitosta, mutta Liam osaa tehdä sen niin vain monisatakertaisesti vaivattomammin ja rauhallisesti. On ihan mieletöntä katsoa häntä töissään, kun sipulit silppuuntuu minimaaliseksi samalla, kun hän katsoo ihan toiseen suuntaan. Veitsen nakutus vain käy :) Montakymmentäkin lautasellista menee tuosta vain samanaikaisesti.

Aika täydellistä siis, jos hän vielä oppisi kotonakin siivoamaan kattilat ja vadit paikoilleen...

pojatkin aina pyytävät "chilia chilia" (yhteisnimitys kaikille mausteille)
ja me aikuiset usein veivataankin myllystä tätä maustesekoitusta ruokien päälle.

Hitsit, kun itselläkin olisi nyt aika kehitellä uusia helppoja reseptejä tänne! Mun inspiraatio-suoni on niin tukossa, kuin olla saattaa. Olen joka ilta romahtanut näihin aikoihin klo 21:30 viimeistään sänkyyn viimeiset pari viikkoa. Just tämä kultaisimman bloggailuajan. Elsi-muru on nyt ruvennut nukkumaan unensa niissä suloisissa 45 minuutin spurteissa, minkä aikana ehtii tekemään just ei mitään. Ja James on jättänyt usemapana päivänä päikkärit väliin. Let me tell you, mammalla on hiukan paukut vähissä, kun päivä alkaa 5:30 non-stop. Varsinkin tuossa puolikuntoisena oli melkoisen rankkaa, mutta kyllä tämän nyt taas kestää. Ehkäpä vauvakin pian taas tajuaa pidempien unipätkien päälle ja toisaalta en voi valittaa noistakaan, koska yöt Elsi nukkuu varsin mukavasti.

Hei mutta keitostahan tämä posti olikin:

Tässä siis resepti. Aika simppeli vai mitä? Ei tosiaan mitään kovin kummoista, mtta sitäkin herkumpaa. Kasvikset voi silputa mielensä mukaan, sillä lopussa keitto kannattaa kuitenkin soseuttaa. Pienemmät palat kypsyvät nopeammin tietty. Me käytetään maapähkinävoina sellaista Biona-merkkistä luomu Smooth peanut-butteria ja Urterkramillakin on oikein hyvä omansa. Kannatan tietysti luomun suosimista, mutta erityisen tarkkana kannattaa olla sisältölistan kanssa, ettei voissa olisi palmuöljyä eikä muitakaan turhuuksia. Tuo Biona ainakin on 100% maapähkinää sisältävä. Ihan tavallisesta marketista ostin sen.

Jep mut nyt nukkumaan, kun herätyskello-James todennäköisesti kiekaisee, kuin pieni kukonpoikanen ennen kuutta lastenhuoneesta "Äitiliiiniiii, missä olet?!". Huomenna voisi kyllä Liam herätä, että saan edes sen extra tunnin.

Sara x

"SAIRASLOMALLA"

Ajattelin pikaiseen viestitellä tänne, kun huomasin yhden lukijankin poistuneen tuolta paneelista kenties tämän hiljaiselon myötä. Niin. Sain minäkin sitten viikonloppuna sen perheessä jyllänneen pöpön ja vieläkin ole totaalisen veto veks. Muuthan sairastastelivat pikaisesti päivän oksut jo viikko sitten ja minun kroppa taisteli useamman päivän vastaan ja nyt sitten myös parantuminen tuntuu olevan kiven takana. Luonnollisesti blogille en ole jaksanut suoda ajatustakaan, vaikka nuo kommentit luin sähköpostista sängynpohjalla maaten. Iso kiitos teille, jotka jaksatte tätä hetkittäin verkkaista tahtia ja ilahdutatte minua kanssakäymisellä kommentilootassa. Lupaan vastailla sinnekin ihan heti pian :)

Sairasloma tosiaan. Voisikos joku kertoa meidän lapsillekkin sen :) Jokatapauksessa, mulla on tuola valmiina odottamassa kuvattuna reseptin kera yksi aivan ihana ruokaohje ja sen julkaisen heti, kun saan kuvat käsiteltyä eli yritän palailla blogin pariin mahd. pian. Nyt vain aurinkoista viikkoa teillekkin! Sara x

VANHOJA JA UUSIA IRLANTI-JUTTUJA.

