1.4.14

YRITETÄÄN OLLA TAVALLISIA.

HEI VAAN! Pakko tulla vään näpyttelemään kuulumisia. Loma loppui ja täälä istuskelen itsekseni sohvalla, kun lapsukaiset nukkuu ja siippa on töissä. Ajatuksenani oli hiukan kertoilla, mitä me ollaan tässä viikon varrella tehty ja laittaa sellainen kuvapostaus sen kera, koska kuvia on tullut otettua roimasti. Mutta, mutta... mulla ei vieläkään ajatukset oikein pysy kasassa niin, että kykenisin huolettomasti kertoilemaan asiasta a taikka b.

Siitä asti kun päätös tehtiin ja asunto irtisanottiin, en ole oikein pystynyt mitään muuta ajatella, kun tätä kasvavaa to do-listaa. Kaiken keskellä pitää elää ihan tavallista arkea ja iltaisin uni ei meinaa tulla, kun mielessäni käyn läpi vaikka mitä juoksevia asioita, myytäviä kalusteita yms. Valitettavasti olo on aika stressaantunut. Stressihän varmaan on läsnä nyt koko kuukauden siihen asti, että kämppä on tyhjä ja siivottu, mutta tuntuupas se aika inhottavalle.

Lapset - tai no Fionn - tuntuvat vaistoavan, että jotain kummallista on nyt meneillään. Aika rajulta tämä päätös tuntuu kiskaista heidät pois kaikesta tutusta. Sitä äitinä murehdin paljonkin yön hiljaisina tunteina. Miten sellainen asia, joka tuntuu niin ihanalta ja oikealta, voi olla myös niin kamalan kipeä ja vaikea.

Sydäntä pakottaa, kun tiedän muuttavani niin kauas perheeni luota jo ihan pian.

No onneksi silti tässä on nelisen viikkoa aikaa saada huusholli tyhjäksi ja tavarat varastoon ja mielessäni ja käytännössäkin moni juttu on jo hyvin organisoituna. Tällaisissa jutuissa olen onneksi hyvä ja maasta toiseen muuttanut yhteensä reilu kymmenen kertaa. Osa asioista menee jo rutiinilla :)
Katsokaas tätä typyä! Pian jo puolivuotias. E kasvaa valtavaa vauhtia ja oli perjantain neuvolakäynnillä jo 72cm eli kakkos käyrillä pituuden puolesta huiteleva hujoppi. Kiinteitä Elsi on nyt maistellut parisen viikkoa ihan hiljakseen omaan tahtiinsa. Soseita toistaiseksi, mutta hyvin tuntuu maistuvan :)

Niin hassua käydä ihan tavallisesti leikkipuistossa ja ruokakaupassa ja tietää, että kohta on aivan toisenlaista. Nyt kun todella jo tapahtuu, huomaan tämän olevan minulle aikamoisen raskas juttu. Toisaalta hirveän hyvä käydä näitä tunteita läpi jo nyt ja itkeä itkut. Tämä blogi tulee varmasti olemaan minulle todella tärkeä oma linkki Suomeen ja ihana kun sielä ruudun takana olette te kivat lukijat. Tuntuu oikeasti välillä siltä, että sielä olisi kasa kavereita, vaikka suurinta osaa en tietenkään edes tunne.  Huojentava ajatus on, että vain internetin käynnistämisellä saan palan kotimaata ja tuttua sinne jonnekkin oman ruutuni ääreen :)

Huh, pahoittelen hiukan alakuloista tekstiä. Tässä on vain niin isot jutut käsillä, että tunnen itseni välillä ihan pieneksi ja voimattomaksi. Mutta nyt täytyy (taas) ryhtyä laittelemaan pyykkiä kuivumaan ja seuraavaksi ryhtyä lajittelemaan kirpparille meneviä tavaroita.

Iloista viikon alkua kaikille muille :) Sara x

31 comments:

  1. Elämänmakuinen teksti ja tuo hyppy uuteen-fiilis ihan käsinkosketeltava. Onnistunutta muuttoa ja lippu korkealla :) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei hyvä, kun sä kommentoit - löysin vihdoin linkin uudelleen sun blogiin :) Käyn paremmin lukemassa vielä toisella kertaa :) ja kiitos <3

      Delete
  2. Onneksi lapset yleensä sopeutuu muutoksiin nopeasti, mutta usein isot muutokset ovatkin vaikeampia meille aikuisille.

