11.9.13

PUKEUTUMISEN VAIKEUDESTA.

Oho jo toinen postitus tänään, mutta tässä vähän ajatusjatkumoa muutama ilta sitten miehen kanssa käydystä keskustelusta ja perjantaina ystävättären kanssa jutustelusta. Olen tätä kirjoitellut tässä useamman illan mittaan pikkuhiljaa.

Kaikessa tässä arkihässäkässä, mun on välillä vaikea rauhoittua ajattelemaan asioita, jotka tavallaan käväisevät mielessä. Ponnahtelevat mieleen, mutta jotenkin en saa niistä otetta. Siksi parasta on kunnon keskustelut, kuten esim. edellä mainittujen kera ja sitten tietysti tämä kirjoittaminen. Vaikka myönnän, että blogia tulee myös kirjoiteltua teitä varten (esim. ruokapostit), tulee näitä tekstejä välillä kirjoitettua aivan täysin itseä varten. Jos niihin saa vielä teiltä vastakaikua, sen parempi :)

Viime viikkoina olen taas vaihteeksi järjestellyt vaatteita paikasta a paikkaan b, käynyt läpi mitä omistan, sellaillut ajan vietteeksi pinterestiä, mietiskellyt mieltymyksiäni, tyyliäni ja tätä koko elämäntilannetta.

Niin pinnalliseksi kuin se vai luokitellaankin, mä tykkään vaatteista. Tykkään tyyleistä, jaksan loputtomiin mietiskellä vaateparsia, inspiroidun kuvista ja ohikulkijoista jne. Tykkään toki myös ostella vaatteita, vaikka omaa mieltä siitä soimaankin. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista tyyleistä enemmän tai vähemmän. En pienenä todellakaan ollut mikään pikkuprinsessa, enemmänkin hommsuinen poikatyttö, mutta sisarteni innostus muotiin jossain vaiheessa toki pesiytyi minuunkin. Siltikään muoti ei ole se minun juttu. Toki siis sellain pintapuolisesti tiedän mikä on in ja mikä out, mutta kaiken maailman fashion victimit, jotka aina haksahtavat viimeisimpiin villityksiin, vähän naurattavat minua.
Tässä äityden keskellä ja erityisesti Jamesin odotusaikana tajusin miten älyttömän tärkeää mulle on pitää oma tyylini. Vaikkakin tässä on se sellainen dilemma, että mun tyyli voi olla melkein mitä vain. Tykkään niin monenmoisista. Mutta kyllä kai kaiken keskellä silti kulkee jokin punainen lanka, sillä tiedän hyvin vahvasti mistä pidän ja mistä en pidä. Toisaalta mun kroppa ei ole oikein sen mallinen, että voisin käyttää just sellaisia vaatteita, kuin haluan (se olkoon seuraava projekti) ja toisaalta tässä on nyt ikääkin karttunut justiinsa ne vuodet enemmän, että kaipaankin jo ehkä jotain vähän yhtenäisempää vaatekaappia kaikkinensa.

No jokatapauksessa on tässä silti probleemi. Ensimmäinen on tämä raskaus. Äitysvaatteet nyt vain eivät ole mitenkään hurjan mairittelevia. Siksi oikeastaan olenkin käyttänyt vain perustrikootoppeja ja paitoja äityshousujen kaverina ja niitä maximekkoja. Kesän mittaan tuntuu, että mun asut on olleet aika tylsiä. Kovasti olen yrittänyt asusteilla niitä höystää, mutta varsinkin nyt loppua kohden kaikki vyöt, mitä yleensä tuossa rinnanalla suosin, ovat tuntuneet lähinnä ahdistavilta. Niin ja parit viimeksi hankkimani äitysfarkut on nyt liian isoja ja roikkuvat ihan hassusti päälläni. Mulla olisi kyllä tosi nättejä neuleita, mutta eihän ne tämän pallon kanssa istu mitenkään.
tämän mahamatkan varrelta

