KÄNNYKÄLLÄ KUVA KAUNEUDESTA.

AIKA HENKÄSALPAAVASTA SELLAISESTA:

Ei filttereitä, ei mitään manipulaatiota. Muistatteko, kun postasin tätä vastaavan åkuvan silloin uuden kotipaikan selviydyttyä? Ja nyt olen nähnyt sen ihan omin silmin. Ja tämä kuva ei todellakaan tee oikeutta todellisuudelle. 

Kävimme eilen illalla isäni (kuka on täällä auttamassa meitä alkuun) kanssa auringon laskun aikaan ajelemassa ja kuvailemassa. Kotikylä on varsin soma ja oma koti suloinen, mutta nämä tätä kaikkea ympäröivät näkymät tekevät melko sanattomiksi. Vuoret, Atlantin rannikko, kiemurtelevat pikkutiet...Vihreää  pientä kylää ympäröi jylhät ja kauniit maisemat, mitkä saavat tuntemaan olon ihmisenä niin pieneksi. 

Vieläkin siis kännykällä näpyttelen. Täällä asiat ja asioiden hoito sujuu melkoisen verkkaiseen tahtiin, mikä mullekaikkiheti-tyyliselle ihmiselle aiheuttaa ihan hyvän hetken harjoitella vähän käsivällisyyttä. 

Toisaalta mikäs tässä ajan kanssa siivoilla ja järjestellä, ihmetellä lasten kanssa naapurin lampaiden äänekästä elämää, omalta pihalta löytynyttä tuhatjalkaista, kompostin kokoamista, rikkaruohojen kitkemistä... Tämä puutarhajuttuhan on mulle aivan uusi ja ilolla otankin äitini kuukauden päästä meille kylään neuvomaan tässä(kin) asiassa. 

Kyläläiset ovat niin tajuttoman ystävällisiä ja avuliaita, ettei Suomi-elon jälkeen meinaa tajuta. Puutarhakaupan mies lähti tänään kantamaan minulle multasäkkiä autoon parin sadan metrin päähän, vaikka kauppa oli auki. Miehen työkaverin vaimo tuli iltakävelyllä esittelemään itsensä ja pyysi kahville joku kerta. Menin tänään jopa yhteen äiti-vauva tapaamisen ja hetkessä tunsin oloni kotoisaksi upouusien tuttavuuksien keskellä. 

Ensi viikolla treffailen alueen muita suomalaisia naisia keitä on pienellä säteellä jopa kolme! Miten ihanaa vertalaistukea :)

Kaikki on siis yhä edelleen vallan hyvin, vaikka sitä nettiä ja sängyn ostoa tässä vielä odotellaankin.

Mitäs sinne Suomeen kuuluu?? Sara x

ALL IS WELL.

TÄÄLLÄ SITÄ NYT SITTEN OLLAAN. Uudessa kodissa. Wifita ei vielä ole, mutta prepaid-kännykkäliittymään kuuluu rajaton 3g ei nyt siis pikaisesti kuulumisia luurista.

Matkapäivä tänne sujui suhteellisen mukavasti, vaikka oli tosi väsyttävä. Lapset käyttäytyivät mitä loistavimmin ja aivan ihanat ihmiset auttoivat meitä kaikkien käsimatkatavaroitten kera. Pari päivää vietettiin anoppilassa ja sitten ajettiin tänään iltapäivällä tänne uuteen kotiin. 

Maisemat ovat sanoinkuvaamattomat. Toivon saavani kameralle edes jotenkin taltioitua tämän kauneuden. Uusi koti on ihana ja varsinkin tämä keittiön ikkunaan paistava ilta-aurinko. 

Palailen taas pian kuulumisin, mutta nyt täytyy ruveta nukkumaan, että huomenna jaksan siivoilla ja taistella hämähäkin seittejä vastaan :D ja tietysti tutustua uuteen kotikylään. Sara xxx

MIKÄ SÄNKY?!

