28.9.13

MELKEIN TAVALLINEN PERHE.

Kerran kuudessa viikossa - vai mikä se lakisääteinen sykli onkaan - meidän daddy saa vapaan viikonlopun töistä ja silloin me ollaan melkein kuin 'tavallinen perhe'. Sellainen, missä vanhemmat käyvät maanantaista perjantaihin töissä ja viikonloppuisin riennetään kenties kaupungille, ystäviä tapaamaan, harrastuksiin tai milloin minnekkin. Viikko rytmittyy vuodesta toiseen melko samalla tavalla - perjantaita odotellen :)

Vuorotyöläisen vaimona lauantait etenkin saattavat olla se viikonpäivistä vaikeimpia. Useimmat kaverit tietysti tekevät perhejuttuja ja puistoissa on joko aavemaisen hiljaista, taikka seurana on vain perheitä leikkimässä yhdessä. Ja se helkutin pikkukakkonenkin alkaa vasta tuntia myöhemmin (siis mikä järki siinä onkaan?!). Launtaisin ottaisin itsekkin mieluiten vähän rauhallisemmin ja kiirehtimättä, mutta ainakin meidän lapset tarvitsevat ja kaipaavat silloinkin ihan samaa arkirytmiä, kuin muinakin päivinä. Hirmu usein launtaisin saankin turhautuneisuudesta johtuen kamalan siivousvimman ja teen perinpohjaiset viikkosiivot. Ihan hyvä päivä sillekkin :D

Mutta juu, kuten nyt, viikonloput vapaalla ja yhdessä koko perheellä ovat harvinaista ja ihanaa herkkua. Tulee melkein runsauden pula: mitä tehtäisiin? mitä tehtäisiin? 

Tänään oli oikeastaan pakon sanelema tekeminen, sillä oli pakko hoitaa viikottaiset ruokaostokset. Päätimme silti vähän tehdä spesiaalimman kauppareissun ja kävimme ennen ostoksia kaffilassa kahvilla :) Justiinsa viikoloppuvapaina on kiva tehdä jotain hiukan erikoisemaa, vaikka se nyt vain oli sitten jonkun toisen valmistama jäälatte ja pari croissanttia. Ne tavalliset viikolle sijoittuvat miehen vapaat kuitenkin rytmittyvät tavallisten arkipäivien mukaan leikkipuistolla ja kerholla.
 Hihi, hiukan vastaantulijat taas tuijottivat meidän ruokakärryä, mutta minkäs teet, kun ostokset painavat toistakymmentäkiloa reilusti ja sitä autoa ei ole :D Totuuden nimissä, mun vanhemmat ovat nyt useampana perjantaina kuskanneet minut autolla supermarkettiin suurille ostoksille, että ihan kovin usein ei olla viimeaikoina jouduttu samaa satsia kotiin jalkasin roudaamaan. Saatiin seisomalautakin vihdoin paikalleen ja sekin on helpottanut menoa muuten, paitsi minun käveleminen alkaa olla todella hidasta ja vaivalloista. Varsinkin, kun tänään kotona aikaisemmin liukastuin kotona niin, että nuo liitokset erkanivat samaan syssyyn varmaan viisi senttiä. Voi itku, miten voikin sattua! Toivottavasti nämä kolotukset sitten synnytyksen myötä herkiävät...
Varsinainen päivän ohjelma on järjestellä tuo hoitopöytä kondikseen, viikata 50cm, 56cm ja 62cm vaatteet omiin pinoihinsa, keksiä kaikelle järkevä paikka ja pakata se sairaalakassi niin valmiiksi, kun nyt pystyykään. Pojat varmasti lähtevät ulkoilemaan tuonne kauniiseen säähän ja minä saan järkkäillä ihan omassa rauhassa. Aika ihanaa :)

Hauskaa viikonloppua sielä ruudun takana ja onko sielä muita vuorotyöläisiä, keiden mielestä vapaat viikonloput on suurta luksusta? Ja mitä te muut teette yleensä viikonloppuisin?
Niin ja mikä helkutti tätä bloggeria vaivaa, kun jokaikinen kuva muuttuu tuollaiseksi rakeiseksi ja huonoksi?!? Sara xxx

