VOI DADDY...

...KUINKA ME SINUA KAIVATAAN!

Daddy siis lähti eilen kotiin. 

Me muut vielä jäimme Suomeen ja arvatenkin viimepäivät 

ovat olleet täysi yhdessä oloa ja haikeita jäähyväisiä.

Me ei ollakkaan oltu kaukosuhteessa sitten ihan yhteiselomme alkuaikojen. Ihan järkkyä - en tykkää :D

Aikoinaan me siis tosiaan tavattiin Portugalissa ja sitten reilun kuukauden seukkailun jälkeen minä lähdin Suomeen joulun ajaksi töihin ja L Irlantiin ja sitten pikapikaa pakkasin kipsut ja kapsut ja muutimme yhteiseen kotiin Dubliniin. Aika monet oli aikasen kauhuissaan, kun parin yhteisen (kaukosuhde)kuukauden jälkeen jo jaoimme osoitteen ja minä muutin sokkona maahan missä en edes ollut käynyt.

Vähän niinkuin nyt. En nimittäin ole edes käynyt tulevassa kotipaikassa.

 Mutta tiedän sydämessäni, että kaikki menee just hyvin <3

Vaikka tämä erossa olo on ihan pepusta, ainakin daddy ehtii rauhassa järjestellä kaikki asiat sielä valmiiksi ja ottaa ohjat käsiin uudessa työssään. Ja mäkin ehdin uudelleenpakata kaikki meidän roinat...

Kaksi ja puoli viikkoa siis meillä aikaa oikein nauttia Suomesta (kumpa sää paranisi!) ja nuuskutella upoupouutta serkkupoikaa. Se mielettömän ihana syy, miksi me ei lähdetty koko perhe samaa matkaa <3

Jeps, mutta palailen varmasti jo ihan pian ja oikein mukavaa alkuviikkoa teille muille, Sara xxx

(mä yritän pysyä housuissani siihen asti, kunnes saan tiedon saadaanko me yksi ihana asunto vaiko ei...)

JOULU.

A favourite for all ages <3

Tapania vain itse kullekkin! Minähän tunnetusti aina päätän joulun kertalaakista tähän Tapsaan ja viimeistään huomenna sitten puhaltavat jo uuden vuoden tuulet. Joten nopskasti nyt vielä ennen sitä kirjoittelen pienen joulupostin tämän joulun tiimoilta.

Aaton vietimme perinteiseen tapaan vanhempieni luona ja mukana oli myös siskoni perheineen. James, Fionn ja serkkutyttö toki olivat täpinöissään, mutta valitettavasti koko meidän porukka oli myös enemmän tai vähemmän flunssainen. Koko päivä tuntui erityisesti Fionnille olevan vähän liian pitkä, vaikka vanhan perinteen mukaan tapahtuneet joulaaton traditiot olivatkin mukautettu lasten rytmiin.

Illalla kotiin tullessamme juttelimme Liamin kanssa, että yksi 'kunnon joulupäivä' on kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Meilähän on siis tapana ollut viettää joulupäivänä Irlantilaisittain joulua. Pukin lahjat odottavat aamulla kuusen alla ja syödään iltapäivästä vähän sitten enemmän heidän tyylisensä jouluateria.

Aattoiltana siis tulimme aikalailla siihen tulokseen, että lasten kanssa on oikeastaan helpompi ja kivempi viettää joulua kotona. Ensi jouluna, siis olessamme todenäköisesti Irlannissa, haluamme järjestää joulun ihan omassa kodissamme meidän perheelle. Tietysti isovanhemmat ovat tervetulleita, mutta nyt tuntuu siltä, että olemme valmiita aloittamaan ihan omat jouluperinteet.

On samalla jännittävää, että vähän haastavaakin miettiä miten yhdistelemme kummankin puolita jouluperinteitä meidän perheelle. Miten ja mihin aikaan lahjat annetaan, mitäs syödään ja mihin aikaan jne.

Itse yllättävää kyllä tykästyin lahjojen avaamiseen heti aamusta ja poikien innostus, kun Santa oli käynyt yön aikana oli aivan hurmaavaa! Tällä tavalla myös tämä suurin täpinöitä aiheuttava innostus olisi heti aamusta ohi ja ehkäpä joulupöydässäkin jaksettaisiin istua paremmin :)

Ruoka meillä joulupäivänä noudattelikin aika kivasti sitä linjaa, mitä luulen sen tulevaisuudessakin olevan. Prawn cocktail, roast potatoes, carrot and parsnip puree, roast beef and gravy olivat Liamin lemppareita, mutta jatkossa varmaankin liha olisi joulukinkkua ja kenties sitten pöydästä löytyisi myös suomalaisia joululaatikoita ja rosollia. Samaa mieltä olimme siitä, että jouluruoan täytyy sillä tavalla olla ainutlaatuista, että sitä syödään vain jouluna ja siksi se tuntuu spesiaalilta. 

Omien traditioiden luominen on tärkeää ja haluamme rakentaa meidän perheelle meidän näköisen joulun. Tänä joulupäivänä olimme siis kaikki kipeinä ja kuumeessa ja siksikin päätimme vain hyyyvin rennosti antaa joulupäivän mennä niinkuin se menee, mutta muuten kyllä tykään jos joulusta löytyy myös jonkinmoista luksuksen tuntua.