NYT MÄ TAIDAN TARVITA VÄHÄN TEIDÄN APUA: Mun pitäisi päättää meille uusi sänky. Se tulee Ikeasta ja päätös tulisi tehdä huomiseen perjantaihin mennessä, sillä meidän täytyy vielä lentokentältä ajaa suoraan Iksuun tekemään tilaus kaikesta, mitä me sielä toisella puolella saarta oikein tarvitaan. Olin aivan jo päättänyt, että Nordli-sänky meille tulee, mutta nyt mietin kävisikös tuo Hemnes sittenkin paremmin kodin tyyliin?

Hemnes 

Nordli

Tämä ei ole välttämättä sellainen loppuelämänsänky, vaan päätyy mahdollisesti jossain vaiheessa vierashuoneeseen. Kumpikaan ei ole täysin just sitä mitä haluaisin (eli siis sen mun ihanan rautasängyn takaisin :'''( ), mutta tarpeeksi kivoja kuiteskin. Mitäs mieltä olette?Tässä vielä muistinvirkistykseksi se makuuhuone, mihin sänky tulee. Runkopatjat joutavat poies ja samoin yöpöydät ja valaisin. Sängyn oikealla puolella on vielä runsaasti tilaa, lattia alkuperäinen lautalattia ja oviin tulossa posliiniset nupit.

Voi olla etten ehdi nyt ennen lähtöä enää bloggailla. Pakkaamista on vielä yllinkyllin, vaikka kaikki 5 matkalaukkua painaa jo 20 kiloa. Oh dear. Eli pakkauksen lisäksi tiedossa karsimista myöskin. Viikonloppuna anoppilassa on kyllä netti eli sieltä taidan sitten huikata kuulumisia :) Kovin on raskasta tämä omalle perheille heippojen sanominen. Sydän aivan särkyy... En osaa siitä sen paremmin sanoa ja tietysti asia tuntuukin kovin henkilökohtaiselta. Aivan ihana viimeinen viikko meillä on täällä kyllä ollut. Hassua kyllä, olen ehtinyt treffata paria sellaista huippua uudehkoa kaveria, keiden kanssa harmittaa oikein megasuperpaljon, että jutut jää vähän kesken. Kiitos Heidi ja Siina siis seurasta ja mä änkeän teille kylään seuraavalla Suomireissulla ;)

Jep, nyt rupean tahkoamaan loppua Ikea-ostoslistaa ja toivon teiltä hyvää päätöstä tuon sängyn suhteen! Sara xxx

HITON SUOMI!

JA JUST KUN MÄ LUULIN ETTEN KESTÄ ENÄÄ YHTÄKÄÄN

- töykeää, epäkohtelijasta ovea-avaamatonta kanssakulkijaa

- loskaista pimeää tammi-, helmi-, maaliskuuta

- lähiön juna-aseman pissalta haisevaa hissiä

- masentavaa typötyhjää leikkipuistoa marraskuun sadepäivänä

- alkoholistia örveltämässä turuilla ja toreilla

- yms.,

tulee yksi täydellinen kesäilta ja koko Suomi puhkeaa hiirenkorvalta kukkaan.

Kesäillan valo siivilöityy täydellisesti vaaleanvihreitten lehtien läpi,

suomalaiset kaivautuvat koloistaa ulkoilmaan hymyillen.

 
 

 Mä tiedän, että uusi kotiseutu tulee olemaan ihan fantastisen kaunis ja ihana,
mutta kyllä Suomessa vain on sitä jotakin.

Tietynlaista valoa tai valomuistoja.
Sellaisia näkymiä ja ääniä, mitä tulen kaipaamaan niin kovasti.

Helsinkiä, järviä, saaristoa, vaaroja, Saimaata...

Onneksi tänne pääsee lomailemaan, muuten tulisin ehkä hulluksi.
Ja tulen taatusti ikävöimään Suomea aivan hirmuisesti.

Missä sinun mielestä Suomessa on kaikista kauneinta ja mihin vuodenaikaan?

A HOUSE FOR FIVE.

