ARKI.

JIPPII - taas ollaan linjoilla. 

Tai siis taisi tuo nettiboksi ruveta toimimaan taas viikonloppuna, 

mutta täällä on taas ollut sellaista toimintaa, että huhheijaa.

Vetäisi sormenpääni poikki sauvasekoittimen terällä (don't ask...), lopetin imettämisen ja autokin jämähti taas kerran kesken koulustahakureissun. 

Ja ulkona tietysti satoi silloin(kin) kuin Esterin just sieltä.

Mutta toisaalta sormeen alkaa jo palailemaan tunto, maitomelonien asettumisesta on jo vähän viitteitä ja lopulta autostakaan ei ollut mikään muu rikki, kuin akku loppu, minkä ystävällinen korjaamomies tuli iltapimeällä vielä 'lataamaan' koulun autoparkkiin. 

Tai siis mikä se onkaan suomeksi se 'jump a car'?

(suom. huom. mä olen vain perheen kuski, mutta en tajua autoista tuon taivaallista)

Arki se kuulkaa on ulkomaillakin vain arkea :)

Toki aika erinäköistä vai mitä? 

Mutta hommia rytmittää rutiinit ja paikat on jo ihan tuttuja, päivät vain vilistävät.

Justiinsa tänään toisen Suomi-äidin kanssa leikkitreffeillä meillä päiviteltiin, 

että ihan pian on jo joulu. 

Meidän täytyy keksiä jotain piparkakunleipomista näille meidän puoliksi-Irlantilaisille pikkuisille. 

Kumpa Ikeaan ei olisi niin pitkä matka (saaren toisella puolen Dublinissa, täältä 3,5h ajomatka), 

niin sieltä saisi sitä melkein-glögiä...

Jees, nyt sitten ensi kertaa viiteen ja puoleen vuoteen en ole raskaana tai imetä. 

Aika jännä fiilis, vaikka olenhan mä nyt vallan ollut surullinen ja nyyhkytellyt tätä identiteettimuutosta paljonkin. 

Kertaheitolla tuli aika vanha olo.

Elsu-muruhan on tämän asian ottanut oikein hyvin ja mikäs hänellä sielä daddyn kainalossa yöt nukkuessa - kelpaisi minullekkin. 

Minä sensijaan ole potenut asiaankuuluvaa äidin syyllisyyttä ja popsinut särkylääkettä näiden rintamusten tuottamaan tuskaan...

No, toisaalta nyt justiinsa oli mitä otollisin hetki, kun Liamilla oli kerrankin pari vapaapäivää.

Mutta se se siitä aiheesta ja nyt vain sitten toivotaan , että kaikki hommelit menee vähän paremmin putkeen ja pääsen päivittelemään kuulumisia vähän useammin, kuin kerran viikkoon ;)

Nähdään taas kaverit!

EI OO TOTTA!

Hitsin hyvä draivi kirjoittaa blogia ja meidän internet-yhteys menee poikki! Meillä on siis sellainen portable wifi, mitä voi käyttää tietyn latausmäärän verran kuukaudessa. Eipä tultu ottaneeksi huomioon, että täällä oli koko lokakuun ainakin kaksi kolme ylimääräistä applea verkossa. Mä en ole edes vielä kerinnyt selvittää, milloinka se taas "aukeaa". Kännykässä (mistä nyt näpyttelen) on kyllä 3G, mutta se toimii meillä täällä kotosalla vain ihan parissa kohtaa. Tyyliin vessassa :D

Ja sit meidän lämmitysboilerikin meni jotenkin rikki eilen ja täällä oli aika rapsakka sisälämpötila, +16 astetta. Hyrr... No onneksi lämmittys toimii taas, vaikka eihän sitä koko aikaa pidetä päällä kuiteskaan.

Mut juu, että taas vähän alkuvaikeuksia, mutta kuullaan taas ihan pian. Postaustoiveitakin voi esittää, jos joku asia askarruttaa :)

SILLÄVÄLIN.

SILLÄVÄLIN, KUN EN KIRJOITTANUT BLOGIA ehti tietysti tapahtua vaikka mitä.

Tavallaista arkea ja sitten niitä sekalaisia sattumuksia. Hetimiten tauon alettua meidän lapset sairastuivat yksi toisensa jälkeen todella ärhäkkään keuhkoputkentulehdukseen. Niin ärhäkkään, että eräs myöhäinen keskiviikko-ilta jouduimme pakkaamaan koko perheen autoon ja viemään F:n tunnin päähän sairaalaan näytille. Sielä vierähtikin sitten useampi päivä heikkojen hapetusarvojen takia ja kun kotosalla pienemmät alkoivat osoittaa saman taudin merkkejä, alkoi positiivinen vire todella kadota. Elokuusta en juuri muista, kuin ne rikkonaiset yöt, kun sydän pamppaillen mietin tuleeko eteen vielä toinen ja kolmaskin vastaava sairaalareissu. Stressitasot olivat melkoisen korkealla, kun miekkosen työkin oli kaikista kiireisimmillään.

Ja sitten meidän auto meni rikki. Ja sitä luvattiin takaisin viikon päästä, mutta lopulta koko korjaushommeli kesti reilut 4 viikkoa. Äidin kunto kyllä kohosi, kun lykin tuplarattaita seisomalaudan kera täällä mäkisessä maastossa :)

Toisaalta onni onnettomuudessa, täällä oli koko tuon ajan ihan mielettömät säät, Fionnin koulunaloitus päivää lukuunottamatta. Ja esikoisemme tosiaan aloitti sitten koulutaipaleensa.

