24.4.13

KUKINTAA.

Vaihteeksi vähän tämmöisiä vaatejuttusia ja minäjuttusia. Mun oli tarkoitus jo aikaisemmin vähän kuvailla jotain omia kevätvaatteita ja sen semmoisia, kun niitä on kerta pyydetty. Tässä nyt on ollut vain vähän välissä sellainen pikkuhommeli, että mun itsetunto on tällä hetkellä ehkä -456.

Itsestä kuvien ottaminen ja niiden julkaiseminen on niin megapelottavaa ihan parhaimmassakin tapauksessa. Ja sitten vielä sellaisessa tilanteessa kun olo on turpea, finninaamainen, tyhmähiuksinen, pöhöttynyt, väsähtänyt... No kyl te tiedätte.

Tämä raskaus on ollut sillätavalla erilainen, kuin aikaisemmat, että kun pojista tunsin oloni merisairaaksi ja kaikki maistui pahalta, en saanut oikein mitään syötyä ja paino tippui, niin nyt paha olo oli niin raju (ei tarvinnut kyllä "antaa ylen",mutta kuiteskin) ettei siihen auttanut kuin yrittää syödä edes jotain mikä upposi. Sitten olo oli taas hetken vähän parempi. Ja mikä upposi? Leipä ja oltermanni. Karjalanpiirakka ja oltermanni. Maustettu (ei-rasvaton) rahka. Muutkin epäterveelliset jutut.

Eh, en edes oikein ole vaa'alle uskaltanut, mutta sen tiedän ettei paino ainakaan ole vähentynyt. ja lantio tuntuu antavan periksi jo vaikka kuinka aikaisin. Siis leveyssuunnassa.

Ja tämä naama! Näppyllä toisen perään vaikka kuinka jo ihan alusta asti. Olen ihan läikikäs (tuota kuvaa on vaalennettu eli kyseessä ei tod. ole mikään alaston totuus. sitä ei nyt vain kestä) ja punakka ja jouduin pitkästä aikaa ostamaan ihan kunnon meikkivoiteen, jos siitä olisi jotain iloa.

Nämä hiukset sitten vielä. Kävin tosiaan kampaajalla viime viikolla ja pituudet leikattiin tasapituisiksi, mihin olen hurjan tyytyväinen. No siihen se sitten loppuukin. Joku valopää nimitääin keksi leikata viime loppukesästä otsiksen hyvinkin tietäen, miten tuskallista näiden hapsujen poiskasvattaminen onkaan. Jep, pinneillä yritän värkätä tuota himputin etuhiusta mihin kykenen, mutta lopputulos on yleensä aika suttuinen. Ja hapsuttava. Huoh. Vielä 5 senttiä ja se olisi jotenkin järkevässä mitassa...

Muistinko mainita, että raskaana ollessa mun karvojenkasvu tyssää täysin. Yhdeksäksi kuukaudeksi. Jepjep...

Mut kuulkaa sit on sellaisia pikkujuttuja jotka pelastaa tämän harakanpelätin olon! Vaikka esimerkiksi tämä upouusi kukertava huivi (Lindex). Mulla on jo varmaan miljoona huivia, mutta tämä kukkainen yksilö on aivan ainut laatuaan. On niin kiva, että mun siskokin kävi ostamassa ihan samanlaisen :)

Ja löysin mun nahkatakin kun purkasin putkiremppakamoja ja nahkatakki ja tämä huivi on mielestäni vallan ilmeenpelastava kombo. Onneksi löysin muutamat kivat äityspökätkin H&M:ltä, joita olen saanut käyttää jo rv 10 asti (ihan oikeesti...) 

Ihana silti, että nyt kun tosiaan habitus muuten on mitä on voi edes vähän tuntea itsensä kiva näköiseksi ja jopa raikkaan näköiseksi. Kuhan tuo mahakin rupeisi näyttämään enemmän pallerolta kuin kaljamahalta, niin eihän tässä olisi hätiä olleskaan :)

Johan siinä oli taas kerrakseen höpötystä. Ihana vähän nollata täälä blogien parissa näin illasta, sillä muuten päivät on täyttyneet remppailusta ihan aamusta iltaan. Huomenna mä pidän välipäivän ja yritän pakata meidän kamat kolmeksi viikoksi Irlantia varten. Ettei nyt vain aika kävisi pitkäksi :D :D

Hauskaa iltaa teille lukijat!

