NEITI KESÄHEINÄ 8KK.

OIKEASTI MEIDÄN PERHEESSÄ MINÄ OLEN SE NEITIKESÄHEINÄ, 

mutta Elsikin voi vähäsen olla :)

Elsi täytti juuri jo 8kk - voitteko uskoa!

Meidän rinsessa ei todellakaan ole mikään prinsessa,

vaan iloinen remuaja veljien tapaan.

Elsi on yhä edelleen hurjan pitkä ja pian jo vissiinkin siirtyy käytämään 86cm vaatteita.

Paino lienee 10kg tienoilla. 

(Täällähän ei mitään neuvolasysteemejä ole eli varamasti en osaa sanoa, kun puntaria emme omista)

Elsi jokeltelee pitkiä pätkiä "äitäitäitääätää" ja "dadadadaaa".

Niinku äiti ja daddy tietty ;)

Elsulla ei ole vielä hampaita, mutta luultavasti pian puhkeaa ensimmäinen alarivistöön.

Elsi-Maikkinen ei voi sietää mitään sosemuotoista ruokaa 

eikä paljoa äidinmaidon lisäksi sitten mitään syökkään. (argh...)

Tai no medium-minus pihvi maistuu oikein hyvin samoin rannalla merilevä, kotona rispaantunut kokolattiamatto, veljen läpsykät, pihalla apilat ja muut kukkaset ja basilikan lehdet, talouspaperi ja mainoslehtiset jne.

You get the picture.

Todennäköisesti viisas vauvani vain itse huolehtii riittävästä folaatista ja raudansaannista. 

Fionnhan meni kiinteiden kanssa samaa baby led weaning-rataa, 

että eipä tämä nyt mitenkään ennenkuulumatonta ole. 

Pikku-amazonini on jo konttaillut parisen kuukautta ja seisonutkin tukea vasten kuukauden 

osaamatta kuitenkaan laskeutua itse taas alas maahan.

Portaiden nouseminen sujuu myöskin pelottavan hyvin.

Eilen neitonen oppi taputtamaan ja siitä vasta riemu repesi.

Isoveljet tykkäävät vauvasta kovasti ja James varsinkin tykkää halailla siskoa.

Elsi taas usein parkkeeraa peppunsa keskelle junarataleikkejä ja 

tykkää muutenkin ihmetellä poikien leluja.

Ihan eritavalla kuin pojat, Elsi on aivan älyttömän tohkeissaan pehmoleluista ja 

oikein hihkuu innossa saadessaan käsiinsä Fionnin Possu-unilelun.

Elsi(n äiti) on ihan henkeen ja vereen mekkotyttöjä ja siksi Elsillä on useimmiten mekko päällä. 

Tämä kuvan Pure baby-merkkinen mekkonen on ihanasta Bells and Whistles-verkkokaupasta alennuksista ostettu jo alkuvuodesta ja ihan hirmuisesti himottaisi tilata sama mekko ensi kesäksikin.

Tämä on nimittäin justiinsa eikä melkein sellaista tyyliä mistä tykkään: 

puuvillainen 'essumekko' söpöillä hiharypytyksillä (vai miksiköhän niitä kutsutaan).

Voi jos joku kätevä emäntä olisi sen vielä silittänyt kuvaa varten...

Kuvat on otettu juhannuksen kunniaksi meidän ylikasvaneella nurmikolla.

Liam jatkuvasti puhuu, että nyt pitäisi nurtsi leikata, mutta mä tykkäisin niiin paljon enemmän tuollaisesta rehottavasta apilakedosta :)

Täälähän juhannusta ei tavallaan juhlita, mutta kesäpäivän seisaus/summer solistice jonkun verran näkyy. Itseasiassa tänä iltana kuulemma sytytetään kotoisasti kokkoja ympäriinsä ja sitten täältä löytyy upeita yli 5000 vuotta vanhoja rakennelmia (esim. Newgrange), missä ilmeisesti on isompia kemuja.

Ja meillä daddy on ihan kooooko päivän töissä aamusta myöhään iltaan eli ehkä me keksitään lasten kanssa jotain kivaa. Eilen käytiin sinivalkoisissa hiukan kahvittelemassa (tuolta insagram-neliöstä näkyy minunkin mekkoni) ja tänään voitaisiin ehkäpä hurauttaa johonkin leikkipuistoon.

Oikein kivaa juhannusta sinne Suomeen ja nauttikaa (säästä huolimatta), Sara xxx

ELSI 6KK JA KAULAKORU.