Omasta kodistani siis ehdottomasti otan mukaan jatkossa tuon juhlavamman kattauksen ja pukeutumisen ykkösiin, vaikka nyt koko perhe nauttikin illallisenkin pyjamat ja villasukat päällä.

Tärkeintä on silti rento yhdessäolo, suklaa, lasillinen skumppaa, joululaulut, hyvä mieli :)

Vaikka pukki toikin lapsille aamusta lelulahjat (Fionnille Brion junaratasetin ja Jamesille autoja), olin tosi onnellinen, ettei aattonaakann tullut tavaraähkyä. Muutama kiva kirja, dvd, pyjamat, taskulamppu (mikä mahtava lahja melkein 4-veelle!), lapaset ja Fionnille vielä tarpeeseen vk-takki tulevaksi vuodeksi.

Jatkossa lapset tulevat varmasti saamaan samalla kaavalla - want, need, wear, read - maltillisen määrän siten sellaisia erityisen toivottuja juttuja. Pidän itsekkin enemmän muutamasta luksuslahjasta ja erityisesti siis tuon oman miehen ostamana. Nyt hän yllätti minut täysin pehmoisten pyjamahousujen lisäksi superkauniilla helmikorvakoru-parilla <3 Itse lahjoin takaisinpäin ihanalla merinovillaneulepaidalla (tulevia työhaastatteluja silmälläpitäen ;)) ja eritysen mieluisalla yllätyksellä, the Specials nimisen bändin vinyylilevyllä (mahtava ylläri :)).

Tapaninpäivänä tai Irlantilaisittain on st.Stephen's day olisi hauska tehdä pitkä kävelylenkki perheen kanssa ja jatkaa rentoa yhdessäoloa. Ja kaikista eniten toivon ettei tulevina jouluna olla kipeänä!

Toivottavasti teillä on ollut oikein tunnelmallinen joulunaika kaikilla ja nyt katse kohti uuteen vuoteen! Miten jännittäviä juttuja meillä saattaakaan olla tiedossa!?! Sara xxx

PIENEN IHMISEN PIKKURUISET JUHLAT.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikki! 

Ajattelin tulla ihan pikaisesti moikkaamaan teitä tänne täältä kuhinan keskeltä.

Viimepäivät ovat juosseet aivan mahdotonta tahtia mukavien vieraiden kera ja pientä Elsiä juhlien eilen. Huomenna jo vieraat lähtevät takaisin Irlantiin ja meillä on edessä hektinen työntäyteinen viikko, kunnes pääsemme rauhoittumaan jouluna.

Pienen tyttösemme kemut olivat todellakin pikkuruiset, sillä kaikki perheenjäsenet Irlannista eivät päässeet ja muita vieraita emme tällä kertaa kutsuneet laisinkaan. Ihanaa ja intiimiä oli silti juhlistaa Elsiä ihan vanhempiemme ja sisarustemme kesken.

Elsillä oli päällä söpö serkkutytön vanha mekko, mikä vanhempani ovat tuoneet Kanarialta. Se oli myös serkulla nimiäisissään eli ihan perinteinen ristiäismekko, mutta melkein.

Juhlien valmistelut jäivät meidän osaltamme aika minimiin ja erityisen kiitollinen olenkin vanhemmilleni, kun he laittoivat kaikki ihanat ruoat ja tarjottavat. Perinteisiä herkkuja, jouluruokia ja kakkuja.

Kuin pelastuksena, sain Valiolta blogiyhteistyönä kylmälaukullisen heidän kausituotteitansa testattavaksi  ja sieltä löytyneet juustot toin myös vanhempieni luokse. Olen työskennellyt muutaman eri ruokakaupan juustotiskeillä joitakin vuosia takaperin ja näistä Aura gold ja Mustaleima olivatkin jo vanhoja tuttuja lemppareita eli aika osuvasti sattui. Tavallinen Aura ei mielestäni ole mitenkään varsinaisen maukasta, mutta pidempään kypsytetty Gold on aivan taivaallista. Taidan vieläkin muistaa ulkoa näiden tuotetiedot samalla tavalla, kuin kaikkien runsaan 80 eri tiskistä löyneiden juustojen alkuperämaat, kypsyysasteet jne. Sellaista nippelitietoa minusta :) Aika monenlaisia työjuttuja olen ehtinyt jo kokeilemaan :)

Pieni Elsi-Mai oli kemuissa varsin hyvällä tuulella ja jaksoi hymyillä tätiensä sylissä ja välillä sitten torkahteli rinnalla.

Sai myös kuulla ainutlaatuisen serenaadin kummisedältään <3

***

Huomenissa yritän saada joulukortitkin lähtenään maailmalle ja hoidella muutamat joululahjat kuusen alle.

