TÄRKEÄ ESIINTYMINEN.

Josta me melkein myöhästyttiin! Oltiin nimittäin hakemassa aamutuimaan eilen uuden kodin avaimia ja sitten kiiruhdettiin hirmuisella vauhdilla kerhon kevätjuhlaan. Onneksi Fionn ehti laulamaan laulupussin laulut pikkukavereiden kanssa ja me äitiliinit oltiin aivan oih ja voih.

Fionn aloitti viime syksynä tämän kaupungin järjestämän leikkitoiminnankerhon sen pari kertaa viikossa aamupäivisin ja täytyy kyllä sanoa, että kerho on ollut aivan meidän pelastus. F tykkää ihan hirmuisesti ja viimekesäisestä ujosta pikkuisesta pojusta on kuoriutunut sosiaalinen ja iloinen pikkumies. Omat kerhokaverit on niin tärkeitä, että heitä luetellaan ja muistellaan melkein joka ilta. "Keehossa on K, S, M, O...entäs muita sitten?"

Nyt me kesän kynnyksellä me äiditkin aktivoiduttiin ja oli selvittelyä kuka jatkaa syksyllä ja kuka ei, tuleeko kuka puistoruokailuun ja niin mikäs sun nimi nyt olikaan? :)

Olin ihan unohtanut miten tämä hyvä sää herättää kaikki eloon ja yht'äkkiä on taas sellainen olo, että tuola leikkipuistossa voisi vaikka asua! Mikä parasta, tuo pienempikin on nyt jo niin iso, että ulkoleikit on mitä mainiointa ajanvietettä. 3-v. osaa mennä suht järkevästi itsekseen kavereiden kera ja 1-v. taas ihmettelee kaikkea uutta niin ja etenee hitaammin ettei kokoajan tarvitse minunkaan laukkoa ympäri maitaja mantuja yrittäessä napata jommankumman paidanhelmasta.

Olen kyllä onnellinen, että uusi koti löytyi tästä ihan kulman takaa ja kuviot pysyy vielä ainakin vuoden verran aika samanmoisina.

Käytiin muuten vielä eilen illallalla Ikeassa hakemassa se Micke-työpöytä ja syömässä lihapullat ja samalla kun lähdin autoa paluttamaan minun vanhemmille, kuskasin uuteen asuntoon jo useamman matkalaukullisen tavaraa. Uudesta kodista tulee kyllä ihan superkiva ja epäilemättä tulette kuulemaan siitä pian enemmän, koska muutto on jo maanantaina.

Mutta sitä ennen - tänään - rakenneultra! IIK! Olisipa vauvalla vain kaikki ihan ok ja oikeissa paikoissa...

KAUNEUSKESKIVIIKKO: KYNSILAKKA.

 Kuten jotkut saattanevat muistaakkin, olen koulutukseltani maskeeraaja. Kauneusjutut siis kiinnostavat minua paljoltikkin ja ajattelin ehkä kehitellä tällaista juttua, että kirjoittelen näitä kauneujuttusia aina keskiviikkoisin. Joskin voin nyt jo alkuun luvata etten osaa luvata postia ihan joka ikinen keskiviikko, mutta yritän kyllä :)

Kauneustuotteista olen siis kovin kiinnostunut, ehkä tavanomaista vielä enemmän, mutta saadessani kovemman luokan kemikaaliahdistuksen odottaessani Fionnia syksyllä 2009, siirryin kosmetiikka- ja ihonhoitotuetteissa 99% luonnonkosmetiikan puoleen. Se oli menoa sitten ja takaisin päin en ole katsonut.

Näistä tuotteista mitkä olen hyviksi havainnut ajattelin kirjoitella ja myöskin niitä meikkivinkkejäkin :)

Nyt vuorossa on kuitenkin kynsilakka.

Olen luonnonkosmetiikkamerkeiltä kokeillut muutamia kynsilakkoja (Coleur Caramel & Benecos), mutta olin aivan innoissani, kun jokinaika sitten luin uudesta merkistä nimeltään Kure Bazaar. Ehkä vielä innostunemmaaksi muutuin, kun googletuksen avulla löysin enemmän tietoa näistä lakoista ja tuotekuvista kaikki heidän herkulliset ja runsaat värivalikoimat.

"Ensimmäinen uuden aikakauden kynsilakka. Kure Bazaar yhdistää ekologisen koostumuksen muodin räiskyvään värimaailmaan.

Uutta teknologiaa edustava innovatiivinen kynsilakka syntyi pitkän kehittelytyön tuloksena. Tuntuvasti vähemmän kemikaaleja*, mutta ei kompromisseja laadun suhteen. Moitteeton pysyvyys ja kiilto,kuivuu nopeasti!
(* petrokemiantuotteita)

Koostumus, jonka raaka-aineista jopa 85% on peräisin luonnosta. Sisältää mm. puuvillaa, maissia, selluloosaa, perunaa ja vehnää.

Täysin uusi tuotefilosofia joka säilyttää kynsien elinvoiman ja kunnioittaa niiden luonnollista uusiutumista. Sileät, terveet ja myrkyistä vapaat kynnet… yksinkertaisesti väreillä!" Näin kirjoittetaan siis Kure Bazaarin mahantuojan Bio Naturen nettisivuilla, jotka löytyvät täältä.  