Toisena on sitten se, että mulla ei ole oikein hajuakaan minkä ihmeen näköinen mä tulen tämän raskauden jälkeen olemaan. Olen toki unohtanut minkänäköinen olin ilman tätä mahaa, mutta minkähän kokoiseksi se nyt edes palautuu? Seuraavan vuoden vaateparsia tulee myös dominoimaan enemmän kuin todennäköisesti imetysystävällisyys. Voi plaah. Sitten kun on vielä tällaista rintavampaa mallia, on ylipäätänsä vaikea löytää vaatteita, jotka istuvat nätisti. Imetyspaitoja mulla on joitakin, mutta niidenkin kanssa venkslaaminen on vähän hankalaa. Enemmän olen taas luottanut perustoppi-huivi-yhdistelmään.
(tietysti imetys ja sen onnistuminen on minulle äärimmäisen tärkeää ja ehkä nyt sen vuoden tms. kykenen elämään tämän asian kanssa)

Ja voi kun minua tällähetkellä miellyttäisi vain kaikki jättineuleet leggarien ja saappaiden kanssa! Totaalinen nounou tämän mahan sekä imetyksen suhteen :D (juu ja no ehkä myös tämän ruumiinrakenteen)
No vaikka tässä näitä äityshaasteita toki riittää, ei se poista sitä tosiasiaa, että tykkään siltikin laittautua. Ihan arkeenkin. Tuntuu vain, etti sitä äiti-ihmisten piirissä pidetä kovin hyväksyttävänä. Tai siis sellainen olo minulla on usein. Toki tämäkin on varmasti streotypisointia, mutta kun äidillä pitäisi olla ne säähänsopivat lenkkarit ja muut pelit ja vehkeet. Ja sit, jos sulla ei ole, niin et varmaan ole kovin hyvä mutsi. Kärjistystä, I know. Heh ihan yhtälailla mä olen niissä korkonilkkureissa kulkenut hiekkalaatikolla poikien perässä ja nahkatakkipäällä lykkinyt keinua jne. jne. En omista vieläkään toppahousuja, mutta tulevaksi talveksi ajattelin investoidan hyviin villaleggareihin ja hyvälaatuiseen sadetakkiin :)

Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa ettenkö olisi yhtämieltä enemmistön kanssa, että lapset viedään ulos säällä kuin säällä ja varustus ei saa olla ongelma pihaleikkien suhteen. Hauskasti ystäväni sanoikin, että ihan yhtälailla hän laski pyllymäkeä villasukkiksissa viime talvena kuin olisi laskenut goretexeissäkin (vai miten se nyt meni L?). Enkä mä ollenkaan katso kieroon, jos jollakulla muulla on jalassa vaelluskengtä, kunhan minua ei katsota kieroon biker bootseissani ;) (ovat muuten loistavat ulkoilusaappaat jo kahden syksyn ja talven otannalla)

Laittautuminen ja oman itseni ajatteleminen sillätavoin on tosi iso osa mun hyvinvointia. Nopeasti sellaisten jaksojen aikana, kun en jaksa ajatella edes ripsiväriä alan olemaan kärttyinen ja kurja tyyppi muutenkin. Onneksi tuo mun mies ensinkään ei tietenkään pistä näitä hössötyksiä vastaan ja toisekseen on itsekkin samalla tavalla kiinnostunut erilaista tyyleistä. Vaikka korostan, että tämä on vain tosi pieni osa meidän kiinnostuksen kohteista ja emme ole mitään pinnallisia tyhjäpäitä, on tosi kiva, että voimme jakaa asian yhdessä. Minulle on välillä jopa terapeuttista kakkavaippojen ja muiden eritteiden keskellä sulkeutua mietiskelemään näitä vaatejuttuja ja mitä yhdistelisin minkäkin kanssa. Ihan lemppareinta on miettiä jotain kokoaisuuksia, mistä pidän ja miten saisin ne jo minulta löytyvillä vaatteilla todeutettua. Aikuisten paperinukkeleikkejä. Tuo pinterestin loputon maailma ei ainakaan ole tätä intoa hillinnyt :)

Koska tätä kaikkea vaatehömpötystä silti värittää todella pahasti se pinnallisuus ja "on maailmassa tärkeämpiäkin asioita" (on,on), harvemmin tulee tännekkään sitten kirjoiteltua vapautuneesti siitä mikä oikeasti on mielessä - korkokengät, kauniit veskat, kautta inspiroivat tyylit ja värit. Jos mulla olisi aikaa ja jaksamista huonojen yöunien keskellä, voisin helposti viettää tuntitolkulla aikaa väsäten jos minkämoisia kollaaseja omaksi ilokseni.