20 comments:

  1. Vapaat viikonloput ovat luksusta myös minulla. En ole varsinaisesti vuorotyöläinen, mutta olen seurakunnan työntekijä ja meillähän ei ole tunnetusti työaikaa. Viikkovapaani ovat sunnuntai ja maanantai, paitsi silloin kun olen leireillä tai jossain. Ehkä kerran kuussa on tosiaan viikonloppu kokonaan vapaa.
    Lauantaisin on tytön balettitunti naapurikaupungissa ja se vie aina oman aikansa. Itse menen yleensä lauantai-illaksi töihin. Muuten ollaan vaan ja tietty hoidetaan viikkosiivoukset yms.
    Paljon voimia noiden liitoskipujen kanssa! Muistan omani elävästi ja ne oli kauheita...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä näitä viikonloppu vapaita osaas itten arvostaakkin ihan eri tavalla, kun ovat niin harvinaista herkkua :) hirmuisen leppoisa päivä tosiaan ollut muuten paitsi liikkuminen on hankalaa. Näitä kipuja en tosissaan tule kaipaamaan :D

      Delete
  2. Meillä mies tekee kerran kuussa viikonlopun - kuten nyt. Muutoin tekee pääsääntöisesti aamua, joskus iltaa. Työviikonloppuina ne päivät ovatkin melkein ympäripyöreitä ja tosiaan, kuten sanoit, aika orpoahan se on seistä tyhjässä puistossa. Eihän se kerta kuukaudessa tosin paljoa ole ja saahan niistä ylitöistä viikkovapaita. Olen ottanut näihin viikonloppuihin aina jotain sellaista ekstra kivaa meille tytöille, jotta viikonloppu myös tuntuisi viikonlopulta. Tänään kokattiin vähän fancymmin ;) Ja joskus toinen päivä vietetään mummolassa.

    Tsemppiä viime metreille! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Me usein suunnistetaan mun vanhempien luokse poikien kera sunnuntaisin, kun mies on töissä :) Huomenna mennäänkin sinne koko porukalla grillailemaan varmaan viimeistä kertaa tänä vuonna.
      Jos meillä tosiaan se auto olisi, niin varmaan lauantaisin tulisi enemmänkin liikuttua ja tehtyä jotain erityisiä juttuja. Leikkipuistot mä olen nyt laittanut viikonlopuilta pannaan ja ulkoillaan vaan tossa oman taloyhtiön pihalla, missä toisinaan löytyy minullekkin juttukaveria :)

      Delete
  3. Meillä on vähän toisinpäin kun mies tekee päivystysviikonlopun noin parin kuukauden välein. Joskus useamminkin. Silloin mulla on vähän pallo hukassa,että mitäs sitä tekisi. Siis jos sattuu päivystys,jolloin se käy vain kotona kääntymässä aamuyöstä. Muuten meillä odotetaan aina kovasti perjantaita ja viikonloppua kun on isikin kotona! Muuten viikonlopulla käydään yhdessä kaupungilla ja kaupassa ym. Yleensä myös isovanhemmilla kyläilemässä.
    Ja pikkukakkonen alkaa todellakin liian myöhään! Ei meidän tytöt ainakaan nuku pidempään viikonloppuisin! (En kyllä yhtään valittaisi jos nukkuisivat!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen miettinyt, etä pitäisi varmaan kirjottaa Ylelle joku kirjelmä, että herranjestas ei ne lapsukaiset todellakaan herää viikonloppuisin yhtään myehemmin, kuin arkena :D Varsinkin viikonloppuisin mä olen itse niin tokkurassa, että ne lastenohjelmat olisivat aika pelastavakin tekijä monesti :D

      Delete
  4. Meillä on miehellä kokonaan vapaa viikonloppu laskujeni mukaan joka kahdeksas viikonloppu; hänellä kun on kuusi töitä ja kaksi vapaata. Tähän on kahdeksantoista vuoden aikana jo tottunut ja välillä kun hän oli puolitoista vuotta säännöllisessä päivätyössä niin niistä vapaista viikonlopuista osasi kyllä olla kiitollinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu kyllähän tähän järjestelyyn tosiaan alkaa olla jo aika tottunut ja toisaalta onhan meillä sitten muina viikonpäivinä niitä yhteisiä vapaita. Yritämme silloin sitten tehdä vain perhejuttuja ja rentoutua yhdessä :)