MEILLÄ ON VIHDOIN UUSI KOTI!!!

En edes oikein osaa sanoin kuvailla, miten hyvältä se tuntuukaan?!

Viimepäivien alakulo on tuntunut suurimmila osin johtuvan siitä tunteesta, 

että olemme olleet aivan tuuliajolla.

Tiedossa on iso muutto ja meillä ei edes ollut mitään tukikohtaa, mihin itsensä kuvitella.

En tuossa toissayönä edes saanut nukuttua, kun sydäntä kivisti niin.

Koti-ikävä.

Meillä on ollut todella ihana ja hyvä olla täällä vanhempieni kotona ja olen ikuisesti heille kiitollinen, että koppasivat meidät niin nopealla aikataululla ja antoivat meille paikan olla nämä väliviikot ennen lentoa uusille kotikonnuille. Mutta matkalaukusta eläminen ilman omia rutiineja on todella väsyttävää.

Se asunto, mistä jossain sivulauseessa täälläkin mainitsin, 

oli liian pieni meille ja sielä oli kosteusvaurio eli heti kätellyssä aivan nounou.

Yksi koko muuton suuri haave oli, että meillä olisi oma piha. Ja ehkä jopa kasvimaa.

Ja sellaisen me nyt sitten saamme. Olen niiiiin onnellinen. 

Ja heti tietysti pitää teidän kanssa jakaa muutama miehen kännykällä näppäämä kuva :)

Tähän väliin vain siis kertoisin, että asunto on toinen pääty vanhasta koulurakennuksesta.

Kolme makuuhuonetta, keittiö-diner ja olohuone. 

Se on hiukan nukkavieru, mutta kuulkaa aivan hyvä siitä tulee, kun pääsen vähän sisustamaan.

(Irlannissa vuokra-aunnot on kalustettuja, mutta onneksi talon kyljessä on varasto, 

mihin niitä voi heivata eli pitäkää se heivaus mielessä :D )

meidän pääty

pihaa ja pyykkinaru :)

olohuoneen ikkuna ja portaat patiolle

tuolle karulle asfaltille pitää keksiä jotain pehmennystä.
ainakin tusina isoa kukkaruukkua tuohon muurin juureen.

meidän naapurit vierashuoneen puolella. voi laskea lampaita jos uni ei tule (hekoheko) ;P

kaikkineen puupaneeleineen, mun mielestä tämä kylppäri on jotenkin symppis.
kuvasta huolimatta on kuulemma tosi iso ja kylpyamme <3

vierashuone

näkymä master bedroomista

tällaiset pienet lavuaarit on aika tyypillisiä vanhemmissa Irlantilaisissa asumuksissa.
joku sängynpääty täytyy keksiä (tai mieluiten ihan uusi sänky...)
onneksi tässä huoneessa sentään on lautalattia.

kyökki
(apuaaaa keltainen mikro ja tuo lamppu!)

valkoinen iiiiso pöytä olisi tilauksessa...

olohuoneessa tarvitsee kaikista eniten kekselijäisyyttä, miten tehdä tästä raikkaampi ilmeeltään.
hiukan haastetta. en hypi riemusta noiden kokolattiamattojen kera, mutta avotakka on ihana.
siis ei tämän takan ulkonäkö vain takan olemassaolo noin yleisesti :)

 Ikea-reissua siis pukkaa :D 

Valkoista kanvasta noiden soffien peitteeksi nyt näin ensialkuun.

Linjakkaampia valaisimia ja sensellaista. 

Mulla alkaa olla aika selkeä visio, miten tuoda raikkautta ja ilmavuutta tuonne, 

mutta toki ensin täytyy mennä paikanpäälle tunnustelemaan, että mikä sinne sopii.

Arvatkaa maltanko mä tässä nyt odotella viikkoa, että pääsen tuonne?!?

Sara x

PÄIVÄN ÄITI.

