5.3.15

YLLÄRI IKKUNASTA.

HUOMENNA, klo 13, jos kaikki menee hyvin, voi vihdoin lopettaa stressaamisen. Silloin pitäisi olla väliaikaisasumus tiptop ja avaimet luovutettuna ja takuut meillä taskussa.

Tämä pari viikkoa on taas ollut sellaista säätämistä kuin olla ja voi ja en vain voi uskoa, miten hankalaa ja mutkaista voi ihan pikkujutut olla. When in Ireland... Mut juu, nyt näyttää siltä, että muutto numero 3 kymmenen kuukauden sisään on menestys ja uusi koti tuntuu ihanan kotoisalta ja omalta. Liamkin sanoi, että vihdoin hänestä tuntuu meillä olevan meidänlainen koti.

Mitä saakaan pari purkkia kirkkaan valkoista maalia aikaan :) Siis jäätävä kaaoshan täällä vielä (tai siis vierashuoneessa) on ja ollaan nyt viikko elelty ilman ruokapöytää, seiniltä puuttuu koukkuja, tauluja, hyllyjä  ja mä en ole edes vielä ehtinyt selvittää miten tuo tämän paikan pyykinpesukone toimii, mutta uskallan sen verran sanoa, että onnellinen tästä muutosta olen.

Ja se tunne ehkä meinasi ihan räjähtää päässä, kun ensimmäisen täällä nukutun yön aamuna näky olohuoneen ja keittiön ikkunoista oli tämä:
Mä olin käynyt tässä asunnossa vain pilvisellä säällä ja mulla ei ollut aavistustakaan, että a)meidän näkymään kuulluu nuo mun rakkaat Ben-vuoret ja b) auringonnousut näkyy kaukaa horisontista aivan tajuttoman, täydellisen, fantastisen, upean.... en edes osaa kuvailla. Niin mykistävä tuo auringon nousu tuolta on. Ja tältä siis näyttää miltei joka aamu sen puolisen tuntia <3

Mikäs siinä juoda aamukahvia, kun mieli lepää. Kummasti jo tämän kuvan katsominen nyt iltapimeällä antaa perspektiiviä :) 

Että niin. Vielä pieni loppupuristus huomenna. Tehtävälista on piiiitkä, mutta onneksi mä ehdottomasti olen tehokkaimmillani pienen (suuren) paineen alla. 

Voin kertoa, että tälle yhden naisen muutofirmalle oli maailman täydellisin apu oma äiti täällä viime viikolla. Puristi niin kamalasti rinnasta heittää heippoja sunnuntaina. Oli ihan hirmuiset muutama päivää, kun kieriskelin ikävissäni, kunnen - tattadaa! - varasin lentoliput Suomeen mulle ja lapsille!

Vielä kuukausi pitäisi malttaa, mutta sitten Fionnilla on sopivasti 2 viikon pääsiäisloma (!) ja me neljä otetaan suunnaksi rakas Suomi. Täällä hetkellä minua ei edes hetkauta se fakta, että joudun matkustamaan yksin näiden pikkuisten kanssa ja vielä välilaskun kera, ei hetkauta lentopelkoni, ei pakkaaminen, ei hetkauta ei. Se hetkauttaa, että saan pian halata siskojani ja heidän lapsiaan, pidellä sylissä pienen pientä uutta siskonpoikaa. Ja se, että omat lapset pääsevät sinne mummin ja paapan luokse. Vanhat huudit, leikkipuistot (!!!), karjalanpiirakat, Oltermanni, mämmi, Pikku Kakkonen, metrot ja lähijunat. Ihanat ystävät ja sanoinko jo erityisesti omat siskot - en kestä!

Yksi rutistus vielä huomenna ja sitten vihdoin helpottaa. Ihan itku tulee. Mä niin kovasti odotan ihan tavallista tasaista arkea <3

21 comments:

  1. Voi teitä ihania!! Tervetuloa Suomeen ja onnea uuteen kotiin!

    ReplyDelete
  2. Kuulostaa hyvältä! <3 Ja mitkä maisemat, vautsivau!!!

    -Kaarina

    ReplyDelete
    Replies
    1. No on! Ja muinakin aiklina, kuin aamusella, nuo vuoret minua ilahduttavat :)

      Delete
  3. Mitkä maisemat, valtavan kaunista <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vieläkin meinaa välillä usko loppua, miten upeat maisemat täällä on. Ja onneksi myös meidän ikkunasta :)

      Delete
  4. Ihana maisema! :) Hurjasti tsemppiä viimeisiin muuttoon liittyviin koitoksiin. Meillä oli viime vuonna kaksi muuttoa, ja vaikka ihan vaan täällä kotimaassa, niin silti se oli ihan jäätävän raskasta. Mutta ihana kun viimein saatte pysyvän, ihanan kodin. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos tsempeistä! Ajatuksena kyllä hymyilyttää ettei nyt tarvitse hetkeen kerätä kamoja ja voi oikeasti asettua aloilleen <3