Ja me pienten kanssa ruvettiin pikkuhiljaa muodostamaan omaa rytmiämme ja puuhiamme kouluun viennin ja haun ympärille. 

Niin ja meidän muutokuorma Suomesta saapui vihdoin tänne! 

Maailman paras tunne availla laatikko laatikolta tuttuja omia tavaroita esille,

minkä myötä tuntui kuin vihdoin olisimme kotona <3

Elsusta tulikin sitten kymmenkuisena melkein kertaheitolla taapero, kun hän otti ensiaskeleensa.

Mä salaa fiilistelin rankan vauvavuoden viimeisiä hetkiä. 

Ihanaa, että kaikki lapset tuntuivat vihdoin jotakuinkin tasavertaisilta. 

Lokakuussa meillä olikin vieraita ihan alusta asti melkein koko ajan. Ensin Liamin vanhemmat tulivat meille ja sitten siskoni perheineen ja vielä omatkin vanhempani.

Juhlimme pienen tytöntylleröisen ykkösiä ja 6-vuotis hääpäiväämme sen jälkeen.

Ja nyt kuukauden kääntyessä Marraskuuksi ovat viimeisetkin vieraat lähteneet ja huomenna loppuu Fionnin syysloma me palaamme ihan tavalliseen arkeen pitkästä aikaa.

Tuntui erityisen haikealta sanoa heipat omille vanhemmilleni eilen.

Tänään meinaankin siis, Liamin vapaapäivän lomassa, ihan rauhassa järjestellä paikkoja.

Tassutella tohveleissa lämmin neuletakki päällä ja olla hiukan alakuloinen.

Oranssit halloween-koristeet on kerätty laatikkoon ja seuraavaksi nautin hetkosen ihan tavallisesta kodista, kunnes pikkuhiljaa voisi ruveta kaivelemaan talvisempia koristeita esille.

Sellaisia kuulumisia meiltä. 

Nyt hyppään vielä lämpimään kylpyyn ennenkuin Elsi herää päiväunilta ja pojat palaavat ulkoilemasta. Mukavaa sunnuntaita muillekkin <3

A LITTLE BIT SPOOKY.

tämä luuranko oli lahja anopilta meille. ihanaa.

 HAUSKAA HALLOWEENIA, kurpitsajuhlaa vai mikä nyt Suomeksi olisikaan korrekti ilmaisu. Sielä Suomessa asuessa tulin usein ajatelleeksi, että ihan pöhköä juhlia moista jenkkihapatusta, mutta nyt on kuulkaa kaikki toisin. Meidän perheessä rakastetaan Halloweenia ja Irlantilaiset ovatkin sitä mieltä, että tämä perinne on täältä lähtöisin. Mitään totuuden mukaista lähdettä en nyt tähän voi hakea, paitsi tuon rakkaan aviomieheni sanan :)

Voisin kyllä hyvin kuvitella olevan totta, sillä täällä tämä juhla näkyy ihan kaikkialla. Siis ihan kaikkialla. Joka ikinen putiikki, koulu, toimisto, ruokakauppa jne. ovat kaikki koristautuneet mitä mielikuvituksellisimpiin ja hienompiin ja karmivampiin koristeisiin. Supermarketin lihatiskilläkin on sellainen katkennut verinen tekojalka ja sen sellaista :D

fun fact: alunperin Jack O'Lanternit on kaiverrettu täällä nauriin sisälle

Me pidetään illalla lapsille ja heidän muutamille kavereille pienet bileet ja ollaan ihan innoissamme (tai siis mä olen) koristellut ja järkkäillyt. Ja eilen illalla kaupassa haaliessani viimeisiä koristuksia ja tarjottavia, mut valtasi sellainen hämmentyneen lämmin fiilis. Miten tässä näin kävi, että mä olen nyt se kolmen lapsen äiti, kuka kaikkensa tekee, että kaikki mahdolliset juhlat olisivat lapsille mahdollisimman merkityksellisiä? Mä vain niin sydämestäni toivon, että lapset säilyvät yhtä innostuneina ja muistavat joulun, syntymäpäivät, Halloweenin ja pääsiäisen sellaisena erityisinä juttuina. Enemmän sidottuna tunnelmaan, yhdessäoloon ja hauskanpitoon, kuin esim. täällä 'trick or treat'-perinteeseen. Ja siis kyllähän meidänkin lapset tänään pääsevät muutamille oville käymään ja se on varmasti heistä tosi jännää, mutta että Halloween ei olisi vain sitä itseänsä sokerilla kuorutettuna.

Meillä on siis tiedossa kaikenmoisia leikkejä, mitä tuo lapsista isoin eli Liam muistelee lapsuudestaan  ja tietysti levyhyllystä on pakko kaivaa esiin Michael Jackosonin Thriller :)

Mut juu, nyt mun tarttee ruveta vääntämään karmivia lihapullia ja hirvittäviä valkosipuli-lohkoperunoita ja oksettavaa avocado-papusalaattia ja sitten vetää ylle oma kostyymi. Sovittin, että mä olen noiden draculan, pikku-noidan, kurpitsan ja luurankomiehen kaveriksi kissanainen... voi apua... Asukuvaa ei tiedossa... :DD

Aijuu, ja siis miten huippua, että sielä on taas kaikki vanhat kaverit kommentoimassa. Ihanaa tehdä tätä blogia teidän kanssa <3