Mieli on vallan levollinen, vaikka tosiaan miehellä on alkamassa taas aikamoinen työputki ja kotonakin riittää hommia yllin kyllin. Varsiin voimaannuttava ja ihana viikonloppu takana - toivottavasti tämä fiilis säilyy ;) Sara xxx

(Kuvissa näkyvät Valion tuotteet on saatu blogiyhteidtyönä)

KOLME VIIKKOA, KOLME KUVAA JA KUULUMISIA.

Ihanaa isänpäivän iltaa ihanaiset :) Toivottavasti teillä on ollut mukava päivä kaikin puolin. Meidän daddyä lahjottiin kerhossa tehdyllä liikkiksellä kirjanmerkillä ja kahdella paidalla. Aamun croissantit hän joutui valitettavasti paistamaan itse :D Iltapäivällä kokoonnuimme sitten isäni ja äitini luokse juhlimaan. Ihanaa ja rentoa oloa <3

Hurjaa menoa nämä päivät juoksevat! Elsi täytti eilen kolme viikkoa, mikä merkitsee sitä, että viikon päästä meidän daddy palaa töihin ja minä otan taas ohjat käsiini - hui!!! Onneksi voinen luottaa vanhempieni apuun siinä alkuun. Lähinnä mietityttää miten ikinä saan meidät kaikki neljä ovesta ulos puistoon taikka kerhoon? 

Elsi on kyllä kaikenkaikkiian ollut toistaiseksi minun vauvoistani 'helpoin'. Eipä juuri itkeskele, mutta mahanpurujen välttämiseksi olen karsinut ruokavaliostani nyt ensimmäisiksi viikoiksi pavut ja linssit. 

Tällä hetkellä on meneillään tiheän imun kausi ja päiväsaikaan muutenkin vauva nukkuu oikeastaan lähinnä vain minun sylissäni tai kantoliinassa pieniä torkkuja.

Onneksi olen tällä kertaa myös tässä liinailussakin hiukan itsevarmempi ja lempparisidonta luonnistuu varsin vikkelästi. Eilen Elsi oli ensikertaa myös Manducassa pikku-unilla, mutta sitä tykkään oikeastaan käyttää enemmän sitten, kun vauvatukea ei enää tarvita.

Myös isommat pojat ovat olleet läheisyydenkipeitä ja pyytäneet päästä kantoreppuun. Luojan kiitos meillä on tuo taaperokokoinen Tula-reppu! Eilen kauppareissulla Fionn matkusti menomatkan daddyn selässä ja James tulomatkan. 1v8kk:n ja 3v9kk:n kantomukavuudessa ei Liamin mukaan ollut juurikaan  eroa.

Tämä komen pienen lapsen vanhemmuus on kyllä meistä molemmista ollut aikasen haastavaa ja uuvuttavaa - eli juuri sitä mitä epäilimme sen olevan ;) Liam on tosiaan vetänyt sitä minun  aikaisempaa (ja tulevaa) kotivanhemman roolia ruoanlaitosta siivomiseen ja poikien pääasialliseen hoitamiseen. Minä sitten autan minkä  kykenen. Kaipaan jo oikeasti paljon meidän 'tavallista rutiinia' puistoiluineen kaikkineen. Myös mies taitaa vähän jo kaivata työpaikalle :D Vaikka toki nauttii tästäkin ja perheen kanssa olemisesta, niin on saanut myös kokea ne turhautumiset ja saman shown päivästä toiseen pyörittämisen väsymykset, mitä minä kotiäitinä (pahimmillaan) kohtaan, mikä on minullekkin aika terapeuttista huomata.

Ehkä olen tämän myötä itsekkin saanut täältä sohvan nurkasta katsottuna perspektiiviä tähän kotielämään. Ehkä osaan olla itselleni hiukan armollisempi ja ehkä muistan venyttää sitä pinnaa jatkossa vähän enemmän, mitä tulee lasten toilailuihin.

James ei ole juuri ollut moksiskaan pikkusiskon ilmestymisestä perheeseen, mutta kuinka osasin epäilläkkään, hän tekee nyt tässä sopivasti samaan syssyyn neljää uutta hammasta ja sekös vasta kiukuttaa ja harmittaa! Marina ja kitinä ja ihan kipu on sitten myös sen mukaista. Pikku reppana <3

Fionn-herkkis sitten on selkeästi ottanut siskon tulon vähän rankemmin. Tai oikeastaan varmaan aika klassiseen tapaan: välillä sisko on kiva ja välillä tyhmä. Välillä pyydetään "haluun syliin sen" ja sitten ei voisi vähempää kiinnostaa. Olemme yrittäneet antaa esikoisen tutustua vauvaan ihan omassa tahdissaan. Eiköhän se tästä. Välillä on vain väsyneenä vaikea laittaa hänen tunteenpurkauksian oikeaan lokeroon ja olla ymmärtäväinen, joskin eilen taidettiin kokea jonkunmoinen break through, kun vauva iltapuolella nukahti sopivasti tunniksi niin, että minä sain oikein kunnolla viettää poikien kanssa aikaa. Laulettiin ja soitettiin soittimia (terve vaan naapurit) ja luettiin kaspäin kirjoja. Sitten sain F:lle selitettyä, että voi aivan hyvin lukea samalla kun imetän ja sohvalla sitten vielä aamullakin jatkettiin kirjojen selailua.  Tänään meillä onkin taas asustanut se sama poika kolmen viikon takaa :)

