10.4.13

KIITOKSIA JA AJATUKSIA.

Kiitos aivan valtavasti teille meitä onnitelleille tuohon edelliseen postitukseen.
Merkitsee hurjasti <3

Meinasin aluksi ruveta yksitellen vastailemaan kaikille, 
mutta sitten ajattelinkin tehdä tällaisen kollektiivisen kiittelyn
ja vähän muutenkin avata ajatuksia viime viikkojen varrelta.

On ollut erityisen vaikeata postitella yhtään mistään asiasta, 
kun luonnollisesti kaikki ajatukset ovat aika lailla olleet suuntautuneet tähän omaan napaan :)


Kolmas lapsi on ollut meille toivottu. Erittäin toivottu. Olemme puhuneet kolmesta lapsesta "aina" ja vaikkakin Jamesin vaikeiden ensikuukausien aikana erityisesti mies oli sitä mieltä, että tämä voi kyllä nyt olla tässä, ajatus silti kyti mielessä. 

Sitten F joutui kesällä sairaalaan ja sielä sairaalassa katsellessamme nukkuvia lapsiamme (päiväunilla) kuin yhdestä suusta sanoimme ääneen, että kumma kyllä ko. tilanteessa tuli vielä enemmän sellainen olo ettei perheemme ollut ihan vielä tässä.

Alkuvuodesta sitten päätimme, että kunhan kiertoni käynnistyy annetaan asioiden mennä omalla painollaan. Villeimmissä kuvitelmissakaan en voinut kuvitella pikkuruisen ilmoittavan tulostaan niin nopeasti kuin sitten lopulta tapahtui.

Ensireaktio oli ällistys ja sitten olimmekin kovin hämmillämme. Hämillämme, että meidän suuri haaveemme oli käynyt toteen. En voinut olla ajattelematta niitä lähipiirin pariskuntia, keille asia ei ollut yhtä yksioikoinen. Tuntui syylliseltä, vaikka juu juu eihän se meidän lisääntyminen keneltäkään muulta ole pois, mutta silti. Kaikille sielä ruudun takana asian kanssa painiskeleville: toivon, että ymmärrätte, että tiedän kuinka etuoikeutelta tunnen oloni. Tämä asia ei meille todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja lastenteko on aina mielestäni ilmaisuna ollut törkeä. Me olemme näitä lapsia saaneet.

Ja yhden olemme myös menettäneet. Aikaisemmassa blogissa kertoilinkin jonkin verran kokemuksestani ja tunteistani keskeytyneestä keskenmenosta ja sitä seurainneista komplikaatioista aika lailla tasan kaksi vuotta sitten. Jos tuo kkm varjosti Jamesin odotusta, niin nyt on ehkä vielä potenssiin kymmenen. Viimeiset reilu pari kuukautta olen murehtinut ja pelännyt. Kuvitellu jo pahinta ja itkenyt. Vaikka varsinaisesti mitään syytä ei olisikaan ollut. Kävimmehän varhaisultrassa jo viikolla 7. ja neuvolassa sydänäänetkkin saatiin harvinaisen aikaisilla viikoilla kuulumaan jo kahteen eri otteeseen. 

Ja vaikkakin siis kaikki oli periaatteessa hyvin, pahoinvointi voimakasta, väsymys lamaannuttavaa ja naama kukkii kuin mikäkin pizza, en vai kyennyt uskomaan koko raskauteen. Nämä viikot menevät siis  lähes identisesti tuon kkm:n kanssa ja siksi muistot olivat mielessäni erityisen vahvasti. Toki myöskin tuo keskenmennyt raskaus säilyy ikuisesti kaikissa tiedoissani neuvolan systeemeissä ja siksikin olen ihan konkreettisesti joutunut puhumaan asiasta nyt useampaan otteeseen.

