VANHOJA JA UUSIA IRLANTI-JUTTUJA.

Grafton Streetilla käy aina kuhina ja tämä kadun varrella ja sen sivukaduilta löytyykin
tosi monta kivaa kauppaa, ravintolaa, kahvilaa ja pubia.

Vuoden ajasta riippumatta kukkakojuista löytyy mitä upeimpia kimppuja.

Brown Thomas - Dublinin "Harrod's".

Täältä löytyy vaikka mitä merkkituotteita ja esimerkiksi laukkuosastolla voi käydä senttien etäisyydeltä ihailemmassa (ja hypistelemässä) upeita veskoja Mulberystä Givencyyn, Gucciin ynnä muihin vastaavin.
Vain Hermésin Birkin bagit olivat läpinäkyvien kaappien suojissa ;)

Bewley'sillä on maailman makoisimmat kaakaot...

...ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka vaikkapa Irish Breakfastin nauttimiseen.
Tarjolla myös muuta ihanaa hiilarihöttöä elegnatisti pöytiin tarjoiltuna.

Grafton streetin etelä-päädyssä avautuu iiiihana St. Stephen's Green-puisto.

Missä kätevästi voi vaikkapa juosta kolmeveen perässä pelastamassa hänet lampeen lupsahtamiselta... 

Vastapäätä St. Stephen's Green shopping centre - niin kaunis, mutta niin surkean huono ostoskeskus.
Mielummin suosittelen ottamaan ratikansen vierestä suoraan Dundrumiin vartin päähän,
minkä ostoskeskus sitävastoin on aivan huippu.

Dublinissa ja Irlannissa yleisesti ei kannata ikinä tuijotella säätietoja.

Sää muuttuu päivän aikana jatkuvasti ja vaikkapa aikaisemmissa kuvissa aamulla oli viileää ja pilvistä,
 iltapäivästä oli jo todella leppoisan lämmin ja aurinkoinen t-paitakeli :)

Iltapäiväruuhkassakin ihmiset yleensä jaksavat olla melkoisen kohtelijaita ja hyväntuulisia :)

River Liffey halkoo Dublin pohjois- ja etelä-puoleen.

Kuinka montaa mä olenkaan kävellyt tuota pohjois-rantaa pitkin keskustaan meidän vanhasta kodista...

O'Connell Street ja Millenium Spike.

Tuon kepin rakentaminen maksoi 20 miljoonaa euroa.
Ja kuulemma huipun lamppu palaa poksahti samoin tein ja sen uusimisessa kesti ainakin 3kk :)

Dublinin bussiverkosta on melkoisen kattava ja esim. numero kympin päättäri on maailman suurimman aidatun puiston, Phoenix parkin vieressä. Bussi kulkee tuosta O'Connell streetilta sinne ja puistossa on muunmuassa Dublin zoo ja sen vieressä maailman suloisin pieni Tea House. Ja meidän vanha koti on 10 metrin päässä tuosta satumaisesta puistosta <3

Grafton street on Liffeyn eteläpuolen shoppailukeskittymä ja tämä Henry street on pohjoisen puolen.

The happy ring house <3

NÄMÄ KUVAT ON OTETTU JO VIIME TOUKOKUUSSA, kun mun oli alunperin tarkoitus tehdä Dublinista pieni ostospaikkojen esittely-juttu. No koska se jäi, ajattelin nyt kaivaa ne esiin tätä postia varten.

Ei, ei olla muuttamassa Dubliniin, mutta nyt se ensisijainen kohde on Liamin kotikaupungin sijasta tarkentunut kaupunkiin nimeltä Galway. Galway on miltei samalla kohdalla kuin Dublin täysin saaren toisella puolella - lännessä ja Atlantin rannalla. Liamin vanhemmilta ja sisarusten luota sinne ajaa sellaisen pikkusen reilun tunnin ja Galwayssa onkin itseasiassa paljon Liamin sukulaisia asumassa.

Valitettavasti mulla ei sieltä taida olla yhtäkään kuvaa, vaikka olemme sieläkin käyneet yhdessä useamman kerran. Aivan ihana ja boheemi kaupunki! Just tarpeeksi sitä kotikaupunkia isompi, että tällainen pääkaupungin kasvattikin tuntee itsensä kotoisaksi :) Irlannin Tampere.