Minulla on hassun malliset kynnet käsissäni ja yleensä en talvikaudella kovin paljoan lakkoja käytä. Suoraansanoen käteni ovat aika isot ja sormet nakit ja siksi en mielelläni niihin kohdista mitään ylimääräistä fokusta ja siksikin olen yllensä kesäkaudet lähinnä lakkaillut varpaankynsiä. Kaipaisin kipeästi sekä manikyyriä että pedikyyriä ammattilaisen käsissä, mutta nyt innostuin niin paljon etten malttanut mitään hoitoja odotella vaan lakkasin molemmat varpaaiden ja käsien kynnet samoin tein, kun kotiin saavuin kynsilakkani kera :)

Oman Kure Bazaarini kävin siis ostamassa Helsingin keskustassa (Yrjönkatu 30) sijaitsevasta Nudge-liikkeestä. Sielä toimii muutaman muun ekologisten ja eettisten tuotteiden maahanatuovan yrityksen kanssa nimeomaan Bio Nature. Olen ihan Nudgen avaamisesta asti pitänyt hurjasti kaupasta ja olen sieltä käynyt ostamassa muita Bio Naturen merkkejä kuten Coleur Caramelin meikkejä (suuria lemppareita) ja Alpadermin hoitovoiteita. Vaikkakin kynsilakkaa lähdin hakemaan, olisin taas kerran voinut ostella vaikka mitä ihania kosmetiikkaihanuuksia... No en tälläkertaa kyllä ostanut, mutta ihastuin ikihyviksi tuohon Honoré des Présin Sexy Angelic-hajuveteen. Voi taivas miten ihana tuoksu!

Sitä siis kyllä ostin tuollaisen mini 1,5ml suihkeen kokeiltavaksi, mitä mieltä siippanen mahtaa olla. Hän tykkäsi kovasti ja yritin parhaani mukaan vinkkailla, että siinä olisi mitä mahtavin syntymäpäivälahja minulle lähestyviä synttäreitäni silmälläpitäen ;)

Takaisin kynsilakkaan vielä hetkeksi! Kure Bazaarilla on ihan mieletön värivalikoima ja pohdin kyllä tovin jos toisenkin minkä värin itselleni valitsisin. Lopulta päädyin hiukan helmiäsieen Lychee-sävyyn. Se on IHANA! Helmiäissävyissä on se kiva, että tällaiset vähän tumpelommatkin saavat ne levitettyä jotakuinkin siististi. Olin yllättynyt kuinka hurjan nopeasti lakka kuivui ja sainkin sormien kynnet lakattua kahdesti ihan puolentunnin sisään ja nyt kahden päivän jälkeen olen onnistunut saamaan aikaiseksi vain yhden pienen vekin toisen peukalon lakkaukseen ja muuten pysyvyys tuntuu olevan varsin hyvä. Olisi vielä varmastikkin pysyvämpi merkin alus-ja päällyslakan kera :)

Koska Nudge on kivijalkaliike, keräilin tähän vielä muutamat kotimaiset nettikaupat, mistä näitä lakkoja saa: Jolie.fi, Ecobeauty.fi, Eve.fi, Greenlips.fi,  ja Greenstreet.fi

Onko sielä muita luonnonkosmetiikasta kiinnostuneita taikka käyttäjiä? Mitkä ovat lempimerkkejänne?

EPÄTÄYDELLISET ASUKUVAT.

Huijakkaa, nyt hypätään hyyyvin kauas mukavuusalueelta taasen kerran, sillä ajattelin pitkästä aikaa julkaista yhdet asukuvat. Eikä mitkä tahansa asukuvat. Näissä vaatteissa käytiin juurikin myymässä meidän asunto (ja sielä lounaalla ystävättären kera). 

Oli hiukan vaikeahko keksiä mitä siistiä keksisin laittaa päälleni pankkiin näin mahakkaana ja turvauduinkin tuohon rakkausvaatteeseen eli punaiseen bleiseriin uusien korkkarien ja äitysfarkkujen kaveriksi. 

 Mies aivan innostui, kun kysyin kainosti josko hän nappaili asukuvat. Ja nehän täytyi sitten tietekin ottaa ydinkeskustassa - voi apua! Onneksi sain pysytellä aurinkolasien takana suojassa ja toivoin käyväni vaikkapa turistista...

...niin kunnes minun siippaseni keksi, että nyt vähän kokeillaan erilaisia perspektiivejä. Olisin voinut ehkä vajota maan alle, mutta yritin nyt niistä kuvista sitten valkata nämä kenties onnistuneimmat tänne.

Että siinä se olisi itse epätäydellinen Sara itse. Vaikkakin näin jälkeinpäin katsoen näytän mielestäni tietenkin aivan valaalta, niin minulla kyllä oli tosi hyvä fiilis näissä vaatteissa. Niin ja ei se olotila tästä vielä seuraavaan 4,5 kuukauteen tule pienentymään eli paras totutella :D

Toiset tykkää muhkummasta, vai miten se nyt menikään...

HELLO NEW WEEK AND PERFECT SHOES!

And what a week will it be?!

Täällä viikolla on tiedossa vaikka minkämoista jännittävää, innostuttavaa, hermostuttavan kutkuttavaa toimintaa tälle naiselle ja perheelle.

Aika ihana aloitus silti viikolle on tuossa parin tunnin päästä hilpasta parhaan ystäväni kanssa lounaalle

(ei taas olla ehditty nähdä hävyttömän pitkään aikaan)

ja mikäs se parempi syy on vetää nämä ihanuudet jalkoihin <3

Todellinen löytö Irlannista, mitä en missään nimessä voinut jättää kauppaan:

täydellisesti 'istuvat' nudet korkkarit.

Kyllähän te bloginaikkoset tiedätte, että nämä kuuluu jokaisen naisen vaatekaappiin :)

Ja totta se onkin, nämä ihan totta käyvät asuun kuin asuun.

Merkki on Clarks ja malli löytyi vielä tuollaisella maltillisella korolla ja mikä parasta

leveällä lestillä (Wide fit) niin käy näille minunkin räpylöille.

