...KUINKA ME SINUA KAIVATAAN!
Daddy siis lähti eilen kotiin.
Me muut vielä jäimme Suomeen ja arvatenkin viimepäivät
ovat olleet täysi yhdessä oloa ja haikeita jäähyväisiä.
Me ei ollakkaan oltu kaukosuhteessa sitten ihan yhteiselomme alkuaikojen. Ihan järkkyä - en tykkää :D
Aikoinaan me siis tosiaan tavattiin Portugalissa ja sitten reilun kuukauden seukkailun jälkeen minä lähdin Suomeen joulun ajaksi töihin ja L Irlantiin ja sitten pikapikaa pakkasin kipsut ja kapsut ja muutimme yhteiseen kotiin Dubliniin. Aika monet oli aikasen kauhuissaan, kun parin yhteisen (kaukosuhde)kuukauden jälkeen jo jaoimme osoitteen ja minä muutin sokkona maahan missä en edes ollut käynyt.
Vähän niinkuin nyt. En nimittäin ole edes käynyt tulevassa kotipaikassa.
Mutta tiedän sydämessäni, että kaikki menee just hyvin <3
Vaikka tämä erossa olo on ihan pepusta, ainakin daddy ehtii rauhassa järjestellä kaikki asiat sielä valmiiksi ja ottaa ohjat käsiin uudessa työssään. Ja mäkin ehdin uudelleenpakata kaikki meidän roinat...
Kaksi ja puoli viikkoa siis meillä aikaa oikein nauttia Suomesta (kumpa sää paranisi!) ja nuuskutella upoupouutta serkkupoikaa. Se mielettömän ihana syy, miksi me ei lähdetty koko perhe samaa matkaa <3
Jeps, mutta palailen varmasti jo ihan pian ja oikein mukavaa alkuviikkoa teille muille, Sara xxx
(mä yritän pysyä housuissani siihen asti, kunnes saan tiedon saadaanko me yksi ihana asunto vaiko ei...)
Oiii te muutatte!!! Me ollaan joskus puhuttu mun skotin kanssa englantiin muuttamisesta mutta nyt kun ostettiin oma osake niin suomeen jäädään. Rohkea veto sulta!!
ReplyDeleteKyllä mekin ehdittiin tässä välissä omistaa oma asunto täällä Suomessa ;) Mut juu onneksi olemme tätä muuttoa jo sen parisen vuotta suunnitelleet eli sillätavalla ei ole mikään iso järkytys :)
DeleteOikein mahtavaa muuttoa. Toivottavasti kaikki menee tosi hyvin. Me ollaan miehen kanssa oltu erossa max. 10 päivää tän 10 vuoden yhdessäolon aikana ja sekin 10 päivää on ollu liian pitkä aika. Yhteen ei muutettu vasta kun vuoden seurustelun jälkeen, mutta oisin mennyt vaikka naimisiin miehen kanssa ensitreffien jälkeen. Joskus sen vaan tietää ja tuntee, eikä sitä tarvitse vuosikausia tutustua ennen kuin pistää hynttyyt yhteen!
ReplyDeleteMekin puhuttiin jo parin viikon seurustelun jälkeen, että voitaisiin mennä vaikka heti naimisiin. kyllä sen vain tietää <3
DeleteJännittävää! Minä haaveilin että olisimme taas tehneet keikan ulkomaille joksikin aikaa, miehellä kun on välilä mahdollisuus pidempiin työkomennuksiin. Sainkin itse töitä,joten lähteminen olisi hankalaa ja toisaalta esikoisen lähestyvä koulunaloittaminen estää lähtemästä muutenkaan. Koti on siellä mihin sen tekee, oli se sitten Suomessa tai jossain ihan muualla. Tärkeintä että ne rakkaimmat ovat paikalla.
ReplyDeleteMeillä oli tämän kanssa just sama, että nyt lähdetään, kun esikoinen menee sielä syksyllä kjouluun. Ei haluta, että hän menee keskenkaiken sitten myöhemmin ja on vielä se 'ulkomaalainen'. Nyt hän ehtii just hyvin tottua uuteen kotipaikkaan ennen sitten sitä seuraavaa suurta mullistusta :)
DeleteKivoja viimeisiä hetkiä täällä!!!
ReplyDeleteKiitos :)
DeleteTsemppiä!!! Pari viikkoa menee sujauksessa!!! Ja onhan sulla siellä onneksi vähän apuja (sun porukat eikö vaan?)!! Toivottavasti saatte sen haluamanne asunnon!
ReplyDeleteToivottavasti menee sujauksessa - ikävä on aivan hirvittävä! Ja joo mun vanhemmista on hurjasti apua :)
DeleteToivottavasti ilmat vähän lämpeää teitä varten vielä! :)
ReplyDeleteJännittäviä aikoja varmasti, olette rohkeita kun uskallatte lähteä uuteen!
