14.11.13

11 + 11.

Sain kaveriltani Hannalta hänen Rakkaudella, äiti-blogistaan tämän 11 + 11 haasteen. Olen saman haasteen saanut viime talvipuolella useammankin kerran, mutta silloin en saanut aikaiseksi vastauksia tehtailla. Nyt päätinkin heti ryhtyä toimeen ja jatkossa muutenkin toteuttaa nämä haasteet mahdollisimman pikaisesti ettei ne sitten unohdu.

Haaste:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa.
5. Sinun pitää kertoa ketkä olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Faktat:
1. Olen pikkujouluihminen. Parasta aikaa vuodesta juhlia vaikka ihan holittoman glögin merkeissä.

2. Parhaat pikkujoulut, missä olen koskaan ollut, olivat Brightonissa, Englannissa. Työpaikkani kemut olivat juuri sellaiset, mitä on kaikissa brittisarjoissa ja -elokuvissa. Tunnelmalliset, tyylikkäät, riemukkaat, paljon mulled winea jne. jne. Olen niin onnellinen, että pääsin ne kokemaan <3 (Brighton, I miss you...)

3. Täksi joulunajaksi meillä ei perhepikkujouluja (mun vanhemmat + siskot perheineen) lukuunottamatta ole yksiäkään pikkiksiä tiedossa plaah... Ehkä mun pitäisi noiden mun pienten työnantajien kanssa pitää ihan omat kemut joku iltapäivä.

4. Jos mä pääsisin nyt yhdeksi illaksi irtaantumaan tyttökavereiden kanssa lasilliselle kuohuvaa, mä pukisin päälleni aikavarmasti mun tummansinisen paljettihamosen. No, ensi vuonna sitten :) 
(oikeasti mä en kyllä olisi vielä laisinkaan valmis irtaantumaan vauvasta)

5. Siispä tämän joulunajan hengaankin näissä upouusissa pyjamahousuissa sen sijaan. Paras löytö Lindexiltä. Niin pehmoiset ja niin täydelliset tähän vuodenaikaan. Hyvä lahja itselleni. Voikohan näissä mennä uloskin....? 

6.  Toivoin kyllä mieheltäkin jotain söpöä (ei siis mitään Hello Kitty) pyjamaa joululahjaksi, sillä pehmeiden pakettien saaminen jouluna on vain parasta.

7. Äiti ennen aina osti minulle flanellipyjaman joka joulu, minkä kulutin yleensä melkein sen vuoden aikana puhki. Housuista tehtiin usein vielä shortsit, kun lahkeet jäi lyhyeksi :)

8. Join vanhempieni luona sunnuntaina mukillisen glögiä (Marlin, lasipullosta - ainoa oikea), mutta se maistuikin tämän sokerittomuuden jälkeen ihan kamalalta ja esanssiselta. Noooooou! Aikaisempina vuosina, kun olen voinut juoda sitä vaikka 5 kuuppia päivässä. Olin niiiin odottanut glögiä ja antanut itselleni sen osalta sokerittomuudesta vapautuksenkin. No ei tarvitse vapautella mitään :/

9. Silloin kun me asuttiin Brightonissa, juurikin Marraskuussa tämä biisi tuli nousi Brittilistan ykköseksi  ja se soi kaikkialla jatkuvasti. Monen mielestä varmaan toooosi epäcoolia tunnustaa tällainen, mutta tuo on minusta ihan paras yhä edelleen. Justiinsa niin sopiva pikkujoulufiilistelyihin. Tammikuussa en tätä enää kuuntelisi :D

10. Voi elämä miten onkin ikävä Brightoniin! Asuisin sielä mielummin kuin missään muualla maailmassa. Niin mun paikka. Onneksi Irlannista Englantiin on paaaljon helpompi ja nopeampi matkustaa, kuin täältä sinne.

11. Tämän blogin omakuvat tulevat jatkossakin varmaan tulemaan peilin kautta. Olen nyt totaalisesti tullut siihen tulokseen, että tuo minun rakas siippa ei vain osaa kuvata. Ei osaa ei. Ei minua eikä oikein mitään muutakaan :D No onneksi hän on muuten aika perfecto.



Ja sitten Hannan kysymykset:

1. Suosikki elokuvasi?
Jos minun epäcoolius ei nyt ole vielä tullut muuten selväksi, on mun leffamakukin aika rajoittunut. En oikeastaan tykkää katsella juuri muuta kuin hömppä romanttisia komedioita. Jenkkiversiot on usein liian lällyjä, mutta briteistä tulee aikamoisia helmiä.

