11.12.14

VÄISTÖTILA.

Long time no see, mutta elossa ollaan just ja just. Stressi on ollut aivan mahdoton ja alakulo suuri, netti taas poikki ja tavara kaikkialla paitsi oikeissa paikoissa, mutta jotenkin me nyt aletaan olla selvillä vesillä ja kai se joulu sitten meillekkin tulee :)

Löydettiin aivan superi väliaikaisasunto, missä ollaan nyt nukuttu jo viikko ja vihdoin ja viimein alkaa viimeisetki tavarat vanhasta kodista olla n. miljoonan ees-taas automatkan jälkeen täällä väistötiloissa.

Meneillään toki on vielä taistelu takuuvuokrista vuokraemännän kanssa, kenen mielestä tuo home ongelma ei ole laisinkaan validi syys päättää vuokrasuhdetta, vaikka viimeisimpä löysimme eteisen vaatekaapista lähes sientä muistuttavat talvitakin ja nupukkisaaappaat. Luojan kiitos mitään muuta ei ole mennyt pialle. Ja samalle hepulle myös kiitokset, että täällä tämänhetkisessä asumuksessa on myös kunnon pesukone ja kuivausrumpu, kun toki keittopesin perheen kaikki tekstiilit ihan varmuuden vuoksi.

Eikä siinä vielä kaikki :D Liamilla edessä yksi vuoden tärkeimmistä loppuviikoista töissä; isot 'seurapiiri'-häät, 5 pikkujoulukemut ja yhdet hautajaiset kestittävinä seuraavina päivinä. Mä hoidan sinä aikana toivottavasti vähän kerrallaan loppusiivot tuola vanhassa murjussa ja lapset saavat sen hetken pelata padilla autossa.

Eilen illalla köyttäessäni yksikseni meidän sängynpäätyjä tuonne henkilöauton kattotarakoille (perheen ainut ajokortillinen) tuulen puhaltaessa 30m/s puuskittain, mietin että tää on just niin kreisiä ja niiiiin perseestä, että nyt kun ei enää jaksa itkeä niin tekee mieli hysteerisesti jo nauraa :D

Sitä ei tosiaan tiedetä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Missä asutaan on esimerkiksi taasen kerran iso kysymysmerkki, mutta onneksi - onneksi - tämänkin keskellä, tukijoukkojen puuttuessa, jaksetaan miehen kanssa vetää samasta köydestä ja halata ja kuiskutella, että kaikki kyllä muuttuu ihan pian hyväksi. 

Blogia en tosissaan ole jättämässä, mutta kuulumisten päivittäminen on nyt jokusen aikaa aikaa harvaa, kunnes saadaan tähän elämään vähän tolkkua. Pyörittelen nyt tosissani mielessäni ihan uuden blogipohjan luomista - uutta alkua kaikella tavalla. Tosin siihen en ehdi paneutumaan vielä ennen kuin joulun jälkeen, koska nyt tietysti tämän iänikuisen järkkäilyn (muuto numero 12 viiden vuoden sisällä ajankohtainen ihan alkuvuodesta...) lisäksi priorisoin lapset ja sen, että voi jotenkin luoda heille ihanan joulunajan <3

Lämmintä joulun odotusta itse kullekkin sielä ruudun toisella puolen ja palaillaan <3 <3 <3


23 comments:

  1. Voi kurjuus! En ollut huomannut edellistä kirjoitustasi ja olinkin jo kovasti kaipaillut. Toivottavasti saatte kaiken pian kuntoon. Voimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tämä tästä ja toivon niiiin, että pääsen taas kirjoittelemaan aktiivisesti ja kameraakin on ikävä, kun elämää on tullut lähinnä ikuisesttua instagramiin. Kiitos Nitta tsempeistä <3

      Delete
  2. Voi Sara. Niin kovasti täällä toivon, että saatte koti-asumis-asiat järjestymään ja elämän tasoittumaan sen myötä. Ja olet sinä vain melkoinen supermama, kun tätä kaikkea säätöä siellä käyt suomalaisella sisulla läpi. Ihana kuulla, että miehenne kanssa olette samalla puolella - se tekee tästä kaaosvaiheesta varmaan niin paljon helpomman kestää.

    Voimia ja helpottuneita nauruhetkiä hysterianaurun tilalle sinne vihreälle saarelle teidän jengillenne!