Tietysti muutto on jatkuvasti mielessä ja just nyt on meneillään sellainen puuduttava odotteluvaihe. Liam hakee kyllä töitä koko ajan, mutta tietysti tämä täältä Suomesta käsin hakeminen on vähän hankalaa. Yksi paikka näytti jo todella, todella lupaavalta, mutta haastateluun lentäminen muodostui mahdottomaksi, kun Suomen töissä oli tosiaan melkein koko helmikuun töitä aina yksittäisillä vapaapäivillä sielä täälä. Noh, ajattellemme asian niin, että kun se juuri sopiva työ osuu kohdalle, asiat loksahtelevat paikoillensa. Tilanteen hyvä puoli on se, että mikään kiirus ei ole. Kovasti haluaisimme muuttaa ennen syyskuuta ennen kuin Fionn menisi kouluun, mutta ei se mikään takarajakaan ole.

Hankalinta tästä tietysti tekee tämä malttamaton luonne :D Tosin samalla, kun olisin valmis pakkaamaan tämän kodin pakettiin, käy yhä konkreettisemmaksi mitä se muutto todellisuudessa merkitsee. Niitä fiiliksiä sivusin aikaisemmin esim. täällä, mutta nyt todenteolla omista vanhemmistani tuhansien kilometrien päähän muuttaminen, tuntuu raskaalta. Toisaalta mikään muu ei samalla tavalla pidättele ja välillä ihan halkeamiseen innostuksesta saakka odottelen elämää sielä. Niitä asioita, mitä emme täälä voi saada.

Myös Dublinia olemme välillä mietiskelleet asuinkohteena, mutta toistaiseksi tuo Galway pysyy suosikkina. Dublinissa asustelimme puolisen vuotta keväällä 2007 juuri kuin olimme ruvenneet seurustelemaan.

Tuolta A:n kohdalta sivuovesta kuljettiin talon perukoille alinpaan kerrokseen meidän pikkuruiseen kaksioon. Siis aivan pikkuruiseen, mutta meillä oli oma avotakka ja voi että miten onnelisia me oltiin siinä pienessä loukossa! <3 Ja kuvan oikealla, kadun toisella puolella, tosiaan avautui se aivan järkyttävän iso puisto - Phoenix Park.

Irlanti on aivan ihana maa. (Suomi on tietysti myös, mutta tämä posti ei kerrokkaan tästä meidän kotimaasta) Ehdottomasti suosittelen matkustamaan sinne, jos suinkin tulee sauma. Mä en ole vielä nähnyt melkein mitään, vaikka olemmekin kierrelleet jokaisella Irlannin matkalla jossakin. Ehkä mä voin sitten viedä teidätkin mukanani nojatuolimatkoille meidän kanssa ;)

Onko sielä Irlannissa käyneitä tai jopa Galwayssa käyneitä? Kiinnostaako Irlanti-postit? 

***

Me aletaan olla jo kunnossa. Tai siis mä olen ainut, kuka on selvinnyt ilman tautia. Vähän omituinen olo on kyllä tänään ollut, että vähän vielä mietityttää mitä tuleva 24h tuo tullessaan. Toivottavasti kroppa taistelee vastaan ja pääsemme vihdoin huomenna käsiksi arkiaskareisiin. Minä ainakin ryntään aamusta vaunulenkille, jos suinkin vointi sallii :) Nyt kuiteskin taasen nukkumaan eli hyvää yötä, Sara xxx

"ALL ABOARD!"

Ahoy, kotona ollaan! 

Eilinen piti vielä lepäillä soffan pohjalla (ja tänäänkin), mutta nyt ajattelin pikaisesti ilmoitella itsestäni.

Tässä muutama palanen meidän pienestä reissusta:

 Meidän taloudessa oltiin jo pitkän aikaa puhuttu tietenkin big one boatista ja Fionn erityisesti oli lievästi sanottuna täpinöissään, kun vihdoin astuimme laivaan ja hyttiin. Olimme varanneet Promenade-hytin, sillä ajattelin tuon ikkunasyvennyksen olevan pojille aika kova juttu. Ja olihan se. Varsinkin, kun hytti sijaitsi 11. kerroksessa. Minua ihan hirvitti (=korkeanpaikan kammoinen).