Lastenvaatteiden suhteen tunnen olevani aika jäävi sanomaan mitään ja en millään tasolla koe tätä blogia lastenvaateblogiksi. Toki sellaisiakin juttuja täällä vilahtelee, mutta en tosiaan ole niissä jutuissa mitenkään pro. Tietenkin tykkään pukea meidän lapset "kivasti" ja jopa samistellen, mutta toisaalta tärkein asia on, että heillä on helppo, mukava ja lämmin olla. 

Eikä nämä vaatejutut muutenkaan ole mulle sellaista omaisuuden esittelyä vaan erilaisten materiaalien ja värien kanssa leikkimistä. Varmaan samasta syystä mun lemppari tyyliblogini onkin yhä aina ja edelleen Nelliinan vaatehuone, sillä koen hänen lähtökohdat aika samanlaisiksi.

Musta on hauska huomata muuttamissa muissakin "äitiblogeissa" näitä itse äiteihin liittyviä asioita. Luen niitä innolla ja ne on oikeastaan vielä kivempia juttuja, kun varsinaisten muotiblogien jutut. Liekö sitten syynä se, että äideillä on vaatteiden suhteen usein ne samat haasteet keskenänsä - muuttunut muoto, tyyli ehkä vähän kateissa jne. 

Jännä kyllä, vaikka tämä viimeisen kerran odotusmasu on vallan ihanakin ja vaikka tulen sitä ihan varmasti kaipailemaan haikeana, alan pikkuhiljaa jo kaipailemaan aikaa ilman sitä myöskin. Odotan hurjasti, että voin sitten pikkuhiljaa aloitella mutsi kuntoon-projektin ja ehkäpä pikkuhiljaa tämä keho muokkaantuu siihen suuntaan, mitä toivonkin. Ruokapuolella ja päänsisällä remontti on oikein, oikein hyvässä vaiheessa. Tähän aiheeseen palaan ihan varmasti joku toinen kerta.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Huomenna sitten tosiaan sitä reseptiä :) Sara xxx

22 comments:

  1. Niin, minusta ei ole pinnallista jos välittää siitä mitä päälleen pistää. Tuttuja ajatuksia kaikin puolin! -vaikka olenkin yhä oikeastaan poikatyttö, haluan olla silti perusilmeeltäni siisti. Kyllähän se on töissäkin tärkeää, vaikka pukeutumiskoodi semi casual onkin.
    Kuvittelin kyllä olevani tässä vaiheessa jo ns. Kuosissa, vaan kyllä on ruokaremontit ja laihikset arjen ja työn alle jääneet.
    Vihdoin minulla on jonkin verran vaatetta ja joku näkemys siitä millainen minulle sopii ja mistä tykkään. Töiden takia mietin paljon mitä ulkoasuni minusta viestii. En todellakaan ole tyylikäs tai muodikas, mutta noh, olo on omissa vaatteissa ja nahoissa ihan ok. :)
    Mun tavoite on kyllä hankkia tasaisesti monikäyttöisiä vaatteita, kenkiä ja asusteita. Mulla on ollut tapana ostaa pari kertaa vuodessa isompi määrä ja olen sitten pitänyt lempparit puhki. Kaipaan siis vaatereserviä! -laadukastakin vielä! Tykkään huiveista, neuletakeista, farkuista ja saappaista. Ja haluaisin myös pohtia enemmän omaa tyyliä blogissa, mutta kuvien julkaisu tuntuu nihkeälle. Oh ja meikkaus, siinä tarvitsisi vähän uutta potkua luomivärin käyttöön...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu, töissä tietysti ulkonäkö korostuu. Onhan se tavallaan jo käyntikortti itsessään. Vaikka tykkäänkin olla kotona, kaipailen välillä syytäkin pukeutua ja kyllä mä jostain osa-aikatöistä haaveilen. Vaikkapa vaatekaupassa :D :D

      Ja kyllä se niin vain on, että laadukkaat materiaalit tuppaavat kestävämään. Samoin tein, kun itse ryhdyin tarkkailemaan, mistä vaate on valmistettu, rupesin aika krantuksi. Mielummin "tuhlaan" sitten sellaiseen, mikä on ajatonta ja mikä kestää käyttöä ja ennenkaikkea pysyy kuosissa ja siistin näköisenä. sittenhän niitä vaatteita ei loppupeleissä edes tarvita niin paljon.