Minua vastaan tuntui vain kävelevän tekonahkaisia versioita sellaisilla jäätävillä piikkikoroilla

kunnes siis tosiaan bongasin nämä Clarcsin myymälässä, missä on muuten Suomea reilua pariakymppiä edullisemmat hinnat. Nämä siis nahkaiset korot maksoivat yhtäkuin 70euroa - ei laisinkaan paha!

Nyt vain vielä mietintään mihin muuhun tänään tälläydyn ja sitten vähän pyykkien viikkaamista ja sensellaista. 

Toivottavasti kaikilla muilla on yhtä huippu maanantai

ja oikein hauskaa Toukokuun viimeistä viikkoa!

(edit. mä vielä askartelin tuohon tuollaisen uuden headerin. onhan se aika hempukka, mutta onhan nyt kesä)

(edit.2 ohhoh tajusin juuri, että tuohan on harvinaisen samannäköinen kuin suloisen Mrs. J:n blogin headeri. pyydän anteeksi samankaltaisuutta ja kehotan kaikki suuntamaan hänen suloiseen blogiinsa visiitille)

SISUSTUSJUTTUSIA.

Kivaa sunnuntaita kaikille! Meillä onkin tässä jännittävät viikot edessä, sillä ihan pian muutamme uuteen kotiimme. Kävi aivan tajuton onni, sillä juurikin haaveilemassani asuinkohteessa oli sopivankokoinen ja edullinen kolmio tarjolla vuokralle ja onnistuimme sen saamaan.

Vaikka tietysti tämän oman asunnon myynti on tavallaan haikeaa, olen jo hurjan innoissani uudesta asunnosta ja mielessäni olen tietysti sisustanut asunnon lattiasta kattoon :)

Olen aikaisemminkin ehkä maininnut, että tykkään kaikenmoisista sistusjutuista todella paljon vaikkakin täällä blogissa en niin paljoa ole kuvaillutkaan kotiamme taikka tällaisia posteja aikoihin tehnyt. Siihen saattaa nyt tulla pienoista muutosta...

Asuntomme tyyli tuskin tulee kovasti muuttumaan, sillä pohja on uudessa asunnossa miltei samanlainen kuin tässä ja siksi tavarat voidaan melkeimpä kantaa samoille paikoille sielläkin. Mikäpä siinä, sillä miksi sitä hyvin toiminutta ruveta muuttamaan. Ehkä kaipaan vielä vähän enemmän selkeyttä ja yksinkertaisia linjoja tasapainottamaan noita meidän vanhanaikaisempia huonekaluja.

Ihan täysin moderni mustavalkoinen tyyli ei ole täysin minun juttuni, mutta toisaalta ei myöskään maalaisromanttinenkaan tyyli ja yhdistelen asioita vähän sieltä ja täältä.

Tykkään valkoisesta ja vaaleista neutraaleista sävyistä, mitä sitten voi vuodenaikojen mukaan piristää erilaisilla sesonkikasveilla ja erivärisillä tekstiileillä. Tykkään myös paljon luonnonmateriaaleista pellavasta, puusta ja punotuista koreista yms. sielä täälä ja lasisista kipoista yhdisteltynä metallisiin esineisiin. Toisinaan modernimpiin industrial-tyylisiin juttuihin ja toisinaan vähän itämaisimpiin lyhtyihin.

Erityisesti pyrin siihen, että kaikki on sellaista pitkäikäistä eikä tule mieltymystä pistää koko asuntoa uusiksi parin vuoden välein. Mutta kyllä minullakin silti silmää miellyttävät erilaiset asiat tietyissä sykleissä, että en minäkään uusimille villityksille ole täysin immuuni. Joskaan välillä kapinoin jotain tosi hittijuttuja vastaan...

Tässä keräilin vähän sellaisia juttuja, mitä olen nyt erityisesti selaillut netistä, sillä vaikka tämä tulee olemaan tietynlainen väliaikaisasumus, niin silti en malta olla jotain juttuja hankkimatta ihan uusina. Kyllähän sitä aina tulee muuton kuin muuton yhteydessä tehtyä edes yksi Ikea-reissu vai mitä :D

Tuota Annon Pandora-mattoa olen tosiaan haaveillut harmaana jo siitä asti, kun se tuli myyntiin, mutta hinta ja maton hoito-ominaisuudet hiukan mietityttää. Meillä meni nimittäin yksi aivan ihana Elloksen harmaa puuvillainen matto piloille, kun isäntä kaatoi siihen teekuppinsa. Ei auttanut sappisaippuat eikä ammattipesulat... Ja lapset tietysti onnistuvat aina jonkun kakkaepisodin heittämään juuri olohuoneen matolle (eikä ole ollut edes kerran...). Itsehän en tietenkään koskaan läikyttele mitään :D

Uuden kodin keittiöön emme ruokapöytää meinaa mahduttaa, kun se mahtuu olohuoneeseenkin, ja siksi kaavailinkin sinne pientä työpistettä näille tietokonejutuille - vihdoinkin! Vanhemmillani on tuo Ikea Micke työpöytä hiukan isompana versiona ja se miellyttää pienempänä silmää (ja kukkaroa, 39,95€) eli se tulee varmaankin olemaan valintamme. Hiukan juuri sitä skandinaavista linjakkuutta, mitä kaipailin.

Sohvan viereen tykkäisin hurjasti tuollaisesta pienestä pyöreästä sivupöydästä, mutta Liam ei millään lämpiä tuolle minun ykkösvaihtoehdolle Ikeasta. Ehkpä tuo Elloksen pienempi hiukkasen samanhenkinen pikkupöytä kelpaisi... täytynee ehdottaa ;) Nämäkin on kyllä aika hasardeja tuon 1v:n kanssa eli ehkei kannattaisi haaveilla mitään.