 JOS KERRON MEIDÄN PIENEN TYTÖN TÄYTTÄVÄN JO PUOLI VUOTTA, tuntuuko teistäkin, että aika on hujahtanut?! Ja sitten taas toisaalta ne syksyiset myttyrä-ajat tuntuvat niin kovin kaukaisilta.

Voi pieni vauvaseni. Olen niin huumassa häneen. Me molemmat miehen kanssa olemme. Tämä vauva-aika on ollut niin kovin erilainen, sillä Elsi on ollut niin tavattoman helppo vauva. Eikä nuo veljetkään oikeastaan koliikkia lukuunottamatta olleet vaikeita, mutta Elsin luonne ja tempperamentti tuntuu olevan aika leppoisa ja hyväntuulinen. Ja minunkin hormoonit jotenkin paremmin hallinnassa tälläerää.

Kujerteleva pieni tipunen, kuka jo viittä vaille konttaa. Aikamoista!

Sanomattakin selvä, että rakastan isoveljiä aivan sydämeni pohjasta ja jotenkin vain sydämessä silti riittää tilaa ihan yhtä paljon tälle pienelle ihmiselle.  En tiedä onko tästä pakahduttavasta tunteesta eroiteltavissa se, että kyseessä on tytär? En usko, mutta erilaista äitys tyttärelle aivan varmasti on.

Koen jotenkin vieläkin enemmän vastuuta hänen itsetunnon kehittymisestä ja omanarvontunnosta. Yritän ihan tosissani keskittyä siihen etten lasten kuullen mollaisi itseäni (tai muita) ja yritän ylipäätänasä viestiä arvostavani itseäni (vaikka näin ei todellakaan aina olekkaan). Toivon, että Elsistä kasvaa hyväsydäminen ja vahva nainen, empaattinen ja ystävällinen.

Vaikka tietysti sen verran sukupuolisensitiivisesti ajattelen, että tytöt ja pojat voi tehdä aivan samoja juttuja ja sukupuoli ei rajoita tai sanele mitään, niin aikamoinen mekkolover minä kyllä olen. Voi taivas miten suloisia nämä pienen tyttösen vaatteet ovatkaan? Tässä Elsillä on päällä iki-ihana Wheatin liivimekko, joka valitettavasti on pikkuhiljaa jäämässä meidän amazonille pieneksi. Voieiiii... 

Mekkojen alla tykkään pitää E:llä Lindexin hihattomia bodyja ettei napa paista ja tässäkin oli sitten ulkosalla päällä itsekutomani merinovillaneuletakki. Aika perus päivänasu hänellä :D

Tuo alemmassa kuvassa pilkottava kaulakoru sensijaan onkin aiheuttanut aikamoisen kysymätulvan, kun se nähdään. Tai siis yleensä minua pidetään ihan hienostelijana, kun "tyttärellä on helmetkin", mutta näille on oikein hyvä tarkoitus. Ne ovat n imittäin Baltialaista meripihkaa, minkä on sanottu auttavan hampaiden teon kipuun. Meripihkakoru ihoa vasten erittää jotain öljyjä, mitkä helpottavat hampaita tahkoavan vauvan oloa. Aika leväperäinen selitys, mutta googlettakaa ihmeessä Amber teething necklace parempia selityksiä varten ja voi kertoa nyt yhden lapsen otannalla, että toimii! Sellaisina päivinä, kun unohdan korun laittaa, E kaluaa ja koluaa kaikkea kuin pieni koiranpentu ja muuten toki siis pureskelee ikenillä leluja, mutta ei sillälailla maanisesti. Omamme ostin amazon.co.uk:sta parilla kympillä ihan vain arvioiden perusteella.

Meillä on puolivuotisjuhlien lisäksi ollut muutenkin mukava pääsiäislauantai, kun kyläilimme vanhempieni luona ja poikien kanssa leikimme terassilla auringonpaisteessa. Lisäsin muuten tuohon sivuun tuollaisen instagram-ikkunan, missä näkyy näitä reaaliaikaisempia näpsyjä. Tänään kyllä harmitti ettei Canon ollut mukana. Sen verran hauskoja hetkiä oli päivän mittaan :) Rakensin esim. pojille isosta pahvilatikosta jäätelökioskin ja se olikin hauska leikki myös minulle leikkiä poikien kanssa. Autoleikeistä kun en ymmärrä tuon taivaallista :D

Itse rohkaistuin vetämään valkoiset farkut jalkaan ja uskomatonta kyllä ne on vieläkin ihan putipuhtaat. Ihana kesähousut saivan siis varaslähdön :)

Jeps, mutta nyt taidan mennä katsomaan Liamin kainaloon Harry Potteria ja juomaan lasillisen shamppista, nam. Hauskaa lauantai-iltaa, Sara x

NELJÄ JA NELJÄ.