      Mun pitääkin yrittää väsätä jotain helppoja luomiväri-ohjeita tänne blogin puolelle ja hei suuren suuri peukko vaatepohdinnoille sun blogissa. Mä olen aina tykännyt niistä tosi paljon!

      Delete
  2. Mä en ole mikään fashionista, mutta tykkään kauniista vaatteista - niin kuin oikeastaan kaikista kauniista asioista. Pidän paljon laittautumisesta ja minusta onkin kiva pukea nätit vaatteet päälle niin arkeen kuin juhlaankin. Olen kyllä huomannut minua katsottavan nenänvartta pitkin mm. kerhossa. Jotkut varmaan pitävät minua hienostelijana, vaikken sellainen olekaan. Tyttärenikin puen kauniisiin vatteisiin, mutta kaikissa heidän vaatteensa ovat taroitettu leikkeihin eikä se haittaa vaikka ne likaantuvatkin.

    Mun kroppa on ollut vaikka minkä muotoinen ja kokoinen. Nytkin oma tyyli on aikalailla kadoksissa. Suurimman osan vaatteistani olen saanut siskoltani. Edelleenkin käytän enemmän rahaa lastenvaatteisiin kuin omiini, mutta viime aikoina olen huomannut katselevai vaatteita myös itselleni :)

    Voi kuinka ihania tuo ekan kollaasin musta mekko ja takki onkaan. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut punaisesta villakangastakista, mutta koskaan en raski ostaa sellaista itselleni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä tiedän kuules muruseni, etä me ajatellaan näistä asioista aika samalla tavalla. Musta tuntuu, että me tykätäänkin aika samanlaisesta naisellisesta tyylistä :) (munkin mielestä nuo takki ja mekko on ihania)

      Ja just tuo nenänvarttapitkin katsominen ottaa muo aivoon. Jopa Liam on joskus kommentoinut, että saanpas mä toisinaan kauhistuttavia katseita muilta äideiltä, jos pyyhällä puistoon vaikkapa mekko päällä! Yritän vain ajatella, että samapa tuo - jos mulle tulee mekosta hyvä mieli niin sitten tulee. Ja minähän se kärsin sen epäkäytännöllisyydestä eikä he :D

      Onkos sulla muuten pinterest-tiliä?

      Delete
    2. Ei ole, vaikka sieltä inspiskuvia katselenkin. Oon mä meinannut useampaan otteeseen tehdä, mut jotenkin se on aina vaan jäänyt :/

      Delete
    3. Hanki se! Täällä heti yksi seurailija :) mulla kesti kanssa jonkun aikaa ennen kuin koukutuin, mutta nyt tykkään hurjasti. IPadilla on vielä niin helppoa iltaisin sängyssä selailla kauniita kuvia :)

      Delete
  3. Hyvin mielessä toi raskausajan pukeutuminen vielä mullakin ;) Tässä kolmannessa pystyin sentään edes jotenkuten pitämään "oman tyylini" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Aiemmat raskaudet on menneet aika pitkälti verkkareissa.

    Tosin. Oonhan mä niissä verkkareissa nykyäänkin aika paljon, tavoitteena kun on mahtua niihin pienimpiinkin omiin housuihin vielä tän vuoden puolella. Mulla vaan on yleisesti ottaen ne raskausrasvat sulaneet vasta imetyksen lopettamisen jälkeen. Viimeksikin kuukaudessa 7 kiloa. Imetyksen loputtua. Että saa nähdä nyt, joko tää kroppa tajuaisi, että vauva säilyy hengissä ilman älytöntä varastoimistakin :D

    Oon myös viime aikoina huomannut palanutta shoppailuhalua ITSELLENI, ja se on ihanaa.