Ja sitten sitä väriä! Mulla on tuola jemmassa eri vuosilta aina joitain kevät-kesä ja syksy-talvi tyynynpäällisiä ja torkkupeittoja, joita sitten kaivelen esiin sen vuoden mieltymysten mukaan, mutta tätä uusinta villitystä multa ei löydy. Ihastuin nimittäin ikihyvikseni tuohon Marc O'Polon torkkupeittoon korallisena nähtyäni sen jossain Ruotsalaisessa sisustuslehdessä ja löysin sen Ellokseltakin, mutta juu, hinta on hiukan liian suolainen tuollaisesta kausijutusta. Siksipä naputtelinkin poikien kesäpaitatilaukseen H&M:lle tuollaisen pellavaisen tyynynpäällisen, mikä toivottavasti on luonnossakin saman sävyinen ja tyydyttää tämän tarpeen :D Samaan syssyyn sorruin tuommoiseen pieneen halpis kynttilälyhtyyn, vaikka niitäkin on jo kertynyt ennestään aika kiitettävästi.

Sellaista! Taas tuli hienosti tiivistetty sisustusposti :) Kiinnostaako teitä nämä tällaiset jutut yhtään?

Nyt sunnuntailounasta, hei hei. (ja pöydällä kesän ekat pionit <3)

MUTSI JA MAHA.

Mä vannoin etten enää postittele kännykästä, kun nämä kännykkä kuvat ovat niin suttuisia, mutta mennään nyt vielä kerta kiellon päälle. Makaan nimittäin soffalla enkäsaa itsestäni sen vertaa irti, että nousisin hakemaan läppäriä tähän seuraksi.

Tänään olo on erityisen raskas. Selkää jo ottaa, masua jomottaa, harkkasupistuksia, jalat on kuin mitkäkin puupökket. Olen ihan yllättynyt miten olenkin nyt justiinsa näin raihnainen?! Suurimman osan ajasta en edes osaa ajatella, että meille tulee uusi vauva. Vaikka tuo pakki kasvaa aivan järkyttävää vauhtia, en vain kykene sisäistämään tätä juttua ollenkaan. Pienet muksaukset mahan sisällä hämmentävät, kotidopplerilla kuultu jumpsutus kummastuttaa - kuka ihme sinä olet pieni?

Kai se vain niin on, että noiden kahden kanssa on niin kova kiirus ettei tälle uusimmalle tyypille samalla tavalla ehdi suomaan ajatuksia.

Tasan viikon päästä on rakenneultra. Puoliväli. Jo! Kovan pähkäilyn tuloksena päätimme nyt kuitenkin kysäistä sukupuolesta etukäteen jahka se ultran päätteeksi näkyisi. Tuntui helpommalta poikien kanssa alkaa muodostaa suhdetta mahan asukkiin, kun se oli tiedossa vaikka kauan mietin haluavani kokea sen perinteisen synnytyksessä tapahtuvat "it's a boy!"-hetken. 

Olen vieläkin varma, että kolmas veljes masussa majailee. Pikkuhiljaa yritän sisäistää ajatuksen etten tule tytön äityttä ehkä kokemaan ikinä. Siitä ajatuksestakin tulee kiittämätön olo, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa. Ei sillä etteikö pieni pikkuveli noille kahdelle ole aivan ihana ajatus. Jään ehkä vain miettimään minkälainen meidän tyttäremme olisi ollut? Pojalle kiva nimi on myös ihan hukassa. Tähän palaan ehkä sitten joku toinen kerta :)

Painoa on tässä vaiheessa tullut +5kiloa, minä tuntuu ihan turhan isolta. Syömisiäni en mitenkään hirmuisesti ole tarkkaillut, mutta vaikka ekasta sokerirasituksesta sainkin puhtaat paperit, taidan silti aloittaa radi-ruokavalion. Ihan pian :D 

Tässä teille kuva tämän päivän väsymamasta (J herätti jo viideltä) ja mahtava maha. Nuo valkoiset pellavahousut kasvavat varmaan mun kroppaan kiinni, niin paljon olen niitä pitänyt. 

Nähdään pian taas vähän laadukkaamman postin merkeissä!

            

"TSUIDADUIDA,

Kyllä meillä on täällä tänään onnellinen uimahousumijäs! Fionnin kerhoillessa me pikkuveljen kanssa hilpastiin H&M:lle ostamaan muutamat puuttuvat kesävaatteet tuolle isommalle. Etsinnässä oli pitkähihaisia valkoisia teepaitoja ja uimashortsit. Nuo valkoiset paidat olivat monesta koosta verkkokaupasta ja keskustanliikkeistä loppu. Onneksi lähiöostarin kaupassa onnisti.

Mä en kauheasti tykkää laittaa lapsille aurinkorasvoja (ja sittenkin vain niitä kaikista kemikaalittomimpia) ja yritän suojata pojat mieluiten vaatteilla. Kuten aikaisemmin kerroinkin, nyt ostimme F:lle uuden uv-paidan, minkämoinen hänellä on ollut käytössä jo aikaisempinakin kesinä ja minkä pikkuveli nyt perii (jahka sen ja muut kesävaatteet paikallistan...). Ostin tuo aikaisemman paidan pihinä koossa 98/104 ja se on taatusti J:lle aika grande, muta samalla periaatteella ja hihoja kääntämällä se sitten oli just passeli sen pari vuotta. Tämän uutukasien vihreän otin siis tarkoituksella 122/128 koossa. F tosiaan on sen 100cm pitkä, mutta tykkään mielummin, että paita saa olla pikkuisen väljä ja näin ei ihan niin hiostava, sillä F:llä oli tuo viime kesänä ja erityisesti superhelteisenä toissakesänä useasti myös hiekkalaatikolla päällä.