 TÄNÄÄN JUHLITTIIN neljävuotiasta ja eilen neljäkuukautista. Enään minulla ei ole "3 alle 4-vuotiasta" huhhahhei! Kaiken puunauksen ja laittelun tuloksena, juhlimisen tuoksinasta pyörryksissä, on vähän takki tyhjänä. Yritin ehtiä kirjaamaan jo eilen illalla mietteitäni, mutta mies katsoi futista tietokoneelta ja en sitten viitsinyt ajaa häntä pois.

Tämä päivä on kaikessa kiireessään ollut aivan ihana. F oli aamusta asti niin valtavan innoissaan hänen omista syntymäpäivistään - ensimmäistä kertaa tajusi koko päivän syvimmän olemuksen. Ja sen vuoksi minun olisi tehnyt mieli tehdä hänen vuokseen ihan kaikki. Siis tarkoitan, että hemmotella puhki juuri tänään niin, että päivä olisi oikein, oikein spesiaali. Ja varmasti kyllä olikin.

Nämä syntymäpäivät ovat minulle aina niin tunteellista aikaa. Tunteilu alkaa jo pari päivää ennen h-hetkeä. Synnytystä fiilistelen ja niitä ensi hetkiä, edellisiä syntymäpäiviä ja kuinka iso tuo esikoinen jo onkaan! Ihana Fionn.

Järjestimme pojalle ihkaensimmäiset kaverisynttärit iltapäivällä, mitkä meni mukavalla pienellä kerhokaveriporukalla oikein mukavasti. Tarjoilut oli aika old-school lihapulla-tomatti-rypäle-juusto-jne. cocktail-tikkuissa ja rusinakeksiä. Triplasuklaakakun tein tämän ohjeen mukaan (6 liivattetta 9 sijaan) ja se oli tosi herkku. Äidit kahvitteli ja lapset leikki. Ja sitten oli tietysti ongintaa.

Neiti Lokakuu siis myöskin aloitti neloset eilen ja taas voin vain huokailla ajan kiirimistä. Vastahansesyntyi ja niin pois päin. Ihanko totta parin kuukauden päästä pitäisi olla jo game plan kiinteiden aloittamiseen?! 

Yksi juttu on varma ja se on, että huomenna laiskotellaan. Hirmuinen kiirus ja haipakkaa on värittänyt viimeistä kolmea viikkoa sen verran vahvasti, että kiva ottaa todella todella rennosti. Ja mikä parasta - koti kiiltää niin siistinä, että oikein silmää hivelee :D Ilolla sanon myös moikat taas sokeripöhnälle. Ei sovi enää mulle ei sitten millään. 

Mut nyt täytyypi taas rientää nukkumaan ja pian taas tavataan! (!!riimi!!) Sara x

PIENEN IHMISEN PIKKURUISET JUHLAT.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikki! 

Ajattelin tulla ihan pikaisesti moikkaamaan teitä tänne täältä kuhinan keskeltä.

Viimepäivät ovat juosseet aivan mahdotonta tahtia mukavien vieraiden kera ja pientä Elsiä juhlien eilen. Huomenna jo vieraat lähtevät takaisin Irlantiin ja meillä on edessä hektinen työntäyteinen viikko, kunnes pääsemme rauhoittumaan jouluna.

Pienen tyttösemme kemut olivat todellakin pikkuruiset, sillä kaikki perheenjäsenet Irlannista eivät päässeet ja muita vieraita emme tällä kertaa kutsuneet laisinkaan. Ihanaa ja intiimiä oli silti juhlistaa Elsiä ihan vanhempiemme ja sisarustemme kesken.

Elsillä oli päällä söpö serkkutytön vanha mekko, mikä vanhempani ovat tuoneet Kanarialta. Se oli myös serkulla nimiäisissään eli ihan perinteinen ristiäismekko, mutta melkein.

Juhlien valmistelut jäivät meidän osaltamme aika minimiin ja erityisen kiitollinen olenkin vanhemmilleni, kun he laittoivat kaikki ihanat ruoat ja tarjottavat. Perinteisiä herkkuja, jouluruokia ja kakkuja.