Mutta nyt sitten. Viikot ovat jo turvalliset ja ultaäänessä synnärillä näkyi kuin näkyikin yksi viikkojansa vastaava iloisesti heiluva tyyppi ja me hämmentyineinä miehen kanssa hymyilemme, että hei nyt ollaan taas täällä ja tässä jamassa ja päätimme ruveta nauttimaan tästä ihmeellisestä tilasta. Kaikkineen tiettävästi tulevineen raskausdiabeeteksineen, suonikohjuineen, selkäkipuineen, harkkasupistuksineen.

Tämä on erittäin todennäköisesti sitten tässä tämä meidän perhe. Tuntuu hyvältä joskin jännittää kyllä aikalailla pienimmäisten melko pieni tuleva ikäero. (ja apua 3 lasta alle 4v.) Yritän kuitenkin ajatella asiaa positiivisesti ja uskoa, että kaikki menee aivan hyvin ja toivottavasti lapsistamme muodostuu tiivis porukka toistensa tueksi. Niin ja poikahan tämäkin ihan varmasti on ;)

Ihan ensiksi yritämme kyllä etsiä asunnon, johon pääsee hissillä :D

41 comments:

  1. Todella suuret onnittelut koko perheelle! :)

    ReplyDelete
  2. Onnea minultakin! Ihana uutinen <3 /Bianca**

    ReplyDelete
  3. Onnittelut <3 pakko oli kommentoida, kun täälläkin kolmatta lasta odotetaan saapuvaksi reilun kuukauden päästä. Meilläkin ennestään kaksi poikaa, ja en uskonut korviani (enkä kyllä silmiönikään) kun rakenneultrassa tytöltä vaikutti. Edelleen uskon vahvasti silti poikaan ;) Minullakin oli tässä välissä yksi kohdunulkoinen raskaus, joka kyllä otti todella koville. Sen jälkeiset ongelmat olivat vielä omaa luokkaansa, ja meinasin jo luopua toivosta saada kolmas lapsi tähän perheeseen. Eli ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat sillä, kuinka etuoikeutetulta olo tuntuu, että pieni ihme alkaa massussa kasvamaan <3 pelko oli minullakin suuri vielä rakenneultraan asti, sillä keskenmenon riski ku:n tekemän komplikaation vuoksi oli varsin suuri. Kaikki on mennyt kuitenkin varsin hyvin, ja jotenkin koen nyt suurta haikeutta sillä pelon vuoksi en oikein ehtinyt nauttia tästä näillä näkymin viimeisestä raskaudesta (lue: närästyksestä, suonikohjuista, pahoinvoinnista ;)) Siispä toivotankin sinulle pelosta vapaata nautiskeluaikaa toivotusta raskaudestasi! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinullekkin. Ja onnea - voin vain kuvitella miten utopistiselta tuntuu tuo tyttö"lupaus". Minä en tavallaan edes ehkä välttämättä haluaisi tällä kertaa etukäteen tietää, mutta tuo mies kovasti haluaa ja eiköhän me siis kysytä. Olisin kyllä nin kovin yllättynyt, jos tulokas olisikin tyttö vaikka tällä kertaa tunne pojasta ei ole ihan yhtä vahva kuin Jamesia odottaessa.
      Sulla on nyt sitten vain loppurutistus edessä! Tsemppiä viimeisiin viikkoihin ja yritä nauttia näiden hetkien ainutlaatuisuudesta <3

