20.3.15

ON SIIS KEVÄT.



Tämä blogi varmaan rastittaa kaikki ruudut, niissä "minkälainen on huono blogi"-listoissa. Ensin täysi into päällä hehkutetaan blogidraivia ja sit hävitään kuin pieru saharaan ja sit postitellaan kovia selityksiä, miksi kadottiin. Ei ole ajastettuja postituksia pitämässä postausten virtaa tasaisena. Kuviakin varmaan liian vähän.

Mut juu, täällä ollaan taas! :D 

Elikkäs tässä välissä sairastimme taas angiinaa ja sen sellaista perheen pikkuisten kera. En ole kyllä samanmoisessa kuumeessa päivätolkulla ollut varmaankaan kuuteen vuoteen. Voisin sanoa sanasen tästä sairastelukierteestä, muttakun se nyt näyttää melko vahvasti olevan so last season, niin keskitympä nyt sit siihen vaikkapa, että tänään olo on varsin keväinen. 

Ja sen ilon vuoksi kaivoin neljävuotta vanhat neljän euron valkoiset halpistennarit kaapista. Yrittävät olla vähän niinkuin Supergat (joista tykkään enemmän kuin Consseista) ja sit jos nämä jossain vaiheessa kosahtaa, näytyy varmaan ostaa sellaiset ihan aidot. Isosiskollani nimittäin oli Supergan tennarit tai vissiin paritkin joskus silloin vuosituhannen vaiheessa ja aina niitä ihailin.

Olin myös eilen illalla varmaan jo vähän huvittavan hysteerinen tämänaamuisen auringonpimennyksen kanssa... En ollut tajunnut sen tapahtuvan just, kun Fionnin koulu alkaa. Ja koulu on kylän kokeimmalla nyppylällä ja pihan iso ja avoin ja täällä meilläpäin se pimennyt oli 95%:nen. Mietin jo vaikka mitä suojapeittoja pojan ja omille silmilleni, mutta luojan kiitos aamu valkeni eeeerittäin sumuisena ja pilvisenä. 

Kouluun viemisen jälkeen me käytiin pikkaraisten (James ja Elsi) kanssa tekemässä viikon ruokaostokset ja vaikka tämä koti on kuin pommi, ajattelin nyt E:n päikkärien ajaksi istahtaa tähän koneelle. Aika kun tosiaan loppupäivästä ei tule käymään pitkäksi, kun pitää selvittää nuo pyykkivuoret sun muut. Mun pitäisi tosissani myös ruveta suunnittelemaan, mitä pakkailen sinne Suomen lomalle, mihin on enää vajaa pari viikkoa aikaa.

Huomenna saadaan kyläilemään meille Mandy-kaverini tyttärineen ja sunnuntaina Liamilla onkin vapaapäivä vihdoin. Ja alkuviikosta juhlitaan meidän ihanaa kolmevuotta täyttävää Jamesonia. Voi että! Niitä kemuja onkin odotettu. Täytyy toivoa vain, että äitiliinin pienokaisen ison pojan lahja kotiutuu Amazon-sedältä ajoissa. 

Juu, mutta nyt täytyy taas rientää, mutta nähdään taas :)

7 comments:

  1. Haha, ihan täsmälleen sama juttu, mä huokaisin helpotuksesta kun aamu valkeni harmaana ja pilvisenä - muuten oisin tuntenut itseni ihan surkeaksi äidiksi kun ei ollut suojalaseja joiden turvin lapselle olisi voinut näyttää harvinaisen luonnonilmiön. :'D Katsottiin sitten netistä että miltä se auringonpimennys oikein näyttää. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olisin ihan oikeasti halunnut itsekkin hankkia suojalasit ja katsoa, mut noiden pikkuisten kanssa tämä pilvisyys oli hyvä juttu. Kyllähän se pilvien läpikin sarasti ja vähä kauhuissani katselin, kun isommat esikoisen koululaiset ihan paljain silmin sinne taivaalle tuijotteli. Aikuisia ei mailla halmeilla ja mitäpäs, jos pilvipeite olisikin rakoillut?

      Delete
  2. Mun mielestä sulla on ihan paras blogi, ihan turhaan itse soimaat! Vaikka postaustahti on epäsäännöllinen, ei se haittaa. Blogisi on elämänmakuinen ja siksi juuri tykkään siitä monien muiden enemmän pinnallisten blogien rinnalla. Uusi postaus sun blogissa on aina iloinen yllätys blogifeedissä.

    Löysin blogisi puolisen vuotta sitten kun etsin kolmen lapsen äiti -blogeja :). Asutaan samoilla hoodeilla kuin te asuitte täällä Suomessa ja muistankin teidät puistosta. Näin 5- ja 4-vuotiaiden tyttöjen ja 6 kk pojan äitinä on kiva lukea teidän lapsiperhearjesta yms.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi mä taidan tietääkkin, kuka olet :) Kiva kun kommentoit ja kiitos paljon, kultaisesti kirjoitit! Ja onnea pikkuveljestä. Saatetaan törmätäkkin, kun ihan varmasti tullaa sinne vakkaripuistoon kyläilemään nyt Suomilomalla :)

      Delete
    2. Kiitos onnitteluista, ihana pikkuveli, mutta meno kolmen lapsen kanssa aikamoista! Ehkä törmätään puistossa :)

      Delete
  3. Yhdyn edelliseen kommentoijaan! Mielelläni aina luen, kun olet ehtinyt kirjoitella ja ei voi kuin ihailla, että jostain siihen aikaa löydät. Samoina kiinnostuksen kohteina sisustus, lastenvaatteet ja tyylijutut joihin oma pieni vapaa-aikani menee, en ehtisi kyllä bloggaamaan joten arvostan :). Ihanaa kun on kevättä ilmassa ja valoisaa, siellä varmasti vielä enemmän kuin täällä.

    Kommentoin joskus alkuvuodesta ja kiittelin hyvän mielen blogistasi, täällä me lukijat pysytään oli postaustahti mikä oli. Hyviä syntymäpäiviä! E:n ja A:n äiti

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äh, voi teitä! En mä tosiaan tällä halunnut mitään kehuja kalastella ja olen ihan hämilläni, kiitos niin paljon. Välillä mulla on ihan pöhkö alemmuuskompleksi tän touhun kanssa just siksi, kun tietää, että jos aikaa olisi, tää voisi olla omastakin mielestäni aika onnistunut tuotos. no nyt on elämäntilanne tämä ja näillä on mentävä :)

      Delete