 Vaikka maantai-aamupäivästä oli vielä kurjaa ja sateista, iltapäivästä onneksi paistoi ja tuulisella kannella oli ihana tuntea kaikkien arkijuttujen jäävän taakse - lasten riemu ja iloiset naamat olivat vain niin parasta!

Olimme hiukan Liamin kanssa kelailleet ettei lapsille laivalta välttämättä löydy oikein sopivaa syömistä laivan ravintoloista ja siksi pakkasimmekin omat eväät mukaan. Eväsretki ei kuitenkaan ulkopöydillä oikein onnistunut ja söimme hytissä. Se oli ihan hyvä veto, sillä pojat rauhoittuivat siinä pikkusen ja leikkihuoneeseen suunnatessa meno ei ollut aivan niin villi, mitä olisi voinut olla.

 Multa oli tietysti jäänyt omat pakkaamiset vähän puolitiehen ja en ottanut näiden iltavaatteiden lisäksi mukaan kuin tuolla ylempänä näkyvän valkoisen paidan ja kahdet farkut. Tuhkolmaan oli onneksi luvattu kaunista säätä ja yhdistin tämän kuvakaksikon nahkavyön tuohon valkoisen perustoppiin ja sain vielä kolmannen asun.

Meillä (tai siis minulla ja kuka nyt onkaan ollut matkakumppanina) on ollut jo ikuisuuden tapana kävellä Siljan terminaalista keskustaan, mutta tällä kertaa poikkesimme hiukan tutulta reitiltä ja suuntasimme lasten kanssa Humlegårdenin leikkipuistoon hiukan leikkimään.

Aivan ihana leikkipaikka! Pojat olivat tietysti heti kuin kalat vedessä :) Liamin kanssa panimme merkille, että rattaista n. 90% oli Bugaboo merkkisiä ja erityisesti Donkeytä oli aivan hirvittävästi. Lähinnä yhdellä lapsella käytössä sivukorin kera. Niitä siis tuli niin paljon vastaan, että ihan rupesi naurattamaan.

Meillä ei varsinaisesti ollut mitään erityistä ohjelmaa mielessä tuota leikkipuistoa lukuunottamatta. Åhlensilla ja NK:lla halusimme käydä ja lounaspaikaksi valikoitui Kulturhusetin Panorama-kahvila, missä olen itsekkin käynyt ihan pikkulapsesta asti. Viimeksi siellä on tosi kivasti kasvisyöjällekkin vaihtoehtoja, mutta nyt raskauden ja radin takia ainut sopiva annos oli tuollainen pieni sivusalaatti.

No onneksi olimme varautuneet isolla säkillä pähkinöitä ja herneiden lopulla ja söin sitten niitä henkeni pitimiksi :)

Kulturhusetissa on myös tosi ihana ja kiva kirjasto Barn rummet, mihihin vanhempani veivät Fionnin siksi aikaa kun me Liamin kanssa nukuteltiin James rattaisiin ja käväistiin sielä Åhlensilla.

NK:lla käytiin täydentämässä pakolliset öljyvarastot (tästä lisää huomenissa) ja sitten olimmekin sen verran väsyneitä, että suunnattiin laivalle päin. Mä nukuin ensimmäisen yön ihan hurjan huonosti ja koko päivän kävely alkoi todellakin tuntua aika voimakkaina liitoskipuina. F myöskin temppuili hiukan väsymystään ja toinen laivailta otettiinkin vielä ensimmäistä rauhallisemmin. Vanhempani tosin vahtivat poikia sen verran, että pääsimme Liamin kanssa kahdestaan syömään - luksusta!

Eilen ja tänään tosiaan mun kroppa on särkenyt aikamoisesti noiden liitoskipujen osalta ja olen tajunnut, että nyt pitää vissiin pikkuhiljaa ruveta totuttautumaan ajatukseen etten ihan vanhaan tyyliin voi hiihtää sinne tänne. 

Enää viikko ja sitten tämä vuosi tosiaan kääntyyn kunnolla syksyyn. Mutta sitä ennen me kyllä vielä ihan varmasti nautitaan tästä kesälomasta, yhdessä olosta, kiireettömyydestä ja pysymme kaukana ihan persuperus arkirutiineista. 