    Mä ihan myönnän olevani melko pinnallinen joissain asioissa, tai ainakin ihan tolkuton kauniiden asioiden rakastaj. Ja ei se loppupeleissä nyt NIIN kamala piirre ole. Voisihan sitä olla myös ilkeä, kaksinaamainen tai kateellinen. Pieni pinnallisuus on pieni paha :)

    Ja tän kilometrikommentin päätteeksi - voi että mä odotan teidän vauvaa! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla taas aikaisemmat raskaudet meni töissä, missä piti olla mustat housut ja musta paita, niin silloin ei tavallaan tarvinnut tätä asiaa miettiä laisinkaan. Nyt ihan innoissani ajattelin muuntavani kivoja tyylejä raskausaikana, mutta öh, ei ole ihan onnistunut :D

      Mä niin toivon myös, että tälläkertaa imetysaikana jo karisisi kiloja. Tietysti meinaan pitää kaloreista huolen, että imetys pysyy käynnissä, mutta jospa tämä sokerittomuus sitten auttaisi. Mulla oli meinaan poikien vauva-aikaan tapana kuitata päivän syömiset jollain hitsin jäätelöpurnukalla. Eipä ihme ettei pylly pienentynyt...

      Onneksi nyt ainakin nuo yhdet housut varmasti mahtuu sitten kun baby on ulkona ja taitaa mulla olla tuola parit naftimmatkin odottelemassa parin vuoden takaa, että niihin mahtumista odotellessa :)

      Ihanasti kirjoitit, ettei se pinnallisuus nyt niin paha ole. Ei olekkaan, vaan oikeastaan aika hauskaa nämä vaateleikit. huvinsa kullakin! (jep ja mä kanssa niiin odotan minkämoinen tyyppi täällä mahassa koettelee mun kylkiluita!)

      Delete
  4. Olipa ihana teksti! En sinua tunne muuten kuin blogityyppinä mutta saatoin samaistua niin moneen asiaan! Minulle on aina tuonut hirvittävästi hyvää mieltä pelkkä vaatteiden katselu ja yhdistely, ihan vaan haaveilu ja hassuttelu vaikka ei olisikaan tarvetta tai varaa. Joskus vitsillä heitänkin että se on ikäänkuin harrastukseni. Minusta tulee jotenkin tosi höperön onnellinen jos sitten löydän jotain kivaa, siitä saa iloa pitkään. Vähän nirsoksi olen tullut ja todella kauan saatan funtsia ostanko vai en - mutta ehkä se on ihan hyvä ;) Tietyt merkit ovat minulle hirvittävän tärkeitä ja nautin kovasti kun saan metsästellä niitä käytettynä netistä (kun maksavat uutena hieman liikaa minun kukkarolle), vaikka en lopulta ostaisikaan.

    Minusta on aina ihanaa kun jaksaa huolehtia itsestään, ei se ole mitenkään pinnallista. Olen minäkin törmännyt ennakkoluuloihin punaisten kynsien ja silloin tällöin laitettujen hiusten kanssa, joten tiedän mitä tarkoitat. Ei ole käytännöllistä ja eihän kotiäideillä pitäisi olla aikaa ;) Hui hai, sanon minä! Laittautuminen on kivaa ja loppujen lopuksi vie aika pienen osan päivästä.

    On ollut ihana löytää itsensä ja oma tyyli raskauksien jälkeen. Sinulla on se kaikki kiva vielä edessä! Olet tosin ollut todella suloisen näköinen myös tuon pallomahasi kanssa ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedätkö mä en usko, että mun "blogi-minä" oikeastaan eroaa yhtään mun oikeasta minästä. En varmaan ole vielä tavoittanut sitä henkilökohtaisuuden rajaa, että osaisin pidätellä jotain piirrettä pois näkyvistä. Aikalailla olen siis ihan samanlainen tyyppi kirjoituksissa, kuin ihan oikeastikkin :) Tällainen hömelö turisija :D