Epäilemättä tämä ei nyt vielä ollut tässä ja pojat (ja minä) taatusti regoivat daddyn töihinlähtöön :D

Siihen alan olemaan itse aika turhautunut, miten tässä alkuun olen itse niin homssuinen. Herään aamuisin maitolammikosta, hiukset harottaa, vaatteissa on vähintään puklutahroja. Litimärät liivinsuojat, jälkivuoto jne. Ah, tämän vaiheen voisin kyllä omalta kohdaltani skipata, vaikka luonnollisesti toivon, että vauva pysyisi aina pikkuruisena ;)

Joskin hommaa riittää niin on se päällimmäisin tunne yhä edelleen rakkaus ja valtava kiitollisuus. Tässä kun tämä pieni taas nukuksiissa lupsuttelee sylissäni, voisin aivan haljeta rakkaudesta. 

Tästä taisi taas tulla ihan kilometriposti - olisipa minulla aikaa useammin tulla postittelemaan kuulumisia!

Hauskaa alkuviikkoa teille kaikille ja yritän taas palata asiaan pian :) Sara xxx

KUULUMISIA VIIDEN HENKILÖN TALOUDESTA.

Vauva tuhisee tässä minun sylissäni ja pojat on daddyn kanssa kerhoreissulla. Ulkona näyttää olevan aika tuulista ja märkää. Viimeiset pari päivää olen viettänyt tässä sohvan nurkassa imettäen.

Kotiin pääsimme sairaalasta tosiaan maanantaina ja arki kolmen lapsen vanhempina on nyt totisesti alkanut. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kaikki on mennyt paaaljon paremmin, mitä edes osasin odottaa. Olin nimittäin todella hermostunut poikien sunnuntaisen sairaalavierailun päätteeksi, mikä meni aika hulinoinniksi, että mikä meillä mahtaa olla edessä? Onneksi pojat olivat niin onnellisia, että äitiliini oli vihdoin kotona ja innostuneita vauvasta, että mitään kovin kummallisia oirehtimisia ei ole vielä näkynyt.

Itse olen tietysti 99% ajasta aika liikuttunut, noh, miltei kaikesta :) Eihän tätä onnea voi uskoa todeksi. Niin kovin kiitollinen olen tästä omasta perheestäni. Vauva on toki minussa aivan totaalisen kiinni ja en enempää voisi kiittää Liamia hänen hoitaessaan ihan kaiken muun. Siinä se ristiriita onkin ehkä eniten, että haluaisin niin kovasti olla normaalisti poikienkin kanssa, mutta toki Elsi tarvitsee nyt vain ja ainostaan minua. Kaikki mahdolliset hetket, mitä on liiennyt, olen heti ensisijaisesti käyttänyt poikien kanssa touhuamiseen.

Silti on vähän ikävä tätä bloggailua, vaikka sille ei oikein tahdo löytyä aikaa. Ihan vain näiden fiilisten kirjoittamiseen ylös. Instagram tilini voisi kenties muuttaa nyt Elsigramiksi, sillä sinne olen säilönyt heti tuoreeltaan pieniä muistoja näistä hetkistä. 

Elsi on pääsääntöisesti ihanan tyytyväinen pikkuruinen tyttö. Imetys on lähtenyt käyntiin enemmän kuin hyvin, mikä sitten osaltansa tuo mieleen muistot, miten kamalan hankala imetystaivan minulla Jamesin kanssa oli. Miten asiat meni jo alusta asti pieleen sen huonon imuotteen kanssa. Ja miten nyt tunnenkaan siitä kaikesta haikeutta ja syyllisyyttä, vaikka lopulta häntä imetinkin 10kuukautta. 

Mutta Elsi tosiaan tajusi heti homman nimen ja minulla on lähinnä vaikea muistaa miten mahdottomasti tähän hommaan kuluu aikaa. Toistaiseksi päiväsaikaan häntä on ollut aika vaikea siirtää sylistä nukkuvana mihinkään ja päiväpuolet ovatkin aikamoista tankkaamista. Yöllä sitten neiti on vetäissyt huimia 4-5 tunninkin putkia ennen ensimmäistä syöttöä. Eli en voi todella valittaa, vaikka kyllähän tässä silti on aika kova väsymys. Yritän päivisinkin saada edes tunnin nukuttua päikkäreitä.

Tänään meillä onkin iltapäivällä ensimmäinen neuvolakäynti ja hauska kuulla miten paino on lähtenyt nousuun. Luulisin ainakin, että on. Syvä toive on, että nämä maitomeloonit vähän rauhoittuisivat myöskin tässä päivien mittaan. Voi huhhuh vain taas kerran. 

Oma oloni on palautumisen kannalta tosi hyvä. Omat housut mahtuvat jo jalkaan, mikä on aika hullua. Vaaka näytti toistaiseksi -4kg perjantailta, mutta veikkaan, että tätä etupainoa on tullut ainakin kilo puoleensa lisää... 

Sellaisia pieniä kuulumisia meiltä :) pitäisi muistaa kirjoitella synnytyskertomuskin itselle muistiin ja voin sitten ehkä ainakin osittain sitä täälläkin avata, jos kiinnostaa.