Toivottavasti teillä lukijoilla on ollut kiva alkjuviikko ja pian taas nähdään! Sara xxx

ATLANTIN RANNALTA.

Tässä teille kuva jos toinenkin tänään päättyneeltä pikkulomaltamme suloiseen Enniscroneen. Nämä kuvat ovat itseasiassa otettu jo keskiviikkona, kun olimme juuri saapuneet kohteeseen, mutta vuokraamamme talo ei ollut vielä täysin valmis käyttöömme. Apeksien ystävillä on tuollainen mobilehome samassa kohteessa ja menimme sinne ensin juomaan kupposen teetä ja jaloittelemaan itse rannalle.

Paikka on aivan sanoinkuvaamaton! Niin kaunista. Niin tuulista - aina. Pilvet lipuivat ylitsemme vaikka kuinka lujaa ja valo muuttui jatkuvasti. Nämä kaikki kuvat on otettu jotakuinkin samoilla asetuksilla ja niitä ei ole tippaakaan vesileimaa lukuunottamatta käsitelty. Kaikenkaikkiaan olimme rannalla ehkäpä tunnin verran ja tuona aikana todellakin ehti sataa että paistaa ja kaikkea siltä väliltä. Lasten vaatteet olivat kyllä niin optiaamliset näihin olosuhteisiin ja Manduca <3, ihan ykkönen. Kuten tusta toisiksi alimmasta kuvasta huomaamme, juniorillamme ei vielä ihan nämä rantaleikit suju...

Kaikesta lähtöstressistä huolimatta loma meni aivan ihanasti. Oli todella rentouttavaa kaikinpuolin. Luin jopa kokonaisen kirjan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen :D Kävimme kävelemässä pitkiä lenkkejä lasten kanssa ja jopa ihan kahdestaankin. Teimme hyvää ruokaa yhdessä ja kuuntelimme iltaisin tuulen ujellusta talon ympärillä. Olin jo tokana iltana ihan varma, että koko tönö lähtee kaikkineen päivineen ilmaan. Piti ottaa ihan videotakin minun vanhemmille näytettäväksi kunhan Suomeen kotiudumme loppuviikosta.

Sitä ennen vielä pari päivää täällä miehen kotikotona ja pari päivää Dublinissa! Ihanaa.

Mitä sinne Suomeen kuuluu? Vissiin hiukkasen kesäisempiä kelejä ainakin...

HOMETOWN-TO-BE?

 Ihan tavallinen pieni kaupunki Irlannissa. Tälläisiä täällä on pilvin pimein. Kaikki oikeastaan näyttää aika samalta. Aika harmaalta. Eikä todellakaan kovin kauniilta. Mutta on tämä silti ihan kiva paikka :) Olen oppinut tässä vuosien varrella tykkäämään.

Nyt kaikista jännittää on katsella tätä sellaisilla silmillä, kuin että tästä kaupungista hyvin todennäköisesti tulee noin vuoden päästä meidän kotikaupunki. Jännittää, innostaa, pelottaa... Tunteet kulkevat laidasta laitaan. Haluamme siis molemmat todella paljon asettua tänne, mutta tottakai se mietityttää, että muutto tarkoittaa olemista tuhansien kilometrien päässä minun perheestäni. Ja mietityttää tuleenko sulautumaan joukkoon koskaan ihan sellain kunnollakunnolla? Saanko sydänystäviä? (oikeasti mulla on täällä kyllä jo hyviä kavereita, että tämä tuskin on ihan oikea miettimisen aihe) Saanko yksin pidettyä poikien suomenkielentaidot hyvänä? Pääsevätkö he hyvään kouluun? (nyt pitää jo mahatyyppikin ilmoittaa opinahjoon!) Opinko asumaan pienessä kaupungissa, kun olen aina asunut pääkaupungissa? Löytyykö ihana koti hyvältä paikalta?

Kyllä mä silti uskon, että meistä tulee onnellisia täällä. Täällä on niin paljon sellaisia asioita, mitä me kaipaamme. Kauniita maisemia ihan kulman takana, mahdollisuuksia harrastaa miehelle tärkeitä lajeja (rugby, hurling, kilpasoutu jne.), minulle paremmat mahdollisuudet sovittaa kotonaolo ja osa-aikatyö, välitöntä olemista tuikituntemattomienkin kanssa, yhteisöllisyyttä, auttavaisuutta ja ennenkaikkea mahdollisuus sellaiseen kotiin, mikä meille Suomessa jäisi vain haaveeksi.