 PÄIVÄN ÄITI ON OLLUT:

- väsynyt

- alakuloinen

- räjähdysherkkä

-yksinäinen

- tuskastunut

- syyllisyydentuntoinen

Varsin mahtava tunne-cocktaili siis äitienpäiväksi eikös juu?

Tämän päivän olisin ehkä mieluiten viettänyt peiton alla silmät kiinni. Omassa piilopaikassa, "sniffing the mattress", kuten siipan ja minun keskuudessa on tapana sanoa. Siipan puuttuminen se näihin tunteisiin se suurin syypää nyt tosiaan onkin. Lapsista vanhimmat reagoivat eeeerittäin voimakaasti daddyn poissaoloon ja kotoa muuttamiseen. Ja pienin tekee hampaita.

Kielteiset tunteet omiansa kohtaan on äitiydessä se ehdottomasti haastavin osuus. 90% ajasta jaksan ymmärtää ja olla rakentava, halata kahden edestä ja olla läsnäoleva. Mutta päivätolkulla samaa riekkumista, tavaroiden paiskomista, kiukkuraivareita, kitinää, uhmaa ja niin edelleen - tänään tuli vain sellainen olo etten jaksa. En edes muistanut milloinka viimeksi olisin ollut ihan ypöyksin ja ihan hipihiljaa tekemättä yhtikäs mitään? 

Onneksi, onneksi vanhempani riensivät apuun ja marssittivat minut sinne peiton alle puoleksi tunniksi. Teki juuri niin hyvää, kuin villeimmissä haaveissani osasin kuvitellakkin. Itkin vähän ja mietin miten kamalan kahelia on repäistä lapset kaikesta tutusta ja turvallisesta? Onneksi kantava ajatus on kuitenkin se, että nämä pari viikkoa tulevat olemaan sen arvoisia. Ehdottomasti.

Sen jälkeen olen ollut lähinnä surullinen ja tuntenut mahdotonta huonoa omaatuntoa tiuskimisista ja äänen korottamisisita. Ne tosin tulevat seuraavinakaan päivinä ihan loppumaan, mikäli käyttäytyimisen trendi pysyy samanmoisena.

Pakko silti linkata tähän ystäväni facebookissa jakama runo:

On toukokuun toinen sunnuntai

ja liput ne saloissa liehuu,

äitejä tänään juhlitaan

ja juhlakahvit jo kiehuu.

Puheita kauniita kuunnellaan,

tulee kehuja tullen mennen,

niitä äidit yhä vain kuulla saa

kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen

uhrautuvainen ja jalo,

ahkera, pullantuoksuinen

kiiltää puhtauttaan koko talo.

Ei lie äidin sydäntä hellempää

kunnon äiti ei helposti suutu,

äiti aina jaksaa vain ymmärtää

ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän

en mittoja noita täytä,

ja jos oikein asian ymmärrän

en kai äidiltä edes näytä.

Vajoan penkissä alaspäin

hymyn yritän esiin kaivaa,

en tunnista kehuista itseäin

yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen

on otteeni elämään tähän

minä aina jaksa rakastaa en

vaan vihaankin joskus vähän

Minä suutun joskus niin tosissaan,

että ihan ravistaa tekisi mieli

ja suuria tulia aikaan saa

tää liukas ja terävä kieli

Huono omatunto ja syyllisyys

meitä äitejä usein vaivaa

kehut silloin tuntuvat pahalle

ne arpia auki vain kaivaa

Jospa kehujen ylitsevuotavien

sijaan sanoa vaikka voisi

jotain armollista ja pehmeää

se kuin musiikki korvissa soisi

Jos kuulisi hetkenä sellaisena

kun mieli ei taivaisiin yllä

että selviät ihan kivasti

ja äitinä riität kyllä

tekijä:Tuulikki Jääskeläinen

***

Illalla myöhemmin tuli tietokoneella vastaan nämä ihanat kuvat jostain kuukauden takaa omasta kolmikostani. Lisää kyyneliä seurasi tietenkin, kun mietin miten äärettömän kamalasti minä heitä rakastankaan? Miten intensiivistä tämä äitys onkaan? Miten täydellisiä he ovatkaan minulle kaikkineen kiukkuineen? Ja miten he minua rakastavatkaan aina, vaikka minä vasta opettelen äitiyttä?

