17.9.13

HYVIÄ JA HUONOJA HETKIÄ.

Mitähän tähän radiohiljaisuuteen nyt taas sanoisi? Hei vaan taas! :)

Toivottavasti en ole teidän mielestä ihan toivoton bloggaaja, kun en edes ole kaikkiin kommenteihin saanut vastatuksi vielä - se tiedossa seuraavaksi. Mut juu, viimepäiviin mahtuu kaikenmoista vuoristorataa. Ihania hetkiä, naurua, iloa, rakkautta ja inspiraatiota. Ja sitten seuraavana hetkenä väsymystä, kolotusta, itkua...aika hormonaalista menoa etten sanoisi. Tai no se väsymys ja huonot yöunet on aikalailla syynä huonompiin hetkiin. Onneksi taas pitkän pätkän työvuoroja päätteeksi siippaseni on tänään ollut vapaalla :) Helpottaa kummasti kaikin puolin.

Ja niitä hyviä hetkiä sitten? Niitähän tämä elämä onneksi suurimilta osin on ollut :) Kameraan en ole silti saanut tartuttua ja ihan ok sekin. Ei tarvitse ihan koko elämää aina dokumentoida, vai mitä, vaan elää hetkessä hymysuin? 

Vanha virsi, mutta kyllä tämä yllättävän pitkälle edennyt raskaus alkaa ihan oikeasti verottamaan voimia. Tänään vietin kivan parituntisen itsekseni kaupungilla kiertäen ja sitten siskoni kanssa lounastaen, mutta kotiin palatessa olin niin rikkipoikki poksahtamassa, etten kyennyt pariin tuntiin muuta tekemään, kuin pötköttämään sohvalla kyljelläni. 

Huomenna onkin tiedossa jännä päivä. Aamusta neuvolalääkäriä, kokoarviota ja sen sellaista ja iltapäivällä käymme tutustumassa synnäriin. Sitten ajattelin vihdoin ja viimein ruveta pesemään vauvan vaatteita, pakkaamaan sairaalakassia ja muutenkin ruveta mietiskelemään pienimuotoista tärppilistaa/toivomuslistaa synnytystä varten ja vain kaikin tavoin nauttia tästä masusta.

Kokoarvio huomenna jänskättää ehkä eniten. Tämän radin sivutuotteena kun kerta voi olla isokin baby. Toki sokerit on pysyneet tosi hyvin hallinnassa ja masu tuntuu aikasen kompaktilta, niin ei sitä silti voi olla hermoilematta. Aikamoinen töröhän tuo tuossa edessä on. Takaapäin (kuten alakuvassa) ei vissiin edes huomaisi tätä palleroa. Niin paitsi siitä miten rintsikat revittävät selässä, kun masu on vieläkin aika ylhäällä. Ovat ihan paholaisen kapistukset tällä hetkellä, mutta ihmisten ilmoilla ei voi oikein ilmankaan hengata :D

Juu ja nyt pitäisi vielä päättää mitä tehdä tuon hiuspehkon kanssa? Olisi varmaan fiksua mennä nyt kampaajalle, kun vielä voi. Oma väri on kasvanut esiin ihan kivasti, mutta silti kellertävän latvan kanssa se näyttää aika harmaalta ja jopa likaiselta - yyyh! Siis sen puolesta mietin, että leikkaaminen olisi parempi vaihtoehto, että pääsisi mahdollisimman paljosta latvasta eroon, mutta toisaalta haluaisin vihdoin taas pitkät hiukset, mihin ole kaikista eniten tottunut. Pitääkin kaivaa joku vanha kuva näytille, mulla on yleensä ollut melkein tuonne vyötärölle ulottuvat hiukset. Jos nyt kovasti pätkäisen, siinä menee taas vuosikaupalla aikaa kasvatuksessa. Aikamoinen first world problem hihi :D
Okei, mutta nyt niiden kommenttien pariin, aika lopettaa jaarittelut ja sitten kipinkapin nukkumaan. hyvää yötä, Sara xxx

14 comments:

  1. Mulla on vähän samaa ongelmaa mun juurikasvun kans. Tosin en oo vielä noin pitkällä kuin sinä, ja mulla se näkyy tosi paljon selkeämmin. ONNEKSI sitä on köyhä eikä ole vara mennä kampaajalle, ei muuta kuin pipo päähän vaan, nehän sanoo että nyt on jo syksy ;)
    Mutta siis ei ollenkaan kyllä näytä pahalta tuo sun juurikasvu! En leikkais ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen kyllä siis muuten tyytyväinen omaan väriin, mutta toi keltainen latva tekee siitä kelmeän. Siitä latvasta hankkiutuisin eroon asap, jos vain en niin kovasti toivoisi pitkiä hiuksia :D pipo pelastaa paljon ;)

      Delete
  2. Jaksamista loppuun ja mukavaa viikkoa!

    Ihanan värinen mekko sulla ;) ja mistä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiitos! Kohtahan teilläkin juhlitaan jo 1-v. Synttäreitä!

      Tuo on tuollainen pitkänmallinen paita Vilasta. Ihan ykköslaatua. Toinen samanmoinen _valkoinen_ on kestänyt mulla jo kaksi vuotta runsaista pesuista huolimatta todella siistissä kunnossa. Tekisi mieli käydä ostamassa muutamassa muussakin värissä lisää :)

      Delete
    2. Mullakin on samanlainen perus paita beigenä ja mustana. Voin myös suositella. :)

      Delete
    3. Mä just sen kermanvalkoisen ja ruskean vielä ottaisin ilomielin :)

      Delete
  3. Tsemppiä loppuraskauteen :) Tukka näyttää hyvältä nytkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valkkasin sen ainoan kuvan, missä pehko ei näytä ihan jäätävältä :D

      Delete
  4. Mä nielasin aikoinaan aika vaikeasti kun A:n painoarvioksi annettiin "joo ainakin semmonen 4.5 kg tulee tää vauva olemaan". Päällimmäinen ajatus oli, että miten hitossa mä saan sen punnerrettua ulos niin, että pystyn joskus vielä istumaan ja kävelemään.
    No totuushan oli sitten "vaan" maltilliset 4.1 kg.

    Maaru

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, no meille annettiin tänään arviolsi sellainen 3,6-3,7kg, mikä olisi about samaa luokkaa kuin pojat. Että sellaisen kyllä vielä pönkäisee pihalle, mutta synnärivierailulla muo rupesi tosiaan puistattamaan ne muistot siitä kauhistuttavasta kivusta. Voiskos sen synnytyksen vaan skipata? Jorvi vaikutti kyllä muuten ihan kivalta sairaalalta onneksi :)

      Delete
  5. Sinähän olet jo loppusuoralla! Jaksamista loppuraskauteen! :)
    Mulla on aina sama ongelma kun väri muuttuu kellertäväksi, nyt olenkin pessyt ahkerasti silvershampoolla ja käyttänyt hiusnaamioita, on pysynyt tuo keltaisuus jotenkin edes kurissa, mutta kyllä taas tekis mieli värjätä, vaikka päätin kasvatella vähän omaa väriä esiin...on vaikeita asioita nää hiusjutut! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla ei olekkaan silvershampoota, mutta anoppilassa aina pesen anopin omalla :D siitäkin on nyt jo kuukausia aikaa, että uusi käsittely voisi olla aika jees ;)
      Mutta kyllä juu kestää oman värin kasvattaminen kauan ja onneksi tämä projekti on edes näin pitkällä :)

      Delete