Oma talo, iso piha. Tarpeeksi iso lapsille juoksennella ja kasvimaallekkin. Silti vaikkapa vain kivenheiton päästä keskustasta ja isovanhemmista. Kyllä me täällä niitä ollaan jo katseltukkin sillä silmällä. 

Ehkäpä näistä lisää vielä myöhemmin, mutta nyt täytyy istua pöytään suvun kera :)
Palaillaan ja kivaa iltaa teille :)

TRAVEL ESSENTIALS.

Terveisiä Dublinista! Vihdoin on uuvutava remonttijärkkäilyrupeama ohi ja olemme Irlannissa. Viikonloppuna teimme miehen kanssa tosi pitkää päivää asunnolla ja pojat olivat mummin hoteissa. Kaikilla taisi olla toisiansa ikävä paheman kerran eli aivan ihanaa olla perheellä nyt täälä. Huomenna jatkuu matka bussilla miehen kotikaupunkiin anoppilaan, mutta tämänpäiväinen lento oli täällä perillä kahdeksalta Suomen aikaa ja päätimme suosiolla jäädä tuttuun lentokenttähotelliin (Bewley's Dublin airport - suosittelen), kun kolmen tunnin suht. piinallisen lentomatkan jälkeen ajatus kärttyväsyneistä lapsista ja parin tunnin extra-ajomatkasta ei liiemmälti houkutellut.

Pakkaukset hoidettiin muuten lopulta vasta tänä aamuna, mutta huomasin kyllä rutinoituneeni tässä hommassa jo täysin. Näistä jutuista voi tietysti olla montaa mieltä, mutta tässä listaa minun tärkeimmistä tärpeistä itse lasten kanssa matkustuspäivän helpottamiseksi:

1. mahdollisimman minimaalisesti käsimatkatavaraa! erittäin tärkeää. maksan mieluusti ruumaan menevistä kamppeista sen ylimääräisen pari kymppiä mielerauhan kustannuksella. trust me, mekin ollaan aikanansa matkustettu miljoonan nyssäkän kanssa ja kädet vain eivät riitä siihen. järki menee. stressiä -> vihaiset aviopuolisot.

2. jatkona edelliseen; päättäkää etukäteen kuka kantaa mitäkin. esimerkki meiltä Liamilla James Manducassa, työntää Fionnia matkiksissa. Matkiksissa poikien reput. Minulla oma suht iso käsilaukku ja vedettävä käsimatkatavara. Sopivasti itse kullakin tavaraa ilman, että joutuu revitellä.

3. Lapsille olin varannut valmisruoat evääksi ja niitä pursotettavia hedelmäsoseita, tetrapuuroja parit ja sit sellaisia pieniä pusseja Hipp/Semperecomitälie täysjyväleksejä. Yllätyksenä tuli tänään muuten securityssä info, että oliko yli 2-vuotialle ei saa ottaa lastenruokia mukaan enää! Hullua, koska lentokenttien ruokatarjonta on niin surkea ettei noita meidän muksuja ainakaan niillä ruokittaisi. No onneksi nuo nyt saatiin helposti mukaan.

4. ruokalappuja ja lusikoita omasta takaa parit, goes without saying.

5. joku kantoverme. itse suosittelisin kantoreppua. tälläkään kertaa Helsinki-Vantaalla ei saanut rattaita portille asti (ei ongelma Dublinissa) ja kentän kärryjä ei ruuhka-aikaan meinannut löytyä kirveelläkään. olisi ollut aika kamalaa roudata tuota pienempää 10kg miestä noiden käsimatkatavaroiden lisäksi piiiitkä matka lähtöportille. Rinreppujen suosittelija en olisi muutenkaan (niitä näkyi tuolla tosi paljon), mutta erityisesti sen takia, ettei niiden kanssa näkemäni mukaan edes vanhemmilta jääneet kädet vapaiksi vaan he kannatteluvat babyä ainakin toisella kädellä. Useimmiten molemmilla.
Meillä on myös taaperokokoinen reppu Fionnille, mutta se jäi nyt matkisten seisomalaudan ostamisen takia himaan. Viimeksi meillä oli kentällä molemmat pojat selissä kyydissä ja oli luksusta se.