Grafton Streetilla käy aina kuhina ja tämä kadun varrella ja sen sivukaduilta löytyykin
tosi monta kivaa kauppaa, ravintolaa, kahvilaa ja pubia.

Vuoden ajasta riippumatta kukkakojuista löytyy mitä upeimpia kimppuja.

Brown Thomas - Dublinin "Harrod's".

Täältä löytyy vaikka mitä merkkituotteita ja esimerkiksi laukkuosastolla voi käydä senttien etäisyydeltä ihailemmassa (ja hypistelemässä) upeita veskoja Mulberystä Givencyyn, Gucciin ynnä muihin vastaavin.
Vain Hermésin Birkin bagit olivat läpinäkyvien kaappien suojissa ;)

Bewley'sillä on maailman makoisimmat kaakaot...

...ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka vaikkapa Irish Breakfastin nauttimiseen.
Tarjolla myös muuta ihanaa hiilarihöttöä elegnatisti pöytiin tarjoiltuna.

Grafton streetin etelä-päädyssä avautuu iiiihana St. Stephen's Green-puisto.

Missä kätevästi voi vaikkapa juosta kolmeveen perässä pelastamassa hänet lampeen lupsahtamiselta... 

Vastapäätä St. Stephen's Green shopping centre - niin kaunis, mutta niin surkean huono ostoskeskus.
Mielummin suosittelen ottamaan ratikansen vierestä suoraan Dundrumiin vartin päähän,
minkä ostoskeskus sitävastoin on aivan huippu.

Dublinissa ja Irlannissa yleisesti ei kannata ikinä tuijotella säätietoja.

Sää muuttuu päivän aikana jatkuvasti ja vaikkapa aikaisemmissa kuvissa aamulla oli viileää ja pilvistä,
 iltapäivästä oli jo todella leppoisan lämmin ja aurinkoinen t-paitakeli :)

Iltapäiväruuhkassakin ihmiset yleensä jaksavat olla melkoisen kohtelijaita ja hyväntuulisia :)

River Liffey halkoo Dublin pohjois- ja etelä-puoleen.

Kuinka montaa mä olenkaan kävellyt tuota pohjois-rantaa pitkin keskustaan meidän vanhasta kodista...

O'Connell Street ja Millenium Spike.

Tuon kepin rakentaminen maksoi 20 miljoonaa euroa.
Ja kuulemma huipun lamppu palaa poksahti samoin tein ja sen uusimisessa kesti ainakin 3kk :)

Dublinin bussiverkosta on melkoisen kattava ja esim. numero kympin päättäri on maailman suurimman aidatun puiston, Phoenix parkin vieressä. Bussi kulkee tuosta O'Connell streetilta sinne ja puistossa on muunmuassa Dublin zoo ja sen vieressä maailman suloisin pieni Tea House. Ja meidän vanha koti on 10 metrin päässä tuosta satumaisesta puistosta <3

Grafton street on Liffeyn eteläpuolen shoppailukeskittymä ja tämä Henry street on pohjoisen puolen.

The happy ring house <3

NÄMÄ KUVAT ON OTETTU JO VIIME TOUKOKUUSSA, kun mun oli alunperin tarkoitus tehdä Dublinista pieni ostospaikkojen esittely-juttu. No koska se jäi, ajattelin nyt kaivaa ne esiin tätä postia varten.

Ei, ei olla muuttamassa Dubliniin, mutta nyt se ensisijainen kohde on Liamin kotikaupungin sijasta tarkentunut kaupunkiin nimeltä Galway. Galway on miltei samalla kohdalla kuin Dublin täysin saaren toisella puolella - lännessä ja Atlantin rannalla. Liamin vanhemmilta ja sisarusten luota sinne ajaa sellaisen pikkusen reilun tunnin ja Galwayssa onkin itseasiassa paljon Liamin sukulaisia asumassa.