Kuin pelastuksena, sain Valiolta blogiyhteistyönä kylmälaukullisen heidän kausituotteitansa testattavaksi  ja sieltä löytyneet juustot toin myös vanhempieni luokse. Olen työskennellyt muutaman eri ruokakaupan juustotiskeillä joitakin vuosia takaperin ja näistä Aura gold ja Mustaleima olivatkin jo vanhoja tuttuja lemppareita eli aika osuvasti sattui. Tavallinen Aura ei mielestäni ole mitenkään varsinaisen maukasta, mutta pidempään kypsytetty Gold on aivan taivaallista. Taidan vieläkin muistaa ulkoa näiden tuotetiedot samalla tavalla, kuin kaikkien runsaan 80 eri tiskistä löyneiden juustojen alkuperämaat, kypsyysasteet jne. Sellaista nippelitietoa minusta :) Aika monenlaisia työjuttuja olen ehtinyt jo kokeilemaan :)

Pieni Elsi-Mai oli kemuissa varsin hyvällä tuulella ja jaksoi hymyillä tätiensä sylissä ja välillä sitten torkahteli rinnalla.

Sai myös kuulla ainutlaatuisen serenaadin kummisedältään <3

***

Huomenissa yritän saada joulukortitkin lähtenään maailmalle ja hoidella muutamat joululahjat kuusen alle.

Mieli on vallan levollinen, vaikka tosiaan miehellä on alkamassa taas aikamoinen työputki ja kotonakin riittää hommia yllin kyllin. Varsiin voimaannuttava ja ihana viikonloppu takana - toivottavasti tämä fiilis säilyy ;) Sara xxx

(Kuvissa näkyvät Valion tuotteet on saatu blogiyhteidtyönä)

HIMASSA JA ARVONNAN VOITTAJA.

ruokaryhmä keittiöstä päin katsottuna

Hei vaan kaikki sielä! Arvonta on tosiaan nyt päättynyt ja voittaja arvottu. Sen julkistan tämän postin alalaidassa, mutta ensiksi mieluusti kiittäisin kaikkia osallistujia ja erityisesti kiittäisin vastauksista kysymykseeni. Oli oikeasti tosi kiva vähän kartottaa minkämoisia juttuja te tykkäilette lukea - lisää ehdottomasti intoa ja motivaatiota tehdä tätä hommaa, kun teitä seurailijoita kerta sielä ruudun toisella puolen alkaa olemaan aika monta :)

Mieluisin aihe taisi olla ihan nämä arkipäivitykset ja myöskin muutamia kiinnosti naishömppä ja meikkivinkkejäkin tykkäiltiin saada. Tosi kiva, sillä saamanne pitää :) Myöskin sisustusjutuista useampi mainitsi olevansa kiinnostunut... Niiden suhteen olen tällä hetkellä kyllä aika lukossa, koska suoraansanottuna tämä kämppä on nyt 99% ajasta ihan läävä. 

Tänäänkin aamupäivällä katsoin kauhuissani soffalla imettäessäni, kun James vain kertakaikkisesti levitti kaikki poikien lelut ympäri olohuoneen lattiaa. Siis ihan kaikki. Ja vei tyhjät lelukorit pois poikien huoneeseen. Eipä auttanut kieltoyritykset, ei. Eihän tuollainen 1v8kk nyt oikeasti taida tajuta ellei häntä fyysisesti käy johdattamassa ihan muihin leikkeihin. 

Sen hetken jos päivässä saan, että voi imuroida koko kämpän ja pyyhkiä pöydän - keittiön siistimisestä puhumattakaan! - olen onnellinen. Kyllähän se mieli lepää siistissä asunnossa, mutta KABOOM ja kaksi pientä miestä on taas saaneet huushollin taas sellaiseen kuntoon että!

Eikä se nyt vain ole heidän syy todellakaan. En vain kertakaikkisesti kerkiä viikkaamaan paljussa seisovia puhtaita pyykkejä kaappeihin, keräilemään pieniä pudonneita sukkia ympäri kämppää, oikomaan sohvatyynyjä ja pölyjen pyyhkimestä saan vain haaveilla (<- lempparipuuhaani imuroimisen jälkeen. ihan oikeasti!).