    Ihanat nuo postauksen kuvat. Pojat ovat jo niin isoja ja Elsi oikea kaunotar ♥

    Saatetaan tulla taas kesällä Helsinkiin ja meidän esikoinen toivoi näkevänsä Fionnin ja Jamesin. Jouduttaisiin varmaan tekemään vähän pidempi matka, jotta se onnistuisi ;)

    Suurensuuri halaus sinne ja paljon tsemppiä muuttorumbaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. äääääh... mä niin olisin halunnut treffata teidät. Ette te taida olla kesäkuun alussa tulossa...? Meidän pitää nyt ihan oikeasta tavata sypessä <3

      Delete
  3. Hyvin sä sen vedät! Se on kato se suomalainen sisu millä pärjää ;)
    Mulla auttaa listan teko asioista. Sit kun saa yhden hoidettua,niin voi vetää viivan päälle ja sitä mukaa näkee "konkreettisesti" mitä on jo tehnyt. Auttaiskohan se tommoseen ulkomaille muutto-stressiin? ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo listoja onkin jo monenmoisia. Ja muistutuksia kännykässä :) Kyllä tämä tästä :)

      Delete
    2. Niin ja tuollahan vissiin lukikin jotain to do-LISTASTA :DD
      Kotiäitiaivot, voiko niitä syyttää? ;)

      Delete
  4. Te elätte ihan hurjan jänniä aikoja :) Ihanaa kun sulla on tämä blogi, niin mekin toivottavasti päästään kurkkaamaan teidän elämää siellä tästä näkökulmasta katsottuna hurjasti mielenkiintoisemmasta perspektiivistä :)

    Tsemppiä muutto- ja järkkäilyhulinoihin!

    Ja ihanainen Elsi, miten siitäkin on tullut jo niin iso tyttö!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja ihanaa ottaa teidät mukaan!!! Uskomattoman tärkeätä <3 Toivottavasti sitten, kun asetumme aloille, on aikaa kirjoitella uemmin ihan arkisistakin asioista. Vaateista, meikeistä, ruoasta ja muista hömpötyksistä :)

      Delete
  5. Ihailen kyllä rohkeuttasi! On vähintään normaalia, että jännittää ja asiat pyörii päässä. Pää kylmänä ja homma kerrallaan, sanoisin. Virtuaalitukea varmasti saat tästä blogistasi - on niin mukava käydä aina katsomassa kuulumisiasi ja ihailla asennettasi, että luulen lukijoita ja kommentoijia piisaavan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rohkeutta tässä tarvitaan. Ja olenhan mä hei kertaalleen jo muuttanut kassi kädessä Austraaliaan vuodeksi tietämättä mistään mitään. Nyt on onneksi kyseessä toinen kotimaa, missä olen jo kertaalleen asunut :) Yritän tänne dokumentoida tätä prosessia ihan omaankin talteen ja hirmuisen hyvää tekee kirjoittaa tunteista ja ihana, että te olette täällä tukemassa ja myötäelämässä <3

      Delete
  6. Ihanasti kirjoitettu...lapset pärjää kyllä missä tahansa te perheenä olettekin. <3 Te saatte kuitenkin niin paljon uutta, kivaa ja jännää tilalle! Eräs mulle tärkeä aikuinen sanoi joskus: "Jäävän osa on raskaampi." Eli isot tsempit teidän perheen lisäksi tämän Suomen pään sukulaisille! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä mä uskonkin, että aika nopeasti lapset oppii maan 'tavoille'. Musta tuntuu ihan kammottavalle, muuttaa niin kauas mun vanhemmista, vaikka useamman vuoden asuinkin kaukana jo tässä välissä. Onneksi on skype ja vanhemmat toivottavasti tulevat jo nyt kesällä kylään. Siskojakin tietysti tulen ikävöimään ihan järjettömästi. Ja ystäviä ja ja ja.... :)

      Delete
  7. Fiilikset varmasti vaihtelevat ilosta jännityksestä suruun ja ahdistukseen, voi vaan kuvitella :) kuitenkin niin iso juttu kyseessä! Ja kun se muutto kuitenkin taisi tulla nopeammin kuin ajattelittekaan.

    Kaikki menee varmasti hienosti! Ja lapsilla ei varmasti ole mitään hätää, onhan isi ja äiti siinä mukana ja lähellä koko ajan! Tosi jännittävää seurata blogin kautta teidän muuttoa ja elämää, vaikka ei edes tunneta. Tsemppiä muuttotohinoihin!!

    Niina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Niina, ihanasti kirjoitit. ja näinhän se on - kunhan tämä meidän oma viisihenkinen perhe pysyy yhdessä, muulla ei ole väliä <3 Ja muutto tuli tavallaan just sillä aikataululla, kuin kuvittelinkin, mutta silti se tuntuu yllättävältä. Tai siis arvasin, että sitten kun tapahtuu, tapahtuu rytinällä. On tämä aikamoista!

