SE VIIKKO, KUN OLIN OFF-LINE.

Tai en ihan kokonaan, mutta melkein :)

Täällä tätä postia naputtelen kuulkaa jossain Norjan ilmatilassa matkalla kotio Irlantiin. Olen kyllä nytkin off-line, mutta Elsi tuossa vieressä nukkuu ja pojat pelaa padilla. Yht'äkkiä mulla ei ollutkaan mitään tekemistä. Oli kyllä aika virkistävää olla Suomessa vanhempieni kotia lukuunottamatta netin uloitumattomissa. Aika paljon tulee somessa vietettyä aikaa ja nyt sain siihenkin vähän taukoa :)

Tämä toka viikko Suomessa oli tosiaan varsin kiireinen, mutta niin kiva. Nyt tuntuu, että ehdittiin tekemään kaikkea hauskaa, joskin muutamaa kaveria olisin vielä mieluusti nähnyt. Valitettavasti aikataulut meni ristiin.

Käytiin parina päivänä meidän vanhassa tutusta leikkipuistossa moikaamassa kerhon tätejä ja muistuipa taas mieleen ne aamut elävästi, kun oltiin ihka ainoina tuola leikkimässä säällä, kuin säällä. Se herätti paljon mielessäni ajatuksia, mihin ehkä palaan tuonnempana.

Tiistaina käväisin Kalastajan vaimo-blogin Johannan uuden kirjan julkistustilaisuudessa Menita-lankakaupassa keskustassa. Tykkään hurjasti neuloa, mutta suurpiirteisenä tyyppinä neulon mieluiten ohjeesta. Johannalla on mielestäni aina ollut tosi  kauniita ja kivoja malleja ja uusi kirja on hurjan kaunis kokonaisuus. Ja kirjailija itse on kyllä luonnossa just niin suloinen, kun blogi antaa olettaa :)

Heti julkistustilaisuudesta hyppäsin kaverini autoon ja hän tyttärineen tuli mun vanhempien luokse kylään. Me ollaan ystävän kanssa tunnettu 9-vuotiaasta asti ja hän on kyllä minun vanhin ystävä. Ja hauska yhteensattuma; hänen esikoisensa on syntynyt viikkoa ennen meidän Elsiä. Tytöillä on jopa sama lempinimi vahingossa :)

Keskiviikko, torstai ja perjantai oli omistettu siskoille ja siskonlapsille ja Fionnin passinhaulle, erään toisen ihanan ystävän treffaamiselle ja launtaina olikin sitten aivan kokopäivän meno.

Aluksi suuntasin lapsimessuille ja sieltä tapaamaan ihanaa naisjoukkoa. Tapasin ensi kertaa esim. Jotain tekemistä-blogin Pian ja tuntui, kuin oltaisiin tunnettu aina. Ihana ihminen ❤️ Messuilla moikattiin myös Kultahipun Evelinaa ja Villa foxin Satua ja olipas tosi mukava tavata kasvokkain tytöt. 

Itse en messuilta löytänyt mitään lapsille, mutta tämä Lumoan mekko oli mielestäni ehkä tarjonnan paras yksilö. 

Oli kyllä aika kiva olla kerrankin menossa koko päivä ilman lapsia, vaikka mulla olikin aivan hirmuinen ikävä heitä :D 

Oli aivan ihana olla Suomessa käymässä ja vähän haikeus tulee mennä kotiin, mutta samalla kutkuttaa mahan pohjasta, että pian saan halata ja pusutella omaa rakasta miestä. Ja hän on vielä kaiken huipuksi lomalla koko viikon! Ensimmäinen lomaviikko sitten   viimevuoden maaliskuun.

Lentokentältä jatkamme taas anoppilaan, mistä ajelemme sitten huomenissa kotiin Connemaraan. F menee sitten pari päivää myöhässä kouluun ja keskiviikkona alkaa Jamesin suuresti odottama play school.

Mutta sellaista siis. Palaan nyt tämän jälkeen kameroitteni luokse ja sain vielä isältä lainaksi yhden huipun linssinkin.

Eli seuraavaksi siis kuulumisia kunnon kuvilla :) heippavaan ja pian kuullaan!

HEI, HEI KUULE SUOMI!

 No hei vaan. Täällähän me Suomessa tosiaan ollaankin jo pitkälti ensimmäistä viikkoa. Matkustus meni oikein yllättävän hyvin. Lentopelkoiselle tiistain puuskainen myrskytuuli oli aluksi aika kauhistuttava ajatus varsinkin, kun meillä oli välilasku Lontoossa, mutta nousuja lukuunottamatta, lennot olivat oikein leppoisat. Tai no mitä ne nyt yksin kolmen lapsen kanssa voivat ollakkaan :D

Ensimmäiset päivät Suomessa oli pää pyörällä aikaerosta (varsinkin, kun kellotkin juuri siirrettiin kesäaikaan) ja itse koin jonkinmoista kulttuuri-shokkia. Olin vuoron perään hämilläni kaikesta tutusta ja onneni kukkuloilla kaikesta tutusta. 