Lääväkämppää on siis vähemmän nautinnollista esitellä täällä blogissa ja harvemmin nyt on oikeasti edes hiukan valoisampaan aikaan satun yhyttämään kameran kera ja kuvailemaan. Tänään tällainen ihmeellinen hetki kuitenkin suotiin ja edes nämä muutamat otokset sain napattua sellaisista kohdista, missä niitä kasoja ja murusia ei onneksi näy :)

lastenkirjat viinilaatikossa. hieman kyseenalaista ehkäpä :D

miehen ostamat yllätysruusut mumman vanhassa kannussa.
kynttilänvalossa kukaan ei nää pölypalleroita vai mitä?

hienoista joulutunnelmaa pikkuhyllyllä.
disco-kuusi on ostettu Brightonista jo kuutisen vuotta sitten.

"kirjahylly", tauluhylly ja älppärihylly.
(ja jouluvalot - parempi kuva iltavalaistuksessa tuolla instagramissa)

Miten ihmeessä minulle siis tällainen ruhtinaallinen hetki suotiin, että sain rauhassa siivota tänään ja kuvatakkin? No ihanaiset ja maailman parhaat vanhempani ottivat pojat tänään hoitoon melkein koko päiväksi, sillä Elsillä taitaapi olla juurikin nyt se 6 viikon tiheänimun kausi. Jos muutenkin olen jumissa sohvalla, niin nyt vielä kahta pahemmin. Eilinen miehen työvuoro tuntui aika kaoottiselta, kun en kertakaikkiaan voinut mitään tehdä poikien kanssa. Reppanat joutuivat telkkaria toljottamaan ja minulla oli tosi paha mieli. Olin siis enemmän kuin kiitollinen, kun vanhempani lupasivat ottaa pojat tänään vähän virikkeellisempään menoon heille.

Onneksi tosiaan ottivatkin, sillä valehtelematta istuin taas koko aamun tässä ruokkimassa pikku tipustani. Yhdentoista aikaan meinasi jo usko loppua, kun tytöltä taisi olla nukkumatti kateissa ja minulla oli aina vaan pyjama päällä, vaikka kauppaan oli tarkoitus lähteä. Kuin tilauksesta, Elsi nukahtikin rattaisiin tosi helposti ja sain ostokset tehtyä ja vielä bonuksena kotiin tullessa kerätä Jamesin aamuiset leikit ja blogijuttuja valokuvailla.

Nyt hän nukkuu tässä jalkojeni päällä ja minä näpyttelen läppärillä ihan kroppa vintturassa, mutta saampahan tehdä näitä mieluisia blogi-hommeleita. Eipä haittaa, vaikka jalat meinaavat jo puutua :D

Poikkesin pikaisesti läheiselle kirppiksellekkin ja löysin Elsille tällaisen supersuloisen romperin (haalari på finska?) ja hiukan arvoin mahtaako se mahtua edes, mutta en voinut vastustaa ja täytyy nyt tehokäyttää tätä ennekuin E kasvaa siitä täysin ulos. Aika liikkis eikö?

haukotus nro. 1

jalkojen ojentelua...

... ja haukoitus nro. 2 eli äitiliini, kamera nurkkaan ja hommiin!

Niin ja sitten se arvonnan voittaja!

Arvoin random.org-sivun arvontakoneella voittajaksi kommentti numero 46:sen:

Koska itse siis kommentoin tuonne väliin, osalistujia oli yhteensä 65, vaikka kommentteja tuossa postissa näkyy 66.

Neiti numero 46 on yhtäkuin tämä:

JEEE! Onnea kovasti voittajalle ja laittaisitko yhteystietosi tulemaan minun sähköpostiini

epataydellinennainen@gmail.com

niin saan paketin mahdollisimman pian matkaan :)

***

Klassisesti minua tietysti harmittaa etten saa teitä kaikki lahjoa, mutta ehkäpä tämä ei ole viho viimeisin arvonta täällä ikinä :) 

Reseptiposteista haaveileville on tuloillaan yksi pieni kiva joululahja-aiheinen posti, kunhan ennätän sen tekstin toteuttaa ja kuulumisia yritän päivitää mahdollisimman usein. Instassa näymme tietysti päivittäin, jos jollakulla tulee ikävä ;) Nyt meinaan kokeilla saanko Elsin siirrettyä tähän vireeni nukkumaan, joskos vaikka ehtisin jotain yödäkkin ja imuroida. Wish me luck! Sara xxx

KUULUMISIA VIIDEN HENKILÖN TALOUDESTA.

