10.11.13

KOLME VIIKKOA, KOLME KUVAA JA KUULUMISIA.

Ihanaa isänpäivän iltaa ihanaiset :) Toivottavasti teillä on ollut mukava päivä kaikin puolin. Meidän daddyä lahjottiin kerhossa tehdyllä liikkiksellä kirjanmerkillä ja kahdella paidalla. Aamun croissantit hän joutui valitettavasti paistamaan itse :D Iltapäivällä kokoonnuimme sitten isäni ja äitini luokse juhlimaan. Ihanaa ja rentoa oloa <3

Hurjaa menoa nämä päivät juoksevat! Elsi täytti eilen kolme viikkoa, mikä merkitsee sitä, että viikon päästä meidän daddy palaa töihin ja minä otan taas ohjat käsiini - hui!!! Onneksi voinen luottaa vanhempieni apuun siinä alkuun. Lähinnä mietityttää miten ikinä saan meidät kaikki neljä ovesta ulos puistoon taikka kerhoon? 

Elsi on kyllä kaikenkaikkiian ollut toistaiseksi minun vauvoistani 'helpoin'. Eipä juuri itkeskele, mutta mahanpurujen välttämiseksi olen karsinut ruokavaliostani nyt ensimmäisiksi viikoiksi pavut ja linssit. 

Tällä hetkellä on meneillään tiheän imun kausi ja päiväsaikaan muutenkin vauva nukkuu oikeastaan lähinnä vain minun sylissäni tai kantoliinassa pieniä torkkuja.
Onneksi olen tällä kertaa myös tässä liinailussakin hiukan itsevarmempi ja lempparisidonta luonnistuu varsin vikkelästi. Eilen Elsi oli ensikertaa myös Manducassa pikku-unilla, mutta sitä tykkään oikeastaan käyttää enemmän sitten, kun vauvatukea ei enää tarvita.

Myös isommat pojat ovat olleet läheisyydenkipeitä ja pyytäneet päästä kantoreppuun. Luojan kiitos meillä on tuo taaperokokoinen Tula-reppu! Eilen kauppareissulla Fionn matkusti menomatkan daddyn selässä ja James tulomatkan. 1v8kk:n ja 3v9kk:n kantomukavuudessa ei Liamin mukaan ollut juurikaan  eroa.
Tämä komen pienen lapsen vanhemmuus on kyllä meistä molemmista ollut aikasen haastavaa ja uuvuttavaa - eli juuri sitä mitä epäilimme sen olevan ;) Liam on tosiaan vetänyt sitä minun  aikaisempaa (ja tulevaa) kotivanhemman roolia ruoanlaitosta siivomiseen ja poikien pääasialliseen hoitamiseen. Minä sitten autan minkä  kykenen. Kaipaan jo oikeasti paljon meidän 'tavallista rutiinia' puistoiluineen kaikkineen. Myös mies taitaa vähän jo kaivata työpaikalle :D Vaikka toki nauttii tästäkin ja perheen kanssa olemisesta, niin on saanut myös kokea ne turhautumiset ja saman shown päivästä toiseen pyörittämisen väsymykset, mitä minä kotiäitinä (pahimmillaan) kohtaan, mikä on minullekkin aika terapeuttista huomata.

Ehkä olen tämän myötä itsekkin saanut täältä sohvan nurkasta katsottuna perspektiiviä tähän kotielämään. Ehkä osaan olla itselleni hiukan armollisempi ja ehkä muistan venyttää sitä pinnaa jatkossa vähän enemmän, mitä tulee lasten toilailuihin.

James ei ole juuri ollut moksiskaan pikkusiskon ilmestymisestä perheeseen, mutta kuinka osasin epäilläkkään, hän tekee nyt tässä sopivasti samaan syssyyn neljää uutta hammasta ja sekös vasta kiukuttaa ja harmittaa! Marina ja kitinä ja ihan kipu on sitten myös sen mukaista. Pikku reppana <3

Fionn-herkkis sitten on selkeästi ottanut siskon tulon vähän rankemmin. Tai oikeastaan varmaan aika klassiseen tapaan: välillä sisko on kiva ja välillä tyhmä. Välillä pyydetään "haluun syliin sen" ja sitten ei voisi vähempää kiinnostaa. Olemme yrittäneet antaa esikoisen tutustua vauvaan ihan omassa tahdissaan. Eiköhän se tästä. Välillä on vain väsyneenä vaikea laittaa hänen tunteenpurkauksian oikeaan lokeroon ja olla ymmärtäväinen, joskin eilen taidettiin kokea jonkunmoinen break through, kun vauva iltapuolella nukahti sopivasti tunniksi niin, että minä sain oikein kunnolla viettää poikien kanssa aikaa. Laulettiin ja soitettiin soittimia (terve vaan naapurit) ja luettiin kaspäin kirjoja. Sitten sain F:lle selitettyä, että voi aivan hyvin lukea samalla kun imetän ja sohvalla sitten vielä aamullakin jatkettiin kirjojen selailua.  Tänään meillä onkin taas asustanut se sama poika kolmen viikon takaa :)