Ajoin läpi meidän vuoden takaisen naapuriston ja ahdistuin jotenkin kummasti, ihan kuin se olisi vielä meidän arki ja sitten taas toisaalta muistelin lämmöllä niitä ihan tavallisia päiviä lähiössä, mitä rytmitti Pikku Kakkonen.

Keskiviikon halailin siskoja ja siskojen lapsia ja rakastuin palavasti erääseen pieneen ihmeelliseen parikuiseen ihmiseen. 

Torstaina tuskailin lasten päälle toppapukeet ja mietin kauhuissani, miten ikinä selvisinkään siitä päivittäin koko viime talven kolmen pienen kanssa??!

Onneksi sentään meillä oli jotain hiukan lämpöisempää viime vuodelta mummilassa jemmassa, sillä mä olin totaalisesti jo unohtanut nämä talviuniformut ja Suomeen saavuimme vain nahkaisissa kävelykengissä :D

Perjantai-iltana tapasin parasta ystävääni Helsingin iltaelämässä ja ensi kertaa koin kovaa kaipuuta kaupunkiin. Ja vanhan ystävän tapaaminen nyt muutenkin vain on niin parasta. Jatkettiin juuri siitä mihin jäätiin joka kerta.

Lauantaina pojat pääsivät paapan kanssa ajelulle metroon, ratikkaan ja bussiin ja me Elsin kanssa toteutettiin isku Helsingin kauppoihin, kun listalla oli muutama tärkeä hankkiminen. Kaikki löytyi ja oli niin hassua viedä tyttöstä esim. vanhaan tuttuu Kampin keskukseen, kun kaikki hänelle täällä on ihan uutta ja ihmeellistä .

Sunnuntaina lupasin viedä lapsukaiset Snadistadiin leikkimään ja melkein pyörryin, kun tiskiin piti lyödä sisäänpäsymaksua 42euroa!!! Siis mistä lähtien myös aikuisista peritään leikkiluoliin maksu? Tuolla summalla saataisiin jo puolen viikon ruoat. Ei ole oikein ja kengän kärjet satavarmasti äänestävät jatkossa johonkin muualle :/

Tässä vaiheessa lomaa ikävä omaa rakasta on jo aivan jäätävän kova ja sopivalla innolla odotan tulevan viikon kiiruhtavan kaikkea mukavaa tehdessä. Melkeimpä jokaiselle päivälle on taas ohjelmaa ja erityisesti ihanien ihmisten treffaamista.

On jännittäviä juttuja tiedossa ja lauantai huipentuu koko päivän huvitteluksi. Päivällä ensin lapsimessuille ilman lapsia ja sitten yhden mielettömän naisporukan kanssa illanviettoon.

Vaikka pääsiäinen ei koskaan ole ollut minulle erityisen mieluinen pyhä, olen tosi iloinen, että se soi meille tämän tilaisuuden vierailla Suomessa :)

En tuonut mukanani edes kameraa ja melko lomaillen tässä menee muutenkin. Yritän silti tällä kännykällä morjenstaa teitä täältä käsin toisenkin kerran :) sori siis vain nämä harvat kuvat kännykällä toteutettuina :)

Moimoi siis teille ja kuulemisiin!

KESKENERÄISTÄ.

Mä ajattelin perjantain kunniaksi julkaista täällä muutaman pikku kuvasen tästä meidän uudesta kodista. Silloin, kun oltiin muuttamassa Irlantiin, eräs lukija pyysi kuvia myös sisustuksen välivaiheista. Siitä, kun kaikki ei ole vielä kiiltokuvamaisen täydellistä. Mutta tiedättekö, bloggareiden helmasynti, sellaisia kuvia on ihan hirveän vaikea julkaista. Siksipä täällä on niin vähän mitään sistusjuttusia näkynyt, sillä meidän kodit (monikossa, voi huokaus...) täällä on olleet koko ajan enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. 