Yellowsootsit eivät tosiaan ollet hinnalla pilatut. 4,95€ muistaakseni. Ne onkin ihanan pirteät vai mitä?

Olen muuten tykännyt käyttää kesäisin F:llä myös ihan leikkipuistossa kuin kaupungillakin valkoisia/vaaleita kauluspaitoja kaulus ylös käännettynä, koska sillätavalla myös niska on pysynyt hyvin suojassa. Jahka paikallistan meidän kesäkamppeet, tavallisten shortsienkin tilannekkin pitäisi olla mainio, sillä F:llä vaippojen poisjäännin jälkeen mahtuu ainakin kaikki samat vermeet kuin viimekesänä. Varsin kiva juttu. Ja kun näitä hellevaatteita niin vähän aikaa saa käyttää, niin niihin ei edes ehdi kyllästyä...

Olin muuten melkoisen yllättynyt, kun F heti rupesi nämä shortsit puettuaan puhumaan "bussilla mennään uimaan, jookos?".  Aika hyvin muisti pelaa, kun muisti meidän ainokaisen visiitin Kumpulan maauimalaan viime kesänä. Se on aivan ihana paikka kyllä lasten kanssa ja aivan varmasti mennään tänä kesänä useamman kerran, vaikka minua vähän hirvittää minkämoinen sinivalasilmestys itse tulen olemaankaan...

Onkos teillä kesävaatetus lasten osalta missä mallissa? Ja olisi kiva kuulla, mitkä on teidän luottomerkkejä? Meillä taitaa olla suurin osa kesävaatteista tuolta H&M:ltä, kun heillä on pojille ainakin niin hauskannäköisiä shortseja ja niitä peruspaitoja. Irlannissa myös Nextillä oli söpöjä juttuja, mutta nyt me ei kyllä varmaankaan tarvita mitään. ehkä ensi kesänä sitten.

IRLANTILAISESSA LEIKKIPUISTOSSA.

- on korkeat aidat

- ikäraja 3-vuotta

- ilmeisesti joidenkin direktiivien mukaisesti vekottimet kilometrin päässä toisistaan

- hyvin harvoin yhtään ketään muita lapsia, paitsi toisinaan joku muukin ulkomaalainen 

(tarkoittaen tässä Irlantiin maahanmuuttaneita ei-Irlantilaisia)

Aika kutsuvan näköistä, vai mitä? :D Miehen kotikaupungissa noita puistoja tosiaan on vissiinkin siinä viitisen kappaletta, mutta eipä niissä kyllä oikein miellytä käydä leikkimässä. Enemmistöllä on kuitenkin takapihoillanssa vaikka minkämoisia härveleitä. Ainakin trampoliini, jos ei muuta. 

Meilläkin Granny ja Grandad ostivat Fionnille 1-v. lahjaksi trampoliinin ja nyt 3-v. lahjaksi tuollaisen peräkärryllisen traktorin. 2-v. lahjaksi hän sai pöytämallisen hiekkalaatikkon (tämän tyylinen, mutta 'poikaversio'...)tosin sitä ei nyt tällä kerralla näkynyt.

Ylipäätänsä säät ovat niin vaihtelevat, että lapset leikkivät sisällä paljon. Ystäviemme ja sukulaisten lapsilla on yleensä ollut leikkihuone täpötäysi jos jonkinmoista lelua ja härveliä. Minun painajaiseni...
(post. edit. siis leikkihuoneita vastaan minulla ei ole mitään, vaan siis sitä lelujen määrää, joka on jokaisessa minun irlannissa visiteraamassani lastenhuoneessa ollut aivan jäätävän suuri. tyylin kaikki mahdolliset kunkin sarjan ukkelit ja petsit)

Aikaisemmin tosiaan oli hiukan puhetta siitä, että mitä lapsilla sitten edes on ulkoleikeissä päällä?
Ainakin nuo kuorivaatteet ovat täällä aivan tuntematon käsitys ja lapsilla onkin yleensä jalassa verkkarit tai tuulihousut. Niillä samoilla sitten mennään säällä kuin säällä. Sadesäällä kumppareissa ja muuten sitten lenkkareissa.

Kaikista huvittavinta tosiaan on, että nämä kuorivaatteet mitä Suomessa välikautena käytetään, ovat aivan onnen omiaan Irlantilaiseen ilmastoon. Ilokseni minulle selvisikin, että Dublinissa on jopa kaksi Polarn o. Pyretin liikettä! Vierailimmekin niissä toisessa, jossa oli juuri -25% koko mallistosta. Tuli runsaudenpula ja nappasin mukaan vain uuden uv-paidan Fionnille, kun pikkuveli saa periä pienemmän version. Jos vain oliskin tajunnut ostaa F:lle seuraavassa koossa kuoritakin ja windfleecen ensi kevääksi... No tosi hyvä jokatapuksessa tietää, että tuoltakin noita ihanuuksia saa :)

Oletteko muissa maissa törmänneet erilaisiin puistoulkoiluihin? Minttu ainakin kirjoitti Espanjan kokemuksista justiinsa. Kieltämättä hiukan jännittää löydämmekö me tuolta ketään puistokavereita vai pitääkö meidänkin ostaa kotipihalle kaikki hilavitkuttimet...

MITÄ TEHDÄ RAPARPERISTA?

 No tietysti minun äidin ohjeella maailman parasta raparperikakkua!