Epäilemättä tämä ei nyt vielä ollut tässä ja pojat (ja minä) taatusti regoivat daddyn töihinlähtöön :D

Siihen alan olemaan itse aika turhautunut, miten tässä alkuun olen itse niin homssuinen. Herään aamuisin maitolammikosta, hiukset harottaa, vaatteissa on vähintään puklutahroja. Litimärät liivinsuojat, jälkivuoto jne. Ah, tämän vaiheen voisin kyllä omalta kohdaltani skipata, vaikka luonnollisesti toivon, että vauva pysyisi aina pikkuruisena ;)

Joskin hommaa riittää niin on se päällimmäisin tunne yhä edelleen rakkaus ja valtava kiitollisuus. Tässä kun tämä pieni taas nukuksiissa lupsuttelee sylissäni, voisin aivan haljeta rakkaudesta. 

Tästä taisi taas tulla ihan kilometriposti - olisipa minulla aikaa useammin tulla postittelemaan kuulumisia!

Hauskaa alkuviikkoa teille kaikille ja yritän taas palata asiaan pian :) Sara xxx


13 comments:

  1. Jestas mikä söpöliini siellä teillä on! Niin suloinen, kun mahtuu koko tyttö melkein kokonaan sukkahousuihin :)
    Ne ekat viikot ja ehkä kuukaudetkin oli musta itestä omalta kantiltani tavallaan kamalinta aikaa. Just kaikki mitä luettelit: maitolammikot, puklut, likaiset ja takkuset hiukset, sekaisin olevat hormonit, märät liivinsuojat, jälkivuoto.... Niitä en kaipaa, mutta nyt kun tyttö on 10kk niin tää on jo kivaa. Selkeen eron huomasin omassa voinnissa ja jaksamisessa jossain huhti-toukokuussa, eli kun tyttö oli noin 4-5kk. Sit se homma alkoi olla hanskassa ihan eri tavalla :) Kivaa viikkoa ja nauttikaa vikasta isäkuukausiviikosta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja nuo sukkahousut on olevinaan kokoa 6-12kk! Kovaa vauhtia hän kyllä kasvaa, ihan just pitää siirtyä 62cm vaatteisiin, snif.

      Mut juu ihana, että muillakin samat kokemukset näistä alkukuukausien homssuisuusongelmista. Mietin vielä pitääköhän tuohonkin tehdä joku disclamer, että "tiiietenkin nuo asiat ovat toisisijaisia, kun on terve vauva jne.", mutta ei se kyllä poista tätä väsähtänyttä olemusta :D Olen yrittänyt tsempata ja edes päivittäin sitten laittaa sitä ripsiväriä :)

      Tottahan se toki tietysti on, että koko ajan tämä helpottaa. Muistelisin tosiaan itsekkin, että noita samoja aikoja se maitomäärä tasaantuu ja esim. liivinsuojia en sitten ole oikeastaan tarvinnut enää laisinkaan :)

      Delete
  2. Onneksi "tuota" alkua ei kauan kestä!

    Nyt kun R on 2,5kk, maidontulo on tasaantunut, hormonit ei heittele (kiitos lääkitys!) ja jälkivuoto on ohi. Ja kun oma ruokavalio on suht karsittu, puklut ja jatkuvat huutokonsertit on jääneet, eli itse ei haise niin pahalle ja ehtii tehdä muutakin kuin kanniskella vauvaa (eli käydä suihkussa pesemässä sen tukan:D).

    Miten muuten olet korvannu protskuja jos olet jättänyt linssit ja pavut? Söin yksi päivä kunnon satsin hummusta ja kävi pojan mahaan. Ja kun en syö lihaa ja maitokin on pannassa, alkaa vaihtoehdot käydä vähiin. En haluaisi lihaan palata, mutta rupeaa kohta olemaan "näivettynyt" olo. Soijaa syön aika paljon mm. jogurttina ja hiutaleina. Ja pähkinöitä. Mutta jos pitää nuo pavutkin ja herneet jättää, niin millähän nekin korvais, soijakin kun tuppaa kohta tulemaan korvista (vitsi kun sais vetää kunnon rasvaisen pitsan tuplajuustolla!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikka tosiaan en millään haluaisi tämän ajan kiiruhtavan tuon vauvan kannalta, niin sitten taas toisaalta helpottaahan se elämää, kun E rupeaa vaikkapa vähän leikkimatolla viihtymään ja valvoskelee pidempiä aikoja ilman tissiä suussa. Että on tässä kaikessa puolensa :D

      Mä syön protskujen puolesta ihan hirmuisesti pähkinöitä ja sitten maitotuotteita (ei auta suo :/ ) ja sit me tungetaan quinoaa, heraproteiinia tai herneproteiinia kaikki sosekeittoihin, joita meillä syödään talvisin PALJON. Ja hei kannattaa pitää huoli, että saat tarpeeksi hyviä rasvoja (oliiviöljy), kun silläkin on suuri merkitys noiden energioitten kannalta.