Mulla on hyvinkin tarkat visiot, mitä mihinkin haluan - tunnelma, kalusteet ja värit ovat ihan tarkasti mielessä. Toteutusta täytyy vain kärsivällisesti odottaa. Ja kärsivällisyys täällä onkin ihan varmasti kasvanut ihan huippuunsa. Kaikkimulleheti ei vain onnistu. Ensinkin täältä meidän kylältä ei saa paljon mitään eli täytyy lähteä vähintään tunnin päähän Galwayhin, jos mielii mitään ruokatarpeita kummallisempaa. Toisekseen, vaikka käteväemäntä saatan ollakkin, poraamiset sun muut jätän mielelläni Liamille. Ja sitten hänen kallisarvoisella vapaa-ajallaan tulee useammin priorisoitua perheen yhdessäolo ja lasten kanssa touhaaminen, kuin koukkujen tai taulujen saaminen seinälle. Ja kolmanneksi tietenkin raha. 

Sisustaminen tapahtuu siis pikkuhiljaa, mutta kyllä täällä kodissa näyttää jo ihan meidän omalta, vaikka puolitessään onkin :) Ja kyllähän meillä kalusteet melkein ovatkin kasassa eli monet jutut on enemmän sellaisia pienempiä yksityiskohtia. Täällä muuten muistinvirkistykseksi meidän oma vanha koti ja aika paljon yhteneväisyyksiä löytyykin, vaikka täällä onkin onneksi paljon väjempää :)

Niin ja miten noi pyykit liittyy sisustukseen? Noi ei mitenkään, mutta tykkään noista niiden takana olevista tuplaovista ihan hirmuisesti. Ja pyykkihuolto olisi vihdoin tarkoitus heivata tuonne vierashuoneeseen, kunhan saan sen järjestelytä siistiksi lopuista muuttolaatikoista. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin pyykinkuivausteline tässä olohuone/dinerissa.

Lastenhuoneessa nukkuu toistaiseksi vasta pojat tuola ritarisängyssään. Elsille on jo oma pieni kulmaus puoliksi valmiina, mutta sänky vielä puuttuu. Sen toivon saavamme tässä kevään mittaan tuohon viirien alapuolelle odottamaan otollista hetkeä. Ihan vielä ei olla valmiita meidän viimeistä vauvaa päästämään omilleen :))

Lastenhuoneen verhot meinaan kyllä vaihtaa vähän neutraalimman väriseksi, että käyvät paremmin muiden tekstiilien sävyihin ja kyllähän lelut sitten tuovat sitten muuten sitä värikkyyttä. Lattialle haaveilen isosta puuvillamatosta/räsymatosta, mutta se pitäisi melkein Suomesta ostaa, kun ei täältä moisia oikein löydy. Elloksella löytyisi aika kiva vaihtoehto. Tai sit ihan yksivärinen puuvillamatto, jos tuo on liian busy.

Tuo vihreä vanha mummani vanha kaappi vielä kaipaisi uutta maalia ja kunnostamista, mutta en oikein osaa päättää, mikä olisi hyvä. Jopa tuohon alkujaan kammoksumaani myrkynvihreään alkaa olla silmä sen verran tottunut etten oikein osaa edes kuvitella kaappia muun värisenä.

Seinälle tulee vielä ainankin yksi iso julistetaulu, mikä odottelee Ikean Ribba-kehystä, muttakun se Iksuun pääseminenkään ei ole niin yksinkertaista :)

Meidän huone on kaikista pienin, mutta tykkään siitä ihan hirmuisesti. Heti ovesta vasemmalle on oma en suite shower room ja oikealle isot vaatekaapit. Ikkunat on huoneen kahdella seinällä ja niistä paistaa ihanasti ilta-aurinko. Sängyltä puuttu "koristetyynyt", kun ne pitäisi tuulettaa ja pestä säilytyksen jäljiltä. Verhotkin on, mutta ne ei nyt tässä näy ja just ne olenkin vissiin siirtämässä lastenhuoneeseen. Ovat itseasiassa samat, kuin tuossa vanhan kodin kuvissa on lastenhuoneessa.

Hyvä mieli tulee, että samat sistusjutut nappaa vuodesta toiseen ja samat huonekalut, tavarat ja tekstiilit löytävät oman paikkanssa kodissa kuin kodissa.

Meillä ei siis ole trendikästä, mutta kotoisaa. Ehkä enemmän puupintaa, mitä ihan ikiomaan kotiin valitsisin ja ikiomassa olisi varmaan enemmän uuden ja vanhan kontrastia, mutta just tähän kotiin sopii paremmin tällainen mökkimeininki eli sillä mennään :)

Jeps, mutta nyt täytyy rientää kotihommiin ja sit me kävellään hakemaan Fionnia koulusta, kuka pääsee jo superaikaisin, kun koulusta tosiaan alkaa kahden viikon pääsiäisloma. Tiistaina lennetään Suomeen, mutta sunnuntaina jo ajellaan anoppilaan kylään puoleenmatkaan Dubliniin. Sitä ennen täytyy toivoa, että nuo pyykitkin kuivuisi ja muut hommelit valmiiksi.