***

4-6 raparperin vartta, reilu 3dl paloina siis

150gr voita/leivontamargariinia

2,5dl sokeria

3 kpl kananmunia

3dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

3tl kardemummaa

ripaus suolaa

- voi ja sokeri sekaisin

- kananmunat yksitellen sekaan samalla sekoittaen

- kuivat aineet keskenään sekaisin ja lisätään mukaan

ja lopuksi vielä pilkotut raparperit

- uunivuoka on hyvä olla pitkäomainen ja voideltu ja korppujauhotettu taikka silikoninenkin käy

- uuni 175°c ja paistoaika n. 45min.

***

Fiksummat antavat hiukan paiston jälkeen vetäytyä vaikka ritilän päällä, mutta meidän oli pakko heti korkata kuuma kakku jäden kera, kun lapsetkin olivat juuri sopivasti uinahtaneet. Mulla on täällä tänä iltana erittäin tyytyväinen aviomies :) Raparperi-addikti :)

Kiitos äitiliinini, kun sain jakaa ohjeen!

ON KAIKKI NIINKUIN ENNENKIN,

Tai kenties vieläkin paremmin?

Nyt kun ollaan pikkuhiljaa parannuttu kotiintuloshokista (ei paha shokki, mut kuiteskin. eka kertaa 3kk ei kenekään muun nurkissa, on aika jännä fiilis) ja mokkulakin paikallistettu laatikon pohjalta, pääsen vihdoinkin päivittelemään tännekkin. Huuuuh - sanoinko jo kuinka ihana on olla kotona???

Tunne on lähes juhlava. Eikä sekään haittaa, että tiedossa on uusi osoite (tai no teknisesti ei ole vielä tiedossa kyllä) kuukauden kuluttua, mutta on vain niiiiiin ihana olla täällä omien tavaroiden keskellä...

Omissa sängyissä! Irlannissa nukuimme me vanhemmat eri huoneissa yksi baby kumpaisenkin kainalossa, mutta nyt koitti Fionnille sitten muutto omaan huoneeseen ja Jamesille pehmeälasku myöskin omaan sänkyyn. Toistaiseksi pinniksen reuna on auki. Seuraavassa vaiheessa se menee kiinni ja sitten velipojan kanssa samaan huoneeseen hänkin. Tosin meidän 180cm leveä sänky tuntuu nyt ihan järjettömän leveältä.

"Mummi halloo! Fionn tässä. Suomen lippu - se on tuola ylhäällä! Nääksä?! Ei muuta, moimoi!"

Kaiken keskellä olen ehkä ihan kaikista eniten kaivannut meidän omia ruokarutiineja. Pojatkin ovat aivan ekstaasissa keveistä kasvisruoista: pavuista, vihanneksista, hedelmistä, marjoista jne. Varsinkin anoppi ja appi ovat todella perinteisiä Irlantilaisia "meat and two veg"-tyyppejä ja visiittien päätteeksi meistä ei enää kukaan kestäisi nähdä yhtäkään keitettyä perunaa taikka höyrytettyä kaalia :D

Toisaalta yritimme sitten kompensoida ei-niin-terveellistä-ruokavaliota poikkemalla smoothiebaareihin mahdollisimman useasti ja toki samaa jatketaan kotonakin. Varsinkin kun tuo pienempi on aivan huumassa saadessaan juoda aivan itse <3

Pojista varmaan tietysti kotiin tulossa parasta on omat vanhat lelut, mitkä nyt kuukausien päästä tuntuvat ihan uusilta jutuilta :) Jotain uusia lemppareita tarttui toki mukaan Irlannista. Aamutv:n Peppa the Pig (Pipsa-possu kai suomeksi) oli äärimmäisen suuri hitti ja Peppa-askartelulehdellä saatiinkin paluulento sujumaan varsin mallikkaasti isomman osalta.

Nyt pitäisi vielä nuo viimeisetkin matkarojut purkaa paikoilleen tai pyykkiin ja sitten alettaisiin vihdoin pääsemään ihan tavalliseen arkeen käsiksi.

Good to be back ja voi vitsit tätä aurinkoa ja lämpöä! 

Terveisin nimimerkki,
"istun parvekkeella kesämekko päällä naputtelemassa tätä postia ihanaisessa ilta-auringossa"

KOTIKOTIKOTIA.

Jo kauan aikaa olen halunnut enemmän kirjoitella sisustusjuttusia ja ottaa kuvia meidän pikkukodistamme, mutta todellisuudessa monelainen pikkujuttu on ollut kesken ja odottanut putkiremontin valmistumista. Mutta tässä näitä kuvia nyt sitten olisi. Nyt on vimmeisimmätkin listanpätkät paikoillaan ja iso nojatuolikin saanut vihdoin uuden päällyksen, lelut laatikoissaan ja melkein koko asunnossa ihana raikas uusi vitivalkoinen maalikerros.

Haikein mielin silti vähän katselen näitä kuvia, sillä koti on nyt myyty ja meitä odottaa uudet seikkailut. Pian nyt kun viikonloppuna palaamme Suomeen on laitettava pyörät pyörimään ja ruvettava kiireesti tutkimaan vuokra-asuntoilmoituksia. Hurjinta tästä muutoksesta tosiaan tekee se, että seuraava asunto tulee tosiaankin olemaan vain välietappi, väliaikaisratkaisu. Sieltä mitä todennäköisemmin sitten pakataan kalusteet, vaatteet ja astiat laivalastilla Irlantiin. Raskausherkkää sydäntä hiukan puristaa ja kyyneleiltä ei olla vältytty. Tässä ollaan astumassa todellakin mukavuusalueen ulkopuolelle monin tavoin, mutta uskon vakaasti, että riskienotto ja uudet tuulet tulevat viemään meidät kohti sitä unelmien kotia.