Kiitos vielä kaikille ihanista kommenteista! Yritän tietysti pääsääntöisesti niihin vastata, minkä kykenen. Olen nyt aikalailla tämän iPaddyn varassa yhdellä kädellä, mutta onneksi vihdoin tajusin miten tähän saa siirrettyä tuolta Olympuksestani kuvia etten ihan ole vain kännykkäkuvalaadun varassa :) 

Mukavaa keskiviikkoa sinne ruudun taakse, Sara xxx

PÄIVÄ KAKSI: NIMI.

Kiitos niin tuhannesti kaikille onnittelukommenteista! Ihanaa, kun jaksatte myötäelää tätä meidän onnea :) 

Me ei päästäkkään tänään vielä kotiin pienen kanssa näiden isoveljien ja daddyn luokse, mikä on kyllä tylsä juttu. Pikkuruisen sokeriseurannassa tuli yksi huono arvo, mutta huomenissa ehkä sitten, kun seuraava arvo oli nyt ihan hyvä. Täällä me nyt pesitään ihokontaktissa ja toivotaan (äiti toivoo), että maito nousee pian.

Tuo kuva on poikien eiliseltä vierailulta ja sydänhän siinä meinasi haljeta, miten ihanasti pienet isoveljet ottivat siskon vastaan. Epäilemättä mustasukkaisuutta on luvassa myöhemmin, mutta nyt F ainakin vielä ylpeästi kertoi kaikille "tämä on meidän pikkusiskomme" <3

Meidän pienen tyttösen nimi muuttui vielä ihan totaalisesti viime metreillä, mutta kerrottakoon, että kutsumanimeksi hänelle tuli Elsi. 

Väsymystä ja jälkisuppareita lukuunottamatta oma oloni on vallan hyvä. Kovasti odotan poikia ja Liamia tänne iltapäiväksi kyläilemään, nimittäin pikkaisen tylsäähän täällä sairaalassa itseksensä on. Koti-ikävä on jo kova. Onneksi on tämä iPaddy edes viihdykkeenä :)

Iloista ja aurinkoista sunnuntaita teille kaikille ja energistä alkuviikkoa! Ja vielä kerran kiitos edellisen postin kommenteista! Sara xxx

MELKEIN TAVALLINEN PERHE.

Kerran kuudessa viikossa - vai mikä se lakisääteinen sykli onkaan - meidän daddy saa vapaan viikonlopun töistä ja silloin me ollaan melkein kuin 'tavallinen perhe'. Sellainen, missä vanhemmat käyvät maanantaista perjantaihin töissä ja viikonloppuisin riennetään kenties kaupungille, ystäviä tapaamaan, harrastuksiin tai milloin minnekkin. Viikko rytmittyy vuodesta toiseen melko samalla tavalla - perjantaita odotellen :)

Vuorotyöläisen vaimona lauantait etenkin saattavat olla se viikonpäivistä vaikeimpia. Useimmat kaverit tietysti tekevät perhejuttuja ja puistoissa on joko aavemaisen hiljaista, taikka seurana on vain perheitä leikkimässä yhdessä. Ja se helkutin pikkukakkonenkin alkaa vasta tuntia myöhemmin (siis mikä järki siinä onkaan?!). Launtaisin ottaisin itsekkin mieluiten vähän rauhallisemmin ja kiirehtimättä, mutta ainakin meidän lapset tarvitsevat ja kaipaavat silloinkin ihan samaa arkirytmiä, kuin muinakin päivinä. Hirmu usein launtaisin saankin turhautuneisuudesta johtuen kamalan siivousvimman ja teen perinpohjaiset viikkosiivot. Ihan hyvä päivä sillekkin :D

Mutta juu, kuten nyt, viikonloput vapaalla ja yhdessä koko perheellä ovat harvinaista ja ihanaa herkkua. Tulee melkein runsauden pula: mitä tehtäisiin? mitä tehtäisiin? 

Tänään oli oikeastaan pakon sanelema tekeminen, sillä oli pakko hoitaa viikottaiset ruokaostokset. Päätimme silti vähän tehdä spesiaalimman kauppareissun ja kävimme ennen ostoksia kaffilassa kahvilla :) Justiinsa viikoloppuvapaina on kiva tehdä jotain hiukan erikoisemaa, vaikka se nyt vain oli sitten jonkun toisen valmistama jäälatte ja pari croissanttia. Ne tavalliset viikolle sijoittuvat miehen vapaat kuitenkin rytmittyvät tavallisten arkipäivien mukaan leikkipuistolla ja kerholla.

 Hihi, hiukan vastaantulijat taas tuijottivat meidän ruokakärryä, mutta minkäs teet, kun ostokset painavat toistakymmentäkiloa reilusti ja sitä autoa ei ole :D Totuuden nimissä, mun vanhemmat ovat nyt useampana perjantaina kuskanneet minut autolla supermarkettiin suurille ostoksille, että ihan kovin usein ei olla viimeaikoina jouduttu samaa satsia kotiin jalkasin roudaamaan. Saatiin seisomalautakin vihdoin paikalleen ja sekin on helpottanut menoa muuten, paitsi minun käveleminen alkaa olla todella hidasta ja vaivalloista. Varsinkin, kun tänään kotona aikaisemmin liukastuin kotona niin, että nuo liitokset erkanivat samaan syssyyn varmaan viisi senttiä. Voi itku, miten voikin sattua! Toivottavasti nämä kolotukset sitten synnytyksen myötä herkiävät...