21 comments:

  1. Voi sietämistä on noissa oloissa, vaan onpa niihin ihana syy.
    Oon haaveillut tuollaisesta huivista! Mun on saatava se kesäksi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. joo niin onkin eikä oikeasti saisi valittaa, koska ihan itseaiheutettuahan tämä on :D

      tuo huivi on siis vain niin ihana! ei ollut edes kovin kallis (n.15e) ja jotain polyesterihuttuahan se vissiin on, mut ei haittaa. aivan ihana kevät/kesähuivi.

      Delete
  2. Mulla on toi kokems ekasta, kuulosaa tosi tutulle. Tokastakin sai vetää äippähousut jalkaan jo 12 tai jotain viikolla kun napit alkoi painaa vaikka kiloja ei niin tullutkaan ylen antaessa vaan lähti mutta lantiota tuntui riittävän. Tää kolmas taas on sekoittanut mun pasmat kononaan kun oon ootellut noita pitkään alussa mutta ei vaan ole vielä tullut sitä kohtaa vaikka mahaa onkin. Kyllä se vaan voi olla niin eri paikassa tai jotain nähtävästi. Katotaan meneekö ihan totaaliylrinä omat jalkaan koko raskauden ajan. Se olis todella uusi kokemus tälle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. ihanaa - vertalaistukea! kyllä voi raskaudet olla erilaisia, mutta silti niin samanlaisia. olikos teillä tiedossa kumpaa sieltä olisi tuloillaan. järki sanoo, että tämäkin on tietty poika, mutta en voi olla ajattelematta onko tähän levähtämiseen kentie sitten syynä naishormoonit ;)

      Delete
    2. Meille ultrassa nauroi että vasta neljännen jälkeen voi sanoa kuulemma ettei tee kun toisia, eli ihan fiiliksen mukaan voi uskoa mitä tuntuu siihen neljänteen samaan asti ;D
      Kyllä meillä veikkaus on mutta täällä pidän sen vielä itselläni :) Muutenhan se ei oo salassa säilynyt tuolta pueneltä hölösuulta joka kyllä sitä naamatusten tekemisissä oleville auliisti kertoo, eikä toisaalta haittaakaan kun kerran on edes innoissaan uudesta sisaruksesta eikä mustistele jo etukäteen :)

      Delete
  3. Voi Sara, kuulostaa tutulta. Mulla eka raskaus alkoi näkyä ja tuntua vaaterintamalla vasta lähes puolivälissä, samoin kolmas raskaus. MUTTA eka ja toka raskaus kun oli niin pienellä välillä, maha pullahti tokalla kertaa jo viikolla 8 esiin aiheuttaen puolituttujen kysymyksiä, että milloinkas se toinen lapsi syntyy... Sit sitä yritin nolona selitellä, että ööh no se meidän eka on vielä alle vuoden ja maha vähän pömpöttää. En halunnut vielä kertoa uudesta raskaudesta puolitutuille, kun läheisetkään ei tienneet asiasta, vaikka maha oli kuin viidennellä kuulla konsanaan.

    Naama on kukkinut joka kerta, mutta hiukset olleet supertuuheina ja kasvaneet hurjana. Tukan kanssa on ollutkin sitten isoja ongelmia imetyksen ollessa vauhdikkaimmillaan, kun tukkaa on lähtenyt tukoittain. Ekalla ja tokalla kertaa oli sellaista aamuetomista tonne rv12 asti, kolmannella kertaa etominen oli massiivista. Ykä ei lentänyt, mutta ihan kaikki ruoka hajuineen ällötti. Jopa ruuasta puhuminen kuvotti. Ainoa, mitä pystyin syömään oli fazerin punainen. Joo, tosi terveellistä. ;)

    Loppukaneettina vielä, että joka kerta masussa on asustanut pieni tyttönen, vaikka oirehdinta on vähän vaihdellut. ;) Tsempitykset Sara! Jospa se hehkeä keskiraskaus kohta koittaisi! :)

    PS. Hyvää matkaa Irlantiin, nauttikaa olostanne ja läheisten seurasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ja lohdutuksena kaikkiin raskausvaivoihin (kätilöystäväni sanoin): tietääpähän ainakin, että istukka toimii. Istukkahormoni kun on kuulemma kaikkien tuollaisten alkuraskauden vaivojen takana. ;)