      Delete
  4. Ihanaaihanaa! Onhan se kauhean jännittävää aina, raskaana oleminen. Musta tuntui, etten jaksaisi sitä fyysistä ja psyykkistä prässiä enää kertaakaan. Minulle tuli myös ekassa raskaudessani km viikolla 12, vieläpä opintomatkalla Norjassa ja jouduin jakamaan kokemuksen koko luokan kanssa. Siinä meni sitten pari vuotta, ennen kuin uskaltauduin yrittämään uusista eli koville otti.
    Olen myös aina halunnut kolme lasta. Se vaan tuntuu oikealta. Eikä yhtään haikealta nytkään, vaan oikealta. Olen helpottunutkin, ettei mun enää tarvi olla raskaana. :D Kolmas raskaus oli vähän helpompi kuin toinen, mutta raskastahan se oli. Sitten vauva-aika oli helpompaa ja nyt alkaa taas olla todellakin kädet täynnä. :D Ihanaa kun on kolme pientä! Eikä se nyt mitään mahdotonta ole. Kyllä olen kylillä noitten kanssa luuhannut ihan huolella, että liikenteeseenkin pääsee.
    Tosi paljon tosin olen ollut yksin poikien kanssa miehen tehdessä pitkää päivää ja työreissuja. Ehkä siksikin oli kiva mennä jo vähän töihin. Nautin pojista paljon, ja onhan se aivan huikeaa nähdä miten veljesten välinen side vahvistuu päivä päivältä ja toilauksia ja kepposia tehdään, ja leikitään porukalla... Onnea siis sinulle. Ja kovasti jaksamista. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku tuota sinun kokemusta. ihan tuli väristykset, kun luin tuota... Mä kyllä mietin, että oli miten oli , tämä on mun viimeinen raskaus. En ehkä kestäisi tuota alkuraskautta pahoinvointeineen ja stresseineen, vaikka tälle vauvalle jotain tapahtuisikin. Ajatus (jos kaikki menee hyvin), että tämä on viimeinen raskaus, tuntuu todella helpottavalta ja ihanalta. Olen todella onnellinen ja kunhan tuo maha kunnolla pumpsahtaa, tykkään tästä hurjasti. Mutta silti ajatus, että sitten saa seurailla näiden kasvua ja ehkäpä keksiä muitakin juttuja tuntuu myös aika kutkuttavalta. Kyl sä tiedät mitä mä tarkoitan ;)

      Delete
    2. Mä tiedän just mitä tarkoitat, sillä tunnen ihan samoin!

      Delete
  5. Pakko kirjoittaa tähän kun itse taidan olla yksi niistä ruudun takana olevista jotka ei vaan saa (toista) lasta vaikka haluaisi. Huoli pois tuosta syyllisestä olosta niitä kohtaan, ketkä eivät saa lapsia. Teidän onni ei ole keneltäkään pois. Eikä omaa onnellisuuttaan tarvitse perustella . Ja ne tunteet, mitä toisten raskaus herättää (ainakin minussa) ei ole kateus vaan muistutus siitä mitä ei ehkä koskaan saa. Toisten raskaus on vain muistutus itselle kaikesta menetetystä (ei enää raskausmasua, ei enää vastasyntynyttä sylissä jne). SILTI olen 100% iloinen ja onnellinen niiden puolesta, kenellä onnistaa.

    Nautiskele raskaudestasi, varsinkin jos teidän perhe on tämän jälkeen "täysi"!!

    Jatka samalla ihanalla linjalla kuin tähän saakkakin. Blogiasi on tosi kiva seurata!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedätkö mä mietin, että mä varmaan liiaksikin asetun niiden kaikkien ystävien ja läheisten saappaisiin kenellä on sinua vastaava tilanne. Pelkään, että he kokevat tämän meidän tilan henkilökohtaisena iskuna. Meillä ihan lähin pariskunta, ketkä eivät ole raskautuneet usean vuoden yrityksen tuloksena löytyy ihan miehen perheestä. Heidän tunteensa minulla tietenkin ovat vahvimmin tässä taustalla, vaikka vastaanotto taaskin meidän lisääntymisuutisille oli vain riemukas. En silti voi olla ajattelematta, mitä heidän mielessään liikkui puhelun jälkeen.

      Kiitos kamalasti tästä kannustavasta ja ihanasta kommentista lattenainen ja kiitos kun seurailet blogia aina vaan <3

      Delete
  6. Hissitön talo, niin tiedän! Pahin vaihtoehto nyt on, että asutaan tässä vuoden loppuun. Vuoden loppuun hilaisin siis taaperoa ja vauvaa monta kertaa päivässä edestakaisin rappusia... Joo, tulee hyötyliikuntaa, mutta menee myös hermot! Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että päästäisiin muuttamaan ruhtinaallisesti siihen maan tasalle ennen kuin tämä kolmas saapuu.