      Mut juu, komppaan suo ihan sanasta sanaan. Mulla oli tapana vanhassa kämpässä sulkeutua vaatehuoneeseen ihailemaan kaikki mun ihania vaatteita ja kokeilemaan erilaisia asuyhdistelmiä, joille ei tässä elämämäntilanteessa oikein ole mitään funktiota. Ihan vaan omaksi iloksi iltaisin. Ja sitten piti patsastella miehen edessä, että "eikös nämä näytäkkin kivalta yhdessä? ja nämä??" Hän vaan nauroi ja pyöritteli silmiä mun muotinäytöksille :D

      Just tuo muuten on totta, että tuntuu muiden ajattelevan "miten sulla voi olla aikaa laittautua ja pynttäytyä? sen on oltava jotenkin pois lapsilta". Tässä onkin mun maskeeraajan ammatista hurjasti hyötyä, koska voin suprenopeasti räväyttää vaikka minkämoiset meikit naamalle ja vaateparretkin mä saatan seuraavalla päivälle suunnitella jo illalla ;)

      Delete
  5. Tuo on totta mitä ripsiväriin tulee, sen laittamatta jättäminen liittyy jotenkin huonotuulisuuteen ja kärttyisyyteen. Väsymykseenkin. En tarkoita tällä sitä, että se yksi mascaran sipaisu jotenkin tekisi hullusta hurskaampaa, mutta sillon ku on jotenki väsynyt muutenkin, ei jaksa edes sitä ripsaria sipaista silmiinsä. Sitten kun taas olo on pirteämpi, jaksaa panostaa itseensä tuon pienenkin jutun verran.

    Mitä pukeutumiseen tulee, niin nyt jälkeenpäin ihan huvittaa kun muistan ajatelleeni parikymppisenä kun odotin nyt 12-vuotiasta esikoistani, että voinko pukeutua enää tuohon tai tuohon kun minusta tulee äiti :) Nyt iän(kin) myötä sitä on oppinut olemaan armollisempi itselleen, ja olemaan sitä mitä on. Välillä tyylikkäämpi, välillä tyylittömämpi äiti :)

    Olen muuten blogisi uusi lukija. Ja fani :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei kivaa, tervetuloa mukaan!

      Mä mietin, että monikin miettii sitä mikä on 'soveliasta' äidille. Toisaalta mäkin olen vasta 29-v. ja monet mun ikäiset ja vanhemmatkin seurailevat muotia paljon tarkemmin. Tuohan se äitys haasteita pukeutumiseen. Varsinkin kotiäitys, mutta jos siitä kiksejä saa, että miettii vähän tarkemmin vaateparsiansa, niin hyvä niin :)

      Äh ei vain pitäis yhtikäs yhtään ajatella, mitä muut ajattelevat, vaan tehdä vaan niinkuin tykkää!

      Delete
  6. hyvin kirjoitettu! eihän hyvä pukeutuminen ole pinnallista - ihmiset kun yleensä käyttävät vaatteita, niin väliäkö sillä, jos haluaa niiden näyttävän hyvältä. pukeutuminen on kuitenkin iso osa persoonallisuutta.

    raskaudet ja imetykset ovat todellakin haaste pukeutumiselle. normaalitilassa oman kroppansa tuntee. tietää, mitä korostaa ja mitä piilotella. tietää, minkä malliset vaatteet sopivat. raskauden ja imetyksen aikana, kun oma varsi muuttuu jatkuvasti ja on poikkeustilassa, on pikkasen vaikeata yrittää pukeutua omanlaisesti. helpompaa olisi vain pudota sinne verkkarientäyteiseen "äitiyden" mustaan aukkoon. no onneksi mun tyyliin tuntuu aina kuuluvan ne villasukkikset ja legginsit, jotka ah niin kätevästi venyvät ja joilla saa mukavasti puristettua lapsien jälkeiset ikuiset mahamakkarat kompaktiksi paketiksi :)

    joka tapauksessa: kyllä se kannattaa itseään sen verran helliä, että ostaa muutamat laadukkaat ja mieleiset vaatekappaleet omaksi ilokseen (ja muidenkin iloksi). lapset eivät kuitenkaan ole ikuisesti pieniä ja jonakin päivänä meillä kaikilla äideillä on taas aikaa muuhunkin, kun hiekkiksella istumiseen. on mukavampaa, kun on onnistunut pikkuisen pitämään kiinni omasta identiteetistään eikä tarvitse olla aivan hukassa sitten sitä etsiskelemässä, kun jonakin päivänä ÄITI ei enää olekaan se hallitsevin määritelmä omasta itsestä.

    aikamoista hepreaa, lapset tappelevat vieressä. pitää lähteä pihalle!!! hmm... mitähän laittais päälle..? :)

    haleja!