      Delete
  8. Melkoiset jännittävä elämänvaihe teillä! Varmaan vaikea seikkailla innostuneisuuden ja hermostuneisuuden välillä.
    Ihanaa kyllä päästä teidän mukaan! :)
    Puhuvatko pojat englantia?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tietenkin te kaikki pääsette mukaan <3

      Ja joo pojat puhuvat englantia. F melkein tasapuolisesti molempia ja oikein hyvin puhuukin ja J puhuu enemmän Suomea, mutta ymmärtää molemmilla kielillä kaiken. Todennäköisesti englanti vahvistuu sitten hyvinkin nopeasti. Olisi ihana jos lasten keskinäiseksi kieleksi jäisi Suomi kuten nyt on.

      Delete
  9. Tsemppiä muuttohommiin, kyllähän ne jo rutiinilla kun noin kokenut muuttaja olet. :) kyllä täällä ruudun toisellakin puolella tuntuu, että kaveri olisi muuttamassa, niin kauas! ;) ihana E, aina niin söpöläinen! (ja miä voin kyllä pienentää kirpparikasaa poikien vaatteista...) ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mut onneksi tämä kaveri kuitenkin näkyy sitten instassa ja täällä blogissa eiks vaan :)

      Meille on tuloss kk:n päästä pieni poikaserkku, kenelle noita pieniä olen antanut, mutta pidän mielessä ;)

      Delete
  10. Ootte vielä nuori perhe. Elämä voi viedä vaikka minne! Ajattele, että tää on vaan yksi matka elämässänne ja ehditte vielä Suomeenkin takaisin jos näin joskus on. Itse olen pienen lapsen yksinhuoltaja ja haaveena muutto ulkomaille (Englantiin) ollut aina. Kaksi vuotta sitten tuli mahdollisuus muuttaa mutta jänistin. Nyt kun ystäväni muuttaa sinne miehensä työn perässä niin omassa mielessäni oli ajatus, että olispa mahtavaa jos pääsis miehen työn /perheen kautta ulkomaille. Nyt kun oon yksin lapsen kanssa niin kaikki on tuhat kertaa vaikeempaa. Joten nauti! Kyllä ne to do listat saatte hoidettua ja sitten alkaa uusi matka=)tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinhän se on, että elämä voi viedä vaikka minne, mutta samalla olisimme jo tosi valmiita juurtumaan. Olemme molemmat aika väsyneitä tähän paikasta toiseen muuttamiseen ja lapsille olisi ihana luoda se oma lapsuuden pysyvä koti.

      Voi kuvitella, että yksinhuoltajana muuttaminen on varmasti paljon hankalampaa ja haastavampaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos tilanne muuttu sinunkin kohdallasi ;) Kiitos kivasta tsemppaavasta kommentista Sanna!

      Delete
  11. Teillä on niin jänskät kuviot edessä! Oijoi :)

    Varmasti itkettää ja ressaa, kun olettehan aivan kaiken uuden edessä: ettepä ole näin isoja muutoksia tehneet viisihenkisenä perheenä. Mutta kertahan se on ensimmäinenkin :) Lapsilla on hyvä olla siellä missä äiti ja isäkin on ♥ Ja onneksi on Skype ja sitä kautta mummot ja papat aika lähellä. Vaikka meillä on välissä vain moottoritie, on vuorotyötä tekevä mummo aika haastavasti tavattavissa, niinpä on Skypetetty ahkerasti :)

    Mutta lopulta kun on taas tavarat hyllyissä ja kupillinen teetä kädessä, asettuu sydänkin varmaan taas rauhalliseen olotilaan. Perhe on mukana, koti on valmis ja kaikki on hyvin ♥

    ps. sitten vaan ilmottelet Suomeen kun täytyy lähettää ruisleipää ja salmiakkia :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku, kun kyyneleet ihan tulivat tätä sinun viestiä lukiessa. Ihana olet aina <3

      Ja odotan niiiin paljon sitä, että se koti löytyy ja saan istahtaa ulkorapuille kaffikuppikädessä ihmettelemään :)

      Delete
  12. Tsemppiä muuttoon! Itsellä oli sen koko muuttorulijanssin aikana tosi epärealistinen olo, ihan kuin olisi seurannut toisen elämää sivusta ja hyvä olikin niin. Ei päässyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä "to do" listaa. Teidän lapsukaiset on aika hyvässä iässä nyt uuteen maahan muuton suhteen. Oppivat hallitsemaan englannin vieläkin paremmin heti alkuunsa, varsinkin jos Fionilla esim. suomi on puhekielenä vahvempi. Siinä kaiken stressin keskellä yritä vaan muistaa, että tää menee pian ohi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No jost tuolta minusta tuntuu! Kun tämä olisi jotain ihmeellistä elokuvaa ja silti vielä tehdään ihan perusjuttuja päivisin lastenkanssa ilman varsinaista merkkiä pian koittavasta valtavasta muutoksesta. Mä uskon myös, että pojilla vahvistuu engalnti ihan salamana ja täytyy vain toivoa, ettei suomenkieli unohdu! Siinä on minulle paljon töitä tehtäväksi.