    Mehän puhuttiin myös kolmannesta, sitten joskus. Mulla ehti olla vissiinkin yhdet menkat edellisen jälkeen ennenkuin tämä numero kolmas päättikin tulla. Tuli vähän kyllä yllätyksenä. Nyt tämä tuntuu jo iloiselta yllätykseltä, ehdinhän mä ollakin tuottamatta maitoa jo useamman kuukauden! Nyt olo on taas kuin valioluokan Mansikilla, enkä ole edes synnyttänyt vielä.

    Niin paljon onnea odotukseen! Kolme on aika kivan oloinen luku, toivottavasti en ala kovin nopeasti miettimään että jos SITTENKIN neljä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu sormet ristissä minäkin, että pääsette muuttamaan. Tulin viime syksynä melkein hulluksi sen 2,5v:n portiata ylös maanittelemisen kanssa. Toinen kun ei voinut millään tajuta, että vaikka veljeä kannetaan, häntä ei vain voi. varsinkin jos on kauppakassia yms. siinä mukana. Portaikko vain raikasi... Nyt tilanne olisi vielä se, että tuo 1,5v. ei välttämättä edes osaisi kävellä noita portiata kovin hyvin ja jos 3,5v:kin vetäisi veltoksi niin sitä riskiä en edes halua ajatellakkaan :D
      Meille tulee sitten koira, jos vauvakuume vielä iskee joku päivä :D

      Delete
  7. Kovasti onnea! Nämä uutiset on aina ihan parhaita <3 Sitä hymyilee täällä kotisohvalla vaikka ei toista tuntisikaan ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ada, ihanasti kirjoitettu <3

      Delete
  8. Oikein paljon onnea!

    Samaistun täysin tuohon huoleesi, meillä eletään epävarmuudessa melkein rakenneultraan asti erinäisistä riskeistä johtuen ja huoli on todella raastavaa tilanteessa, jossa pitäisi olla onnellinen ja voida nauttia siitä pienestä elämän alusta... Itse en ole vieläkään varma, haluanko joskus käydä sen läpi uudestaan. Neljännen lapsen kyllä ottaisin ilomielin :D

    Parempaa vointia ja kaikkea hyvää odotukseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle myös onnitteluista. Tuntuu, että kaikki nuo riskit tuntuvat vielä todellisemmilta, mitä useampi raskaus takana. So far so good, mutta tuo rakenneultra/synnytys yms. jännittää kyllä ihan uudella tavalla.

      Delete
  9. Olen tosi iloinen puolestanne! Ja toivon hyvää ja mielekästä odotuksen aikaa. Tuli kiva mieli :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanasti kirjoitettu Mira. Kiitoksia kovasti kivoista onnitteluista <3

      Delete
  10. Ajattelin aina ennen kahden lapsen olevan sopiva määrä meille, mutta kuopuksen synnyttyä ei tullutkaan sitä oloa, että nyt meidän perhe on tässä. Yritin jonkin aikaa vakuutella itselleni lapsiluvun olevan täynnä ja uskotella sitä samalla myös muille. Nyt kuitenkin huomaan haaveilevani vielä yhdestä. Ehkäpä vielä joskus.

    Muakin on huolestuttanut molemmissa raskauksissa, vaikkei minulla keskenmenoja olekaan taustalla. Silti olen stressannut välillä aika paljonkin. On niin helppoa käskeä olemaan stressaamatta, mutta jotenkin se ei vaan ole niin helppoa.