    ReplyDelete
  7. hihi juu nimenomaan tietää mitä korostaa ja mitä piilotella :)

    ja jotenkin tuntuu, että monelle voi käydäkkin just tuo, että lasten ollessa pikkusen vanhempia on sitten ihan ulalla, kuka on ja mistä tykkää. oon mäkin vähän ulalla, mutta kokeilunhaluinen :D

    kiitos vielä vierailusta ja nähdään pian taas! pus.

    ReplyDelete
  8. Oon just ite huomannut, että Suomesta ei meinaa saada edullisesti mitään hyvännäköistä äitiysvaatetta. Jotenki on tullut maku, että raskaana olevan (tai edes äidin) ei tarvitse panostaa ulkonäköön. Saa olla homssuinen niissä verkkareissa ja jokasään lenkkareissa. Englannissa melkein kaikilla vaateliikkeillä on oma äitiysmallisto, jossa löytyy ihania vaatteita (ikävä sinne!). Jotenki tuntuu, että Englannissa muutenkin äidit on paljon laitetumpia ja siellä puistossa ja paikallisissa "hoplopeissa" ollaan tyylikkäissä vaatteissa ja usein täydessa tällingissä. Niin olin minäkin, mutta taidan mennä nyt sillä kärjistetyllä "vaelluskenkä" linjalla. Paljon vaivattomampaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. H&M on melkein ainut mistä saa yhtään mitään äitysvaatteita ja niidenkin laatu on aika huonoa :/ On tosiaan hurjan vaikea keksiä miten pukeutua, kun ei tekisi mieli missään teltoissakaan asua. Irlannissa on sama tuon laittautumisen suhteen. Mä olenkin aina ihan innoissani sinne mennessä, kun voi 'hyvällä omallatunnolla' ottaa kaikki kivoimmat vaatteet asusteet ja korkkarit ja käyttää niitä missä vain :D

      Delete
  9. Mä en taas muistanut, että sen raskauden jälkeen tulee imetys! Just kun olin heittäny puolet vaatekaapista kiertoon... olisi ehkä ensin pitänyt katsoa "sillä silmällä", että mitkä soveltuisi imetykseenkin.

    Ja oli muuten unohtunut sekin, että imetyksen aikana hikoilee-säällä kuin säällä!

    Mä tein muutaman laadukkaan jättineulelöydön seppälästä muutamia päiviä sitten (vaivaiset 13 e/kpl, oli hyvä alennus) ja yhden olen löytänyt kierrätysboxista. Koska toi hikoilu on ihan perseestä, olenkin kävelly viime päivät shortseissa yhdistettynä olkaimettomaan toppiin ja siihen päälle tuo neule. Helma vaan ylös kun tarttee imettää ja oon omasta mielestäni kerrankin ihan suht fiksusti pukeutunut imetysaikana:D Ne imetyspaidat on jotain ihan kamalaa! Kotona niitä pidän, mutta ei se oo ihme jos ihmiset masentuu ja ahdistuu kun joutuu kulkemaan tuollaisissa muodottomissa ja rumissa tissinkurkistuspaidoissa, näin kauniisti kärjistettynä;)

    (Ja hekkari että mä inhoan imetysrintsikoita ja niitä samperin liivinsuojia! Jälkimmäiset olen vaan kylmästi jättänyt kaapin hyllylle ja rintsikat menee pesuun viimeistään illalla. Maitomeijerinä olo ei todellakaan tunnu kovin hehkeältä, joten pienetkin asiat auttaa!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äh, muo ei niiiin hotsita se imetyksen alkuaika liivinsuojineen ja kaikkineen. Imetysliivitkin ja -paidat ovat ihan vihoviimeisiä kapsituksia. Tai no on mulla muutama ihan kiva boobin luukkupaita, mutta epäilen, että nekin lähtevät viimeistään uutenavuotena kiertoon ja siirrtyn täysin omien vaatteiden pariin. Isoilla huiveilla olen sitten hiukan suojellut omaa ja vauvan yksityisyyttä :D