Varsinainen päivän ohjelma on järjestellä tuo hoitopöytä kondikseen, viikata 50cm, 56cm ja 62cm vaatteet omiin pinoihinsa, keksiä kaikelle järkevä paikka ja pakata se sairaalakassi niin valmiiksi, kun nyt pystyykään. Pojat varmasti lähtevät ulkoilemaan tuonne kauniiseen säähän ja minä saan järkkäillä ihan omassa rauhassa. Aika ihanaa :)

Hauskaa viikonloppua sielä ruudun takana ja onko sielä muita vuorotyöläisiä, keiden mielestä vapaat viikonloput on suurta luksusta? Ja mitä te muut teette yleensä viikonloppuisin?

Niin ja mikä helkutti tätä bloggeria vaivaa, kun jokaikinen kuva muuttuu tuollaiseksi rakeiseksi ja huonoksi?!? Sara xxx

"ALL ABOARD!"

Ahoy, kotona ollaan! 

Eilinen piti vielä lepäillä soffan pohjalla (ja tänäänkin), mutta nyt ajattelin pikaisesti ilmoitella itsestäni.

Tässä muutama palanen meidän pienestä reissusta:

 Meidän taloudessa oltiin jo pitkän aikaa puhuttu tietenkin big one boatista ja Fionn erityisesti oli lievästi sanottuna täpinöissään, kun vihdoin astuimme laivaan ja hyttiin. Olimme varanneet Promenade-hytin, sillä ajattelin tuon ikkunasyvennyksen olevan pojille aika kova juttu. Ja olihan se. Varsinkin, kun hytti sijaitsi 11. kerroksessa. Minua ihan hirvitti (=korkeanpaikan kammoinen).

 Vaikka maantai-aamupäivästä oli vielä kurjaa ja sateista, iltapäivästä onneksi paistoi ja tuulisella kannella oli ihana tuntea kaikkien arkijuttujen jäävän taakse - lasten riemu ja iloiset naamat olivat vain niin parasta!

Olimme hiukan Liamin kanssa kelailleet ettei lapsille laivalta välttämättä löydy oikein sopivaa syömistä laivan ravintoloista ja siksi pakkasimmekin omat eväät mukaan. Eväsretki ei kuitenkaan ulkopöydillä oikein onnistunut ja söimme hytissä. Se oli ihan hyvä veto, sillä pojat rauhoittuivat siinä pikkusen ja leikkihuoneeseen suunnatessa meno ei ollut aivan niin villi, mitä olisi voinut olla.

 Multa oli tietysti jäänyt omat pakkaamiset vähän puolitiehen ja en ottanut näiden iltavaatteiden lisäksi mukaan kuin tuolla ylempänä näkyvän valkoisen paidan ja kahdet farkut. Tuhkolmaan oli onneksi luvattu kaunista säätä ja yhdistin tämän kuvakaksikon nahkavyön tuohon valkoisen perustoppiin ja sain vielä kolmannen asun.

Meillä (tai siis minulla ja kuka nyt onkaan ollut matkakumppanina) on ollut jo ikuisuuden tapana kävellä Siljan terminaalista keskustaan, mutta tällä kertaa poikkesimme hiukan tutulta reitiltä ja suuntasimme lasten kanssa Humlegårdenin leikkipuistoon hiukan leikkimään.

Aivan ihana leikkipaikka! Pojat olivat tietysti heti kuin kalat vedessä :) Liamin kanssa panimme merkille, että rattaista n. 90% oli Bugaboo merkkisiä ja erityisesti Donkeytä oli aivan hirvittävästi. Lähinnä yhdellä lapsella käytössä sivukorin kera. Niitä siis tuli niin paljon vastaan, että ihan rupesi naurattamaan.

Meillä ei varsinaisesti ollut mitään erityistä ohjelmaa mielessä tuota leikkipuistoa lukuunottamatta. Åhlensilla ja NK:lla halusimme käydä ja lounaspaikaksi valikoitui Kulturhusetin Panorama-kahvila, missä olen itsekkin käynyt ihan pikkulapsesta asti. Viimeksi siellä on tosi kivasti kasvisyöjällekkin vaihtoehtoja, mutta nyt raskauden ja radin takia ainut sopiva annos oli tuollainen pieni sivusalaatti.

No onneksi olimme varautuneet isolla säkillä pähkinöitä ja herneiden lopulla ja söin sitten niitä henkeni pitimiksi :)

Kulturhusetissa on myös tosi ihana ja kiva kirjasto Barn rummet, mihihin vanhempani veivät Fionnin siksi aikaa kun me Liamin kanssa nukuteltiin James rattaisiin ja käväistiin sielä Åhlensilla.