Rakkaat muruset, olette tärkeintä ikinä ja kiitos kun saan olla juuri teidän äitinne <3 

Rakkaudella, äitiliini.

HELSINGIN HIPPA.

 (yhteistyössä Kampaamo Hippan kanssa)

ÄIDIN OMAA LUKSUSAIKAA LASTEN KERA. Mulla on aika moni ihana ystävä pienen ajan sisällä perustaneet oman yrityksen. Ihailen suunnattomasti heitä ja se on oikeastaan tosi inspiroivaa, sillä mä näen itseni tulevaisuudessa myöskin yksitysyrittäjänä :) 

Yksi näistä mahtavista naisista on ystäväni Minna, kenen suloinen kampaamoliike avasi ovensa viikko sitten Helsingin vanhaan Kannelmäkeen. Minnalla oli visio sellaisesta salongista, mikä palvelisi erityisesti lapsiperheitä ja liikeidea onkin mielestäni aika mieletön. 

Hippassa yhdistyy rautaisen ammattilaisen kampaajapalvelut 

ja pitkäaikainen unelma omasta vaatekaupasta. 

Vaikka tietysti kampaamossa käyminen on sellaista arjen luksusta ja itsensä hemmottelemista, että moni haluaa käydä sielä ihan ypöyksin istuskelemassa, itselleni ainakin kotiäitinä on ollut supervaikeaa löytää sellaista rakoa, että voisin lähteä kolmeksi-neljäksi tunniksi kampaamokäynnille ilman lapsia. Ja siis onhan se onnistunut, mutta olen sitten käynyt about kerran puoleen vuoteen hiusteleikkuussa. Jos sitäkään...

 Ja joka kerta olen miettynyt, että olisipa kätevää, jos lapset (ja miehen ;)) voisi tuoda mukana kampaamoon.  

Ja voi nyt kertoa, että testiryhmällä äiti, James (ylienerginen kaikkialle ehtivä tahtotaapero) 

ja Elsi (no vähän lunkimpi tapaus, mutta tarvitsee maitotaukoja),

 eilinen salokikäynti oli ehkä äitielämäni rennoin ikinä! 

Valitettavasti 50mm objektiivi oli liian ahdas tallentamaan Minnan liiketilan avaruutta ja tuolta instagram-neliöstä oikealta ehkä näkyykin tuo räpsy, missä istumme Jamesin kanssa kampaajantuolissa ja Elsi pyöriskelee lattialla taustalla. Tila on todellakin iso ja aivan ihanalla tyylillä laitettu. 

Kampaamotuolin, pesupisteen ja kirpparin lisäksi Hippasta löytyy siis iso leikkinurkka, kirjoja, piirustuspöytä, hoitopöytä, varavaippoja, syöttötuoli, potta, wc-istuimen pienennin... 

Niin - kahden lapsen äiti on todella ajatellut ihan kaikkea :)

Minna on myös valinnut hiusvärit ja hiustenhoitotuotteet mahdollisimman luonnonmukaisesta ammatilaissarjoista ja kaikki vaihtoehdot ovat ammoniakittomia. Tästä löydät lisää tietoa vaalennusaineista, tästä hiustenvärjäysväreistä ja tästä hiustenhoitotuotteista. Värjäystulos on sekä Organic-väreillä että Simin vaalennusaineilla luonnollinen ja kaunis. 

Näillä tuotteilla myös raskaanaolevat ja imettävät äidit voivat huoletta hankkia uutta ilmettä päähän.

Minun uusi ilme sitten.

Eh, nyt en kyllä ole paras esimerkki Minnan taidoista, sillä toivoin vain tähän harvenevaan päähän mahdollisimman mininmaalista latvojen trimmausta (koska hiustenkasvatusoperaatio).