Sitäpaitsi oikeastaan näiden kuvien katseleminen on aika terapeuttistakin. Osaan jo nyt aika hyvin hahmottaa, minkälaisia juttuja haluan sinne dreamhome-lukaaliin sitten toteuttaa. Valkoiset puulattiat olen saanut jo puhuttua läpi ja keittiökin tulee varmaankin olemaan pikkuisen vähemmän country. 
Uusi kylppäri on mielestämme ihan kiva, mutta unelmien kodissa on kylpyamme :) Rakkaat mööbelit kyllä seuraavat mukanamme ihan tappiin asti (paitsi tuo eteisen jäätävä penkkisysteemi, jonka hätäratkaisuna ostimme ekaan Suomikotiimme).

Kylläpä näyttää kliiniseltä asunto ilman omia valokuvia ja muita henkilökohtaisia esineitä, pyykkikasoja ja lastenleikkejä. Vakiovaruste pölynimurikin loistaa poissaolollaan :D

Epäilemättä jo lauantaina tuola näyttää aivan erilaiselta... Huomenna aamusta tosiaan suuntaamme Dubliniin ja nyt kyllä on jo olo levoton ja valmis lähtemään, vaikka muuten reissu onkin sujunut aivan kivasti.

Nyt syömään aamupuuroa! Yritän jotain kuvailla Dublinissa ja saada tännekin sieltä hiukan fiiliksiä sitten :)

(kuvat ovat isäni ottamia, joskin hiukan kärsineet terävyydessään tässä kollaasienteon tuoksinassa)

ATLANTIN RANNALTA.

Tässä teille kuva jos toinenkin tänään päättyneeltä pikkulomaltamme suloiseen Enniscroneen. Nämä kuvat ovat itseasiassa otettu jo keskiviikkona, kun olimme juuri saapuneet kohteeseen, mutta vuokraamamme talo ei ollut vielä täysin valmis käyttöömme. Apeksien ystävillä on tuollainen mobilehome samassa kohteessa ja menimme sinne ensin juomaan kupposen teetä ja jaloittelemaan itse rannalle.

Paikka on aivan sanoinkuvaamaton! Niin kaunista. Niin tuulista - aina. Pilvet lipuivat ylitsemme vaikka kuinka lujaa ja valo muuttui jatkuvasti. Nämä kaikki kuvat on otettu jotakuinkin samoilla asetuksilla ja niitä ei ole tippaakaan vesileimaa lukuunottamatta käsitelty. Kaikenkaikkiaan olimme rannalla ehkäpä tunnin verran ja tuona aikana todellakin ehti sataa että paistaa ja kaikkea siltä väliltä. Lasten vaatteet olivat kyllä niin optiaamliset näihin olosuhteisiin ja Manduca <3, ihan ykkönen. Kuten tusta toisiksi alimmasta kuvasta huomaamme, juniorillamme ei vielä ihan nämä rantaleikit suju...

Kaikesta lähtöstressistä huolimatta loma meni aivan ihanasti. Oli todella rentouttavaa kaikinpuolin. Luin jopa kokonaisen kirjan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen :D Kävimme kävelemässä pitkiä lenkkejä lasten kanssa ja jopa ihan kahdestaankin. Teimme hyvää ruokaa yhdessä ja kuuntelimme iltaisin tuulen ujellusta talon ympärillä. Olin jo tokana iltana ihan varma, että koko tönö lähtee kaikkineen päivineen ilmaan. Piti ottaa ihan videotakin minun vanhemmille näytettäväksi kunhan Suomeen kotiudumme loppuviikosta.

Sitä ennen vielä pari päivää täällä miehen kotikotona ja pari päivää Dublinissa! Ihanaa.

Mitä sinne Suomeen kuuluu? Vissiin hiukkasen kesäisempiä kelejä ainakin...

VIELÄ EHKÄ HYMYILYTTÄÄ.

Hei vaan! Mun oli vielä tarkemmin tarkoitus kirjoitella eilen/tänään, mutta täällä on niin kovat hulinat tuota meidän "rantalomalle" lähtöä valmistellen, ettei aika riitä kuin tällaiseen kännykältä näppäiltyyn viestiin.

Anoppi antoikin minulle aamusta pakkausohjeita, sillä luonnollisesti minulla ei ole hajuakaan miten lapsille ja itselle pakata sateeseen ja tuuleen... Jup, sääennuste seuraavalle viidelle päivälle on varsin peri-Irlantilainen. Tunnelma tässä lähdön hetkellä on lievästi sanoen stressaantunut :D No onneksi ostin pari laadukasta hömppäkirjaa iltalukemiseksi ja minulla ja lapsilla on vedenpitävät ulkoilutakit niin ei tarvitse sisällä kykkiä kaiketpäivät ;)

Vastailen edellisen viestin kommentteihin ja palaan muutenkin sitten linjoille sunnuntai-iltana, jolloin epäilemättä pieni aivojentuuletusbreikki blogien parissa on enemmän kuin tervetullut!

See you later...

BUGABOO BEE+, MELKO TÄYDELLISET MATKIKSET.

Tarkkasilmäinen Anni huomasikin, noista aikaisemmista kuvista, että meillä on uudet menopelit. Nämä tosiaan tulivat meille hyyyyvin yllättäen tuossa pari päivää ennen tänne reissuun lähtöä. Löysin vain kyseiset rattaat huutiksesta sen verran huokeaan hintaan käytettynä, että olisi ollut tyhmää olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi.