NK:lla käytiin täydentämässä pakolliset öljyvarastot (tästä lisää huomenissa) ja sitten olimmekin sen verran väsyneitä, että suunnattiin laivalle päin. Mä nukuin ensimmäisen yön ihan hurjan huonosti ja koko päivän kävely alkoi todellakin tuntua aika voimakkaina liitoskipuina. F myöskin temppuili hiukan väsymystään ja toinen laivailta otettiinkin vielä ensimmäistä rauhallisemmin. Vanhempani tosin vahtivat poikia sen verran, että pääsimme Liamin kanssa kahdestaan syömään - luksusta!

Eilen ja tänään tosiaan mun kroppa on särkenyt aikamoisesti noiden liitoskipujen osalta ja olen tajunnut, että nyt pitää vissiin pikkuhiljaa ruveta totuttautumaan ajatukseen etten ihan vanhaan tyyliin voi hiihtää sinne tänne. 

Enää viikko ja sitten tämä vuosi tosiaan kääntyyn kunnolla syksyyn. Mutta sitä ennen me kyllä vielä ihan varmasti nautitaan tästä kesälomasta, yhdessä olosta, kiireettömyydestä ja pysymme kaukana ihan persuperus arkirutiineista. 

Toivottavasti teillä lukijoilla on ollut kiva alkjuviikko ja pian taas nähdään! Sara xxx

KAKSI SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAA.

Ihanaa lauanatai-iltaa ihanaiset! Mun täytyi nyt tulla hiukkasen päivittelemään kuulumisia, kun mieskin lähti sopivasti kaverin kanssa viettämään iltaa ja muruset nukahtivat unille.

Eilen en ehtinyt koneelle varsinaisesti, sillä toteutin erään syntymäpäivälahjoistani Liamilta eli otin erityisen tärkeätä omaa aikaa parhaan ystäväni kanssa iltaa viettäen. Tällainen aineeton lahja tuli kyllä niin tarpeeseen, vaikka kyllä me tytöt ennen illallistamista pyörähdettiin hiukan kaupoissa ja mukaan tarttui muutama juttukin. Hups. Mutta ihanaa oli, kiitos rakas Rituseni <3

Se syy oikeastaan, miksi varsinaista lahjaa en odottanut laisinkaan syntymäpäivänäni oli, että asunnon myytyämme päätimme vihdoin investoida polkupyörään minulle. Eikä mihin tahansa pyörylään, vaan vaikka kuinka pitkäaikaiseen haaveeseeni mummeli-Crescentistä. Katselin kyllä muitakin malleja, mutta sitten tulin aatoksiin ettei tässä nyt kannata kitsastella, kun haaveissa on nyt sellainen vuositolkulla kestävä menopeli. Sanomattakin selvä - se on ihana.

Fionn sai Tuptupinsa tosiaan omaksi synttärikseen ja mies oman pyöränsä viime vuonna synttärinänsä ja eilen vihdoin muistimme hommata myös pikku-Jamesille pikkuruisen kypärän, että pääsisimme perheajeluille käymään. Aamupäivällä otimmekin suunnaksi mummin ja paapan kasvimaan ja lähdimme katsomaan josko kesäkurpitsat olisivat kypsyneet.

"Is he gonna run? He's gonna go now, quick quick just take the damn photo!!!"

Juu ei meillä action lopu näiden pikkuisten kanssa :D :D :D

Tässä vaiheessa meidän päällä pyöriskeli jatkuvasti tummanharmaita pilviä ja ajateltiin, että on ehkä paras lähteä kotia kohti. Mutta jo parin sadan metrin jälkeen oli aivan kirkasta ja paahteista ja päätettiin pysähtyä vielä läheiseen puistoon syömään eväiksi otetut herneet.

Hihi, tsekatkaa nämä kesäkädet. Jep meillä ei ole vain jalat ruvella ja mustelmilla, vaan F onnistui viime viikolla lentämään todella lahjakkasti leikkipuiston mopolla pitkin pituuttaan. Niin ja sit me piirreltiin äidin meikkikynällä tatuointeja käsivarsiin, kun poika oli puistossa jäänyt paitsi kasvomaalauksesta. niitä ei saa hinkata pois...

Sitten me vielä leikittiin vähäsen puistossa ennenkuin oli aika lähteä keittelemään pikakalakeittoa lounaaksi :) Keittoon täytyi heti käyttää puolikas kesäkurpitsa, kun kerta oli tällaista varsinaista lähiruokaa parin kilsan päästä tarjolla. 

Tämä kolmeveen auttavaisuus on kyllä jotain niin liikkistä! Reppana oli kyllä loppumatkasta jo ihan hirmuisen väsynyt potkutteluun ja nukkuikin lounaan päälle pitkästä aikaa oikein kunnon päikkärit. Harvinaista herkkua meillä :)

***

Sori vaan nyt tästä mahdottomasta kuvaoksennuksesta. 

Sadun mies vain tiistaina näytti mulle tuosta mun Olympuksesta yhden tosi tärkeän säädön olinpaikan ja olen aivan innoissani kuvauksesta taasen kerran. Satu välitäthän A:lle suuren suuret kiitokset!