    Niin ja tunnelmallista joulun aikaa (eikös se kuitenkin yhdessäolo eniten sitä joulutunnelmaa luo, ei niin ne puitteet - vaikka kivempihan se tietysti on, jos kaikki on mallillaan)! <3 Kuulumisiin ja eipäs oteta paineita tästä blogista siellä (kyllä me uskolliset lukijat jaksetaan odotella)!

    Hertta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu onneksi perhe ja parisuhde on iso voimavara ja ompahan sitten jotain mitä mummona muistella :) kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee, kunhan vain päästään eroon tuosta ongelmakämpästä. Ja koska kaikessa on se hopeareunus, nyt ollaan aika varmoja, että halutaan tulevaisuudessa rakentaa oma talo :)

      Delete
  3. Tsemppiä kaikkeen mikä vastustaa ja sinniä siihen asti että asiat järjestyvät. Kun teillä on toisenne, teillä ei ole mitään hätää :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mari, tämä elo on nyt jo niin pitkään ollut sellaista sinnittelyä, että tosi ihanaa ajatella, että seuraavaksi vuorossa toivottavasti tasaisempaa eloa :) sellainen ihan tavallinen arki maistuisi nyt tosi hyvältä :)

      Delete
  4. Kovasti tsemppiä sinne! Onneksi pääsitte pois! Ja tämmöiset vastoinkäymiset tosiaan hitsaavat Liamia ja sua vaan kovemmin yhteen! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. No onneksi päästiin, vaikka aikamoinen satsaus tämä pikainen muutto olikin. Nyt ollaan kyllä niin ansaittu parisuhdeaikaa ;)

      Delete
  5. Ihana katsella tässä takkatulta ja näpytellä unelmatalossa viestiä. Voimia ja viisautta sinulle kiperään tilanteeseen. Huh huh, no kyllä tuostakin selviää. Rauhaisaa joulunaikaa sinulle! Eikö teillä ole miehesi sululaisia tai ystäviä lähellä auttamassa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, no mut kuule mä täällä aika unelman väliaikaistalon takanloimussa vastailen sulle eli asiat on just nyt jo tosi paljon parempaan suuntaan :) harmi vain ettei voida tänne jäädä, kun on kesällä loma-asunto.
      Miehen perhe asuu meiltä parin tunnin päästä ja anoppi ja appi on jo iäkkäitä. Heistä ei sillä tavalla ole apua kuin lasten kanssa vaikka pari tuntia kerrallaan. Isoveljellä ja -siskolla on omat työkiireensä ja ruuhkavuotensa teini-ikäisten lasten kanssa. Ainut kenestä oikeasti välillä on apua on miehen pikkusisko, mutta hän oli juuri isossa leikkauksessa. Kyllä mun suomikaveri onneksi kävi jeesaamassa osan isoista huonekaluista pakettiautolla ja muut suomikaverit ovat olleet tosi hengessä mukana muuten :)

      Delete
    2. Voi hitsi, mikä tilanne! Tsemii sinne! Itsekin olen selvinnyt hiuksia nostattavista vaikeuksista. Onni potkii vielä sinua kunnolla. Jos ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista ei se ole ikuista kurjuuttakaan.

      Delete
  6. Irlantilaisille - valitettavasti - home on ihan normiasia, eikä siitä hössötä kuin ulkomaalaiset. Toivottavasti pääsette vuokraemännän kanssa jonkunlaiseen sopuun . Osaavat kyllä olla välillä todella vaikeita. Me ollaan asuttu omassa asunnossa jo pitkään, mutta edelleen muistan miten vuokaisäntä veti aina kotiinpäin. Koeta jaksaa ja kyllä se joulu sieltä tulee teillekkin. Kaikkea hyvää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu kyllä mä vähän kosteutta ja hometta nyt voinkin kestää, mutta en sellaista mikä aiheuttaa ihan hirveitä terevyshaittoja koko perheelle. Hetkikin talossa aiheutti meille ihan hirveitä oireita ja esim. Esikoinen iltaisin itki, kun silmiin sattui niin paljon. Miehellä oli sellainen kestoflunssa ja päänsärky. Tosin tuo talo on sellaisen puron reitillä alarinteessä ettei mikään ihme. Vuokrataloissahan tätä hometta varmasti enemmän esiintyy, mutta toisaalta täällä, missä nyt ollaan, on oireet kadonneet tyystin. Ihanaa.