      Delete
  5. Olen asunut pois Suomesta 16 vuotta-ja viimeksi olen kaynyt nyt 3 vuotta sitten(..myos taloudellisista syista ja kun nyt haluaa lomalle muuallekkin..ja Suomeen meno ei varsinaisesti ole minusta lomailua, vaan hektista kylapaikasta toiseen juoksemista..! :D ) En kaipaa Suomeen lainkaan enaa, en edes salmiakkia enaa, ja ruisleipaa ei vatsani nykyaan kesta-soin sita varmaan lapsena liikaa ;) Vanhempia olisi kiva nahda useammin, varsinkin kun alkavat vanheta myos..mutta samalla tiedan, etten voi olla heille taalta avuksi ja heille on muotoutunut oma tukiverkostonsa. Eli minun ei tarvitse heistakaan huolissani olla. Voin ihan selkeasti sanoa, etta olen nykyaan enemman irlantilainen(myos vahan britti), jonka sydamessa tietysti aina elaa se pieni lapsuuden suomalainenkin, mutta Suomi on lapsilleni ja miehelleni ulkomaa, jossa kaikki on outoa(tata sukulaisten on vaikea kasittaa, esim.ruokakulttuuri ja pakkaukset hyvin erilaisia)..Ja samalta tuntuu nykyaan myos itsestani. Alkuun kavin/kavimme Suomessa vuosittain, nyt se on harventunut..No, onneksi sielta paasee tannekkinpain :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä itseasiassa luin tämän jo pari päivää sitten ja ehdon tässä useampaan kertaan ajatella asiaa tältä sinun kantilta. Tuntuu haikealta ajatella, että oma näkemys voi ihan hyvin olla sama reilu kymmenen vuoden päästä. Mut juu olisi meistäkin kiva lomailla muuta kuin Suomi-Irlanti-väliä. Ehkä me yritetään yhyttää mun perheen kanssa joskus porukalla Etelä-Euroopassa niin saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla :))

      Delete
  6. Onpas sulla upeat maisemat. Tuota jaksaa ihastella vaikka joka aamu. Ihanassa Irlannissa aina välillä kysytään kärsivällisyyttä. Täällä kun asiat etenevät etanamaisen hitaasti ja välillä tuntuu, että keneenkään ei voi luottaa. Luataan ja luataan, ja siihen se monesti jääkin.

    Kiva, että pääsette kahdeksi viikoksi Suomeen lomalle. Minäkin olen menossa sinne, mutta ihan vain viideksi päiväksi. Tai paremminkin kolmeksi, kun kaksi menee matkustaessa. Pääaisia on, että nään äidin. On ollut kova ikävä! Nyt jännään, että miten Norwegian käy. toivottavasti ei mene konkkaan. Meidän kesän lennot on nimittäin varattu ja maksettu. Oliskohan sittenkin pitänyt varata Finnairin lennot?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä just tuosta syystä varasin Finnskin lennot, vaikka Norwegianilla olisi päässyt menomatkankin Suoraan. Ja joo meiltäkin matkustaa 4,5h lentokentälle ja sitten vielä olikohan 7,5h matkustusta päälle... Päasia, että sitten päästään rakkaiden luokse :)

      Niin ja tosiaan Suomalaisena on saanut kyllä kasvattaa kärsivällisyyttä ihan uusiin svääreihin, miten hitaasti asiat täällä voivat edetäkkään.

      Delete
  7. Kiva kuulla, että pääsette muuttamaan vihdoin! Paljon voimia muuttoruljanssiin :) Hienot on näkymät akkunasta, aijai.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No vihdoin! Ja ihanaa täällä onkin ja nuo Benit ikkunasta ;)

      Delete
  8. Mullaki meinas itku tulla!! Ihana että pääsette käymään "kotona" :)
    En tiiä millä tunnuksilla oon, kaiketi omillani ;)
    Mutta se oon vaan minä, senssilinjalta :D

    ReplyDelete
  9. Mullaki meinas itku tulla!! Ihana että pääsette käymään "kotona" :)
    En tiiä millä tunnuksilla oon, kaiketi omillani ;)
    Mutta se oon vaan minä, senssilinjalta :D

    ReplyDelete
  10. Ihanaa, että pääsitte vihdoin mieleiseen kotiin:) Maisema on huikea!
    Huippua myös että pääset lasten kanssa pistäytymään kotikulmilla ja näkemään rakkaita:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä niin odotan, että pääsen lapset viemään oikein kunnon Suomalaiseen leikkipuistoon. Sinne vanhoille huudeille :) ja tietysti odotan oman perheen näkemistä ja lasten serkkuineen jälleennäkemistä ❤️

      Delete
  11. Oi miten ihanaa oli huomata että olet jälleen alkaunut kirjoittamaan blogia. :)
    Paljon teille onkin taas tapahtunut uusia asioita. Kiinnostavaa luettavaa ja ihania kuvia. Niin ja onnea uuteen kotiin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä ollaan, miten suinkin ennätän ja toivottavasti enevimissä määrin. Kiva "nähdä" taas sinutkin ❤️

      Delete