Sellaisia suosikkeja joita voisin katsoa yhä uudelleen ja uudelleen on Love actually, Four weddings and a funeral, Nottin Hill ja Almost Famous. Kohtahan tässä onkin aika laittaa tuo Love actually pyörimään tämän vuoden osalta :)

2. Pelkäätkö vanhenemista? Jos kyllä, niin miksi?
Juu ja ei. Tämän hetkisen tilanteen kanssa olen ihan ok. Kriiseilin kriisini tuolla 25-vuoden tienoilla ja kolmekymppiset eivät pelota. Olen tähän mennessä saavuttanut oikeastaan kaiken mitä ikinä unelmoinkaan. Luin tässä vähän aika sitten nelikymppiset naisten keskustelua siihen vuosikymmeneen siirtymisestä ja se pisti mietityttämään enemmän. Ehkä enemmän pelkään sitä kun ikä alkaa tuntumaan kropassa ja siksi suunnitelmissa onkin nyt tehdä liikunnasta sellainen osa elämää, että se jatkuu hamaan loppuun asti ja auttaa aina jaksamaan hyvin.
3. Mikä tekee sinut vihaiseksi?
Valehteleminen.


4. Ketä ihailet?
Kamalan kiperä kysymys. Kaiketi kaikkia kunnianhimoisia tyyppejä, sillä itse en ole mitenkään ihan hirmuisen kunnianhimoinen. Tyydyn aika vähään. Tässä voisin selkästi parantaa ajattelutapaani.


5. Millainen ihminen olet?
Ooooh - tätä on tosi vaikea kirjata. Olen muuttunut tässä parin vuoden sisällä paljonkin, aikuistunut, ja esim. aikaisemmin olisin voinut luonnehtia itseäni epävarmaksi, mutta en oikeastaan enää. Tunteellinen herkkis, kuka ei siltikään avaa sisintään juuri kenellekkän (tyypillinen rapu ;) ), hömppä, hellä, helposti uusille ihmisille jutteleva, mutta silti ujo. Helposti ärsyyntyvä, nopeasti leppyvä. Haaveilija ja haihattelija. Hyvä organisoimaan ja nopea oppimaan uutta. 

Miten te minua livenä tuntevat minua luonnehtisitte?


6. Kauneinta elämässä?
Omien lasten tuikkivat silmät <3


7. Surullisinta mitä sinulle on tapahtunut?
Kkm. Vaikka nyt olen sinut sen pitkän tapahtumasarjan kanssa, silti saatan vieläkin itkeä menetystä. En varsinaisesti toivo, että asiat olisivat menneet toisella tavalla, mutta se valtava suru ei poistu ikinä. Jo tämän kirjoitettuani kyyneleet jälleen kerran valuvat silmistäni.


8. Mistä haaveilet?
Henkilökohtaisella tasolla haaveilen, että meidän elämä Irlannissa menisi ihanasti. Löytäisimme jossain vaiheessa täydellisen oman kodin ja vielä enemmän toivoisin, että saisimme avata oman pienen kahvila/ravintolan. Vähään tässäkin tyytyisin, sellainen mukava pienehkö koti ja pienehkö bisness, millä tulisi sopivasti toimeen. 


Tietysti haaveilen, että me ja lapset elettäisiin onnelliset ja terveelliset elämät. Ja maailman tasolla haaveilen, että nuo helkkarin johtajat nyt vihdoinkin tajuaisivat tehdä tälle ilmastopolitiikalle jotakin, että meidänkin lapsilla olisi vielä tämä kaunis pallo käytössään.



9. Miten päivä lähtee parhaiten käyntiin?
Saamalla herätä verkkaisesti omaan tahtiin (käynnistyn hitaasti) ja rauhassa ja hitaasti nautitulla aamupalalla kupillisella kahvia kera. Bonuksena pari minuuttia meikkailuun sen jälkeen olisi myös aika jees, mutta ei mikään ehdottomuus ;)


10. Miten hemmottelet itseäsi?
Tällä hetkellä ja yleisestikkin pienten lasten äitinä kaikki tällaiset omat tyttömäiset jutut tuntuu aikamoiselta hemmotelulta. On se sitten pitkä suihku kaikkineen raspailuineen taikka hetki kierellä kaupungilla ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessä (vaihetoehtoisesti vauvan nukkuaessa päiväunia) tai ihan vaikka jotkut kivat vaatteet, mitä ei ole tarvinnut vain summan mutikassa kiskoa päälle, kun vauva jo huutaa maitoa. Jo se rauhassa nautittu kahvikupponenkin on just nyt hemmottelun tuntuista :)


11. Mitä toivoisit muille ihmisille?

Mielenrauhaa.
Tässä vielä bonuksena dagens kurttukulma-Elsi. Koska hän taas heräsi syömään ja naputtelen tätä taas kännykällä en kykene haastamaan ja linkkaamaan ketään.