Kyllä mä mieluusti nauttisin kesäisemmistä säistä enne Irlannin sadesäätä :D
DeleteToivottavasti säät paranee ja saatte oikein mahtavat viimeiset päivät Suomessa! :)
ReplyDeletePohdin muuten tässä vauvan (tyttö, vain pari päivää Elsiä vanhempi!) ja isukin kanssa tytön ensimmäistä ulkomaanmatkaa ja Dublin on ollut mukana keskusteluissa. Onko sulla jotain vinkkejä missä käydä siellä vauvan kanssa tai mitä juttuja ei kannata missata, tms yleensä vauvan/lasten kanssa matkustamisesta? Vai onko tästä jo postaus olemassa, voisin mieluusti nimittäin ottaa kaikki kommervenkit vastaan!!! :)
Irlanti on mun mielestä helppo maa matkustaa lapsen kanssa. Lento (3h) on aivan ok ja puhdasta, ystävällisiä ihmisiä jne. Dublin itsessään on aika pieni ja esim. pitkä viikonloppu on sielä oikein hyvä aika. Sielä on mun mielestä parasta vain kuljeksia ympäriinsä ja sitten käydä ihanissa puistoissa istuskelemassa. Ihan keskustasta menee myös DART-juna suloiseen merenrantakylään nimeltä Bray ja sinnekkin suosittelen menemään. Matka kestää junalla vain 30min ja hinta on jotain about 4e lippu, jos en väärin muista.
DeleteMä olen vuosi sitten huhtikuun vika päivä (muistaakseni) kirjoittanut jotain lasten kanssa reissaamisesta. Ihan ekana tulee vain mieleen, että kantoreppu (Manduca, Tula tms.) on lentokentällä ja kaupunkilomalla aivan ykkönen. Jos ei omaa ole, kannattaa yrittää vaikkapa lainata sellainen. Lentokentällä ainakin Helsingissä rattaat pitää heti laittaa ruumaan. Ja väen vilskeessä kaupungeissa lapsi on mukavasti siinä suojassa ja lähellä :) Käsimatkatava kannattaa minimoida ja lentokoneessa on ehdottomia ne kosteusliinat (wet wipes??), sillä wc:n vaipanvaihtomahdollisuudet tai lähinnä pyllynpesuominaisuudet on aivan onnettomat. Irlannista saa todella hyvin soseita ja korviketta, jos niitä tarvitsee (suurinosa Hippiä tms. luomua) ja ihan Pampersin vaippoja, että niitä ei tarvitse raahata mukana. Dublinissa esim. ihan keskustassa Jervis center-ostoskeskuksessa on iso Tesco-kauppa, mistä noita tarvikkeita saa :)
Kysele ihmeessä lisää, jos vain jotain tulee mieleen. Voin yrittää jotain uutta postaustakin asiasta kehitellä :D
Voi Sara ja lapset... <3 Valtava ikävä on ihan varmasti molemminpuolinen, mutta ratkaisuja on joskus tehtävä järjelläkin - ainakin osittain. Ihanaa, että saatte vielä viettää tärkeitä hetkiä Suomessa läheistenne kanssa, tutustua uuteen pieneen ihmiseen ja henkisesti kerätä Suomi-juttuja mielen ja muistojen sopukoihin ennen isoa muuttoa. Ja mukavahan se on mennä sinne uuteen kotiin sitten, kun daddy on jo asettunut ja tutustunut paikkoihin teitä varten. Parasta on tietysti se, että muutatte yhdessä ja siellä päässä on toinen perheenne tukena. :)
ReplyDeleteIhailen muuten minäkin rohkeuttanne tehdä tällainen siirto - minusta siihen ei enää ehkä niin helposti olisi, vaikka mitä olisin ikinä haaveillutkin... Isoimmat lapset ovat syksyllä lähdössä eskariin ja kouluun, joten ratkaisut on nyt asumisen osalta hyvin pitkälti tehty siinä mielessä... :)
Aurinkoisia ja leppoisia Suomi-päiviä teille! :) Niin ja erityisesti sinulle voimia tunnemylläkkään!
Hertta <3
Liamilla on sielä kyllä vielä kauheampi tilanne, kun hän joutuu meitä kaikkia ikävöimään. No abcense makes the heart grow fonder, eli ehkä tässä täytyy nyt vain hetki riutua rakkaudesta ;)
DeleteOnhan tämä tosiaan iso siirto ja ehdottomasti pysyvä sellainen. Ollaan tosi väsyneitä muuttoon ja haluamme ruveta juurtumaan johonkin. Erityisesti lasten takia. Mä olisin valmis heti muuttamaan omaan loppuelämänkotiin, mutta meidän valitettavasti pitää nyt ensin ainakin vuosia asua vuokralla ennenkuin voimme saada asuntolainan (pitää olla luottonäyttöä jne.).
Mut juu kiitoksia kovasti toivotuksista <3 <3
Ei voi kun ihailla, miten rohkeita te olette. Jättää nyt kaikki totuttu taakse ja lasten kanssa aloittaa "uusi elämä". Vähän kutkuttaisi itsekin tehdä joku repäisy, vaikka hetkeksi. Todellisuudessa taidan vain tyytyä teidän repäisyn sivustaseuraamiseen täällä blogissa :D
ReplyDeleteMutta hui, lennätkö lasten kanssa yksin perässä?!
En sentään yksin lennä :D Niin hullu mäkään en ole :D Mun isä lähtee mukaan meitä jeesaamaan <3 Ja onhan tämä aika repäisy, mutta onneksi fiilis on hyvä :)
Delete