      Delete
    2. ihana kommentointi - kiitos! nauratti tuo ruoasta puhuminen sinulla. mulla oli melkein sama: muo on ällöttänyt suuresti kaikki ruokakuvat. erityisesti instagramissa seurailemieni tyyppien aamupalamössöt yms. hyi! mä olen kyllä lukenutkin, että tuo pahoinvointi yleensä raskaus raskaudelta kovenee ja kyllä se just lohdullista olikin, kun tuntui että kaiken _täytyy_ olla hyvin, kun on niin huono olo. juu. neljättä kertaa en kyllä moista enää halua kokea :D

      mulla alkaa yöeensä se paras vaihe raskaudesta siinä rakenneultran aikaan ja maha on just ihanan kompakti pallero rv25-30, että sitä odotellessa :)

      Delete
  4. Kuulostaa niin tutulta. Mutta aika huikeeta, että jollain muullakin tyssää karvojen kasvu raskaana :D Mulla on hiukset kyllä aina kasvaneet (vähän liikaakin..), mutta raskausaikana jalka- ja kainalokarvoja ei ole juurikaan tarvinut ajella. Kun oon kysellyt muilta, onko niilläkin ollut siten, oon saanu ihan kummaksuvia katseita. En siis ole vissiin ihan friikki/ainut :D

    Ja voih sun otsisvalituksille. Mä kun just kuvista katoin, että onpas sulla kivasti hiukset tolleen pinnillä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. mulla on tossa yhtälössä tosiaan myös hiukset, mutta onneksi myös nuo muut, mitkä näin kesänkynnyksellä on vain eeeerittäin poaitiivinen asia :D

      hihi ja tuossa pinnikuvissa on se pinnikampauksista "parhain". tuollain ne tuntuu jotenkin siedettäviltä, mutta aina nuo ei kyllä tunnu ojentuvan järkevästi sitten millään :D

      Delete
  5. Itsella hiukset kasvo ihan hirveena raskausaikana - ja leikkasin tietenki aika lyhyeksi ne heti lapsen synnyttya. Toivottavasti loppuraskaus menee mukavasti ja sutjakkaasti :)

    http://tuhlaajatytonpaluu.blogspot.co.uk/

    ReplyDelete
    Replies
    1. oih onnekas! mä jouduin nyt poikkasemaan vaikka yritän kyllä kasvattaa näistä pitkiä. saas nähdä kauanko menee... ;)

      Delete
  6. Moi ihana Sara!

    Mun on NIIIN monta kertaa ollut tarkoitus kirjoitella tänne kommenttiboksiin, mutta aina on ollut niin nopea "blogikierros", että kommentointi on vaan jäänyt. Ihan hurjasti onnea kasvavasta masustasi, tosi hieno juttu! On ollut ihana lukea teidän kuulumisia ja sun ajatuksia täältä. Mä olen siis se lukija, jolla oli J:n kanssa sama laskettu aika ja sama synnäri ;)Ja hih, mä oon myös jälleen raskaana! Tällä kertaa en ihan taida samoille lasketuille ehtiä, mut hauskaa silti että melko lähellä mennään! Mulla nyt meneillään rv9. Aikamoisissa "oloissa" täälläkin vellotaan.. Ja vähän huolikin painaa. Käytiin varhaisultrassa ja kohdussa oli hematooma. Kuitenkin kaikki muuten hyvin ja olo on toiveikas, mitään vuotoa ei ainakaan vielä onneksi ole ilmaantunut. Mulla oli hematooma edellisessäkin raskaudessa ja se vuosi useampaan kertaan, siitä jäikin aikamoinen huoli ja nyt tähän raskauteen olisi ollut ihana lähteä ilman turhia huolia ja tyhmiä hematoomia. Mut hyvät mahikset onneksi että kaikki menee hyvin ja hematoomatkin ilmeisesti aika yleisiä.

    Ja mahtavaa, että putkiremppakin on valmis! Meillähän oli myös se putkiremppa viime kesänä ja voi miten ihanaa oli päästä kotiin sen jälkeen. Ollaan myös laittamassa meidän kodissa viimeisiä pikku remppahommia kuntoon ja alkukesästä myyntiin. Asutaan myös kolmannessa kerroksessa ilman hissiä ja vaunuvarastoonkin on kahdet rappuset.. huh. Joten hissitaloa täälläkin aletaan mestästämään! Oot kyllä aika sissi kun oot kaksi lasta jaksanut portaat raahata. Musta tuntuu välillä ettei meinaa yhtäkään jaksaa kantaa..varsinkin talvella oli melko hikistä hommaa.