Olimme nimittäin jutelleet Liamin kanssa ostaisimme nämä ko. matkikset jossain vaiheessa kesällä, sillä vanhat Emman BMX:t ovat tosiaan tulleet matkansa päähän. Paljon niitä käytettiinkin. Jopa ihan ainokaisina vaunuina Fionnilla reilu puoli vuotta, että ei mikään ihme. Eivätkä nekään huonot rattaat olleet.

Vaikka Phil&Tedsit ovat olleet meillä vallan hyvät, on minulla silti ollut suuren suuri probleemi sen suhteen että lapset ovat aina naama menosuuntaan, oikeastaan alusta asti. Varsin alle 1-v:lle on mielestäni mukavampi tuijotella työntäjän kasvoja, kuin esim. vilkasta liikenettä. Nyt kun Fionn oikeastaan kävelisi mielellään enemmän, tuntuu Jamesin työntäminen Vibeissä yksikseen jotenkin hullunkuriselta. Koko lapsi tuntuu ihan flegmaattiselta sielä edessä yksinään.

Tietysti uuden raskauden myötä rupesin mietiskelemään tätä ratasasiaa taas kerran (näitä nytihanheti mietityttäviä tärkeitä "ongelmia", jotka nostavat päätään alkuraskaudesta). James kun ei alkuun nukkunut P&T:ssä laisinkaan ja tulevan vauvan päiväunet aamu-ulkoilun aikaan tuntuvat erityisesti kahden isoveljen kanssa erityisen tärkeiltä, niin ilmanmuuta pähkäilyt olivat oikein vauhdissaan. Oikeastaan yhtenä vahvana vaihtoehtona oli Bugaboon Donkeyt Phillien tilalle. Niiden ominaisuudet tuntuivat järkeviltä meidän tarpeisiin joskin hinta tietysti hiukan hirvitti. Lopulta luovuimme ajatuksesta vierekkäinistuttavista rattaista, kun totesimme täällä Irlannissa olevan aivan liian kapoiset oviaukot ja jalkakäytävät monista kohdin sen kokoisille rattaille. Olin haaveillut salaa Bee-rattaista jo kauan, sillä ne ovat yksiä harvoja markkinoilla olevia matkiksia, missä nimenomaan saa lapset naama työntäjän suuntaan (toiset on vissiin Quinny Xrtrat, jos en väärässä ole) ja ihan täydellisenä ominaisuutena meille myöskin seisomalaudan mahdollisuus isosisarukselle.

Nämä meidän seconhandina ostetut rattaat kun vielä olivat varsin mukavasta hinnasta huolimatta ja kahta pikkuruista naarmua luukuunottamatta uudenveroiset. En voisi olla tyytyväisempi. Jos jonkun "huonon" asian nyt keksisin, niin noissa kuvissakin näkyy, että Jamesin jalat tulevat naama työntäjäänpäin istuessa pikkusen seisomalaudalla seisovan Fionnin jalkojen eteen. Asia ei varsinaisesti häiritse ja istuin toisinpäin ongelmaa ei tietenkään ole. James on näissä nukkunut jo monet hyvät päiväunet, sillä istuimenkin saa melkein makuuasentoon. Myöskin F mahtuu näihin oikein mukavasti, sillä tuota istuinosaa saa vedettyä pidemmäksi. F on nyt piirun vajaa metrin pitkä.

Kaikista kauneimmat kapistuksethan nämä nyt ei ole, mutta työnnettäessä ihanan ketterät.

Niin ja juu - syksyvauva varmaan siltikin pääsee päiväunille kantoliinaan äidin rinnuksille suurimmilta osin, sillä Suomen talvessa nämä nyt eivät varmaankaan ole käytännöllisimmät, mutta ensi talvi voipi olla meidän viimeinen talvi Suomessa, hui!

Minkämoisia ratasjuttuja teillä muilla on? Onko jotkut kiesit olleet ihan mahdottoman hyvät taikka päinvastoin sitten ihan surkeat?

KUULUMISIA.

Täällä ollaan aika lomatunnelmissa. Päivät kuluvat leppoisasti ja päivittäin pitää ihan miettimällä miettiä viikonpäivää - aika rentouttavaa siis. Lapset heräävät tääläkin siinä kuuden maissa, mutta toisaalta nukkumaan tulee mentyä jo siinä yhdeksän jälkeen, että itsekkin on aika pirteä heti aamusta.

Eikä me toistaiseksi ole mitään kummallista edes tehty. Olen hiukkasen shoppaillut muutamia kivoja juttuja itselleni ja eilen oltiin miehen nuoremman siskon kanssa tyttöjen lounaalla höpöttelemässä ja mies sitten illasta kävi tapaamassa täälä asuvia ystäviään.

Pojat nauttivat suunnattomasti Grannyn ja Grandadin kanssa touhuilemisesta. Ja serkkujen ja setien ja tätien näkemisestä. Ensi viikolla lähdemmekin isovanhempien ja samaisen miehen siskon ja hänen miehen kanssa viideksi päiväksi ihan tuonne Irlannin Atlantinpuoleiselle rannikolle, County Sligoon.

Odotan ihan valtavasti sinne pääsemistä joskin täällä on ollut aika harmaata ja sateista. Tai no täälä nyt perinteisesti säätila voi päivän aikana muuttua miljoona moneen otteeseen ja säätiedoitusten lukeminen on aika turhaa :D

Suomessa vissiin teitä helliikin ihanat auringonpaisteet. Kyllä vähän kirpaisee, kun viime heinäkuussakin missattiin helteet, kun oltiin täällä vesisateessa...

Anyhow, tämä on nyt tällainen pikaposti. Instagrammissa olen taas ollut hippasen aktiivisempi. Sieltä minut löytää nimellä @supersaras, mutta kuvia voi toki tirkistellä myös tästä.

Hauskaa iltaa Suomeen täältä Irlandiasta!