      Delete
  5. Tuttua puuhaa tuo vuorotyöläisen vaimona oleminen. Silloin kun olin kotona lasten kanssa ei viikonlopputyöt niin haitanneet, mutta nyt kun itse on töissä ma-pe, niin vapaita yhteisiä viikonloppuja arvostaa todella!
    Onneksi mulla on suhteellisen lyhyet työpäivät alakoulussa, niin iltaisin jää aikaa harrastuksille ja perhepuuhille viikollakin.
    T

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä oli myös poikien välissä puolivuotta tuollaista menoa, ettei yhteisiä vapaapäiviä ollut kuin pari kolme, kun minä olin töissä ma-pe ja Liam ihan miten sattui. Se oli kyllä hurjan raskasta, kun minullakin oli kaksivuorotyö ja edes arkisin emme ehtineet oikein nähdä kuin ovella. Ihana, että teille järjestyy yhteistä aikaa sitten viikolla. minusta koko perhe voi heti paremmin, mitä enemmän saamme olla yhdessä :)

      Delete
  6. Viikonloput on tosiaan vähän orpoja. Tylsiäkin joskus ja ainakin jos ei itse just parhaiten jaksaisi, ne haastavimmat. Viikolla on kerhot ja avoimet päiväkodit ja muut mitkä rytmittää edes osaa päivistä ja tosiaan niitä ihmisiä missä milloinkin keksii käydä. Viikonloppu tuntuu aina olevan se oma aika jota täyttämään pitää asennoitua kun perheelliset on perheellisissä jutuissa. Me ollaan sit tehty kyläreissuja isovanhemmille ja kahvitellaan mun vanhempien ja sisarusten kanssa. Usein se yharki iskee pahiten juuri niinä viikonloppuina kyllä, jos on iskeäkseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvin samalaisia aatteita siis sieläkin. Sä let kyllä niin sissi, kun ne teidän yh-jaksot on vielä niin paljon pidempikin. Viikonloppuisin musta tuntuu, että ma kaipaan kaikista eniten muutenkin aikuista juttuseuraa. Me myös siis vierailliin mun vanhempien luona aika usein just la taikka su.

      Delete
  7. Missäpäin asutte ja mitä sun mies tekee työkseen? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo molemmat asiat varmaan selviää täällä blogissa rivien välistä muutenkin, mutta juu pääkaupunkiseudulla asustellaan lähiössä :)

      Delete
  8. Itse vuorotyöläisenä ootan vapaita vkonloppuja aina kovasti. Ihanaa kun saa olla pari päivää perheen kanssa. Itse tein useamman vuoden Englannissa joka ikinen viikonloppu töitä (sunnuntai saattoi olla vapaana, mutta silloinkin jouduin aamulla nukkumaan yövuoron jälkeen). Se oli todella rankkaa ja siinä kyllä kärsi perhe-elämä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulla on sitten se 'kolikon toinen puoli'. Mä taidan ajatella tätä aika omanapaisesti tätä asiaa, sillä mun mies ei laisinkaan osaa kaivata viikonloppuvapaita, kun ei hänellä ole sellaisia ikinä ennen Suomeen muutoa edes ollut. Mulle on ehkä sitten omastakin lapsuudesta paljon vahvemmin jäänyt päälle tämä viikonloppupainotteinen viikkorytmi :)

      Delete
  9. Meillä menee niin, että itse olen kolmivuorotyössä, joten vapaa viikonloppu sisältyy aina kerran kolmen viikon jaksoon. Pidän myös arkivapaista, vaikka enää ne ei ole niin rentoja, kun esikoinen on siirtynyt jo koulumaailmaan ja sen mukaan tietysti täytyy menemiset suunnitella. Yhteiset viikonloput on yleensä ohjelmoitu etukäteen ja nyt oli vuorossa parisuhteelle omistettu vuorokausi, joita mahtuu vuoteen ehkä kaksi... Perheen kesken sitten käydään kyläreissuilla tai vaikkapa uimassa, ihaninta on kuitenkin aamut, kun kenenkään ei tarvi lähteä töihin tai kouluun. :) Miehen harteille sitten jää selvitä useimmista viikonlopuista, kun itse olen töissä. Tähän on kuitenkin ehtinyt jo tottua, joten ei muunlaistakaan elämää osaisi ajatella. Silti on kivaa välillä olla ihan "normaali-ihminen" viikonloppuvapaineen kuten itsekin tuumit. :)

