VUODEN VERRAN VÄLISSÄ.

Tutkaillessani tietokoneen kuvakansiota totesin, että tänään on tasan vuosi kun kotiuduimme tun nykerön kanssa synnäriltä. Miten hän voinutkaan olla noin pieni pikkarainen? 

Tämä vuosi on tietysti ollut vallan tapahtumarikas, mutta silti tuntuu kuin tuo tyyppi olisi aina ollut meidän perheessä. Varsin tasavertainen jäsen on kyllä siis.

Alkuhan meillä oli varsin 'haastava'. Jameksella oli kireä kielijänne, joka jo synnärillä pätkäistiin. Siitä silti jäin vallan huono imuote, äidillä hiukan ylituotanto onkelmia -> tuloksena vauva, joka söi vartin, nukkui vartin, huusi vartin (tai enemmän), söi vartin jne. Neuvolassa syynättiin painon nousua, vaikka tyyppi venyi senttejä vaikka kuinka nopeaa. Fionn aloitti uhmailut. Äitiä väsytti ja itketti, vaikka olikin vallan onnellinen.

Pikkuhiljaa kesällä vauvis alkoi tulemaan ulos kuorestaan ja hänestä tulikin ilmi varsin iloinen ja hymyilevä tyyppi. Paitsi, kun kyseessä oli jonkun uuden motorisen taidon oppiminen. Silloin pieni ähki ja puhki ja kuulantyöntäjän murinalla harjoitteli päivät pitkät uusia hommia.

Kiinteiden syömisen aloittelimme pikkuhiljaa siinä 7kk iässä. Oli kova dilemma millä tyylillä asian hoitelisimme, kun Fionn kerta oli täysin sormiruokailutettu. Siitä oli muistona lähinnä järkyttävä sotku, harmaita hiuksia ja kahta kauheammin rintaa lupsuttava lapsi ja siksi päätimme lähteä tällä kertaa sosetielle. Suht pian huomasimmekin, että se toimi tällä tyypillä varsin mukavasti ja sormiruokailua sitten harrastelimme siinä sivussa. 

James oppi seisomaan tukea vasten jo 7-kuisena, mutta konttaamaan verrattain 'myöhään' vasta melkein yhdeksänkuisena. Hiukan ennen kymmentä kuukautta hän kyllä jo seisoi ilman tukea, mutta tajusi osaavansa tuon taidon vasta about kuukausi sitten. Nyt harjoittelee kovasti kävelemistä. Tai no useamman viikon jo harjoitellut. Isoveli aikanaan otti ensi askeleet 11kk ikäisenä ja juoksi jo viikon päästä. Tämä pienempi on aivan eri kaliiperia. Jaksaa harjoitella aivan ikuisuuden. Todella pitkäjänteinen tyyppi. 

Ja herranjumala miten äänekäs tämä meidän pienempi onkaan! Sellainen perusääni ihan hyvällä tuulella on varmaan 100 desibeliä :D  Ja mekun luulimme, että tästä tulee sellainen leppoisa, lunki viilipytty (tyyliin isänsä). Nyt näyttää siltä, että energinen ja vilkas isoveli on näistä kahdesta se rauhallisempi tapaus. Apua....

Naureskelinkin tuossa äidilleni, että muistelin tässä vuoden hujakoilla alkavan sen 'vain äiti kelpaa'- vaiheen. Ja kuinkas ollakkaan 1v1pvä kuopus aloitti aivan mahdottoman ripustautumisen. En saa kadota näkyvistä ja mieluiten on kivaa vain sylissä/äidin kävelyttäessä/äidissä roikkuessa jollain muulla tavalla.

Torstaina neuvolassa saamme sitten tuoreet mitat, mutta kyllä tuo pikkuhujoppi varmaankin jo 80 sentin tietämillä, mutta painoa on arviolta ehkä 9,5kg :)

Nyt tuolla pikkutyypillä on tuollainen isojenpoikien kevättakkikin ja kenkiäkin jo kokeillaan jalkaan. 

Mitähän kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan?

***

Chilisuklaakakun ohjeen saatte vasta huomenna. Daddy joutui eilen jäämään ylitöihin enkä siis saanut vielä kirjoitettua ohjetta itselleni ylös. Tänään toivottavasti parempi onni ;)