      Delete
  13. Voi Sara, en voi kuvitellakaan, mitä kaikkea mielessäsi liikkuu ja sitä tunnemylläkkää. Mä olen sellainen yleinen itkijänainen, siis olen tosi tunteellinen ja itku on herkässä - niin ilossa kuin surussa. Ihan jo vain ajatuskin muuttamisesta ulkomaille saa puristavan tunteen kurkkuuni. Mutta se ei tarkoita sitä, että se puristava tunne kurkussa saisi määrittää tekemiset ja tekemättä jättämiset. Joskus on vain potkaistava itseään pepulle ja taputettava hellästi olkapäälle, samalla sanoen, että kyllä me tästä selvitään ja kaikki on oikeasti hyvin. Näin asioiden kuuluukin mennä.

    On varmasti helpottavaa, että muutatte maahan, jossa on toinen perhe ja se tietynlainen tuttuus. Vaikka olet aiemmin muuttanut useita kertoja ympäri maailmaa, on tilanne kuitenkin nyt eri, kun mietit lastenne tuntemuksia muutoksen suhteen. Mutta luulen, että muuttaisittepa Suomen sisällä tai ulkomaille, olisi muutos lasten kuitenkin omaan tapaansa käsiteltävä ja jäsenneltävä ja sitten elämä taas jatkuu. :) Ja kuten moni muukin on sanonut, se tärkein asia on se, että te vanhemmat ja lapset menette viisikkona yhdessä. Perusturva säilyy, vaikka maisema vaihtuukin.

    Ei muuta kuin luottavaisin mielin eteenpäin, vaikka välissä tulisikin tirautettua pienet itkut, kärvisteltyä haikeuden puristaessa rinnassa, perhosten lennellessä mahassa tai ilon läikähdellessä mielessä. Kaikkea hyvää Sara teidän viisikollenne ja läheisillenne isossa muutoksessa! Te selviätte kyllä. <3

    Hertta

    PS. Käsittämätöntä, miten tämä teidän muuttonne koskettaa minua, vaikka emme "siviilissä" tunnekaan. Jotenkin blogisi kautta tunnut tutulta ja sellaiselta ihmiseltä, jonka ystävä voisin ihan oikeassa elämässäkin olla. Kiitos tästä ihanasta blogistasi ja elämänne osasten jakamisesta täällä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana Hertta! Tämä kommentti kosketti niin minun sydäntä! Kiitos ❤️ Ja ihanaa, että aito minä tuntuu välittyvän myös sinulle. Se on kaikista suurin pyrkimykseni tämän blogin suhteen, että antaisi itsestäni juuri sellaisen kuvan, mitä oikeasti olen :)

      Delete
  14. Tsemppiä! Isoja muutoksia ja tunteita. Vaikka ootkin tiennyt muutosta, niin varmasti ne fiilikset aktivoituu kun siitä tulee todellisuutta! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos JOnna. Ja juu tämä on niin iso asia pureskeltavaksi, että aivan vaikea käsittää meidän kohta pian muuttavan. Hui!

      Delete
  15. Tosta alemmasta kuvasta tulee ihan mieleen muutama kuva musta about samanikäsenä. En kyllä tajua, miksi vanhemmat (ja sun tapauksessa tietty "vanhempi" tai jotain tollasta valhetta kumminkin) raiskaa lastensa naamaa oikein väkisin. Jos on siinä kaikkein rumimmassa iässä, täytyykö sitä oikein korostaa pukemalla sitä kakaraa? Niin että varmasti käy ilmi, ettei sillä pallerolla ole mitään arvoa? Tekis mieli puhkasta noi silmät. Mutta ethän sä sitä ymmärrä, kun sulle on vaan sun oma todellisuus, eikä mikään saa koskaan tulla kyseenalaistamaan sitä tarkoin rakennettua vitsiä. Vai elämäksikö sä sitä kutsut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt täytyy sanoa, että tämä kommentti ei oikein avautunut mulle. Tai siis avautui sen verran, että ilmeisesti kritisoit tapaani pukea tyttäreni (ts. laittaa tuo panta päähän). Aika ikävä maku jäi kyllä tuosta silmien puhkomis-lauseesta. Sinulla täytyy olla todella paha olo itsesi kanssa ja aikamoiset antipatiat, että viitsit pienestä vauvasta kirjoittaa moista. Saisit kyllä hävetä...

      Delete