HALUSIT TAI ET,

sorry, kuvakierrätys vuoden takaa vanhasta blogista. nämä ovat vaan vieläkin niin ihania kuvia, ehkä parhaat ottamani ikinä. pikkuinen F <3

se on se syksy nyt :)

Heti syyskuun ensimmäiset aamut ovat valjenneet kirpeinä ja vilpoisina, kuin näissä kuvissa melkein tasan vuosi sitten. Kiva silti, että iltapäivästä on vielä oikein lämmintäkin joskin järkevästi pukeutuminen varauten kaikenlaisiin sääilmiöihin tuottaa sekä omasta että lasten puolesta vähän harmaita hiuksia.

Meidän viikko on palauttanut tavallisen arjen pikkuhiljaa takaisin raiteilleen. En voi kieltää, ettenkö olisi tyytyväinen. Olisi ihana voida hehkuttaa jotain elämämme kesää, mutta todellisuus on se ettei se nyt niin kovin kummallinen ollut. Ehkä jos meillä olisi ollut mökki, ulkomaanmatka, muumimaailma tms. hohdokas juttu mielessä taikka uimassa käynnit sunmuut, voisin huokaista haikeilla mielin kesämuistojen perään. Todellisuus nyt oli vain arkisempi. Ja tylsempi. 

Heinäkuu/lomaakuu kun me vietettiin leikkipuistossa ihan niinkuin aina ennenkin ja miehellä oli sen verran paljon töitä ettei edes tässä kotikaupungissa pystytty tekemään sen kummempia. Toki olisin voinut yksin liikkua poikien kanssa, mutta ajatus kahdesta energisestä - omapäisestä 3,5vstä ja arvaamattomasta 1,5vstä - pojasta alati pyöristyvän raskausmahan kanssa vaikkapa uimarannalla tuntui turhan kovalta hasardiponnistukselta, että sitten olisin oikeasti lähtenyt koettamaan onneani, että kuinkas käy. 

Ei sillä, kyllä nämä kaksi viimeisintä viikkoa miehen kesälomaillessa ovat ollet aivan ihania. Risteilyn jälkeen olen itse ollut enemmän taikka vähemmän puolikuntoinen, mutta silti yhdessäolo ja -tekeminen on ollut niin kivaa. Liam on maailman kilteimmin tehnyt huippua ruokaa ja vienyt poikia ulos, että mä olen saanut levättyä enemmän. Mitenhän mä edes enää pärjään poikien kanssa kolmistaan loppuviikosta?

Tänään alkoi F:n eka oma harrastus - jumppa. Voi miten jännittävä juttu se minustakin oli! Ja huomenna palaa kerho kesälomalta ja saadaan se rytmittämään meidän viikkojärjetystä. Kerhon perään pieni on kysellyt jo siitä asti, kun se jäi tauolle, eli on aivan ihana voida vastata "kerho alkaa vihdoin huomenna".  

Kaiken tämän keskellä on aina vain vaikeampi uskoa todeksi, että kohta meitä pitäisi olla tässä viisi. Masu toki kasvaa ja tyttö potkiskelee ja hyörii ja pyörii, mutta silti ajatus uudesta vauvasta tuntuu ihan utopistiselta. Synnytys toki liikkuu jonkun verran mielessä ja onneksi synnärille mennään tutustumaankin parin viikon päästä - muuttuisikohan tämä kaikki sitten taas astetta todellisemmaksi?

Nyt tuntuu ainakin siltä, että hyvä vaan jos tässä menee ainakin sinne laskettuun asti, jos pääkin olisi sitten enemmän mukana...

No sellaisia juttuja täällä liikkuu nyt just mielessä. On mulla vähän muunkinmoisia hömppäposteja päässä mielessä ja yritän niitä tässä toteutella kunhan ennätän. Postitoiveitakin saa toki esittää, jos joku kysymys meihin liityen on mielessä tai sellaista :)

Bonuksena voin kertoa, että nyt tuo minun pienempikin kaksikielinen poikaseni on avannut sanaista arkkuaan aivan urakalla ja isoveljen tapaan ruvennut kutsumaan minua "Äitiliini" <3 En kestä, kun sydän ihan pakahtuu sen suloisuudesta. 

Suom. huom. siis jos tituuleeraan itseäni kyseisellä nimikkeellä, niin se on meidän perheessä ihan oikeasti käytössä pikkuisten puolesta :D 

Sellaista tähän iltaan. Tervetuloa myös uudet lukijat ja kävijälaskurin mukaan 100 000 latauksen raja sitten viime lokakuunkin on mennyt rikki jo joku aika sitten! Aikamoista. pitäisköhän tässä aivan järjestää joku arvonta? Sara xxx