      Delete
  10. Vitsit Sara mikä teksti. Mistä mä nyt alkaisin.. Ja en varmaan saa edes kaikkea haluamaani sanottua, vaikkakin veit aikalailla sanat suusta. Mmm... Mä ainakin vähän etsin itseäni tyylini kanssa nyt lasten jälkeen. Tiedän mitä en halua,mutta en tiedä mistä sitten löytäisi niitä vaatteita mitä haluan. Aika hyvä ongelma. Mun kroppa on aina ollut, ja tulee varmasti olemaan, hankala koska toisessa kohtaa täytettä ei ole, toisessa sitten taas on. Ja imetyksen jälkeen sitä varmaan on vielä enempi. Ihanaa kun ekana susta nähdään rinnat. (Siis musta). Blaah. Mutta mullakaan ei ole vain yhtä tiettyä tyyliä, toisena päivänä voin haluta olla erityylisissä vaatteissa ja toisena taas jotain vähän muuta. Imetys tekee omat haasteensa ja odotan kyllä (ja en odota) jo että saan pukea minkä paidan haluan aamulla. Ilman että mietin menenkö kotoa pois ja miten siinä voi imettää (kotona on sama olla vaikka puolialastomana kunhan lapsi saa ruokaa :D).

    Tää kommentti tulee varmaan nyt tosi selkeästi kun puhelimella kirjoitan ja en näe kaikkea. Toivottavasti saa selvää :D

    Ja anna mennä vaan jatkossakin sinne hiekkalaatikolle ilman toppahousuja! Mä haluaisin pystyä samaan,mutta jäädyn pystyyn talvella muutenkin :D

    Enkä saanut varmaan puoliakaan ajatuksistani sulle laitettua, kiitos typerä puhelimeni. Tää on kyllä aika herkullinen aihe :) lisää näitä vaan tänne siis!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja raskausajan pukeutuminen ja tää raskauden jälkeinen "välimaasto" on kaikista ärsyttävin!!! Ei viittis ostaa uusia vaatteita siks että ei mahdu vanhoihin ja jotka ehkä saattaa jäädä pieneksi. Mielenkiintoista nähdä tosiaan mihin tää keho muovautuu sitten kun imetys joskus loppuu..

      Ja siis isoksihan ne väliaikais-vaatteet toivon mukaan jäis, tää (prkl) puhelin ei anna mun mennä korjaamaan!

      Delete
  11. Ihana postaus! :) Ja ihan samanlaisia asioita itsekin ajattelen. Ihmettelen kyllä aina välillä suomalaista äiti-kulttuuria. Mä olen aina hiekkalaatikolle laittanut huulipunaa ja korkokengät, ja välillä on tuntunut että kanssamammoille se on hirveä ongelma. En ymmärrä! Pakko myös myöntää, että jos aamupäivällä on satanut kaatamalla, niin olen saattanut antaa lapsen katsoa piirrettyjä, ja ollaan menty vasta iltapäivällä ulos. En usko, että siihen tämä vanhemmuus kaatuu, tai että lapsi saa traumoja, heh. Ja viimeksi tänään tehtiin pikkumiehen kanssa ihan sen lempipuuhaa eli pestiin yhdessä mun meikkisiveltimiä, tai siis pojan sanojen mukaan 'tehdään äidin tärkeitä juttuja'. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana lempipuuha! Meillä F kanssa aina kysyy "missä äiti ripsiväviä? laitetaanko sinulle ripsiväviä? laitetaanko minullekkin ripsiväviä?" :D (ei olla hänelle kyllä laitettu :) )

      Suomessa osataan olla niin mustavalkoisia asian kuin asian suhteen. Toisaalta ei vain oikeasti pitäisi välittää muiden ajatuksista taikka katseista, sillä kyllähän sitä itse tietää minkämoinen äiti ja nainen on meikin kanssa taikka ilman :)

      Delete