    Mut paljon voimia sinne pakkailuihin ja hulinoihin! Huivikin on tosi kaunis! Täytyykin kävästä seuraavan Prisma reissun yhteydessä bongailemassa Lindexin kevätjuttuja :)

    Terkuin, Anna



    ReplyDelete
    Replies
    1. Iik ihanaa ja onnea! Mikä sattuma! Mä olen nyt 16. viikolla, että ei näissä niin paljon ole eroa. Lupaathan taas kommenttilootassa kertoa kuulumisia joohan! Mihin menet tällä kertaa synnyttämään? Me taidetaan suunnata Espooseen, jos keritään sinne asti.

      Jep mä en enää uskalla riskeerata mun mielenterveyttä tuola portaikossa ja toivotaan tosiaan löytävämme se hissitalo :)

      Toivotavasti tyhmä hematooma ei aiheuta harmia ja sullakin menee raskaus hyvin :)

      Delete
    2. No ei ole paljoa eroa tälläkään kertaa :) Mä en vielä tiedä minne mennään synnyttään. Mulla on riskiraskaus, kun on muutamat vasta-aineet koholla ja ne voi vaikuttaa vauvan sydämen eteiskammion johtumiseen. Siis tositositosi pieni riski ja ekassa meni kaikki hyvin. Voi olla kuitenkin, että ne ottais meidät Naistenklinikalle. Itse en oikein tiedä minne haluaisin. Viimeksi jäi ihan positiivinen olo naikkarista, mut vähän mietityttää et onkohan se ihan ruuhkautunut sen rempan vuoksi. Ultrat on ainakin siel naikkarilla. Mulla yksi kaveri on synnyttänyt kaksi lasta Jorvissa ja kehunut kovasti, ei olisi siis paha sekään!

      Mä yritän käydä tänne kirjottelemassa ja päivittelemässä. Ja tosi ihana lueskella miten sielläkin sulla kaikki sujuu. Oikein ihanaa lomaa ja nauttikaa yhteisestä ajasta!

      Anna

      Delete
  7. Voih sinua ♥ Oot ihana, muista se!

    Ja hyvä huivi, tuo lupauksen kesästä ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos, sinä se aina kommentoit niin ihanasti <3

      Delete
  8. Hih, kaljamaha-kommentista tuli mieleen juurikin oma mahani! Rakenneultraan vajaa 2 viikkoa, sitä hehkeyttä ja "kompaktia palleroa" kesän terassilla notkuneen profiilin sijaan todellakin odotellessa! ;) ;)

    Näytät kyllä oikein freesiltä! Meillä on muuten myös hissitön talo, pari-kolme kerrosta portaita riippuen kumpaa kautta tulee sisään. Ehkä sen jaksaa, vaikka tällä hetkellä hengästyn aiempaakin helpommin portaissa...

    Ihanaa viikonloppua!

    Terv. Eräs toinen odottaja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi juu kyl mä itse kanssa jaksan nuo portaat aivan mainiosti, mutta nuo isoveljet saattavat heittäytyä spagetiksi jo eka kerroksen kohdalla. Fionn protestoi viime vuonna tosi ankarasti sitä, että Jamesia kannettiin ja kävimme päivittäin sanailua siitä ettei äiti vain pysty kantamaan molempia (tai siis olen kyllä senkin tehnyt, mutta nyt raskaana sekään ei kyllä onnistuisi :D)

      Noissa portaissahan pysyy tosi hyvin kunto koholla! Huomaa kyllä nyt kun taas putkiremppaevakon jälkeen tuli mentyä ylös ja alas, että kyllä vaan hengästytti enemmän kuin 10 viikkoa sitten!

      Hitsit sulla on jo tosi pian se rakenneultra! Ihanaa :) Kyl se massukin sit pumpsahtaa ihanasti esille <3

      Delete
  9. Hyvältä näyttää, kuules! Tukka ja kaikki muukin. Aina välillä tietty kaikilla on noita tollaisia itsetunto -456 -kausia. xx

    ReplyDelete