Vauva tuhisee tässä minun sylissäni ja pojat on daddyn kanssa kerhoreissulla. Ulkona näyttää olevan aika tuulista ja märkää. Viimeiset pari päivää olen viettänyt tässä sohvan nurkassa imettäen.

Kotiin pääsimme sairaalasta tosiaan maanantaina ja arki kolmen lapsen vanhempina on nyt totisesti alkanut. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kaikki on mennyt paaaljon paremmin, mitä edes osasin odottaa. Olin nimittäin todella hermostunut poikien sunnuntaisen sairaalavierailun päätteeksi, mikä meni aika hulinoinniksi, että mikä meillä mahtaa olla edessä? Onneksi pojat olivat niin onnellisia, että äitiliini oli vihdoin kotona ja innostuneita vauvasta, että mitään kovin kummallisia oirehtimisia ei ole vielä näkynyt.

Itse olen tietysti 99% ajasta aika liikuttunut, noh, miltei kaikesta :) Eihän tätä onnea voi uskoa todeksi. Niin kovin kiitollinen olen tästä omasta perheestäni. Vauva on toki minussa aivan totaalisen kiinni ja en enempää voisi kiittää Liamia hänen hoitaessaan ihan kaiken muun. Siinä se ristiriita onkin ehkä eniten, että haluaisin niin kovasti olla normaalisti poikienkin kanssa, mutta toki Elsi tarvitsee nyt vain ja ainostaan minua. Kaikki mahdolliset hetket, mitä on liiennyt, olen heti ensisijaisesti käyttänyt poikien kanssa touhuamiseen.

Silti on vähän ikävä tätä bloggailua, vaikka sille ei oikein tahdo löytyä aikaa. Ihan vain näiden fiilisten kirjoittamiseen ylös. Instagram tilini voisi kenties muuttaa nyt Elsigramiksi, sillä sinne olen säilönyt heti tuoreeltaan pieniä muistoja näistä hetkistä. 

Elsi on pääsääntöisesti ihanan tyytyväinen pikkuruinen tyttö. Imetys on lähtenyt käyntiin enemmän kuin hyvin, mikä sitten osaltansa tuo mieleen muistot, miten kamalan hankala imetystaivan minulla Jamesin kanssa oli. Miten asiat meni jo alusta asti pieleen sen huonon imuotteen kanssa. Ja miten nyt tunnenkaan siitä kaikesta haikeutta ja syyllisyyttä, vaikka lopulta häntä imetinkin 10kuukautta. 

Mutta Elsi tosiaan tajusi heti homman nimen ja minulla on lähinnä vaikea muistaa miten mahdottomasti tähän hommaan kuluu aikaa. Toistaiseksi päiväsaikaan häntä on ollut aika vaikea siirtää sylistä nukkuvana mihinkään ja päiväpuolet ovatkin aikamoista tankkaamista. Yöllä sitten neiti on vetäissyt huimia 4-5 tunninkin putkia ennen ensimmäistä syöttöä. Eli en voi todella valittaa, vaikka kyllähän tässä silti on aika kova väsymys. Yritän päivisinkin saada edes tunnin nukuttua päikkäreitä.

Tänään meillä onkin iltapäivällä ensimmäinen neuvolakäynti ja hauska kuulla miten paino on lähtenyt nousuun. Luulisin ainakin, että on. Syvä toive on, että nämä maitomeloonit vähän rauhoittuisivat myöskin tässä päivien mittaan. Voi huhhuh vain taas kerran. 

Oma oloni on palautumisen kannalta tosi hyvä. Omat housut mahtuvat jo jalkaan, mikä on aika hullua. Vaaka näytti toistaiseksi -4kg perjantailta, mutta veikkaan, että tätä etupainoa on tullut ainakin kilo puoleensa lisää... 

Sellaisia pieniä kuulumisia meiltä :) pitäisi muistaa kirjoitella synnytyskertomuskin itselle muistiin ja voin sitten ehkä ainakin osittain sitä täälläkin avata, jos kiinnostaa.

Kiitos vielä kaikille ihanista kommenteista! Yritän tietysti pääsääntöisesti niihin vastata, minkä kykenen. Olen nyt aikalailla tämän iPaddyn varassa yhdellä kädellä, mutta onneksi vihdoin tajusin miten tähän saa siirrettyä tuolta Olympuksestani kuvia etten ihan ole vain kännykkäkuvalaadun varassa :) 

Mukavaa keskiviikkoa sinne ruudun taakse, Sara xxx