      Delete
  7. Tsemppiä sinne. Eikö se home kuulu olennaisena osana koko sitä saarirykelmää? Meillä oli hometta ihan joka kodissa Englannissa - itselle ei siitä oireita tullut, mutta edellisessä kodissa ei voinut yhden huoneen "build in" vaatekaappeissa pitää mitään kun vaatteet meni homeeseen. Ihanaa joulunodotusta kaikesta huolimatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No en mä nyt ihan noinkaan yleistäisi, koska en mä esim. miehen kotikaupungissa sisämaassa ole törmännyt samaan ongelmaan lainkaan. Ja tämä missä nyt ollaan on täysin ok. Kaiketi uudenpiin taloihin laitetaan jo järkevämmin eristystä ja ilmanvaihtoa. Tuo talo oli koko viime talven tyhjillään ja muutenkin huonossa paikassa. Satavuotta vanha talo, huonot ikkunat jne.
      Mut juu tää on kyllä kirkastanut entisestään sitä ajatusta, missä halutaan ja minkälaisessa talossa asua :)

      Delete
  8. tsempit! mutta tuleeko se home teille mukana, kun pahasti homeisissa tapauksissa kaikki irtain käsittääkseni pitäisi jättää?
    /kippuralla

    ReplyDelete
    Replies
    1. No meillähän ei oikeastaan sellaista irtaimistoa pahemmin ole, mikä tuosta olisi voinut kontaminoitua. Täällä talot on yleensä kalustettuja. Suurin ongelma, mikä vaikutti oloon, oli sielä keittiö-ruokaluihuoneessa ja ne parit vaatteet eteisen kaapissa. Silti varmuudenvuoksi vetäisin tuon pesurumban ja desifioinnin. Esim. missään meidän tavaroissa ei ollut tippaakaan mitään hajua tms. Keittiöpyyhkeet hävitin ja vierashuoneen tyynyt ja täkit jätin sinne.
      Onneksi en ollut edes melkein mitään vaatteita purkanut vielä muuttokuormasta ja olivatkin muovilaatioisssa ja sitten sellaisissa imurivakuumipusseissa, huh.

      Delete
  9. Voi ei, voimia kovasti, miten ihmeessä olet edes jaksanut. :( Itse varmaan istuisin auton vieressä ja itkisin hysteerisenä ja pakkaisin kamat ja menisin äidin kainaloon kotiin. :D

    Toivon niin, että tilanne teillä rauhoittuu pian ja saatte asettua aloillenne puhtaassa homeettomassa kodissa. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä mä ehkä vähän tuossa yksi aamu itkinkin hysteerisenä, mutta se auttoi ja nyt sitten vaan paree olla reipas ja hoitaa tuo homma loppuun. Mä en oikein edes jaksa välittää noista takuuvuokrista, paras vain päästä eroon moisesta kodista. Ehkä tämä seuraavan askeleen epätietoisuus taas vähän hirvittää, mutta päivä kerrallaan :)

      Delete
  10. Ihana kuulla että pääsitte jo pois sieltä hometalosta! Terveys on etusijalla ihmisellä, jos tuossa rahallisesti häviää, ainakin on lapsilla turvallinen koti nyt, joskin väliaikainen.
    Joulukin on jo kohta käsillä joten vaan lapsille Joulua laittamaan. Kyllä sinulta voimia kysytään, mutta kummasti sitä jaksaa ja tärkeintä on perhe joka sitä voimaa antaa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jokaisen menetetyn pennin arvoista, ehdottomasti! Meidän lapset rakastaa tätä väliaikaiskotia ja ollaan kaikki muutenkin onnellisempia ja rennompia :) iloista joulua sinne Suomeen myöskin :)

      Delete
  11. Terkut ja tsemppiä!

    Tulisin apuun, jos pystyisin..mutta tuskin musta ja kolmesta riehujasta olisi apua ;)..Mutta jos jotenkin niin kerro!
    Riikka

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Riikka <3 kyllä tää tästä. Jos vain kerrot salaiset vinkkisi omaan reippauteesi, niin saisi tämäkin äiti vähän potkua peppuun :D

      Delete