22.4.13

KOTIA.


Yritän nyt pikaisesti varastaa hetken omaa aikaa ja näpytellä tänne muutaman rivin. Aika on nimittäin taasen hippasen kortilla, sillä voitteko uskoa: 10 viikkoa hujahti tuosta vaan ja meidän putkiremppa on vihdoin valmis!

Noh, ei tässä nyt vielä olla mihinkään täältä mun vanhemmilta muutettu, vaan nyt on käynnissä armoton pikkuremppailu, sillä tuo meidän koti tosiaan meneekin suht pian myyntiin ja on aika monta sellaista pikkunippeliä, mitä tässä täytyy laitella kuntoon ennen kuin huonekalut voi laitella paikalleen ja tavarat purkaa bokseista. Maalausta, uudet jalkalistat ja sensellaista. Tämän päivän ohjelmassa on todennäköisesti keittiön viimeistelyä ja parvekkeen siivoamista, pienvarastoon tavaroiden roudaamista, ikkunankarmien jynssämistä, sälekaihtimien fiksailua jne. Emme oikeastaan edes yritä ennen ensiviikkoista Irlanninreissua muuttaa takaisin, sillä tämä operaatio on niin paljon helpompi hoitaa, kun lapsukaiset leikkivät eri osoitteessa :D

Oli siltikin aika hassua marssia viime viikolla tuonne omaan kotiin ja olla sielä ikiomien tavaroiden keskellä. Oikein puristi rinnasta se miten kotiin voikaan olla ikävä. Ei oikeastaan varsinaisesti tuohon kotiin, sillä katsottuna on jo mahdollinen aika kiva seuraava koti ja Irlannin unelmatalokin on tietysti ajatuksissa koko ajan, vaan siihen omaan tilaan. Omiin asioihin, rutiineihin, tyyliin tehdä asiota.

Meillä on tämä kommuuniaika vanhempieni kanssa mennyt aivan todella upeasti ja olemme niin kiitollisia, että olemme saaneet täällä asustella (ja kyllä näitäkin viikkoja varmasti tulee ikävä), mutta kyllä te varmaan tiedätte kuinka vanhempien kotona on ikuisesti se Sara 14-v. ;)

Nauroinkin miehelle järkkäillessämme tuola kotona hiukkasen tavaroita, että "vautsi, tuntuu pitkästä aikaa ihan aikuiselta", kun saa ihan itse päättää asioista :D :D :D

Hiukkasen tietysti tässä mietityttää, että mennään täältä mun vanhempien nurkista suoraan miehen vanhempien (anopin...) nurkkiin melkein kolmeksi viikoksi. Onneksi Irlantiinkin on tiedossa kivaa ohjelmaa ja toivottavasti edes hiukkasen hyvää säätä.

Ei hitsit nyt täytyy rientää, mutta kattokaa nyt kun mä ihan pikaseen kirjoitin pari riviä. Ehkä mä vielä joku päivä opin kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi :)

Palailen illalla viimeisiin vastailemattomiin kommentteihin edellisessä postissa. Vitsit, että te olette supereita, kun jaksatte kirjoitella mulle takaisin. Love <3

16 comments:

  1. sivubannerissa lukee "Irlanilainen"... siis Iranilainen vai Irlantilainen

    nimim. ekaa kertaa blogissasi

    ReplyDelete
    Replies
    1. ehkä sun tarttee lukea vähän enemmän niin se saattaa selvitä :D ei vaiks, mulla on aika paha lukihäiriö (hence alempana samassa kuvauksessa jo ilmoitellaan kirjoitusvirheistä) ja en ole tuota edes tässä kuukausien varrella huomannut. kiitos siis maininnasta. korjaan asian pikapuoliin :)

      Delete
  2. Voi Sara, nytkö se on valmis?!?!! Niin se aika juoksee!
    Täälläkin pitäs saada tää pikkuremppa loppuun (ja iso on aina mielessä!), mutta keittiön maali ja tapetti on edelleen kaupassa :D takaraja on kolmen viikon sisään, ennen ku vietetään pojan 2-veet.. Sais siis alkaa hommiin ;)
    Niin ja hei, edelliseen piti sanomani että Korkeasaari kutsuu meitäkin JOS nyt päästään reissuun ollenkaan. Nimimerkillä vauvani huutaa autossa.... (How cool is that?!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. no nyt juu! mut hei noi tiukat deadlinet ovat aika hyväkin juttu - on vaan pakko tehdä pitkää päivää. Ihan hyvin me tänäänkin saatiin hommia etiäpäin, et kyl tää tästä ;)

      Delete
  3. Mukavaa reissua ja takaisin kotiin muuttoa. Me ollaan siis muutettu meidan vanhempien taloon ja vanhemmat pienempaa. On ihan kummallinen olo, ku omassa nuoruudenkodissa nyt pitas olla aikuisena ja tietaa mita tehdaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No varmasti! Onnea teille "uuteen" kotiin ja hei milloin bloggailet taas?!?

      Delete
    2. Bloggailen nyt tossa osotteessa nykyaan http://tuhlaajatytonpaluu.blogspot.co.uk/

      Delete
  4. Onnea putkirempan valmistumisesta ja ihanaa matkaa Irlantiin! Mahakuvia odottelen kovasti, kun itselläkin vauvakuume polttelee;) /Bianca**

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eiköhän niitä masukuvia sitten taas satele, kunhan tämä kumpu ihan kunnolla kasvaa :) Ja kiitos toivotuksista!

      Delete
  5. Minä niin tiedän tuon taantumisen kotikotona ollessa. Se on toisaalta niin ihanaakin mutta raskastahan se on kun molemmilla osapuolilla on ne omat tavat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinpä! Vaikka mun vanhemmatkin tekee samalla tavalla asiat, kuin silloin aikaisemminkin kun muutin pois kotoa, niin silti ne tuntuvat vierailta. Ja onhan se tietysti iso lisä, että nämä meidän pojat pyörii täällä "tuhoamassa" minkä kerkiää...

      Delete
  6. Mä niin tiedän ton tunteen kuinka sinne omaan kotiin ja omiin rutiineihin kaipaa. Ja myöskin tuon taantumisen Sari-14v, ihan oli kyllä samanlaista. Ja mulle ainakin se viimeinen viikko,kun tiesi että kohta pääsee kotiin,niin oli tosi vaikea olla siellä vanhemmilla. Vaikka nyt kun ollaan jo aika kauan kotona oltu on nuo lapset vieläkin tottuneet siihen, että lähes joka päivä mummia ja ukkia näkevät.
    (Ps. Sulla on tuolla sivussa sen vanhan suljetun blogin linkki :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen, että meidän lapsille (erityisesti Fionnille) tulee olemaan kova paikka ettei nähdäkkään mummia ja paappaa päivittäin. Tulee varmaankin kova ikävä.

      Hei ja korjaampas tuon hommelin heti. hyvä kun huomautit!

      Delete
  7. Ps. Siis mun vanhan blogin, jos ei tuosta selvinnyt...kuinka vaikeeta onkaan kirjotella järkeviä lauseita väsyneenä...?

    ReplyDelete
    Replies
    1. äj ja nyt mä tajusinkin tän jutun, kun mietinkin että etpäs ole enää kirjoitellut blogia. No onpahan nyt sitten paljon iltalukemista minulle ;)

      Delete