Vasemmassa kuvassa on hapsuiset kaksihaaraiset ennen-kuvassa ja jälkeen-kuvaan päätimme vähän koklata surffikiharoita. Mutta kyllä se pienikin latvojen freesaus silti tekee paljon <3

Second hand-puolelle Minna on valinnut huolella vaatteita koosta 50cm kokoon 152cm. Kaikki vaatteet on pyritty hinnoittelemaan ns. kirppishinnoin.

(välihuomautuksena söpöt kaffikupit ovat Ikeasta. näitä pitää ehkä hakea uuteen kotiinkin)

Hippassa voi toki käydä kaikenikäiset, vaikka tila onkin lapsiasiakkaita ajatellen suunniteltu ja huomenna lauantaina 10.5 onkin äideille kuohuviinitarjoilu klo 12-15.

Alle 12 vuotiaiden hiustenleikkaus 20e tai ilmainen toukokuun ajan,

jos aikuinen ottaa väripaketin (väri+leikkaus ).

24.5 viereisessä Kannelmäen leikkipuistossa on lastentapahtuma 

ja sen aikana Minna tekee ilman ajanvarausta lasten hiustenleikkauksia hintaan 10 euroa.

Hippa tosiaan sijaitsee Kannelmäessä hyvien kulkuyhteyksien varrella. 

43, 42 ja 56 bussilinjat kulkevat aivan vierestä ja M-juna pysähtyy 5 minuutin kävelymatkan päähän.

Myös autolla pääsee aivan ääreen.

Tarkka osoite on Kanneltie 13H ja toisella puolella Kanneltietä pallokentän laidalla
on ilmaisia parkkipaikkoja (voi siis matkustaa kauempaakin).
 Liiketilaan mahtuu sisään myös rattaiden kera (kokeiltu on).

Hippan facebook-sivuilta löytyy vielä tarkemmin tietoa.
Ja ajan-varaus numerosta 045 1854405

Onnea ja menestystä Minna ja kiitos vielä hiustenleikkauksesta :)

VOI DADDY...

...KUINKA ME SINUA KAIVATAAN!

Daddy siis lähti eilen kotiin. 

Me muut vielä jäimme Suomeen ja arvatenkin viimepäivät 

ovat olleet täysi yhdessä oloa ja haikeita jäähyväisiä.

Me ei ollakkaan oltu kaukosuhteessa sitten ihan yhteiselomme alkuaikojen. Ihan järkkyä - en tykkää :D

Aikoinaan me siis tosiaan tavattiin Portugalissa ja sitten reilun kuukauden seukkailun jälkeen minä lähdin Suomeen joulun ajaksi töihin ja L Irlantiin ja sitten pikapikaa pakkasin kipsut ja kapsut ja muutimme yhteiseen kotiin Dubliniin. Aika monet oli aikasen kauhuissaan, kun parin yhteisen (kaukosuhde)kuukauden jälkeen jo jaoimme osoitteen ja minä muutin sokkona maahan missä en edes ollut käynyt.

Vähän niinkuin nyt. En nimittäin ole edes käynyt tulevassa kotipaikassa.

 Mutta tiedän sydämessäni, että kaikki menee just hyvin <3

Vaikka tämä erossa olo on ihan pepusta, ainakin daddy ehtii rauhassa järjestellä kaikki asiat sielä valmiiksi ja ottaa ohjat käsiin uudessa työssään. Ja mäkin ehdin uudelleenpakata kaikki meidän roinat...

Kaksi ja puoli viikkoa siis meillä aikaa oikein nauttia Suomesta (kumpa sää paranisi!) ja nuuskutella upoupouutta serkkupoikaa. Se mielettömän ihana syy, miksi me ei lähdetty koko perhe samaa matkaa <3

Jeps, mutta palailen varmasti jo ihan pian ja oikein mukavaa alkuviikkoa teille muille, Sara xxx

(mä yritän pysyä housuissani siihen asti, kunnes saan tiedon saadaanko me yksi ihana asunto vaiko ei...)