    t. cadis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä just tuossa kirjoittelinkin, että mun mies ei tosiaan osaa näitä vapaaviikonloppuja edes niin kaivata. Kerran parissa kuussa on hänelle ihan riittävä. Mutta varmasti mieli muuttuu just sitten, kun lapset menevät kouluun. mun hartain toive taas olisi hänelle ma-pe työ, mutta hänen allalla niitä hommia ei juurikaan ole :D

      Delete
  10. Voi vuorotyöläiset! Mä pidän sunnuntaisin aina pyykkipäivää. Kone laulaa niin paljon kuin mahdollista. Musta kun se sunnuntai on niin tappotylsä!!!
    Mun miehellä on joka kolmas viikko viikonloppu vapaana, ah! Ja onhan se hassua kun toinen on kotona "sotkemassa" meidän arkea, haha :D Mutta niin ihanaa! Kauhulla odotan sitä aikaa kun olen joskus takaisin töissä, sitten nämä yhteiset hetket on kyllä niin herkkua, kun niitä on just sen kerran kolmeen viikkoon. Nythän näitä yhteisiä hetkiä saa enempi kun olen kotona AINA.
    Kyllä niissä viikonlopuissa on silti aina oma fiiliksensä. Meillä niihin kuuluu jalkapallo (iltapäivästä yömyöhään saattaa olla valioliigat näkyvillä..) ja sauna. Sauna ei aina, mutta jalkapallo kylläkin.
    Olen miettinyt miltä tuntuisi, jos mies kävisi töissä ma-pe kahdeksasta neljään. Toisaalta nautin ihan suuresti tästä tilanteesta, että elämämme on jollain tapaa epäsäännöllistä ja saan välillä "olla rauhassa" ja tehdä asiat omalla tavalla. Toisaalta taas inhoan kamalia työputkia ja veemäisiä työvuoroja miehellä. Mutta omalla asenteellahan sitä selviää, tilanne kun ei valittamalla parane.
    Tulevaisuutta ajatellen vuorotyö on positiivinen juttu koska lapsilla se tietää lyhyempiä päiviä hoidossa ja lyhyempiä hoitoviikkoja. Asioilla on aina puolensa :))

    Ihania nuo sun postaukset muutenkin, en yksinkertaisesti ole ehtinyt mitään kommentoimaan aiempiin! Niin oli tuttuja juttuja synnytyksiä koskienkin. Ja huh, KAHDEKSAN minuuttia sairaalassa, sä OLIT nopea! Melkoinen supermuori siellä :) En yhtään siis ihmettele jos jännittää tää kolmas synnytys, mua kun jännitti jo toinen (ja tulin vielä kotiin välillä kun oli "vasta" viis senttiä auki sairaalaan mennessä..), niin mitä se oliskaan kolmannen kanssa. Muistat kuunnella omaa kehoasi, kyllä sä tiedät <3 Tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meille myös tavallaan sopii tämä säännöttömyys näissä vapaapäivissä, mutta lasten takia toivoisin eniten, että olisi selkeämpi viikkorytmi. On tosi vaikea selittää Fionnille, että nyt daddy menee töihin ja näätte vasta huomenna iltapäivällä ja tänään daddy tulee kotiin päivunien jälkeen ja hei nyt daddyllä ei olekkaan töitä jne. jne. Pieni on usein ihan sekaisin ja ikävöi daddyä ihan hurjasti esim. kun perättäin on 11-21 ja 8-16 vuorot.
      Toisaalta meille käy vapaapäivinä välillä sellainkin, että kumpikaan ei saa oikein mitään aikaiseksi, kun tekisi mieli vain vetkutella ja juoda aamukahvia rauhassa :D

      Delete