      Delete
    2. Onko tuo heraproteiini maitoa?

      Just tänään valitin ystävälle, että "on niin ontto olo". Vedin eilen illalla 4 lautasellista ruokaa ja tuntui, että kohta oli taas nälkä. Lisäilen pähkinöitä ja öljyä ruokiin, syön avokadoa yms. josta saa hyviä rasvoja.

      Nyt vedin paketin tofujädeä ja ekaa kertaa viikkoon tuntui siltä, että maha on täysi!

      Delete
  3. Voi vauva❤Munkin mielestä eka kuukausi oli aina ihanan kamalaa❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanan kamala onkin justiinsa täydellinen tapa luonnehtia tätä kuukautta <3

      Delete
  4. Kuten itse sanoit,kannattaa todellakin olla itselleen armollinen - niin homssuisuuden kuin sen 3 pikkusen lapsen perheen arjen pyörittämisen suhteen. Voi kun tämä toinen puolikas omasta raskaudesta menis nopsaa ja pääsis tuohon vauvan puklun tuoksuiseen onneen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosi hyvä huomata, että ne tiuskimiset on ihan luonnollisia vanhemmuuden ja väsymyksen aiheuttamia purkauksia. Ja mun mielestä ihan hyväkin lasten nähdä erilaisia tunteita, kunhan muistaa pyytää turhia suuttumisia sitten anteeksi. Mutta silti usein mä tunnen syyllisyyttä raivoamisesta, vaikka sille olisi ollut joku oikein hyvä periaatteellinen syykin (toisen satuttaminen, tahallaan tavaroiden rikkomine jne.)

      Hommsuisuus lähinnä vaikuttaa tähän omaan hyvinvointiin. Kyllä se pieni hiusten harjaus ja vähä meikkikin tekee jo ihmeitä :D Puhumattakaan suihkusta!

      Voin kyllä uskoa, että odotat kovasti :) jännä kyllä just nyt mä en enää edes kaipaa sitä raskautta yhtään, kun on vain niin ihana, että Elsi on täällä <3

      Delete
  5. Oi, niin suloinen pieni. Tuo alku aika on minusta niiiiin ihanaa. (ei tietty se homssuisuus). Mutta tuo kun uusi perheenjäsen tulee kotiin ja kaikki on uutta ja vauvantuoksuista, tietty harmonia vaikka onkin kaaos.... :) Se vastasyntynyt vaihe kestää niin pienen hetken ja ennekuin huomaakaan arki menee rutiinilla ja vauva kasvaa, mikä tietty kanssa on ihanaa ja niin pitääkin mennä. Ei sitä ihanaa alkua pitkään jaksakaan vaikka sitä myöhemmin haikeudella muistelee.... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta! Ja sitten tajuaa myöhemmin olleensakkin ekat pari kuukautta ihan kuplassa, vaikka mukamas niin muistaa kaiken :) onneksi tässä pienokaisen kasvamisessa on juuri niitä ihaniakin puolia ja justiinsa elämän paremmin rytmittyminen ja ennalta-arvattavuus helpottaa kyllä. Odotan hurjasti sitä, että hän rupeaa kommunikoimaan ja hymyilemään. Varmaan tulee olemaan tuolle esikoisellekkin iso ja tärkeä juttu :)

      Delete
  6. Oon ihan myyty tuosta teidän tytöstä. <3

    Mulla on se homssuinen olo vieläkin! Oon joka aamu ihan maidossa, ainakaan toi muutaman yön syömättömyys ei vaikuttanut maidontuloon mitenkään. Tosiaan, neljästä viimeisimmästä yöstä kahtena yönä YKSI yöruokailu ja kaksi kokonaista yötä! Uskomatonta. Keskimmäiseni kun söi noin neljä kertaa yksivuotiaaksi, ja tämä on vasta (jo?!) neljä kuukautta.

    Kivaa viikkoa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vitsit, mä olen kuullut tuollaisista ihmevauvoista, mutta herranjestas miten upeata!

      Kait tän maitolammikon kestää just ja just, mutta kylmä hormoonihiki, mikä tuosta listasta unohtui, on keskellä yötä ehkä se viheliäisin. Siinä vaiheessa, kun tämä imetys loppuu, niin nämä iki-eltaantunutmaitohajuiset topit lähtevät kyllä salamana roskiin. Ja sitten panostan kaikkensa antaneille lurppatisuille vain ihania alusvaatteita :D

      Kaiken tämän kyllä kestää, kun tuo baby on niin ihana <3 Miten se teidänkin tyyppi voi olla jo noin 'vanha'??? vastahan sitä jännitettiin, milloin se syntyy :)

      Delete