Valitettavasti mulla ei sieltä taida olla yhtäkään kuvaa, vaikka olemme sieläkin käyneet yhdessä useamman kerran. Aivan ihana ja boheemi kaupunki! Just tarpeeksi sitä kotikaupunkia isompi, että tällainen pääkaupungin kasvattikin tuntee itsensä kotoisaksi :) Irlannin Tampere.

Tietysti muutto on jatkuvasti mielessä ja just nyt on meneillään sellainen puuduttava odotteluvaihe. Liam hakee kyllä töitä koko ajan, mutta tietysti tämä täältä Suomesta käsin hakeminen on vähän hankalaa. Yksi paikka näytti jo todella, todella lupaavalta, mutta haastateluun lentäminen muodostui mahdottomaksi, kun Suomen töissä oli tosiaan melkein koko helmikuun töitä aina yksittäisillä vapaapäivillä sielä täälä. Noh, ajattellemme asian niin, että kun se juuri sopiva työ osuu kohdalle, asiat loksahtelevat paikoillensa. Tilanteen hyvä puoli on se, että mikään kiirus ei ole. Kovasti haluaisimme muuttaa ennen syyskuuta ennen kuin Fionn menisi kouluun, mutta ei se mikään takarajakaan ole.

Hankalinta tästä tietysti tekee tämä malttamaton luonne :D Tosin samalla, kun olisin valmis pakkaamaan tämän kodin pakettiin, käy yhä konkreettisemmaksi mitä se muutto todellisuudessa merkitsee. Niitä fiiliksiä sivusin aikaisemmin esim. täällä, mutta nyt todenteolla omista vanhemmistani tuhansien kilometrien päähän muuttaminen, tuntuu raskaalta. Toisaalta mikään muu ei samalla tavalla pidättele ja välillä ihan halkeamiseen innostuksesta saakka odottelen elämää sielä. Niitä asioita, mitä emme täälä voi saada.

Myös Dublinia olemme välillä mietiskelleet asuinkohteena, mutta toistaiseksi tuo Galway pysyy suosikkina. Dublinissa asustelimme puolisen vuotta keväällä 2007 juuri kuin olimme ruvenneet seurustelemaan.

Tuolta A:n kohdalta sivuovesta kuljettiin talon perukoille alinpaan kerrokseen meidän pikkuruiseen kaksioon. Siis aivan pikkuruiseen, mutta meillä oli oma avotakka ja voi että miten onnelisia me oltiin siinä pienessä loukossa! <3 Ja kuvan oikealla, kadun toisella puolella, tosiaan avautui se aivan järkyttävän iso puisto - Phoenix Park.

Irlanti on aivan ihana maa. (Suomi on tietysti myös, mutta tämä posti ei kerrokkaan tästä meidän kotimaasta) Ehdottomasti suosittelen matkustamaan sinne, jos suinkin tulee sauma. Mä en ole vielä nähnyt melkein mitään, vaikka olemmekin kierrelleet jokaisella Irlannin matkalla jossakin. Ehkä mä voin sitten viedä teidätkin mukanani nojatuolimatkoille meidän kanssa ;)

Onko sielä Irlannissa käyneitä tai jopa Galwayssa käyneitä? Kiinnostaako Irlanti-postit? 

***

Me aletaan olla jo kunnossa. Tai siis mä olen ainut, kuka on selvinnyt ilman tautia. Vähän omituinen olo on kyllä tänään ollut, että vähän vielä mietityttää mitä tuleva 24h tuo tullessaan. Toivottavasti kroppa taistelee vastaan ja pääsemme vihdoin huomenna käsiksi arkiaskareisiin. Minä ainakin ryntään aamusta vaunulenkille, jos suinkin vointi sallii :) Nyt kuiteskin taasen nukkumaan eli hyvää yötä, Sara xxx