    Yritä kuitenkin nautiskella raskaudesta ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. hihi, kyllä sen vain jossain sielun sopukoissa tiettää ;) ehkäpä vielä joskus siis...
      Lupaan yrittää nautiskella <3

      Delete
  11. Ihanaa! Onnea, onnea! <3
    Itse huomaan miettiväni, onko meillä lapset nyt tässä, kaksi ihanaa neitiä, vai vieläkö voisi tulla yksi? En tiedä... Kuitenkin yksi lapsi vielä ajatuksissa toisinaan on, saa nähdä onko perheemme kokonainen näin. Kaikki on nyt kuitenkin hyvin ja olemme tähänkin tilanteeseen tyytyväisiä. Aina, kun kuulee, että on kolmas lapsi tulossa tuttavapiiriin tai näin blogimaailmaan, jää asiaa jälleen kerran pohtimaan... josko kuitenkin... ;) Elämä tuonee vastauksen tullessaan...

    Kaikkea hyvää odotukseen! Voi hyvin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä mäkin kauna aikaa mietin, että mistä sen sitten tietää kun lapsiluku on täysi (jos nyt tosiaan edellytykset on ettei asiaan liity sen kummempia kommervenkkejä)? Tähän asti tunne on vain llut niin vahva, että joku vielä puuttuu, mutta neljänkään lapsen äitinä en itseäni nää. Odotan kyllä hurjasti sitä, että ((jos kaikki menee hyvin)) tämä pieni synttyy ja tulemme kotiin ja olemme sitten siinä kaikki <3 kiitos onnitteluista vielä Merja!

      Delete
  12. Onnea vauvan odotukseen! <3 Olipa ihana uutinen teillä! Tuli jotenkin mahtavana yllärinä mulle, kun en ollut blogissasi ehtinyt pariin päivään piipahtaa ja sitten siellä oli kaksi postausta näin upean uutisen ympärillä. :)

    Meilläkin on kolme lasta, tällä hetkellä lapset ovat 5v, 4v ja 1,5v. Toisen lapsen syntymän jälkeen mietin aina, että josko se kolmas lapsi vielä tulisi. Perheemme ei tuntunut jotenkin valmiilta, vaikka kahdesta ihanasta tytöstämme olimmekin superonnellisia. Aikaa kului ja sitten yhtäkkiä päätös jotenkin valmistui. Toivoimme vielä yhtä lasta. Kolmas ilmoittikin tulostaan sitten heti, kun lupa annettiin. :) Odotusajan koin jotenkin hirmu stressaavaksi, kun jo tiesi mitä kaikkea voi stressata - useimmiten turhaan. Samoin moni ihmetteli, oliko kolmas raskaus vahinko, kun kaksi ekaa lasta olivat jo vähän isompia. Se tuntui vähän ikävältä. Me vain olimme superonnellisia, että meille vielä kolmas lapsi annettiin. Ja tiesin heti alusta, että tyttö se on kolmaskin - niin kuin olikin. ;)

    Yritin nauttia odotusajasta potkuineen kaikkineen täysillä, koska tiesin, että tämän jälkeen en enää ehkä koe raskautta. Se oli toisaalta haikea ja lopullinen tunne, mutta toisaalta helpottavakin tunne. Tällä hetkellä vauvakuume ei enää nouse muiden vauvauutisista ja kuopuksen ollessa puolivuotias itkeskelin vauva-ajan päättymistä meidän perheen osalta. Nyt olen hirmu tyytyväinen, että meidän lapset on tämän ikäisiä jo ja saan kehoni imetyksen joskus loputtua itselleni jälleen. (Johan tässä on esikoisen odotusajasta lähtien jatkuvasti oltu hormoonipöllyssä viimeiset 6,5 vuotta. Muistaakohan sitä enää itsekään tai mieskään, millainen minä olen pohjimmiltani. ;) ) Luulin olevani ainainen vauvakuumeilija, mutta näin se mieli vaan muuttui, kun oma perhe alkoi tuntua valmiilta. <3