Kivaa viikonloppua kaikille. Mielessä on vaikka mitä kirjoiteltavaa tänne ja toivottavasti aikaa löytyy myös :)

HERRA PUNAINEN JA MUUT PÄIVÄN AJATUKSET.

 Mun oli tarkoitus vähän tän yhden tyypin synttäreiden kunniaksi kertoilla hänestä jotakin, mutta sitten taas tuli sellainen olo, että se on ihan liian henkilökohtaista. Mutta aivan ihanat syntymäpäivät meillä vietettiin. Ja hurmuri itse oli niin onnellinen, että äidin sydän meinaa pakahtua. Ja hitsit äitiliinillä meinasi käydä oikea epic fail, kun synttäreitä edeltävänä iltana tajusin, että eihän meillä ole mitään koristeita. Ei ilmapallon ilmapalloa. Luojan kiitos joulukoriste laatikosta löytyi jotain tuollaista washiteippiä, millä seinälle syntyi kirjoitus ja foliosta sitten vähän tähtiä ja sen sellaista. Mietin siinä klo 23 vielä näitä värkätessä, että tällaisia me äidit sitten vissiin ollaan. Syntymäpäivinä sitä tekee kaikkensa, että lapsella olisi mahdollisimman spesiaali olo.

Sen voin kertoa, että Jamesin suurin asia tällähetkellä on lempiväri punainen. Se lähti eräästä parista Fionnin vanhoja nahkakenkiä ja sitten yht'äkkiä kaiken piti olla punaista. On pipoa, lippistä, takkia ja sitten ne kaikkein tärkeimmät punaiset autot. Syntymäpäivälahjaksi pikkaraisella oli vain yksi toive: a big red car. Ja sitten kun sitä ei saanutkaan siitä kaupasta, mistä luulin, vietin muutaman hikisen hetken etsiessäni internetistä jonkun puljun, missä toimitus tapahtuisi mielellään alle viikossa. Eikä edes tämäkään tullut ajoissa vain syntymäpäivän postissa vasta. Onneksi lahja oli mieluisa ja muulla ei ole väliä <3

Ja täytyypä vain taas pikaisesti kertoa, että taasen kerran mä aivan häkellyin näiden tällä asuvien tuttujen ihmisten avuliaisuudesta. Nimittäin tänään aamulla meidän auto ei taas hyvällä tahdollakaan käynnistynyt. Akku oli monen kuukauden nikottelut tuloksena tullut kait tiensä päähän. No eipä siinä mitään kävelin Fionnin kanssa kouluun, vaikka satoikin kaatamalla ja samalla sitten pienten kanssa kerhoon ja kauppaan ja lopulta Fionnia hakemaan. Ja siis jokainen koululla vastaantullut aikuinen kysyi voisiko antaa meille kyydin ja olenko nyt varma, että pärjäämme ja enkö sittenkin ottaisi kyydin ja useampi tarjoutui hakemaan ja tuomaan Fionnin huomenna satoi tai paistoi.

"Kyllämäpärjäänyksinkiitosvaan"-Suomalainen äiti kiitti kauniisti ja sanoi juu ei meillä hätää kävellä tuola vesisateessa, vaikka ollaan jo ihan litimärkiä. ((Haloo??)) Mutta siltikin, kun käveltiin eräs äiti pysäytti autonsa ja kysyi, että eikö nyt varmasti hypättäisi mukaan ja hänellä on ne letkut, millä sen auton voi yrittää startata. Ja järki käteen - tietysti me hypättiin ja mulle tuli niin uskomattoman hyvä mieli, miten ihmiset oikeasti täällä pitävät toisistaan huolta ja jeesaavat. Ja kotiintullessakin vielä eräs kaveri viestitteli, että hänen mies on hyvä autojen kanssa ja ilmanmuuta tulee auttamaan akun kanssa, jos tarve. 

Se avun tarjoaminen pyynteettömästi ilman odotusta vastapalveluksesta on vain jotain niin kaunista. Ja kai minäkin kannoin korteni kekoon sitten myöhemmin, kun Fionnin paras kaveri tuli meille hoitoon siksi aikaa, kun hänen äitinsä kävi asioilla :) 

Mutta siis sellaista. Nyt täytyisi syventyä miettimään, mitä mä pakkailen sinne Suomi-lomalle, kun siellä on meneillään se helkkarin takatalvi. Mitähän kummaa me oikein laitetaan edes päälle? Tulee kyllä olemaan jännittävä reissu palata vanhoille kulmille melkein vuoden jälkeen. Jotenkin katkeran suloista, kun esikoinen tänään huolestuneena kysyi, että tullaanhan me sitten takaisin Irlantiin kuitenkin? 

Anyway, nyt pakkailemaan ja heippa vaan!