Mutta kehittelin tänään päässäni yhden hyvän haastepostin, minkä toteutan kunhan saan ensikerran valoisaan aikaan rauhassa kuvata (tähän voi, ottaen tiheän imun kauden ja marraskuun huomioon, kaua) ja sitten haastan mukaan vaikka ketä ;)

Nyt jatkan tätä imetysmaratoonia ja rupean tujottamaan pientä hajuhernettäni silmiin eli hauskaa illan jatkoa! Sara xxx

16 comments:

  1. kivat kuvat ja ihanat housut. Haluan ruutuhousut arkikäyttöön, mistä sellaiset löytää?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Löytyisköhän Zarasta? Nehän on nyt vissiin muotia :)

      Delete
  2. Todella suloisia kuvia! Meillä on ihan sama tuon kuvaamisen kanssa, mies ei vaan osaa joten se on peilin kautta tai ei ollenkaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :) Mun miehellä ei oikeasti ole mitään tajua rajauksen tai kuvakulmien suhteen. Hän jos kuka osaa kuvissa aivan varmasti tuoda minusta esiin kaikista rumimmat puolet. Kolmileuan jne. Pitäisi vissiin tuota automaattilaukaisijaakin harjoitella, jos siitä olisi enemmän iloa. Mutta kun tämä valokin nyt on mitä on...

      Delete
  3. Olipa tosi kiva lukea tämä postaus. Blogin kautta sinusta välittyy hirmu herttainen kuva - sellaisen aidon ihmisen vaikutelma, jonka kanssa olisi ihanaa olla ystävä ihan oikeassa elämässäkin. :)

    Niin ja nuo housut - niin mukavan näköiset. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana Hertta, kiitos kohtelijaisuudesta. Tällainen mä vaan olen :)

      Delete
  4. Mukava oli lukea sun vastauksia. Ja tuo mielenrauhan toivominen on kyllä aika hyvä toive muille!
    (Ja muuten, mun blogi ei ole enää suljettu, ollut enää pitkään aikaan:)).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja mulle! Eli sopii sitä muillekin toivotella. (eka tuli mieleen vain 'maailmanrauhaa' eli ehkä tämä on sitten se johdatus siihen).

      Multa oli tuo blogijuttu mennyt aivan ohi ja linkkasin nyt siis uudelleen sut tuohon tekstiinkin :)

      Delete
  5. mä haluaisin nähdä takkinne ;) kurkkaa blogiini ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah täytyypäs katsoa jos ehdin tämän toteuttamaan. Vaikka meillä ei kyllä taida montaakaan olla...

      Delete
  6. ... Uusi haaste odottaisi taas blogissa:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä huomasinkin sen jo kännykällä selatessa ja katsotaan jospa toteuttaisin sen ensi kauppareissun jälkeen :) Tuo alkuperäinen reportaasi oli tosi mielenkiintoinen.

      Delete
  7. Ah, tästä huomaa taas miten blogien orja olen! :D Oli nimittäin pakko marssia Lindexille ja ostaa nuo housut. Jalassa ovat nytkin ja ovat ihan huippuihanat! Eli kiitos vinkistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä kestä! Onneksi nuo oli himotus sieltä halvimmasta päästä :) Aivan ihanat ovat kyllä :)

      Delete
  8. Toi on jännä tuo vauvasta irtautuminen. En ole tajunnutkaan miten vaikeaa se taitaa olla. Itsellä ei lapsia ole, mutta mitä on ystäviä seurannut. Jotenkin sitä ajattelisi että oikein odottaa sitä hetkeä kun pääsee raskausajan jälkeen edes vähän viihteelle, mutta ehhei. Ainakin ystäväni odottelevat kuukausitolkulla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih niin mäkin luulin ennen esikoista, että se olisi helpompaa. Joku siinä vain on, hormooneissa kai, että vauvan luota lähteminen ei edes kiinnosta.

      Tämä ekat 12 kk menee ihan hirmuisen lujaa vauhtia ja jotenkin itse ainakin tykkään 'pyhittää' vauvalle täysin, kun bilettää ja omia menoja mennä ehtii sitten myöhemminkin :) ei sillä etteikö toisinaan ajatuksen tasolla tekisi mieli, käytännössä sitten ei kuiteskaan :D

      Delete