Itsehän en toki olisi voinut jo aikoja sitten tietoa kaivaa kameran manuaalista...

Tämä lisäksi mulle kävi aivan mieletön mäihä, kun löysin haaveilemani 45mm-objektiivin huutiksesta halvalla ja kuten sanoin, olen aivan superinnostuneena kuvaillut viimepäivät, kun vihdoinkin manuaaliasetuksissakin on jotain tolkkua.

Palailen ehkäpä jo huomenissa tänne, sillä aamupäivällä menemme mekin kaverien kanssa käymään Skidit-festarit tapahtumassa Kalliossa ja epäilemättä kamera kulkee sieläkin mukana :)

Niin ja sitä pitikini kysyä, että minkäikäisinä teillä on lapset oppineet pyöräilemään ihan kunnon pyörällä ilman appareita? Olisi ihana sitten ensikesänä tehdä vähän piempiä lenkkejä koko perheellä, mutta se tarkoittaa sitä, että F saisi kyllä polkea itse ja pikkuiset voisivat sitten olla lastenistuimissa.

Ai kamala, kai tämä näpyttelminen nyt täyttyy lopetella, sillä muo odottaa tossa aivan jäätävän iso saavillinen puhdasta pyykkiä ripustettavaksi. Back to reality, Sara x

MODERNISTI MUMMILASSA.

Sielä varmasti monet ovat vielä ihan mökki/lande tunnelmissa, mutta me ollaan tänään jo palailtu arkeen. Toisinsanoen daddy on taas töissä :D Oli meillä kyllä kivat pari vapaapäivää yhdessä, vaikka eilis iltapäivää lukuunottamatta ei juhannusta mitenkään erityisemmin vietettykkään. Olimme siis vain vanhemmillani grillailemassa siskojen perheiden kera.

Emme ole montaa kertaa keväisen evakon jälkeen itseasiassa käyneet mummilassa ja siksipä päätimme suunnata sinne myös tänään poikien kanssa. On kyllä kiva, kun vanhempani asuvat ihan kävelymatkan päässä. Tosin Fionn potkupyöräilee nykyään lähes kaikkialle. Enpä olisi arvannut miten paljon se on helpottanut myös minun elämääni!?! Kaistapäinen kolmevee onkin yllättäen pyörän selässä varsin fiksu menijä ja jopa tottelee käskyjä 'pysähdy' ja 'odota'. Voin myös täysin sydämin suositella tuota puista Tuptup-pyörää, missä saa kätevästi nostettua ja laskettua satulaa. F tosin kutsuu itse pyörää moottoripyöräksi :)

Mummilasta löytyy myös minun vanhat täysin käyttökelpoiset Emmaljungan rattaat. Aika päheet vai mitä? Vuosimallia 1987 ehkä :)

Nyt kesällä vanhempani viettävät - ja myös minä siskoineni lapsena - suurimman osan ajasta heidän ihanalla takapihallaan. Siellä on kuin herran kukkarossa kaiken vehreyden ja huojuvien puiden suojassa. Aivan ihanaa. Mikään ei ole parempaa, kuin istua aurinkotuolissa silmät suljettuna kuunnellen koivujen lehtien huminaa. Ei sillä, että enää ikinä voisin istua silmät suljettuna :D James erityisesti nyt tutkailee paikkoja aivan uudella asenteella ja entisten naapurien rakentama leikkimökki vasta onkin ihana paikka. Oikein kunnon mummola tunnelmaa.

No leikit tänääkin kyllä jaksoivat kiinnostaa tasan siihen asti, kun paappa antoi Fionnille iPadinsa! Apua näitä nykyajan lapsia, ketkä oppivat näihin juttuihin ihan normeina. Toki pojat saavat melkoisen harvoin räplätä omppujutuilla, mutta varsin kätevästi F jo osaa laittaa lemppari sovellutuksiaan päälle. Onneksi kaikki sellaiset 'yhdistä farmieläimet ääniin' ja 'kapun metsät' vielä sentään kiinnostavat, mutta kyllä tuo sen Angry birdsinkin aikalailla jo taitaa. 

Hah ja me vain kakarana juostiin takapihalla polea ja rofea ja kaikenmaailman kirkonrottia ilta myöhään asti. Oppivatkohan nämä meidän lapset sellaisia pelejä vielä? Mä niin toivon, että he saisivat mahdollisimman pitkään pysyä lapsina ja leikkiä leikkejään, vaikka vaikeatahan se on heitä täysin pitää teknologiasta erossa, kun se on jo niin nykypäivää. Omasta esimerkistähän se varmastikkin lähtee, että todellista elämää on kosketusnäytön takanakin - sanoo nettiaddiktoitunut äiti :D :D :D

Mutta juu kyllä meillä tosiaan mummilassa yleensä tehdään ihan toisenmoisia juttuja ja vietetään kivaa aikaa yhdessä. Varattiin tänään muuten Tukholman-risteily elokuulle! Jippii! Ja mummi ja paappa keksivät lähteä meidän mukaan - superjippii. Uskon, että siinä 30. raskausviikon tienoilla jokaikinen apukäsi risteilyaluksella on varsin tervetullut :)