6. tykkään näköjään pukea lapset aina aikalailla samalla tavalla lentomatkoille. Yleensä heillä on pitkähihaisen trikoopaidat ja legginssityyliset housut. Tänään molemmilla ihan Mini Rodini basic leggarit. Sopivan kevyet ja mukavat. Päälle vielä vetoketjulliset hupparit ja päähän trikoopipot, sillä kentällä ja koneessa voi olla kovakin ilmastointi. Kenkinä kangastennarit ovat kivat ja kevyet.

7. sopivan määrän vaippoja lisäksi suosittelen paketillista niitä wipesejä (mitä ne nyt onkaan suomeksi). Me ei missään milloinkaan muualla niitä käytetä ja tuokin sama reissussa kulkeva pakettin on ostettu 10kk sitten Irlannista samaan tarkoitukseen, mutta lentokoneen onnettomissa vessatiloissa ne ovat aivan lyömättömiä. Kuka ääliö keksi ne käsihanat lentokoneiden vessoihin, mitkä valuttavat vettä vain sen hetken kun sitä nappia painaa alas??? Nimierkki. "vaihdoin tänään kolmet kakkosvaipat 50cmx50cm vessakopissa"

8. saapuminen lentokentälle niin ajoissa kuin mahdollista, että rakas jälkikasvu voi päästellä innostushöyryjä jo riitävästi kentällä. kun sitä virtaa riittää silti aivan riittämiin sielä pikkuruisessa penkissä poukkoilemiseen. mikään hankittu aktiviteetti maailmassa ei välttämättä kiinnosta juuri noina lentotunteina, koska istuimella pomppiminen on vain niin paljon kivempaa. äidin kännykän peleillä, niillä pikkupusseilla keksejä, sopivalla rauhallisella hetkellä luetulla Aino-kirjalla (tms.) voi silti saada hyvin ostettua mukavia 20 minuutin hetkiä matkustusta.

(ihme kyllä 1v. oli niin zen kuin voi ollakkaan koko matkan ja 3veekin taisi vain koetella vanhempia pitkälti erossa vietetys viikonlopun jäljiltä)

9. ja sit se tärkein. koska lentäminen on ja lentokentät ovat niin "glamuröösejä" juttuja, on kiva äidinkin näyttää edes vähän kivalta. Itse pukeudun jotakuinkin aina (muutenkin) farkkuihin ja basic trikootoppiin, mutta lentomatkustaessa ihana muhkea ja lämmin huivi (omani kashmere-sekoitetta) on ihana lisä ja myös mukavuustekijä. Jaloissa lemppareimmat on jotkut söpöt ballerinat ja mulla olikin eka kertaa jalassa Stylesnob-merkkiset hiukan blingblingit kaunokaiset. Niin mukavat ja nätit ja mikä parasta, löysin ne Creative lounge-kaupan alesta talvella -70%.

10. meikkaamisen jättäisin kyllä aika minimiin, kun lentokoeissa on niin kuiva ilma, että pakkelikerroksen alla voi tulla aika tukala olo. itse tänään tein vastoin tätä, kun yritin noita näppylöitä peitellä ja suurimman osan lennosta vain haaveilin meikien pois pesemisestä.

No siinä nyt jotakin.

Hei ja ihmeessä ehdotelkaa ja kyselkää, minkämoisia postitulksia toivoisitte täältä Irlannista mun tekevän. Aikaa on todennköisesti koneellakin iltaisin istua ihan mukavasti, kun apeksilla on vielä langaton nettiyhteyskin. Ainakin vähänaikaa sitten kommenttiboksissa sain kysymyksen koskien Irlantilais lasten ulkoilupukeutumista/-pukeutumattomuutta, mihin meinasin ainakin tarttua. Ooh ja paikallinen lasteruokkimiskulttuuri on sangen mielenkiintoinen aihe...

Mut nyt käyn nukkumaan ja toivon, että pojat sujahtavat tähän 2h aikaeroon sukkelaan ettei tarvitse kolmelta yöllä herätä.