    Olen vilpittömän iloinen muiden vauvauutisista, niitä on tälle vuodelle kasaantunut taas jo hurjasti. :) Toivon sinulle leppoisaa odotusaikaa, voimia arkeen poikien kanssa ja hyvää vointia teille molemmille! <3 Nauti odotusajasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. tiedätkö kiteytit tässä aikalailla mitä fiiliksiä munkin päässä on liikkunut asian tiimoilta. olen niin valtavan onnellinen tästä raskaudesta ja tavallaan haikea ja haluan painaa kaikki hetket mieleeni. ensimmäisen positiivisen raskaustestinkin jälkeen nileskelin kyyneliä ja sanoin miehelle, että tämä on luulatavasti viimeinen kerta, kun nään nämä viivat testissä ensimmäistä kertaa (ja se oli himputti prisman vessassa!!). toisaalta tietyllä tavalla nämä viikot tuntuvat helpommiltakin, kun tietää miten ainutaaltuista kaikki onkaan.

      kiitos paljon sinullekkin onnitteuilta ja kivasta pitkästä kommentista <3

      Delete
  13. Ihania uutisia täällä! Onnea ja jaksamisia odotukeen! Hyvä, että nyt voitte jo odottaa rauhallisimmin mielin. Keskenmenon jälkeen erityisesti ensikuukaudet oli kyllä itsellekin aikoinaan vaikeita, vaikka tiesikin etukäteen murehtimisen olevan niin turhaa. Nyt tosin kun aikaa on kulunut pari vuotta ei tosin muistakaan kaikkea niin tarkasti (kun perhekin on jo kasassa.) Aika kultaa muistoja myös onneksi.
    Emmi

    ReplyDelete
    Replies
    1. No tämä tauti tässä viikonloppuna taas sai vähän varpailleen, että onkohan masussa kaikki vielä hyvin, mutta muuten on kyllä jo luottavaisempi olo :) Kiitos onnitteluista <3

      Delete
  14. Tosi ihana uutinen, paljon onnea!

    Mari

    ReplyDelete
  15. Paljon onnea uuden tulokkaan odotuksesta! Ja tsemppiä raskausaikaan. Varmasti tavallaan haikeaakin jos ajatuksena on, että nyt on sitten viimeinen raskaus. Tai niin voisin kuvitella. Meilläkin ajatuksena on, että seuraava ja siis kolmas olisi sitten viimeinen. Söpö masu sulla muuten jo on. :) Täällä jo odotellaan kovasti oman mahan poksahtamista, enää kaksi viikkoa laskettuun!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hui teillä on jännät paikat! Tsemppiä hurjasti viime metreille!
      Onhan tämä tosiaan vähän haikeaa, mutta näin kolme (/neljä) kertaa suht lyhyen ajan sisällä raskaana ollessa, on toisaalta ihana antaa omalle kropallekkin sitten rauha ;)

      Delete
  16. Piiiitkästä aikaa blogi, jota huvittaa jäädä seuraamaan. Mahtavaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla ja tiedätkö mä jo kahlasin tämän kommentin luettuani sun blogin yhtenä unettomana yönä tässä alusta loppuun. mitään kommenttia en saanut vielä naputelluksi, mutta ai että tirskahteli itsekseni ja yritin olla herättämättä loppua perhettä.
      Eli like wise! :)

      Delete
  17. Onpas kivoja uutisia, voi että :) Täällä myös ensi keskiviikkona ensimmäinen ultraääni, kolmatta (ensimmäistä yhteistä) odotetaan ♥

    Sujuvaa ja leppoista loppuraskautta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että mitä uutisia sinullakin! täällä mennään siis miltei samaan tahtiin :) onnea hurjasti sinullekkin!

      Delete
  18. Oih, miten ihania uutisia täällä! :) Onnea Sara ♥

    ReplyDelete
  19. Hei, sinulle on haaste blogissani :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos paljon, yritän tarttua siihen asap!

      Delete
  20. Oikein paljon onnea uuden perheenjäsenen odotukseen! <3

    t. cadis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oj Cadis! kiitos ja kiva kun kävit täällä :)

      Delete